Yleistä

Tarvitsisin kesäasunnon Tampereelta. Toukokuu – elokuu. Tarjouksia ja vinkkejä otetaan vastaan paitsi kommenteissa, niin myös jazmo [at] qkaasu [dot] com.

Luntahan siis on. Ongelmaksi tulikin se, että Matson auto on tienvarressa ja niin peittynyt lumeen, ettei siitä voi olla varma, onko se lumikasa vai mikä. Ennen kuin lumiaura ajaa siihen, päätettiin se etsiä ja kaivaa esiin. Stilu etsii autoa sondilla Luntahan siis edelleen on, ja paljon. Kuitenkin sopivalla määrällä lapiointia (lumivyörylapiolla!) tuttuja piirteitä alkaa piirtymään esiin! Ahkeralla kaivamisella alkaa auto sieltä esiintymään. Hetken kuluttua vuokraisäntäkin (jonka lumitöitä ollaan tehty enemmän tai vähemmän koko päivä) käy heiluttelemassa. Kuvaaja on liikkeellä t-paidassa ja kokee tilanteen kylmänä. Tämän vuoksi enempää kuvia ei ole. Voidaan kuitenkin sanoa, että auto on turvassa. Muitakin pieniä auto-ongelmia meillä on ollut. Ilmeisesti riiraidervitosta pääsi löpö loppumaan tuohon pihaan 10 minuutin tyhjäkäynnin jälkeen. Alamäkeähän tästä olisi koko matka kylän keskustaan saakka, mutta ilman jarru- ja ohjaustehostinta pakun ohjastaminen tiukkojen neulansilmien läpi mietityttää. Jos se päätetään tehdä, lupaan istua kyydissä ja kuvata reissun videolle. Vaikka sitten vakuutusyhtiötä varten ;) Onhan melkoista menoa.

Tänään herättiin kauniiseen aamuun. Lähes tyyni ilma ja kirkkaalta taivaalta paistava aurinko sai miehen iloiseksi. Harmi vaan, että osan päivästä allekirjoittaneella oli oma sinkki päällä, eikä auringonpaisteesta voinut nauttia niin paljon kuin muuten ehkä olisi voinut. Nimimerkki Johtaja ja Matso huitas mäkeen laskemaan vähän, muu osa EberRiiraidCämpistä jäi paistattelee päivää ja löhöilemään terassille. Ja terassilla olikin hyvä. Rannetietokone näytti lämpöjä varjossa 24 astetta ja auringonpaiste vielä päälle. Siinä ei voinut muuta, kuin käydä pakastimesta jäätelöä ja katsella vuoria ja pureskella jäätelöä. Stressi on käsitteenä jo täysin unohtunut. Ainut mistä saa stressiä, on aurinkolasien valinta terassille. Yhtä komee kaikissa, tee siinä sitten valintoja! Mutta hiihtoa ei olla unohdettu. Aurinkokin juuri meni pilveen ja illalle on odotettavissa lumisateen alkua. Lupaavalta näyttää! Elämän tarkoitusta ollaan makeiden juomien kanssa välillä pohdittu. Ura-ajattelu kuulostaa niin oudolta, kun neuvoa antavan jälkeen katselee auringonlaskua vuoristoon. Joku suomiräbäyttäjäkin sano: En vaihtais. PS. Naapurin ukko käy tämmösellä kaupassa.

Sveitsissä on kyllä jotain outoja juttuja. Ja jotain outoja ihmisiä. Itseruskettavan voiteen ukko. Täällä on yksi ruotsalainen jäbä, jota kaikki piti pro-hiihtäjänä olemuksen ja rusketuksen vuoksi. Muut ruotsalaiset kuitenkin tiesivät kertoa, että äijä ei hiihdä oikeastaan ollenkaan, vaan voitelee naamaansa itseruskettavalla voiteella ja pyrkii näin pääsemään pimujen housuihin. Tätä hän on harrastanut jo monta vuotta. Jonottaminen. Keski-Euroopassa ei ilmeisesti jonoteta. Täällä rynnitään. Veikkaisin, että jos otetaan henkilö x, niin hänen odotusaikansa ”jonoissa” olisi lyhyempi, jos ne olisivat oikeita jonoja. Toisaalta, jos ite vaan ”juttu” otsassa painaa eteenpäin jonossa, niin voi etuilla aika paljonkin! Tyynyt. En ole ollut kuin kahdessa eri asumuksessa Sveitsissä, mutta vaikuttaa siltä, että täkäläisillä on joku tyynyfiksaatio. Nykyisessä asumuksessa on tarjolla valtavia tyynyjä. Niitä yöllä uudelleen asetellessa vahingossa huitelee yöpöydältä kamat alas. Lisäksi tyyny on pehmeä ja pullea, siihen uppoaa ja niskat ovat aamulla kipeät. Seitsemältä herääminen. Jostain syystä täällä herää aina seitsemältä. Ehkä se johtuu siitä, että ei pidetä verhoja kiinni ja ulkona alkaa kirkastumaan seitsemän aikoihin, mutta jännää se on silti. Viime yönä tultiin Spindlen yöriennoista kotiin kolmen aikoihin, syötiin ja vähän ennen neljää nukkumaan. Eteläsiiven asukit heräsivät kaikki seitsemän aikaan ilman kelloa – pirteinä vieläpä! Avoimet ovet. Täällä ei muumitaloa, tai muitakaan taloja, lukita öiksi. Tai päiviksi. Tai oikeastaan koskaan. Hämmentävää. Ilmeisesti pienessä kylässä eivät varkaudet oikein toimi. Liikennejärjestelyt. Sveitsissä jos on yli 1000 asukkaan kylä, niin liikennejärjestelyistä saadaan jo melko sekavat. U-käännökset kuuluvat kaupunkiliikenteeseen.

Vit, eilen oltiin skinnailemassa. Tyhmä kaveri, tai jotain, mutta itsehän en ollut varannut mitään aurinkovoidetta mukaan. Sain kaverilta lainaan, mutta en uskaltanut ottaa paljon, koska se oli kallista. Illalla sitä sitten sai paistatella Yucatanissa naama punaisena.. Ruotsalaisetkin alkoivat kuittailemaan, kun punotan kulmassa. Mutta itse päivään, olin ensimmäistä kertaa isoilla vuorilla ja offilla telluilla (sponsored by Simo). Ja oli kivaa! Vähä jännitti, vähän tuli pannuja, mutta hitto, kun sai pari käännöstä, niin on tellu vaan niin kivaa! Lisää skinnausreissusta voi lukea Matson blogista. No, kyläänlasku oli kammottavaa Sanukeilla, mutta jotenkin selvisin, vaikka kuolema oli: lähellä. Siistii oli. No tänään oli uusi päivä. Ruotsalaiset kehu eilen Yucatanissa Galtibäriä, niin tänään sitten lähdettiin aikaisin aamulla (tai yritettiin..) sinne suuntaan – ennen ruotsalaisia tottakai! Noooo, lähdön kanssa oli vähän niin ja näin ja laskukin oli aika niin ja näin. Loppu oli vyöryjälkeä, luohikkoa, kaikkea ikävää ja olin kuolla. No, jotenkin selvisin ja hengissä ollaan. Bussilla ajeltiin takaisin. No, loppu hyvin – kaikki hyvin. Kello näyttää vasta kahta, tässä ollaan päivää paistateltu terassilla (oman kämpän). Hiton lämpimästi paistaa aurinko ja elämä maistuu kyllä. Vaikkei tänään unelmapyydaa vedettykään ja loppu oli kammo, niin ei tässä oikein osaa murjottaakaan, kaataa vaikka lasiin Ramseieriä ja kattelee ulkona, kun ihmiset liikkuvat ja aurinko paistaa. Elämän tarkoitusta laittaa tää reissu kyllä miettimään.. Ei ainakaan stressi vaivaa!

Tällä kertaa JB lähti testaamaan Geneven autonäyttelyä. Urheaan yritykseen, johon liittyi muun muassa 600 kilometria autolla ajoa ja Suomen edustajiston etsiminen ruuhkaisesta Genevestä, jotta pääsemme äänestämään, ei tietenkään voinut lähteä pienellä porukalla. Minun lisäkseni matkaan lähtivät myös Matso, Stilu, Uotsi ja Haqlinen. Haqlinen ja Uotsi olivat varustautuneet sarjatuliasein ja yksikään merkittävä auto tai esittelijätyty ei säästynyt muutamalta ruudun räpsäytykseltä. Mutta ensin matkaan. Lähdettiin kymmenen maissa Engelbergistä, kun keli oli sinkkinen ja sateinen. Passit mukaan ja Geneveen. Pienen lähiseutuun tutustumisen jälkeen arvelimme, että on sittenkin parasta käyttää GPS-vehkeitä, kun sellaiset kerta on ja sen jälkeen menimmekin suoraviivaisemmin kohti Geneveä. Tie Geneveen on melkein koko matkalta 4-kaistainen (kaksi kaistaa suuntaansa), joten matkanteko kävi jouhevasti vähän reilut 100 kilometria tunnissa. Matkaa täältä Engelbergistä Geneveen tulee vähän vajaat 300 kilometriä. Matkan viihteen tarjosi ”triviatieto” Uotinen. Eipä aikaakaan siis, kun muutaman stopin jälkeen päästiin Geneveen ja autonäyttelyyn. 14 chf sisäänpääsystä tuollaiseen näyttelyyn ei ole kyllä paljon. Voisin ihan hyvin kuvitella, että Suomessakin jokin näyttely maksaisi vaikkapa 14 euroa. Paljonkohan SkiExpo maksaa? Ostaakohan sinne kukaan oikeasti lippua? No siitä viis, paikalle päästiin ja ineen sukellettiin. Alun varaosapuoli ohitettiin nopeasti ja suunnattiin kohti autoja. Ja siellä niitä olikin. Ja paljon. Kiilteleviä, isoja, pieniä, rumia, eksoottisia, futuristisia ja ladoja. Samaan aikaan kun Haqlinen ja Uotsi tulittivat sarjatulella, totesi Matso messujen olevan kuin pornoa. Niinhän se on, että kun ensimmäisen kerran pitsalähetti tulee, eikä povipommilla olekaan rahaa tarjota, se on vielä jännää, mutta seitsemännellä kerralla se tuntuu jo vähän tylsältä. Ehkä. Havaintoja kerättiin myös automerkin kokonaisimagosta ja kolariturvallisuudesta verrattuna esittelijänaisten vaatetukseen. Tai sen vähyyteen. Esimerkiksi Saabilla esittelijät olivat pukeutuneet joihinkin toppahaalareihin, kun taas Alfa Romeolta löytyi lyhyttä hametta, kuten myös Kia Motorsilta. Volvon esittelijämisut olivat pukeutuneet johonkin kansallispukuun. Ja niin edelleen.. ...

Mitä silloin tehdään, kun ei voi hiihtää? No toki lähdettiin Luzerneen. Mitäs Luzernessa? No, paikallinen – hurja – kausiasukki kävi päristelemässä vähän Yamahan moottoripyörien päällä. Käytiin kiertämässä retki / laskuliikkeitä, joita olikin yllättävän paljon. Huomionarvoista erityisesti se, että varsinkin pienemmissä liikkeissä myös myyjät olivat laskuorientoituneita ja innoissaan hommasta. Itselle tuli tarpeeseen uudet käsineet, kun edelliset oli jo kursittu jesarilla umpeen. Lisäksi entinen Haglöfsin reppu alkaa antautua, repun vetoketju ei oikein toimi ja ominaisuuksia puuttuu. Myös tämä ongelma tuli nyt korjattua uudella tuotteella. Raha on halpaa välipäivänä. Lunta kai tänään sateli, joten huomenna jos kävis lanailemassa. Idolikin tulee vissiin käymään muutaman päivän päästä.

Vettä sataa. Nollaraja 1800m. Ei nää mitään. Ylhäällä toivottavasti tulee lunta kivasti. Luzerneen.

Sukset Sauvat Monot ( 2x ) Vyörykamat Paristot (8 x AAA) Paristolaturi PMR – puhelin Hikikerrastot Välikerroksia 3 x laskusukat Housut + 2 x takki Matkustusasiakirjat (käytännössä: Passi) Kypärä + 2 x lasit 2 x käsineet (Laskukäsineet ja normi) Puhelin & lompakko & avaimet Hygieniakamat Vanha keycard t-paidat, alusvaatteet, pari pitkähihaista jne Tietokone + laturi + hiiri + datajohto hd 25-1 tuomaan rauhaa lekokentälle mp3-soitin Näillä mennään. Katotaan miten ukon käy. Huomenna startti klo 06.

Ehdokkaan valinta naaman perusteella. No miksipä ei. Naama.fi sanoo, että eniten minun näköinen ehdokkaista on Minttu Massinen (vihr). En tiedä sitten.. Väärä vaalipiirikin sattu.

Oletteko koskaan pohtineet digiboksien, varsinkin noiden Topfieldien, hintoja? Jos lasketaan loppukäyttäjän ostamia komponenttihintoja, niin nyt itse ostamani USB-liitäntään menevä HDTV kykenevä digitv-viritin maksoi kaikkine oheiskrääsäneen noin 40e. Parhaassa Topfieldissä virittimiä on kaksi, loppukäyttäjähinta 80e. Sitten Topfieldistä löytyy myös 250 gigatavun kiintolevy. Loppukäyttäjälle 250Gt SATA-levy maksaa noin 70 euroa. Tässä vaiheessa hintaa olisi siis 150 euroa. Laitteesta puuttuu edelleen kaukosäädin, sisäiset piirilevyt ja ohjelmisto. Uskallan olla julkea ja arvioida massatuotannossa olevan laitteen sisuksien yhteenliittämisen ja oheiskrääsän maksavan korkeintaan 100 euroa. Jos laitetaan kuljetuskustannuksiin ja muuhun reilusti vielä 50 euroa, niin tuotteen kustannuksiksi hyllyyn mennessä ei varmasti kerry ainakaan enempää. Nyt siis koossa olisi 300 euroa. Vaikka luvut ovat noin hatusta vedettyjä ja takuulla ylisuuriksi arvioituja, niin kappas vaan: Topfieldin 250Gt kiintolevyllä ja kahdella virittimellä varustettu boksi pitää hintalappunaan 599 euroa. Jäähän siitä jotain toki vähittäiskauppiaallekin, mutta mutta. Tällaisella pienellä laskutoimituksella voidaankin osoittaa, että kun Suomi pakottaa ihmiset ostamaan digiboksinsa, niin siinä menee johonkin rutkasti rahaa. Suomeen sitä ei juurikaan jää. Topfieldin digibokseja olen testaillut kaupassa, ne ovat kuulemma laadukkaita ja totta totisesti helppoja käyttää. Mutta. Yhdellä virittimellä ja kiintolevyllä varustetun digiboksin saa alle 200 eurolla. Jos käyttää sitä nauhottamiseen ja ostaa satasella sellaisen digiboksin, jolla ei voi nauhottaa: hups vaan, käytännössä samat mahdollisuudet, mutta rahaa säästyi juuri 300 euroa. Digiboksejahan voi linkittää tuolla tavoin peräkkäin (jos scart-paikat vain riittävät), sillä tavoinhan se on Topfieldissäkin tehty. Tyhmäähän se olisi Topfieldin / maahantuojan kannalta laskea hintoja, kun kysyntä on kova ja ei ainakaan hiipumassa. On vain käsittämätöntä, miten markkinoilla ei ole mitään toista merkkiä, joka tarjoaisi samat ominaisuudet ja käynnistäisi hintakilpailun. ...

Joo, olkapäästä vapauttava tuomio. Jos kotilääkäreitä on lukemassa tätä blogia, niin iskusta kipeytynyt toimintakykyinen olkapää voi olla kipeä useita kuukausia ilman pelkoa siitä, että mitään vakavaa olisi rikki. Näin minulle sanottiin. Eli nyt rokkaillaan sitten. Ihmiset eivät kyllä osaa pukeutua pakkaseen. Siisti katsoa, kun on 23 astetta pakkasta ja tyypit odottaa bussia hameessa, sukkahousuissa, ilman pipoa jne. No, enhän minä naisten pukeutumisesta tietysti mitään tiedä. Luulisi, että tuollainen varustus on kylmä. Tänään suuntana Joensuu. Sitten jos kävisi Kolilla vähän hiihtelemässä ja mökkeilemässä. Voi olla, että blogi vaikenee – mutta vain hetkeksi.

Vielä viime vuonna minulta kysyttiin, että miksi pidät blogia. Enää kukaan ei kysele. Ennemminkin kysytään, että miksi et ole päivittänyt blogia. Kun vielä vuosi sitten bloggaus oli tyhmää nöräilyä, nyt se on jo aivan normaalia. Mutta mitä bloggaamisesta on ollut hyötyä, vai onko siitä ollut? Olen tutustunut uusiin ihmisiin kirjoittamalla blogia ja lukemalla ja kommentoimalla toisten blogeja. Ensimmäinen blogituttu taisi olla Lauri. Sen jälkeen on tullut useita lisää. Pelon sekaisin tuntein kommentoin pari kertaa Kispeä ja sitten yllättäen näinkin hänet livenä. Ja oltiin heti kuin parhaita tuttuja.. Täytyy myöntää, että pelotti kyllä. Muge ”idoli” Muukkosen blogi aiheutti aivan kansanliikeen ja sen jälkeen ollaan ”tunnettu” vaikkei tunnetkaan. DJ Orionista en tietäisi paljoakaan, jos hän ei olisi pitänyt blogia ja varsin erinomaista podcastia. Orionin soitannon ystäville sivuhuomautus: Pysykää kuulolla ja Lappeenrannassa! Lisäksi olen vaihdellut sähköposteja useammankin henkilön kanssa. Suosittelen kaikille bloggaajille, että laittavat sähköpostiosoitteensa edes jossain muodossa blogiinsa. Itsekin olisin monesti jollekin bloggaajalle halunnut lähettää mailia, joka ei liity mihinkään postaukseen. Vähän tyhmältä tuntuu kommenttina silloin jättää. Schizo-Jannen kanssa väsäsimme pientä kopiosuojaussettiä silloin, kun kopiosuojauksista ja tekijänoikeuslaista oli paljon puhetta. Jotenkin bloggaajalle on helpompi lähettää mailia tuosta vaan. Ihan kuin jotenkin tuntisi jo, vaikkei tunnekaan. Oleellinen välivaihe oli myös se, kun edesmenneen Enter-lehden päätoimittaja otti sähköpostitse yhteyttä, kun piti kirjoituksistani. Sen jälkeen kippasikin sitten koko lehti.. Olen saanut myös yhden (1) mailin koskien blogiani, jossa ei (kai) ollut mitään taka-ajatuksia, kunhan vaan halusi vaihtaa pari sanaa. Ei siis missään nimessä huono harrastus. Mitä huonoa tässä sitten on? No, en tiedä onko pelko miten todellinen, mutta kyllähän yksityisyys on sinänsä aika paljon heikompi, kuin ilman bloggaamista. Lisäksi, kun esiintyy tunnistettavana henkilönä, pitää vähän miettiä, mitä kirjoittaa. Tänäänkin yksi aihe jäi pöytälaatikkoon, koska todennäköisesti itse olen vielä tulevaisuudessa työnhakija. ...

Leikin nyt hieman aikaa olevani eduskuntaan pyrkivä tyyppi. Heillähän on näillä hetkillä tarpeen kirjoittaa blogiinsa / nettisivuilleen, mitä mieltä he ovat kaikesta, nostaa epäkohtia esiin ja käynnistää puolueohjelma toden teolla. Miksipä minä pidättäytyisin samasta, kun nyt on hyvä sauma vauhkota asioista. Energiakysymykset tulevat olemaan yksi keskeisistä taistelunaiheista seuraavissa eduskuntavaaleissa. Mikä sitten olisi hyvä? Joku väitti HS yleisönosastolla, että uraanin louhinta aiheuttaisi kaikkine välivaiheineen saman verran kasvihuonepäästöjä, kuin hiilivoimala. En tiedä sitten, että minkä kokoista hiilivoimalaa verrataan ja onko tarinassa ylipäätään mitään totuutta. Mutta meneehän siinä louhinnassa energiaa, sehän on selvä. Lisäksi uraania saatetaan raijata toiselta puolelta maailmaa, ja kuljetuksessakin menee energiaa. Yleisemmin öljystä saatua. Mutta mitä lyhyen aikavälin vaihtoehtoja meillä on ydinvoiman lisäksi? Onko vaihtoehto ostaa energiaa ulkomailta, pääasiassa Venäjältä, joka tuntuu ainakin öljyn kanssa olevan epäluotettava kauppakumppani ja lisäksi energiaa tuotetaan turvattomammissa ja hyötysuhteeltaan huonommissa tehtaissa kuin Suomessa. Muistatteko viime vuoden, kun energiayhtiöt varoittivat talvipakkasilla, että sähköä ei saata riittää kaikille, kun Ruotsi ja Venäjä rajoitti toimituksiaan Suomeen? Entä mitä muita vaihtoehtoja todellisuudessa on? Kun puhe on tuhansista megawateista, raakkaan tuulivoiman ja aurinkovoiman (eritoten Suomessa) suoraan pois. Tämä onkin yksi syy, miksi en voi äänestää Vihreitä. He eivät ole lyhyellä tähtäimellä kykeneviä esittämään oikein mitään ratkaisua energiapolitiikkaan, kunhan vain toistelevat, että ydinvoima on pahinta. Minusta ydinvoima on pienin paha. Lisäksi kannustaisin sähkön säästöön. Ydinvoimaloiden lauhdevedet lämmittämään kaukolämmitysputkia. Mikä idea ne on suoraan ajaa Suomenlahteen, tai milloin minnekin. Valtio voisi kannustaa yrityksiä vaihtamaan sähkömoottoreitaan uudempiin, jotka käyttävät vähemmän sähköä. Toisaalta, pelkästään markkinamekanismin pitäisi kyllä ajaa yritykset päivittämään sähkömoottorijärjestelmiään, jos ne todella säästävät sähköä ja ovat parempia. Suomen herruus sähkönkulutuksessa / asukas ei ole välttämättä ylpeyden asia. ...

Monet kaverini ovat matkustelleet monia vuosia, jotkut tykkäävät käydä Espanjassa lomailemassa (tai irkkaamassa), jotkut käyvät Australiassa (kirjoittamassa blogiin) ja jotkut tykkäävät käydä Keski-Euroopassa tai Norjassa hiihtelemässä (tai olemassa hissityttöinä). Itse olen matkailussa varsinainen aloittelija, joten koin tarpeelliseksi kerätä kaiken tarvittavan tiedon matkailusta yhteen listaan, josta on sitten hyvä tarkistaa, jotta kaikki on tehtynä valmiiksi jo lähtiessä ja että matkalla osaa käyttäytyä oikein. Myös matkan jälkeen pitää osata toimia oikein. Hehkuta. Kaverisi ja puolitutut nauttivat sinun kanssasi matkakuumeesta mielellään, miksipä et sitten mainitsisi aina säännöllisesti lähdöstä! Salassa lähteminen on epäilyttävää, joten julkisuutta kannattaa hakea. Tärkeää on myös muistuttaa tuntemattomia siitä, että olet lähdössä ulkomaille, vaihda siis irc-galleriaan paikkakunnaksi ulkomailla ja kerää lähtökuumetta blogissasi! Hehkuta osa 2. Siinä missä ensimmäinen hehkuttaminen kuului matkavalmisteluihin, tämä toinen osa kuuluu matkan aikana tehtäviin suoritteisiin. Ota matkalta kuvia ja laita ne heti jakoon kavereillesi ja esimerkiksi irc-galleriaan. Kerro mistä ne on otettu. Älä kuitenkaan vaikuta innokkaalta esimerkiksi kuvateksteissä, vaan ole kuuli. Kävästiin vuoren huipulla, kauniit näkymät oli on vielä ok, mutta Käytiin vuorella, tsekkaa mitkä näkymät, siis vau aivan mielettömät tekee sinusta idiootin. Kerro nimiä. Kun kerrot retkistäsi, käytä paikkojen nimiä ja ihmisten nimiä runsaasti. Se saa kuuntelijan luulemaan, että oikeasti tutustuit ihmisiin ja kävit hienossa paikassa, vaikka puhuisitkin vain paikallisesta pubista, sen takapihasta ja semisti murakasta siivoojasta. Mieluusti käytä paikoista vielä skenenimiä, jottei niitä voida tarkistaa myöhemminkään mistään kartasta. Lähetä postikortti. Vaikka irkkaisit kavereidesi kanssa joka päivä, tai vaikka vain vaihtelisit sähköposteja, on syytä kuitenkin lähettää postikortti. Sisällöllä tai kuvalla ei niinkään ole merkitystä, mutta ajatus on tärkein. Minä olen täällä, lällällää. ...

Aika kuluu nopeasti. Ensimmäisen postauksen kirjoittamisesta on kulunut melko tarkkaan 2 vuotta. Jasmon blogi on siis tullut terhakkaaseen kahden vuoden ikään. Kuten tapoihin kuuluu, luotaan vähän tätä kahta vuotta. Postauksessa on paljon linkkejä, ehkä liikaakin, yritin nostaa tärkeitä blogin vaiheita esiin tuolla tavoin. Minulla on aina ollut kirjoittamisen tarve. Teininä kirjoitin pöytälaatikkoon (kuvainnollisesti, todellisuudessa kiintolevylle), kun en muutakaan keksinyt, nämä kirjoitukset hävisivät kiintolevyn räjähtämisen myötä aikoinaan (eikä niistä sen enempää..). Sen jälkeen kirjoitin paljon Muropaketin foorumille ja muillekin tietokonesivustoille, kuten Tehomyllyyn. Hardis ei minua koskaan oikein kiinnostanut, mutta keskustelin ohjelmistoista ja internetistä sekä iskin yleistä keskustelua -alueille. Kirjoittamisen tarpeen takia ajauduin edesmenneeseen aloitus.net:iin, sittemmin uutisopas.com:iin, joka on myös jo kuollut ja jopa edesmenneeseen Enter-lehteen. Kysymys kuuluukin, että liekö edellä mainittujen palveluiden ja lehtien loppuminen johtunut juuri minun osallistumisestani.. Halu kirjoittaa ajoi minut myös bloggaamaan. En mainostanut blogiani suuremmin kavereillenikaan, lisäsin itseni Blogilistalle (niin kuin kaikkien bloggaajien pitäisi) ja kirjoitin aiheista, jotka minua kiinnostivat, en niinkään omasta elämästäni. No, jotain kuitenkin oli omastakin elämästä. Hiihtojutut ovat olleet oleellinen osa blogiani aina. Kaksi vuotta sitten mainostin, kuinka laskettiin Kolilla sitä paljon puhuttua pyydaa. Vähän piti hehkuttaa, jopa kuvien kera. Ensimmäiset ongelmat int2000.net:in kanssa alkoivat helmikuun lopussa. Puoli vuotta myöhemmin siirryin blogeineni Sigmaticin alaisuuteen ja ongelmia ei sen jälkeen ole ollut yhtäkään. Maaliskuun puolivälissä 2005 muutto nykyiseen asuntoon laitettiin alulle. Kaikki meni muuten ongelmitta, mutta vasta muuttaessa iski vasten kasvoja se, mihin oikein olemme muuttamassa. Nyt on kuitenkin osoittautunut, että paikka on ihan siedettävä, poliisit nyt ovat vain kerran käyneet oven takana kysymässä, olenko nähnyt tai kuullut mitään.. Naapurit haslasivat jotain ja sinne murtauduttiinkin. Eivät asu enää täällä. Laskivat säännöllisesti toisistaan tai itsestään veret käytävään. Siisti juttu! ...

Kaikkien koodareiden ja muidenkin iloisin energiajuoma Battery on nyt saatavana myös sokerittomana versiona koodinimellä Battery Stripped. Batteryn keskivertokuluttajana tunsin vastuuni ja käsitin, että minun on mentävä sinne, minne kaikki eivät vielä ole menneet. Juoda tätä uutta uutetta ja todeta, miltä se maistuu. Olin skeptinen kahdesta syystä: 1) Battery Gingered ei ole hyvää ja 2) Teho Cola Light on kammottavaa. No, testiympäristö oli tuttu ja turvallinen, joten uskalsin lähteä yritykseen. *kraak*. Ei kaksista suhahdusta, kyse on kuitenkin Batterystä. Jopa koulun puoliavoimessa jäähdyttimessä säilytetty Battery oli tällä kertaa riittävän kylmää. Pieni hajustelu antoi ymmärtää, että aromi on erilainen kuin orkkisbatteryssä. Kerään rohkeutta ja maistan. Voimakas etumaku. Nopea ja makea, loppua kohti nopeasti pehmenevä. Originaalibatterylle tyypillinen takaisku puuttuu. Varsin namia, mutta orkkis hakkaa tämän. Jos et usko, kokeile itse.

Minulla on Winamp 5.32 ja käytän läppärissäni USB-letkun yli ulkoista kiintolevyä. Olen lisännyt kiintolevyn musiikkikansiot Watch Folderseihin ja ne tuntuvat Winamp Media Libraryssä näkyvänkin. Mutta sitten kun siirrän halutut (tai kaikki) biisit varsinaiseen soittolistaan, niin Jump ei toimi. En voi hakea soittolistassa biisejä. Jos painan J tai F3 niin se valikko kyllä ilmestyy, mutta vaikka kirjoittaisin hakusanaksi mitä, se löytää vain ensimmäisen biisin soittolistassa. Olen koittanut kysellä tätä vähän joka suunnasta, nyt epätoivoissani jo blogissanikin. Mistähän mahtaa olla kyse?

Lähden viettämään vuodenvaihdetta tuonne keskelle mettää, josta ei paljon blokkailla, jos selviän edes venäläisrynnistyksen alta Vuokatissa. Joten hyvää uutta vuotta kaikille! Toivottavasti ensi vuonna sataa enemmän lunta ja hommat onnistuvat, missä päin maailmaa ikinä ollaankaan. -jasmo

Tänä vuonna olen kyllä itse väistellyt sen kuuluisan joulutunnelman ja joulumielen. Harmi sinänsä. En myöskään kykene edellisvuoden kaltaiseen ”syvälliseen” pohdiskeluun, kun ei sopivia mieltä kiihottavia dokumentteja ole tullut. Kiitän lukijoita kuluneesta vuodesta (eikös kaikki päätoimittajat näin sano joulun alla? Olenhan oman elämäni päätoimittaja..tai ainakin päätoimija) ja toivotan tervetulleeksi myös vuoden viimeisinä päivinä ja ensi vuonna. Siihen asti hyvää joulua kaikille!