Musiikki ja ennakkoluulot

Mistähän johtuu musiikkia kohtaan tunnettavat ennakkoluulot? Kun suomihoppi tuli valtavirtaan jokin aika sitten, oli sen halveksinta lähinnä trendikästä. Haukuttiin, vaikkei tunnettu. Itsekin kuuluin näihin ennakkoluuloisiin kyllä, mutta Ese ”the scene” tutustutti minut hyvään räppiin (sekä suomeksi että englanniksi). Nykyisin kuuntelen paljonkin suomihoppia, tosin vain muutamaa artistia (Ruudolf, Kemmuru..) ja ruotsalaisittain tuotettua räppiä, kuten Promoe ja Looptroop, jopa Petter. Suomalaisista englanniksi vetävistä kiinnostavat lähinnä Redrama ja Paleface (jonka uusi levy pitäisi ostaa, jos se ei ole kopiosuojattu). Redrama on tippunut täysiä jo ensimmäisestä EP-julkaisusta saakka.

Oikeastaan hiphoppiin (en tykkää puhua räpistä, koska minusta kuuntelemani artistit ovat enemmän ”hoppia”) tutustumiseen meni kuitenkin usea vuosi, en ollut mieleltäni kovinkaan myöntyväinen – aluksi. Kuitenkin tuo aika ehkä opetti minut olemaan hieman avoimempi ja suvaitsevaisempi uusia musiikkityylejä kohtaan. Töksäytän kyllä vielä tänäkin päivänä helposti, että ”en tykkää, kauheeta paskaa”, mutta toisaalta innostunkin aika helposti. Kantri ei toimi, vaikka laulajalla olisivatkin isot maitorauhaset.

Melkein heti hoppikiinnostuksen alkaessa tuli vastapainoksi elektroninen musiikki. Jossain musiikki-chatissä muistan vierailleeni ja pyytäneeni näytettä nyt siitä ”hyvästä konemusiikista”. Joku keskustelija teki karhunpalveluksen ja lähetti minulle biisin Lab 4 – Contact London. Ok, nyt ei puhuttukaan kovin melodisesta meiningistä ja yksinkertaisesti ei toiminut. Pyysin vielä toista biisiä, en halunnut luovuttaa. Seuraavaksi minulle lähetettiin Prodigy – No Good (Start the Dance) ja loppu on lähihistoriaa.

Olin baari-ikäinen ja sitä kautta alkoivat tulemaan tutuksi eurohollantiklasarit, kuten Ian Van Dahl ja niin edelleen. Siitä sitten oma musiikkimaku on lähtenyt kehittymään, suuntaan jos toiseenkin, usein myös ulkoisten tekijöiden ajamana. Esimerkiksi nykyisin Oubsissa ja Entropyssä vaikuttava TheH tutustutti minut aikoinaan artisteihin kuten Concord Dawn, Pendulum ja Ben Sage – vuoden päästä soittolistani täyttyi rumpubassosta. Siitä sitten taas musiikkimaku lähti kehittymään.

Koska itse olen lähinnä saanut hyviä kokemuksia siitä, että minut on väkisin tai puoliväkisin tutustutettu uuteen musiikkiin ja musiikkigenreihin, olen jatkanut ilosanoman välittämistä myös muille. Vaikeinta on luoda alkukiinnostus, sillä ihminen on oletusarvoisesti kiinnostumaton uudesta. Etkoilla, autossa ja muissa tilanteissa, joista ihminen ei voi paeta, pitää siis soittaa hyvää ja helppoa konemusiikkia. Melodista kiksua, ihkujunkkaa… ja tarkastella miten potentiaalinen uhri reagoi. Kaikki eivät tietysti tykkää, vaikka tutustuisivatkin ja sitäkin pitää kunnioittaa. Itselleni tällä tavoin tartutettiin reggaeton, joka on aluksi varsin hämmentävää musiikkia, mutta josta jossain määrin pidän.

Mutta niin monta kertaa tämä on todistettu. Kohta minulta pyydetäänkin musiikkia. Mikä se biisi oli joka soi silloin ja silloin, lähetä se minulle! Hiljalleen uhri tutustuu konemusiikkiin lisää ja löytää sieltä sen oman sektorinsa, josta tykkää. Sitten voi käydä tutustuttamassa ihmisiä bileisiin. Riippuu tietysti bileistä, mutta joitain sellaisia bileitä olen päässyt itsekin todistamaan, jossa tunnelma on katossa. Ihmiset ovat vapautuneita ja iloisia ja nauttivat musiikista ja tanssista. Jos uuden konemusiikkikandidaatin vie tuollaisiin bileisiin, niin silloin hän joko innostuu lopullisesti tai hylkää. Nimittäin, jos tuollaisista bileistä ei saa itselleen sitä fiilistä päälle, ei konemusiikilla ole mitään parempaa tarjottavaa. Hylkäämistä en ole koskaan ollut todistamassa.

Blogissa olen koittanut aina välillä esitellä erilaisia miksauksia, genret oikeastaan aika laidasta laitaan. Niin taaskin. Itsellä on ollut viimeaikoina voimasoitossa Loopyn uusi promomiksaus, jonka herra ystävällisesti minulle vinkkasi. Hankkikaahan ko. miksaus käsiinne, jos jostain vain löydätte. Erinomainen pläjäys progetrance – trance sektorilta. Alussa kerätään voimia ja lopussa sitten rullataankin jo ihan varsin mukavasti. Alun hieman rauhallisempaa meininkiä värittää erinomainen Jussi Polet – Dis-Con-Nect, joka iskee henkilökohtaisesti aivan täpöllä. Siitä eteenpäin musiikki onkin sellaista, ettei se suostu pysymään taustamusiikkina, vaan laittaa kuuntelijalla jalan vipattamaan. Ennen kuin huomaakaan, selailee Klubbarista seuraavia bileitä.. Ja nehän (minulla) on 2.6. Romance. Taas vaihteeksi Orion :) No, eipä ole ukko vielä minua koskaan vielä pettänyt (edellisen kerran Ten Years of Techmu).

Muistakaahan siis ravistella musiikkiennakkoluulonne pois, kuunnelkaa kaikenlaista musiikkia, käykää bileissä ja nauttikaa elämästä. Elämä kuitenkin – lopulta – on ihmisen parasta aikaa.


Posted

in

by

Comments

12 vastausta artikkeliin “Musiikki ja ennakkoluulot”

  1. Sipe avatar

    Myöskin hyvin toimii musiikin lähettäminen paikkaan X, jossa ei ole muuta musiikkia ja näinollen vaihtoehtona on joko kuunnella tätä saatua musiikkia tai olla hiljaisuudessa. Vaikea valinta. Ja yllättäen toimii.

    Koska alat tutustumaan vähän läheisimmin myös tuohon raskaampaan musiikkiin?

  2. Jasmo avatar

    Hyvä kysymys. Kuuntelen kuitenkin jonkun verran System of a Downia, Kotiteollisuutta (no voidaan olla montaa mieltä siitä raskaudesta, varsinkin nykyään), Children of Bodomia, tykkään joistain Viikatteen biiseistä, Velcrakin toimii välillä jne.

    Jonkin verran kuuntelen siis jo. Mutta voit esitellä mieluusti jotain uuttakin.

    Niin, olin Sipen musiikkilinkki, kun tyty oli Ranskassa, ja käytin asemaani törkeästi hyväksi. =)

  3. Leena ja Iiris avatar
    Leena ja Iiris

    Jeesuskin oli aikanaan merkittävä henkilö…

  4. Henkka avatar
    Henkka

    Eihän Orionissa nyt mitään vikaa ole? Mutta tuskin kuitenkaan teknoa innostuu soittamaan Romancessa.

    Ja Velcran uusin videolle päätynyt biisi kuulosti hiukan liian yksitoikkoiselta vanhempaan materiaaliin verrattuna. Liiat koneet ovat aina liikoja koneita.

  5. Jasmo avatar

    Joo, en suinkaan tarkoittanut, että Orionissa olisi jotain vikaa – päinvastoin, joka kerta ko. skundi on soittanut karvat kiharalle!

  6. Arttu avatar

    Stam1nan uudet kymmenen käskyä -levyltä träkki kolme eli Edessäni. Siinä ois sellasta hyvvää pasgoo.

  7. Sipe avatar

    No siis. Jos vaikka alotettaisiin tuolla In Flamesilla. Uusimmalla levyllä (Come Clarity) on hyviä veisuja, esimerkiksi Crawl Trough Knives, vanhemmista teoksista suosittelisin Clayman-levyä kokonaisuudessaan. Toinen ok jees voisi olla Killswitch Engage. Metallica myös, josset ole kuunnellut.

    Jos suomipuolta tahtoo, niin Stam1na tottakai, muistaakseni vaan sanoit, ettet oikein pidä siitä. Mokoma on myöskin parhautta, muttei ehkä sellaista, mikä uppoaa, jos ei aiemmin ole kuunnellut. Kuu Saa Valtansa Auringolta.

  8. Jasmo avatar

    Staminaa oon koittanu kuunnella joskus salilla (olen käynyt salilla, vaikkei uskoisi!), mutta ei kyllä toimi. Metallican wanha materiaali on kyllä tuttua.

  9. Arttu avatar

    Kuu saa valtansa auringolta soi vissii novallaki, et kannattaa miettiä.

    Miusta in flames on iha ylihehkutettuu. Pitäs ehkä kokkeilla sitä uutta levyä.

    Uppooko muute kasarirokki? ACDC, aerosmith, iron maiden?

  10. Lauri avatar

    Jumankaut, täällähän tulee hyviä suosituksia.

  11. Sipe avatar

    Arttu, et vaan ymmärrä hyvän päälle, jos et In Flamesista välitä ;). Myös Trivium on hyvää kamaa, laulajan ääni on kovin samanlainen kuin Metallican, eli siitä saattaisit Jasmo myös pitää. Täytyy vissii lähetellä niitä erinäisiä biisejä sulle (nimet ei kuulemma riitä :P )

  12. luomu avatar

    Hehehe! jätkä sai Rauman miun reggaetoneista :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.