Avainsana: Yleistä

Olkapää on alkanut vihoittelemaan. Olen ehkä nukkunut huonossa asennossa. Nyt se on kipeä. Kättä kärsii kyllä liikutella, niin kipeä se ei ole, mutta sattuu. Lisäksi olkapää pitää normaalia enemmän ääniä.

Huonot osat.

Ilmeisesti nyt Int2000.net sähläsi oikein kunnolla, kun SchizoBlog ei ole vieläkään palannut linjoille. Varablogi löytyy tietysti täältä. Aikaisemmin puhuin asiasta viikko sitten.

Huomenna on ensimmäinen työpäivä tälle kesälle (ikään kuin en tänään olisi tehnyt 6h töitä..). Siksi pitää mennä ajoissa (klo 24) nukkumaan. Tästä tää lähtee.

Minulle soitti juuri puhelinmyyjä, koitti kaupata Avotakkaa. Ehkä he tarvitsisivat kanssa jonkinlaista asiakkaiden profilointia. En tiedä kuinka moni 22-vuotias mies lukee avotakkaa. Luultavasti aika harva.

Haluan myös samalla esitellä itse kehittämäni Yhden säännön. Lehtikauppiaat saattavat olla aika rasittavia ja soittaa huonoon aikaan, mutta silti he tekevät vain työtään. Haistattelu ja muu epämiellyttävä käytös ei ole tarpeen. Itse olen useimmiten selvinnyt, kun sanon, että kiitos, mutta minua ei tänään teidän lehtenne kiinnosta, ei tuhlata kummankaan aikaa, hyvää päivänjatkoa.

Mutta jos ensimmäisen kiellon yli kävellään, eli sanon, että en osta ja myyjä silti jatkaa tyrkyttämistä, sovelletaan Yhden sääntöä. Silloin myyjä on loukannut sinua, joten hän on vapaata riistaa. Kuulostaa lapselliselta, kuulostaa tyhmältä ja vaikka mitä. Eikö teitä muka koskaan keitä puhelinmyyjät?

En koskaan ole haistatellut. Joskus olen yhden kiellon jälkeen jättänyt puhelimen pöydälle ja jatkanut hommia. Joskus olen alkanut puhumaan säästä tai siitä, että kuinka kiva on, kun joku soittaa minun yksinäiseen elämääni. Yleensä myyjä tajuaa jutun juonen melko pian ja toivottaa hyvät päivänjatkot.

Yhden sääntöä käyttäen minulla ei ole koskaan ollut sellaista ongelmaa, josta monet raportoivat: En päässyt eroon puhelinmyyjästä. Ennemminkin puhelinmyyjä on tyytyväinen päästessään eroon sinusta.

Mutta mikä tärkeintä, niin kauan kun myynti pysyy asiallisena ja ensimmäinen kielto uskotaan, on myyjälle oltava asiallinen. Hän tekee työtään ja ken tietää, ehkä joku lehti (tai liittymä tai ..) voi ollakin vaikka mielenkiintoinen.

Jännityksellä odotan mitä tällä reissulla tapahtuu. Kohti Lappeenrantaa!

PS. Tiesittekö, että Suomessa junakalustossa on hiekotusjärjestelmä. Hienoa hiekkaa lasketaan junaraiteelle ja se ilmeisesti parantaa pitoa.

Itse en kunnioita kävelijänä punaisia valoja. Jos autoja ei tule (eikä poliiseja näy) kävelen tien yli välittämättä valon väristä. Autolla en koskaan ole ajanut punaisia päin, en oikeastaan edes vanhoilla vihreillä. Helsingin liikennevaloja suunnitteleva mies sanoi jossain lehdessä, olisiko ollut Kuukausiliite, että hänkin kävelee aina punasia päin, ettei turhaan hienot autovalologiikat mene sekaisin, niin siksi minäkin kävelen :)

Paitsi Lappeenrannassa ne logiikat on niin sekaisin jo muutenkin, että ei uskoisi.

Tentti ei ollutkaan aamulla vaan illalla. Enpä sitä lähtiessäni viitsinyt tarkastaa.. Jos sitten vaikka kävelisi takaisin kotiin.

Blogistani on lainattu tekstiä sunnuntaina ilmestyneeseen Aamulehden liitenumeroon sivulla 18. Näin kuulemma. Tiedän suunnilleen mitä siihen on lainattu, mutta kiinostaisi saada skanni / kuva kyseisestä lehdestä kyseiseltä sivulta. Jos jollekin lukijalle sattumalta sattuisi tulemaan Aamulehti, niin voisiko olla mahdollista lähettää kuvaa jutusta minulle. Vaikka sähköpostitse: jazmo [at] qkaasu.com

Kai minullekin se lehti toimitetaan muutaman päivän sisällä tänne, kun toimittaja niin lupasi, mutta minä haluan kaiken heti nyt välittömästi :)

EDIT:
Juttu löytyikin kuvattuna.

Kiitoksia paljon Akille.

Kansa kertoi mielipiteensä Prekariaateista ja nyt foorumi on sitten kiinni.
(via Lauri)

Oletteko koskaan olleet siinä hössötyksessä, kun jotkut tulevat ensimmäisen lapsensa kanssa isoäitien ja -isien luokse? Minä olin joulukuussa. Luulisi, että lapsen saannissa ollaan tyytyväisiä siitä, että lapsi on terve potra tyttö tai poika. Mutta väärässähän sitä on.

Vauvoille on vaikka mitä asteikkoja, joita vertaillaan sitten muiden synnyttäjien kanssa. Minun vauvani oli [jollain] asteikolla arvossa 7. Minunpa oli 8! Jo tässä vaiheessa toiset lapset ovat parempia kuin toiset..

Lisäksi ihmettelin, että onko synnytyksessä joku ottamassa sekuntikellolla erilaisten tapahtumien aikoja. Synnyttäjä ja aviomies muistavat supistuksen välit sekunnin tarkkuudella ja niistä keskustellaan asiantuntevaan sävyyn appivanhempien kanssa. Kilot ovat tärkeitä. Herra paratkoon, kunpa yhteiskunnassa oltaisiin myöhemmälläkin iällä sitä mieltä, että mitä enemmän kiloja, sitä parempi tyyppi. Tai no. Onneksi ei olla. Mutta vauvoille kilot ovat tärkeitä. Vauva ei koskaan paina neljä ja puoli kiloa, vaan 4549g.

Itse seurasin tapahtumaa sivusta ällistyneenä. Kuinka epämiellyttävän tarkkaan kaikki pitikään kuvailla.

Kaunis ilma tänään ja mitenkäs, olikos sulla niitä komplikaatioita?