JB testaa: Ruka 2010

Tadaa! Taas oltiin Rukalla ja lukijat jo odottavat minkälaista marmatusta ja itkemistä etelän hetelmistä, kalliista hinnoista ja paskoista rinteistä nyt tulee. Ehkä tulee, ehkä ei.

Tällä kertaa ei otettu Mazdaa matkaan, vaan saksalaisittain liikuttiin nelivetoaudilla, joka varsinkin takaisin tullessa tuli ihan tarpeeseenkin. Menomatka oli yhtä paussia. Ensin logistiikkapäällikön piti saada kurkunkostuketta Orivedeltä, sitten jo jäätiinkin syömään johonkin legendaariselle Jyväskylägrillille, siitä Kuopioon shoppailemaan ja ahtamaan auto niin täyteen, kuin se vaan näillä luonnonlaeilla on mahdollista.

Ja silloin oltiin vasta puolivälissä. Kenen idea on a) mennä aina Rukalle b) aina ajaa sinne? Tahko olisi puolet lähempänä..

Mökki oli sama kuin viime vuonnakin, eli sinne mahtui ihan hyvin. Väkeä oli tällä kertaa hieman enemmän, 15 jamppaa selasi reissulehtiä illat.

Mites se hiihtäminen sitten? Kävin syksyllä poistamassa Camusta puoleen hintaan Movementin Jamit. Se on sellainen joku reilu 180cm sivakka, jossa on mukavan lyhyt kääntösäde ja keskellä on leveyttä 85mm, kuten puuterisuksessa pitää ollakin. On meinaan hyvä suksi. Matsolainen sen tietysti hiveli ja viimeisteli ennen lähtöä jumalaiseksi, mutta veikkaan että osa oli suksenkin hyvyyttä. Rukan rinteet antautuivat sukselle sata nolla.

Tähän kun liitetään vielä uudet tellumonot (T1), niin tuntuma alistamiseen oli hyvä. Rukalla. Ruohos Anan innoittamana lähdin tietty laskemaan myös väärinpäin, mutta luistopuoli ei meinannut pysyä alapuolella.

Mutta ei isompia angsteja rinteistä tai jonoista. Tai no vähän jonoista. Mikä siinä on, että sitä Saaruan tuolihissin jonoa ei saada fiksattua järkeväksi, että olisi ihan oikea sinkkulinja ja sitten se neljä porttia. Kunnon häröpallo se jono, ollut jo 5 vuotta.

Mutta rinteet riitti juuri ja juuri kolmen päivän laskuihin. Kelo-puolelta löytyi välillä piristävää vaihtelua, eturinteet jäi aika vähille laskuille, koska ne oli lanattu keltaiselle jäälle ja se oli (kylmän) tuulen puolella. Valaistusolosuhteiden (helevetin pimeä) vuoksi laskimme iltavuorossa (alkaen noin klo 15), jonka vuoksi rinteet oli ottaneet jo hieman itseensä alkupäivän hierojista.

Miksi ei enempää angstia? Tässä syitä:

  • En mennyt ostamaan lippua lipputiskiltä
  • En käynyt affessa Pisteessä enkä Bistrossa, vaan meidän omalla mökillä (joka on aivan Vuosselin vieressä)
  • Yritin olla positiivinen, jotta voi nauttia
  • Pikkuhiljaa alkaa hyväksymään tosiasiat

Ja ihan hyvin meni. En uudelleen tänä vuonna Rukalle menisi, mutta ihan kiva keikka oli. Joku Pyhä, tai jopa tänä vuonna Tahko, olisi kiinnostanut aika paljon enemmän, mutta ennakkovaraajan on betsattava lumivarmuuteen.

Opin matkalla myös jännittäviä korttipelejä, esim pelin nimeltä 500, jonka säännöt tuntuivat olevan jatkuvassa kehittymistilassa ja myös norjalaisten kansanpelin, mysterious eight, jonka säännöissä ei ollut varsinkaan mitään järkeä. Suomessa vastaavanlaista peliä kai pelataan nimellä seiska (ei siis risti-), mutta tuossa norskiversiossa oli vielä vähemmän järkeä. Epäilen että after-olut oli aiheuttanut sääntöihin muutoksia.

Summa summarum, hyvä keikka eikä paluumatkan lumimyräkkäkään ollut aivan kamala, paitsi parissa kohtaa (jolloin tietysti minä ajoin..) Tellukäännös muuttui aika paljon paremmaksi, vihdoin pääsin sieltä takasnujusta eteenpäin ja kunnolla lantiota rinteeseen. Suksen leveys auttoi tässä, kun side ei heti tarraa. Mutta eiköhän nämä kaikki taas degeneroidu pois, kunhan ensimmäiset puuterit pääsee kokeilemaan. Ei kyllä haittaa tippaakaan.

JB testaa: Kauden avaus, Ruka 2009

HiihtäjäAika useana vuonna peräkkäin on tullut avattua kausi Rukalla, mutta se kai ei ole mitenkään erikoista, kun ajattelee, siellähän se kausi myös joka vuosi alkaa ensimmäisenä. Tällä kertaa ei menty opiskelijaporukalla, opiskelijoita ei ollut minun lisäksi muita ja toisaalta voiko minuakaan opiskelijaksi sanoa, kun en asian eteen saa mitään tehtyä.

Joka tapauksessa, Rukalle mentiin, samalla saatiin pieni testi millainen Mazda6 farmari on. Kuin sattumalta olin samankaltaisia kärryjä jonain heikkouden hetkenä katsellut nettiautosta jo.. Mutta eipä hypitä aiheista toisiin. Joskus puoli neljältä päästiin Tampereelta lähtemään ja perillä Rukalla oltiin 01 jälkeen. Matkalla oli yksi pidempi (yli tunnin) breikki Oulussa, samalla myin vanhan ”kittiputken” pois (Canon ef-s 17-82/4-5.6 IS USM), nyt vaan uutta kattelee tuolle polttovälille.. Taas meinaa jutut karata.

Huhujen mukaan vitostie olisi nelostietä nopeampi, mutta vertailua ei suoraan voida tehdä, sillä toisen auton kuljettajana oli sen tason logistiikkapäällikkö, että tavara liikkuu tarvittaessa ripeästikin. Perillä odotti melko rouhee mökki, Vuosselinkruunu. Se sijaitsee ihan Vuosselin (sen rinteen) ala-aseman läheisyydessä (hiihto sisään ja ulos) ja tilaa siinä on rapiat 160 neliötä, eli 11 äijää mahtui reissulehtineen miten kuten mestoille sisään. Astioita oli runsaasti, HetiValmis sauna ja neljä(!) vessaa.

Nokia osoitti mobiiliosaamisensa ja latasin onnistuneesti KeyCardiini 3 päivän Rukalipun matkapuhelimella. Itseasiassa edes portilla ei ollut juuri viivettä, kun ensimmäisen kerran menin läpi. Aktivoituuko tuollainen päiväkortti sitten automaattisesti, eikä vasta ensimmäisellä lukukerralla? Saavi tietäisi.

No, näitä Rukapostauksia kaikkia yhdistää muutama asia. Ensilumi, kalliit hinnat (Pisteessä vdkbtr yli 8 eur)  ja angsti Rukan hiihtomahdollisuuksia kohtaan. Ei siinä mitään, löysin omasta mielestäni tehokkaampaa juttua hiihtämisestäni ja kehitys on kivaa, mutta kyllähän nuo Rukan rinteet on nähty kolmessa tunnissa. Hakemalla kun haki, niin saatiin ekat offarit, ekat jäätikkölaskut (self arrest harjoitukset jäi pitämättä) ja rutkasti leikkaavaa rinnehinkkausta. Luisuttelupuoltaki tuli testailtua lämpimikseen välillä, se on vaikeeta.

Yritin kuvata Rukalla. Tai mulla oli kamera mukana ja tajusin kyllä koko ajan, että on liian pimeä, mutta en tajunnut Tampereelta lähtiessäni, että kuinka pimeä voi olla. Aurinko nousi klo 11.00 ja laski 12.30 (tms). Tästä ajasta se oli ehkä 10% puiden latvojen yläpuolella, mutta tietysti pilvessä. Eli tätäkin postausta kuvittava kuva on ehkä paras saalis noista kuvauksista.

Sunnuntaina jo pakkasta vähän nostatteli (-15) ja en muista milloin olisi ollut niin paljon rytkyjä niskassa, kun silloin. Takamushan noissa Rukan hisseissäkin expressiä lukuunottamatta jäätyy. En edes muista, miten Kolilla on kestäny perät jäätymäti, sikäli rauhallinen turistikierros se tuolihissi on..

Mutta kivaa oli, porukka oli hauskaa ja oli uusia hahmoja mulle. Ei tarvinnu aina niitä samoja kakkajuttuja kertoa, vaan tuli uusiakin. Toverit budjettimiehinä eivät halunneet ottaa taksoa Pisteeseen perjantai-iltana, joten lähtivät puoliltaöin ylittämään Rukavaaraa. Ehkä hieman yllättäen mistään vaurioista ei raportoitu.

Takaisin ajeltiin sitten sunnuntaina ja Mazda6 kulki ilmeettömästi, turhia repimättä ja luotettavasti aina Tampereelle asti. Ruka nähty tältä kaudelta. Jos porukan määrä olisi pienempi (eli joutuisi maksamaan mökistä ja matkasta enemmän), kannattaisi kausi lähteä kyllä avaamaan ihan eri ilmansuuntaan kuin Rukalle. Ehkä sitä jonain vuonna vielä tajuaa.

YHTEENVETO
Hyvää:
+ majoitus ja tyypit
+ mazda6
+ hiihto mukavaa ja oppiminen kanssa
+ Nokian selain
Huonoa:
– Rukan perusmiinukset (en jaksa edes eritellä)
– Aika mitäänsanomaton hiihdollisesti

JB testaa: Opiskelijaruka vm 2008

Tänä vuonna hiihtokauden avaus myöhästyikin edellisistä huomattavasti. Kun ei ole lunta, niin mitenkä hiihdät. No edellisenä viikonloppuna Rukalla kuitenkin oli lunta ja pääsi koittamaan.. Saa nähdä saako tänä vuonna enää hiihdettyä laisinkaan ennen joulun välipäivien kolihiihtoja.

No, Rukalle mentiin, kuten kuvioon kuuluu, bussilla. Bussi irtosi Tampereelta joskus klo 17 ja oli perillä joskus neljän jälkeen. Hyvä ajokeli, mutta erityisesti alussa paljon taukoja. Matka meni helpommin kuin viime vuonna. Nyt kavereitakin oli jo enemmän, coreporukkaa Rytsis, Maira ja Matsolainen + sekalainen seurakunta. Lähtiessäkään ei satanut vettä, niin sekin jo piristi. Olin myös vähän parmmin varustautunut matkaan ja sain jopa levättyä vähän Aika rauhallinen bussimatka, sai jopa levättyä vähän, varsinki ku otti pari makujuomaa unilääkkeeks.

Aamulla innolla aistimaan hiihtotunnelmaa, peruskiristelyä Rukan lippujonossa. Se toimii joka vuonna tasan yhtä huonosti. Ja esimerkiksi Laskimella oli jotain vuokrasettialennuksia ja myyjäpimut tietenkin ihan sekaisiin niiden kanssa ja jonot seisoo.. Ja kun tännehän tultiin hiihtämään!

No, onneksi jonottaa ei tarvitse kuin kerran, sitten jo pääsee sumuiseen Saaruaan hiihdolle. Tänä vuonna oli uutta gearii jonkin verran, sukset, siteet, karkuremmit, housut, takki, lasit, niin oli intoa päästä testaamaan niitä. Ja viikonlopun lopulla vielä hankin kypärän ja sain kuin sainkin alennnusta (huimasti..) Rukalta.

Suksien ja hiihtotekniikan kanssa oli kyllä paljon opeteltavaa. Takapainoisesta surffailusta piti päästä vastakiertoiseen taivutteluun. No, kyllähän se tasasella jo loppureissusta onnistui.. Tykit onneksi jauhoi koko ajan sinkkiä päälle, niin ei kukaan ainakaan nähnyt mitään.

Piste Rukalla täyttyy kuin laakista tasan puolen yön aikaan, eli jos haluaa pisteeseen, niin puoli kaksitoista kun menee, niin pääsee valitsemaan paikkaa ja saa juomaakin. Puolen tunnin päästä sisään ei enää pääse kuin 4 kerrallaan, kun narikka on niin tukossa. Perjantaina joutui jonossa vähän kiristelemään, mutta lauantaina oltiin jo opittu läksymme.

Rukareissu on laskemisen kannalta vähän niin ja näin, kyllähän siellä kauden avaa, mutta jo kolmessa päivässä alkaa tuntumaan että onhan tämä Saarua ja Vuosseli jo nähty. Parasta onkin melkein se, että näkee suurta osaa niistä hiihtokavereista, joita ei muuten oikeastaan näy. Vahvistuksia pääkaupunkiseudulta, Joensuusta, Lappeenrannasta, vain pohjoisen pojat puuttui.

Paluumatkallle iski se lumimyrsky, mutta hyvinhän tuota selvittiin ja ei oikein henkilökohtaisia odotuksia ko. myrsky täyttänytkään, kyllähän se tuulta piteli.. Erotiikkalehtiä kustantavat tahot saivat omansa meidän reissusta.

YHTEENVETO
+ Näkee tyyppejä
+ Pääsee aloittamaa kauden
+ Uotinen sääti jotain

– Uotinen ei korjannut mitään
– Lippujono
– Tykit jauho sinkkiä taukoamatta

Viikonlopun satoa

Viikonloppuna tapahtui kaikenlaista. Lauantaina vierailtiin Free Heelsissä, kun siellä oli Vandernetin poistopäivä. Vandernet tuo Millettiä maahan ja keskustelin maahantuojan edustajan kanssa vetoketjuongelmasta, josta itsekin olen kirjoittanut. Ongelma on tiedossa, mutta kuulemma se ei ole Milletin vika. Yllättyneitä olivat: inkkari, länkkäri…

Joka tapauksessa, lähiaikoina (=lähivuosina?) pitäisi tulla roiskevesitiivistä isolla hampaalla (vrt. sotavetskarit) varustettua vetoketjua. Se olisi kyllä hyvä.

Harmi, kun ei löytynyt kokoja housuista. Olisi ollut kohtuullisen edukkaita. Takeista löytyi.

Ruka avaa 3 viikon päästä. Tai siis yrittävät avata. Toivottavasti olisi hieman enemmän lunta ja vähemmän vettä kuin viime vuonna.. Tai meidän ensi-isku on suunniteltu kyllä vasta 4 viikon päähän, että viikon puskuri on siinä. Sukset vain pitäisi jostain saada.

Perjantaina tein hankintoja. Kävin hommaamassa 50mm objektiivin tuohon kameraani. Tosi kaivattu lisä tuohon ei-niin-valovoimaiseen perusputkeeni. Huomasi myös, että se perusputkessa oleva kuvanvakaaja tosiaan tekee jotain. Heh.

Lauantaina oli tapahtumia. Yksi kaveri piti valmistujaisjuhlia joissa sitten oltiin, kunnes lähdettiin toisiin valmistujaisiin. No tässä ei mitään kummallista, mutta vähän epätavallisempaa kai se, että valmistujan sisko lähti samalla ovenavauksella synnyttämään.

Aamulla meillä oli krapula. Heillä oli pikkuinen poika. Onnea vanhemmille.

Tampereen kuumin paikka, ipa, on nyt tsekattu. En vaan pystyisi sitä kyllä kuvailemaan. Ehkä toisen kerran sitten. Kallis muistaakseni oli, eikä virvokkeita meinannut saada.

JB testaa: Rukalla taas

Tampereella oli vielä synkkää ja kosteaa, matka oli ainoastaan kostea ja Rukalla olikin jo lunta.Noniin, kun Tampereen vesisadekeli jäi taakse ja matka kohti Rukaa pääsi alkamaan, alkoivat tunnelmatkin kohota. Tällä kertaa ydinporukkaan kuului Rytsis ja Matso, mutta muita ihmisiä (tai no.. pääosin teekkareita) oli bussi täynnä ja seurueeseemme liittyi Luomu vielä Rukalla. Porukkaa oli. Hiihtoa oli tiedossa kolme päivää.

Talvi alkoi vasta Oulun jälkeen, mutta Oulussa kai ei paljo koskaan lunta olekkaan. Oulun jälkeen alkoikin jo väsyttää ja heräsin vasta vähän ennen Kuusamoa. Poroja ei näkynyt. Oltiin Rukalla vasta neljän maissa. Aika lyhyet yöunet oli tulossa. Ja huonot. Oli käsittämätöntä, että vaikka kävin matkan jälkeen vielä suihkussa ja yritin rentoutua lukemalla vähän, niin silti en saanut oikein unta. Vaikka nukuin bussissa vain tunnin ja kello oli yli neljä aamuyöllä! Lisäksi heräsin siihen, kun ilmeisesti helsinkiläiset saapuivat klo 08, enkä saanut enää unta. Vaikka olin nukkunut vain 4 tuntia! Ehkä hiihto jännitti niin kovin!

Sain lainaksi Matsolta sukset, Mojo 90, kun en millään halunnut raahata Joensuusta saakka väärään suuntaan omia Super Stinxejäni. Hiton hyvät sukset nuo Mojot. Ovat muuten myynnissä. Ostaisin itse, mutta ei ole oikein varaa.

Lipsuttelu sinänsä oli aika normaalia, eikä vaatine valtavaa analyysiä. Rinnehiihtoa uudella suksella, sain vähän asentoa kavennettua, niin oli rennompi ajella kantilla. Ja varmuutta sain ehdottomasti lisää. Telemark on ihanaa. Hyvä että NTN testiä odotellessa sain Matsolta sukset lainaan, kiitosta vielä!

Hiton kivat kämppikset oli, rytsärin ja matson lisäksi myös lari ja carita. Oikeenlaisia ihmisiä, joiden kanssa voi rentoutua olemalla oma itsensä ;) Naapuriinkin sattui tosi kiva, ennalta tuntematon, porukka. Heidän kanssaan oltiinkin bussissa ja Rukalla aika paljon tekemisissä.

Iltaa vietettiin normaalisti Pisteessä ja kämpillä, perjantaina käytiin racletella. Se oli minulle täysin uusi kokemus, mutta hiton hyvää mättöä. Tosin, tykkään kuitenkin vielä fonduesta enemmän. Lauantai-iltana sitten alkaakin jo väsyttää, kun yöt ovat olleet niin lyhyitä. Mutta tupa ei anna armoa. Väsynyt Jasmo raahataan jatkobileisiin vielä klo 05. Ja millaiset kekkerit ne olivatkaan…

Yksi huomionarvoinen seikka oli se, että todella paljon telluttajia oli! Ei siinä enää paljon porukasta telemarkilla erotu. Ja joku veti feikkinä todella hyvin!

Yhteenveto
Hauskaa
+ Hiton hyvä porukka
+ Uusia kavereita (ainakin facebookiin!)
+ Hyvää hiihtoa
+ Hauskaa
+ Järkihintainen

Huonoa
– Rukalla on tietty meininki

Rukalle

Tylsään Tamperesäähän kyllästyneenä (vettä sataa, on synkkää, kosteaa ja kylmää) lähdemme kohti Rukaa. Siellä pitäisi olla kaikkea kivaan viittaavaa.

JB testaa: Rukan avaus 2007-2008

Jo melkein pitkittäistutkimukseksi miellettävä Jasmon Blogin rukan avauksen testaus pyörähti tänäkin vuonna päälle. Edellisestä vuodesta ei ollut muuttunut monetkaan asiat. Paitsi, että lähtiessä ei satanut vettä. Ja lähtö tapahtui jo torstaina, mutta tällä kertaa ihmisten aikaan.

Testitiimiin kuului edellisvuotisten lisäksi myös ghnomb ja maj. He päättivät suorittaa alppisuksianalyysin, sillä minulla oli mukana ainoastaan telemarkit ja luomulla ja riinalla lautoja (ja telemarkit).

Joensuussa näkymä oli vielä aika lohduton - tällä kertaa ei kuitenkaan satanut vettä!Rukan web-kamerat olivat edellisen viikon rankassa syynissä, että riittääkö lunta meille saakka. Torstaina siis sitten lähdettiin, sama tehokas perheauto oli alla kuin viime vuonnakin. Tällä kertaa, kun ihmisiä oli enemmän, oli kuitenkin hieman ongelmia aerodynamiikan kanssa. Nimittäin valtavaa tehoreserviä käytettäessä downforce muodostui niin kovaksi, että esimerkiksi Valtimo-Kajaani -pätkän motocross-rata aiheutti takarenkaiden pohjauksia.

Reggaetonin pauhatessa nakersimme hiljalleen kohti Kuusamoa ja Rukaa. Pientä nestetankkaustakin koetettiin, mutta siitä muodostuva armoton virtsaamisen tarve meinasi koitua kohtaloksi.

Majoitus oli – kuten viime vuonnakin – Ruka Suitesissa, tällä kertaa huoneisto oli yhden huoneen isompi. Sijainti oli hieman heikompi kuin viime vuonna, mutta samassa rakennuksessa kuitenkin, joten sinänsä sillä ei ollut mitään väliä. Matkan jälkeen saunaan ja vähän matkustamisessa puutuneita paikkoja venyttelyyn. Huomenna sitten ensimmäiseen hissiin, lipunmyynti alkaa respasta saatujen tietojen mukaan 9.15 ja hissit aukeaa 9.30.

Muita ei vielä siihen aikaan näkynyt.. Myykää nyt meille jo lippuja, hiihtoa hiihtoa!Seuraavana aamuna olimmekin kamat olalla odottamassa lipunmyyntiä 9.05. Näkymä eturinteeseen oli aika lohduton, lunta ei juuri ollut näkyvissä missään. Viime vuonna sentään koko seudun peitti parin sentin luonnonlumi. Ensimmäinen pettymys tänä vuonna oli lipunmyynti. Se ei auennut klo 9.15. Eikä 9.20. Vaan vasta 9.30, kun jo kaikki muutkin tötteröt olivat jonottamassa! Toinen pettymys oli Rukan hiihdä halvalla konsepti. Olisihan ne hinnastot olleet netissä saatavilla, kun olisi viitsinyt katsoa, mutta hiihdä halvalla ja päivälippu yhdestä saaruarinteen rännistä 29 EUR. Normaalihintaisena en kyseisessä paikassa kyllä uskalla käydä. Onneksi pahaa oloa pystyi hienosti purkamaan lipunmyyjälle, jonka vika asia ei toki ole.

No, rahaa menee ja hissiin. Sukset pitikin olla sylissä, kun lunta ei ollut odotettavissa yläasemallakaan. Eipä siinä. Saarua itsessään oli ihan hyvässä kunnossa. Tummentumia siellä täällä, mutta niihin oli henkisesti varauduttu. Lumi pehmeää, kun keväällä ikään. Hiton mukava. Aamulla pehmeää ja tasaista eli helppoa tellulunta ja luomukin lähti telluilla ja oli innoissaan. Hyvää hyvää hiihtoa. Keskipäivällä paikka alkoi uhkaavasti täyttyä porukasta ja se olikin oiva aika lähteä käymään kämpillä syömässä. Tulimme vähän liian aikaisin takaisin rinteeseen, sillä oli jo vähän hämärää, mutta valot eivät näyttäneet vielä. Patikkohiihto oli kuitenkin jo tosiasia, mutta nähnyt ei ja se aiheutti pieniä ongelmia. Kun valot alkoivat näyttää, muuttui hiihto nautinnoksi, mutta äkkinäisellä oli jo reidet aika hapamana. Tuona päivänä saarua hinkattiin se 32 kertaa ja verttiähän siitä kertyy siihen 3500m paikkeille.

Saaruan hissinousu. Aikamoinen rännihän se :)Todella paljon oli telluttajia. Jos sukkahousuihin pukeutuneita alppinistiurpoja ei lasketa, niin telluttajia oli melkein saman verran kuin alppisuksituristeja. No ei ehkä ihan, mutta paljon kuitenkin. Jokainen telluttaja, joiden kanssa satuin samaan hissiin, jutteli avoimesti ja iloisesti, toisin kuin nuo alppisuksijurottajat ;) Kannustin jotain nuorta poikaa tellun iloihin (hänellä oli 2. päivä tellua menossa) ja otin oppeja joltain tellutellervolta siihen, miten lasketaan lyhyttä käännöstä ja patikkoa.

Tellu Night -yöbaariNyt perjantaina oli Pisteessä Apulanta. Kello 23 alkanut sisäänpääsy-yrityksemme tukahtui vetämättömään jonoon. 15 euroa kuulosti sekin aika suolaiselta. Tällä kertaa suunnistimme viime vuonna väistettyyn Tellu Night -baariin. Rukalla yöelämää ei ole tarkoitettu köyhille. Melkein tyhjään baariin 7 + 1,5e maksettua voi ostaa tiskiltä btrvdka hintaan 8,10 EUR / lasi. Siinä aletaan olemaan jo ennätystasolla! Enpä ole koskaan ennen noin paljoa moisesta maksanut. Itselle tuo tellu tuossa nimessä olisi tarkoittanut rentoa ja vähän halvempaa baaria. Tällä kertaa olin täysin väärässä. Parhaat bileet olivatkin yläkerran tanssibileissä. Hitto, ku osais tangoa vedellä ni mikäs siinä. Seuraava ilta vietettiinkin Pisteessä, mutta sen hintatasosta ei henkilökohtaisesti ole kovin tarkkoja havaintoja.

Tuuli oli voimakas, ihan kuin isommallakin vuorella.Sunnuntaina kiivettiin Rukan huipulle kävellen, kun sateli vettä ja päässäkin oli kevyttä yläpilveä. Yllättävän paljolta tuntui portaiden määrä kiivetessä.. Kuhan pousailtiin ja kulutettiin aikaa, ei näyttänyt laskijoita olevan muitakaan kovin paljoa. Siitä sitten kamat kasaan, autoon ja Kuusamon ABC:lle syömään. Aika hitaasti tuli ruoka-annokset, seisova pöytä ei viehättänyt tällä kertaa. Sinappipossu oli kuitenkin ihan hyvää. Samalla huomasin, että edellisen illan riennoissa olin joko purrut kieleen tai polttanut sen jossain. Joskus voi käydä niin. Vesisateessa ajeltiin kohti Joensuuta. Reissu ohi ja kausi auki! Kuukauden päästä uudelleen.

Hyvää:
+ Rinne auki
+ Perjantaina hiton hyvää hiihtoo, lauantainakin ok
+ Hyvä påsse
+ Hiihto on vaan niin hienoa
+ Hyvä huoneisto

Huonoa:
– Kallis kuin mikä
– Alko meni kiinni jo kello 17
– Illasta puuttuu sellainen hiihtohenkisyys

JB testaa: Rukan avaus 2006-2007

Ruka on yksi suosituimmista suomalaisista hiihtokeskuksista. Se on myös edistyneen lumetusrjärjestelmänsä vuoksi yleensä se keskus, joka avaa rinteensä ensimmäisenä. Kuten myös tänä vuonna. Rukalla laskettiin jo edellisenä viikonloppuna, mutta viralliset avajaiset olivat nyt viikonloppuna joten testitiimi suuntasi Rukalle.

Testitiimiin kuuluivat:

  • Jasmo (tellut ja alpit)
  • Luomu (Ratalaudat)
  • Riina (sekä pehmeä lauta että ratalauta)

Pimeä ja sateinen Joensuu kello 07:00
Kello 07:00 testitiimi lähti tehokkaalla kulkupelillään Joensuusta kohti Kuusamoa ja Rukaa. Lähtökeli oli epäuskoinen, vettä satoi ropisten ja se oikein korosti aamun pimeyttä. Kolmen hengen varusteet (neljä ratalautaa, yksi pehmeä lauta ja tellut ja alpit) mahtuivat tehokkaaseen tila-autoomme hyvin, koska boksi oli niin hieno.

Edelleen oli hämärää, mutta saimme laudan ja neuvotEnsimmäinen stoppi oli hieman ennen Juukaa, jossa kävimme kysymässä yhden pehmeän laudan mukaamme ja vähän tietotaitoa telemark-siteen asentamisesta. Lauta kyytiin ja tien päälle.

Matka meni ongelmitta. Sisätilat olivat hyvät ja mahtui hyvin istumaan. Lisäksi Battery kolisi päässä ja matka taittui. Ennen Valtimoa alkoi näkyä ensimmäisen kerran lunta. Samassa näimmekin jo rekankin ojassa. Ilmeisesti ei henkilövahinkoja, autonosturit olivat juuri saapumassa paikalle. Kävimme tankkaamassa Suomussalmella, jota voi suositella muillekin edullisten polttoaineiden vuoksi. Kahvi / tee naamaan ja menoksi. Lisäkofeiini ei ainakaan vähentänyt levottomuutta.

RukaViimein pääsimme perille luovimaan Audi Q7:en sekaan. Olen testiporukastamme se, joka ei ole käynyt aikaisemmin Rukalla kuin kerran. Minulla oli myös valmisteltuna testi Rukan välinehuollolle. Siteiden asennusta kaksin kappalein. Kun menin huoltomiehen luo, tunnelma oli kireä. Hänen hieno suksien huoltokone oli särkynyt. Lisäksi hänellä ei olisi valmiita sapluunoita tarjoamiini suksiin / siteisiin. Kuitenkin ammattiylpeys pakotti hänet auttamaan. Paperisapluunan avulla ja paljon mittanauhaa käyttämällä G3:n Targa-side saatiin kuin saatiinkin sukseen kiinni. (Kuka tuo G3:sta maahan? Ruka olisi valmis vastaanottamaan sapluunat siteisiin!) Aikaa meni 40 minuuttia. Huoltomiehellä kuitenkin huumori kesti, vaikka välit työkavereiden kanssa taisivat olla vähän tiukalla. Koko ajan joku olisi halunnut huollattaa suksia, mutta kone ei toiminut. Ja kone ei korjaantunut, sillä miehen aika meni minun suksieni kanssa. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Vanhan mallinen Atomicin 614 side oli myös ikävä yllätys. Tai ei muuten, mutta sen siteen sapluuna on tarkoitettu vaan joihinkin murtomaasuksiin. Itsellä suksi oli mallia hieman leveämpi, niin sapluunaa ei saanut sukseen kiinni. No, käsivaralla sitten, toinen pitää sapluunaa paikallaan ja toinen poraa. Itse en suostunut olemaan kumpikaan. Siteet onnistuneesti kiinni. Työaika yhteensä varmasti tunti. Hinta kuitenkin sama, kuin muillekin. Pisteet tästä!

Juokse pooorooo uljas sarvipääääNiin, tässä samassa vaiheessa muut olivat jo laskemassa. Ensituntumaa rinteeseen minulla ei edes vielä ollut, kun he tulivat jo tauolle. Vaihdoin laskukamat Pisteen takana olevalla parkkipaikalla (siinä päätien varressa) päälle (lihaa oli näkyvillä!), oli muuten kylmä tuuli. Luomu sponsoroi minulle karkuremmin telemarkkeihin, monot jalkaan ja sukset kantoon. Ja sitten.. Pisteeseen.

En kuitenkaan seurannut BMW X5 kuskien perässä suoraan kaljahanalle, vaan menin kertaamaan testisuunnitelmaa muun testiryhmän kanssa. Nälkäkin oli, mutta kytö oli sen verran kova, että oli päästävä. Joten kamat kasaan ja kohti Saaruaa. Alusta rinne oli jäinen, mutta sitten tasainen. Kaikin puolin hyvässä kunnossa. Tuuli kävi hieman vastaan, mutta ei vielä tässä vaiheessa pahasti. Rinteen pituus oli pienoinen pettymys, vasta tässä vaiheessa sisäistin tosiasian, että Rukavaara, jota virheellisesti mm. Haluatko Miljonääriksi -ohjelmassa kutsuttiin tunturiksi, on pienempi nyppylä kuin Koli, ja että Saarua ei edes lähde korkeimmasta kohdasta.

En kuitenkaan ole kaksinen hiihtäjä telemarkilla, joten rinteen pituus ei sinänsä haitannut. Lisäksi intoa kauden avaukseen on enemmän kuin järkeä, joten siltäkin osin homma on kunnossa. Mutta. Vaikka Rukalla oli avajaisviikonloppu ja Mercedes-turisteja niin paljon, kuin vaan ikinä voi olla, niin silti keppiukkojen oli annettu vallata joka rinne. Aina, kun jostain löytyi kalteva taso, oli siellä joku sponsoritarroihin verhoutunut mies poraamassa keppejä pystyyn. Valitettavasti Vuosseli ei ollut vielä auki, joten oli tyydyttävä kohtaloon. Ihmisiä paljon, vähän jonoakin. Lippu ei toiminut oikein kunnolla (Skicard). Perjantain laskut loppuivat kuitenkin ajoissa, koska tuuli yltyi niin kovaksi, että rinnettä ei päässyt enää alas ilman skinejä. Päätimme siirtyä majoitukseen.

Majoituksen tarjosi RukaSuites. Neljän hengen huoneisto, jossa kaksi makuuhuonetta, olohuone ja keittiö, sekä sauna ja kookas parveke. Samassa rakennuksessa (ei tarvinnut mennä edes ulos) oli Spar, Alko, jotain kauppoja jne. Rinteeseen noin 100m. Eli olimme pelipaikoilla. Majoitukseen kuuluivat petivaatteet ja pyyhkeet.

Viettelimme affea siinä kämpillä ja kävimme vähän saunomassakin. Päätimme lähteä testaamaan, mitä Ruka tarjoaa illan vietoksi. Poets of the Fall oli vetänyt Pisteen täyteen. Jonoa oli, ilmeisesti lippuja vielä sai. Emme olleet testin puolesta valmiita jonottamaan, joten siirryimme toiselle puolelle, jossa mainoksista päätellen oli Tellubar, Suomipop-bar ja vaikka mitä. Ovella iski poke vastaan, 7e + narkikka 1,5e. Tellubar aukeaa 30min päästä. Siihen asti voimme kuunnella viereisen baarin karaokea, juuri joku keski-ikäinen nainen kaiteesta kiinni pidellen lauloi silmät kiinni Aikuista naista. Testitiimi päätyi yksimielisesti palaamaan lähtöpisteeseen. Vietimme iltaa sitten huoneistossamme ja juhlistimme hiihtopäivää kuohuviinillä.

Outo ohjelmavalitsin. Mitä tässä nyt tarkoittaa mikäkin kohta?Aamulla pienen päänsäryn lisäksi päätä sekoitti myös astianpesukoneen varsin outo ohjelmavalitsin. Joku käytettävyyden ihmelapsi oli sen suunnitellut. No, käänsimme sitä sopivasti ja laitoimme astiat pesuun.

Lauantaina ruuhka oli vielä pahempi kuin perjantaina. Väline-esittelijät olivat vallanneet eturinteen alaosan. Joku avausrieha oli käynnistymässä, Taru Valkeapää ja joku toinen oli juontamassa. Koska testiryhmämme koostui pääasiassa murjottajista, päätimme lähteä hetimiten takamaastoon, eli Saaruaan. Yöllä tuulen kanssa tullut lumi oli tehnytkin yhteen kuoppaan 20cm lunta. Ooh, pyydaa! Rinteet olivat alkupäivästä hyvässä kunnossa. Mutta sitten jo tulkin keppiurpot ja blokkasi puolet rinteeestä. Laskijoiden määrä oli iso, ja sekaan mahtui monenlaista menijää. Aika tarkistaa Vuosseli. Vuosseli oli kovin jäinen yläosastaan. Telemark-suksi oli sen verran kesäterässä, että kaltaiseni kaverin, joka ei saa kuormitettua kanttia kunnolla, oli vaikea lipsutella alas. Kokeilin myös naamallani valumista, se onnistui hyvin.

Koska majapaikkamme oli niin lähellä, niin ruokailun pystyi suorittamaan huoneessa, näin säästäen muutaman euron. Iltapäiväksi otettiin DV-kamera mukaan ja vähän hiihtoklinikkaa pystyyn. Harmi, kun rinne oli jo sen verran möykyllä, että en saanut oikein kunnolla pysyttyä suksella. Jos sukset laittaa takaa ristiin, silloin voi kaatua. Todisteena videonauha. Provetäjät veteli laudoillaan videolle parempia pätkiä. Vuosselin pikahissi oli ihan kiva, tuuli meinasi vähän käydä, oli hyvä, että sai kuomun päälle.

Henkilökohtaisesti siirryin laskupäivän jälkeen suoraan affeen, ilman mitään ruokajuttuja. Testiryhmämme toinen puoli valmisti herkullista ruokaa. Itse kompensoin tilannetta rohmuamalla heidän sipsinsä. Tälle illalle olimme varautuneet paremmin, Technicolorin keikalle oli hankittu etukäteislippu. Ilta meni perinteisesti, ilman kummempia juttuja. Ihmisiä oli. Kartoitimme hiihtäjätilannetta. Varsin erilaisilla harrastepohjilla oli ihmisillä, erityisesti tytyillä, tämä hiihtäminen. Piste ei ole mikään halpa paikka. Erityisesti ihmetytti se, että affen aikaan juomat ovat normaalihintaisia. Kahdesta siideristä 11 EUR on mielestäni aika paljon. Tosin, oli Crowmooree. Nam.

Ylivoimainen voitto Luomulle. Palkintona semikattila.Sunnuntai ja samalla viimeinen hiihtopäivä käynnistyi kellon kääntämisen salliessa tunnin pidempien yöunien jälkeen. Huone piti luovuttaa jo kello 12, joten pakkasimme kamat ja puoli kahdentoista aikaan nousimme hissiin. Tällä kertaa itsellä suksena alppisiteellä oleva läpykkä. Suksi oli tullut suoraan koneesta, joten kantti kyllä piti hyvin. Testiryhmän jäsen Luomu voitti ylivoimaisesti lautasarjan Suomi Slalomissa. Onnea vielä. Ihmiset poistuivat mäestä yhden kahden välillä, ilmeisesti hyppäsivät lentokoneeseen ja ajoivat Helsinkiin. Saimme laskea tyhjässä rinteessä viimeiset tunnit, kunnes viimein tuli meidänkin aika lähteä.

Tullessa teillä poukkoili poroja todella paljon. 5-6 kertaa jouduttiin väistämään, yhden kerran melkein pysähtymään. Metsissä ja pelloilla vilisti poroja minkä kerkisi. Onneksi tehokkaassa autossamme oli myös tehokkaat jarrut ja taitava kuljettaja, joten edes vaaratilannetta ei tullut. Onneksi. Reissu oli takana.

SUMMA SUMMARUM:

Kiitämme
+ Aikaista avausajankohtaa
+ Hyvää ja ammattitaitoista palvelua suksihuollossa
+ Hyvän tasoista huoneistoa
+ Hiihtokoulu- ja hissipojut (ja -tytyt) olivat iloisia
+ Hiihtoseuraa (testiporukka)
+ Illalla tapahtuu
+ Kauppapalvelut

Moitimme
– Kepinkiertäjät valtaavat rinteet
– Ilmapiiri on kaikkea-muuta-paitsi-rento (bunny)
– Hintataso