Viihde

Ajat on kovat niinku Raylla. Ei, ei Raha-automaatti Yhdistyksellä. Katsottiin viikonloppuna elokuva Ray. En ole siis matkannut tulevaisuuteen, vaan tämän päivän Rayn sijaan katsottiin ihan vuokraelokuva lauantaina. En oikeastaan osannut odottaa taas elokuvalta mitään, se on yleensä paras lähtökohta nautinnolle. Musiikkipersoonien henkilökuvat ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja siksi ihan innolla tuli leffaa tarkistettua. Leffa on aika musiikkipitoinen, mutta ei siis todellakaan mikään musikaali. Aika paljon Ray Charlesin biisejä soitetaan, että jos ko. häiskän musasta tykkää, niin varmasti tykkää leffastakin. Itselle Charlesin tuotanto ei ollut kovinkaan tuttua. Tämän myöntäessään pitäisi kai hävetä. Olen niin kuutamolla, etten kehtaa edes hävetä. Todella monta tuttua biisiä leffassa oli ja monta kertaa tuli olo, että ahaa, tämäkin biisi on tämän kaverin. Leffa rullasi kuin yksiairoinen soutuvene vastavirtaan. Toisaalta oli mielenkiintoista tutustua kaverin elämään lähempää, mutta kovin jouhevaa tai dynaamista kerrontaa on turha odottaa. Mutta mielenkiinto kyllä säilyi koko ajan yllä, että huonoksi en elokuvaa kehtaisi sanoa. Jos ei ole tänään mitään ihmeellistä tekemistä illalla, niin suosittelen tsekkaa: Ray @ MTV3

[][1]Pam Tänään oli iltapäiväleffan aika. Max Payne pyörii teatterissa, joten livistimme töistä vähän aikaisemmin ja otimme varaslähdön perjantaihin nauttimalla action-viihteestä. Tässä tekstissä voi tulla jotain lipsahduksia ko. leffan tapahtumista, joten jos haluat pelata varman päälle, älä lue pidemmälle. ...

En pidä JIMin tavasta nimetä Ninja Warrioria Kahjoiksi ninjoiksi. Ninja Warrior on kuitenkin semivakavaa meininkiä ja huippunimet siinä ovat huippuatleetikkoja. Viihdyttävä sarja. Sen sijaan Hullut japanilaiset on oikein oiva suomennus. Se on myös oikein oiva ohjelma. Suosittelen kaikille. Siinä kyyninen ja vähän kyllästynyt britti(?)selostaja kuittailee kilpailijoille. Taustalla kuuluu japanilaisen selostajan huuto, varmaan japsi kannustaa kilpailijoita suorituksiin, mutta tämä brittiläinen vaan nauraa ihmisten epäonnistumisille ja ihmettelee miksi tämäkin kilpailija on lähtenyt mukaan kilpailuun. Muutamia aika nasevia ja osuvia kommentteja tulee aina välillä, tänä aamuna viimeksi nauratti niin paljon, ettei meinannut tulla syömisestä mitään. Suosittelen!

Vaikka saundi on Firevisionilla (edesmennyt) ja Retropopilla kovin samankaltainen, niin ainakaan minun internetselailun perusteella yhtyeillä ei tuntuisi olevan samoja hahmoja takapiruina. Olisin voinut vaikka vannoa..

Kävin katsomassa pitkästä aikaa rähinää elokuvissa. Asia on kyllä vähän niin, että tiukasta ja älykkäästä draamasta voi nauttia hyvinkin kotona kotisohvalla, mutta sitten, kun aletaan puhumaan efektielokuvasta niin ei elokuvateatterin voittanutta. Havahduin kesken elokuvan siihen ajatukseen, että siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi olen ollut katsomassa elokuvaa, jossa ammutaan. Ja sotaelokuvaa.. En varmaan sitten Sotamies Ryanin. Elokuvassa tuo rynkyn ääni on aika paljon hienompi kuin oikeasti ;) Sitten elokuvaan. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta oikeastaan Iron Man oli hyvä elokuva. Tavallaan. Perinteinen tuollainen Marvel-leffa. Efektejä oli kyllä reilusti.. Nykyään elokuvien parissa työskentelee mallintajanörttejä enemmän kuin koko muuta väkeä yhteensä. Luulisi, että olisi ikävä näytellä leffaa, jossa ei vihreältä kankaalta päästä mihinkään. Silmiinpistävää oli Audin mainonta. Kuin sattumalta päähenkilöllä oli tallissa Audin R8 ja sitä myös näytettiin reilusti. Joku taisi ajaa myös ihan A4/6/tjsp Audilla, mutta siihen ei paljoa kiinnitetty huomiota. Sattumalta keskellä tietä tapahtuvan taistelun aikana muut autot törmäsivät, mutta Audi Q7:n tehokkaat jarrut pysäyttivät auton juuri ajoissa. Ja merkki tuotiin esille niin isolla, että sen kyllä huomaa. Kun muissa autoissa kuollaan, niin Audi Q7 kuski pienen riepottelun jälkeen pääsee rauhassa jatkamaan matkaansa.. En tiedä vaikuttaako tuo kyllä kenenkään ostopäätökseen, mutta aika näkyvää se oli ja alkoi loppua kohti tulemaan jo vähän silmille. Jos menet katsomaan tätä leffaa, niin yksi suositus: Jätä vaimo kotiin :)

En tiedä jaksaisiko sitä valtion virkamiehenä olla, jos ei hotellissakaan saa pornoa katsoa.

Kohta sitä taas saa, nimittäin Futuramaa! Katso CDON.

Tulin juuri elokuvista. Resident Evil: Extinction oli päräyttävä elokuva. Alku vähän hämäsi – edellisistä osista oli jo aikaa, mutta mukaan pääsin nopeasti. Elokuvahan koostuu tasan kolmesta elementistä: säikäyttely, pilkkominen ja ampuminen. Säikäyttely on ok, tosin sitä oli vähän liikaa. Pilkkominen on erittäin jees, sitä oli vähän liian vähän. Ampumista sopivasti. Tämän kaltaista hack’n’slash elokuvaa olen jo vähän kaivannutkin. Gorea. Komeeta. Lisäksi äänet ovat naurettavat, mutta toimivat. Veitsen heilauttelu ilmassa vastaa itsensä Sithin miekan suhinaa ja laukaukset lävistävät uhrinsa kovan pärskäyksen kera. Äänet ovatkin ehkä yksi kohta, josta en ole ihan tyytyväinen. Nimittäin Tampereen Plevna 1:ssä ne olivat vähän liian kovalla. Yläpäätä olisi voinut kuristaa sen 3-5 dB, niin nyt ei tuntuisi korvissa siltä, että äänet tulisivat verhon takaa. Tuntuma on samanlainen kuin keskiverto bileiden jälkeen. Eli siitä miinus. Äärettömän päräyttävä elokuva, tekisi mieli verrata 300:aan, mutta en tiedä kumpi olisi parempi. Kannattaa tsekata :)

Tsekkasin Die Hard 4.0:an. tänään. Alku oli ehkä aika perinteinen Die Hard, mutta en ymmärrä kriitikoiden kitinää tästä leffasta. Loistava! Nauroin ääneen monessa kohtauksessa, aivan spontaanisti ja yllättyneenä kun Bruce tiputti ampujan helikopterista vesipostilla. Hahaha. Jack Bauer ei ole mitään. No joo, juoni vaisu, loppu aika huono, mutta Die Hard! Tosin tällä kertaa Bruce on vähemmän verinenkin lopussa kuin ennen, mutta ampuu sentään itseään! Vähän harmittaa tuo ainainen vaimo/tytär/tiesmikä -kuvio, mutta kai se on action-leffoissa pakollinen. Suosittelen! Ei treffileffaksi! Poikien iltaan 10+ ja kaljan kanssa lähes 100.

Tampereella joskus sattuu ja tapahtuu. Taas kerran nauratti. Sattuipa Hämeenkadulla olevan hieman hiljaisempi hetki, eli keskellä päivää tien pystyi ylittämään punaisiakin päin.. Ainakin yrittää. Kaksi maailman omistajaa lähti hitaasti laahustamaan tien yli, kädet heiluivat reteesti. He katsoivat vasemmalle hypätessään tielle, oikealle kumpikaan ei raaskinut katsoa. Liian ala-astemeininkiä sellainen. Olin tulossa syömästä juuri ja katsoin, et sielläpä menee kaksi staran näköistä jätkää tien yli. Samaan aikaan kuulin linja-auton kiihdyttävän, niinkuin Tampereella linja-auto kiihdyttää, eli täysillä, läppä pohjassa. En nähnyt paketti- ja muiden autojen takia linja-autoa, mutta äänen kuulin voimistuvan ja vauhdin kiihtyvän. Bussikuski työn touhussa. No bussi ja nämä kaverukset olivat sitten yrittämässä samalle suojatielle samoihin aikoihin. Kumpikaan oman elämänsä sankareista ei katsonut oikealle eikä nähnyt bussin tulevan. Minä kuulin vaan kiihdytyksen ja jäin katsomaan, että kohta gore lentää. Bussikuski huomasi kaverukset ja kyllästyi niiden laahustamiseen. Äänimerkki ja kaasu pohjassa bussi lähestyi kavereita. Ensireaktio kavereilla oli varovainen vilkaisu oikealle, sitten laahustaminen jatkui. Samassa ehkä aivot prosessoivat tapahtuvaa, lähestyvää ääntä (kenties dopplerin ilmiötä?) ja bussin alati kiihtyvää vauhtia. Sitten tulikin jo vauhtia, ja pojut juoksivat alta pois. Bussikuski ei höllännyt jalkaansa kaasulta hetkeksikään. Ei edes epäröinyt. Bussikuskeille ei vittuilla.

Katselin eilen painin MM-kisoja. Katsoin ehkä 3 – 4 ottelua, raskasta sarjaa (120kg). Toissapäivänäkin katsoin pari ottelua. Sillon oli kyseessä kevyemmät skundit. Yksi asia yhdisti molempia katselukertoja. En nähnyt yhtään suoritusta. Ei heittoja, ei vyörytyksiä, ei mitään. Näin siis noin 5-6 ottelua, enkä yhtään suoritusta. En laske puolustuspistettä suoritukseksi, nehän vaan makaa mahallaan toisen miehen hääriessä päällä, niinkuin maatalon emäntä hääyönään. En myöskään laske suoritukseksi sitä, että nojaillaan vastakkain sen verran, että toisen kantapäät menee alueelta ulos. Eikö se ole sumopainia? Onko yhtään tyhmempää lajia siis? No varmasti, mutta katsomani ottelut ratkesivat arpaan, eli siihen kumpi on ensin perä pystyssä matossa ja kumpi saa tulla riehtomaan päälle ensiksi. Muistaakseni paini on ollut joskus viihdyttävämpääkin, tämä oli niin tylsää, ettei mitään rajaa. Toisaalta, onhan niillä komeat trikoot.

Sain loppuun kesän lopussa ostamani kirjan Michael Connelly – Kadonnut Valo. Ei ollut aikaa aluksi lukea, nyt tässä pari päivää luin vähän enemmän ja kirja olikin ihan mukaansatempaava. Kyseessä on siis taas yksi Harry Bosch kirja, tosin tällä kertaa yhdellä vanhan miehen terminaattorikohtauksella. Mukavan kevyttä ja loogista menoa. Ei herätä suuria tunteita, mutta toisaalta, mitä tuollaiselta paperbackiltä nyt kannattaa odottaa? Lentokoneeseen, junaan ja bussiin erinomainen valinta. On tullut luettua useita muitakin noita Harry Bosch -kirjoja, joten sikäli tämä oli minulle turvallinen valinta.

Käytiin Hannan kanssa katsomassa viikko sitten Shrek 3. Ei mikään treffileffa muuten! Ykkönenhän oli hulvaton. Tuore, kaunis, törkeä ja hauska. Kakkonen oli kauniimpi, juoni kantoi vielä, mutta varsinkin alku oli aika puuduttavaa. Kolmosessa draivi ei lähde päälle ollenkaan. Kaunishan se on kuin mikä ja kaltaiselleni animaation ystävälle sinänsä varmaan myös pakollinen ostos. Myös ennen niin oiva musiikki on nyt hyvinkin heikkoa eikä oivalluksia ole kovinkaan paljon. Ei leffassa käymisen arvoinen, mutta kyllähän se jotenkin katsoa kannattaa. Ensimmäinen leffa, josta HD-versio olisi tosiaan mielenkiintoinen.

Kai tässä on itsekin tultava kaapista julkisesti, myönnän seuranneeni Salkkareita enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Mutta nyt tökkii. Tänä syksynä alkaneet uudet jaksot, joissa osa esiintyjistä vanheni 10 vuotta ja osa ei, eivät ole oikein vakuuttaneet. Tuntuu, että ohjelma alkoi taas ottaa itsensä vakavasti. Ja siihen ei kyllä niillä näyttelijäsuorituksilla ja sillä käsikirjoituksella ole varaa. Ei oo pystyny nauraa montaakaan kertaa. Ei jaksa enää säännöllisesti seurata, ennemmin tekee jotain muuta. Tarvitsisi taas jotain räväkkää, esimerkiksi Sepon seisokki saunassa oli päräyttävä. Katselin lauantaina Kotikatua. Ihan muutaman kokonaisen jakson olen katsonut aiemmin, pakon sanelemana, mutta nyt otin Lidlistä ostetun light siiderin (30 kcal / desi! what!) käteen ja katsoin ihan vapaaehtoisesti. Ja voi että. Kyllä sielu lepää, kun katsoo näyttelijöiden toimia.. Salkkareissahan paras näyttelijä on Ossi (ei hajua oikeasta nimestä) ja hänkin vaan osaa näyttää kroppaansa. Ja hauskahan Kotikatu on, vaikken todellakaan skenessä olekaan. Suomalainen perustylsä huumori siinä kukkii ja naurattaa. Pitänee katsoa seuraavankin kerran, ihan vain siltä varalta, ettei tämä nyt ollut vain sattumaa, että oli hyvä jakso Kotikadussa. Salkkarit on kyllä menny todella huonoksi, parannusta odottaessa. Kun muistelen, että keväällä se oli ihan hyvä.. Mikä tää Aaro/Eero -läppäkin on, eikö ne käsikirjoittajat ole tajunnu, että se ois pitäny lopettaa jo noin 5 viikkoa aikaisemmin kuin se edes alko? Morjes. Enää ei tarvita ku Taylor-tyyppisiä henkiin heräämisiä, niin johan päästään seuraavalle levelille..

NRJ, tuo ihana 30 biisin soittolistalla varustettu radiokanava. Jakaa ilmeisesti mielipiteet aika tehokkaasti. Itse kyseistä kanavaa vihaan kyllä koko sydämestäni. Ok, joskus tulee ihan hyvää musaa, että esimerkiksi autolla ajaessa voi sen 30 minuuttia jaksaa kanavaa kuunnella. Mutta entäs työpaikkaradiona? Aamulla tulee se joku aamushow, joka onkin todella omaperäinen idea. Jotkut Renni ja Sunni ja ties mitkä kertovat toinen toistaan tyhmempiä juttuja, itsellä silmät ja korvat vuotavat verta niitä kuunnellessa. Äänenlaatu NRJ:llä on jotain ihan käsittämätöntä, puheäänessäkin tuntuu olevan joku erikoinen filtteri ja subbari jytisee, kun ukko NRJ:llä puhuu. Kammottavaa. Ehkä se vetoaa tiettyyn kansanosaan. Kun siirrytään päiväohjelmiin, jutut eivät ainakaan parane, mutta samat biisit alkavat tulla jo 3 kertaa uudelleen. YleXillä tässä vaiheessa vasta toista kertaa. Mielestäni tuo soittolistaradiomeininki on kyllä just sieltä ja syvältä, onneksi YleX lähettää noita erikoisohjelmia (Mestarisaundi, TTI, jne.). Siinä missä YleXin pissikakkahuumori (varsinkin iltapäivässä) on hauskaa, koska se on niin erikoista, niin NRJ:llä se on lähinnä tylsää, koska jutut eivät siitä parane koskaan. En tiedä tehdäänö NRJ:llä taustatoimitusta ollenkaan, tuntuu siltä ettei. Ei ole ehkä yllätys että Henkka Hyppöstä ja sen aisaparia lukuunottamatta kaikki julkisuuteen ja televisioon paremmin päässeet tulevat YleXiltä, tosin Ylellä radiosta televisoon siirtyminen on tietenkin aika paljon helpompaa, kuin esimerkiksi NRJ:llä. Itsellä on nuo Sennheiserin kaks-vitoset aina läppärilaukussa mukana siltä varalta, että jos pomo työpaikalla haluaa kuunnella NRJ:tä. Kaks-vitoset kuitenkin vaimentaa ilmeisen hyvin (25-30dB?) ja ovat sikäli herkät, että läppärilläkin niillä saa luukutettua niin kovaa, että Rennet ja muut Urpot jäävät kuulematta. Kuulo lähtee, mutta järki säilyy.

{.thickbox}Katsoin viime viikolla Neloselta tullutta Jerichoa (ensimmäisen kauden toinen jakso) ja idea oikeastaan viehätti minua. Sain käsiini ennakkoversion DVD-boksista.. Ideana on kuvata pienkylän elämää sen jälkeen, kun tusinassa amerikkalaiskaupungissa on jysähtänyt ydinpommi. Ei ole hallintoa, ei ole kommunikaatiovälineitä, eikä pikkukylässä tiedetä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Ollaanko sodassa, kuka hyökkäsi, tuleeko apua ja niin edelleen. Maailma valuu kohti Mad Max -elämää. Vaikka aluksi idea tuntuu aika perinteiseltä, niin valittu näkökulma on loistava. Epätietoisuus. Erinomaisesti kuvataan sitä, kuinka ihmiset ovat epätietoisia siitä, mitä tapahtuu ja kuinka jotkut yrittävät ottaa kaikkensa siitä, ettei lakia ja järjestystä oikeastaan ylläpidetä. Ok, onhan tässäkin sarjassa ongelmansa ja oma Jack Bauerinsa, mutta toisaalta se on vain hauskaa. Muutama käyttämätön jännittävä mahdollisuus sarjassa on ja vähän harmittikin, kun sitä tietä ei menty. Ensimmäisissä jaksoissa salaisuuksia ja epäselvyyksiä oli pelottavan paljon. Ajattelin, että tämä on taas uusi Lost. Mutta eipä vaan ollut. Ensimmäisellä tuotantokaudella vastataan lähes kaikkiin oleellisiin kysymyksiin (paitsi ei tietenkään siihen suurimpaan) ja toisella kaudella pitäisi olla vain 7 jaksoa ja that’s it. Ei loputonta jatkumoa, vaan alku ja loppu. Mikä olisikaan hienompaa? Vihaan Lostia. Mielestäni se sarja on aivan sieltä ja syvältä. Suosittelen tarkastamaan, vaikka sitten Nelosen tahtiin, tai jotenkin muuten.

Vinkki tamperelaisille Simpsoneiden ystäville. Stockmann myy tuotantokausia 1-9 hintaan 19,90 EUR kpl. Eilen tosin ei ollut jäljellä kuin kaudet 4 ja 9. Itse poimin ysin talteen.

En ehkä ole mikään meemien ihmelapsi, enkä niistä hirmu innostunut ole, mutta koska ninnu minut haastoi, niin pitäähän se ihan kohteliaisuuden takia vastata. Tarkoituksena oli listata 7 faktaa itsestä. Paljastuksia paljastuksia. En käynyt alaikäisenä baarissa, paitsi vähän aikaa 16 vuotiaana. Karvoitustani on poistettu vahaamalla Sain ajokortin vasta toisella yrityksellä. En ollut samaa mieltä tarkastajan kanssa. Seuraavalla vedolla oli uusi ukkeli ja sille kelpasi. Minulla on käytössä naisten kenkiä Katson salattuja elämiä, ainakin seurassa Keräilen DVD-elokuvia ja -sarjoja Olen tänä kesänä jo alkanut näkemään hiihtounia..

Kysykää vaikka Maddoxilta! (via ButtUgly)

Kuunnelkaapa, tämä niitä ylex älyäks helmiä: http://areena.yle.fi/toista?id=209811&pladd=209811