Tekijä: Jasmo

JB testaa: Liuguri 15.02.2007

Kun perinteiset JB testaajat ovat kuka missäkin, pääasiassa ulkomailla, niin testailut ovat olleet semisti vähissä viime aikoina. Kun Enklaavi järjesti 15.02.2007 tapahtuman nimeltä Liuguri Myllymäessä, oli taas aika laittaa testausbokserit jalkaan ja mennä. Testausryhmään kuului tällä kertaa minun lisäksi myös Deca, Putte ja Pegu. Muut fubu-räp-lautahemmoja, paitsi mä erittäin vapaa tellumies.

En ole käynyt teekkari/kylteri-bileissä aikoihin. Syksyllä olin fuksiviikoilla haalarit päällä, mutta puolustukseksi voitaneen sanoa, että olin silloin myös ”töissä”, joten pitää antaa fukseille se kuva, että haalarit on pop. Ehkä Wappuna joutuu taas laittaa, saa nähdä. No anyways, haalarikansaa purkautui linja-autoista Myllymäkeen. Voi kauhistus, keskiteemu otti ykkösurpon paikan huutamalla megafoniin koko ajan. Ja kun sanon koko ajan, niin tarkoitan että koko-tun-ajan. No, kun sujahti nopeasti hakemaan lipun ja nopeasti rinteeseen, niin mökä ja opiskelijahaalariurpot (oho, sanoinko urpot?) jäivät taakse.

Vaikka edellisestä kerrasta suksen kanttiin jäi aikamoista röppöä, niin nyt koneella ajetut rinteet olivat aika pehmeitä, eivät missään nimessä kovia. Joten kantilla ei ollut niin väliä. Huiteli vaan menee. Saakelin pitkältä tuntuu kyllä se 22m kääntösäde, jos se noissa on – pitäisi vissiin ottaa taas hiihtokoulua.

Liuguri oli varannut koko Myllymäen meille, joten rinteissä ei ollut ruuhkaa, jonoja ei ollut ja oli varsin hyvä vedellä. Streetillä oli sen kokoisia bokseja, joista testiryhmän lautahemmot ihan mielellään veteli ja muisteli menneitä ja jopa senkin kokoisia, josta itse uskalsin laskea läpi komealla 20cm airilla.

Joutu ottaa taas myltsibäkkärin topista. Hahaa, kaks käännöstä, toinen jopa tellukäännös, mutta sitten tuli niin kiire, et joutu huitelee alppikäännöksellä väkisin. Sit pitiki vähä hiihdellä, että pääsi pois, kun perinteiset kuviot oli aidattu pois. Tietysti varsin lyhyt lasku tuntui niin paljon jännemmältä, kun piti ensin dropata sellaiselta aidalta sisään.. Putte kävi huitelemassa toisen perusoffarin, itse sen feidasin tällä kertaa, kun viimeksi sukset otti hittii ihan riittävästi. Mutta ainakin lautahemmon kannatti lumi ihan ok, vähän sieltä kuului kolinaa ja kiroilua välillä..

Pyltsissä makkaraperunat maksaa 3e. Eihän ne mikään gourmee-elämys ole, mut kurmee onkin enemmän niitä Sipen juttuja. Et melko edullista. Hiton paljon edullisempaa kuin kauppatieteilijöiden mätöt. Mutta se kai ei ketään yllättänyt.

Yhteenveto, poikkeuksellisesti huonot asiat ensin
HUONOA
– kylterit
– teekkarit
– kylterit
– känniset kylterit

HYVÄÄ
+ rinteeseen mahtui hyvin
+ rinteeseen mahtui hyvin, vaikka osa alueista oli pullollaan kännisiä kyltereitä ja kilpailuita
+ rinteet oli hyvässä kunnossa
+ oli hyvä laskuporukka
+ halpaa
+ hiton hyvä keli sattu

Joten jos lukeutuu noihin huonoa sarakkeen tyyppeihin, tai sitten arvostaa alempia enemmän kuin ylempiä, niin Liuguri @ Myllymäki ei ole / ollut huono valinta.

~1500kcal.

Kevät tuli, lumi suli - BÄTMÄÄN
Kevät on jo tulossa.

Miksi kopiosuojaukset ovat käytännössä turhia

Kopiosuojaukset ovat käytännössä turhia sellaisissa medioissa, jotka voivat toimia ilman internetyhteyttä. Ainoastaan keskuspalvelinjärjestelmät, kuten esimerkiksi WoWissa tai EVEssä, voivat pelaajan kopiointia rajoittaa, mutta musiikin kuuntelussa tai elokuvien katselussa se vaan ei toimi. Käyttäjälle on pakko tarjota myös purkuavain, jotta hän voi katsoa / kuunnella ostamaansa tuotetta. Purkuavaimen voi piilottaa, mutta etsivä löytää jne. Niin kävi taas. Milloinhan yritykset ottavat opiksi?

Techmu

Olen kirjoitellut täällä jonkin verran Club Y:stä ja Techmu sitä Techmu tätä. Edellä olevaan tapaan olen linkitellyt Techmun kotisivuille, mutta niiden tila on vähän mikä on, joten ei siitäkään hirveästi kostu (minun vika muuten nuo nettisivut..). Joten tutustutaanpa vähän Techmuun ja siinä samalla vähän historiaankin.

Techmun historia alkaa varsinaisesti vuonna 1997, kun muutama teknohemmo järjesti toisistaan tietämättä Lappeenrannassa bileitä ja huomasivat, että kappas vaan, täällähän on muitakin. Samaan aikaan Lappeenrannan teknillisen yliopiston (silloin vielä LTKK) rokkareilla oli ollut jo kauan oma kerho, TeMu, eivätkä jäbät halunneet jäädä piiruakaan huonommaksi. Perustettiin oma kerho. Tiettävästi ensimmäinen nimiehdotus oli Koulun Kuuleimmat Kollit, mutta lyhenteenä nimi ei toimisi. Siksi päädyttiin toiseen nimeen. Cyber oli pirun hieno nimi. No, TeMuhan huomasi, että onpas raflaava nimi ja hyvä porukka tyypeillä ja siitä lähti neuvottelut TeMuun liittymisestä. TeMun huomattavan hyvä resurssitaso ja viehättävät saunaillat saivat miehet kyyneliin ja lupautuminen TeMun alle oli valmis. Samalla nimikin vaihtui nykyiseen Techmuun (kirjoitusasusta voi halutessaan kiistellä).

Vuonna 1998 polkaistiin käyntiin Club Y -konsepti, silloin sitä vietettiin keskiviikkoisin samassa paikassa kuin nykyisiäkin Club Y bileitä: YO-talon kellarissa. Sitten konemusiikkigenre alkoi hieman nostaa päätään Suomessa. Oli perkeleen epäilyttävää, että aikuiset ihmiset kerääntyvät yhteen tanssimaan hyvän musiikin takia. Syynä olivat takuulla huumeet! Kuten pelin henkeen kuuluu, Techmulta kiellettiin tapahtumien järjestäminen kellarissa ilman sen kummempaa tutkimusta siitä, käytettiinkö siellä huumeita vai ei. Alkoholia käytettiin, se on selvä. No, kukaan ei ole niin kekseliäs, kuin teekkari, jolta on alkoholin käyttö kielletty. Techmu alkoi varaamaan kellaria synttäribileisiin toistuvasti. Muutamat hyvät bileet vietettiin, mutta kuten pelin henkeen kuuluu, kiinni jääminen oli tosiasia. Ylioppilaskunta semisti kilahti, kun asia selvisi.

On tietysti mahdollista, että asiaan ovat vaikuttaneet muutkin asiat. Techmun bileisiin on pariinkin otteeseen rynnännyt autollinen miehiä savusukelluskamoissa joraamaan. Sen jälkeen Techmu vietti Palomies on ystäväsi -teemaviikkoa muutaman hetken.. Nämä tapahtumat sijoittuvat jonnekin aikaan ennen vuotta 1998.

Vuosi 2000 olikin sitten hiljaiseloa. Lanseerattiin Club Olohuone -konsepti. Tarjolla oli erilaisia musiikkityylejä ja olutta. Mitäpä muuta kasvava teekkari tarvitsisi.

Vuonna 2001 Suuri Ajattelija, Caro², astui puheenjohtajan paikalle. Uutena asiana vuonna 2001 oli jäsenille järjestetyt DJ workshopit (johon itsekin olen osallistunut). Vuonna 2002 järjestettiin Fiktion ja Housebasen kanssa muutamat bileet. Fiktio kai on nykysin hyvin pitkälti kuollut, Housebase täytti viime vuonna 10 vuotta.

Vuonna 2004 Jasmo, allekirjoittanut, alkoi aktiivisesti toimia Techmussa. Tuohon sisäänpäin lämpeävään heterofobiseen kerhoon pääsy ei ollut helppoa, mutta todellakin sen arvoista!

2005 Club Y heräsi uudelleen. Hieman erilaisella konseptilla, mutta kuitenkin perintöä kunnioittaen. 2005 tehtiin yhteistyötä edesmenneen Senzationin (nykyisin kai Club Dimension), Horroksen ja tietenkin Housebasen kanssa.

2007 alkoi yhteistyö Divan kanssa. Techmu järjestää noin kerran kuussa Konehuone tapahtuman Divassa. 2007 alusta myös alkoi puheenjohtajuuden vaihto, nykysin päävastuuta kantaa karkkikiksun ylijumala miikkag apunaan minimalistisen pörinän ystävä Nikke.

Nettivastaavan hommaa hoitaa edelleen Jasmo – tasan yhtä huonosti kuin aina ennenkin.

Nokkelimmat ovat varmaan jo huomanneet, että Techmun perustamisesta (1997) on kulunut kohta tasan ja täsmälleen 10 vuotta! Ten Years of Techmu -bileet kasaa yhteen vanhat parrat Techmun alkuajoilta ja toivottavasti myös ihmiset sisarorganisaatioista saapuvat juhlimaan kanssamme 10 vuoden taivallusta. Illan musiikkitarjonnasta huolehtivat Techmun elon aikana vaikuttaneet soittajat ja lisäksi mm. Orion (eksklusiivi paljastus!! Vain Jasmon blogissa!). Turha kai sanoakaan, että tilaisuudessa on EXTRA LIGHTS, DECORATION AND SOUND. Kaikki Jasmon Blogin lukijat ovat myös kutsutut!

www.techmu.org

*
*
*

PS. Historiatietoja on vääristelty muka-hauskuuden vuoksi.

PPS. Vaikka joistain sanamuodoista voisi saada sen käsityksen, että olisin ollut toiminnassa mukana jo ennen vuotta 2004, niin se ei kuitenkaan ole totta.

Club Y

Club Y oli ja meni. Kävijöitä oli ja meni ehkä noin 130. Itse olin rakentamassa bileitä ja itse bileissä vähän jeesaamassa asiassa jos toisessakin. Vähän piti kyllä jumpatakkin Poliisin, Jnksin ja lopulta Techmun oman pojan, Illustratorin, tahtiin.

Nyt tässä koitetaan päästä taas normaaliin päiväjärjestykseen takaisin, pakkasetkin ovat laskeneet muutamaan asteeseen, joten ehkä tässä hiihdelläänkin kohta! Viilaa vaan tarvitsisi sukset..

Tässä vielä 2. rakennuspäivän satoa Club Y:stä

Hiihtelyt

Olen lasketellut viisivuotiaasta saakka. Aloitin aikoinani joillain siisteillä Rossignolin suksilla, isukki hinasi minua mäkeä ylös ja laskin alas. Niin opin aikoinani sen, että suksi luistaa. Itsellänikin syöksyaurakausi oli jossain vaiheessa. Aivan tarkkaan näitä en muista, mutta ilmeisesti se aiheutti sen, että minulle aivan maksettiin hiihtokoulu. Tunnin aikana minulle opetettiin aurausasennosta kääntymään lähteminen ja sitten toisen jalan viereen tuonti. Muistaakseni oli jotain jutta myös askelkäännöksestä. Jalkojen oli suotavaa olla lähellä toisiaan. Sitä en muista, oliko tunnilla mitään vaikutusta laskemiseeni.

Laskeminen oli sellaista harrastelua vaan, kunnes aloin kulkemaan isoveljen mukana Ukko-Kolilla. Siihen saakka olin käytännössä hiihtelyni hiihtänyt Loma-Kolilla. Myös sukset alkoivat yläasteella ollessani muuttumaan hitaasti tikkusuorasta hieman leikkaavaan malliin. Suksea koitettiin saada kantilleen muistaakseni lähes miten tahansa. Kapealla asennolla, leveällä asennolla, voimakkailla painonsiirroilla, vastakierrolla.. Pituutta riitti, alle 200cm suksia ei ollut kenelläkään.

Silloin harrastukseni oikeastaan alkoi varsinaisena hiihtoharrastuksena. Aikoinaan Kolin hiihtoskenessä vahvasti vaikuttanut Pullis opasti omalla herttaisella tyylillään minua leikkaavan hiihdon pariin, kerran sain hyvääkin palautetta. Kun Peter oli sitten myymässä tellujaan pois, kokeilin minäkin niitä muutaman päivän. Jälleen kerran Pullis auttoi minut alkuun, käännökseen menot, vastakierrot ja käsien asennot tuli käytyä läpi. Peter myöhemmin möi suksensa pois ja liekki, joka oli vähän saanut happea, jäi kytemään.

Kehittymiseni oli tasaista ja laskuintoni ehkä aika tasaista myös, kunnes tuo kaikkien aikojen äärisuorittaja sattui moikkaamaan kerran rinteessä. Sen jälkeen mäkikerrat lisääntyivät, affet huipentuivat ja käännösten tarkempi analysointi alkoi. Vasta kaudella 05-06 (melkein 10 vuotta myöhemmin!) opin herrojen Haq ja Kuiri avulla laskemaan alppisuksella edes sinnepäin. Vetoan siihen, että menneitä on vaikea oppia pois. Tämä koskee siis ainoastaan rinnehiihtoa. Pyydakentät ovat pitkälti kokematta.

Kokeilin myös lautaa, tosin kengät olivat hieman liian isot ja lautakin aika pitkä. Ehkä noin 10 päivää lautailua alla. Pääsen loivia rinteitä alas, mutta jäi sitten lautailu vähemmälle, kun Jorma lainasi minulle jälleen tellukamoja. Ihan mukavaa lautailukin siis oli, olisi tehnyt mieli yrittää ujuttaa sitä kantilleenkin. Kenties jos tellut eivät olisi tulleet perheeseen, olisi pitänyt seurata heräteostoksien ihmelasta ja kenties jalassa olisi sitten vaikka Bastard ja päävaikuttamisalue olisi ojankaivajat.org

Tänä vuonna pääasiallisena työvälineenä onkin oikeastaan ollut telemark-pari. Muutaman vuoden vanha K2 Super Stinx -pari, Garmontin Ener-G (viimevuotinen..) ja siteenä G3 Targa. Nyttemmin suksen kohtuullisen pitkä kääntösäde (~25m?) on alkanut tehdä sitä jo hieman tylsäksi rinnesuksena. Mutta esimerkiksi Myllymäessä pöperössä oli taas kivaa, kun olosuhteet olivat hieman uudenlaiset. Kuitenkin, rinnesukseksi haluaisin jonkun vähän lyhemmän ja vähän leikkaavamman suksen. Handen ostama Dynastar Legend on varmasti hyvä.

Mutta mikä siinä telemarkissa sitten viehättää? No, onhan uusi aina jännempää, ja kun rinteet tuntuvat taas jyrkemmiltä, saa haastettakin uudella tavalla. Tosi kiva oppia uutta, oppiminen on käynytkin nopeasti, kun opettajat ovat olleet hyviä ja lähellä. Eräs Helsigin kovimmista riiraidereista oli tuossa viime viikonloppuna Kolilla käymässä, tällä kertaa alppisuksilla (normisti tellu) ja siinä sitten ihmeteltiin, kun ei tule samanlaisia riemun kiljahduksia, kuin telluilla, vaikka hänellä oli alla sx-11 ja minulla sx-12. Käännöksiä kyllä tuli, mutta jotain puuttui.

Mietittiin, että mitä puuttuu ja tultiin loppupäätökseen: Vapaus puuttuu. Voiko enempää tellu-urpolta kuulostaa? Mutta totta se vaan on. Vaikka tellulla lasket huonojakin käännöksiä, niin on siinä niin paljon enemmän tekemisen meininki, kuin alppisuksella. Asiaan voi myöskin vaikuttaa se, että alppisuksella en yleensä opi mitään (ja sen kyllä huomaa..) ratkaisevaa uutta joka päivä – telluilla elämyksiä tulee lähes joka kerta. Lisäksi tellusuksi on kevyempi, monot ylivoimaiset monotansseissa, ei tule kylmä niin helposti..

Voi olla, että kunhan maaliskuu on ohi (ja budjetti vapautuu), niin hiihtämiseni kehittyy edelleen enemmän tellumeiningin suuntaan. Olen kuullut huhua, että jotkut ovat tehneet jopa radikaaleja ratkaisuja näiden asioiden suhteen.

Karttasovellus ja E70

Tommi on löytänyt ilmaisen karttasovelluksen S60-puhelimiin. Pitäisiköhän itsekin hankkia GPS-mokkula jossain vaiheessa. Tosin nyt hankinnat ovat kautta linjan olleet vähän jäissä – USB DigiTV piti myös hankkia, mutta oman kämmäilyni seurauksena budjetti on ollut viime aikoina varsin tiukka.

Mutta kuulostaa houkuttelevalta. Kumpikin laitos.

Sekalaista

Mökkikeikka ohi. Kolme päivää oltiin Kolilla, illat vietimme mökillä Kolin liepeillä. Perjantaina rinteet eivät olleet alkuosasta täydellisessä kunnossa – paikkauslumetus aiheutti muutamiin kohtiin palloa, mutta lauantaina ja sunnuntaina ne ongelmat olivat poistuneet. Valitettavasti lunta ei tullut edes säätiedotuksen lupaamaa määrää, joten snorkkelihiihto täytyi unohtaa. Mutta koska Veke oli tullut asuntoautollaan asuntovaunualueelle, kävimme katsomassa paikkoja, ja asuntovaunualueella oli lunta hyvin lukuunottamatta yhtä kallioista kohtaa. Harmi vaan, asuntovaunualue on tasamaata.

Kiitoksia mökkeilyseurasta Santulle, Johculle, Handelle, Tamperetytöille ja Tomille. Tilanteita riitti ja hauskaa oli. Viime yönä nukutti hyvin – viikonloppu ei ehkä fyysisesti ollut hirmuista lepoa, mutta henkisesti kyllä.

Nyt sitten takaisin koulu- ja työelämään.