Kategoriat
Yleistä

Sekalaisuutta

Ennen ja muinoin kirjoitin usein otsikolla ”sekalaista”, kun en muutakaan keksinyt – jotain piti kirjottaa ja asiaa oli monesta pienestä jutusta. Niin nytkin.

Sain vihdoin hoidettua käsiini Tuomas Kilven kirjan Blogit ja bloggaaminen. Enhän minä muuten, mutta kun olin jo kauan sitten kuullut tarinat siitä, kuinka Jasmon blogi on kuin onkin noteerattu oikein kirjallisuudessakin. Kirjassa listattiin 50 parasta suomalaista blogia ja JB oli sijalla 49. Oli sentään kaksi huonompaakin sijaa tarjolla, 50 ja poissa listalta.

Tiurakin on poissa listalta, kun kukaan ei ota hänen touhuistaan selvää. Tiura on kuin Timo Kalli vaalirahoitussotkussa, mutta Tiura sotkee vain omat kuvionsa, kun Kalli sai koko Suomen sekaisin. Ässä pimu, varmaan samasta poliittisesta tallista Suvi ”golfkenttä” Lindenin ja Anneli ”faksi” Jäätteenmäen kanssa.

Katsoin eilen laatudokumentin MTV3 Faktalta, kun oli tuo OpenAntenna (eeh). Nimittäin tuli pokerista dokumentti, Al Roker tutki pokeria. Komeasti pokeri saatiin yhdistettyä peliriippuvaisuuteen siten, että ensin puhuttiin pokerista yleisesti ja sitten haastateltiin peliriippuvaisia. Pokerin pelaaminen saatiin yhdistettyä mm. huumekauppaan, joka on jo ihan hyvää dokumentaatiota. Näitä huonoja ja tarkoitushakuisia dokkareita kun aikansa katsoo, ei voi välttyä fiilikseltä, että Maailman Lihavin Dokumentaristi Michael Moore ei välttämättä kuvaa maailmaa aina aivan sellaisena kuin se on.

Paras juttu dokkarissa oli, kun siinä korostettiin sitä, että vain yksi voi voittaa  turnaukset (esimerkkinä oli WSOP). Että mitä niille muille siinä turnauksessa käy, finaalipöytään pääsee 10 breineintä tyyppiä mutta vain yksi voittaa. Tämä jotenkin osoittaa sen, että pokeri on tuuripeli. Tämän sanoi haastattelussa itseasissa joku uhkapelaamisen tohtori, ehkä arvo on hankittu 10 dollarilla Uzbekistanista. En tiedä miten tämä osoittaa sen, että pokeri on tuuripeli, mutta eikö finaalipöydän viimeinenkin saa jo useita 100k chippejä.. Tuskin se elämän kauhein päivä on.

Itsekin olen kokeillut joskus nettipokeria. Jonkunhan on annettava rahaa puolilaillisille veroparatiisiyrityksillekin. Mutta ei siitä sen enempää, WSOP:ssa ei nähdä.

Vanha mies kävi teknotansseissakin toissa viikonloppuna. Tampereella oli One ja meininki oli parasta aikoihin. Tutusti Orion hyppyytti lihapullaa eniten, Soro meni vähän ohisektoriin. Mutta kun Pellavasta (= bilepaikka) oli vain 400m kotiovelle ja matkalta sai pizzan, niin hyvä keikka siltäkin kannalta.

Kävin pääsiäisenä pousailemassa yhtenä päivänä Hervannan Alpeilla. Luntahan laskettelurinteissä vielä olisi, voisi aurinkoisena viikonloppuna tärräyttää Sappeeseen vetämään kauden viimeiset sohjot, ois nimittäin kelit varmaan sitä paljon pehmeät. Vaikka en tiiä saanko ketään houkuteltua mukaan, kun taitavat olla enemmän noita helihiihtäjiä nykyisin.

Kategoriat
Yleistä

Engelberg 2010

Oravivuoren jälkeen tuntui vähintäänkin luonnolliselta siirtyä Enkelivuorelle keskisveitsiin, olihan vuoristoilmaa käyty jo haistelemassa. Niinpä DaKinen hieman ehkä jopa liian kookas ruumisarkkusuksipussi täyteen hiihtokamaa (omat ja vaimokkeen) ja matkaan. Matso oli tsekannut lentoja syksyn mittaan ja skoutannut meille helpon yhteyden suoraan Tampereelta Riikan kautta Zyyrihiin. Matkan tarjosi Air Baltic. Air Baltic jakaa vähän mielipiteitä. Jouduin maksamaan molempiin suuntiin 40e suksipussista, mutta toisaalta taas tällä hinnalla sain siitä 30 (vai 32?) kiloisen lisämatkavaran, joka taas tarkoitti sitä, että myös Hannan romut mahtuivat Kähköseltä ostamaani kassiin oikein letkeästi. Baltic myös muuttaa innokkaasti ehtoja, nykyisin suksipussit ilmeisesti saavat painaa enää vain 15kg ja tiskillä check-inistä otetaan joku maksu.

Kauheinta silti oli se, että virkailija sanoi meille Pirkkalan kentällä, että kävipä teillä hyvä tuuri, kun lennetään nyt tällaisella isommalla koneella – muuten kun sukset eivät mahdu koneeseen! Olimme ostaneet matkat ja varanneet suksipussit koneeseen joskus lokakuussa. Kyllähän kamat joskus olisivat varmasti tulleet, mutta lyhyellä alppilomalla ilman kaikkea hiihtogearia tulee vähän ehkä kiukkuinen olo. Olen ehkä jatkossa valmis maksamaan hieman enemmän lennoista, joskin muuten asiat menivät ihan hyvin ja Zyyrihin päässä virkailija oli erittäin lunki, vaikka Matsonnin ostokset painoivatkin vähän enemmän kuin olisi saanut.

Matkan kestosta puhuttaessa sanottakoon, että olen ollut aiemmin sitä mieltä, että 2 viikkoa alppireissuun on aika vähän, juuri siinä ja siinä hilkulla, että onko siinä järkeä vai ei. Viikko on jo liian säntäilyä, en tykkää vieläkään. Mutta meillä oli täydellinen kaksi viikkoa. Se oli kuin kausi pikakelauksella. Saimme kaikkea. Sinkkiä ja sumua (ei yllättäne, kun Säämies Jiima oli mukana), uutta lunta pariin otteeseen, ruuhkaa, rauhaa, lumetusta, yläpilveä, fotoja, bileitä, hyvää hiihtoa ja vielä lisää hyvää hiihtoa, sen lisäksi haikkipäivä ja skandit vs. lokaalit lätkäpeli.

Jiima Malinen, säämiesten kuningas
Sää kuin morsian, mitä voi odottaa kun Iso J mukana

Sveitsiläinen turistinvihaaja oli meidän majoituksen tuplabuukannut, joten kävi niin, että jouduimme vaihtamaan majoitusta viikkojen välissä, olimme pelipaikoilla siis 2 viikkoa, jos se ei ollut vielä tiedossa. Me tiesimme tämän kyllä jo mennessä, että siihen oli henkisesti varauduttu, mutta inhottavaa se joka tapauksessa oli, onneksi Simppalaisen autotallista löytyi lepopaikka hetkeksi rojuille ja Nokia-miljonääri vielä ystävällisesti roudasi vuokra-autollaan meidän kamatkin toiselle kämpälle, siitä iso kiitos!

Tarkoituksena oli ottaa kuvia, kun sain viime vuonna muutaman shotin, joihin olen tyytyväinen.

Toppi pilvessä
Tykkään kuvasta, vaikkei olekaan mitenkään äärimmäinen (Niko vetää, kuva vuodelta 2009)

Tänä vuonna kuvaamaan piti lähteä, mutta sepä ei meinannutkaan ottaa onnistuakseen. Henkilökohtaisen pankkitiliongelman vuoksi minulta esimerkiksi puuttuu laajakulmapää kokonaan, putkeni alkavat 50mm kiinteästä ja siitä sitten 70-200mm zoomi.. Kun nimenomaan olin sillä tuulella, että haluaisin ottaa kuvaa läheltä. En tiedä miksi, ehkä se on sama, kuin että joskus alkaa tekemään hirveästi mieli muroja, kun alitajunta hoksaa, että niitä ei ole kaapissa.

Kaveri muuten veti tellua jäätävän hyvin
Vauhdittelua

Myöskin 20D alkaa tuntumaan auttamatta vanhanaikaiselta, eritoten pienen näyttönsä vuoksi. Kamerointi on kyllä sellaista gearihomostelua, että voittaa melkein tuon monohomoilun, että pitää testata kaikki TNT-monot jotka on tähän mennessä tehtaasta tulleet ulos ja sitten vielä teettää foamit.. ;)

Mutta jos vähän hiihdosta sitten. Mullahan tämä taisi olla 5. kerta Engelbergissä ja paikat on jo tuttuja, joskin uusia löytää, kun kyselee ja seurailee jälkiä, vai miten se meni. No kuitenkin. Tänä vuonna joku oli kuitenkin taas paremmin kuin aiempina vuosina, nimittäin hiihdin omasta mielestäni paremmin kuin koskaan aiemmin. No ok, olin yhtenä isompana päivänä jäätiköllä aivan umpisekaisin, mutta muuten paremmin. Varmemmin, rohkeammin. Ennen kaikkea varmemmin, sellainen että luottaa itseensä, se on ihan hyvä fiilis. Isompia pannuja ei tullutkaan otettua, muutamat lipsahdukset tottakai.

Luntahan meillä oli monenlaista. Loppuaikana ihan firniä Brunnilla, eräänä tiistaina kovapohjaista kevyttä putikkaa darksidellä (feissottii Laubilla, kuulostaa hienolta, mutta kovaa pohjaa pitkin jyrryyttäminen ei ollu mun tellutukselle kyl aivan täydellistä), pari päivää siinä sitten Alaskan Feisseillä vähän painuneempaa putikkaa ja tsippailua. Vendelykkellä iison kentän hiihtoa ja yhtenä päivänä pikkujärvellä pienen tönön skinnailua ja laduntekijän dissausta. Loppupäivinä nollarajan nosti yli 2800m, joka tarkoittaa eberissä sitä, että sen jälkeen lumia ei pahemmin enää ole. Paitsi darksidellä.

Brunnin backbowliin ei tullut tänä vuonna kavuttua laisinkaan (!), mutta paniksen salapaikoilla tuli käytyä ja siitähän lyhyet huippupyydat vielä muuten puhkilasketussa hissihiihdossa saikin. Junahiihto sitten erikseen.

Simon kurvailua
Simo kävi kokeilee, vieläkö pystyy laskemaan, vai onko kiviä. Ei ollut.

Junahiihdosta tulikin mieleen, että joulukuussa 2010 Engelbergiin menevä raide siirtyy vuoren sisään, jonka jälkeen mm. Grünewaldin asema poistuu käytöstä. Kuten jotkut ehkä tietävätkin, tämä lopettaa junahiihdon Engelbergissä. Odotettavissa kuitenkin on, että joku alkaa ajaa Laub-henkisesti siinä jotain taksoa.

Tällai vanhemmiten kyllä ahdistaa asustaa sellaisissa kämpissä, joissa on liian vähän astioita eikä astianpesukonetta. Jos 4-5 henkeä syö kerralla + laittaa ruokaa, niin astioita tulee aina sellainen vuori, että niiden peseminen ainakin minua ketuttaa enemmän kuin arvaisikaan. Borgåwitz voi auttaa hetkellisesti, mutta pitemmän päälle Tuomisen Jamppa iskee kytikselle, ainakin mulla.

Summa summarum, reissu oli pääosin parempi mitä uskalsin odottaa. Ei laskettu lähellekään jokaisena päivänä, vaan oltiin sitten lomalla sellaisina päivinä, kun hiihdossa ei ole mitään järkeä. Jaksaa taas työpaikallakin sitten juosta pyörässä, kun on saanut vähän levähtää.

Sinkkumiehille sellainen varoituksen sana, että kannattaa varmistua, ettei Rämppäri Malinen ole mestoilla samaan aikaan, se nimittäin vie naiset ja paskoo lumet. Näihin sanoihin, näihin kuviin. Seuraavaksi ehkä jotain ihan muuta kuin hiihtojuttua.

Fürenalp
Fürenalp, taustalla Titliksen ympärilaskun loppuseinä, jossa näkyi saavan hyvää hiihtoa.
Maija syö kevyesti
Maija syö kevyesti

Lisää kuvia:

Engelbergin hiihdot @ jasmo.kuvat.fi

Extended Scandinavia vs Engelberg und Freunde Ice Hockey Match

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Oravivuori Freeride

Kun Antti Ruohosellakin on kuvareportaaseja Åresta ja Engelbergistä ja vaikka mitä, niin minullakin pitää olla. Saanko esitellä, JB testaa, kuvareportaasi Oravivuori freeride.

Kun näillä leveysasteilla saa kerrankin lunta, on vain yksi paikka, mihin pitää mennä. Yleensähän näitä siikritspotteja ei pahemmin jaella, mutta olen niin höveli kaveri, että tässä nyt Jasmon blogin seuraajille paljastan huippumestat heti Jämsän kulmalta. Nimittäin, naiset ja herrat, saanko esitellä: Oravivuori. Niin, minustakin nimi on hieman optimistinen.

Oravivuori koko komeudessaan
Oravivuoren entry on jännittävä ja kuumottava

Tämän postauksen kuvat tarjoaa Nokian X6 laatupuhelin ja sommittelusta vastaa Matsolainen.

Sitten asiaan. Koska torstainen ripsakka kymmenen asteen pakkaskeli tyynenä auringonpaisteena piti kuluttaa kantamalla toimiston kamoja paikasta x paikkaan y, valittiin sopivaksi ajanhetkeksi työntyä Oraviin sunnuntai, jolloin oli aste lämmintä ja ripisteli vettä, sekä tuuli. Ilmankosteus oli ainoastaan 98%. Auringon noususta tai laskusta ei sinä päivänä ollut tietoa, ensin oli harmaata ja sitten hieman harmaampaa. Tietysti kun suomalainen on kerran päättänyt, että nyt lähdetään hiihtää putikkaa, niin sillo mennään, vaikka sataiski vähän vettä ja kaikki lumet on tippunu puista.

Joten ei muuta kuin housuja jalkaan, monoja kii ja skiniä suksenpohjaan. Reinojen talvikenkäominaisuuksista täytyy mainita tähän hätään sen verran, että niitä ei ole.

Oravivuori, here we come
Kamoja fiksailis. Onko sillä vaipat vai pökäle pöksyssä?

Oltiin kuultu vähän huhuu, että ladun avaaminen on leveellä suksella helpompaa, niin otettiin matkaan sitten vähän leveemmät sukset. Ei muuta kuin reppu selkään ja matkaan. Tässä vaiheessa jo oltiin tajuttu amatöörimäisyytemme. Nimittäin jotain puuttui, se tärkein. Nimittäin eväät. Ei ollut edes suklaata mukana. Millä nyt palkita hikinen lihapulla mäen päällä? Ei ollut muuta kuin vettä. No, ei auttanut siinä laittaa mieltä matalaksi, ei muuta kuin vaaraa kohti!

Luntahan siellä oli. Märkää-, raskasta- ja skinin pohjaan tarttuvaa lunta. Mutta paljon. Tai no sillai paljon että yli polven. Onhan se aika paljon. Lisäksi tuntui siltä, että sille polulle, mitä pitkin skinnattiin (merkitty), oli tuuli ainakin paikoittain pakannut jopa enemmän lunta kuin muualle. Paras skinnausreitti siis: polku. No, siinähän se meni mukavasti sen jälkeen, kun päästi matson ajattaa latua, perässä vaa löpsötteli, varsinaisesti jyrkkää tai vaikeaa skinnausta ei ollut, edessä oleva joutui vaan raskaaseen lumeen tallomaan uran. Takana saattoi ihan rauhassa pelata taskubilistä.

Koska arvaan, että tämä postaus innoittaa muitakin menemään kyseiseen paikkaan, niin annan reittivihjeitä. Lähtekää siitä, mistä reitti on merkattu lähteväksi, seuratkaa punaisilla tapeilla huonosti ja satunnaisesti merkattua reittiä, ja ottakaa sitten näreen vierestä vasemmalle.

Suksilla otettava tiukka vasen
Siitä vasemmalle

Sitten saavutaankin portaille. Nämä portaat on ikävät, mutta ei lähellekään samanlaiset tappajaportaat kuin mitä Pyhän takamaastoista löytyy. Portaat olivat aika loivat ja helpot kulkea vaikka olisi suksetkin olalla!

Oravivuoren portaat
Oravivuoren portaat pääsee helposti vaikka sukset olalla

Portaiden yläpäässä on kannustusviitta, enää 200m matkaa maaliin, jos vain osaat arvata mihin päin pitää lähteä. Jälkiä ei paljon ollut seurattavaksi, viimeksi ennen meitä Oravivuorella oli käynyt vieraskirjan mukaan kaksi slovenialaista (tai vast) tammikuun puolessa välissä. Sen verran metässä oltiin, että autojen pärinää ei kuulunut, ainoastaan harvakseltaan maajussin haulikon pamahdus, kun jahtailee siellä yksityistietä käyttäviä kalastajia.

200m maaliin ei ole pitkä matka, vaikka lunta olisi paljon, suunta epäselvä ja korkeuseroakin parikymmentä metriä. Niinpä heti kohta edessämme siinti Oravivuoren näköalapaikka ja joku vuoden 1870 kolmiomittauspaikkojen mersu.

Oravivuoren toppi
Oravivuoren toppi ja näköalatorni, näköalatorni 200m merenpinnasta

Sehän ei auttanut kun rapsutella sukset pois jalasta, tärräyttää skinit reppuun, hörpätä vettä ja kavuta torniin.

perse
Älä kuvaa sen persettä, sillä on tyttöystävä!1

Topistahan näki kauas, mutta ei laskulinjaa.

Johonkin näkymä
Joku näkymä

Kaikessa tuossa keekoilussa ja tuossa urpoilussa alkoi tulla nälkä ja kylmä, niin oli aika alkaa kattomaan sitä laskulinjaa, mitä varten tänne kiivettiin. Toppi on tosiaan melkein 200m merenpinnan yläpuolella, mutta se ei kyllä paljon lupaa. Yhdessä suunnassa on loivaa / tasaista, se on suunta josta lähestyttiin. Toisessa suunnassa on avokalliojyrkänne. Näiden välissä on louhikkoinen kumpuileva kolihenkinen offari, jossa periaatteessa voi tehdä käännöksiä. Jos luistaisi ja lumi ei olisi noin raskasta.

Tavallaan voisi olla järkevää voidella sukset muullakin, kuin apteekista saatavalla parafiinillä, ilmeisesti siinä ei luisto-ominaisuudet ole aivan tappiinsa hiottuja. Tietysti sekin voisi auttaa, jos olisi joskus jaksanut siklata pois sen voidekerroksen sieltä pohjasta. Tämän lisäksi vielä huonosti paikatut reiät suksen pohjissa eivät ainakaan paranna luistoa. Kokonaisuutena voidaan sanoa, että luiston minimioimiseksi on tehty lähes kaikki, mitä tehtävissä on.

Skinejäkin ilmeisesti pitäisi joskus huoltaa. Ehkä jopa uusien hankkiminen veljeltä sosialisoitujen skinien tilalle voisi tulla kyseeseen, tai sitten vain skinien puhdistus ja voitelu. Nimittäin huonostihan ne eteenpäin luistaa, tosin ei taaksekaan, plussakelissä myös keräävät lunta niin hitosti pohjaan, että kinnaaminen on jo suorastaan raskasta, ja myös vaikeaa jyrkällä, lumi kun ei siellä pohjassa oikein pidä..

Jäätä skinissä
Skinin pohjat jäässä, isot 10cm paksut lumipaakut jo raaputettu irti

No, kai se välineiden huoltaminen voisi tulla kyseeseen. Ehkäpä jos veisi suksen pohjahiontaan, niin polvivaivatkin vähenisivät? Ehkä. Ehkä teen niin.

No mutta, alamäkeen piti lähteä. No, alamäkeenhän lähdettiin. Tai ainakin yritettiin. Tämä oli ehkä huonoin offarilasku mun koko elämän aikana, jos ei lasketa sellaista, kun hauskana miehenä on laskenut jollain siirtymällä rinteen sivuun ja jäänyt siihen kiinni. Tällä seinällä oli muotoja, pieniä droppeja tasaselle, absoluuttisesti ei mitään pohjaa, lumet lähtivät suksijan mukana pois ja luistanut ei yhtikäs mihinkään. Onneksi ei ihan liimaa ollut, mutta takasnujussa suoraan sai sitten lasketella alas asti, tai ihan loppu piti kyllä lykkiä, vaikka vähän viettikin. Loppureitti vei maailman tiheimpään pajukkoon, mutta kun ei jäänyt arpomaan, vaan russuutti vaan läpi, niin hyvinhän tuosta selvisi. Laittakoon isäntä vaikka hirvivahingoksi.

Laskulinjat
Noniin, huippuu linjaa, huomaa käännös oikealla ja roppi, no melkein, siinä suoraan

No sitten kun tämän kaiken oli rämpyttänyt läpi, niin päästiin pellolle, josta pitää rämpyttää semmonen parisataa metriä autotielle. Jos pikkusen ois funtsinu etukäteen jotain, niin auton voisi sijoittaa tänne puolelle kukkulaa, jolloin laskun jälkeen olisi suoraan päässyt pois. Nooo, ei näitä niin tarkkaan kannata alkaa funtsimaan, tunteella vaan. Nälkäähän se vähän teki, mutta matkaa ei pitänyt olla viittäkään kilometriä takaisin autolle, tosin se tie, jolla nyt olla möllötettiin, ei autolle vienyt, eikä meillä oikein ollut mitään käryä, mihin tämä tie vie. Oikeaan suuntaan kuitenkin, niin ei muuta kuin monoa toisen eteen.

Kataisen marjat
Matso ja Kattaisen marjat

Kun tie sitten tuli päätökseensä, oli aika kaivaa X6 monitoimilaite, eli mobiilitietokone taskusta ja avata ilmaiseksi ladattava Ovi Maps sovellus. Mr. Maps osasikin oivasti sanoa, että siitä vaan kun puskette 300m suoraan eteenpäin siellä metässä, niin toinen tie vastaan tulloo. No, ei kai sitä uskalla vastaankaan väittää, kun Suomen Ainut Toivo niin määrää, niin ei muuta kuin rämpyttimet jalkaan ja mettään. Tällä kertaa oli tasamaahiihtoa ja luisto niin huono, että skinit sai pitää rauhassa repussa.

Herra Ovihan ei palvelussaan mitään korkeuseroja näyttele, kun ei se niin tarkkaa ole noille automiehille. No niinhän siinä näinä päivinä kävi, että jontkahan siellä edessä olla murjotti. Vittiko siin on jo mielessä käyny, että kohta saa hikipaidan pois päältä ja autolla täysiä Shell Helmisimpukkaan, niin kyllä meintaa monttu vetää mielen mustaks. Onneksi aina on kiertoreitti tai suorareitti. Nimittäin Mäkiahot oli menneet ja rakentaa paukauttaneet pienen kesämökkitönöläisen, eli maatilan siihen meidän sijaintipaikan viereen. Siinä sitten arpaa heittäessä, että mennäkkö törkeesti pihan läpi, vai tallatakko munia myöten kuopassa, päädyttiin siihen, että ripee kotirauhan rikkominen on kivempaa kuin tunnin monttumöhinä. Siit sitä sit paineltii, niska pitkällä suoraan makuuhuoneen ikkunan alta. Sori vaan.

Siithän ei ollu enää seittemääkään kilometriä, vaan auto alkoi sitten tielle päästyä näkyä jo ennen pimeän tuloa.

Siinä se jasmo tallaa kohti autoa
Jasmo tallaa kohti lähtöruutua

Nonni, sit vaa vaatteita vaihtamaan, romut Vivaroon ja putki punasena lähimmälle Nesteelle seisovaan pöytään, jossa nälkäisenä voi tehdä mahdottomia ylilyöntejä. Niin tälläkin kertaa.

YHTEENVETO

Hauska reissu, jää lapsille kerrottavaa isän urpoiluista.
Hyvää
+ ulkoilma
+ kinnailuharjoitus
+ retkeily
+ rauhallisuus
+ hiljaisuus

Huonoa
– maatilarakentaminen
– laskeminen
– keli

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Pyhä 2010

Minulla on Suomessa kaksi hiihtokeskusta, joissa haluaisin käydä ja joissa en ole käynyt: Pyhä ja Pallas. Enää vain Pallas on käymättä. Pallas on siitä lupaavan kuuloinen paikka, ettei sillä oikein kunnon nettisivujakaan taida olla. Mutta se Pallaksesta, JB sai menneellä viikolla mahdollisuuden lähteä jyristelemään pakettiautolla kolmestaan melkein 2000 kilometria ja kukapa siitä voisi kieltäytyä. Täältä tullaan Pyhä!

Jos Koli on Suomen Chamonix, niin Pyhä on .. Lapin Koli. Lumetukset kesken vaikka pakkasta on ollut ties kuinka kauan, ruuhkaa ei missään – tai ei oikeastaan juuri ketään missään. Tällä kertaa hiihtoretki oli poikkeuksellisesti hiihtopainotteinen ja viihde jätettiin vähemmälle – aivan kuin vaihtoehtoja olisi edes ollut. Niinpä hiljaisuus rinteissä ja jonojen puute oli viehättävä yhdistelmä.

Työntekijöilläkään ei ollut kiire. Moderni teknologia oli tehnyt hissimiehen turhaksi ja lipunmyynnissä jäbällä oli aikaa tarinoida laseista, kypäristä ja sitten kun huomasi, että meille pitäisi antaa alennusta kaikesta, niin hiihdosta, Pyhän mahdollisuuksista ja reikäisistä Sweetin housuista. Paikka haussa. Jotenkin ei edes yhtään ärsyttänyt, kun kaveri sanoi, että hinnat joilla kauppaa käydään lukee tuotteissa, että turha siun etelän hetelmä o tulla siihen hyppimään. No, Pyhällähän oli kaksi yhden hinnalla kampanja ja hiihdimmekin varsin järkevään hintaan, joskin meitä oli tyhmästi vain 3 kpl, niin ei saatu täyttä etua.

Pyhällä hyvää hiihtoa
Hyvää hiihtoa Pyhällä tutkii Knomppi

Pakettiauto antaa mahdollisuuksia ylivoimaiseen gearin ylilastaamiseen, joten sitähän sitten otettiin. Tosin Matson hannaamisen takia ei otettu väkisinhiihtosuksia, vaikka tilaahan olisi ollut.  Vivaro kulutti matkalla vähän vajaa 8,5l/100km, joten siitäs saitte ituhipit!

Laskin koko reissulla tasan yhden rinteen. Rinnesuksia ei olisi siis tarvinnut ottaa mukaan, mutta tulipahan otettua. En kyllä laskenut tuotakaan rinnettä rinnesuksilla, vaan väsynein reisin M999 elaneilla. Mutta hyvän tuntuiset rinteet Pyhällä on. Jyrkät mäet ja vanha tuolihissi eivät olleet auki, kiitos tuulen, joten kovin montaa rinnettä en nähnyt, mutta profiili on mukavan vaihtelevaa, silti viettävää. Tosi mukavan oloista. Ehkä yksi rinneilta olisi voinut olla kohdallaan, mutta kun toimistotyöläisen reidet ja polvet on aivan valkoista lakritsia muutaman tunnin mettähössötyksen jälkeen, niin minkäs teet.

Nimittäin offarilaskua Pyhällä oli kivasti.

Matso laskee Pyhällä putikkaa
Matso & putikka & Pyhä

Pyhällä on kai kaksi paikkaa, mihin Turistitkin osaavat, Aittokuru ja Isokuru, tai jotain tuollaista. Isokuru oli sikäli tuulen armoilla (tai sinne meno), että jos sinne olisi menty, olisi se laskettu vain kerran. Mutta eipä menty, koska siellä ei saa liikkua suksin, joku kansallispuistohan se. Ja siellä Elan olisi ollut 25 milliä liian kapea suksi, joka olisi vaan jäänyt harmittamaan. Sumolla elämä olisi vaan niin paljon helpompaa, paitsi takaisin skinnatessa.. Lunta siellä vaikutti olevan paljon. Muodostelmien ja lumirakenteen perusteella voi ehkä heittää villin veikkauksen, että se tänä vuonna talven edetessä vielä humpsahtaa alas, kokonaan tai osittain. Kannattaa siis vähän varoa.  Joku maisemareittihän siellä alla menee.

Aittokuru ei sen sijaan ollut suojeltu ja soramonttumaista olemusta käytiin ihailemassa pari kertaa aivan pohjalta saakka. Lunta oli paikoittain todella paljon, mutta mitään varsinaisia pohjia ei ainakaan kivisillä alueilla tuntunut olevan ja sen kuuli. Erilaisia variaatioita siinä hiihtämällä saatiinkin kulutettua, ei yksi, eikä kaksi vaan kolme kokonaista hiihtopäivää. To-pe ei paljon ruuhkaa ollut, lauantaina oli jo muutama muukin, mutta ehkä 5.

Ja se oli outoa. Miksi siellä oli niin vähän offarityyppejä? Ja mikä niiden asennekin oli? Rinnekahviossa tultiin ehkä vaan heittämään läppää, eikä jurotettu ja mulkoiltu toisia, jotka melko varmasti just kävivät laskemassa yhden linjan iteltä pois. Paikalliset eivät käyneet katkomassa suksia ja muutenkin tosi rento meininki. Mitäs tämä on? Ei tämmöiseen osaa suhtautua. Pitäisi mennä itse kausariksi Pyhälle vähän ärisemään ja tuomaan sitä Ison Maailman meininkiä.

Knomppi hiihtää hyvää putikkaa Pyhällä
Knomppi hiihtää hyvää putikkaa, jossain Aittokurulaisen suunnalla

Keli ei aivan ollut täydellinen. Topissa tuuli ja keli oli sinkkinen ja kuvaaminen oli aivan turhaa, paitsi viimeisenä päivänä aurinko välillä vilahteli ja kannoin sitten kameraa mukana. Otokset nyt toimivat lähinnä todistusaineistona siitä, että putikkaa oli, vuoden hiihtokuvaa ei nyt ehkä saatu. Harmi kun ei paistanut aurinko, tosin kameragearissakin on jälleen vajausta.. Aina vähän edellisestä jäljestä sivummalle siirtyessä sai oman siivun, siinä olisi ollut kiva kuvatakin. Mutta opin taas paljon, kuvaamisesta.

Simo aikoinaan mulle on kuvaamisesta opettanut yhden asian, eli että kameralaukku kiinni kuvatessa rinteessä. No, se on hyvä neuvo. Alas laskevan kuvauskohteen (urpon) lumet kun heittää reppuun ja kameralaukkuun, niin seuraavat pari tuntia saakin istua MaailmanKuivaimen alla. No, no worries, mitään ei hajonnu ja muistutti taas, että perusasiat on perusasioita.

Pyhähän on joku 180km Rukalta. Tuolla lisäajomatkalla saa oikean tunturin, hyvän profiilin, mahdollisuuden offarivetoon ja hyvän rennon mestan. Minkä ihmeen takia me oltiin nytkin joulukuussa Rukalla?

YHTEENVETO
Kiitämme:
+ Profiili
+ Fiilis
+ Putikka

Moitimme:
– Saakeli kun jomottaa polvia, kun päivät seisoo ankkurihississä pohjat ruvella olevien läskien suksien kanssa
– Lippujen hinnat (päivä 33e)
– Hissimiehetön hissi, jolla Etelän Turisti ei osaa mennä yksin

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Pyhä 2010 teaser

Matso kattoo valitsee linjaa Pyhällä
Matson linja Pyhällä

Palataan asiaan paremmalla ajalla

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Tahko 2010

Tampereelle muuttamisen jälkeen ei ole tullut Tahkolla käytyä. Joensuussa asuessakin Tahkolla tuli käytyä ainoastaan alkutalvesta ja me kaikkihan tiedämme miten tahkolla lumetetaan. Neljän asteen pakkasessa suuttimet täysillä, jotta rinne on keltaista jäätä ja pallomerta. Ja sumu päällä aina. Lumettaa ne ei siis siellä osaa.

Nyt lähdettiinkin vasta tammikuun loppupuolella käväisemään isohkolla porukalla Tahkolla, kun tiedettiin, että lumetusurpot ovat siirtyneet jo Pehkuun ja mäessä pystyy laskemaan ja näkee laskea. Niinpä avaruusalus nimeltä Nissan, jossa ei ole enää sähkövikoja, lähti liitämään matalalentoa kohti Tahkoa.

Kun maailma oli parantunut jo hyväksi paikaksi ja uudet yritysideat oli käsitelty, saavuimmekin parahiksi puolimatkaan, Vajaakosken ABC:lle. Siinä sitten safketta naamariin. ABC-burger on muuten varma veto. 800kcal annos ja nälkä pysyy poissa arviolta 55 minuuttia. Sitten onkin jo nälkä ja tekisi mieli lisää. Jos perän levittämisessä tarvitsee apua, niin vastaus on eibiisii-purker.

ABC-burgerin jälkipolttoja pidätellessä menikin sitten loppumatka ja Kuopion kauppareissu. Perillä odotti meleko komea ja hifi mökki, ensimmäisenä maksalaatikko mikroon ja kylpytakki päälle. Pahaksi onneksi puolukkahillon toimittaminen oli jäänyt jälkiporukan tehtäväksi, mutta nämä on näitä asioita, joista pitää olla valmis hiihtoreissuilla joustamaan.

Laitteet asuntoon oli valinnut täysi ääliö. Mikroaaltouunin etureuna oli täynnä nappeja ihmeellisillä kuvioilla, enkä koskaan tajunnut, mikä tarkoittaa mitäkin, painoin vain jotain ja käänsin ajan. Kai sillä olisi saanut maksalaatikkoon kauniin ruskean kuoren, jos olisi osannut käännellä ja painella nappeja. Olihan siellä ohjeetkin, joka on outo juttu, kun ajattelee että mökki oli TEKin mökki.

No, joku oli asentanut makuuhuoneisiin televisiot ja mac minit, lisäksi myös olohuoneessa oli tällainen kombinaatio. Onneksi mäkkiin oli kuitenkin asennettu joku käsittämätön Linux-himmeli, jonka ominaisuuksiin kuului hyvä Yatz-peli. Ulkoista ääntä ei saatu kytkettyä ineen, ei myöskään saatu soitettua ulkoiselta USB:ltä musaa, vaikka vehkeessä oli USB-liitäntä. Ja sen sellaista. Miten Linuxit nyt yleensä toimii. Ei mitenkään.

Käytettävyyden suunnittelija ei ollut kuitenkaan päästänyt meitä näin helpolla. Nimittäin pisteeksi iin päälle toverit oli virittäneet sellaisen Smegin hella/uuni-ratkaisun, että oksat pois. Olen huono suuttumaan. En suutu usein, enkä sitten osaa purkaa suuttumustani, kun se sattuu tapahtumaan. Suuttumus kasvaa sisälleni. Smegin hellaa aamulla käyttäessäni ja sen lopettaessa toiminnan kesken kaiken aloin miettiä synkkiä. Ja sitä puolivalmista munaa lutkuttaessani mietin että nyt kun saisin tuon suunnittelijan käsiini, niin vittu tapan sen. Oon melko varma, että meille ei tule kotiin kosketusnäytöllistä keraamista tasoa, eikä mitään muutakaan Smegin härpäkettä.

Noniin, jos sitten jätetään HetiValmis kiuas (joka ei olekaan hassumpi!) käsittelemättä, niin päästään siihen hiihtoaspektiin.

Kylmä siellä piti olla, niin ainakin lämpömittarin mukaan. Helsinkivahvistukset puhuivat jopa -26 asteen lämmöistä, tai sen puutteesta. Oikeasti ei ollutkaan kovin kylmä. Sen verran reilut housut tuli aikoinaan hankittua, että alle mahtuu vaatetta. Lisäksi yläosaan Matso diilas puolivahingossa minulle tuollaisen taukotakin, untsikkahenkisen, joka onkin todella lämmin. Sitten kypärä päähän ja lasit silmille, niin aika helposti pysyy lämpimänä, tosin vain sen 4-6 mäkeä kerrallaan.

Tahkolla mäet oli hyvässä kunnossa, ensimmäistä kertaa minun siellä käydessäni. Hiihtokin oli hyvää, tosin luisto pakkasesta johtuen aivan olematonta. Pysyi hallinnassa sukset, kun ei vauhti karannut. Ihan outo tunne oli noinkiin ”jyrkkää” hiihtää, kun täällä tottunut tähän Sappee-urpoiluun.

Tirol, lauantai klo 12.50. Metson vahvistukset kuulevat HEIIII BEIBI – UH AH ja kaivavat kaljatuopin vierestä siniset sangat päähänsä, jossa on sinisiä ledejä, jotka vilkkuvat. Lähdemme laskemaan.

Hauska oli nähdä nykyisin pääkaupunkiseudulla vaikuttavia koulututtuja, nähtävästi jotkut ymmärtävät valmistuakin ja ihan hauska oli nähdä myös sotatuttua, vanhaa kunnon tekakuskia. Tarjosi vielä drinkinkin.

Maanantaina käytiin vielä väkisinhiihtämässä, kun pakkasta oli alle 20. Vihmeränä kaverina oikaisin umpihangen poikki ja hiihdin jään päälle nousseeseen veteen. Sukset umpijäässä lykin sitten loppumatkan takaisin kämpille..

Kotimatka menikin miettiessä sitä, oliko siivouskomero hyvä majoituspaikka ja että kuinka ne alennusprosentit lasketaan.

YHTEENVETO
Hyvää
+ asumus
+ kylpytakit
+ siivouskomeron majoituksekseen valinneet
+ hyvää hiihtoa
+ ei jonoja hisseillä
+ tutut
+ alennusprosenttien keräys

Huonoa
– siivouskomeroasujien valitus
– no vähän kylmä oli
– käyttöliittymäsuunnittelu

Kategoriat
Yleistä

Murtomaahiihto, tuo trendilajeista tuorein, mutta vanhin

Tänä vuonna talvi on yllättänyt paitsi Valtion Rautatiet, niin myös Ylläs-Hallin ja väkisinhihdosta on tullut kansakunnan hot-trend laji. Ja onhan se ymmärrettävää, Oulun alapuolella ei ole päästy väkistelee sitten vuoden 2000 ja hemohessitarinat alkaa olemaan jo unohdettu, niin voi palata tuon kuntoilu-urheilulajeista parhaimman pariin.

Joten, koska Jasmon blogi seuraa trendejä, menin ja ostin sukset. Vanhatkin olisi ollut, mutta ne olivat kymmenessä vuodessa jääneet hieman pieneksi painon puolesta, myöskin monot olivat noin 2,5 numeroo liian isot, eli uusien ostaminen oli kohtuullisen sallittua.

Hiihtotyylini on siis vapaa, mutta epävarma, enkä pertsasta ole oikein koskaan innostunut, jo vapaahiihtosuksien (!) voitelukin tuottaa liikaa angstia.

Mutta sen sanon, että olihan tuntumaltaan 4-5 vuoden tauon jälkeen tuo väkärisuksi aika jäätävä. En meinannut pysyä suksien päällä edes paaikallaan, luistokin oli sattumalta aivan loistava. Ensimmäiset 5km hiihtoa oli meleko horjakkaa ja täytyy nolona myöntää, että Kaupin Kolmosen alamäki vei miehestä voiton.

Nimittäin, siinä ihmisillä on usko loppunut, kun vauhti kiihtyy ja on pitänyt hypätä ladulta auruulle. Ja sitten kun ei meinaa tasasellakaan kestää pystyssä, niin voin kertoa, että auraaminen oli aikamoista huitomista, luulen että itse Heinämieskin olisi jäänyt heilumisessa kakkoseksi. No, viimein toinen suksi töksähti vähän johonkin aloittaen varmasti hupaisan näköisen tapahtumasarjan, jonka päätteeksi hiihtomies löytyi hangesta.

Veri vetää umpihankeen.

Noh, siitä se sitten lähti paranemaan, olisi voinut ehkä väkäriuran aloittaa vaikka lämmittelylenkillä tasasella, eikä heti työntyä alamäkeen, mutta toisaalta olihan se jännää.

Kuntohan on huono ja tekniikka myös, mutta ihan mukava urheilulaji noin muuten. Lähinnä se, että hiihtäessä ei tunne kuntoilevansa vaan harrastavansa ja se on aina kivempaa. Ahdistaa esimerkiksi punttiesailu juuri sen takia, että se itse treeni on täyttä pasaa, mutta lopputulokset on sitten kivoja. Väkäristä voi nauttia jo hiihdon aikanakin, ilmeisesti samaa voi odottaa myös pyöräilystä.

No mutta, nyt pitää lähtee tämän aamun ylävartalotreeniin, eli petivaatteiden tamppaukseen.

Kategoriat
Yleistä

JB testaa: Kauden avaus, Ruka 2009

HiihtäjäAika useana vuonna peräkkäin on tullut avattua kausi Rukalla, mutta se kai ei ole mitenkään erikoista, kun ajattelee, siellähän se kausi myös joka vuosi alkaa ensimmäisenä. Tällä kertaa ei menty opiskelijaporukalla, opiskelijoita ei ollut minun lisäksi muita ja toisaalta voiko minuakaan opiskelijaksi sanoa, kun en asian eteen saa mitään tehtyä.

Joka tapauksessa, Rukalle mentiin, samalla saatiin pieni testi millainen Mazda6 farmari on. Kuin sattumalta olin samankaltaisia kärryjä jonain heikkouden hetkenä katsellut nettiautosta jo.. Mutta eipä hypitä aiheista toisiin. Joskus puoli neljältä päästiin Tampereelta lähtemään ja perillä Rukalla oltiin 01 jälkeen. Matkalla oli yksi pidempi (yli tunnin) breikki Oulussa, samalla myin vanhan ”kittiputken” pois (Canon ef-s 17-82/4-5.6 IS USM), nyt vaan uutta kattelee tuolle polttovälille.. Taas meinaa jutut karata.

Huhujen mukaan vitostie olisi nelostietä nopeampi, mutta vertailua ei suoraan voida tehdä, sillä toisen auton kuljettajana oli sen tason logistiikkapäällikkö, että tavara liikkuu tarvittaessa ripeästikin. Perillä odotti melko rouhee mökki, Vuosselinkruunu. Se sijaitsee ihan Vuosselin (sen rinteen) ala-aseman läheisyydessä (hiihto sisään ja ulos) ja tilaa siinä on rapiat 160 neliötä, eli 11 äijää mahtui reissulehtineen miten kuten mestoille sisään. Astioita oli runsaasti, HetiValmis sauna ja neljä(!) vessaa.

Nokia osoitti mobiiliosaamisensa ja latasin onnistuneesti KeyCardiini 3 päivän Rukalipun matkapuhelimella. Itseasiassa edes portilla ei ollut juuri viivettä, kun ensimmäisen kerran menin läpi. Aktivoituuko tuollainen päiväkortti sitten automaattisesti, eikä vasta ensimmäisellä lukukerralla? Saavi tietäisi.

No, näitä Rukapostauksia kaikkia yhdistää muutama asia. Ensilumi, kalliit hinnat (Pisteessä vdkbtr yli 8 eur)  ja angsti Rukan hiihtomahdollisuuksia kohtaan. Ei siinä mitään, löysin omasta mielestäni tehokkaampaa juttua hiihtämisestäni ja kehitys on kivaa, mutta kyllähän nuo Rukan rinteet on nähty kolmessa tunnissa. Hakemalla kun haki, niin saatiin ekat offarit, ekat jäätikkölaskut (self arrest harjoitukset jäi pitämättä) ja rutkasti leikkaavaa rinnehinkkausta. Luisuttelupuoltaki tuli testailtua lämpimikseen välillä, se on vaikeeta.

Yritin kuvata Rukalla. Tai mulla oli kamera mukana ja tajusin kyllä koko ajan, että on liian pimeä, mutta en tajunnut Tampereelta lähtiessäni, että kuinka pimeä voi olla. Aurinko nousi klo 11.00 ja laski 12.30 (tms). Tästä ajasta se oli ehkä 10% puiden latvojen yläpuolella, mutta tietysti pilvessä. Eli tätäkin postausta kuvittava kuva on ehkä paras saalis noista kuvauksista.

Sunnuntaina jo pakkasta vähän nostatteli (-15) ja en muista milloin olisi ollut niin paljon rytkyjä niskassa, kun silloin. Takamushan noissa Rukan hisseissäkin expressiä lukuunottamatta jäätyy. En edes muista, miten Kolilla on kestäny perät jäätymäti, sikäli rauhallinen turistikierros se tuolihissi on..

Mutta kivaa oli, porukka oli hauskaa ja oli uusia hahmoja mulle. Ei tarvinnu aina niitä samoja kakkajuttuja kertoa, vaan tuli uusiakin. Toverit budjettimiehinä eivät halunneet ottaa taksoa Pisteeseen perjantai-iltana, joten lähtivät puoliltaöin ylittämään Rukavaaraa. Ehkä hieman yllättäen mistään vaurioista ei raportoitu.

Takaisin ajeltiin sitten sunnuntaina ja Mazda6 kulki ilmeettömästi, turhia repimättä ja luotettavasti aina Tampereelle asti. Ruka nähty tältä kaudelta. Jos porukan määrä olisi pienempi (eli joutuisi maksamaan mökistä ja matkasta enemmän), kannattaisi kausi lähteä kyllä avaamaan ihan eri ilmansuuntaan kuin Rukalle. Ehkä sitä jonain vuonna vielä tajuaa.

YHTEENVETO
Hyvää:
+ majoitus ja tyypit
+ mazda6
+ hiihto mukavaa ja oppiminen kanssa
+ Nokian selain
Huonoa:
– Rukan perusmiinukset (en jaksa edes eritellä)
– Aika mitäänsanomaton hiihdollisesti

Kategoriat
Yleistä

Virne

Tänään virnistellään Niagarassa. Lippuja vissiin on edelleen saatavilla Camusta järkevään 5e/kpl hintaan. Niin, Camuhan on avannut Tampereella uuden toimipisteen, jos joku ei sitä tiennyt.

Anyways, esitys on muistaakseni klo 20:00 ja leffa kestää puolisen tuntia. Kannattaa tarkistaa faktat vielä vaikkapa facebookista.

Paikalla on kuuluisuuksia, esimerkiksi Jasmo tunnetusta Jasmon blogista.

Mukava käydä kattoo auringonpaistetta vähä leffateatterissa, kun muuten sitä saa odottaa tuonen maaliskuun tienoille saakka..

Kategoriat
Yleistä

Skiexpo 09

Tulihan sitä tänä vuonna taas käytyä. Skiexpolla siis. En olisi lähtenyt, jos ei olisi ollut Oltsan 30v salabileitä samaan aikaan. Mutta kivaahan expolla, aikansa kun tutustui Rukan esitteillepanoon, niin jo hieman harvemminn nähtyjäkin tuttuja teki mieli morottaa.

Mahtiplani oli, että expoilla käyn sovittamassa uusia tellumonoja, Garmontin Voodoota ja BD:n jotain mallia, ehkä Pushia.. Noooo, tavallaan yhen kerran olin jo menossa Ruka-osastolta sovittamaan, mutta Koliosastolla oli Luomu Leinonen ystäviensä Katjan ja Tiinan kanssa ja päädyin kääntymään kannoillani takaisin Rukalle.

No, mutta mukavahan se on kavereiden kanssa haastella, kun harvoin näkee.  Kuitenkin Ollin salaiset mahtibileet oli laitettu alkamaan sikäli, että vähän jälkeen 15 piti jo lähtee liukenee expoilta kohti Finskitaloa ja Katri Helenan keikkaa.

Ollin 30v yllätys meni täydestä ja aamun pyhät lupaukset päivänsankari unohti samoin tein. Öögattiin Katri Helena presidenttiaitiosta muun juhlaväen pällistellessä. Se oli semisti outoo.

Loppuilta menikin henkilön x kotibileissä, jossa oli hieno baari ja Manalassa, josta sai hyvää pitsaa ja lopulta Helmessä, jossa ei ollutkaan tungos, kun kaikki olivat Circuksessa.

Tutustuinpa muutamaan uuteen ihmiseenkin, joskin useimmista kuullut mahtavia legendoja, joten nimet sikäli tuttuja, mutta nyt on periaatteessa naamatkin..

Onnea Ollille vielä ja kiitos Henkille majoituksesta. Ässä majoitus kyl oli. Testasin myös rautatieaseman taksijonoa, ihan huvikseni. Vähän aikaa jonotettuani tajusin, että kaikki puhuvat jotain murretta jonossa. Luonnollisesti, ei kai kukaan lokaali halua jonottaa tuntia taksia, kun toisilta tolpilta saa vartissa. Noo, siinä Team Turun kanssa sit seisoskeltii, raittiissa ilmassa seisominen ei välttämättä ollut pahaksi.

Taksikuski sano, että hänen ei kannata huijata pöndejäbää, koska saa paremmat liksat aloitusrahoista kuin ajattamalla ylimääräistä. Rento ugetsi.

Sellanen keikka tämän vuoden expo.