Sekalaista

Ostin viikon alussa kirjan. Dan Brownin Enkelit ja demonit. Alku ei oikein vakuuttanut, meinasi mennä scifin puolelle, mutta sitten päästiin itse asiaan. Kirja oli kyllä loistava. Dan Brown osaa tehdä juonenkäänteet loogisesti. Siinä olisi 24:n käsikirjoittajille oppimista.

Lähden taas haistelemaan maalaiselämää. Huomenna starttaan ja takaisin tulen kuhan hommat on tehtynä. Toivottavasti ei sada joka päivä.
Blogi ehkä taas vähän hiljentyy. Tosin jos paljon sataa vettä, niin ei sitä muutakaan tekemistä ole.

The Machinist

Katsoin tänään Christian Balen tähdittämän The Machinistin. En oikein tiedä mitä mieltä olen leffasta. Se oli outo ja se oli hyvä. Mutta hieman liian paljon asioita jäi hämärän peittoon lopussa. Tai ehkä tajuan ne vasta toisella katsomisella. Elokuvia kannattaa katsoa toistamiseen. Huomaa hienoja asioita.

Elokuvassa merkillepantavaa on Balen käsittämätön laihuus. Hän on laihduttanut itsensä luurangoksi. Kamalan näköiseksi. Tässä esimerkkikuva. Lisääkin varmaan löytyy jos jaksaa selailla. Todella ällöttävän näköinen.

Tilasin muuten The Machinistin ja Open Waterin CDonista ilman ongelmia tällä kertaa.

Blogit

Saan yleensä parhaat ideani vessassa. Tämä ajatus, jonka nyt aion esittää, ei syntynyt vessassa, mutta tuntui sen verran hyvältä kuitenkin, että ajattelin sen julkaista.

Media=blogi, Kari Haakana, SchizoBlog ja muut, jotka säännöllisesti julkaisevat havaintojaan blogosfääristä eivät ole ehkä tulleet ajatelleeksi yhtä keskeistä blogiin kirjoittamisen syytä. Kutsun sitä näennäiseksi vaikuttamiseksi.

Useimmilla ihmisillä on valitettavaa. Verot ovat liian korkeat, ruoka liian kallista ja tuuleekin liian kovaa. Valittamisesta saa tyydytystä. Opiskelijat valittavat keskenään kuinka pieni opintotuki on. Mutta, samasta aiheesta ei samoille henkilöille voi jatkuvasti valittaa. On aika alkaa kirjoittamaan blogiin.

Blogissa voi periaatteessa saavuttaa tuhansia lukijoita. Mitä useammalle saa valittaa, sitä parempi mieli tulee. Blogi tuo myös vääränlaisen tunteen kirjoittajalleen. Aivan kun hän nyt vaikuttaisi parantavasti johonkin, kun kirjoittaa blogiin. Todellisuudessa näin ei tietenkään ole. Oma valittamiseni hidastuspompuista, toisten valittaminen vaikeista leimauslaitteista Helsingin joukkoliikenteestä – se on kaikki tietenkin kirjoittajalle tyydyttävää, mutta ei johda mihinkään. Enemmän vaikutusta saisi Helsingin Sanomien yleisönosastolla tai vastaavaa. Mutta blogiin kirjoittava vain kirjoittaa blogiin. On se niin paljon helpompaa. Eikä tarvitse edes omaa nimeä julkaista jollei halua.

Kirjat ja nuoruus

Pienenä, ala-asteikäisenä, minun ja kavereideni suosikkeja olivat perinteiset nuorten seikkailukirjat kuten Viisikot, Seikkaillut, Seikkailujen saaret, Neljä leijonaa, Kultainen salama, Jade.. mitä niitä olikaan. Näistä saimme tietenkin sitten vaikutteita, jotka myös auttoivat meitä.

Joskus nuoruudessa tuli keksittyä, että irtokarkkiahan voi ostaa siten, että keventää pussia kädellä samalla kun punnitsee. Se ei tuntunut näpistykseltä, se tuntui.. hmm, no en tiedä. Kuitenkin, kirjat olivat opettaneet meille yhtä sun toista. Erään kerran jälkeen homma loppui. Tarkkanäppinen kassa tunsi(!), että karkkia on 50g enemmän pussissa, kuin mitä näkyy hintalapussa. Siihenhän tuli sitten vartija.

Kuitenkin, vain yksi meistä jäi kiinni. Olimme omasta mielestämme äärimmäisen ovelia jakautuessamme jokainen eri kassoille. Olimme muut jo päässeet hihnan läpi, kun vartija tuli kassalla olevan kaverimme luo. Mussutimme siellä, ilmaisia, karkkejamme ja kassatätsää harmitti. Vartijaa ei kiinnostanut, mutta kassaa harmitti kovasti.

Oltiin sitä ovelia, olisipa sitä vieläkin..

Koli rankaisee

Koli kehittää palveluitaan. Nyt tulee Ukko-Kolille uusi huoltokone, jossa saadaan huollettua myös laudat ja nykyajan sukset sekä SkiData-järjestelmä, jonka pitäisi siirtää menneisyyteen toimimattomat liput ja lippujen katoaminen. Hyvä, että uudistuksia tehdään vaikka kaikki eivät aina onnistukaan. Hissiremontin jälkeen hissiä voidaan pyörittää vain hyvin hitaalla vauhdilla. Tämä on mitä parhain keino saada jonot todella pitkiksi jo vähäiselläkin kävijämäärällä.

Nyt Koli yrittää saada uskottavuutta kotimaisessa laskettelukeskusten kentässä lippujen hinnoilla. Kausikortti etukäteen ostettuna maksaa jopa 54€ enemmän kuin viime vuonna. Siinä on pala purtavaksi jokaiselle harrastajalle. Vaikka palvelut paranevat, rinteet eivät kuitenkaan muutu miksikään, eikä hissi nopeudu.

Talvea odotellessa.

Sukellusvene-elokuvat

Sain eilen taas vähän terästystä DVD-kokoelmaani. Katsoin tänään tositapahtumiin perustuvan elokuvan Vihollisen vesillä. Elokuva oli aluksi ihan hyvä, sanotaanko ensimmäiset 60 minuuttia, oli sellaista 13 päivää meininkiä (13 päivää on top3 elokuvissani) mutta sitten sorruttiin ylilyönteihin ja ylidramatiikkaan.

Edelleenkin parhaana sukellusvene-elokuvana pysyy legendaarinen Das Boot joskin Hollywoodin tekele Purppuravyöhyke pääsee aika lähelle. Jenkkipropagandainen u-571 pitäisi katsoa joskus uudestaan kyllä.

Polte

Pikkasen alkaa jo polttelemaan.. Kesä on kääntynyt ehtoopuolelle, kohta tulee syksy ja vesisateet. Katseet kääntyvät joulukuuhun ja lumipeitteeseen. Valmistautuminen on aloitettava. Haq tänään jo voiteli suksiaan (oikeasti vasta) ja kävin laudan siellä samalla voiteluttamassa (hyvä palvelu kyllä). Suunnitelmissa hiihtoretki tammikuussa.