Kolmikko minä, Simo ja Janne lähdettiin Vuokattiin lauantaina. Toisille se oli kauden avaus (ainakin minulle) toiset olivat kerenneet jo hinkkauttaa taidot kuntoon Rukalla (ainakin Simo). Vuokatissa oli eturinteiden perherinteet auki, eli sompahissillä ylös ja 450m mäkeä alas. Se oli päivän suunnitelma.
Matkaan lähdettiin Joensuusta Jannen miehekkäällä kärryllä, johon olisi mahtunut majoittamaan reilustikin ihmisiä. Tällä kertaa kuitenkin lähdettiin kolmestaan, hiihtokissoja ei löytynyt matkaan. Ajoon meni kaksi ja puoli tuntia, en oikeastaan tiedä miten pitkä matka tuonne Vuokattiin tulee Joensuusta. Veikkaus on vähän reilut 200km.
Rinteet oli aika huonossa kunnossa. Kivikova ja jyrkät kohdat oli huonosti ajettu tai lumen takia huonot. Epätasaisuuksia koko matkalta. Kolmikolla meinasi olla vähän vaikeuksia ensimmäisillä nousuilla. Sukset eivät meinanneet totella, laudat eivät purreet ja hajosipa minulta monosta solkikin. Muutaman mäen laskettuamme pääsimme itse aiheeseen, nimittäin selittelyyn.
Meillä oli uskomattoman tarkat kuvaukset siitä, mitä kaikkea oli omassa laskussa ja vallitsevassa ympäristössä vialla. Tylsät kantit, outo lauta, huonot lasit, ei näy, huonosti ajettu rinne, liian pitkät sukset, liian huonot laskijat ja vaikka mitä. Tuosta listasta todellisuudessa vain yksi oli oikein. Minulla nimittäin oli tylsät kantit ;)
Illalla päästiinkin jo huomattavasti huonommassa kelissä ajamaan Joensuuta kohti, onneksi Janne ajoi niin Simon kanssa pystyimme keskittymään laskusuorituksien jatkoanalysointiin sekä virvokkeiden nauttimiseen.
Hyvä reissu, tulipahan kausi avattua.
.jpg){kind=link}
Vastaa