Luotatko lehtiin?

Luotatko siihen, mitä lehdissä kirjoitetaan?

Itse omaksun paljon asioita juuri lehdistä, lähinnä Helsingin Sanomista. Yksi kysymys tulee mieleen. Jos tällaisia uutisia, jotka ovat melko metsässä, kuitenkin pääsee lehteen, niin mikä takaa sen, että mikään muukaan juttu olisi yhtään sen tarkemmin oikeassa, tai että taustoja olisi viitsitty tarkistaa yhtään paremmin?

Keskiarvo

Nikon blogia lukiessani huomasin linkin keskiarvo.netiin. Olin lukenut keskiarvo.netistä jo aikaisemmin jostain, mutta unohtanut sen kokonaan. Päätin mennä katsomaan.

Arvosteluja erilaisista aiheista olikin jo saapunut muutamia sivuille. Ehkä sata. Mutta pääosin siellä oli arvosteltu pelejä, musiikkia ja elokuvia. Lisäksi oli laitearvosteluita.

Ymmärrän kyllä, että pelejä ja musiikkia ja elokuvia on helppo ainakin arvostella ja siten sivut saavat sisältöä, mutta itse en ainakaan jaksa mitään elokuvia saatika musiikkia ostaa arvosteluiden perusteella. Hankin jos se on mielenkiintoinen, muuten en.

Toista on kaikkien vermeiden kohdalla. Sivuille olikin lisätty arvosteluja mm. kuulokkeista, joka on heti hyvä idea. Kuulokkeet voivat maksaa paljon ja siksi on mukavaa saada tuettua ostopäätöstä muiden arvosteluilla.

Mutta missä on esimerkiksi verkkokauppojen arvostelut? Tai ihan perinteisten kauppojen? Mistä saa hyvää palvelua, mikä on luotettava paikka jne. Entä kaikki tuotteet, jotka eivät liity tietotekniikkaan, kuten vaikka pyörät tai pyörien osat. Käyttäjä voi lisätä tuotteita sivuille, mutta ei tuotekategorioita.

Kokeilua helpottaa BugMeNot.

Tanssi

Humpappaa humpappaa, umts umts umts umts, umtsih — umtsih, pauk pauk pauk pauk..

Se on jännä juttu, että mitenkä kaikki tanssimusiikki koostuu pohjaltaan itseään toistavista kuvioista. Usein olen kuullut puhuttavan, että kaikki elektroninen musiikki kuulostaa samalta ja se on saanut minut hieman pohtimaan (kun kuunneltiin jotain 90-luvun puolivälin hard house -kokoelmaa, niin en voi väittää, että noin sanojat olisivat varsinaisesti väärässä..). Myös perinteiset kansantanssit ja valssit ja tangot omaavat toistuvan elementin.

Miksi? Eikö ihminen voi tanssia fiilispohjalta ilman, että pitää koko ajan laskea neljään (tai kolmeen)? Ehkä kyseessä on se, että musiikista katoaisi tällöin rytmi ja ilman rytmiä on vaikeaa tanssia. Kun olin polkkabileissä muutama vuosi sitten Säteessä ja lauteille nousi Genki soittamaan Drum’n’Bassia niin silloin nähtiin miten vaikeaa on tanssimaan tottuneidenkin tanssia, jos rytmistä ei saa kiinni. Itse kuitenkin olin silloin parvella nauttimassa virvokkeita ;) Ennen pitkää dnb-noviisitkin kuitenkin löysivät rytmin ja tanssi sujui taas. Hauska sattuma.

Toistuva rytmi saa kyllä ihmisen liikkumaan. Miksi tanssi on syväkoodattu ihmiseen? Jotkut näyttävät luonnollisemmalta tanssiessaan, jotkut eivät, mutta kaikkia sopiva musiikki ja sopiva äänenvoimakkuus liikuttaa, jos vain antavat itselleen luvan. Jo esi-ihmiset ovat pöllin löytäessään alkaneet sitä paukuttaa (hardstylee!) ja johan pöllähtää porukkaa paikalle pitämään bileet. Voidaan puhua todellisesta ug:sta.

PS. Te, jotka ihmettelitte mitä tuo pauk pauk pauk pauk muka kuvasti tuossa sanallisessa ääninäytteessä tai että mitä se hardstyle oikein on, niin antakaa Sasha F:n antaa teille oppitunti.

Koodaus

Sitä ei voi kun rakastaa. Koodausta. Se on niin ihanaa. Suorastaan parasta. Voi että sitä luomisen iloa. Voi että sitä jatkuvaa hienoa tunnetta. Paitsi jos alustana on Eclipse + PHPEclipse. Kuva. Onneksi monta tuntia tyhmien safe mode rajoitusten jälkeen taistellessa tuollainen virheilmoitus tuntuu vain hyvältä vitsiltä jolle vapautuneesti nauraa. Heh heh.

TAI SITTEN EI PRKKKLLLLL!!!!!!