Voinko tehdä jotain kaikkien hyväksi

Ehkä se alkoi aikoinaan Engelbergissä, kun alakylien pikkukeskuksessa dumppipäivän jälkeen keksittiin tehdä hissimiehen avuksi lumityöt. Miksipä ei, mukavaahan se oli.

Tai ehkä se on aikuisuus, joka kummittelee. Tulin hyvälle tuulelle, kun autorekisteri.fi -palvelun ja Eniron avulla selvittelin sateeseen ikkunat auki jääneen auton omistajan ja omistaja (luonnollisesti) oli onnellinen. Ikkunat olivat ilmeisesti kaukosäätimen sekoilun vuoksi auenneet kaatosateessa.

Olen myös löytänyt itsestäni sen kaverin, joka tykkää vähän katsoa yleisten paikkojen perään, nostaen roskia roskiin ja sillai. Todella pimeetä hommaa.

Tietysti sen jälkeen kuin aloin puuhaamaan Pirkanmaan Meripelastajissa, tällainen auttamisajatus on kasvanut edelleen päähän. Ei me yleensä ajeta pillit huutaen pitkin jär.. meriä, vaan huomataan laiturissa kanssaveneilijän vene täynnä vettä ja tyhjennellään se pois. Toki myös niitä jännempiä keikkoja on. Pirkanmaan tehtävälistauksesta voi katsoa lisää.

Mutta sellaista olen pyöritellyt päässäni, että jos edes suurin osa ihmisistä oikeasti välittäisi vähän, mitä näille ”yhteisille” tiloille ja asioille tekee, niin jutut vois toimia aika paljon paremmin kuin nyt. Ja muutenkin kanssaihmisen huomioonottamisen lisääminen ei tekisi pahaa kellekkään.

Aikoinaan joku toi minulle Tuomiokirkonkadulla parkkimaksutositteen, jossa oli vielä 10 minuuttia aikaa. Että kun hän on tämän jo maksanut, niin jos tämä piisaa, niin ota pois. Ja sehän piisasi. Mahtava kokemus, jotenkin kulttuurinvastainen.

Ja nyt olen kuullut jo monelta muultakin, että on antanut tai saanut parkkilipun tuollaisessa tilanteessa. Pienet asiat tekevät meidät onnelliseksi. Eikä se ole keneltäkään pois. Paitsi kaupungin kassasta.

Linkki: Vapaaehtoisia kannustaa auttamisenhalu ja julkinen arvostus .. Tämän vuoksi minunkin pitää kaikille mainostaa, miten erinomaisen hienoja hyväntekeväisyystöitä olen tehnyt ja miten muutenkin olen hyvä ihminen.

Tekopyhyys

Joulun aikaan sattunut ammuskelu ja sitä aiempi joululahjakausi sai minut mietteliääksi. Ei ehkä sillä tavalla, kuten kuuluisi, vaan enemmänkin mietin noita kaikkia kannanottoja ja lahjoja.

Kun muutama vuosi sitten Thaimaan seudulla rantautui muutamia vähän suurempia maininkeja, maailma oli kovin pahoillaan. Arviolta 250 000 ihmistä kuoli. Maailman johtajat surivat. Pentti Linkola tuuletti. Silloin ei ainakaan Suomessa twitterit ja facebookit olleet arkipäivää, siksi jokainen poliitikko ei päässyt omalla äänellään kuvailemaan kekseliäin adjektiivein kuinka järkyttynyt on tapahtuneesta. Silloin Suomi antoi virallisesti apua ja otti osaa paitsi pelastustyöhön niin muihinkin juttuihin Siellä Toisaalla. Ei vähiten siksi, että useita satoja suomalaisia oli kadoksissa.  Me suomalaiset saimme kuulla kansanedustajien olevan pahoillaan lähinnä lehdestä ja sitten mielenkiinto keskittyikin miessukeltajapariskunnan toimintaan, kirjoittivatpa miehet kirjankin.

Kaikki eivät olleet kuitenkaan täysin järkytyksestä kyvyttömiä, avustusjärjestöille syydetyistä rahoista arviolta 750 000 euroa on kateissa.

Toista on nykyisin. Koska jokaisella yrityksellä ja ihmisellä on twitter, facebook, oma nettisivu, verkkokauppa ja suorasähköpostiohjelmisto, niin saamme nauttia kaikenlaisista tiedotuksista kaikenlaisilta yrityksiltä. Moniko yritys tai yhteisö lähestyi sinua nyt jouluna vain ilmoittaakseen, että tänä vuonna ei tule joululahjoja, annettiin kaikki joululahjarahat hyväntekeväisyyteen? Kiva juttu, mutta miksi minua pitäisi se kiinnostaa, kun en koskaan eläessäni ole yhdeltäkään firmalta saanut mitään joululahjaa (pl. Värikäs Oy, jossa olen töissä) . Herääkin kysymys, että mitkä rahat sinne hyväntekeväisyyteen lipsahtivat, kun joululahjoja ei ole ennenkään kuulunut? Mitään summia ei yleensä ilmoiteta.

Hyväntekeväisyys on hupaisaa silloin, kun kaikille pitää kertoa juuri tehneensä hyvää. Se on juuri sitä pyyteetöntä hyväntekeväisyystyötä. Google antoi 10 miljoonaa dollaria hyväntekeväisyyteen. Tätä tekoa he juhlistivat pistämällä pystyyn verkkosivun, jossa tuli rehvakkaasti mainittua et hyväntekeväisyyttä tehtiin. Rapakon takana hyväntekeväisyys on verotuksessa vähennettävissä olevaa toimintaa, joka on oikein kiva juttu, onpahan hyväntekeväisyysjärjestöillä enemmän varoja, joita kavallella.

Eniten minua kuitenkin alkoi riivaamaan tämä Sellon Tulikoura.  Nyt poliitikot ja muut hahmot pääsivät oikein lennokkain sanankäntein voihkimaan sisäistä tuskaansa, kun joku henkilö, josta ei ole koskaan kuullutkaan, ampui neljä ihmistä, joista ei ole koskaan kuullutkaan, kauppakeskuksessa, jossa ei ole koskaan käynytkään, lisäksi vielä ex-naisensa, joka ei myöskään ollut tuttu ja itsensä, joka nyt ei varsinaisesti ketään harmittanut, koska oli inhottava ja ulkomaalainen. Sanat eivät riittäneet twitteröinneissä ollenkaan kuvailemaankaan sitä järkytystä. Vanhas Masa onneksi oli järkipäinen ja kerkisi jo vaatia heti aselakiin tiukennusta, mutta siitä sitten toisen kerran..

Kuinka moni tuosta ammuskelusta tai tsunamista oli todella järkyttynyt (pl. paikalla olleet ja omaiset). Onhan se ikävää, kun joku tappaa ihmisiä, mutta ihmisiä tapetaan laillisesti tai laittomasti tauotta ja yleensä se on aina murheellista läheisille. Enemmänkin tämäkin pahoittelu ja järkyttyneisyys tuntui olevan julkisuuskisaa. Taas yksi tapa päästä ääneen ja kuuluviin, kun Matti Nykänen kerkisi jo vallata otsikot.

Kuinka moni oli pahoillaan ja järkyttynyt, kun Masa siivutti Merviä?