Polccaa pitkilleen

Olin perjantaina pitkästä aikaa Tidyn polkkabileissä. Menin paikalle yksin, tavoitteena oli lähinnä tuntea taas se nuoruuden palo, jota polkkabileissä koki aikoinaan.

Ja ei se oikeastaan hassumpaa ollut. Yo-talon äänentoisto oli päästagella niillä rajoilla jo puolen yön aikaan kun paikalle saavuin. Porukkaa oli hyvin paikalla ja polkka maistui myös itselle. Vanha ei tietysti oikein jaksa, mutta onneksi Borabora oli loungessa soittamassa groovaavaa elektrohousea.

Sitten lavalle nousi Proteus. Tämä kaveri, jonka takia aikoinaan matkustin Lappeenrannasta vappuna Helsinkiin kahden päivän Säteisiin. Tuo tosipolkan suomilähettiläs, joka on palkittu vaikka millä. Aikoinaan pidin siitä napakasti pitchatusta hard trancesta, mitä ko. kaiffari soitti, mutta sittemmin, kun Proteus on vaihtanut enemmän industriaaliin ja raakaan saundiin, niin mielenkiintoni on lopahtanut. Olen siis kiksupolkkaaja.

Kuitenkin, Proteus siis nousi lavalle. Ja käänsi nupista sen verran, että tanssilattialla ja sen ympärillä ei enää musiikkia kuulunut vaan säännöllistä epäselvää murinaa. Käytännössä siis tasot nousivat niin ylös, että ei vaan kamat enää pystyneet toistamaan ääntä kunnolla ja tilakin antoi varmaan oman kaikunsa. 20 minuutin kuuntelun jälkeen lähdin.

Proteus on tunnetusti monitoreita luukuttava kaveri, eikä siksi varmasti tiedä yhtään, mitä tanssilattialla kuuluu. Siksi tarvittaisiin äänentarkkailija, jollainen Techmulla aina oli Club Y -bileissä. Muistan kyllä, että Club Y:ssäkin on soitettu kovaa, mutta ei ikinä niin kovaa etteikö musiikista saisi selvää. Tosin Club Y oli ehkä hieman eri mentaliteetilla kyhätty bile, kuin moni muu..

Hämmennyin, kun Klubituksessa kukaan ei ole kommentoinut äänenpaineita. Ovatko korvani niin muusia, että en vaan enää erota musiikkia? Olin koittanut päästä polkkafiilikseen tietysti useammalla btrvdk:lla, mutta sen kai pitäisi vaan parantaa paineenkestoa.

Kaipaan Club Y:tä ja napakkaa saundia. Onko sen napakkuuden saavuttaminen niin vaikeaa? Saa nähdä mitä Ilosaarirockissa kuuluu, kun Venetian Snares nousee lavalle numero 3. Yleensä niissä kemuissa PA on ollut kohdallaan.

Kunhan vaan soittaisivat edes yhden niin normaalin junkkabiisin, että junkkaukko pääsis hyppäämään..

Hullut japanilaiset

En pidä JIMin tavasta nimetä Ninja Warrioria Kahjoiksi ninjoiksi. Ninja Warrior on kuitenkin semivakavaa meininkiä ja huippunimet siinä ovat huippuatleetikkoja. Viihdyttävä sarja.

Sen sijaan Hullut japanilaiset on oikein oiva suomennus. Se on myös oikein oiva ohjelma. Suosittelen kaikille. Siinä kyyninen ja vähän kyllästynyt britti(?)selostaja kuittailee kilpailijoille. Taustalla kuuluu japanilaisen selostajan huuto, varmaan japsi kannustaa kilpailijoita suorituksiin, mutta tämä brittiläinen vaan nauraa ihmisten epäonnistumisille ja ihmettelee miksi tämäkin kilpailija on lähtenyt mukaan kilpailuun.

Muutamia aika nasevia ja osuvia kommentteja tulee aina välillä, tänä aamuna viimeksi nauratti niin paljon, ettei meinannut tulla syömisestä mitään. Suosittelen!

Ukkoskesä alkuun!

Eivät olleet A-J Punkka ja Pauli väärässä! Eilen Tampereella salamoi illalla muutaman kerran. Näin uuden asunnon korkeaa asemaa ja Näsijärvinäkymää hyödyntäen useita salamoita, kuvatakin vähän yritin, mutta ilman jalustaa se on vähän.. Salamakuvaus on muutenkin oma taiteenlajinsa, pitäisi vissiin perehtyä vähän.

Mutta olin ihan että JEE, vihdoinkin henki taas kulkee kun siitepöly tippuu ilmasta.

Aamulla kello kuuden jälkeen tuli sitten seuraava kierros, sillon en nähnyt salamoita enkä paljon muutakaan, kun koko seutu oli ihan utuista valtavan kovan tuulen ja rakeiden vuoksi. Se viimein huuhteli niin tiet kun autotkin puhtaaksi siitepölystä. Ei huono alku ukkoskesälle 2008.

Blogilista

Blogilista ottaa nyt päivityspingauksia vastaan osoitteessa:
http://www.blogilista.fi/blogipalvelut/ping

Jos blogisi on blogilistalla ja siinä on mahdollisuus laittaa pingaus päälle, niin kannattaapi tehdä se. Sitten blogilista saa tiedon automaattisesti aina, kun blogisi päivittyy.

Tämä postaus toimii samalla testauksena, toimiiko tuo :)

Kuvausta

Canon 20DEngelbergissä Tumpilla oli uuden uusi Canon 400D mukana ja Simolla vähän vanhempi 300D (Rebel). No siinä sitten kuvailtiin kaikkee, niin hiihtoa kuin auringonottoakin. Videotakin kuvattiin, mutta ei oikealla videokameralla vaan E70:lla (aika huono) ja N95:lla (semihyvä).

Alku oli kivistä, en ollut koskaan oikeastaan järkkärillä pahemmin kuvannut ja sitten kun Simolla oli joku 50-200mm putki, niin hups vaan – olin niin lähellä kuvauskohdetta, ettei kuvaa voinut ottaa.

Näistä selvittiin ja jotain pientä videopätkääkin saatiin aikaiseksi. Stillikuvia taisi julkaista ainoastaan Simo omassa galleriassaan. Kuitenkin kuvaamisessa oli jotain hienoa. Sai olla luova ja katsoa vähän, että mitä tulee taustalle ja missä kohdassa kuva pitäisi saada. Vuorilla hienojen taustojen kuvaaminen on aika paljon helpompaa kuin täällä kotosuomessa..

Siitä se ajatus sitten lähti. Videokamerakin kiinnostaisi, mutta liikkuvan kohteen kuvausta on niin vähän ja se on niin vaikea saada näyttämään miltään, että päädyin digijärkkäriin.  Paikallisesta Rajalacamerasta löytyi kohtuullisen edullisen tuntuisesti Canon Eos 20D + tuo kuvassakin näkyvä Canonin 17-85mm kuvanvakaimella varustettu putki sekä vielä kilkkeet päälle – käytettynä. Rajalacamera antaa kuitenkin kuukauden takuun myös käytetyille tavaroille, tosin se kai kattaa vain oikean vian, kuten vaikka salaman toimimattomuuden.

Sellaista gearipäivitystä tähän mennessä. Kamera on ollut viikon verran nyt käytössä ja joitain kuvia sillä on jo otettukin. Tuntuu ihan hyvältä ostokselta ja putkikin monikäyttöiseltä.

Linux ja kuvienhallintaohjelma

UbuntuNyt olisi hakusessa joku kuvienhallintaohjelma Linuxiin. Eli ohjelma, joka hakee kuvat kamerasta ja luetteloi ne, jossa on perusmuokkaustoiminnot ja jossa on export-toiminto.

Ubuntussa on vakiona F-Spot. Ok, sillä tuntuisi jotain saavan aikaan, mutta yksi valtava ongelma on: exportattavien JPEG-kuvien laatuun ei voi vaikuttaa! Ja niinpä, kuvista tulee pehmeitä ja suttuisia. Vertailun vuoksi olen tehnyt Gimpillä kuvien tallennusta ja ero on niin iso, että oikein harmittaa.

Windowsissa olen käyttänyt Picasaa ja se on juuri riittävä ohjelma mun kuvien käsittelyyn. Harmi vaan, sitä ei ole Linuxille.

JB testaa: pyörään murtautuminen, the hard way

Alkutilanne - Pyörä lukossa.Alkutilannehan oli se, että pyörästä oli hukunut avain ja lukko oli visusti lukossa. Pyöräkin on oma, että mitään kataluuttakaan ei oltu tekemässä. No, sitä sitten murtamaan. Itse olin varustautuneena viimeistä huutoa olevalla rautasahan terällä joka maksoi 3e sekä muilla asiaan kuuluvilla virvokkeilla.

Ensimmäiset työnnöt olivat hapuilevia, niinkuin ensimmäisellä kerralla yleensä onkin. Tietää kyllä että mitä pitäisi tehdä, mutta ei ole ihan tuttua, että miten. Onnistumisten kautta alkoi tulemaan lisää varmuutta ja sain vakoa sen verran aikaan, että terä alkoi siellä jo pysyä. Sittenhän se ei ollut kuin työnnellä!

Puolivälissä

Ennenpitkää tuli myös sellainen juttu vastaan, kuin hitsaussauman sahaus. En tiedä tuntuiko vaan, mutta hiton tiukalta sahattavalta se vaikkutti. Saakelin hitsaajat. Ite kun olisin hitsannu, niin ei olisi ollut yhtään noin vaikeata sahata.

Mutta tässä tapauksessa matkaakin tärkeämpi oli lopputulos!