Kategoriat
Yleistä

Innovaatioyliopisto

Innovaatioyliopisto on ilmeisesti tulevaisuudessa muutakin kuin sanahirviö. Sen kai pitäisi olla todellisuutta muutamassa vuodessa. Monet bloggaajat ja henkilöt lehtien palstoilla ovat hyökänneet ideaa vastaan, perustellen näkökulmaansa sillä, että samat opiskelijat ja ihmiset siellä kuitenkin työskentelevät. Tämän vuoksi innovaatioita ei ole odotettavissa yhtään sen enempää kuin ennenkään.

Asiahan ei ehkä ole kuitenkaan näin selvä. Nimenmuutoksella innovaatioita ei toki rupea syntymään, vaan siihen tarvittaisiin avoimuutta ja yhteistyötä yli osastorajojen niin opiskeiljoiden kuin työntekijöidenkin osalta. Suomessa on monta yliopistoa jo nyt, jotka voisivat olla innovaatioyliopistoja. Koska tunnen Lappeenrannan teknillisen yliopiston parhaiten, käytän esimerkkinä sitä.

Vaikka opiskelijoita rekrytessä mainostetaan, kuinka valtava etu on se, että voi lukea tekniikkaa ja kauppatieteitä yhtäaikaa, niin unohtuu se siinä vaiheessa kun opiskelu ja varsinkin työskentely yliopistossa muuttuu todellisuudeksi. Tietotekniikkaa on nykyisin joka paikassa. Kuitenkaan tietotekniikan osasto ei tunnu tekevän yhteistyötä yhdenkään muun osaston kanssa tutkimuksissaan. Jokainen pelaa vain omaan pussiinsa ja tuijottaa omiin aluisiinsa. Näin on tehtävä, koska tietotekniikan osaston sisälläkin kyräillään niin paljon, että mahdollisen professuurin pitääkseen pitää tehdä sopivia veivautuksia sopiviin aikoihin.

TBRC yrittää ylittää osastorajoja ja tehdä teknologiasta bisnestä. En tunne toimintaa niin hyvin, että voisin kommentoida siitä mitään. Se kuulostaa ideana kuitenkin siltä, miltä pitäisikin. Minä, kesätyöläinen, ehdotin eräässä kokouksessa (en ole kovin hyvä olemaan hiljaa..), että tietotekniikan osasto yhdistäisi voimiaan tuotantotalouden kanssa muutenkin kuin hallinnollisesti. Kummassakin suunnassa opetetaan johtamista, tosin ohjelmistotekniikassa se on sisällytettynä osaksi ohjelmistotuotantoa, mutta kuitenkin. Päällekkäisyyksiä löytyy helposti jonkin verran. Itseasiassa, ajatukseni sai jopa lausahduksia kuten ”olet oikeassa”. Se ei kuitenkaan pitänyt sisällään sellaista äänenpainoa, mikä olisi merkinnyt sitä, että joku aikoo asialle joskus tehdä jotain.

Minä ja Jarno, eräs toinen kesätyölainen tuotantotalouden puolella, yritettiin saada henkiin pientä tite-tuta yhteistyötä ja esimiehemme istuivatkin samassa kokouksessa. Ehkä projektin aihe oli vähän huono ja siitä ei tullut mitään, mutta ajatelkaapa asiaa. Minun esinaiseni oli aivan hämmästynyt, kun hänelle tuli tuotantotalouden kokoukseen kutsu. Niin harvinaista se on.

Siinä ei enää pelkät nimenmuutokset auta, jos osastot ovat näin kaukana toisistaan ja yhteistyölle ei nähdä syytä. Samaan aikaan ajetaan jatkuvasti ylhäältä organisaatiomuutoksia ja lähes kaikki työntekijät ovat osa-aikaisia, niin ei ihme, ettei oikein jaksa kiinnostaakaan. Tohtoriuden jälkeen LTY:tä ei tunnu työntekijät enää kiinnostavan.

Onkohan tilanne tämä myös tulevassa innovaatioyliopistossa? Jos on, niin ajatus on aivan surkea ja kaikkien manaama epäonnistuminen on täysin varmaa. Mutta toisaalta, jos mitään ei koeteta, niin mitään ei voida myöskään saavuttaa. Nokia ja TTY tekee yhteistyötä – Nokian ja TTY:n tutkijat toimivat samoissa tiloissa ja salaisuuksia (ainakin julkisten puheenvuorojen mukaan) ei talossa ole. Ideana on aistia mitä tulevaisuudessa tapahtuu, ei niinkään suojella omaa tonttiaan.

Jos innovaatioyliopistossa pystytään samaan, voi opiskelija- ja tutkijamateriaali olla varsin kykenevää vaikka mihin.

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Liuguri 15.02.2007

Kun perinteiset JB testaajat ovat kuka missäkin, pääasiassa ulkomailla, niin testailut ovat olleet semisti vähissä viime aikoina. Kun Enklaavi järjesti 15.02.2007 tapahtuman nimeltä Liuguri Myllymäessä, oli taas aika laittaa testausbokserit jalkaan ja mennä. Testausryhmään kuului tällä kertaa minun lisäksi myös Deca, Putte ja Pegu. Muut fubu-räp-lautahemmoja, paitsi mä erittäin vapaa tellumies.

En ole käynyt teekkari/kylteri-bileissä aikoihin. Syksyllä olin fuksiviikoilla haalarit päällä, mutta puolustukseksi voitaneen sanoa, että olin silloin myös ”töissä”, joten pitää antaa fukseille se kuva, että haalarit on pop. Ehkä Wappuna joutuu taas laittaa, saa nähdä. No anyways, haalarikansaa purkautui linja-autoista Myllymäkeen. Voi kauhistus, keskiteemu otti ykkösurpon paikan huutamalla megafoniin koko ajan. Ja kun sanon koko ajan, niin tarkoitan että koko-tun-ajan. No, kun sujahti nopeasti hakemaan lipun ja nopeasti rinteeseen, niin mökä ja opiskelijahaalariurpot (oho, sanoinko urpot?) jäivät taakse.

Vaikka edellisestä kerrasta suksen kanttiin jäi aikamoista röppöä, niin nyt koneella ajetut rinteet olivat aika pehmeitä, eivät missään nimessä kovia. Joten kantilla ei ollut niin väliä. Huiteli vaan menee. Saakelin pitkältä tuntuu kyllä se 22m kääntösäde, jos se noissa on – pitäisi vissiin ottaa taas hiihtokoulua.

Liuguri oli varannut koko Myllymäen meille, joten rinteissä ei ollut ruuhkaa, jonoja ei ollut ja oli varsin hyvä vedellä. Streetillä oli sen kokoisia bokseja, joista testiryhmän lautahemmot ihan mielellään veteli ja muisteli menneitä ja jopa senkin kokoisia, josta itse uskalsin laskea läpi komealla 20cm airilla.

Joutu ottaa taas myltsibäkkärin topista. Hahaa, kaks käännöstä, toinen jopa tellukäännös, mutta sitten tuli niin kiire, et joutu huitelee alppikäännöksellä väkisin. Sit pitiki vähä hiihdellä, että pääsi pois, kun perinteiset kuviot oli aidattu pois. Tietysti varsin lyhyt lasku tuntui niin paljon jännemmältä, kun piti ensin dropata sellaiselta aidalta sisään.. Putte kävi huitelemassa toisen perusoffarin, itse sen feidasin tällä kertaa, kun viimeksi sukset otti hittii ihan riittävästi. Mutta ainakin lautahemmon kannatti lumi ihan ok, vähän sieltä kuului kolinaa ja kiroilua välillä..

Pyltsissä makkaraperunat maksaa 3e. Eihän ne mikään gourmee-elämys ole, mut kurmee onkin enemmän niitä Sipen juttuja. Et melko edullista. Hiton paljon edullisempaa kuin kauppatieteilijöiden mätöt. Mutta se kai ei ketään yllättänyt.

Yhteenveto, poikkeuksellisesti huonot asiat ensin
HUONOA
– kylterit
– teekkarit
– kylterit
– känniset kylterit

HYVÄÄ
+ rinteeseen mahtui hyvin
+ rinteeseen mahtui hyvin, vaikka osa alueista oli pullollaan kännisiä kyltereitä ja kilpailuita
+ rinteet oli hyvässä kunnossa
+ oli hyvä laskuporukka
+ halpaa
+ hiton hyvä keli sattu

Joten jos lukeutuu noihin huonoa sarakkeen tyyppeihin, tai sitten arvostaa alempia enemmän kuin ylempiä, niin Liuguri @ Myllymäki ei ole / ollut huono valinta.

~1500kcal.

Kevät tuli, lumi suli - BÄTMÄÄN
Kevät on jo tulossa.

Kategoriat
Yleistä

Techmu

Olen kirjoitellut täällä jonkin verran Club Y:stä ja Techmu sitä Techmu tätä. Edellä olevaan tapaan olen linkitellyt Techmun kotisivuille, mutta niiden tila on vähän mikä on, joten ei siitäkään hirveästi kostu (minun vika muuten nuo nettisivut..). Joten tutustutaanpa vähän Techmuun ja siinä samalla vähän historiaankin.

Techmun historia alkaa varsinaisesti vuonna 1997, kun muutama teknohemmo järjesti toisistaan tietämättä Lappeenrannassa bileitä ja huomasivat, että kappas vaan, täällähän on muitakin. Samaan aikaan Lappeenrannan teknillisen yliopiston (silloin vielä LTKK) rokkareilla oli ollut jo kauan oma kerho, TeMu, eivätkä jäbät halunneet jäädä piiruakaan huonommaksi. Perustettiin oma kerho. Tiettävästi ensimmäinen nimiehdotus oli Koulun Kuuleimmat Kollit, mutta lyhenteenä nimi ei toimisi. Siksi päädyttiin toiseen nimeen. Cyber oli pirun hieno nimi. No, TeMuhan huomasi, että onpas raflaava nimi ja hyvä porukka tyypeillä ja siitä lähti neuvottelut TeMuun liittymisestä. TeMun huomattavan hyvä resurssitaso ja viehättävät saunaillat saivat miehet kyyneliin ja lupautuminen TeMun alle oli valmis. Samalla nimikin vaihtui nykyiseen Techmuun (kirjoitusasusta voi halutessaan kiistellä).

Vuonna 1998 polkaistiin käyntiin Club Y -konsepti, silloin sitä vietettiin keskiviikkoisin samassa paikassa kuin nykyisiäkin Club Y bileitä: YO-talon kellarissa. Sitten konemusiikkigenre alkoi hieman nostaa päätään Suomessa. Oli perkeleen epäilyttävää, että aikuiset ihmiset kerääntyvät yhteen tanssimaan hyvän musiikin takia. Syynä olivat takuulla huumeet! Kuten pelin henkeen kuuluu, Techmulta kiellettiin tapahtumien järjestäminen kellarissa ilman sen kummempaa tutkimusta siitä, käytettiinkö siellä huumeita vai ei. Alkoholia käytettiin, se on selvä. No, kukaan ei ole niin kekseliäs, kuin teekkari, jolta on alkoholin käyttö kielletty. Techmu alkoi varaamaan kellaria synttäribileisiin toistuvasti. Muutamat hyvät bileet vietettiin, mutta kuten pelin henkeen kuuluu, kiinni jääminen oli tosiasia. Ylioppilaskunta semisti kilahti, kun asia selvisi.

On tietysti mahdollista, että asiaan ovat vaikuttaneet muutkin asiat. Techmun bileisiin on pariinkin otteeseen rynnännyt autollinen miehiä savusukelluskamoissa joraamaan. Sen jälkeen Techmu vietti Palomies on ystäväsi -teemaviikkoa muutaman hetken.. Nämä tapahtumat sijoittuvat jonnekin aikaan ennen vuotta 1998.

Vuosi 2000 olikin sitten hiljaiseloa. Lanseerattiin Club Olohuone -konsepti. Tarjolla oli erilaisia musiikkityylejä ja olutta. Mitäpä muuta kasvava teekkari tarvitsisi.

Vuonna 2001 Suuri Ajattelija, Caro², astui puheenjohtajan paikalle. Uutena asiana vuonna 2001 oli jäsenille järjestetyt DJ workshopit (johon itsekin olen osallistunut). Vuonna 2002 järjestettiin Fiktion ja Housebasen kanssa muutamat bileet. Fiktio kai on nykysin hyvin pitkälti kuollut, Housebase täytti viime vuonna 10 vuotta.

Vuonna 2004 Jasmo, allekirjoittanut, alkoi aktiivisesti toimia Techmussa. Tuohon sisäänpäin lämpeävään heterofobiseen kerhoon pääsy ei ollut helppoa, mutta todellakin sen arvoista!

2005 Club Y heräsi uudelleen. Hieman erilaisella konseptilla, mutta kuitenkin perintöä kunnioittaen. 2005 tehtiin yhteistyötä edesmenneen Senzationin (nykyisin kai Club Dimension), Horroksen ja tietenkin Housebasen kanssa.

2007 alkoi yhteistyö Divan kanssa. Techmu järjestää noin kerran kuussa Konehuone tapahtuman Divassa. 2007 alusta myös alkoi puheenjohtajuuden vaihto, nykysin päävastuuta kantaa karkkikiksun ylijumala miikkag apunaan minimalistisen pörinän ystävä Nikke.

Nettivastaavan hommaa hoitaa edelleen Jasmo – tasan yhtä huonosti kuin aina ennenkin.

Nokkelimmat ovat varmaan jo huomanneet, että Techmun perustamisesta (1997) on kulunut kohta tasan ja täsmälleen 10 vuotta! Ten Years of Techmu -bileet kasaa yhteen vanhat parrat Techmun alkuajoilta ja toivottavasti myös ihmiset sisarorganisaatioista saapuvat juhlimaan kanssamme 10 vuoden taivallusta. Illan musiikkitarjonnasta huolehtivat Techmun elon aikana vaikuttaneet soittajat ja lisäksi mm. Orion (eksklusiivi paljastus!! Vain Jasmon blogissa!). Turha kai sanoakaan, että tilaisuudessa on EXTRA LIGHTS, DECORATION AND SOUND. Kaikki Jasmon Blogin lukijat ovat myös kutsutut!

www.techmu.org

*
*
*

PS. Historiatietoja on vääristelty muka-hauskuuden vuoksi.

PPS. Vaikka joistain sanamuodoista voisi saada sen käsityksen, että olisin ollut toiminnassa mukana jo ennen vuotta 2004, niin se ei kuitenkaan ole totta.

Kategoriat
Yleistä

Sekalaista

Mökkikeikka ohi. Kolme päivää oltiin Kolilla, illat vietimme mökillä Kolin liepeillä. Perjantaina rinteet eivät olleet alkuosasta täydellisessä kunnossa – paikkauslumetus aiheutti muutamiin kohtiin palloa, mutta lauantaina ja sunnuntaina ne ongelmat olivat poistuneet. Valitettavasti lunta ei tullut edes säätiedotuksen lupaamaa määrää, joten snorkkelihiihto täytyi unohtaa. Mutta koska Veke oli tullut asuntoautollaan asuntovaunualueelle, kävimme katsomassa paikkoja, ja asuntovaunualueella oli lunta hyvin lukuunottamatta yhtä kallioista kohtaa. Harmi vaan, asuntovaunualue on tasamaata.

Kiitoksia mökkeilyseurasta Santulle, Johculle, Handelle, Tamperetytöille ja Tomille. Tilanteita riitti ja hauskaa oli. Viime yönä nukutti hyvin – viikonloppu ei ehkä fyysisesti ollut hirmuista lepoa, mutta henkisesti kyllä.

Nyt sitten takaisin koulu- ja työelämään.

Kategoriat
Yleistä

Sekalaista

Huomio huomio LTY:n opiskelijat ja muut, jotka voivat tiloihin päästä. Maaliskuun alussa ilmeisesti Microsoft järjestää koululla code campin, vissiin 5 päivää (tenttiviikko), jossa koodataan .NET. Olisi kiinnostanut minua, mutta olen silloin saavuttamattomissa. Harmi juttu. Siksi voinkin nyt julkisesti sanoa tällaisen jutun olevan tulossa.

Kävin tänään fysioterapeutilla vähän selkää ja polvea voivottelemassa. Ei mitään, mikä estäisi elämistä, mutta sain opastusta ja ohjeistusta kuinka selkäni ja polveni voisivat paremmin. Enää jonkun pitäisi toteuttaa ne ohjeistukset.. No ei, tällaisiin asioihin on syytä paneutua tosissaan.

Huomenna ortopedi kurkkaa olkapäätäni. Tässähän kuulostaa jo ihan urheilijalta, kun valittaa vaivojaan. Toivottavasti ortopedi ei löydä mitään olkapäästä.

Olettekos huomanneet, että viikonlopulle pitäisi Joensuun suuntaan vihdoin tiputella vähän uutta lunta. Saakeli, kun tiputteliski!

Kategoriat
Yleistä

Ohjelmistotuotanto

Paluu juurille. Joskus pitää kirjoittaa myös siitä, mitä on koulussa oppinut. Tai miten tieto on ehkä jalostunut päässä. Tai ei ole jalostunut. Ja siitä, kuinka kaikki muut ovat väärässä. Tällä kertaa ei siis puhuta hiihdosta, vaan koodauksesta ja sen johtamisesta.

Lappeenrannassa tuotantotalous ja tietotekniikka niputettiin jossain määrin hallinnollisesti yhteen ja lopputulos oli tietotekniikan ja tuotantotalouden tiedekunta. Lyhyellä tähtäimellä muutoksia ei ole tulossa, titellä osaston sisäiset asiat ovat yhtä vinksallaan kuin aina ennenkin. Tutalaista naurattaa, mutta olkoon varovaisena, ettei ongelmat vaan pääse leviämään.

En tiedä mitä tutalla ajatellaan, mutta titeläiset pitävät tutaa yleisesti puppana, johon ei tarvita kaksisia taitoja. Nopat irtoaa helpommin opiskeltaessa ja pakollisia koodauskursseja suorittaessa tutalaiset ovat usein hukassa. Niin ovat titeläisetkin. Osastojen välinen yhteistyö aiemmin on ollut aivan minimissä. Se ehkä kuvastaa kaikkia muitakin osastoja, mutta edes professoritasolla ei ilmeisesti ole nähty tietotekniikan ja tuotantotalouden yhteneväisyyttä muuten kuin siten, että ohjelmistoja voidaan käyttää päätösten tukijärjestelminä. Mutta eihän se niin ole. Tuotantotalous kuuluu jokaiseen yritykseen, tavalla tai toisella. Diplomi-insinöörit (toivottavasti) eivät yleensä kovin montaa vuotta toimi rivikoodarina, projektipäällikön (tai linjaukkojen) olisi hyvä olla jotain käsitystä taloudesta. Ei välttämättä käytynä yhtään kurssia tai muuta (en yleensäkään usko koulutuksen ylivoimaiseen tapaan todistaa asiasta tietäminen), mutta että asioita, joita sieltä puolelta tulee, ei pidettäisi ainakaan turhina.

Keskivertokoodari on skeptikko ja konservatiivi – siltä ainakin tuntuu. Toisaalta, he ovat tottuneet loputtomaan hypetykseen ja toistuviin odotusten alittamiseen. Siksi hienot termit, kuten ketterä ohjelmistotuotanto eivät välttämättä aiheuta riemunkiljahduksia. Yleensä lähinnä nauretaan uusille toimintatavoille, pidetään niitä turhina. Kuitenkin kyse on paljon muustakin kuin fancy wordseistä. Ohjelmistotuotannon evoluutiosta, siitä, että tehdään hyväksi huomattuja asioita enemmän, kuin niitä, jotka on jo huomattu huonoiksi. Onnistuneita esimerkkejä on paljon, epäonnistumisista varmastikin vaietaan.

Jotenkin ohjelmistoalalle valmistuvia (en tunne riittävän montaa varsinaista työntekijää voidakseni vahvistaa tämän) vaivaa sellainen älä tule neuvomaan -syndrooma. Ollaan kiinnostuneempia teknisista ratkaisuista, vaikkapa jonkun oikeaoppisen kerrosmallin toteuttamisesta, kuin siitä, että pysyttäisiin vaaditulla tasolla muissa asioissa – aikataulussa ja budjetissa. Syntyy perinteinen tilanne. Projektipäällikkö ja tiimi muodostavat ryhmän, jonka pahimmat vastustajat ovat yrityksen talousosasto ja yrityksen johto. Ehkä myös asiakas. Asiakas kun on väärässä, ei tiedä mitä haluaa ja valittaa turhaa. Kun he eivät vaan tajua. Todellisuudessa juuri näiden linkkien – ymmärtämisen – eteen olisi panostettava eniten koko yrityksessä. Panostus ei toimi tietenkään yksisuuntaisesti, vaan sen täytyy olla kaikkien intressi. Tätä vaikeuttaa se, jos projektipäälliköillä tai rivikoodareillakin on asennevamma johtamista ja taloutta kohtaan. Kuitenkin markkinataloudessa lopulta mennään rahan ehdoilla, halusipa koodari koodata minkälaisia widgettejä tahansa. Tietysti, jos asiakas pitää koodareita omina orjapojuinaan ja toivoo, että uusi ominaisuus toteutettaisiin viikonlopun aikana, niin olisi ehkä katsottava peiliin sielläkin suunnassa.

Kun tutkin kesällä töissä asioita, jotka voisivat muodostua Suomelle kilpailueduksi ohjelmistokehityksestä kilpailtaessa, vastaan tuli oikeastaan vain yksi asia. Laatu. Ei välttämättä se, että ohjelmisto toimii hyvin (se on siis tärkeää, mutta on muitakin asioita), vaan myös se, että pysytään aikataulussa, budjetissa ja ollaan oikea-aikaisia. Asiakas saa sitä mitä on tilannut. Ylläpito toimii. Linkki asiakkaan ja toimittajan välillä on hyvä. Nämä ovat niitä asioita, jotka usein eivät toimi esimerkiksi Intiassa. Joskus toimivat, usein eivät. Syynä ovat monet eri asiat. Niitä on turha alkaa käymään läpi. Ohjelmistoyritysten ulkoistuksista löytyy varmasti juttua, jos joku siitä jaksaa innostua.

Projektit kasvavat, käytetään alihankkijoita. Koodaamassa on satoja ihmisiä. Siinä ei yhden ihmisen äärimmäinen tekninen osaaminen paina paljoakaan. Tietysti voi painaa ratkaisevasti, mutta jos hänet korvataan normaalitaitoisella koodarilla, ei lopputulos todennäköisesti ole merkittävästi huonompi. Sen sijaan ihmiset, jotka eivät näe, tai kieltäytyvät näkemästä isoa kuvaa, kokonaistilannetta, voivat olla enemmän haittana, kuin esimerkiksi heikkotasoinen koodari. Koodaus on kuitenkin nykyisin oikeastaan ainut jäljellä oleva ala, joka on lähes täysin käsityötä ja jossa tarvitaan yhteistyötä enemmän kuin missään.

No nyt kun joku on tänne saakka tämän lukenut, tuntuu olo tyhjältä. Mitä Jasmo yrittää oikein postauksessaan sanoa? Siinäpä onkin bloggaamisen hienous. Voin kirjoittaa hajanaisia mielipiteitä asiasta. Ehkä kirjoitusprosessi oli enemmänkin omien ajatuksien hahmottamista. Nyt voisin poistaa tekstin ja olla tyytyväinen – olen ajatuksien suhinasta löytänyt jotain piirteitä, jotka ovat mielestäni tärkeitä. En kuitenkaan tee sitä, tykkään niin kovasti julkaista tekstejä blogissani. Tulipa anteeksipyytelevä lopetus. No, korjaan sen käyttämällä kirosanaa.

Perkele.

Kategoriat
Yleistä

Tallustelu

Pakko liikkua, vaikkei hiihtämään pääsiskään, jottei Kispe pääsisi haukkumaan minua läskiksi ja laiskaksi. Kispe on paha suustaan.

Edellisellä juoksukerralla sain lonkkavian: se siitä seuraa kun lihava rehkii. Toisekseen, tänään ei tullut syötyä koko päivänä, joten illalla oli pakko syödä. Siksi liikkumismuodoksi kävi hyvin kävely. Kävin kuin kävinkin siis pari tuntia (12-13km?) kävelemässä iki-ihanan Sipen kanssa! Aika menikin kuin siivillä, vaikka tuuli oli vastainen ja keli välillä suorastaan hyytävä. Vasten ennakkoarvioitani, en joutunut kertaakaan juoksemaan karkuun, vaikka jutut olivatkin tasoa: Normi. Hienoa!

Muita asioita auringon alla: Kohta loppuu koulu. Tämä viikko loppuun, sitten tenttiviikko. Tammikuussa on pari tenttiä ja kevätlukukausi on aika sluibailua. Katsotaan mitä tulee.

Hmm. Aika väkinäiseltä postaukselta tuntuu, piti vaan ilmoittaa olevani yhä hengissä.

Kategoriat
Yleistä

Sekalaista

VR ilmoittaa, että sen tavoitteena on, että 90% junista olisi aikataulussa. Myöhästyneeksi juna lasketaan ilmeisesti vasta 5 minuutin jälkeen. Tuohonkaan lukuun tänä vuonna ei päästä, sanotaan VR:ltä. Se on kuulemma matkustajien vika.

Samaan aikaan olisi voinut katsella sitä, missä myöhästymisiä eniten tapahtuu. Idässä, pitkillä yksiraiteisilla osuuksilla, joilla kohtaaminen on mahdotonta. Siellä missä minä liikun. Siellä missä junat ovat aina myöhässä. Voidaankin kääntää tuo prosentti toisinpäin täällä idässä: Helsinki – Joensuu välillä 90% junista on empiirisen tutkimuksen mukaan myöhässä yli 5 minuuttia. Nythän junien myöhästelyä voi seurata internetissäkin.

Kävin pitkästä aikaa lenkillä. En ole juossut varmaan viikkoon. Kaikenlaisia pikkujouluja ja muita epäilyttäviä kekkereitä on kyllä ollut. Mutta oli aika jännä juosta, kello 15:00 ja pimeää kuin peiton alla. Lisäksi pieni vesisade vielä piristi juoksijaa. Mutta sykerajoja noudattaen mentiin 50 minuuttia. Nyt on vähän parempi mieli.

Mitä sitä ihminen osaa tehdä tällaisessa tilanteessa, että kalenterin mukaan hiihtokausi pitäisi olla jo päällänsä, mutta lähin paikka hiihtelyyn on Ruka. Sielläkin on lämpöasteita ja vettä ilmassa tällä hetkellä. Ei sitä oikein osaa tehdä mitään. Valittaa vaan tilannetta. Välillä käy lenkillä.

No, koulua pari viikkoa, joululoma ja uusi vuosi, uudet kujeet. Katellaan, ei kai tässä kannata sortua liikaa synkistelemään, vaikka suunnittelinkin ensin kirjoittavani oikein synkän ja depressiivisen postauksen. Ei se kuitenkaan olisi ollut luonteva tai uskottava.

PS. Kävin eilen hakkaamassa vähän Wiitä. Nyrkkeilyä, golffia, baseballia, keilailua ja jotain pikkupelejä hakkailtiin menemään. Uskon, että kyseisen vehkeen kanssa saa aikaa kulumaan halutessaan.

Kategoriat
Yleistä

Opintotuki osa 55,67

Olen aina säännöllisesti itkenyt opintotuesta. Yleensä kuitenkin pelkästään tulorajoista. Aikaisemmin tulorajoista puhuessani olin hieman eri mieltä kuin nyt, mutta ydinkohdat ovat pysyneet samana.

Otetaan esimerkkihenkilö, valitaan hänelle nimeksi vaikkapa ”Jasmo”. Se on yleinen ja tyhjänpäiväinen nimi, joten sitä voi hyvin käyttää. Jasmo on opiskelija, hän opiskelee 5 vuotta ja hänen opintonsa ovat edenneet ihan normaalisti. Ei nopeasti, mutta kuitenkin siten, ettei koskaan ole tarvinnut Kelalle selitellä. 30ov vuodessa tai enemmän siis.

Hän saa opintotukea ja asumislisää. Hän myös on työskennellyt etänä ohjelmoijana koko koulutusaikansa. Lisäksi nyt hän oli koululla kesätöissä. Samaan aikaan kuitenkin opiskelu on edennyt hyvin arvosanoin ja nopeammin kuin Kelan minimivaatimus on. Hän on valmis parin vuoden sisään.

Eikö hän ole Suomen valtion ihannekansalainen? Hän maksaa veroina takaisin nauttimansa opintotuen. Lisäksi valmistuttuaan koulusta, hänellä on paitsi elämänkokemusta, niin myös sitä tärkeää työkokemusta, jota vaaditaan, jotta pääsee isona työnsarkaan kiinni ja maksamaan kunnolla veroa valtiolle.

Ei. Hän on valtion vihollinen ja häntä pitää rankaista verojen maksusta. Koska se nyt ei vaan käy, että hän tekee töitä ja maksaa veroja ja silti nauttii etuisuutta, jota kutsutaan opintotueksi. Ei todellakaan. Jos hän kerta on opiskelija, hänen ei tule parantaa elämänlaatuaan työskentelyllä. Ennemmin hänen pitää olla mielenosoituksissa, joissa vaaditaan opintorahan korotusta. Koska opiskelijalle työnteko on pahin synti, jonka voi tehdä.

Sillä mitä siitäkin seuraisi, jos opiskelijan annettaisiin ilman tulorajoja työskennellä? Suuressa opiskelijakeskustelussa, joka kuukausi sitten käytiin ja josta ei seuraa mitään, joku väläytti, että Suomen valtiolle tulisi 6 miljoonan euron kulut. Joka on muuten vuoden paskapuhe. Väläyttänyt ei keksinyt sitä, että opiskelija maksaa palkastaan veroa. Ja palkan ei tarvitse kyllä kummoinen olla, etteivätkö ne kymmenettuhannet opiskelijat, joiden ei tarvitsisi kikkailla tulojensa kanssa, tehdä pimeänä jne, maksaisi veroina takaisin tuota 6 miljoonaa. Veikkaan, että tulot päinvastoin kasvaisivat.

Mutta ei. Jos tulorajat poistettaisiin se hyödyttäisi: opiskelijoita, valtiota ja työnantajia. Eli liian hyvää ollakseen totta. Vastustetaan sitä. Sitähän politiikka tuntuu olevan. Kaikessa vastaan hankaamista. Sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät edes tiedä opintotuesta mitään.

Kyllä, ei varmaan kenenkään ole vaikeuksia arvata, että olen tässä vuoden mittaan opintotukiani peruutellut ja homma jatkuu edelleen joulukuun osalta. Harmittaa, kun en tajunnut ajoissa siirtää loppuvuoden saataviani ensi vuodelle, ja olla ensi vuoden vaikka sitten tekemättä töitä kokonaan. Silloinhan se olisi mennyt niinkuin järjestelmä tahtoo.

Kategoriat
Yleistä

Kandiohjelmat

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tapahtuu. Aiempi osastojako muuttuu tiedekuntamalliksi, joka tarkoittaa sitä, että nykyisen usean osaston malli muuttuu kolmen tiedekunnan malliksi. Kauppatieteellinen tiedekunta muodostuu nykyisestä kauppatieteen osastosta, tietotekniikan ja tuotantotalouden tiedekunta muodostuu, yllätys yllätys, tietotekniikasta ja tuotantotaloudesta ja kolmas tiedekunta on tekniikan tiedekunta, joka koostuu sähkötekniikasta, kemiantekniikasta, konetekniikasta, ympäristötekniikasta ja energiatekniikasta.

Opiskelijatasolla käytännössä eroa ei varmastikaan aivan heti ainakaan huomaa. Muutoksella pyritään kahteen asiaan: Näytetään opetusministeriölle, että täällä tehdään muutoksia ja ehkä aivan oikeastikin pyritään yhdistämään hallintoa. Alkuperäinen ideahan oli keventää byrokratiaa ja kaikkea managerointia. Vähentää hallintoportaita. No niin ei todellakaan käynyt, vaan portaita tuli lisää, ja yksinkertaistumisestakin voi olla montaa mieltä. Tai oikeastaan ei.

Opiskelijana yllä oleva ei niinkään ole kiinnostanut. Taistelkoon. LTY on ollut aina byrokraattien taivas, jossa hallintotehtävissä on paljon ihmisiä. Mutta nyt. Rehtorilla on idea: yhdistetään tulevien tiedekuntien kandidaatinohjelmat.

Pikainen kertaus niille, jotka eivät ole tutustuneet nykyiseen koulutusmeininkiin tekniikan alalla. Tutkinto muuttui muutama vuosi sitten kaksiportaiseksi, ensin valmistutaan tekniikan kandidaatiksi (joksi en valmistu täksi jouluksi, ihanan englanninopettajan Jukka Taipaleen takia) ja sitten tekniikan maisteriksi, eli diplomi-insinööriksi. Tällä hetkellä muutos ei ole oikeastaan vaikuttanut opiskeluun mitenkään, ennen suoritettu kurssi Erikoistyö on nykyään nimeltään Kandidaatintyökurssi ja siinä se. Jokaisella opiskelusuunnalla on oma kandiohjelma, eli jokainen lukee omia aineitaan kandidaattiin.

Mutta ei enää, jos rehtori saa päättää. Kandiohjelmat haluttaisiin yksinkertaistaa siten, että jokaisella tiedekunnalla olisi vain yksi kandiohjelma. Eli syntyisi vaan katikandeja, tite-tutakandeja ja tekniikan kandeja. Kuulostaa järjettömältä, etenkin tekniikan osalta, mutta myös tite-tuta osalta. Kuinka motivoit tuotantotalouden osastolle tulleen opiskelemaan väkisin tietotekniikkaa, algoritmien suunnittelua ja niin edelleen? Ja mikä on tarkoitus? Nopeutetaanko tällä valmistumisaikoja? Entä kun haluat tulla opiskelemaan ympäristötekniikkaa, kuuluuko kandidaatinopintoihin silti myös konetekniikan opintoja?

Yllättäen kaikki osastot vastustavat erittäin voimakkaasti rehtorin ajatusta. Muutenkin LTY:n rehtori Markku Lukka ei tunnu oikein nauttivan kenenkään luottamusta. Mutta myös muilta suunnilta on kuulunut ajatuksia, että kandiohjelmia pitäisi vähentää. Iskulauseeksi voisi kehittää Yliopistosta yleissivistävä!

No, saa nähdä mitä tapahtuu. Työsuhteeni onneksi loppuu joulukuun lopussa ja opiskelutkin varmaan jossain äärellisessä ajassa. Pelleilköön.