Sähköinen äänestys

Sähköisessä äänestämisessä oli ongelmia. Oikeusministeri Tuija Brax, joka hehkutti systeemiä aiemmin ja piti ongelmia science fictionina, sanoo nyt, että hän ei oikeastaan ees keksiny tätä, vaan joku muu. Komeaa.

Nythän äänestysjärjestelmä kehittyy, käydään ensin tämä nykytilanne läpi:

  • Softan kehityskustannukset jotain miljoonan luokkaa
  • Koulutus ja testaus ken tietää kuinka paljon aikaa ja rahaa (tosin testaukseen ei kai hirveästi käytetty..)
  • Äänet voidaan yhdistää äänestäjään
  • Äänten laskentaa ei voida tarkistaa
  • Äänet laskee ”uurnassa” yksi kone jossain Tenaattorin konesalissa, tms.

Kukaan ei oikeastaan tiedä, miksi sähköistä äänestystä tarvittaisiin. Paras (oikeasti paras) argumentti on ollut, että se saattaa korottaa äänestysprosenttia. Niin ja vaalityöntekijöitä (vapaaehtoisia = ilmaisia) ei tarvita äänten laskemiseen. Äänestäjistä saadaan tarkempaa tietoa, ikä, nimi, sosiaaliturvatunnus, asuinpaikka, osoite, puhelinnumero ja että ketä on äänestänyt. Helpottaa erilaisten tilastojen tekoa..

Koska TietoEnatorin softissa OK-painiketta pitää tietysti painaa kaksi kertaa, mutta tyhmät ihmiset eivät sitä tajua, on nyt ajateltu ottaa käyttöön paperivarmenne. Se pelastaa äänestystapahtuman. Uusi parannettu versio:

  • Maksaa vielä enemmän kuin nykyiset, tarvitaan muutoksia ohjelmistoon
  • Tarvitaan ehkä kustomoidut tulostuslaitteet
  • Mutta nyt käyttäjä tietää että ääni on rekisteröity
  • OK painiketta pitää edelleen painaa kaksi kertaa

Eli jatkossa äänestysprosessi on seuraava:

  1. Syötetään äänestyskortti miljoonia maksaneeseen laitteeseen
  2. Arvotaan ääni jollekin edustajalle
  3. Painetaan OK
  4. Painetaan OK
  5. Otetaan äänestyskortti laitteesta
  6. Otetaan paperitosite tulostimesta
  7. Taitetaan paperitosite
  8. Paperitosite leimataan ja pudotetaan uurnaan

Äänet voidaan ensin laskea sitten koneellisesti, saadaan tulokset jopa tunnissa! Ja sitten oikeat äänet lasketaan leimatuista tositteista ja saadaan oikea vaalitulos 3h päästä niinkuin nytkin.

Kylläpä onkin hienot systeemit!

Vaaliraha

Vaalirahoitusskandaali on jo hiljentynyt. Sukari ei antanut kunnallisvaaleissa kenellekään rahaa, tai niin ainakin lehdessä sanottiin. Vaalirahalomakkeitakin täytettiin nyt kunnollisesti, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki edustajat ovat vaalirahansa ilmoittaneet.

Tapahtuiko näin nopeasti kunnostautuminen? Eikö poliitikot enää salaa mitään?

En usko siitä olevan kyse. Luulen että edustajaehdokkaat ovat tajunneet erään asian:

Vaalirahailmoituksessa voi valehdella.

Blogin laatumerkintä

JB sertifikaattiKun EU paraikaa suunnittelee laatumerkintöjä ja rekisteröitymisiä bloggaajille, niin ajattelin edetä jo asiassa. EU-sertifioidulta Mainostoimistolta (r) kalliilla rahalla tilattu sertifikaatittagi täten komeilee tämän postauksen kuvassa.

Lisäksi, koska JB on täten sertifioitu, niin toivon myös kykeneväni neuvottelemaan EU:n kanssa sertifikaatin siirtämisestä suoraan EU:n alaisuuteen, kunhan EU on valmis. Tällä toivon välttäväni blogini taloudellisen tilanteen, omien henkilökohtaisten vaikuttimieni, dna-näytteeni ja poliittisten tarkoitusperieni julkaisemiselta. Pelkään myös, että Marianne Mikon (ks. linkki yllä) kuvaama salainen agendani saattaisi paljastua EU:n suorittamassa sertifioinnissa.

Mielestäni myös EU-edustajien pitäisi olla laatusertifioituja. Luulen, että aika monella kohdalla löytyisi esteitä laatusertifikaatin myöntämiseen, mutta sitäkin enemmän edellytyksiä lobbausrahan vastaanottamiseen. Auditointi voitaisiin aloittaa vaikka Marianne Mikosta.

Opiskelijat taas monen tulen välissä

Eivät taida oikein tuolla hallituksessakaan tietää mitä haluaisivat. Toinen haluaisi opiskelijoiden tekevän lapsia opiskeluaikana, toisen mahti-idea on saada nopeutettua valmistumistahtia. Nämä kaksi ajatusta ei tuntuisi ainakaan minun päässäni oikein saavuttavan konsensusta.

Pohtikaaha vielä.

Lapsiporno

Jotkut ehkä muistavatkin muutama kuukausi sitten kuumana käyneen ja nyttemmin vähän lientyneen lapsiporno- ja sensuurikeskustelun. Kyseessä siis se, että Suvi Lindén eturivissä vaadittiin operaattoreita sensuroimaan lapsipornosivut ettei niille lapset joutuisi, eivätkä muutkaan kunnon kansalaiset, vahingossa. Tämän superajatuksen takana on tietysti pelastaa oma omatunto, samalla kun valtion budjetissa on seksuaalisen väkivallan lapsiuhreille vähemmän rahaa kuin koskaan.

Sensuurin avulla ei tietenkään itse uhreja nimittäin auteta.

Miksi tästä sitten nousi keskikokoinen kohu? Oikeastaan etunenässä oli Matti Nikki lapsiporno.info sivustollaan. Sivuilla Matti Nikki kritisoi sensuurijärjestelmää ja osoittaa että ns. lapsipornolistalla on suunnattoman paljon myös laillista kamaa ja mm. thaimaalaisen prinsessan muistosivu . Poliisi (tai kuka ikinä) päätti sensuroida Matti Nikin sivuston ja sen jälkeen äläkkä nousi.

Miksi kaikenlaisten (laillisten)saastasivujen sensuroiminen sitten kiinnostaa? Suurin osa sensuurilistalla olevista kohteista on kuitenkin pornosivuja, kuten homopornoa. Kyse on a) sananvapaudesta ja b) järjettömyydestä. Enkä tarkoita sananvapaudella sitä, että sananvapauden nimissä saisi julkaista lapsipornoa. Vaan sitä, että salainen sensuurilista ennakkosensuroitavista nettiosoitteista on vahvasti perustuslain sananvapauspykälää vastaan. Lisäksi nähtävästi listaa alettiin heti käyttämään väärin vaientamaan toisinajattelijat kuten Matti Nikki. Suomessa! Ajattele.

Poliisi ei ole tehnyt mitään, jotta sensuurilistalla oleva lapsiporno saataisiin pois netistä ja sen tekijät kiinni.

Järjetöntä kuvio on siksi, että sensuurilistan kiertäminen on niin helppoa, ettei estolla voi nähdä saavutettavan mitään. Esimerkiksi lapsiporno.info (joka on ainakin Elisan liittymistä sensuurissa) löytyy kuitenkin kohtuullisen uutena Googlen cachesta. Että niin. Mitä sensuurilla saavutetaan? Sekö, että ei vahingossa joudukaan lapsipornosivuille? Kuinka moni meistä on vahingossa joutunut lapsipornosivuille?

Kun poliisilta kysyttiin, miksi Googlea ei sitten sensuroida, vastaus oli ”koska Google on selain”.

Henkilökohtaisesti politiikka hieman ihmetyttää minua. Suvi Lindén on taas häärimässä ja pyörimässä, ensin hän antaa lausuntoja siitä, että nykyinen ”vapaaehtoinen” sensurointi pitäisi muuttaa pakolliseksi ja myöhemmin hän sanoo ettei koskaan ole sanonut moista. Ja muutenkin pyörii ja väistelee ja häslää ja käyttää fiksuja kommentteja, kuten ne jotka väittävät etten tiedä mistä puhun eivät taida itse tietää mistä puhuvat.

Ei ihme että ihmiset vaativat Suvi Lindéniä eroamaan – taas.

No, sitten aktivistit tekivät oikeusasiamiehelle ja ties minne valituksia sensuurista ja poliisi lupasi tehdä parannuksia suodatukseen. Muutamat operaattorit ovat lopettaneet jo sensuurilistan käytön ja mm. TeliaSonera ei sensuroi. Poliisi ei ole tehnyt mitään, mutta myöskään listat eivät ole päivittyneet enää.

Kaikki näyttää siltä, että listan järjettömyys ja lainvastaisuus vie siltä myös poliittisen tehon, eli se unohdetaan. Mutta kuinka monta miljoonaa euroa tähänkin taas poltettiin? Milloin politiikassa tajutaan, ettei internetiin liittyviä päätöksiä voi tehdä vain perstuntumalla, vaan – halusipa sitä tai ei – tarvitaan myös tekninen näkemys.

Kun 500 euroa olikin 30 euroa

Vaaliväittely oli aika tylsää viime kerralla. Kaikki olivat samaa mieltä. Ympäristö kuntoon ja sairaanhoitajille lisää liksaa. Ainakin sen verran, että kerralla palkkakuopasta ylös! Toimittajat vaativat konkreettisia lukuja ja edustaehdokkaat niitä myös tarjoilivat. Oli komeaa menoa!

Puoli vuotta myöhemmin ollaan siinä tilanteessa, että sairaanhoitajat saavat 11% lisää liksaa + 30e. 11% varmaan riittäisi muuten oivasti, mutta kun muutkin saa sen! En oikeastaan ole viitsinyt ottaa selville TeHyn ja Superin eroa, mutta hoitsuja kaikki.

Hallitus ja eduskunta ovat näyttäneet poikkeuksellisen suoraselkäistä toimintaa. Vaikka vaalilupaukset olivat selviä ja valtio tulee mukaan kustannuksiin, niin ensin neuvoteltiin sokkona ja sitten valtio sponsoroikin vain 150 MEur. Kunnat ovat ihmeissään.

TeHyläiset eivät ihmettele. 11% + 30e piisaisi, mutta kun lupasivat jo enemmän. Jos minun pomoni sanoisi, että saan 500e lisää liksaa, jos pysyt vielä 2kk töissä ja kahden kuukauden päästä sanoo, että hämäsin!, niin en jäisi mätänemään. Sinänsä ymmärtää noita TeHyläisiä.

En tiedä miten realistinen todellisuudessa tuollainen 400e lisää palkkaa olisi. No, saahan sitä rähistä.

TeHy aikoo lähteä joukkoirtisanoutumisilla haastamaan riitaa valtion kanssa. Mehevää. Mieleeni vaan tulee, että säilyvätkö silloin saavutetut edut? Eli jos 7v hoitoalalla työskennellyt lähtee, on puolivuotta työttömänä ja sitten hakeutuu uudelleen alalle, niin paljonko hän menettää? Ja haluaako työnantaja ottaa töihin? No, kai näitä on jossain pyöritelty. Tuli vain mieleen.

En ehkä ole silti samaa mieltä TeHyn kanssa. Mielestäni 10% palkkaa lisää (+30e) olisi melko rapea lisä (paitsi kun muutkin saa!) ja jos lisää rahaa sektorille saataisiin, niin se voitaisiin sijoittaa työllistämällä lisää hoitajia. Tekeekö raha työstä vähemmän uuvuttavaa ja kevyempää?

Näittekö sen insertin, jossa kirjastotäti vaati samalla tavalla lisää liksaa kuin sairaanhoitajatkin. Työn vaativuus on kuulemma aivan sama. Tai ei hän paljon vaativuutta painottanut, mutta tarvittavaa koulutusta kyllä. Kirjastopimun koulutus on AMK-tutkinto. Titteliä en tiedä. Mitenhän siellä ylennytään? Onko yleneminen kirjastomaailmassa sama kuin pehmeä kuivuminen hehkeästä tytystä KPÄ:ksi?