Sekalaista

Lauantaina tai sunnuntaina olisi tarkoitus suorittaa toinen exkursio Vuokattiin. Siihen vaaditaan tällä kertaa sen verran työtä, että ohjelmistotuotannon menetelmien harjoitustyön saisi päätökseen. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun joutuu käyttämään Rational ”ranteet auki” Rosea, niin itku meinaa välillä tulla. Kenen idea on, että suurinta osaa tehtävistä ei voi undota? Maailman bloatein klöntti maksaa 40 000 dollaria per käyttäjä per vuosi ja siinä ei ole undoa. Uskomaton kikkare. Tosin epäilen, että meidän opastuksemme Rational Rosen pariin ei ole ollut parasta mahdollista.

Katsoin Million Dollar Babyn. Oli kyllä hyvä leffa. Todella. En tiedä silti haluanko katsoa koskaan uudelleen. Ohjaajalle (Clint Eastwood) kyllä propsit tarinan kuljettamisesta. Ensin lähdetään hyvin rauhallisesti liikkeelle. Hiljalleen tempo nousee ja tapahtumia tulee säännöllisemmin. Kiihdyttämistä jatketaan puolitoistatuntia kiireettömästi, oleellinen kertoen. Sitten. Naps. Kaikki pysähtyy. Jotenkin se hetki oli niin hyvin saatu dramatisoitua, että suusta lipsahti ei jumalauta, ei niinkään itse tapahtuman vuoksi kuin sen, miten se oli kuvattu. Ehkä uudelleen katsomista elokuva ei oikein kestäkään, koska tuo rush jää kokematta jatkossa.

Linnanjuhlissa oli varmaan kaikkein dramaattisinta se, että joku kaatui. En seurannut kuin puolitoistatuntia alusta. Karpela oli myrkynvihreässä. Pukee häntä.

PS. Oletteko koskaan kuulleet, että joku olisi sanonut Faithlessin legendaarisista biiseistä God Is A DJ tai Insomnia, että onpa huono biisi?

Google knows

Ajattele, kuinka paljon Google tietää sinusta. Se tietää uskomattoman paljon.

Ajattelen omalle kohdalle. Olen rekisteröitynyt googleen, minulla on tili sekä adsensessä että analyticsissä. Tämän lisäksi rekisteröinnin yhteydessä Google oppii hauistani jotain ja voin seurata hakuhistoriaani Googlen palvelusta. Mielenkiintoista.

Google tietää tähän mennessä: Minun ajatukseni, jotka olen julkaissut. Googlebot indeksoi päivittäin blogini pitääkseen mm. mainonnan relevanttina. Google tietää mitä sivuja itse seuraan, sillä olen linkittänyt niihin. Google tietää myös, ketkä seuraavat minun tekemisiäni ainakin siltä osin, että kuka linkittää minuun.

Tämän lisäksi Google tietää, kuinka moni ihminen lukee päivittäin blogiani. Se tietää mistä päin maailmaa nämä ihmiset tulevat. Se tietää, onko käynnit säännöllisiä, kiinnostavatko mainokset käyttäjää ja kuinka kauan käyttäjä viipyy blogissani. Google tietää mitä ohjelmistoja ihmiset käyttävät. Kuinka isot selainikkunat heillä on.

Googlen ja Arcive.orgin yhteistyöllä löytyvät kaikki versiot sivuista, joita olen tehnyt, myöskin ne vanhemmat, joiden osoitetta en itse enää muista. Olen lähettänyt sähköpostia gmailiin, joten Google tietää sähköpostiosoitteeni, käyttämäni sähköpostiohjelman ja äidinkieleni. Kuten se myös tietää aiheen, josta mailia olen lähettänyt. Ja tietää myös vastaanottajan.

Google tietää mitä haen. Hakuhistoria säilyy ikuisuuden. Google tietää, mitä tuloksia olen klikannut, eli se tietää, mitä sivuja olen lukenut. Google tietää oikean nimeni, puhelinnumeroni, osoitteeni, sillä adsenseen rekisteröitymisessä ne täytyi luovuttaa. Google luultavasti saa joskus tietää pankkitilini numeron, jos adsense koskaan tuottaa sataa dollaria.

Googlella on kuvahaku. Se tietää miltä näytän ja millaisia kuvia olen esimerkiksi irkissä pastennut. Kumma kyllä, irc-gallerian kuvia ei googlen kuvahausta löydy. Miksiköhän? Google tietää mitä olen kirjoittanut nyysseihin.

Jos vaikuttaisin Atlantin toisella puolella, Google tietäisi myös ostotottumukseni Frooglen avulla.

Ja sitten ihmiset ovat huolissaan siitä, mitä tietoja Microsoft saattaa saada kerättyä Windowseillaan. Miettikääpä vielä kerran.

N0life goes on..

Joo, täs on nyt palauduttu viron reissusta ja noulaiffattu huolella. Kaks päivää mennyt käytännössä Battlefieldin pelaamiseen, tänään tosin tein muutaman tunnin töitäkin. Ryhdistäydyttävä olisi, ensi maanantaina olisi harkkatyön palautus ja homma on melko levällään vielä. Pitänee huomenna lähteä koululle.. Tai ylihuomenna..

Ei uskoisi, mutta into Battlefieldin pelaamiseen alkujaan lähti siitä, kun Fordisti näytti Counter-Striken pelivideonsa. Jotenkin se oli ahaa-elämys. En tiedä, ei se mitenkään ihmeellinen ollut tai mitään, mutta siitä sain intoa jauhaa battlefieldiä.. jauhaa ja jauhaa. Kunnes nyt sit hiljalleen siinä vähän välillä pärjääkin.

No, välillä jostain muustakin kuin battlefieldistä. Saatiin joku vuoden ’70 pyykinpesukone – ilmaiseksi. Eli nyt olisi pyykinpesukone himassa. Parhautta.

PS. Palataan vielä Battlefieldiin vähän. Jiipee yritti saada meille Suomeen ensimmäistä ranked-serveriä. EA:lta kyllä törkeää käytöstä. Ensin pompotellaan ympäriinsä ja sen jälkeenkään hommat ei onnistu.

Battlefield2

BF2 parissa meni hyvästi tämä päivä. No, ilmeisesti account-serveri sai sit pakettia (ddos) tms, mutta sisäänkirjautumiseen meni 10 minuuttia ja muutenkin toimi vähän huonosti. Itseni olisi pitänyt saada (luulisin) ylennyskin, mutta eipä näkynyt. Kenties huomenna sitten (ja unlock \o/ ).

Sattuipa silmään tuollainenkin väite EA:lta, että kovasti tehdään töitä sen eteen, että BF2 / sf bugit saataisiin liiskattua. Saapa nähdä. Tiedote.

Kavereiden kanssa pelatessa BF2 on ihan hauska kyllä. Suomalaista peliseuraa jos joku etsii, niin kannattaa suunnistaa sotapeli.fi ja kiljua foorumilla, tai tulla irkkiin #sotapeli.fi (qnet/ircnet)

Case: Viro /2

Eilen tosiaan kotiuduin Viron reissulta. Reissu oli hyvä. Perinteisen, mahdollisimman pienen budjetin matkustamisen, sijaan olimme Silja-luokan hytissä (xbox, televisio, ei kerrossänkyjä..) ja erikoisaamiaisilla ja niin edelleen. Tosin erikoisaamiaisella ja perinteisellä aamiaisella ei taida olla muuta eroa, kuin että erikoisaamiaisella tarjotaan shampanjaa. Aamiaisella. En ottanut.

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Tallinnassa. Raju kaupunki. Tulee mieleen Sauli Niinistön mainosslogan: vastakkainasettelun aika on ohi, tai jotain sinnepäin. Kun keskustassa on megamuhkeita uusia lasipalatseja, jotka lähinnä nauravat Hesarin lasipalatsille, niin jo kaupungin reunamilta alkaa löytyä aika erilaisia taloja ja toisen maailmansodan aikaisia autoja.

Laivan yöelämä koettiin. Valitettavasti tuntui olevan kovasti pikkujouluaika (meilläkin oli pikkujouluristeily) ja isoja firmoja oli pikkujouluilemassa laivalla. Se siis tarkoittaa sitä, että vähän turhan aikuista väkee on vähän turhan pelit seis. Toisaalta minusta on hyvä, että vielä mummoikäisetkin jaksavat painaa ja voivat olla viihteellä, mutta en haluaisi vaan olla todistamassa sitä..

DJ oli kyllä yksi tapaus tuolla laivalla. Kun se kello 24 alkoi soittamaan, oli jo jamppa jo valmiiks rikki. Käytiin pyytämässä, että mites, soita meille jotain konemusaa, jotain trancee tai jotain (trancee niinq scooter anyone?). DJ näytti meille tiputanssia ja sanoi, että tuollaista porukkaa on nyt liikkeellä, ei voi sellasta soittaa.

Kuunneltuamme sitten puoli tuntia sellaista kauheeta musiikkia, että joutui tiskillä käymään useasti, kävi kaverit pyytämässä sit uudempaan kertaan (useaan..), että hei, soita jotain oikeeta musaa. No, DJ siitä ärsyyntyi varmastikin sen verran, että lupasi soittaa jotain poppistrancee. Muistaakseni se saattoi olla jotain kuten Ian Van Dahl – Castles In The Sky. Okei, ajattelin, että tästä ei ainakaan musa tänään parane, tästä on nyt nautittava ja jätettävä todellisen trancen kuuntelijan nurkkapöytämökötys sitten joihinkin muihin bileisiin.

No sitähän biletettiin siinä sit, täysii, ja porukkaa hieman katos. Mutta ei kuitenkaan niin paljoa kuin DJ oli pelännyt. Ehkä osin meidän intomme ansiosta lavalle sitten kerääntyi vähän nuorempaa väkeä, 40+ lähti alakertaan humppailemaan. DJ:lläkin alko vähän hymy herkistyä. Yhdentoistavuoden house-dj taustan äijä sanoi omaavansa ja ilmeisesti tähän taustaan sopii paremmin, vaikka hollantilainen nostatuseurotrance kuin Matti ja Teppo.

Illan aikana meninkin sitten rupattelemaan DJ:n kanssa. Kiittelin siinä, että tuli meidän toiveitakin ja että ilta parani vähän kun ei tarvitse vaan Rekkamiestä fiilistellä. DJ taas kumarteli meille. Kiitos, kun saitte lavalle ihmisiä ja hän voi soittaa musiikiksi luokiteltavaa musiikkia. No eipähän siinä. Win-win situation. Kävin siinä illan aikana sitten kuuntelemassa dj-kopissa luureista vähän, et mitä musaa sieltä seuraavana tulee ja arvostelemassa :) Ei tänne koppiin sais tulla, mut sä voit käydä. Olin tietysti otettu. Illan mittaan saatiin sitten ihan (spiikattuna) meille omistettuja kappaleita, jopa ihan oikeaa (julkaisematonta) housea (tää tyhjenti lavan kyl :) ) ja K-Systemin – L.O.V.E joka tuntui toimivan.

Eipähän siin. Neljän aikaan musiikki sit vaihtui, koska piti vissiin palvella välillä muitakin asiakkaita, kun meitä :) Kävin sit kiittelee DJ:n ja lähdettiin hyttiin. Seitsemältä olisi herätys, aamupala. Tiukka paikka..