Terveydenhuolto

Satuin sattumalta pitämään pienen ajatusten vaihdon Espoon kaupunginvaltuutettu Leo Hiltusen (vihr.) kanssa viime sunnuntaina. Hän on Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen.

Keskustelu oli aika mielenkiintoinen. Hiltusella oli ilmeisesti lähellä sydäntä juuri terveydenhuolto ja hän olikin ajanut jo jonkin aikaa sähköisten potilastietojärjestelmien kehitystä. Kuulin häneltä outoja faktoja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, yleisestä luulosta poiketen, terveydenhoitoon menee valtiolla rahaa vuosittain jopa 15% BKT:sta, kun Suomella kyseinen luku on selvästi alle 10%. Ja meillä sentään on sosiaalijärjestelmään kuuluva terveydenhuolto. Hiltunen oli myöskin paljon enemmän optimisti Suomen terveydenhuoltojärjestelmän suhteen, kuin lehdet. Myönsi kyllä, että haasteita on.

Olen tässä kesän aikana työskennellessäni joutunut usein lukemaan erilaisia raportteja ja tulevaisuuden visioita suomalaisesta terveydenhuollosta. Myös sen takia Hiltusen kanssa keskustelu oli varsin antoisaa.

Puhuttiin myös politiikasta yleensä. Oikeastaan hänen kanssaan keskustellessani tajusin, mitä oikeastaan politiikasta puuttuu. Läpinäkyvyyttä. Hiltunen oli valmis myöntämään tämän. Myös muita poliittisia asioita pohdittiin, kuten sitä, että selvästi jokin hyvä ehdotus jätetään käsittelemättä tai sitä vastustetaan siksi, että se tulee väärältä henkilöltä tai puolueelta.

Esimerkkinä tästä oli lasten kotihoidon tukeminen. Tämä oli siis ehdotus, jota Hiltunen oli yrittänyt valtuustossa läpi. Tutkimusten mukaan kahden lapsen päivähoito maksaa kunnalle enemmän kuin yhden perhepäivähoitajan (kiitos Aapo :)) palkka. Siksi kahden tai useamman lapsen talouksia olisikin tuettu tällä palkalla, mikäli toinen vanhemmista jää kotiin hoitamaan lapsia. Nythän on niin, että pk-seudun ulkopuolelta tullaan asumaan Espooseen, käydään keskimääräistä parempipalkkaisissa töissä, rakennetaan ylihintaiselle tontille palatsi ja sitten aamulla lapset viedään hoitoon ja vanhemmat menee töihin. Palatsi on tyhjillään.

Tätä ei haluttu edes kokeilla, vaikka ilmeisesti kokeiluperheitä oli jo ilmoittautunut. Ilmeisesti Vihreän suusta ei tällaista haluta kuulla. Tai ehkäpä kaikissa valtuustoissa vaan yritetään vastustaa kaikkia muutoksia mahdollisimman paljon. Joku menestynyt yritysjohtaja onkin todennut Espoon kaupunginvaltuustosta että: se on hullujenhuone!

Vaalikautta odotellessa on hyvä vähän kirjoitella politiikasta.