Koska edellinen testaus Tahkosta oli varsin negatiivinen, päätimme testata Tahkon uudelleen. Ennakkoon mäkeen kävi tutustumassa Haqlinen ja Tine ja palaute oli positiivista. Siksipä massiivisen kokoinen testausporukkamme ahtautui kahteen autoon ja lähti ajamaan kohti Tahkoa.
Testaajiin kuului:
Lisäksi tapasimme mäessä Kispen ja Wdgen. Mukana oli siis monenlaista vetäjää ja kaikki välineet olivatkin ratsua lukuunottamatta mukana.
Aamuun tuli heti äksöniä, kun olin kädettänyt jotain herätyksen kanssa. Heräsin siihen, kun auto tuli pihaan. Jasmo, nyt pitäis mennä. Shiiiiit! Joutu sykkii, luulisin että paljon yli 5 minuuttia ei kuitenkaan kallista aikaa tärväytynyt. Juuri, kun edellisen illan olin kuittaillut siitä, kuinka Tine ei pysy aikatauluissa..
Menomatkalla ajoimme menevällä hiihtomobiililla kohti tahkoa, kunnes eräällä hieman pienemmällä tiellä Tuusniemen ja Kaavin välillä liukastellessamme huomasimme naapurin tädin lipsauttaneen auton ojaan. Kohteliaina pysähdyimme ja kysyimme tarvitseeko hän apua. Ei tarvinnut, ilmeisesti traktori oli jo tulossa. Auton ovesta ulos astuessani huomasin yhden seikan: tien pinta oli todella liukas. Vaikka pysähdyimme paikkaan, joka lähinnä vatupassilla tarkastamalla näyttää kaltevalta, lähdin silti seisoessani valumaan alaspäin. Siitä autolla matkan jatkaminen ei ollutkaan aivan helppo tehtävä. Jouduimme työntämään ja sudittelemaan. Loppumatkalla vauhti oli matelua.
Olimme Tahkolla joskus yhdentoista kieppeillä. Lippu oli vielä alennettu, 23 euroa päivä. Noussut kuitenkin siitä 17 eurosta. Myös vanhalla hiihdonopettajakortilla sai 50% alennuksen. Sitten mäkeen. Sumua, mutta vähemmän kuin edellisellä kerralla. Rinteeseen oli ilmeisesti satanut samanlaisen jääkerroksen kuin tiellekkin ja pinta oli kuin betonia. Onneksi (telluttelijoiden mieleen ainakin) rinnekoneet kävivät pehmittämässä rinteet. Lopulta Turisti, jota enimmäkseen laskettiin, oli ihan hyvä ja opettavainen rinne. Väittäisin kehittyneenikin hieman, ehkä en arastele vauhtia nyt niin paljoa kuin ennen.
Kävimme saamassa palvelua samassa kahviossa kuin viimeksikin. Tällä kertaa Luomu hoiti (kovaan ääneen) hintojen taivastelun ja kuittailun. Kyseinen kaveri oli kyllä todella levottomassa kunnossa ja sai muunkin porukan levottomaksi. Levottomaksi mm. siitä, että lennetääkö pihalle tai saadaanko ruokaa ylipäätään.
No ruokaa saatiin ja se oli hyvää. Itsellä alkoi tämän syömisen jälkeen suksi kulkea paremmin. Testin tuloksena tiimi suosittelee vuohenjuustohampurilaista syötäväksi muumilaakson (lumilaakso) kahvilassa.
Iltapäivästä alkoi taitavien laskettelijoiden näytös. Luomu ja Haqlinen raapivat rinteeseen sellaisia ojia, että tellulanaajat olivat vaikeuksissa niitä ylittäessään (ponttoonisilta?). Henkki valitteli, että väärät sukset tuli otettua. Jos laskeminen olisi ollut yhtään paremman näköistä niillä toisilla suksilla, niin hu-hu. Poju kyllä on sisäistänyt leikkaavan käännöksen. Tahkolla myös alkoi Kuiri saamaan MM-tason varmuudestaan kiinni iltapäivällä ja meno oli kyllä pysäyttävää katseltavaa. Kun itse horjuu ja haroo käsillä tasapainoa, niin Kuiri hakkuutti vaan menemään yläkroppa vakaana ja lantio sisällä. Pysäyttävää.
Telemark.fi:stä bongattu Ninnu oli testausvahvistuksemme etelästä. Mukava testaaja muuten, näki meidät kaikki (kuirin oli nähnyt kerran aikaisemmin) ensimmäistä kertaa ja oli täysin mukana porukassa silti. Onko telluttaja vaan alppitytyä rennompi?
Näkyvyys alkoi henkilökohtaisesti taas iltaa kohti rajoittua. Tahkon valot eivät paljon auttaneet. Lasinikin ovat kyllä huonot tuollaiseen hämärään, joten täytyy ottaa kyllä syytä myös itseen. Jaloistakin alkoi loppua puhti, tulin sitten vähän suorempaa. Kertaakaan en silti vauhdissa kaatunut, yhden kerran pysähtyessä ainoastaan.
Jos vetää yhteen kyseistä keikkaa niin voi todeta seuraavaa: rinne ei ollut ihan huono, mutta ei todella hyväkään. Toisaalta tellutyypeille ehkä vähän parempi (pehmeä) kuin überkanttaajille. Sää ei suosinut, vaan vettä tihkutti. Rinteitä oli aika vaisusti auki ja nyt täksi viikonlopuksi auennut rinne oli melko huonossa kunnossa. Jotenkin en oppinut tuollakaan kerralla suosimaan Tahkoa. Ehkä olen oppinut liian hyvään. Toisaalta, lipunmyyjä oli kiva. Ei kai pitäisi aina valittaa. Käykääpä itse hiihtämässä Tahkolla, mitä olette mieltä?
Kehut:
+ Todella kiva ja mukava hiihtoporukka!
+ Telluaminen on todella mukavaa, kunhan ei ole rinne umpijäässä ja pallolla!
Haukut:
– Suomessa ulko-oven pitää aueta ulospäin!
– Rinteet jännittävässä kunnossa
– Tahkosta jää jotenkin valju fiilis
Iltaa vietettiin haqlisen merkeissä, kyseinen kaveri valmistui nimittäin pölli-insinööriksi! Onnea haqlinen! Elämä valmis, seuraavaksi kortistoon! Lopuksi muutamia pikkukuvia illan tapahtumasta.
Vastaa