argh | Jasmon blogi

Liikuntakeskus Syke on paska paikka

Tietyissä erikoistapauksissa, kuten esim. pitkäaikaisen sairauden (yli 2 kuukautta), raskauden, armeijan tai kesken sopimuskauden alkaneen työttömyyden johdosta ”Syke kattavan, jatkuvan tai joustavan” voi keskeyttää määräajaksi. Keskeytysmaksu (sopimuksen muutoskustannus) on 30 euroa riippumatta keskeytysajan pituudesta. Muutoskustannus ei koske ”Syke joustavaa”. Keskeytyksen maksimipituus on 12kk (”kattava ja jatkuva”). Keskytysaika ei vähennä sopimuken peruskautta. EM. keskeytystapauksissa on esitettävä kirjallinen todiste. ”Syke joustavan” voi keskeyttää ilman erityistä syytä tai muutoskustannusta tarpeen niin vaatiessa 1-4kk:ksi. ”Syke jatkuvan tai joustavan” voi myös irtisanoa milloin tahansa kesken 12kk:n peruskauden 1 kuukauden irtisanomisajalla. Tällöin jäseneltä tullaan perimään takaisin sopimuksen kestoajalta 20€ / käytetty kuukausi. Irtisanomistapauksissa veloitamme myös mahdollisten veloituksettomien tarjouskuukausien ajalta hinnaston mukaisen normaalihinnan. ”Syke kattavan” kyseessä ollessa peritään asiakkaalta käytetyiltä kuukausilta 20€/kk ja käytetyiltä pt-tapaamisilta 19€ / tapaaminen. Myös liittymislahjojen vähittäismyyntiarvo, joka on merkitty sopimukseen, peritään tällöin kerrallaan kokonaisuudessaan takaisin. Asiakkaan muuttaessa kesken peruskauden paikkakunnalle, jossa ei ole CMS-klubia, tai kohtuuttomattomaksi katsottaalle etäisyydelle CMS-klubista, emme peri keskeytys- tai muita maksuja. Mahdollisiset perimättä jääneet maksut peritään kokonaisuudessaan. Eroamisen yhteydessä asiakkaan tulee esittää virallinen muuttoilmoitus, jonka saa maistraatista. Kaikkien korttien hinnat ovat hinnastossa vastaanotossa ja osoitteessa www.liikuntakeskussyke.fi

Eikö ole hieno paikka?

Nyt matemaattinen tehtävä. Jos on 5kk ollut jäsenenä ja 25e lahjakortti pohjilla, paljonko eroaminen maksaa?

Kiosked

En ymmärrä aina kaikkea. Tässä nykyisessä sosialistisessa mediassa nousee kaikenlaisia ilmiöitä aina esiin, joista pitäisi olevinaan jotain tietää tai edes ymmärtää. No, en ymmärrä.

Yksi on Pinterest. En tiedä mikä se on, tai mitä sillä tehdään, mutta kun Twitterissä ihmiset ilmoittaa, että se mullistaa markkinoinnin, vasta-angstit ovat niin kovat, ettei kiinnosta taas oikein ottaa selvääkään.

Olinhan aikoinani Facebookin suhteenkin angstinen, kunnes liityin jonain päivänä.

Huomasitteko muuten että Google Plus on päivittynyt ja minusta meni itseasiassa oikein kivaan suuntaan. Olen varmaan vähemmistössä, koska yleensähän muutos on pahasta.

Mutta otsikossa lukee Kiosked. Se on tämän päivän isoimman angstin kohde. Koska Kioskedin pitäisi olla jotain maailmoja mullistavaa. Mutta ei se ole. Ja tämä ei ole taaskaan itsensä tekijöiden vika, vaan niiden kaikkien sekopäiden hypettäjien.

Kiosked on siis killutin, jonka voit ympätä omiin kuviisi ja myydä vaikka kuvassa olevaa perseenpäristintä sitten. Kun kaupat tulee, saat siitä provikan. Myös muut voivat käyttää kuvaasi sivuillaan ja jos he myyvät perseenpäristimiä kuvan kautta, saat siitä rahaa. Hieno systeemi!

Paitsi kuka haluaa hiihtäjän kuvan huomatessaan ostaa siltä istumalta matkan lomakohteeseen, uudet hiihtokamat ja laskettelulipunkin? Ei kukaan. Tämä on suunnattu täysin muotibloggaajille, jotka voivat sponssikamojaan esitellä, sitten liittää kuvat ja mahdollisuuden siitä ostaa. Ja hullut muotiakat ostaa.

Innostuin itse aluksi Kioskedista siksi, koska siellä on saatavilla käyttäjien kuvapankki – saat käyttää kuvia sivuillasi, koska niissä on mainoksia ja kuvan ottaja voi tienata siitä sitten rahaa. No, kuvapankkia tutkiessani sieltä löytyy jonkun ääliön lomamatkakuvat Las Vegasista, jossa poseeraa tyttöystävänsä kanssa eri turistihärpättimien edessä. Osta matka Las Vegasiin. Jep jep.

Suosittelen muuten käymään Las Vegasin lentoaseman kotisivuilla. Luulisi, että on feikkisivut, vaan ei ole.

Kioskedissa on myös vähän sellainen ällöttävä startuphype taas. Viisi vuotta sitten saarnattiin siitä, miten startuppeja pitää tukea. Nykyisin saarnataan siitä, miten ihania ja trendikkäitä startuppaajat on ja miten he pelastavat maailman. Mikä vika on pienyrityksen aloittamisessa, miksi siitä pitää tulla startup? Jotenkin startupiin kuuluu uusi tekninen innovaatio, joka lähdetään toteuttamaan ja heti kun ilmaa saadaan vähän siipien alle, myydään se startup jollekkin isolle firmalle (joita aiemmin puheissa on haukuttu kömpelöiksi ja epätyydyttäviksi) ja työskennellään isolle firmalle pari kuukautta, otetaan loparit ja lähdetään yrittämään uudelleen.

Itse jotenkin arvostan enemmän sitä, että tehdään innovaatioita, parannetaan niitä, eikä vaan haeta ensimmäistä exittiä. En väitä että Kioskedin kaverit olisivat siis näin tekemässä, mutta en tiedä myöskään sitä, kuinka he aikovat tehdä palvelullaan pöökiä. Tosin mainostajia siellä näytti olevan ihan kivasti, vielä kun olisi ollut joku.. Kiinnostavakin.

Pistäisin tähän vielä yhden Kiosked-kuvan, mutta kun tuollaisen javascriptin upottaminen keskelle postausta hajoittaa koko ylläpitotyökalun, niin antaa nyt olla.

Yksinkertainen saattaa olla kaunista, mutta ei sillä mitään tee

Nyt kun tietokoneissa ja muissa härveleissä on niin paljon tehoa, että niillä voisi tehdä mitä vaan, tehdään niihin sellaisia käyttöjärjestelmiä, joilla ei voi tehdä mitään. Käytettävyys on sana, jolla varsinkin omenanpurijat haluavat hehkuttaa omaa oikuttelevan ja luonnevikaisen karvapään suunnittelemaa käyttöjärjestelmää.

Nythän winkkarista on tulossa Windows 8 ja omppupuolella Mountain Lion. Jos teet töitä näillä käyttöjärjestelmillä, mitä uusia tehokkuustoimintoja nämä käyttöjärjestelmät tuovatkaan.

No winkkarissa tulee Metro. Kun Steve keksi appsit, niin puoli maailmaa sai orgasmin ja luulee nyt, että appsit ovat ratkaisu kaikkeen. Mr. Developers! keksi, että kyllä meilläkin pitää olla appseja. Ja sitten tuli Metro.

Ajatelkaa. Tietokone maksaa esimerkiksi 1200e. Siinä on muistia, levyä ja prossua sata kertaa enemmän kuin 5 vuotta sitten. Sillä voisi tehdä vaikka mitä. Siihen tehdään käyttöjärjestelmä, joka ottaa vaikutteensa laitteista, joissa on muistia, levyä ja prossua sata kertaa vähemmän kuin uudessa koneessani.

Minulla on FullHD näyttö, mutta en voi käyttää kuin fullscreen -ohjelmia. Mutta! Onneksi näytön laidoissa on aktivointialueet, josta voi vaihtaa ohjelmaa.

Jo Jellona oli hyvin kyseenalainen viritys. Steven viimeinen kosto oli paratiisiin luikerrelleen käärmeen kastroiminen siten, että tämä Python ei olekaan enää kyvykäs. Leijonassa joku keksi, että sen sijaan, että olisi vapaasti gridiin aseteltavat virtuaalityöpöydät, olisi kiva että ne olisivatkin vain rivissä. Nimittäin kun ylös/alas pyyhkäisy on niin vaikea erottaa scrollaamisesta. Vaikkei laattatietokoneessa olekaan virtuaalityöpöytiä, sen ei annettu haitata, vaan päätettiin toteuttaa tällainen yksinkertaistava asia.

Hienoa. Nyt jos et olekaan se käyttäjä, joka ostaa 1500 eurolla siiderijuurta työpöydälleen vain lukeakseen maileja ja maksaakseen laskunsa, alkaa vituttaa. Missä ovat ne ajatukset, jotka auttavat devaajia ja niitä jotka oikeasti tekevät koneillaan töitä? Miksi Leijonan käynnistyksen jälkeen pitää ensimmäisenä googlata ”how to find mac hd in osx lion”.

Nythän puhutaan jo vuorileijonasta. Yhtäkään mielenkiintoista uudistusta siinä ei ole, johonkin kuvien katseluun tulee vissiin social share.

Entä winkkari? Suurin uudistus on start-barin piilotus. Nyt hiiri pitää viedä vasempaan alakulmaan, jotta starttivalikko pomppaa auki. Onko toimintojen piilottaminen yksinkertaisuutta?

Kuten ystäväni Stone & Jarret (et al.) sanoivat, käytettävyys ei ole helppokäyttöisyyttä ja helppokäyttöisyys ei ole helposti opittavaa. En minä halua työkoneeseeni isompia ikoneita tai kosketuspainikkeita. Olisi kiva, jos se käyttäisi muistia tehokkaasti, olisi nopea ja kuluttaisi vähän akkua. Ja järjestelmät tukisivat tehokäytön omaksumista.

Ei niin, että järjestelmän asennuksen jälkeen pitää ensiksi käyttää puoli päivää ruksiakseen kaikkia turhia himmeleitä pois päältä, että voisi vihdoin tehdä jotain järkevää. Onko tosiaan niin, että jatkossa vain Lelux on tehokäyttäjille, muut vaan swaippailee Pinterestissä?

Kaikkien alojen asiantuntija

Nyt kun Arttukin on tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostoon, pitää itsekin vähän kommentoida tätä uutisointia taas. Eikä itseasiassa pelkästään lehtiä, vaan tämä koskee kaikkea uutisointia Suomessa.

Nyt kun Mari Kiviniemi oppositiosta huutaa, miten kaikki asiat kuntajärjestelyssä on tehty väärin, tuli tämä asia taas esiin. Hän kun sanoo haastatteluissa, että kun ei edes asiantuntijoita ole kuultu valmistelussa. Talouslehdissä asiantuntijat antavat joka päivä toinen toistaan jännempiä lausuntoja.

Useissa uutisissa käytetään asiantuntijoita jopa yleisenä joukkona, asiantuntijat ovat sitä mieltä että..

Kuka on se asiantuntija ketä Kiviniemi olisi halunnut kuultavan? MIkä hänen koulutuksensa pitäisi olla, entä asema ammatissa? Entä muiden uutisten asiantuntijat, missä heidän luotettavuustiedot ovat? Jos joku sanoo olevansa vaikka rahoituksen professori, voi hänen sanomisiin suhtautua oikealla tavalla – hän ei ole välttämättä oikeassa mutta tietää varmasti jotain. Mutta entä asiantuntija?

Asiantuntija kuulostaa minusta laiskan toimittajan valinnalta silloin, kun ainut mielipide asiasta on saatu joltain sellaiselta ihmiseltä, jonka sanomisista kukaan ei olisi kiinnostunut, jos tietäisi taustat.

Tiputelkaa nimiä ja titteleitä nyt edes.

Vaalit 2012

Tää vaalimeuhkaaminen on ollut minusta hauskaa. Vihdoinkin Suomeen on saatu poliittista ilmapiiriä takaisin. Kaikkiin kysymyksiin ei vastata vaan että ihan sama.

On ollut myös mukava nähdä, kuinka ihmiset ovat sosialistisessa mediassa taputelleet omissa ryhmissään toisiaan selkään niin pitkään, että ovat alkaneet silmittömästi uskomaan itseensä ja omiinsa, esimerkiksi niin, että joillekin tuli yllätyksenä Saulin voitto.

Nyt oman elämänsä somekonsultin onkin mentävä itseensä ja mietittävä, miksei tullut voittoa vaikka somessa meni niin hyvin. Siis mä retwiittasin kaikki Pekan twiitit ja fabossa mulla on 2000 kaveria, joita oon päivästä toiseen myrkyttäny pekkajutuilla. Miksei se muuttunutkaan kannatukseksi?

Ja tähän väliin on sanottava, että olen ehdottoman ilahtunut siitä, että näistä vaaleista saatiin keskustelua facebookiin ja twitteriin ja ihmiset olivat jotain mieltä. Ja uskalsivat kannattaa jotakin. Jopa sellaista, joka ei välttämättä voita. Ja se todella muuttui kannatukseksi – uskon.

No nyt kun tämä somekonsultti, jolla on toista sataa follouveria twitterissä, ei päässytkään voitonjuhliin, alkoi se ärsyttävä ininä. Oikeat politiikan toimijat ovat tottuneet, että aina ei voita ja että demokratiassa ei oma ääni aina kuulu koviten. Somessa sitä ei voi mitenkään kokea, koska jos joku haastaa mielipiteitäsi tai ei ole sinun turinoistasi kiinnostunut, heität sen pois ympyröistäsi. Ja sama toisinpäin.

Mekanismeja tappion käsittelyyn ei siis ole. Ja somekonsultti voi pahoin. Miksi näin kävi? Oi miksi? Saatana.

Vitun landepaukut ja muut suvaitsemattomat äpärät, jotka tätä Suomea haluaa viedä takaisin Neuvostoliittoaikaan. Kaikki pitäisi polttaa tulella. Suomi ei näköjään ole valmis homopresidenttiin. Tsemppiä kaverit, vielä me saadaan Suomi suvaitsevaiseksi. Tämä on murheen päivä, suvaitsemattomuus pyörittää maailmaa :(

Ja niin edelleen. Tätä paskaa esimerkiksi twitteri on nyt täynnä. Meidän suvaitsevaiset somekonsultit yrittää käsittää tuskaansa. Ja se on näyttävää ja ihanan narsistista. Voi teitä raukkoja tuskanne kanssa.

On todella hyvä että Sauli voitti. Ei sillä, olisin huolinut Pekan presidentiksi, vaikka äänestinkin Saulia. Vaikuttaa fiksulta mieheltä. Mutta nuo Pekan kannattajat. Ne äänekkäimmät somekonsultit, jotka tekee hashtagianalyysiä Pekan impaktista twitterissä. Niiden takia on hyvä, että Sauli voitti. Kukaan ei olisi jaksanut sitä mellastusta, mikä olisi tullut jos Pekka olisi voittanut. Pekan voitto olisi noin yhdessä millisekunnissa käännetty – ei suvaitsevaisuuden – vaan somen voitoksi.

Että kun somekonsultti retwiittasi näitä Pekan kampanjatiimin twiittejä, niin oikeastaan oli tän somekonsultin ansiota, että voitto tuli.

No ei tullut. Onneksi.

Nyt seuraavaksi somekonsultin pitäisi vetää päänsä sieltä suvaitsevaisuusperseestä ja alkaa suvaita tätä vaalitulosta. Osa äänestäjistä äänesti muutakin kuin homoutta, vaikka se ilmeisesti oli somekonsultin pääpainopiste.

Ruotsiko siellä pakottaa, vai muutenko vain olet iloinen?

Kuuntelin tänään Tuomas Enbusken uusinta pressavaaliehdokashaastattelua, Eva Biaudet puhukseli RKP:n näkökulmia. Suosittelen kaikille, jotka ovat jotain mieltä ruotsin opiskelun pakollisuudesta, kuuntelemaan uusimman jakson Yle Areenasta.

Oikeasti suosittelen. Siinä Eva esittelee poliittista puhumisen taitoaan kiertelemällä asiaa, johon hänellä ei ole yhtään järkevää argumenttia. Kuunnelmassa päädytään mm. kauhistelemaan sitä, että joissain maissa tytöt ei pääse kouluun ollenkaan ja siksi suomessa pitää olla pakkoruotsi. Tuomas yrittää ainakin 5 kertaa eri näkökulmista lähestyä suurta kysymystä: Miksi pitää olla pakko opiskella ruotsia, miksei pakollinen kielenoppiminen riitä. Eva väistää joka kerta kysymyksen, ilmeisesti ääneen sanottuna pakkoruotsi kuulostaa niin pahalta, että hän välttää sitä tarkoituksella. Ja muut opiskeluvaihtoehdot on pakko ohittaa kommentoimatta, sillä ne ovat niin paljon fiksumpia, kuin pakkoruotsi.

En ole pakkoruotsin kovimpia kannattajia. Oikeastaan pakko-etuliitteellä lähes kaikki on rankasti perperistä. Jos unohdetaan Suomen kaksikielisyys, joka on tabu, niin ruotsin pakko-opiskeluun on vaikea löytää järkevää syytä.

Edes englantia ei ole kouluissamme pakko opiskella. Vaihtoehtona on myös saksa. Eli jos pystymme mitenkään ohittamaan ajatuksen, että koska perustuslaki, niin ruotsin pakollisuus on kovin vaikeaa hahmottaa. Jopa RKP:n edustaja voinee myöntää, että keskivertosuomalaiselle tulee olemaan enemmän käyttöä englanninkielelle kuin ruotsin.

No, RKP:n on tietenkin pakko kannattaa pakkoruotsia, koska se edesauttaa ruotsalaisen kulttuurin tai jonkun vastaavan leviämistä ja hyvinvointia Suomessa ja pakkoruotsin poistaminen olisi ensimmäinen askel kaksikielisyyden poistamiseen tai sen uudelleenarviointiin.

Kun kuuntelin Evaa, niin tajusin että RKP:lla ei olisi tosiaan yhtään kannatusta, jos he eivät olisi kielipuolue. Eva on täysin yössä, kauhistelee esimerkiksi vihapuhetta, mutta kieltäytyy analysoimasta sitä. Eikä muutkaan RKP:n edustajat ole minua koskaan vakuuttaneet – eikä heillä ruotsinkielisyyden lisäksi mitään agendaa olekaan, mikä on tietysti hyvä hallitusnäkyvyyden puolesta.

Pakkoruotsin sijasta meillä voisi olla kilpailukykyä lisäävää, tehokasta järkevien kielien opiskelua, jossa opiskelijalla on motivaatiota ainakin sillä perusteella, että valitsi itselleen valikoimasta pienimmän pahan (jos valikoima olisi vaikka ruotsi, venäjä, ranska). Mutta tämä ei käy, koska kukaan ei voi nuorena tietää mitä kieltä tarvitsee. Tämä on RKP:n vasta-argumentti. Kukaan ei voi tietää, mitä kieltä sitä tarvitsee.

Miksi sitten pitää lukea ruotsia, kun sen tarviimisesta ei ole tietoa? No tässä vaiheessa Biaudeet tai muu kertoo jonkun anekdootin kummitytönkaimasta, joka oliki muuttanu Ruotsiin joskus! Siis uskomatonta, että joku on tarvinnut sitä ruotsia oikeasti?

Tääkin keskustelu menee jotenkin sillä tasolla, että Jasmon Blogin pitää tähänkin puuttua tällee hei oikeesti apinat. Mietinkin kuunnellessani Biaudeeta, että soittamalla 10h päivässä tuotakin haastattelua radiossa, nousisi persujen kannatus varmaan 40%:iin. Siinä määrin järki lähtee päästä.

Skarppaa

Kuka keksi karppauksen, laulaa Kaija Kyy uusimmalla levyllään. Ja sietää kysyäkin, siinä määrin tämäkin homma lähti käsistä.

En muista, että mikään muu ruokailutottumus olisi saanut lehtiä ja mediaa näin sekaisin. Ja sitten kun iltalehdet alkavat kirjoittaa, alkaa myös ihmiset menemään sekaisin. Ja nämä sekaiset ihmiset sitten sekoilevat pahimmillaan Hesarissa tai jossain muussa lehdessä, jossa on joskus oikeitakin juttuja.

Korvasin hiilihydraatit rasvalla ja koska olen kovalla dieetillä päivisin, palkitsen itseni illalla kaljalla ja suklaalla.

Voisi sanoa, että liioittelen, mutta en edes. Tuotahan se on. Tämä on se taso, millä karppauksesta puhutaan. Ja koska seuraan politiikkaa ja politiikassa pitää aina olla omakohtainen kokemus riippumatta siitä, kuinka relevantti se on, niin täältä pesee. Omat karppauskokemukseni.

Päätin naimislahjaksi saamani Ison Kirjan innoittamana kokeilla karppausta viime kesänä. Eikä siinä mitään, lähdin kokeilemaan kun lupaukset oli hyvät ja kirja osasi esittää asian oikein. Kokeillaan, ajattelin. Ja niin kokeiltiin. Aamun kauraleivät vaihtuivat munakkaisiin, joskus pekoniin, nakkeihin, milloin mitäkin. Suostuin yrittää syödä myös papuja, en halua enää. Päiväruualla, jotkut puhuvat lounaasta, söin vaan lihapöytää ja salaattia, unohdin hedelmät (kuten aina olen unohtanut) ja join vettä. Söin paljon, hyvin kylläiseen oloon saakka.

Kotona iltaruokana vedimme jotain lihaa ja salaattia, joskus lihapullia ilman korppujauhoa. Tai taisi olla korppujauhoa. Joskus kokeilimme karppauspitsaa, joka itseasissa oli varsin hyvää, tosi hyvää. Suosittelen!

Ja katso, paino tippui aivan järjetöntä vauhtia. Kirjan oppien mukaan vietin noin 6 karppauspäivän ja yhden tsiittauspäivän, jolloin pitikin vetää överisti. No, monesti xiittaus venyi koko viikonlopuksi, mutta sou not. Tiistaina oltiin samassa tilanteessa taas kuin perjantaina ja paino putosi. 23.5. painoin 82 kg ja 18.6. painoin 78kg. En tiedä onko 4kg kuukaudessa kaksinen laihdutus, mutta se oli hyvin helppoa. Ainoastaan aamuruuat alkoivat ällöttää. Eikä kakka meinannut tulla, kun pavutkin ällötti.

Siksipä peliin tuli ruisleipä. Aloin syömään ruisleipää aamiaisella ja lisäksi aivan hiukan perunaa tai pastaa tai riisiä lounaalla tai päivälliseksi. Siis hyvin vähän, alle 50g. En todellakaan siis ollut missään ketoosissa tai muussakaan hömpötyksessä. Lisäksi kohonneet sykkeet ja epämiellyttävät tuntemukset sydämessä, joita koin ensimmäisen kuukauden aikana, poistuivat. Näillä muutoksilla painoin 16.9. 76,7kg.

Sen jälkeen innokkaampi purismi kuoli ja karppaamisesta alettiin puhumaan joka paikassa ja sekös alkoi vituttaa. Nykyisin olen taas moniravintoinen, mutta syön huomattavasti vähemmän hiilariaineksia kuin aiemmin. Painoni liikkuu 77-78kg välillä. Paitsi nyt SkiExpon jälkeen en ole uskaltanut käydä puntarissa. Odotellaan ensin vähän.

Ketä kiinnostaa laihdutuskokemukseni? Kispekin itkee jo verta ja huutaa Jyväshyvässä.

Kaikkiahan se kiinnostaa, ettekö lue lehtiä. Ei kai lehdet siitä muuten kirjoittaisi. Joka päivä.

Minusta karppausajatuksessa on paljon hyvää. Kun aikaisempi ruokailutottumus on se, että syödään puolikiloa pastaa ja nakki, niin nyt syödään puolikiloa nakkeja ja pastasuikale. No, toivottavasti nakit eivät ole jauhonakkeja, mutta kuitenkin. Pasta-annoksen jälkeen jaksat kyllä juosta vähän aikaa, mutta toimistotyössä istut aikasi, pieraset ja taas on nälkä. Vähän kuin söisi ABC-burgerin tai mäkissä.

Jos taas pystytään syömään vaikka vain yksi peruna sen edellisen 4 perunan sijaan, lisäämään hieman lihaa ja salaattia, niin helposti käykin niin, että kaloreita tulee nautittua vähemmän, mutta kylläisenä on pidempään.

Eihän tämä sovi Kispen kaltaiselle urheilija..no..nuorukaiselle, joka kuluttaa energiaa. Mutta meikäläiselle, mutkaselkäiselle toimistoesalle, joka jaksa mitään tehdä, se sopii mainiosti. Itseasissa liikkumalla laihduttaminen on vaikeaa juuri tällaiselle meikäläisen kaltaiselle pullamössölle. Vähän kun käyt juoksemassa, tuletkin sitten r-kioskin kautta kotiin ja otat sipsipussin palkinnoksi, kun niin hienosti juoksit. Parempi kun hukkaa vaan kalorit syömisestä ja yrittää pysyä kylläisenä. Sydän saattaa poksahtaa, mutta väittäävät että se poksahtaa lihavillakin. Ei ole helppoa.

Se, mikä koko karppausajatuksen pilaa, on se, kun ihmiset ovat taas kerran niin tyhmiä. Miksi jonkun 8v lapsi karppaa? Mitä se tarkoittaa, jos 8v karppaa? Toisaalta, minusta on älytöntä sekin, että jonkun lapsi, 8v, on kasvissyöjä, kai tämä menee siihen samaan sekoiluun. Ihmiset sekoavat asioista, joita laittavat suuhunsa. Katsokaa nyt niitä rastatukkaisia värikkäisiin vaatteisiin pukeutuvia kasvissyöjiä. Sellainen sinustakin tulee, jos et syö lihaa. Että suosittelen syöttämään pikku-Pekalle lihaa heti vaan kun leuat jaksaa jauhaa. Peruskarppaaja kai on vielä hieman tukeva mies, joka on karppaamalla hukannut 10+ kiloa ja on sitä mieltä, että se on parasta maailmassa. Varmasti tuntuu olo kevyemmältä ja niin edelleen, mutta epäilen että se ei ole se paha hiilari, joka siellä on aiemmin tuntunut raskaalta vaan se, että olet ollut läski, etkä isoluinen.

Toisia karppaajia on sitten ne, jotka on saaneet sen käsityksen, että kun lisää rasvan syömistä, niin elämä muuttuu liukkaaksi. Kaadat paistorasvat vielä lasiin ja hörppäät ne perään, niin johan luistaa. Kakkakin kelluu kivasti.

Sen verran pitää vielä Kirjaa lainata tähän, että eikö ole erinomaisen jännittävää, että joku on keksinyt, että ruokaa polttamalla (siis tulessa), voidaan mitata se, että paljonko se lihottaa. Että kun poltat kilon sokeria, niin se lämmittää niin paljon vettä, että lihot 10 kiloa. Tai jotain. Vai niin. Näinkö on?

Entä jos poltat kilon pahvia, tuota noin, johon kaikki vehkeet nykyisin pakataan. Montako sataa astetta veden lämpötila nousee (kompa Kispelle, kun se tykkää noista pähkinöistä)? Entä jos syöt kilon pahvia? Mitä tapahtuu?

a) Lihot kilon
b) Lihot kaksi kiloa
c) Joudut sairaalaan

Mites koivuhalko?

Joku pikkusen liian yksinkertainen kaveri on keksinyt tuon kaloriajatuksen – joskin täytyy myöntää että oikeansuuntaisia tuloksiahan se antaa. Kirjassa oli esimerkki myös tästä. Vapaasti muistista lainaten:

Äijjä söi 1800kcal päivässä viikon ajan siten, että dieetti koostui pääosin joko rasvasta, proteiinista tai hiilihydraateista. Kuinka kävi?

Hiilihydraateilla äijjä lihoi kilon
Rasvoilla laihtui 0,8 kiloa
Proteiineilla laihtui vajaa 2 kiloa.

No, tässä ruokabisneksessä kyllä tutkimuksia löytyy tukemaan mitä tahansa näkökulmaa tai Saanan blogista ainakin löytyy joku vinkki, jos nyt ei tutkimus, mutta kuitenkin, niin kannattaako näitä niin tosissaan ottaa.

Ruokakauppaketjut

Ruokakauppaviritys Suomessa on kyllä hyvin sekava viritys. Miettikääpä nyt. Meillä on kaksi isoa ketjua, joiden hallituksissa ja päätöksentekoelimissä istuu kunnallis- ja valtionpoliitikkoja kampittamassa mahdollista kilpailua. Lidlille ei rakennustilaa löydy, mutta 6 jalkapallokentän kokoinen Prisma voidaankin rakentaa.

No, tuo asia minua ei edes kiukuta. Naurattaa vaan nämä Suomen maan tavat, joita muualla kutsuttaisiin korruptioksi, mutta Suomessa maan tavaksi, sillä meillä ei ole korruptiota.

Vielä enemmän ihmetyttää se, kuinka ihmiset ovat onnellisia ostellessaan paratiiseissa kuten K-kauppa, Citymarket tai Prisma. Niissä ei ole halpaa ja tuotteet ei ole kovinkaan ihmeellisiä. Stockmannin herkussa ei ole halpaa, mutta tuotteet ovat hyviä. Hyvä esimerkki noista hinnoista on meidän perheestä.

En oikeastaan tiedä mitä tapahtui kesällä (ehkä naimisiinmeno vaikutti?), mutta bonusostomme putosivat dramaattisesti. Normaalisti kannoimme S-ryhmään rahaa melkein 500 euroa joka kuukausi, nyt yhtäkkiä vain pari hunttia. Lähikauppamme on S-Market. En tiedä mitä tapahtui, paitsi että aloimme kokeilemaan vähän erilaisia ruokailujuttuja, mutta ei kai se niin paljoa luulisi vaikuttavan.

Lisäsimme myös Lidlissä käyntiä. Ei dramaattisesti, mutta lähinnä siten, että pyritään käymään Lidlissä aina kun voidaan. Tässä koko hämmennyksessä on ollut sellainen tulos, että meidän yhteisellä pankkitilillä, johon laitamme molemmat ruokarahat yms. joka kuukausi, ei enää vilkkasekkaan pohja, vaan rahaa on alkanut kertymään. Ei paljoa, mutta sillä tavalla, ettei kuun lopussa tarvitse laittaa lisää.

Tämä lienee kertoo ”bonusjärjestelmistä” kaiken oleellisen. Lidlin bonusjärjestelmä on eittämättömästi paras. Sitä ei ole.

Oletteko muuten huomanneet, kuinka yksinkertaista koijataan noiden bonussysteemien kanssa. Tarkista tästä bonuskertymäsi, jotta voit tarkkailla pääsetkö seuraavalle askelmalle. S-ryhmällähän askelmien erot ovat 0,5%. Pirkanmaalla jos on bonuskertymä 480e, niin saa 2,5% bonusta, se taitaa olla melko tarkkaan 10e. Jos osteleeki vähä lisää, et pääsee seuraavalle levelille (20e -> 500e), saakin 3% bonusta! Eli meleko tarkkaan 15e! Eli 20e panostuksella saa 5 euroa takaisin. Nimittäin!

S-ryhmässä ainut hyvä on S-pankki ja sen palvelut. Niistä tykkään.

Ravintolamusiikki

Jos musiikkia tullaan kuuntelemaan, niin se olisi myös syytä kuulua. Aina näin ei ole edes festareilla, esimerkiksi Ilosaarirokissa jotkut bändit soittivat aivan liian hiljaa, jotkut taas todella kovaa. Sound checkissä ollaan yössä?

Mutta Ilosaarirock sikseen.

Oletko koskaan ollut viettämässä vaikka kivaa after workiä kavereiden kanssa ja kun kello alkaa lähestymään oikeaa iltaa, huomaat että joku rokkibändiksi itseään kutsuva kasaa nurkkaan jotain kamoja. Kuvittelet, että onhan tässä aikaa vielä parit ottaa, ennen kuin rokki alkaa, mutta rokkaripa aloittaakin sound checkin. Mikä onkaan mukavampaa kuin 10 minuuttia pitkä soundchekki täynnä ihmisiä olevassa istuskeluravintolassa. Siellä joku pitkätukka pyörittelee päätään ja nuppeja, kun musa ei kuulosta hyvältä.

Sitten kun tuomiopäivän kitarasankarit saavat itsensä vihdoin vireeseen, kuuluu kollektiivinen huokaus asiakkaista, jotka pääsevät taas hiljaisuuden turvin juttelemaan ja ottamaan pari drinkkiä.

Tunnin päästä kajahtaa. Pahimmassa tapauksessa joku täysin yössä oleva ravintolapäällikkö kuuluttaa nahkajaakot estradille. Että kättä yhteen, täältä tulee vitun kova rokkibändi.

Kukaan asiakkaista ei tiedä, että täällä joku rämpyttää, eikä kukaan tullut sitä varten, pois lukien pitkätukkien leimatut tyttöystävät jotka istuvat lähimmässä pöydässä yrittäen vaikuttaa kiinnostuneilta.

Miksi nuo keijot taas kerran päästettiin pilaamaan ihmisten ilta? Kuka oikeasti haluaa kuulla jossain pubissa livemusiikkia? Omat kokemukset noista koostuvat lähinnä täydellisistä katastrofeista.

Rokkariäijä kun vihdoin pääsee kulmaräkälään keikalle, niin sitten nimittäin painetaan täysiä, nupit yhteentoista. Istuskeluravintolassa ihmiset eivät enää kuule toisiaan vaikka huutaisivat.

Miksi musiikista pitää nostaa illan pääelementti ravintolassa? Tampereen kylpylän terassillakin oli joku tunari soittamassa, kun joku päivä siellä istuin. Ja eikö sielläkin käännetä musat paljon kovemmalle livemusiikissa kuin mitä taustamusiikki aiemmin oli. Ja taas se vakio kyllästynyt tyttöystävä. Soita itelles taksi olisi toiminut sielläkin.

Onko jollakin muka hyvä kokemus tuollaisesta tulitikkuaskin kokoisessa tilassa soitetusta keikasta?

Suomen talouslehdet

Suomessa ilmestyviä talouslehtiä on tietysti monta, mutta verkkonäkyvyyden puolesta nostaisin kaksi ylitse muiden, Kauppalehti ja Taloussanomat. Kenties Arvopaperi kolmantena. Tämä kolmen kärki lienee merkittävin peluri internetissä suomenkielisen talousuutisoinnin kannalta.

Ketkä toimittavat näitä lehtiä? Eivät ne, jotka pääsevät Hesariin. Eivät ne, jotka saavat paikan Etelä-Saimaasta tai Karjalaisesta. Vaasan Ylioppilaslehti rähähtää nauramaan nähdessään kyseiset toimittajat. Iltasanomat ja Iltalehti kieltäytyvät molemmat kunniasta. Seiska pelaa luottotoimittajillaan, eikä tarvitse kyseisiä hakijoita töihin. Ratto sanoo, että heillä on tietyt kriteerit, joita nämä työnhakijat eivät täytä. Niinpä he joutuvat Taloussanomiin, Kauppalehteen ja Arvopaperiin.

Talousuutisointi on melkoisessa lamassa.
Kauppalehti: Katso mitä puhelinta Elop käyttää
Taloussanomat: Nytkö se alkoi? Valmistautuuko EKP koronnostoon?
Taloussanomat: Täällä asunnonostamista ei tarvitse pelätä
Arvopaperi: Katso millaisia 2011-tuloksia pörssin suurimmilta odotetaan
JB Toimitus: Säilytä mielenterveytesi! Älä lue paskoja lehtiä!

Nykyisin jos haluaa lukea laadukkaasti laadittua juttua, on käteen parempi valita Seiska kuin jokin talouslehti. Jos talouslehdessä yksikin otsikko alkaa Katso tai Tänne rahasi menevät on se suora indikaatio lehden paskuudesta.

Nokiaa käsittelevä uutisointi talouslehdissä ja jopa Hesarissa löi kaikki ennätykset. Toimittajalle aihe on herkullinen ja jotain pitää keksiä, jotta juuri hänen laatima juttu luetaan. Kommentteihin voi laittaa löytämänsä huonon nokiauutisointia koskevan otsikon, minä voin aloittaa: Nokia voi muuttaa WP7 ulkoasua (vrt. Karhu voi paskoa mettään)

En ymmärrä taloudesta kamalasti, pelaankin siis perustiukkaa peliä. Mutta mediakritiikkiä olen sen verran tässä internetaikana kehittänyt, että talouslehtien paskuus on alkanut ällöttää. Ei kai aina näin ole ollut? Tuntuu että talouslehdet pomppivat pahemmin kuin kvartaalitalous, jossa ensin ollaan lamassa ja potkitaan kaikki pihalle ja sitten vuoden päästä tehdään hupsis kaikkien aikojen paras tulos.

Seurasin jonkin aikaa uutisointia korkojen kehityksestä, kun ajattelin, että ehkä toimittajat pystyvät sanomaan siitä jotain järkevää. Vaan eivät pysty. Käytännössä uutiset ovat jonkun analyytikon suoria haastatteluita. Ja jokaisella analyytikolla on oma mielipide, joka sitten sellaisenaan ”painetaan” lehteen. Nordean pääanalyytikko: Korot nousevat vuoden loppuun mennessä. Hypon pääanalyytikko: korot pysyvät matalalla.

Lehdissä kehutaan vuoron kiinteää korkoa, välillä pitkää korkoa ja välillä suositellaan kaikkein lyhintä. Tilastot näyttävät, että kaikkein lyhin korko on ollut tähän saakka kaikkein todennäköisimmin myös halvin, mutta silti se ei estä lehtiä uutisoimasta pankkien myyntipuheenvuoroja esimerkiksi korkokatoista.

Näiden lehtien selaamisen kanssa onkin tullut mieleen, että mitä suomalaiset ammattilaiset sitten lukevat? Sijoitusammattilaiset, analyytikot jne. Ilmeisesti eivät ainakaan suomenkielistä tuotantoa. Vai löytyykö jostain vielä suomenkielistä, hieman pidempää ja jäsennellympää uutisointia taloudesta?

Itse Seligsonin asiakkaana nautin suunnattomasti heidän blogeistaan ja puolivuotiskatsauksistaan, vaikka minulla ei ole rahaa penniäkään niissä asioissa kiinni, joita niissä käsitellään. Eikä paljon muuallakaan. He kertovat asioista perinpohjaisesti, luotaavat yritystä ja sen johtoa, kertovat menneestä, arvioivat tulevaisuutta ja niin edelleen.

Takaisin lehtiin.

Minua oksettaa nykyinen internetuutisointiryntäily – eritoten talouden osalta – jossa tärkeintä on olla ensimmäinen, jotta saa klikkejä ja kun saa klikkejä, voi pyytää mainoksista enemmän rahaa. Se, onko uutisessa järkeä, onko se totta tai onko se täysin päinvastainen kuin tunti sitten lähetetty uutinen, ei ole relevanttia.

Asiakkaat yritetään huijata lukemaan lehden sivuja. Talouslehden. Eikö talouslehden pitäisi olla uskottava? Nämä meidän taitavat olla pelkkää paskaa.

Täten osallistun (turvallisesti tälläi helmikuun lopussa) Outi Vainiokulma-Immosen lanseeraamaan ”En klikkaa roskaa” -helmikuuhun. Suosittelen kaikille. Tai jos ei halua mihinkään somepaskaan sekaantua, niin kuinka olisi sitten en lue laaduttomia taloussanomalehtiä.