MP3-soittimen kirous

Kuinka usein kuuntelet musiikkia siten, että keskityt siihen? Onko musiikki lähes poikkeuksetta vain taustamusiikkia?

MP3-soittimet toivat vihdoin musiikin jokaiseen paikkaan, mihin ihminen keksii vain mennä. Nyt voit kuunnella musiikkia bussissa, kävellessä, lenkillä, salilla – missä vaan. Onpa ihanaa.

Mutta mitä käy itse musiikille? Onko tärkeämpää vain kuulla jotain ääntä, ettei urbaanin elämän taustaäänet pääse häiritsemään? Vai onko kuunneltava musiikkia, jotta saa olla yksin, ilman että ajatukset häiritsevät menoa?

Musiikki häviää esimerkiksi elokuville siinä, että ihminen ei voi katsella jotain keskittymättä siihen. On vaikeaa katsoa elokuvaa ja seurustella jonkun kanssa. Mutta musiikki mahtuu taustalle, se täyttää vaan sen tyhjän tilan – hiljaisuuden. Mutta onko musiikin käyttö mielekästä siten? Eikö musiikin kuuluisi tulla kuulluksi?

Tänään kävellessäni koulusta kotiin huomasin, että mp3-soittimeni soittaa todella hyvää musiikkia. Todella hyvää. Kunnon kiksuhittiparaatia. Sellaista, jonka pitäisi aiheuttaa jokin reaktio. Tosi puristille tietysti yökötysreaktio. Mutta en ollut tajunnut edes aikaisemmin noita biisejä ja soitin on ollut päivittäisessä käytössä tuolla sisällöllä varmaan 2 viikkoa. Jos musiikkia kuulee, mutta ei kuuntele, niin eikö olisi sama jättää soitin kotiin ja olla kiusaamatta korviaan?

Loppumatkan kuuntelin musiikkia. Kävelyyn ja kuunteluun voi keskittyä yhtäaikaa. Tosin en meinannut tunnistaa vastaantulevia kavereita, vaikka kuinka heiluttelivat. Olin keskittynyt musiikkiin. Tässä vähän aikaa olen miettinytkin, että onko trancessa tai konemusiikissa ylipäätään sittenkin jotain vikaa, kun se ei aiheuta enää samoja oireita (vipattavia jalkoja ja käsiä, hymyä jne) kuin ennen. Syyksi ilmeisesti osoittautuikin se, että olen sen verran turtunut tuohon pörinään jo, että se ei jaksa taustamusiikkina säväyttää. Mutta kun sitä kuuntelee ajatuksella.. Edelleen toimii. Juuri samalla tavoin kuin silloin kerran teininä..

Merkkaahan jo kalenteriin: CLUB Y 10.2.2007. Muistatko miten hauskaa se oli silloin nuorena? Psyken ja HappyHC:n (ja tietysti myös trancen) parissa on hyvä nuortua. Ja nauttia. Musiikista.


Posted

in

by

Tags:

Comments

2 vastausta artikkeliin “MP3-soittimen kirous”

  1. Jen0va avatar

    Oon huomannu saman et jos luen jotain koneel tai keskityn johonkin asiaan niin taustalla voi soida mika musa vaan vaikka ois kuinka huonoo ja sit kun saa vaikka sivun luettua tai ei enaan keskity huomaakin mita kuraa soi ja vaihtaa biisia!

  2. haq avatar
    haq

    Oot tä9 se8!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.