Internetissä käydyissä tietokonekeskusteluissa on monesti keskeisenä sisältönä käyttöjärjestelmäsodat. Toiset fanittavat intohimoisesti Mac-tuotteita, toiset vannovat Linuxin nimiin ja loput sanovat, että Windowsia on pakko käyttää, jos aikoo jotain tehdä. Käyttöjärjestelmäväittely on oikeastaan yleensä melko hedelmätöntä ja niissä toistuvat samat argumentit yhä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi juuri Linuxiin tai Maciin vaihtaneet fanipojat hehkuttavat uutta käyttöjärjestelmäänsä, joihin heillä ei kuitenkaan ole vielä kovinkaan hyvää tuntumaa.
Minä olen juuri sellainen fanipoika juuri nyt.
Kokeilin Ubuntun 7.10 versiota sen ilmestyessä. Se on Livecd-jakelun ansiosta helppoa. Kokeiluuni oikeastaan ajoi vain ja ainoastaan tieto siitä, että Compiz on nyt valmiina paketoituna mukaan. Halusin päästä itse vähän kokeilemaan graafista ilmettä.
Oikeastaan kaikki odotukset ylittyivät, kun laitoin LiveCD:n sisään. Käynnistymiseen meni kauan, mutta sen ymmärtää. Muuten kaikki pelasi. WLAN, Bluetooth, levyhiiri, HP:n läppärin pikanäppäimet, Compizin kikat jne. Kaikki vain toimi. Se oli edellisiin Linux-kokeiluihin verrattuna uusi kokemus. Tulostamista en kotona ole päässyt kokeilemaan.
Otin Linuxin käyttöön kotona sekalaisessa surffailussa ja irkkailussa. Ei siis mitään kovin ihmeellistä tarvita. Mutta nopeus on niin kivaa. Siinä missä 2 Gt muistilla varustettu läppärini laittaa windowsin vielä tekemään 600-800 Mt kiintolevyswappia (!), Linux vuorostaan cachettaa levyä muistiin aiheuttaen ylitsevuotavaisen nopeudentunteen!
On tämä vaan kiva.
Kotona kotona, vanhalla koneella, LiveCD ei buutannut, vaan jumiutui virheilmoituksen kera. Että sellaista.
Vastaa