Tekijä: Jasmo

Fiiliksiä

Olen käynyt retkeilyulkoilemassa (päiväseltään) tänä vuonna muutamia kertoja ja viime vuonna myös. Ihan ensimmäisellä kerralla en oikein edes tiennyt miksi haluan metsään, paitsi että siellä on hiljaista.

Tänä vuonna löysin uudelleen podcastit. Koiria ulkoiluttaessa (sitäkin nakkia napsuu) on mukava kuunnella vaikkapa Tuomas Enbusken päiväohjelmaa tai Engadgettia tai mitä ikinä sitten tykkääkään. Olen podcastien myöhäisherännäinen. Kaupungissa kuuntelu on luontaista, mutta hiemankin etäämpänä, esimerkiksi Hervannan poluilla, luurit päässä kulkeminen ja musiikin tai muun kuunteleminent tuntuu pöhköltä. On vain mukavampaa nauttia luonnosta ja sen hiljaisuudesta.

Tänä vuonna oikeastaan muutenkin tuon liikkumisen, suksilla tai muuten, syvin olemus on löytynyt. Tärkeintä on, ettei ole kiire ja että on mukavaa. Yllättäen pidin myös veneilemisestä, juuri rauhallisuuden vuoksi (ihan harrastusveneilyä). Mutta samalla myös tekemistä piisaa.

Talviurheilussa puhutaan puuterista ja hyvistä laskuista, mutta kuinka monta erityistä laskua muistat? Kaikki muut kokemukset muistuvat melkein paremmin. Rento fiilis, vuoristomaisema ja vapaus. Toki muistan myös erityisiä laskuja, ensimmäisen Galtibergini, mikä oli melko jäätävä, Laubin lojotuksia ja viime vuonna Serressä sitten kun välillä sujui.

Mutta enemmän kuitenkin sitä muuta toimintaa, siirtymismatkojen tarinointia, evästelyä tai kun Engelbergistä lähdettiin dumppipäivien jälkeen ajamaan alakylille pienempiin mäkeen jotta saatiin olla rauhassa. Ja tehdä hissimiehille lumityöt. Tai kun Viton pakki ei mennytkään päälle.

No jos nyt irtaudutaan tästä jo romanttissävytteisestä haaveilusta ja palataan asiaan. Pointti on se, että alan ehkä jo ymmärtää, mitä haluan reissuista tai kokemuksista ottaa irti. Ja tämän ymmärryksen myötä uusien reissujen suunnitteluun voi tuoda näitä elementtejä.

Lähdemme vaimon kanssa pariksi viikoksi Pölhölään, vuokraamme Vegasista auton ja ajelemme pääsääntöisesti omaan tahtiin Kaliforniassa. Toivottavasti voimme sielläkin päästä oman tekemisen tahtiin, eikä suurkaupunkien syke vedä meitä maalaisia aivan sekaisin.

Pääasiallinen syy tälle postaukselle oli oikeasti se, kun katselin vanhoja kuvia, joita minulla on säilössä vuodesta 2007 saakka. Muut ovat hävinneet. Mahtavia nostalgiafiiliksiä ja myös sellaisista asioista, jotka eivät millään tapaa ole hienoja millään muulla mittapuulla, kuin että se oli hienoa silloin. Selkeää.

Ei muuta kuin tavataan Skiexpossa ja Vapaalaskuiltamissa ensi viikonloppuna, voidaan muistella menneitä ja haaveilla tulevista. Ja puhua koirajuttuja.

Persu sitä, persu tätä

Media ei ole vieläkään palautunut persujen vaalivoitosta. Ja minua se alkaa jo ketuttamaan. Oikeasti persujen vaalivoitto on paljastanut mediasta ja ihmisistä siinä järjestelmässä enemmän kuin Suomen kansasta. Siltä ainakin tuntuu.

Mikael Jugner (SDP) sanoi Tuomas Enbusken showssa, että aluksi persut olivat melko levällään, mutta nykyisin jo paremmin ruodussa – pikkuhiljaa oppivat käyttäytymään siinä ympäristössä, jossa kaikkea sanottua voidaan lainata ja tehdä otsikoita. Kaikki muut paitsi Suomen urpoin sahuri, jolle asia ei valkene. Olen Mikaelin kanssa samaa mieltä.

Tuomas, joka normaalisti on erinomainen haastattelija, hyökkäsi haastattelussa persuja vastaan, syyttäen heitä vaikka mistä. Tuomaksen varsin selkeä kokoomuksen puistoliberaaliosasto (näin tulkitsen?) ei vaan voinut sulattaa persujen pärjäämistä tässä hiton ankeassa demokratiassa. Hyväkin toimittaja sortui apinamaiseen käytökseen ja – tietenkin – hävisi sitten Soinille, kun yritti alkaa haastamaan.

Tänään Hesarissa sama meininki jatkui yhdessä sisäsivukolumnissa, otsikolla Soini ei saanut joukkojaan kuriin. Ai että kun Hanna Kaarto, hesarin uutispäällikkö, saakin kerättyä kivan helppoja pisteitä voihkimalla, että jo se on kauheaa kun Halla-aho ja Hakkarainen. Ja lopuksi vielä hieno klausuuli, kuinka näyttää siltä, että Timo Soinin porukka hajoaa presidentinvaaleissa ja Soini ei saa kannatusta – tämä johtopäätös ilmeisesti tulee tuolta Halla-aho / Hakkarainen sektorilta.

Tänään Hesarissa oli myös valopilkku. Etusivun Merkintöjä -osiossa Kuukausiliitteen esimies, jolla on vissiin sen verran jo pisteitä kerättynä, että uskaltaa sanoa jotain järkevää, ihmetteli, miten Halla-ahon kreikkaläpästä saatiin suurenneltua sellainen kuin siitä tuli. Myös suosikkiohjelmassani Pressiklubissa ollaan asiaa jo pari kertaa käsitelty. Persujen käsittely mediassa on juuri sellaista, minkälaiseksi haukkujat taas haukkuvat persuja.

Minulle tuli yllätyksenä, että Kreikan sotilasjuntan aika (1967-1974) on Suomessa yhä niin kipeä asia, ettei siitä saisi Facebookissa laskea leikkiä. – Lauri Malkavaara

Ja annahan olla, Jussi Halla-Aho sanoi tänään lehdessä (HS edelleen), että voisi kannattaa kuolemantuomiota joissain tilanteissa, mutta ei halua sitä Suomeen. Radio Rock tänään: Haastattelemme Jussi Halla-Ahoa, joka haluaa Suomeen kuolemantuomion.

Radiosta lisää. YleX ja erityisesti Radio Milleniumin kirjoittajat ovat ehkä sotajalalla persuja vastaan. Toki se on huumoria ja sarkasmia, mutta vitsit on sitä tasoa, että Tässä on herra Ar Jalainen, joka haluaa neekerit affenanmaalle. Tätä on ollut jo kauan – mielestäni jo liian kauan. Persujen valinnasta eduskuntaan on puoli vuotta, eikö vitseissä pitäisi olla jo jotain substanssia? Tosin, olen tietty jotenkin nyt herkistynyt tälle persupaskalle viimeaikoina ja varmaan tulkitsen tämän väärin. Ovathan kaikki puolueiden edustajat stereotypioitu huumorissa, aina Nalle Walhroosista lähtien (erinomainen hahmo Milleniumissa muuten!)

En ole Halla-aholainen, persu tai oikein mikään muukaan, mutta kyllä minua kivistää tämä taso, millä persuja käsitellään. Politiikasta viis, varjobudjeteista viis, se sano et neekeri!!11. Vahvalla pohjalla mennään. Uutisoinnin taso tuskin ainakaan nousee, kun pressavaalit ja ainainen EU-vääntö alkaa.

Ruokakauppaketjut

Ruokakauppaviritys Suomessa on kyllä hyvin sekava viritys. Miettikääpä nyt. Meillä on kaksi isoa ketjua, joiden hallituksissa ja päätöksentekoelimissä istuu kunnallis- ja valtionpoliitikkoja kampittamassa mahdollista kilpailua. Lidlille ei rakennustilaa löydy, mutta 6 jalkapallokentän kokoinen Prisma voidaankin rakentaa.

No, tuo asia minua ei edes kiukuta. Naurattaa vaan nämä Suomen maan tavat, joita muualla kutsuttaisiin korruptioksi, mutta Suomessa maan tavaksi, sillä meillä ei ole korruptiota.

Vielä enemmän ihmetyttää se, kuinka ihmiset ovat onnellisia ostellessaan paratiiseissa kuten K-kauppa, Citymarket tai Prisma. Niissä ei ole halpaa ja tuotteet ei ole kovinkaan ihmeellisiä. Stockmannin herkussa ei ole halpaa, mutta tuotteet ovat hyviä. Hyvä esimerkki noista hinnoista on meidän perheestä.

En oikeastaan tiedä mitä tapahtui kesällä (ehkä naimisiinmeno vaikutti?), mutta bonusostomme putosivat dramaattisesti. Normaalisti kannoimme S-ryhmään rahaa melkein 500 euroa joka kuukausi, nyt yhtäkkiä vain pari hunttia. Lähikauppamme on S-Market. En tiedä mitä tapahtui, paitsi että aloimme kokeilemaan vähän erilaisia ruokailujuttuja, mutta ei kai se niin paljoa luulisi vaikuttavan.

Lisäsimme myös Lidlissä käyntiä. Ei dramaattisesti, mutta lähinnä siten, että pyritään käymään Lidlissä aina kun voidaan. Tässä koko hämmennyksessä on ollut sellainen tulos, että meidän yhteisellä pankkitilillä, johon laitamme molemmat ruokarahat yms. joka kuukausi, ei enää vilkkasekkaan pohja, vaan rahaa on alkanut kertymään. Ei paljoa, mutta sillä tavalla, ettei kuun lopussa tarvitse laittaa lisää.

Tämä lienee kertoo ”bonusjärjestelmistä” kaiken oleellisen. Lidlin bonusjärjestelmä on eittämättömästi paras. Sitä ei ole.

Oletteko muuten huomanneet, kuinka yksinkertaista koijataan noiden bonussysteemien kanssa. Tarkista tästä bonuskertymäsi, jotta voit tarkkailla pääsetkö seuraavalle askelmalle. S-ryhmällähän askelmien erot ovat 0,5%. Pirkanmaalla jos on bonuskertymä 480e, niin saa 2,5% bonusta, se taitaa olla melko tarkkaan 10e. Jos osteleeki vähä lisää, et pääsee seuraavalle levelille (20e -> 500e), saakin 3% bonusta! Eli meleko tarkkaan 15e! Eli 20e panostuksella saa 5 euroa takaisin. Nimittäin!

S-ryhmässä ainut hyvä on S-pankki ja sen palvelut. Niistä tykkään.

Kuvatunnelmointia

Aiemmin viime viikolla siirsin kaikki kuvat – joilla on merkitystä – vanhasta jasmo.kuvat.fi -palvelusta Google Plussaan, jossa on ilmeisesti rajaton levytila kuville ja samalla saa ihan kivan näyttötoiminteen ja Picasan ominaisuudet. Siinä siirrellessä katselin kuvia ja omasta mielestäni olin saanut jotain hyviäkin, ainakin hyviä muistoja jos ei muuta.

Pikkujärvi

No siitäpä sitten innostuin, luin juttua golfin kuvaamisesta, katsoin upeita tunnelmakuvia ja yritin räpsiä viime viikonloppuna joitain omiakin. No, kuvina tuotokset eivät olleet kovin kaksisia, tänä viikonloppuna harjoitukset jatkuvat. Tärkeintä on saada parempia, kuin viime kerralla.

Tänään katsoin blogiani, johon asentelin joskus vähän aikaa sitten uuden teeman, jossa ei ole pillejä ja viheltimiä. Teksti näyttää vaan niin hyvältä tummaa taustaa vasten, että oli oikein pakko jotain kirjoittaa. Oikeasti aloin kirjoittamaan jostain ihan muusta, mutta menköön tämä nyt paremman puutteessa. Onpahan sitten yksi oikeakin aihe kirjoitettavana.

Ravintolamusiikki

Jos musiikkia tullaan kuuntelemaan, niin se olisi myös syytä kuulua. Aina näin ei ole edes festareilla, esimerkiksi Ilosaarirokissa jotkut bändit soittivat aivan liian hiljaa, jotkut taas todella kovaa. Sound checkissä ollaan yössä?

Mutta Ilosaarirock sikseen.

Oletko koskaan ollut viettämässä vaikka kivaa after workiä kavereiden kanssa ja kun kello alkaa lähestymään oikeaa iltaa, huomaat että joku rokkibändiksi itseään kutsuva kasaa nurkkaan jotain kamoja. Kuvittelet, että onhan tässä aikaa vielä parit ottaa, ennen kuin rokki alkaa, mutta rokkaripa aloittaakin sound checkin. Mikä onkaan mukavampaa kuin 10 minuuttia pitkä soundchekki täynnä ihmisiä olevassa istuskeluravintolassa. Siellä joku pitkätukka pyörittelee päätään ja nuppeja, kun musa ei kuulosta hyvältä.

Sitten kun tuomiopäivän kitarasankarit saavat itsensä vihdoin vireeseen, kuuluu kollektiivinen huokaus asiakkaista, jotka pääsevät taas hiljaisuuden turvin juttelemaan ja ottamaan pari drinkkiä.

Tunnin päästä kajahtaa. Pahimmassa tapauksessa joku täysin yössä oleva ravintolapäällikkö kuuluttaa nahkajaakot estradille. Että kättä yhteen, täältä tulee vitun kova rokkibändi.

Kukaan asiakkaista ei tiedä, että täällä joku rämpyttää, eikä kukaan tullut sitä varten, pois lukien pitkätukkien leimatut tyttöystävät jotka istuvat lähimmässä pöydässä yrittäen vaikuttaa kiinnostuneilta.

Miksi nuo keijot taas kerran päästettiin pilaamaan ihmisten ilta? Kuka oikeasti haluaa kuulla jossain pubissa livemusiikkia? Omat kokemukset noista koostuvat lähinnä täydellisistä katastrofeista.

Rokkariäijä kun vihdoin pääsee kulmaräkälään keikalle, niin sitten nimittäin painetaan täysiä, nupit yhteentoista. Istuskeluravintolassa ihmiset eivät enää kuule toisiaan vaikka huutaisivat.

Miksi musiikista pitää nostaa illan pääelementti ravintolassa? Tampereen kylpylän terassillakin oli joku tunari soittamassa, kun joku päivä siellä istuin. Ja eikö sielläkin käännetä musat paljon kovemmalle livemusiikissa kuin mitä taustamusiikki aiemmin oli. Ja taas se vakio kyllästynyt tyttöystävä. Soita itelles taksi olisi toiminut sielläkin.

Onko jollakin muka hyvä kokemus tuollaisesta tulitikkuaskin kokoisessa tilassa soitetusta keikasta?

Norjan tragedia

Norway
Norjassa ammuttiin. Tapahtumia varmaan turha käydä tarkemmin läpi, kun uutisointi on varmaan kaikille tuonut asian selväksi. Vaan kuinka tätä tragediaa on kommentoitu?

Media ei ole minua vielä ärsyttänyt tämän tapauksen osalta, he ovat uutisoineet ihan järkevästi ja sammakot ovat tulleet lähinnä muiden suista.

Eikö ketään häiritse se, että oikeistopuolueiden pitää erikseen tuomita iskut? Että kun muuten luultaisiin, että hekin suunnittelevat tällaista? Vai onko tuomitseminen vain median keksimä termi sille, kun joku ei voi ymmärtää iskuja. Eikö uutinen voisi olla että kokoomusnuoret ovat äimistyneitä iskusta: ”Tätä ei voi ymmärtää”. Joku tuomitsee iskut. MIksi? MItä hyötyä siitä on kenellekään? Jos minä en tuomitse, pidänkö sitä siis silloin hyväksyttävänä?

Poliitikot saadaan sanomaan tässä samassa hötäkässä todella outoja juttuja. Päivi Räsänen alkoi puolustelemaan kristinuskoa uutisissa, että ei tällainen tappaminen kristinuskoon kuulu. Hellurei.

Itse en ajatellut tuomita iskuja. Koen, että ilman tuomitsemisvouhotustakin voidaan ymmärtää, että tätä ei nyt kukaan järkevä ihminen pysty edes ymmärtämään.

Mutta tuomitseminen on vain pieni kauneusvirhe viestinnässä. Pahinta on oman asian ajaminen.

Ei niin pientä tragediaa tai onnettomuutta, tai niin suurta, etteikö siitä joku keksi omalle asialleen perusteluja. Ihmisen aivothan toimivat (ihan oikeasti) siten, että ne pyrkivät hakemaan ympäristöstä vahvistusta jo muodostetuille käsityksille. Tähän kun lisätään täysi empatiakyvyttömyys ja opportunismi, niin saadaan poliitikko tai eturyhmän edustaja.

Ja niin, Erkki Tuomioja jo vikisee, että Suomen aselakia pitäisi taas tiukentaa. Että kun hän tykkää tästä omasta ajatuksestaan, niin aletaan nyt jo politisoimaan, vaikka ruumiita edelleen etsitään. Norjan ampuja oli suunnitellut tekojaan 9 vuotta. Jos hän ei olisi saanut aseita luvallisesti, uskaltaako kukaan veikata, olisiko saanut ilman lupaa? Paitsi ihmisten ampuminen luvattomilla aseilla on tietenkin laitonta. Erkki on funtsinu asian tarkkaan.

Pitäisikö lannoitteetkin kieltää?

Samaa oman asian heristämistä nähtiin heti pommituksen jälkeen, kun erilaiset asiantuntijat olivat ihan vakuuttuneita että Al-Qaida hyökkäsi Norjaan, kun norjalaisia lentokoneita on Libyassa. Ja sen vuoksi kaikki ulkomaalaiset pitäisi eristää ja tuhota hallitusti.

No sittenpä kävikin niin, että ampujan manifesti on kuin perussuomalaisten ja ruotsidemokraattien märkä uni. Sittenpä herääkin vasemmisto ja viherliikkeet vaatimaan oikeistoa/populisteja tuomitsemaan ampumisia, kun sehän on niiden vika. Timo Soiniltakin on varmaan kysytty jo mielipidettä ja vaadittu tuomitsemista.

Unohtumaan pääsee se, että 100 ihmistä tappava kaveri ei ole mieleltään ehkä ihan täysin läjässä, joka ilmeisesti manifestistakin ilmenee. Että onko sillä nyt väliä onko hän poliittiselta näkemykseltään vasemmalla vai oikealla? Tästä tuskin voidaan keskivertoäänestäjän stereotyyppiä rakentaa.

Tämä oman asian tuominen ja poliittisten irtopisteiden kerääminen on niin kuvottavaa, että en voi keksiä mitään törkeämpää rienausta tapahtunutta kohtaan. Japanissa kuoli 16 000 ihmistä, puoli miljoonaa evakoitiin ja muutenkin meni vähän huonosti ja Suomessa ja koko Euroopassa alettiin vaan hölisemään jostain ydinvoimasta. Kuinka se on niin vaarallista. Ja nyt aselaista.

Mutta nyt täytyy paljon haukkumalleni P. Räsäselle antaa pisteitä. Suomi ottaa osaa tänään suruliputukseen Norjan uhrien puolesta. Oiva tapa osoittaa tukea ja myötätuntoa, ilman että täytyy jotenkin yrittää kalastaa itselleen poliittisia pisteitä.

edit: Samasta aiheesta kirjoittaa myös Mikko Rautalahti

Timo Soini tietää

Kreikan ja Portugalin ja vähän Irlanninkin rahoituskriisissä Timo Soini on ollut koko ajan oikeassa. Myös markkinat ovat olleet hänen kanssaan samaa mieltä, kuten analyytikotkin. Ainoat, jotka Timpan kanssa eivät ole samaa mieltä, ovat poliitikot. Niitä on kahdenlaisia.

Kotimaan poliitikot eivät voi olla Timon kanssa samaa mieltä, koska aiemman mielipiteen kääntäminen samaksi kuin Timon mielipide on poliittinen itsemurha. Näinpä poliitikot toivovat, että joku ihme tapahtuisi ja rahoituskriisit loppuisivat, vaikka mitään mittaria joka sellaista näyttäisi ei ole.

EU-poliitikot ovat pakkoraossa Saksan ja Ranskan ja muiden maiden kanssa jotka pelkäävät pankkien pääomittamista. Toivotaan että syytämällä (toisten) rahoja kriisimaihin, se auttaisi jotain. No, ei auta.

Aikaa tässä on saatu pelattua ja pankit ja sijoittajat ovat voineet tavallaan rauhassa kirjata alas tappioita ko. maiden luotutuksesta. Että sinänsä tästä rahoitushämmennyksestä on varmasti ollut hyötyäkin.

Muilta osin tässä hommassa ei ole mitään järkeä. Kun Kreikka ei enää lainaa saa, ottavat maat jotka sitä vielä saavat lainaa heidän puolestaan ja antavat rahat Kreikalle. Ja Italialle. Ja Portugaliin jne. Jos joku miettisi yli 6kk eteenpäin voisi nähdä tässä ongelman.

Talousanalyytikot pitävät aivan selvänä ja itsekin tähän yhdyn, että jos esimerkiksi Kreikka ei joutuisi velkasaneeraukseen vaan pääsisi jotenkin legendaarisesti edes vähän jaloilleen, se ilmottaisi, ettei aio maksaa loppuja velkojaan ja että aloittaa puhtaalta pöydältä. Se olisi Kreikan kannalta ainoa järkevä teko siinä hetkessä.

Meillä muilla mailla ainoa viisas teko on lopettaa kriisimaiden tukeminen ja varautua siihen, että täällä voi kohta taas vähän mullistaa. Mutta ei ehkä mullistakkaan. Ja kriisimaatkin voivat päästä joskus jopa jaloilleen, kun velkaa ei ole enää 200% BKT:sta. Tämä nykyinen systeemihän yrittää tehdä kriisimaista aivan täysin kehitysvaltioita, jotka elävät vaan meidän ihanien eurooppalaisten hyvästä tahdosta.

Luulen, että Italiaan Suomi ei uskalla enää rahaa punkea.

JB testaa:Kuinka poistaa punaviinitahra

Kävipä kerran niin, että Puolassa golfkierroksilla tuli housuun punaviinitahra.

Punaviintä lahkeessa
Ups

Kun aloin sitten selvittämään, että kuinka tahra saadaan pois housusta, oli aika pessimistisiä vastauksia, olihan viini kerinnyt jo viikon verran hautua housuun.

Kokeeksi Frantsilan Kehäkukasta köntsä sappisaippuaa

Sappisaippua

Ensin käsittely saippualla ohjeiden mukaan, sitten konepesuun (housut kestivät vain 30 asteen pesun, joten viileässä vedessä mentiin).

Pesutulos oli jännittävä, mutta vihdoin kone lopetti pesemisen:

Puhdasta onEi laikkuja. Ei edes niin paljoa värieroa, että kamera sen olisi saanut poimittua, sopivassa valossa silmällä näki että missä läikkä oli.

Sappisaippua kova. Maksaa alle neljä euroa Frantsilan Kehäkukassa, että jos sillai funtsii, niin melko edukasta puhtaanapitoo.

Tämä ei ollut ehkä jännittävimpiä postauksia, mutta arjen dramatiikkaa!