Jasmo nyt vaan tietää paremmin
Kävin eilen katsastamassa Tampereen rinteet. Jyrkältä näyttää näin kesäaikaan. Pituus vaikutti olevan aika paljon vielä rajoitetumpi kuin Myllymäessä, mutta kukapa tietää.
Ala-asemalta mäkiä katsellessa iski hetkellisesti voimakas kaipuu hiihtoon. Pienihän se kukkula on, mutta sitä on hiihdettävä mitä on.
Samalla tsekkausreissulla suoritimme 12 kilometrin kävelylenkin.
Kuulin tänään radiosta, että Veripalvelulla on verivarat kriittisen vähinä. No ajattelin siinä, että minähän käyn samoin tein luovuttamassa.
Tsekkasin verivarantojen määrän Veripalvelun sivuilta. Ok, verta ei paljon ole, joten luovuttaminen siis suotavaa.
Seuraavaksi etsimään paikkaa, missä verta voi luovuttaa Tampereella. Ja kas vain, paikka löytyykin noin 4km keskustasta. Olen kävellen, joten en enää tähän aikaan kerkiä. Alkoi myös korpeamaan, vaikka Veripalvelun toiminta on ehdottomasti tärkeää ja tarpeellista ja kaikkien pitäisi luovuttaa verta, niin miksi pitää viedä toimitilat jonnekin noin kauaksi keskustasta? Olen vakuuttunut, että Veripalvelu voisi saada toimitilat edullisesti myös Tampereen keskustan seudulta. Ainakin varmistetaan se, etteivät ihmiset vahingossa eksy luovuttamaan.
Joensuussa ja Lappeenrannassa Veripalvelu sijaitsee aivan keskustassa ja ne kyltit näkee joka kerta, kun käy kaupungilla. Miksei siis myös Tampereella?
Tampereeseen ei ole kerinnyt vielä hirveästi tutustua. Tai enhän minä täällä ensimmäistä kertaa ole, mutta eipä ole tullut kaupungilla haahuiltua. Töissä ollut nyt vähän kiirettä, mutta kiireen pitäisi onneksi lähiaikoina helpottaa. Lisäksi, kun olen vain töissä täällä, niin ei kai siitä työnteosta kannata loputonta stressiä ottaa.
Yksi huono puoli tästä kylästä kuitenkin on löytynyt. Ainaki täällä takamettäs (kaukajärvi) vesi maistuu kirahvinpaskalta. Pitää kaataa vesi suoraan kurkkuun ja toivoa, ettei se osu yhteenkään makunystyrään.
Hesarissa joku kirjoitti mielipideosastolla, kuinka ns. ammattislangi murentaa suomen kielen. Itsekin vihaan headhuntereita, managereita, faktoreita ja ties mitä. Olen kuullut, että joissan ympyröissä ollaan käytetty termiä approachi (en tiedä miten se suomennettuna kirjoitetaan) keskellä suomenkielistä lausetta. Päräyttävää. Olen toisaalta jäävi, koska IT-alalla pyörivät serverit, instanssit ja ties mitkä. Mutta toisaalta, ne ovat vakiintuneita termejä, toisin kuin key pointit.
Välikommenttina mainittakoon, että aikamoinen peli tuo Suomi – USA. Vuoronperään taotaan maaleja. Onneksi puolustuksessa on Aki Petteri BÄRI.
Palataan aiheeseen. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että vauhdikkaiden ilmaisujen ja lainasanojen käyttö pitäisi olla jotenkin paheksuttavaa. Itse pidän tuoreesta kielenkäytöstä ja tuoreista termeistä. Täytyy myöntää, että itsekin huvikseni puhun ländäämisestä, paitsi hyppyjen alastulossa, niin ländään myös junalla ja lentokoneella. Erityisesti junalla ländääminen on ehkä erikoista. En ehkä käytä sanaa sen takia, että se kuulostaisi hienolta, vaan siksi, että saa vähän uutta värettä juttuihin, kun teksti on uudenlaista. Toisaalta suomen kielestäkin löytyy hiton hienoja sanoja, kuten tunkata. Ärmätti. Onhan niitä. Niitä pitäisi vaan käyttää. Olen yrittänyt omassa puheessani alkaa käyttämään ugetsin sijasta spögetsiä (jonka olen velkaa Sun Äidille), ihan vaan sen takia, että olisi uusia sanoja käytössä.
Olen myös alkanut tervehtimään esimerkiksi kassoilla sanomalla Jou!. Yksi kassa siihen kerran reagoikin, kertoi kuinka kiva on, kun ei ole aina päivää tai moi, vaan Jou! Sitten hän itse sanoi seuraavalle asiakkaalle, että Jou! Heh heh.
Erätauolla Simpsoneita.
Niin, asemapaikka on siis nykyään Tampere, tai ainakin voidaan sanoa, että Tampereen seudulla. Eilen oli muuttopäivä, aika kevyesti liikuin, mukana on vain vaatteet, läppäri, läppärin oheisroina, pari patjaa, rullaluistimet, fillari ja jotain muutakin. Mutta ei pöytiä, sohvia ja televisiota.
Nimittäin muutin kämppään, josta entinen asukki lähtee kesän ajaksi Kanadaan ja hän jätti minulle kaikki rojunsa. Hiton kätevää. Muutto oli siis lähinnä paikalle ilmestyminen. Todella kivuton, joskin paikalle osaaminen tuntui olevan vaikeampaa kuin osasimme kuvitella. Oikotie.fi:stä otimme ajo-ohjeet ja yritimme niitä seurata orjallisesti, mutta joko järjestelmässä oli joku vika tai sitten ohjeet olivat todella hämärät, sillä niillä emme ainakaan perille osanneet. Soitto asukkaalle ja sitten löytäminen olikin helppoa.
Siwa on yllättävän lähellä, kebsulle ja mäkkiin onkin sitten toista kilometriä. Lenkkimahdollisuuksia en ole vielä kartoittanut, ehkä sitten lähipäivinä. Työmatkaa (Tamsesterin keskustaan) tulee suuntaan noin 9km, eli hyötyfillarointia loppuun asti tuunatulla Biltema Tuning Cruiser -filolla saa tehdä. Menomatkalla ketjut tippuivat kerran, tulomatkalla ei kertaakaan. Maasto on melko mäkistä ja tuolla vehkeellä matkaan menee asunnon ovelta työpaikan ovelle noin 40-45 minuuttia.
Sammonlahden gettosta ja vuonna -70 rakennetusta talosta tänne muuttaminen on tuntunut varsin avartavalta kokemukselta. En tiedä vielä, missä maineessa Kaukajärvi on Tampereella (kuulemma maturee YH on??), mutta ainakin vielä on vaikuttanut ihan hyvältä. Kämppä on hienoin opiskelija-asunto, jossa minä olen asunut ja pyrin sen pitämäänkin sellaisena. Onneksi tavaraa on niin vähän, ettei niitä riitä koko paikan sekottamiseen. Ikkunasta näkyy lähinnä tiilitaloja ja sisäpiha, mutta kaikkea ei voi saada.
Bussikortin yritin käydä tänään ostamassa. Paikka olikin muuttanut siitä, missä se ennen oli ja uudesta paikasta ei kerrottu osoitetta, vaan ainoastaan jonkun palvelutalon nimi. Siinä sitten miettiessä, että enpä ole moisesta paikasta koskaan kuullutkaan. Tiukat puhelut paikallisille opastivat minut seudulle ja kun hakuammunta vihdoin osui, niin 18:02 huomasin olevani oven takana, jossa lukee, että menee kiinni klo 18:00.
Ei se aina lähe.
PS. Hyviä Tamperevinkkejä otetaan vastaan. Tähän mennessä olen saanut suosituksen pitää parran ajettuna ja hiukset hyvin.
