Kreikan ja Portugalin ja vähän Irlanninkin rahoituskriisissä Timo Soini on ollut koko ajan oikeassa. Myös markkinat ovat olleet hänen kanssaan samaa mieltä, kuten analyytikotkin. Ainoat, jotka Timpan kanssa eivät ole samaa mieltä, ovat poliitikot. Niitä on kahdenlaisia.
Kotimaan poliitikot eivät voi olla Timon kanssa samaa mieltä, koska aiemman mielipiteen kääntäminen samaksi kuin Timon mielipide on poliittinen itsemurha. Näinpä poliitikot toivovat, että joku ihme tapahtuisi ja rahoituskriisit loppuisivat, vaikka mitään mittaria joka sellaista näyttäisi ei ole.
EU-poliitikot ovat pakkoraossa Saksan ja Ranskan ja muiden maiden kanssa jotka pelkäävät pankkien pääomittamista. Toivotaan että syytämällä (toisten) rahoja kriisimaihin, se auttaisi jotain. No, ei auta.
Aikaa tässä on saatu pelattua ja pankit ja sijoittajat ovat voineet tavallaan rauhassa kirjata alas tappioita ko. maiden luotutuksesta. Että sinänsä tästä rahoitushämmennyksestä on varmasti ollut hyötyäkin.
Muilta osin tässä hommassa ei ole mitään järkeä. Kun Kreikka ei enää lainaa saa, ottavat maat jotka sitä vielä saavat lainaa heidän puolestaan ja antavat rahat Kreikalle. Ja Italialle. Ja Portugaliin jne. Jos joku miettisi yli 6kk eteenpäin voisi nähdä tässä ongelman.
Talousanalyytikot pitävät aivan selvänä ja itsekin tähän yhdyn, että jos esimerkiksi Kreikka ei joutuisi velkasaneeraukseen vaan pääsisi jotenkin legendaarisesti edes vähän jaloilleen, se ilmottaisi, ettei aio maksaa loppuja velkojaan ja että aloittaa puhtaalta pöydältä. Se olisi Kreikan kannalta ainoa järkevä teko siinä hetkessä.
Meillä muilla mailla ainoa viisas teko on lopettaa kriisimaiden tukeminen ja varautua siihen, että täällä voi kohta taas vähän mullistaa. Mutta ei ehkä mullistakkaan. Ja kriisimaatkin voivat päästä joskus jopa jaloilleen, kun velkaa ei ole enää 200% BKT:sta. Tämä nykyinen systeemihän yrittää tehdä kriisimaista aivan täysin kehitysvaltioita, jotka elävät vaan meidän ihanien eurooppalaisten hyvästä tahdosta.
Luulen, että Italiaan Suomi ei uskalla enää rahaa punkea.
Kävipä kerran niin, että Puolassa golfkierroksilla tuli housuun punaviinitahra.
Ups
Kun aloin sitten selvittämään, että kuinka tahra saadaan pois housusta, oli aika pessimistisiä vastauksia, olihan viini kerinnyt jo viikon verran hautua housuun.
Mä en vaan tajua tätä EU-maiden tukipakettia. En sano, että se olisi huono idea tai ettei se toimisi, vaan että en tajua.
Kreikalla on jotain 160% BKT:sta velkaa ja pyytää lisää rahaa. Ei ole yksinkertaisesti mahdollista, että Kreikan kaltainen valtio saisi sellaisen kasvuvaihteen päälle, että tuo velka saataisiin kuitattua, jo korot ovat aivan naurettavan suuret.
Portugalin velkaantumisprosenttia en tiedä, mutta ilmeisesti sekin on suuri.
Kohdemaat itse eivät usko vakauspaketteihin, he eivät aio myydä omaisuuttaan tai luovuttaa kultaa /vast. vakuudeksi näihin tukipaketteihin. Ei, koska se olisi rahan heittämistä hukkaan. Kunhan hallittu saneeraus alkaa, voidaan kultaa / omaisuutta realisoida sitten ja saada kuitattua velkoja.
Ei tässä tosiaan Kreikkaa tai Portugalia olla pelastamassa, vaan suuret EU-maat pelastavat itseään ja pankkejaan (eli itseään). Jos Portugali kaatuisi, tulisi esimerkiksi Saksan pankeille luottotappiot, todennäköisesti joutuisivat turvautumaan valtion apuun ja Saksa joutuisi maksamaan ehkä jopa enemmän, kuin mitä nyt tukitoimissa.
Ei tähän asti Kreikkaan pumpatut rahat hukkaankaan ole mennyt, tilanne on saatu edes hieman rauhoittumaan ja kaatumiskaaokseen ei ole jouduttu. Tilanne on kuitenkin ollut mikä on jo aika kauan – kysymys kuuluukin nyt, että eikö nämä suuret pankit ole kerinneet mitenkään varautua tähän mahdolliseen velkasaneeraukseen? Vai pankit vain jatkavat perinteistä menoaan ja luottavat siihen, että valtio sitten antaa rahaa (vastikkeellista toivotaan) kun alkaa mittarit näyttää punaista.
Tuntuu siltä, että kaikki asiantuntijat, analyytikot ja muut epämääräiset tittelit lehdissä ja televisiossa pitävät maiden velkasaneerausta 95% varmana. Se, saadaanko tilanne hoidettua ilman katastrofeja sillä, että heitetään sinne Etelä-Eurooppaan parisataa miljardia, on sitten eri asia. Ja toivottavasti saadaan.
Huomionarvoista on, että jos tukea ei anneta ja maat kaatuvat, häviää EKP:lta aika hitokseen massia. Ja EKP:n massit ovat.. jäsenvaltioiden masseja. Eli säästämällä tukipaketissa miljardi, voi olla että joudumme pääomittamaan EKP:ta vaikka 15 miljardilla.
Siitä huolimatta, tuntuu aivan järjettömältä elätellä sellaista ajatusta, etteikö minkään tasoiseen velkasaneeraukseen jouduttaisi. Jos valtiolla on vajaa 200% bruttokansantuotteesta velkaa ja sekin rapialla 15% korolla, ni mukavapa sitä on maksella. Kohdemaat haluaisivat varmasti saneeraukseen, eri asia on päästääkö muut maat niitä.
Tämä ei ole ilmeisesti aivan yksinkertainen asia, jotkut muutkin tätä ovat pohtineet ja näkökulmia on aika monia. Mutta monet tahot ovat sen ilmaisseet, että mitä nopeammin saneerauksiin päästään, sitä vähemmän rahaa menee ”hukkaan”. Hukasta voidaan sitten olla montaa mieltä.
Katsoin eilen tuota kolmatta erää Suomi-Tsekki jäämiekkailuottelua. Katsoin myös hieman aikaa pre-gamea. Olin aika järkyttynyt.
Ehkä sitä aiemmin ei ole huomannut, mutta nyt kun edellisenä päivänä tuli El Classico ja seuraavana päivänä kendokisojen matsi, huomasi miten erilaista kommentaattoreiden taso ja jutut on. Siinä missä futiskommentaattorit analysoi pelaajien taitoa ja pelistrategiaa, lätkässä haaveiltiin mitä erikoisimmista henkisistä tiloista.
Muutakin valittamista on. Jagr teki säkällä maalin, sanoi kommentaattori. Että kun tuurilla justiin pomppasi lapaan. Ja Jagr heitti häkin. Pelkästään kolmannessa erässä jellonat sai vaikka kuinka hyvää tilannetta, osa puoliksi vahingossa, mutta ammattimiehiä kun ovat – lämärit eivät joko osuneet maalia kohti, tai olivat maanuoliaisia.
Niin, Jagr olisi laittanut nämä tuurikiekot sisään. Ammattimies.
Tämä onkin esimerkki siitä, mikä päähäni pälkähti katsoessani kolmatta erää. Nimittäin Suomen lätkä ja ehkä koko kulttuuri uskoo työhön. Tee paljon töitä niin pärjäät. Ei sinun tarvitse edes olla kovin hyvä, kunhan teet paljon töitä, niin pärjäät.
Tuohan on aivan täydellistä idiotismia – ainakin urheilussa. Tottakai pitää reenata ja sillai, mutta esimerkiksi tässä jäämiekkailussa tuo on aivan väärä ajatus. Kyllä, voi painia nurkissa, vääntää ja taistella – tässä jellonat ovat omimmillaan.
Joillakin on myös erilainen lähestymiskulma. Taito ja rohkeus ja sitten se työ.
Kolmatta erää katsoin ja kyllä leijonat ovat oikeasti taitavia. Kiekollinen peli oli yksilötasolla taitavaa kun siniviiva ylitettiin. Syötötkin oli pääasiassa ihan ok. Mutta se viimeistely. Rohkeus tehdä maaleja.
Itse kun pelaan futista ja pääsen joskus laatikon sisään pallon kanssa, niin järki himmenee heti. Iskee kauhu, mitä nyt, kaikki katsoo. Ja vituiks menee. Samaa on jellonilla. Kaikki katsovat ja tärkeitä pelejä – ja kas vain, niin rannarit kuin lämäritkin viuhuvat ohi maalin – kavereilta, jotka ovat pelanneet koko elämänsä ja ammatikseen keskimäärin ainakin 10v.
Ja Antsa, joka on kyllä melko kivillä oikeasti, vaan vauhkoaa, että miten tänäänkin vastustajalla on tosi hyvä maalivahti, vaikka muita maita vastaan maalivahti ei niin kaksinen ollut.
Otetaanpa vielä futista tähän, koska en tiedä siitä oikeastaan mitään. Nimittäin jos futiksessa on kärkimies, niin sen tehtävä on olla siellä käressä. Odotat että saat pallon ja teet maalin. Muistaako vielä joku Ronaldon, sen ensimmäisen. Jo vähän jämäkämpi kaveri, joka ei hirveästi jaksanut palloa hakea tai liikkua. Tarjoa pallo 16 rajalla sille jalkaan niin se tekee maalin.
Futiksessa myös muuten huomaa tuon rohkeuden ja itseluottamuksen vaikuttamisen maalintekoon. Osa kavereista vaan tietää, että nyt hän tekee maalin – vaikka muut tietävät sen vasta 10 sekunnin päästä. Nää sit on niitä messejä sun muita, joista jotkut on ehkä kuulleetkin.
Mutta entä lätkässä? Kuka muistaa ketään maalintekijää leijonista? Kyllä, minäkin muistan niitä vuodelta -95, mutta entä sen jälkeen? Kyllä, Saku teki pisteitä sen jälkeenkin ja voittiko Teemu pistepörssin Naganossa, tai jotain, mutta muistuuko sellaista henkilöä, jonka olisi voinut laittaa laukomaan rangaistuskuljetuksen ja jolloin voi uskoa jo ennen kiekkoon koskemista, että maali tulee.
Ei. Ei muistu. Ei leijonissa. Ensimmäisenä alkaa ajattelemaan, että kyllähän Teme – ja ehkä Teme olisikin voinut maalin tehdä. Entä Teemun lisäksi? Edes vuoden -95 pelaajia? Peltonenko? Ei.
Onko kendokavereiden valmennuksessa siirrytty henkilökohtaisesta taidosta ja peli-ilosta työntekoon? Vai onko se vain näissä CUP-peleissä ongelmana? Onko se leijonien valmennusjohto joka sen saa aikaan, vai pilataanko lahjakkuudet jo nuorena?
Taas meillä on uusi tulokas joukkueessa, joka onkin ollut sitten melkeinpä paras pelaaja. Ennakkoluuloton, rohkea. Ehkä mertsi ei ole vielä huutanut sille silmiä ja korvia täyteen pelin suoraviivaisuudesta ja siitä kuinka pitää laukoa siniviivalta. Ja tehdä töitä.
Painimalla niissä kulmauksissa tulee niin kovin harvoin niitä maaleja, ainakaan voittomaaleja. Hiki varmasti tulee ja tuntuu siltä, että nyt on taisteltu.
Tuli iso jytky! Perussuomalaiset, basic Finns, oli suurin vaalivoittaja. Tämä tuskin on kenellekään uutinen enää. Nyt kolme päivää jytkyn jälkeen pitää vähän kommentoida.
Piraattipuolue oli suurin eduskunnan ulkopuolisista puolueista jollain puolen prosentin kannatuksella. Sekin oli kiva juttu, mutta erityisen hyvältä on näyttänyt Piraattien meininki vaalien jälkeen – palautesilmukka on alkanut ja jos ehdotettu kehitys puolueessa etenee, voi olla että saavat minun ääneni myös kunnallisvaaleissa.
Kurhisia sun muita bordellimiehiä vaan ei jaksa toista kertaa äänestää.
Mutta sitten jytkyyn!
Olen melko huvittuneena seurannut vihreiden katkeraa tilitystä ja toisaalta itseään fiksuina pitävien ihmisten kauhistelua persujen menestyksestä. Muuttopalvelu Niemen linkkaaminen oli ihan hauskaa, mutta ihmisten vuodatus siitä, kuinka suomesta pitäisi nyt muuttaa pois, osoittaa kyllä melkoista vihjeettömyyttä.
Ei, Timo Soinista ei tullut diktaattoria. Ei, persut eivät ole suurin puolue. Ei, ei ole varmaa, onko persut edes hallituksessa. Ei, Timo Soinista ei todennäköisesti tule pääministeriä.
On tietysti hauskaa naureskella persuille, Kike kerkisikin jo ilmoittautua ministeriksi ja kauhistella ydinvoimaloiden rakentamista mannerlaattojen päälle. Onko Kike sen huonompi vaihtoehto kuin Silmälasisankari tai alusvaatemalli tai golfratakikkailija? Hän ei vain ole vielä kerinnyt oppia puhumaan kuin poliitikko ja lapsuksia tulee varmasti jatkossakin.
Toinen persujen voimakas argumentti on, että Portugalin kriisirahoitus pitäisi lopettaa ja antaa noiden maiden mennä velkasaneeraukseen. Tätä on kokoomus ja keskusta voimakkaasti vastustaneet, SDP pitänyt takin puoliksi päällä, jotta kääntö on helppoa. Mutta media on jotenkin saanut ihmisten päähän sellaisen ajatuksen, että koska persut vastustavat rahan työntämistä vakausrahastoihin, ne ovat tyhmiä.
Ålandsbankenin varainhoitaja sanoo, että Kreikka ajautuu velkajärjestelyyn joka tapauksessa
Aalto-ylipostin kansainvälisen talouden proffa sanoo, että kriisimaiden velkasaneeraus ei ole vieläkään myöhäistä.
Ja varmasti samanlaisia professoreita löytyy myös puhumaan asian puolesta. Tässä nimenomaan ei ole sellaista toimintamallia, jota voitaisiin varmasti pitää parhaana. Mutta media on saanut persut näyttämään tyhmiltä junteilta, jotka eivät tajua Suomen parasta. Oikeasti he tarjoavat vaihtoehtoa. 10 vuoden päästä tiedämme, mitä olisi kannattanut tehdä.
Vihreiden vaalitappio ei varmaan ollut minun ansiotani, vaikka olinkin hyvilläni siitä. Vihreät puolueena on tällä hetkellä täysin turha, sillä he yrittävät pitää ekomiehen ja -naisen imagoa yllä, vaikka oikeasti annettavaa on lähinnä sosiaalipoliittisella puolella. Mutta siitä ei puhuttu, tärkeämpää oli vaahdota ydinvoimasta ja kieltää kaikki muutkin tavat, joilla energiaa voidaan tuottaa.
Keskustan vaalitappio oli vielä hienompaa. Vaalirahasotkussa niin täysin ryvettynyt puolue jos menettää vain 16 paikkaa, niin siinähän pitää olla jo tyytyväinen. Paavo Väyrynen ei päässyt eduskuntaan, uskon että pelkästään tämä asia saa Suomessa oikein kehityksen kulta-ajan käyntiin.
Tiurakaan ei päässyt eduskuntaan. Mahtaa ketuttaa.
Kunhan Stubb pysyy ulkoministerinä, niin Suomessa on kaikki ihan hyvin. Jännityksellä sitten katsotaan, kauanko Perussuomalaiset on olemassa.
Jos saisin muuttaa yhden asian suomalaisessa politiikassa, se ei liittyisi Euroopan vakausrahastoihin, ei liittyisi ydinvoimaan eikä se liittyisi verotukseen. Se liittyisi avoimuuteen ja vuorovaikutukseen.
Katsoin tänään maikkarilta jotain todella huonoa vaalitenttiä. Aikaa oli käytössä liian vähän ja juontaja oli aivan kivillä. Juontaja itse osallistui asenteellisesti keskusteluun, mm. puolustamalla Euroopan suunniteltuja vakausrahastoja. Käsittämätöntä pa.. huttua.
Tuollaiset ryhmävaalitentit on ihan hanurista. Jos tentissä on yli 3 vastaajaa, koko tentissä ei ole mitään järkeä. Puhevuoroja saa niin vähän, että sieltä heitellään jotain iskulauseita. Ei näin. Ilmeisesti rahat ei riitä pitämään useampia vaaliväittelyitä. Pitäisikö TV-lupamaksua nostaa?
Mutta asiaan. Merkillepantavaa tentissä oli se, kuinka Persut (T.Soini) ja demarit (Jugner) hyökkäsivät hallitusta vastaan siitä, että kun oppositiolle ei kerrota mitään. Hallituksesta tyynnytellään, että vakausrahaston ehdot ja säännöt ovat kunnossa. Soini ja Jugner siihen sitten, että olisi kiva kun heillekkin näytettäisiin. Keskustasta kommentoidaan, että kaikki on kunnossa, jostain nettisivulta voi käydä kattomassa jotain. Stubb heittää jonkun EU-triviaiskun.
Tätähän nettikansalaiset ja pienpuolueet ovat huutaneet jo kauan. Lakialoitteista tiedetään tuntia ennen niiden hyväksymisäänestystä. Maataloustukipaketissa viedään salassa tekijänoikeuslakeja läpi. Suunnitteilla olevista asioista ei ennen päätöstä ole tapana meidän hallituksessa keskustella, kuten M. Vanhanen sanoi. Nerokas kaveri.
Fiksumpi voisi jo funtsia, että eihän tämä mikään demokratia ole. On on – vastataan. On, koska sanotaan niin. Me päätimme että on. Ei teidän tästä tarvitse huolehtia, tämä on hoidossa. Kyllä me kerromme, jos jokin menee vikaan.
VIhreät yrittävät olla avoimempia kuin muut. Aika huonosti on onnistunut.
Piraattipuolue pitää puoluekokouksensa avoimena netissä, kertoo asialistansa netissä ja ehdokkaiden kanssa pääsee keskustelemaan foorumilla, sähköpostitse tai irkissä. Okei, varmasti eduskunnan päätäntätyön ulkopuolella olevan pienpuolueen etuja, mutta asioita joita arvostan.
Eduskunnassa edes oppositio ei tiedä, mitä hallitus suunnittelee – enkä tiedä tietävätkö hallituskaveritkaan, sen verran sekavia lausuntoja tuolta Keskustan suunnalta taas kerran tulee.
En kaipaa suoraa kansanäänestystä kaikista asioista kuten Sveitsissä, mutta haluaisin tietää mitä hallituksessa ja eduskunnassa oikeasti puuhataan. Politiikassa kun ei ole aivan poikkeuksellista puhua toista ja toimia toisin.
Lienee lapsellista väittää, että se olisi riskiä vailla, vaikka STUK sanoisi mitä. Vanhoissa voimaloissa on tehty tyhmiä ratkaisuja, kuten jätetty välivarastointipaikka puolimetriä liian matalaksi – jos äärimmäisessä kriisissä jouduttaisiin laskemaan merivesi sisään, jäisi sauvoista osa näkyviin ikävästi.
Vaikea kuitenkin on ymmärtää ydinvoiman vastustajien mielipiteitä. Ne kuulostavat liikaa perussuomalaisilta, anteeksi tämä solvaus. On helppoa vastustaa kaikkea, mutta entä se parempi vaihtoehto? Kun vastustetaan ydinvoimaa säteilyn ja jätteiden vuoksi, hiiltä saasteiden ja kuolemien vuoksi, öljyä sen riittämättömyyden ja maailmanpolitiikan vuoksi ja vielä tuulivoimaa, koska siitä kuuluu ikävä ääni ja se tappaa merilintuja, niin millä sitä sähköä oikein pitäisi tehdä? Aurinkovoima ja sähkön säästäminen eivät oikein vakuuta, jotain hienompaa pitäisi olla tarjolla.
Ydinvoiman kannattaminen ei tarkoita sitä, että haluaisin voimalaitoksen jokaiseen niemeen ja notkelmaan, kuten tuulimyllyjä pitäisi rakentaa. En tiedä, kuinka sähkön kulutus on laskettu uusia voimaloita varten, mutta tällä hetkellä Venäjältä tuodaan 1500 MW sähköä ja Ruotsiin viedään 1200 MW. Haluaisin, että me emme toisi sähköä Venäjältä ollenkaan. Sieltä ostamme oikeasti epämiellyttävästi valmistettua virtaa. Olkiluoto 3 on hyvä juttu ja toivottavasti perusenergiaa (sitä, jota aina ajetaan täysillä (vrt. säätöenergia)) saadaan tuotettua ydinvoimalla nyt paremmin ja kaikella ikävällä vähemmän.
Rakennustyömaan sataportaiset alihankintaketjut eivät vakuuta. Nokialla Elop tajusi, että alihankinnan määrä ei ole ainut oleellinen tekijä kilpailussa. Suomalainen sitä ei kyennyt tajuamaan. Elop ajatteli, että on halvempi tehdä kerralla hyvä, vaikka se maksaisikin paljon, kuin toimittaa jotain vedenkeitintä 5 vuotta myöhässä – tuskin (toivottavasti) ainakaan kokonaan asiakkaan laskuun.
Tarvitaanko ydinvoimaa vientiä varten? Mielestäni valtion pitäisi muotoilla jokin laki, missä määrättäisiin suomalaisen työvoiman käytöstä työmailla (jokin prosentti pitäisi olla suomalaisia, vaikka 80%) ja sen jälkeen sallia järkevät hakemukset. Työpaikkoja, omavaraisuutta, ulkomaankauppaa.a. Vai onko se niin, että vaikka puheissa puhutaan innovaatioista ja teknisestä osaamisesta, ei sitä saada koskaan realisoitua.
Ydinvoiman lisärakentamisen estäminen on hyvin epäilyttävää, kuten Japanissa ollaan nyt saatu nähdä. Vanhoja mörskiä on pakko pyörittää, koska uusia ei voida rakentaa. Vanhojakaan ei voida ajaa alas, koska samaan aikaan pitäisi vähentää päästöjä, ja (Japanin tapauksessa) esimerkiksi 6000 MW häviäminen verkosta tarkoittaa sitä, että hiiltä on sitten poltettava. Aika paljon.
Suomessakin on vanhoja reaktoreita, joihin on tehty päivityksiä ja niiden toivotaan pysyvän läjässä. Mitään Japonian kaltaisia huijauksia valvontaraporteissa sun muissa ei ole ainakaan vielä tullut esiin. Miksi vanhojen reaktoreiden päivitystyötkin on pysäytetty? Eihän siinä ole mitään järkeä. Vanhat koetaan jotenkin vaarallisiksi, mutta uusiakaan niitä ei saa. On vaikea nähdä sitä logiikkaa, jolla ydinvoimaa voidaan vastustaa.
Pidän jopa hupaisena sitä ydinjätteen kauhistelua. Että kuinka se jää jälkipolville sitten kauhuksi. On hyvin todennäköistä, että jos ydinvoimaloiden tutkimukseen ja kehittämiseen riittää rahaa, pystytään jätteitä käyttämään jatkossa uudelleen energiaksi. Mutta muutenkin, sen jälkeen kun Meksikonlahdella pumpataan raakaöljyä kuukauden verran mereen, on aika turha kauhistella muutamaa tonnia säteilevää jätettä Suomen maaperässä.
Tiesittekö, että Kanadassa käytettiin vielä 2000-luvulla öljyä pölyn sitomiseen hiekkateillä? Siis ajettiin öljyä suoraan luontoon. Enää kai ei käytetä.
Ydinvoima onkin varmasti siksi niin vaikea asia, että toiset ajattelevat sitä järjellä ja logiikalla – mielestäni ydinvoima on kiistattomasti paras vaihtoehto sähkön tuotantoon ekologisesti. Toisia taas pelottaa riskit ja säteily – se kun on näkymätöntä ja sitä ei voi haistaa ja jotenkin.. jotenkin siitä sitten saadaan vastustettua sitä ydinvoimaa.
Japanin kriisi ei minun mielestäni enää ole ydinvoiman kriisi. Se on hieman samaa kuin Meksikonlahden turma. Omistava yhtiö on pyrkinyt maksimoimaan voittonsa huijaamalla ja valehtelemalla ja vehkeet eivät olekaan olleet siinä kunnossa, kuin olisi pitänyt olla. Kysymys kuuluukin, miksi toiminta sai jatkua vaikka valheista jäätiin kiinni ja jenkitkin jo varotteli?
Vaalit tulevat, oletko valmis? En tiedä valmiudesta, mutta totta on se, että vaalit lähestyvät ja kampanjat käynnistyvät toden teolla. Nyt ihmisen pitäisi tietää, ketä äänestää. Tässä omaa listaa puoluetasolla, perinteiseen tapaan Jasmon blogissa: negaation kautta.
Puolueet, inhokkini ensimmäisenä:
Vihreät. Mitä etua olisit tämän hallituksen aikana saanut vihreiden äänestämisestä versus vaikka keskustan tai kokoomuksen äänestämiseen? Ei nyt tule mitään hyvää mieleen, pelkkä J.J. Kasvi ei ryhmäkurin kanssa paljon auta, enkä ole JJ:stäkään hirmu liekeissä. Vaikka menneisyys ei ole kai tae tulevasta, en kuitenkaan tähän soopaan ääntäni hukkaa.
Keskusta. Keskusta pettää aina. Vaalirahat. Paavo Väyrynen. Ei ääntä täältä.
Vasemmistoliitto. Ei ole nykyaikaa, jonka hiipuva kannatus onkin jo osoittanut. Ei ole mitään tarjottavaa minulle.
Kristilliset. Päivi Räsänen. Ei.
RKP. Pakkoruotsi. Ei.
Persut. Kiitos, mutta ei kiitos. Vaalikampanja saa puolueen rivit repeilemään, saatika jos pääsevät isompaan rooliin eduskunnassa. Ovat saaneet tuotua oman panoksensa maahanmuuttokeskusteluun, joka on mielestäni hyvä, mutta muuta annettavaa ei oikein ole.
SDP. Huomaan olevani demari. Tämä on todella pelottavaa, mutta useimmiten vaalikoneet antavat minulle demareita tarjolle. En voi kuitenkaan äänestää demareita, koska Jutta Urpilainen ei ole sellainen hahmo jota haluan kannattaa. Demareiden oppositiopolitiikka on ollut aika onnetonta, kuten mielipidemittauksetkin antavat ymmärtää. Ei minun ääntäni.
Piraattipuolue. Haluaisin äänestää piraattipuoluetta. En tiedä voinko. Olen seurannut heidän irkkikanaviaan ja toimiaan aika tarkasti. Heillä on kolme hyvää asiaa, patenttien vastustus, avoimuuden / läpinäkyvyyden lisäys politiikassa ja lisäksi yksityisyyden suojaa ei ehkä rapistettaisi koko ajan, jos PP olisi vääntämässä vastaan.
Puolue on kuitenkin aika ideologinen ja ainakin irkkikanavilla on hyvin neo-kommunistinen ajatusmaailma sellaisesta maailmasta, jossa kaikki olisi vapaata, ilmaista ja kliffaa. En kannata myöskään lataamisen sallimista, koska rajanveto olisi vaikeaa. Toisaalta olen PP:n kanssa samaa mieltä suoja-aikojen lyhentämisestä, hyvitysmaksusta ja monesta muustakin asiasta. Heillä ei ole politiikan ammattilaisia, mutta se ei ole pelkästään huono asia – ainakin itse olen melko kyllästynyt näihin politiikan ”ammattilaisiin” jotka siellä vuodesta toiseen hämmentävät.
Mutta koska PP ei todennäköisesti pääse eduskuntaan, meneekö ääneni hukkaan?
Kokoomus. En oikeastaan tiedä miksi Kokoomus on tässä kohtaa listaani. Mutta tunnustettava on, että on todennäköisintä että äänestän kokoomusta, vaikka ehdokasta en tiedäkään. En tiedä, on tässäkin ongelmansa, kuten Suvi Linden. Lisäksi Kokoomus on mielikuvapuolue, joka sanoo vaalikampanjoissa mitä vaan päästäkseen valtaan.
Enkä tiedä oikeastaan yhtään syytä, miksi äänestäisin Kokoomusta. Ehkä yksi syy on Alex Stubb, joka on käsittänyt jotain politiikasta ja kansalaisista, vaikka Stubbille kirjataankin miinus idioottimaisesta kannasta Wikileaks -vuotoihin. Mutta vaikkei ole syytä äänestää, on toisia puolueita äänestämättä jättämiseen syitä reilusti.
Ehkä tämä tästä vielä selkenee. Ketä itse ajattelit äänestää?
Facebook teki sen, mitä Google Waven piti aikoinaan tehdä. Keskitetyn kommenttihärvelin, joka vastaa niihin ongelmiin, joita esittelin aiemmassa postauksessani.
Käyttöönotto on tehty webmastereille niin helpoksi, että kannattaa ainakin kokeilla, mitä Facebook voi tarjota kommenttipuolelle. Veikkaan, että joku vielä myöhemmin tekee paremman kommenttiagrekaattorin, mutta tämä on jo hyvä alku. Tämän kaltaista kaivattaisiin ja jos taho olisi joku vähemmän negatiivisia ajatuksia herättävä kuin Facebook, tätä jo hehkutettaisiinkin.
Toki tässä ajelen myös vanhaa kommentointijärjestelmää rinnalla, sillä ehkä joku haluaa lukea vanhojakin kommentteja. Mutta uudet kommentit toivon FB:n kautta.
Suomessa ilmestyviä talouslehtiä on tietysti monta, mutta verkkonäkyvyyden puolesta nostaisin kaksi ylitse muiden, Kauppalehti ja Taloussanomat. Kenties Arvopaperi kolmantena. Tämä kolmen kärki lienee merkittävin peluri internetissä suomenkielisen talousuutisoinnin kannalta.
Ketkä toimittavat näitä lehtiä? Eivät ne, jotka pääsevät Hesariin. Eivät ne, jotka saavat paikan Etelä-Saimaasta tai Karjalaisesta. Vaasan Ylioppilaslehti rähähtää nauramaan nähdessään kyseiset toimittajat. Iltasanomat ja Iltalehti kieltäytyvät molemmat kunniasta. Seiska pelaa luottotoimittajillaan, eikä tarvitse kyseisiä hakijoita töihin. Ratto sanoo, että heillä on tietyt kriteerit, joita nämä työnhakijat eivät täytä. Niinpä he joutuvat Taloussanomiin, Kauppalehteen ja Arvopaperiin.
Talousuutisointi on melkoisessa lamassa. Kauppalehti:Katso mitä puhelinta Elop käyttää Taloussanomat: Nytkö se alkoi? Valmistautuuko EKP koronnostoon? Taloussanomat: Täällä asunnonostamista ei tarvitse pelätä Arvopaperi: Katso millaisia 2011-tuloksia pörssin suurimmilta odotetaan JB Toimitus: Säilytä mielenterveytesi! Älä lue paskoja lehtiä!
Nykyisin jos haluaa lukea laadukkaasti laadittua juttua, on käteen parempi valita Seiska kuin jokin talouslehti. Jos talouslehdessä yksikin otsikko alkaa Katso tai Tänne rahasi menevät on se suora indikaatio lehden paskuudesta.
Nokiaa käsittelevä uutisointi talouslehdissä ja jopa Hesarissa löi kaikki ennätykset. Toimittajalle aihe on herkullinen ja jotain pitää keksiä, jotta juuri hänen laatima juttu luetaan. Kommentteihin voi laittaa löytämänsä huonon nokiauutisointia koskevan otsikon, minä voin aloittaa: Nokia voi muuttaa WP7 ulkoasua (vrt. Karhu voi paskoa mettään)
En ymmärrä taloudesta kamalasti, pelaankin siis perustiukkaa peliä. Mutta mediakritiikkiä olen sen verran tässä internetaikana kehittänyt, että talouslehtien paskuus on alkanut ällöttää. Ei kai aina näin ole ollut? Tuntuu että talouslehdet pomppivat pahemmin kuin kvartaalitalous, jossa ensin ollaan lamassa ja potkitaan kaikki pihalle ja sitten vuoden päästä tehdään hupsis kaikkien aikojen paras tulos.
Seurasin jonkin aikaa uutisointia korkojen kehityksestä, kun ajattelin, että ehkä toimittajat pystyvät sanomaan siitä jotain järkevää. Vaan eivät pysty. Käytännössä uutiset ovat jonkun analyytikon suoria haastatteluita. Ja jokaisella analyytikolla on oma mielipide, joka sitten sellaisenaan ”painetaan” lehteen. Nordean pääanalyytikko: Korot nousevat vuoden loppuun mennessä. Hypon pääanalyytikko: korot pysyvät matalalla.
Lehdissä kehutaan vuoron kiinteää korkoa, välillä pitkää korkoa ja välillä suositellaan kaikkein lyhintä. Tilastot näyttävät, että kaikkein lyhin korko on ollut tähän saakka kaikkein todennäköisimmin myös halvin, mutta silti se ei estä lehtiä uutisoimasta pankkien myyntipuheenvuoroja esimerkiksi korkokatoista.
Näiden lehtien selaamisen kanssa onkin tullut mieleen, että mitä suomalaiset ammattilaiset sitten lukevat? Sijoitusammattilaiset, analyytikot jne. Ilmeisesti eivät ainakaan suomenkielistä tuotantoa. Vai löytyykö jostain vielä suomenkielistä, hieman pidempää ja jäsennellympää uutisointia taloudesta?
Itse Seligsonin asiakkaana nautin suunnattomasti heidän blogeistaan ja puolivuotiskatsauksistaan, vaikka minulla ei ole rahaa penniäkään niissä asioissa kiinni, joita niissä käsitellään. Eikä paljon muuallakaan. He kertovat asioista perinpohjaisesti, luotaavat yritystä ja sen johtoa, kertovat menneestä, arvioivat tulevaisuutta ja niin edelleen.
Takaisin lehtiin.
Minua oksettaa nykyinen internetuutisointiryntäily – eritoten talouden osalta – jossa tärkeintä on olla ensimmäinen, jotta saa klikkejä ja kun saa klikkejä, voi pyytää mainoksista enemmän rahaa. Se, onko uutisessa järkeä, onko se totta tai onko se täysin päinvastainen kuin tunti sitten lähetetty uutinen, ei ole relevanttia.
Asiakkaat yritetään huijata lukemaan lehden sivuja. Talouslehden. Eikö talouslehden pitäisi olla uskottava? Nämä meidän taitavat olla pelkkää paskaa.
Täten osallistun (turvallisesti tälläi helmikuun lopussa) Outi Vainiokulma-Immosen lanseeraamaan ”En klikkaa roskaa” -helmikuuhun. Suosittelen kaikille. Tai jos ei halua mihinkään somepaskaan sekaantua, niin kuinka olisi sitten en lue laaduttomia taloussanomalehtiä.