Kuukausi: toukokuu 2006

100 000 spämmiviestiä paukahti

Tämän päivän aikana meni 100 000 Akismetin nappaamaa spämmikommenttia, trackbäkkiä ja pingbäkkiä rikki. Jos Akismetiä ei olisi, niin blogin pitäminen olisi kyllä suorastaan vastenmielistä.

Spämmiä tulee päivästä riippuen 1000-5000 kappaletta päivässä. Siitä tulle jo huomattava määrä liikennettäkin. Onneksi Sigmaticin pakettiin sitä myös kuuluu.

Puhelinmyynti ja yhden sääntö

Minulle soitti juuri puhelinmyyjä, koitti kaupata Avotakkaa. Ehkä he tarvitsisivat kanssa jonkinlaista asiakkaiden profilointia. En tiedä kuinka moni 22-vuotias mies lukee avotakkaa. Luultavasti aika harva.

Haluan myös samalla esitellä itse kehittämäni Yhden säännön. Lehtikauppiaat saattavat olla aika rasittavia ja soittaa huonoon aikaan, mutta silti he tekevät vain työtään. Haistattelu ja muu epämiellyttävä käytös ei ole tarpeen. Itse olen useimmiten selvinnyt, kun sanon, että kiitos, mutta minua ei tänään teidän lehtenne kiinnosta, ei tuhlata kummankaan aikaa, hyvää päivänjatkoa.

Mutta jos ensimmäisen kiellon yli kävellään, eli sanon, että en osta ja myyjä silti jatkaa tyrkyttämistä, sovelletaan Yhden sääntöä. Silloin myyjä on loukannut sinua, joten hän on vapaata riistaa. Kuulostaa lapselliselta, kuulostaa tyhmältä ja vaikka mitä. Eikö teitä muka koskaan keitä puhelinmyyjät?

En koskaan ole haistatellut. Joskus olen yhden kiellon jälkeen jättänyt puhelimen pöydälle ja jatkanut hommia. Joskus olen alkanut puhumaan säästä tai siitä, että kuinka kiva on, kun joku soittaa minun yksinäiseen elämääni. Yleensä myyjä tajuaa jutun juonen melko pian ja toivottaa hyvät päivänjatkot.

Yhden sääntöä käyttäen minulla ei ole koskaan ollut sellaista ongelmaa, josta monet raportoivat: En päässyt eroon puhelinmyyjästä. Ennemminkin puhelinmyyjä on tyytyväinen päästessään eroon sinusta.

Mutta mikä tärkeintä, niin kauan kun myynti pysyy asiallisena ja ensimmäinen kielto uskotaan, on myyjälle oltava asiallinen. Hän tekee työtään ja ken tietää, ehkä joku lehti (tai liittymä tai ..) voi ollakin vaikka mielenkiintoinen.

I went for a weekly

No ei auta mitään, kun annoin viikkojulkaisuille pikkusormen, ne veivät koko käden. Puhun siis Operan weekly julkaisuista. Taas oli uusimmassa julkaisussa niin herkullinen changelog (lähinnä IMAP-toimintojen suhteen), että en voinut olla lataamatta. Pelkään, että joku kerta tämä kostautuu epävakaisuutena, mutta vielä olen säästynyt (*kop* *kop*) ongelmilta.

TV-viihteen muutos

TV-kanavista suuri osa pyörii mainostajien varoilla. Conania katsoessani huomaa kuinka paljon mainoksia jenkeissä näytetään. Mutta mihin suuntaan tv-viihde muuttuu?

Ihmisillä on TiVo-vehkeitä kotona, sarjoja waretetaan ja ostetaan netistä ja dvd:llä. Elokuvia katsotaan DVD:llä. Yhä enemmän ja enemmän ihmiset välttävät mainoskatkot. Periaatteessa. Kuitenkin viikottaisia katsojalukuja Hesarista seuratessani näkyy selvästi, että ei ainakaan Suomessa mitään laskua ole tapahtunut. Vielä.

Uskon perinteisen sarjaohjelmien ja elokuvien näyttämisen olevan aika viime metreillä. Viimeiset metrit saattavat ottaa kymmenen vuotta, mutta sen se teettää. Mitä mielenkiintoista sisältöä TV-kanavilla on sitten tarjota, kun elokuvien ja sarjojen nettitilausjärjestelmät ja muut onDemand ratkaisut yleistyvät? Onko sitä edes mietitty missään?

Siinä missä nettijakelu ja juurikin tuollaiset onDemand-palvelut ovat tuotantoyhtiöille nannaa, ne ovat perinteisille kanaville ehkä aika vaikeita asioita. Ne tulevat yleistymään ja ihmisen ajasta kilpailee yhä useampi media yhtäaikaa. Heräisivät nyt, niin ei tarvitsisi sitten myöhemmin voivotella.

EDIT: Myös Lintulahden Masa on käsitellyt samaa aihetta.

Rakas ministerimme Tanja Karpela

Digitodayn tekijänoikeusblogissa oli hyviä quoteja Tanjan uusimmista aivopier.. ööö.. ajatuksista:

Karpelan mielestä nykynuorilta puuttuu käsitys siitä, miten asioita hoidetaan politiikan avulla. (STT)

Matti Nikki vastaa:

Karpela on aika hiton oikeassa. Nuoret eivät ymmärrä miten politiikka toimii. Karpela voisi lyhyesti tiivistää, miten asiat pitää hoitaa, kun mielenosoitukset jätetään huomiotta, addressia ei oteta vastaan, puolueiden nuorisojärjestöjä ei kuunnella, ja puoluekurilla tukahdutetaan demokraattinen äänestysprosessi. Miten tulee politiikassa vaikuttaa, kun asioista eivät käytännössä päätä kansa tai kansanedustajat vaan erinäiset “asiantuntijat” (joilla lienee rahallisia intressejä osaamisen alaansa) ja erikoisasemissa olevat ministerit (jotka ajavat omaa arvovaltaansa)?

Enää ei tarvittaisi kuin kulttuuriministerin vastaus.