Kuukausi: huhtikuu 2008

JB testaa: Sappee

Sappeessa viuhuu!Vaikka Eberissä jo käytiinkin vähän lanailemassa, niin en voinut mitenkään vastustaa kiusausta, kun Matso puheli Sappeeseen menosta. Kiitokset välinesponsori Pylkkänen & Rajala & Hautere, sain sukset ja tangot ja sauvat ja ei muuta kuin menoksi.

Vaikka oltiinkin vähän vuorilla aiemmin, niin se ei mitenkään ollut sammuttanut rinnehiihdon hienoutta Suomessa. Itseasiassa henkilökohtaisesti ahdistaa suuresti ihmiset, jotka 5 kertaa Serenassa käytyään ja kahdesti Chamonixissa ilmoittaa, ettei Suomessa voi enää hiihtää, kun on niin pienet rinteet heille! Liian usein heidän hiihtoaan katsoessa ihan kotisuomessa huomaa, että reeniä Suomessakin voisi olla lisää. No se siitä.

Suksena K2 Apache Outlaw pelasi oikein kivasti, vaikka tuntui että side on mountattu aika taakse. Sappeen hinnat oli sikamaiset, mutta se on kai pelin henki näissä keskuksissa. Kausikortti 435 Eur! Käytössä sama systeemi kuin Eberissä, harmi vaan että lippu jäi sinne :)

Keli oli erittäin pehmeä ja huonosti luistava, mutta hauska. Hiihto oli helppoa, vauhti ei jostain syystä pelottanut (ja sitä ei saanut) ja pitkästä aikaa oli jännittävää koittaa laittaa telemark-suksea kantilleen. Ei tullut Engelbergissä varsinaisesti leikkailtua hirveästi Elanin M999 -suksella. Noo, sellaista sohjosurffailuahan se todellisuudessa oli.

Sopivan leppoisanhenkinen paikka oli, ehkä kun väkeä oli aika vähän niin näyttäytymistarvettakaan ei sitten ollut. Kokeiltiin Matson kanssa myös vähän feikkilaskua, alun könyämisen jälkeen vähän sain ideastakin kiinni, mutta ei se hyvin mennyt :) Matso oli enemmänkin tekijä.

Sattumalta tavattiin Eberituttujakin siellä, Matso oli villillä päällä vaikkakin sairaana väsyi nopeasti. Mulla oli kanssa kivaa, parhaita tapoja kuluttaa harmaata sunnuntaita. Aina ei voi olla bluebird ;)

Plussat:
+ Kivaa hiihtoa
+ Matso oli hauskana
+ Nähtiin Lukkaria
+ Jännät mäet ..

Miinukset:
– ..mutta aika tylsät, jos olisivat ajetut
– Kallis ilman alennuksia.

IBK, osa 2

InnsbruckKun vihdoin pääsimme IBK, alkoi Poets of the Fallin levy olemaan jo aika tuttua kuraa. Ei nimittäin ollut muita levyjä ja radiosta kuului vaan saksalaista kurnutusta. Ajo-ohjeet olivat esimerkilliset. Saimme ohjeeksi kääntyä motarilta IBK Westille ja sitten ”Bauhaussin kohdalta oikealle ja Mäkin kohdalta uudelleen oikealle”. En tiedä yllättyvätkö lukijat suuresti, kun sanon, ettei oltu edes oikealla puolella kaupunkia.

No, viimein päästiin herrojen Amiesten lukaaliin, joka koostui kahdesta kopista, joista toinen oli vessa. Toisessa oli sänky, pöytä, tietokone, kaksi patjaa ja puolet pinta-alasta hiihtogearia. Niinkun vaihto-opiskelijalla tietysti pitää ollakin.

Lähdimme tutustumaan kaupungin yöelämään ja kiersimme lukuisia baareja, joiden nimet jäivät minulta pääasiassa huomaamatta ja käytiin myös mäkissä, joka oli halpa ja kivasti auki keskellä yötä. Olimme myös sen näköinen joukko, että jonkun omasta ja äitinsä mielestä paremman baarin ovimikko ei jaksanut avata meille edes ovea.

Illan päätösbaari oli jossain rautatien alla. Kaikki holvikaaret olivat täynnä kuppiloita ja menimme yhteen, en muista nimeä. Paikka oli hätkähdyttävä. Ihmisiä oli niin paljon, että koko ajan oltiin aivan iholla. Baarityöntekijät kiipeilivät baaritiskillä päästäkseen liikkumaan ja kuulemma ihmiset tanssivat myös baaritiskillä, kun ilta jatkuu pidempään. Viina oli halpaa, mutta sitä nautimme ainoastaan yhden juoman verran, kun fiilis ei ollut sellainen, että olisimme kuitenkaan jaksaneet olla paikassa. Mutta voin kuvitella miten tuollaisessa paikassa toimisi vaikka teknon soittaminen. Nytkin vehkeitä luukutettiin niin kovaa, että jos puolella IBK-kansasta ei ole kuulovauriota, niin kovaa tekoa ovat.

Kakkospäivänä lähdettiin aamupäivästä tapaamaan ystäväämme keksietä. Kun Burker Kingin ja rautatieaseman jälkeen pääsimme sinne illalla, vietimmekin loppuillan siellä – opiskelijakämpän yhteiskeittiössä. Paikallisia suomisuuruuksia kävi siellä tarinoimassa ja kaikenlaisia prosenttiosuuksia laskettiin. Vaikka join paikallista (halpaa) energiajuomaa koko illan, alkoi silti väsyttää (ei potki samalla tavalla kuin Battery) ja niin sama vika oli muillakin.

Taksin saanti jäi tänä iltana haaveeksi, edellinen taksikuski paahtoikin kaupungissa sellaista 90km/h – helposti. Mutkaan se vähän jarras, mutta teki mieli vetää turvavyö päälle. No kuitenkin, mentiin sitten jalkapatikassa takaisin kämpille.

Seuraava päivä käveleskeltiin kaupungilla, mutta sunnuntai kun oli, niin nihkeesti oli paikat auki. Hengailtiin ja nautittiin auringosta, kunnes iltapäivästä hyppäsin viton rattiin ja lähdimme kohti Engelbergiä.

Ihan jännä kaupunki tuo IBK.

Ota koira

KoiraOletko harkinnut koiran hankkimista? Askarruttavatko mahdolliset ongelmat koiran hankinnassa? Ei hätää, Jasmon blogi tuntee vastuunsa ja kertoo Totuuden koirien omistamisesta, niiden elämästä ja ihmisen ja koiran yhteiselosta.

Pissileikit. Pentukoirahan ei paljon aikaa ja paikkaa katso, vaan kusee ja paskoo mihin tahtoo. Sisäsiisteys alkaa kuitenkin aika pian, eikä suurta hätää ole. Erityistä ylpeyttä omistaja voi tuntea, kun koira ensimmäistä kertaa pyytää päästä ulos, kun pissittää. Erityistä halua vetää ranteet auki omistaja tuntee, kun kohti ulko-ovea koiraa viedessä, päättää se kuitenkin kusta sisälle. Tuntuukin siltä, että osa koirista kuvittelee pentuna olevansa ulkona, jos näkee ulos. Suosittelen verhojen pitämistä visusti ikkunoissa, tai silmälappuja.

Älykkyys. Koirat ovat – yllättäen – älykkäitä, ainakin suurin osa roduista. Ne oppivat uusia asioita, nopeasti tai hitaasti, mutta oppivat kuitenkin ja innostavat siten omistajaansa opettamaan koiralle yhä uusia temppuja ja juttuja. Koirat ovat myös kekseliäästi älykkäitä jo nuoresta. Juuri vessan oven eteen käräytetty paskatorttu – omistajan ollessa vessassa – saa takuulla omistajan astumaan paskaan. Kuinka meidän Musti onkaan vitsikäs!

Koko. Koiran kannattaa olla iso. Nimittäin koirahan karkaa ja kimpoaa jonkun toisen koiran kimppuun. Tai sitten toinen koira tulee oman päälle. Jotta omistajan ei tästä tarvitse hätääntyä, kannattaa ottaa joku roteva koira. Siinä saa kukkapenkkiin kuseskeleva naapurin kissakin ajattelemisen aihetta. Sitäpaitsi, isoon koiraan ei kompastu, jos se vaan seisoo.

Kiinnostus ympäristöön. Omistajan tullessa kotiin juuri anopin kanssa, voi nauttia koiran uusista löydöistä. Kaalimato sängyn alta on tuotu oven eteen. Tutkimusmatka ei ole päättynyt siihen, vaan roskapussi on myös tarkastettu biojätteiden varalta. Viisaana eläimenä koira vastustaa biojätteiden tuhlailua ja siksipä ratkaisuna onkin jälkivaiheen syöminen, kutsutaan myös (koirapiireissä) termillä roskapussin räjäytys.

Rapa. Kevät on koiranomistajan lemppariaikaa. Päivät alkavat pidentyä ja koiran kanssa voi tehdä pitkiä retkiä luontoon valon riittäessä. Koirakin nauttii, kun saa olla ulkona ja omistaja ja koira voi kokea yhä enemmän yhtenäisyyden tunnetta. Kunnes palataan kotiin. Koira on korviin asti ravassa. Jos ei satu omistamaan keskitehoista (tai tehokkaampaa) painepesuria, saa koiran rapsuttelusta ja hellimisestä lämpimällä vedellä nauttia puolesta tunnista tuntiin! Mikä sen mukavampaa, siinä itsekin saa käydä kuin kylvyssä.

Yllätyksellisyys. Koira on kuin paras rakastaja: se yllättää aina. Juuri, kun kesä on vihdoin alkanut ja paikat kuivanut ja aurinko paistaa ja linnut laulaa ja kävely menee kivasti, koira yllättää. Se on löytänyt ihmisen paskaa ja möyrii nyt siinä. Eri omistajat arvottavat ihmispaskakeikan eri kohtiin asteikkoa 1-10, mutta itse pidän sitä aika päräyttävän yllättävänä vetona!

Kaksi koiraa. Kaksi on aina parempi kuin yksi. Ja niin edelleen. Tilannetta voi koiraa omistamaton simuloida sulkemalla silmänsä ja ajattelevansa tapahtumaa, jossa toinen koirista paskoo sohvalle veristä ripulia samaan aikaan kuin toinen oksentaa keittiössä. Uujee. Koirat kouluttavat omistajaa tilanteen mukaiseen ripeään toimintaan.

Itsellä kymmenisen kuukautta ollut koira taas elämässä mukana, aikaisemmin äiti olisi halunnut, mutta ei voinut, kun meidän lasten piti olla allergisia. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että minä en kovinkaan allerginen ole. On se kiva otus. Kokeile jos et usko. Sitäpaitsi, kun sinulla on koira, on elämässäsi muutakin sisältöä kuin tämä.