Viihde

Olen aina tykännyt katsella scifi-elokuvia ja -sarjoja. Jos tartun kirjaan, valintani osuu lähes poikkeuksetta fantasiaan tai tieteiskirjallisuuteen. Hyllystä löytyy kaikkea Witcheristä ja Kvanttivarkaasta aina Isaac Asimovin klassikoihin. Nämä ovat olleet tosi viihdyttäviä, mutta olen pannut merkille toistuvan ja ärsyttävän kaavan. Usein käy niin, että kirjasarjan ensimmäinen osa on se paras. Siinä esitellään uusi maailma ja idea; kirjailija käy ympäristöä seikkaperäisesti läpi ja tuntuu olevan tyytyväinen luomaansa maailmaan. Mutta kun joudutaan kirjoittamaan kakkos- ja kolmososia, se alkuperäinen maailma ei kirjailijan mielestä enää riitäkään. Aletaan lisäillä kaikenlaisia outoja juttuja. Näin kävi mielestäni esimerkiksi Hannu Rajaniemen Kvanttivarkaassa. Siinä oli erinomainen ja kiinnostava perusajatus, mutta jälkimmäiset kirjat menivät todella sekavaksi ja aikamoiseksi ”trippailuksi”. TV-sarjojen kirous: kun mopo karkaa käsistä Sama ilmiö vaivaa tv-sarjoja, ehkä vieläkin pahemmin. Otetaan esimerkiksi eräs scifi-sarja, josta pidin aluksi valtavasti, The Expanse. Se oli jotain aivan ennennäkemätöntä. Katsoin sitä suorastaan haltioituneena, sillä en ollut ikinä aiemmin nähnyt niin hienosti kuvattua avaruusympäristöä. Avaruus oli luonnollinen osa kaikkea toimintaa: oli nähty vaivaa sen eteen, miten alukset käyttäytyvät tyhjiössä, miltä taistelu oikeasti näyttää ja millaisia fysiikan ongelmia ihmisillä on. Mutta mitä pidemmälle sarja eteni, sitä pahemmin juoni lähti käsistä. Siinä ei ollut enää oikein mitään tolkkua, ja mukaan ahdettiin aivan liian paljon erilaisia asioita. Alun realismi ja tiukkuus katosivat kohinaan. Pelit ymmärtävät pysyvyyden päälle Jos tätä vertaa tietokonepeleihin, ero on huomattava. Aika moni peli, jota olen pelannut, pyörii itse asiassa tosi tiiviisti yhden konseptin ympärillä. Lähes aina pelissä on alusta loppuun samat pelimekaniikat. Niitä ei muuteta kesken kaiken, tai jos muutetaan, niitä vain tuunataan hieman tarinan ehdoilla. Puolivälissä peliä tekijät ja käsikirjoittajat eivät yleensä kyllästy ideaansa, keksi jotain ihan muuta tai lähde viemään ajatusta jonnekin aivan uudelle tangentille. Peli yrittää yleensä kertoa yhden, eheän tarinan. ...

Pelistudiolla työskentely on varmasti aika jännittävää. Iso osa peleistä ei täytä niille asetettuja myyntihaaveita. Toisaalta, esimerkiksi GTA V peli on myynyt aivan käsittämättömällä kuudella miljardilla dollarilla. Pelaajanakin on jännittävää. Steam, PS store, Xbox pelikauppa ja muut ovat täpötäynnä pelejä pienistä indie-studioista aina sinne suurimpiin AAA-pläjäytyksiin. Klikkaa, lataa ja pelaa. Mutta minkälaisia kokemuksia hittipelit tarjoavat? Tämä postaus ei sisällä juonipaljastuksia, mutta kommentoi uusia pelejä kuten Cyberpunk 2077 ja Alan Wake 2. Remedy teki taas saman pelin ja nimesi sen tällä kertaa nimellä Alan Wake 2 Remedyllä on pelistudiona tietysti lunastettu paikka sydämessäni. Lunastus aloitettiin Death Rallyllä (sitä voi nykyään pelata ilmaiseksi), sitten tuli Max Paynet. Minulla on tainnut Remedyn peleistä jäädä pelaamatta ja läpäisemättä ainoastaan Quantum Break. Alan Wake (1) oli ensimmäinen pettymys minulle Remedyn tuotoksista. Siinä oli paljon hyvää potentiaalia, joka jotenkin tuntui hukkuvan sen taakse että pelaaja heitettiinkin tarinan sijaan rämpimään pimeissä metsäränneissä ampuen loputtomalta tuntuvia mörkölaumoja oikeastaan ilman mitään sellaista joka olisi tuonut pelaajalle hyvän fiiliksen. Tunnelma ja musiikki oli hyvä ja tarinan voisi nauttia, mutta varsinaisena pelinä AW oli mielestäni huono. Control oli pääosin hyvä peli ja yliluonnollisuuden niputtaminen FBC:n kaltaisen tutkimuslaitoksen yhteyteen oli hauska idea. Että asiat oli tavallaan yliluonnollisia, mutta tälle tutkimuskeskukselle vaan peruspäivä konttorilla. Myös pelimekaniikka oli hyvä. Oli tunnelmaltaan intensiivisiäkin kohtia, mutta silti tavaroiden räimiminen, räiskintä ja muu pelimekaniikka oli kunnossa. Alan Wake 2 jatkaa siitä mihin ykkönen jäi (monellakin tapaa). Kun valitsin pelin alussa vaikeusastetta, että haluanko vain storymoden vai vaikeampaa pelaamista, päätin ottaa vähän vaikeamman vaikeustason. Olen pelannut AW2 nyt viitisen tuntia ja vaikeustason näkökulmasta pelillä ei mielestäni ole annettavaa. Tarina, kulttuuriviittaukset, suomiviittaukset jne on periaatteessa mielenkiintoista, mutta räiskintä (johon vaikeusaste vaikuttaa) ei. ...

Tänä vuonna en ole juurikaan BB:tä katsonut. Taitaa muutenkin olla vähän latistumaan päin ko. konsepti, koska työkaverit, jotka on aiemmin innokkaasti seuranneet, ovat pahasti nyt jääneet jälkeen ohjelmassa. Tai sitten vaan ikä vaikuttaa. Minä katsoin BB:tä tänä vuonna pari jaksoa. Ihan yleissivistyksen vuoksi ja toisaalta siksi, että onko siellä mitään uutta. No, ei ollut. Konsepti on edelleen minusta outo. Mahdollisuuksia olisi vaikka mihin, mutta ohjelma pidetään älyllisesti niin matalalla kuin mahdollista, tällä kertaa panohuone on vissiin kuitenkin jo poistettu? Varmaan siksi, kun jonkun pippeli vilahti lähetyksessä. Se on kauheaa. Se ei sen sijaan ole yhtään kyseenalaista, että BB:ssä on panohuone. BB on liian nynnyä. Olisi hienoa vaihdella vuorokausirytmiä siten, että välillä päivät olisivat 10h pitusia, välillä 35h pituisia. Olisi hienoa kertoa Ukrainan kriisin laajenemisesta ja siitä, että Suomi on liittynyt Natoon. Olisi hienoa kertoa lisääntyneestä jännityksestä Suomen ja Venäjän välillä. Olisi hienoa kertoa kilpailijoille lakosta. Olisi hienoa, jos Big Brother ei ottaisi mitään yhteyttä kilpailijoihin niin pitkään aikaan, että kilpailijat alkaisivat kuvitella, että heidät on unohdettu taloon. Olisi hienoa, jos konseptia vietäisiin pidemmälle. Tämä konsepti, jossa suomalaisille annetaan viinaa, ei ole mitenkään uniikki tai ennenkokematon. Tehdään siis jotain muuta. Kiusatkaa niitä. Mä alan heti katsomaan, kun kilpailijoille kerrotaan, että ydinvoimala on lähistöllä sulanut ja tässä on vähän tilanne päällä, mutta olkaa te vaan turvassa siellä. Saataisiin muutakin puheenpartta sinne, kuin että kuka pani ketä ja kuka haaveilee juontajan urasta. Nuo ihmiset ei kai ihmisinä kiinnosta ketään.

On tämä ajatuksia herättävä sarja. En ole vielä edes katsonut viimeistä jaksoa ja pakko on tulla jo blogaamaan. Sarja antaa todella ajattelemisen aihetta. Kuten: Miten niin isolla rahalla on saatu näin huono sarja Raha ei tunnu korvaavan käsikirjoitusta Miksi taistelukohtaukset ovat kamalan ja naurettavan välillä Eikö kauheudella mässäily koskaan riittänyt ohjaajille Nokkelampi ehkä jo osasikin arvioida, että en ole hirvittävästi tykännyt sarjasta. Minut on helppo ampua alas, sillä penään sellaisia asioita, jotka tekevät sarjasta vähemmän vaikeita. Ja se ei tietenkään ole kuvateosten harrastajan ihanne. Realistisuuden penääminen tai sen kehuminen on vähän mahdotonta näin pullamössösukupolven edustajana. Mutta varsinkin taistelut ovat kyllä aika.. kökköjä. On inhottavaa seurata jotain taistelua, joka kestää vaikka 15 minuuttia. Siinä juostaan, ammutaan, kuollaan, kuollaan eri tavalla, kuollaan roiskahtamalla, ammutaan, juostaan, huudetaan. En tiedä oliko jenkkien strategiana siellä puolen maapalloa vain juosta ja huutaa, ehkä oli. Silloin kuvaus on totuudenmukaista. Katsoja on kuin perusjääkäri, joka jätetään suunnitelmien ja strategioiden ulkopuolelle. Sitten ryntäillään, huudetaan ja kuollaan 15 minuuttia ja katsoja miettii että mitähän tässä nyt tapahtuu. Alkupuolella sarjaa harrastetaan vielä pimeässä sotimista. Se on erityisen jännittävää, kun 15 minuuttia ammutaan, huudetaan ja kuollaan ilman kuvaa. Katsoja ei tiedä tavotteista tai välitavoitteista, joita sotilailla ehkä jopa on. Ainut mistä katsoja tietää, on 15 minuutin ampuminen, huuto ja kuoleminen. Sotaa käydään kolmen ihmisen silmin. Heidät oppii sarjan aikana tunnistamaan suunnilleen nimeltä, kasvoilta ei juurikaan. Heitä näytetään vähän silloin tällöin. Muut ihmiset pääasiassa vilisevät, ampuvat, juoksevat ja kuolevat sarjassa. Mitään BoB henkistä henkilöihin tutustumista on melko turha odotella. Entäs ne japsit sitten. Sarjassa muistetaan muutaman kerran mainita heidän oveluus, peräänantamattomuus, kuoleman halveksinta ja kamikazet. Mitään näitä ei kuitenkaan sarjassa nähdä, vaan sarjassa olevat japanilaiset ovat extroja Rambo-elokuvista. He juoksevat, huutavat, ampuvat ja kuolevat. Tai no yleensä eivät edes ammu. Jenkit telottavat japseja. ...

Katsoin viime viikolla TV2 homoiluiltaa ihan sattumalta. Minua jotenkin perverssillä tavalla viehättävät nuo tuollaiset taistelukeskusteluohjelmat ja usein niissä saadaan ihmiset sanomaan mitä kummallisimpia asioita. Homoiluilta meni minunkin kokemuksella varustetulta kaverilta välillä sen verran yli, että oli pakko lepuuttaa itseään toisella kanavalla. Olen seurannut asiasta virinnyttä keskustelua ja olen palanut halusta tuoda jotain omaa näkökulmaa asiaan – en ole vain keksinyt mitään, mitä ei olisi jo sanottu. Ajattelin kääntää oman, mielestäni melko liberaalin, arvomaailmani päälaelleen ja kirjoittaa blogijuttu siitä, kuinka hallitsevat ryhmät, kuten valkoinen heteromies tai kristillinen kirkko ei voi samaan tapaan arvostella muita, kuin muut arvostelevat sitä. Mutta vaikka olen sataprosenttisesti tuon ajatuksen takana, niin aika vaikea sitä on tähän yhteyteen yrittää ympätä. Ei ainakaan sen jälkeen, kuin suosikkikansanedustajani ERÄS ilmoitti että hän hyväksyy kyllä homot, mutta se homoilu on vitun ällöttävää. Joten se siitä sitten.

No, kävipä niin että eräänä lauantaisena päivänä (tänään) ei ollut illalle mitään suunnitelmia, vaimokin karussa. No, lompakostahan löytyi vapaalippu elokuviin ja ajattelin, että teenpä tällaisen sooloiskun, kun edellisestä sooloilusta (Inception) jäi niin hyvä maku. Mikäs nyt on suosittua, no The Expendables. Leffahan oli kunnon kasariräiskintä, jossa juoneen ei ollut paljon panostettu. Leffan kantava voima ilmeisesti oli tähdistö, Jason Statham oli päässyt päärooliin Syltyn kanssa. Sitten oli Jet Litä, Mickey Rourkea, oli Dolph Lundgrenia ja Randy Coutourea ja tietysti Arnoldi ja Bruce Willis. Ja lisää oli pyydetty, Wesley Snipes ei päässyt esiintymään, koska kuvaukset oli ulkomailla ja kyseinen jamppa ei saa jenkeistä poistua. Van Damme sanoi, että leffassa ei ole juonta (totta, mutta ei dammen perusleffoissakaan ole). Kysyttyjen tähtien lista vaan jatkuu. No, menin leffaan ja odotin että nyt nähdään sitten, että näitä tähtiä tapetaan, sehän on aina siistiä. Höpsis. Ei niitä mitään tapettu. Alkuteksteissä huomasin, että leffan oli ohjannut ja kuvakäsikirjoittanut Sylvester Stallone. Siinä vaiheessa olisi pitänyt ehkä nousta ja lähteä kotiin. Sylttyhän teki nyt niinku uuden Rambon, jossa on muitakin tähtiä, kuin hän itse. Leffassa ei ole mitään eroa viimeisimpään Ramboon, veritehosteetkin ovat samat ja juoni vielä huonompi. Tapettavan armeijan kokokin (200 miestä) taitaa olla sama? Willisin ja Swartsineekerin cameot oli lyhyitä, mutta hauskoja. Syltty ja Arska keskustelee: Arska: Give this job to my friend, he loves playing in the jungle. (arska tarjoaa työn syltylle) Syltty: Right. Bruce: [Arska lähtee] What’s his fucking problem? Syltty: He wants to become president. Hyvä, huumoria! Kattomaanhan tätä leffaa ei kannata mennä, minun vierestäni pari jotain 15v kollia lähti kesken leffan pois, kun ei jaksaneet kattoa. Jos tykkää 80-luvun toiminnasta, ärsyttävästi leikatuista ja heilutelluista taistelukohtauksista ja järjettömästä godmodesta, mikä hyviksillä on, niin sitten voi mennä katsomaan. Muuten ei kannata. Wareta ja kato kotona poikain kanssa kalja kourassa. Juonessa pysyy kyllä mukana, vaikkei koko ajan jaksaisikaan seurata. Eivät saa päähänsä ainakaan jatko-osaa tehdä sitten. ...

Hyvä Yleisradio! Sääilta. Se tulee taas. Sääiltaan soittaa aivan liikaa suoraan sanottuna höperöitä ja pallosalamahaahuilijoita. Olen kuunnellut sääiltaa monta vuotta aktiivisesti ja olen kuullut jo kaikki tarinat pallosalamista ja vuoden -27 erityisestä ukkoskesästä ja siitä, kuinka vuonna 1945 vielä sirkat soittivat kovempaa ja kuinka ukkospilvet kiertävät vesistöjä ja millon mitäkin vaarantöppyröitä. Olisiko mitenkään mahdollista etukäteen vastata puheluihin ja toivottaa hyvää illanjatkoa juopuneille, höperöille ja samoja kysymyksiä kysyville ärsyttäville jankkaajille? Radiossa on enemmän asiantuntijuutta äänessä ilmastoon liittyen mitä yleensä ja se saadaan hukattua kaikenlaiseen turhanpäiväiseen voivotteluun siitä, kuinka salami iskikin naapurimökkiin vuonna 1927 ja lähes heti perään 1967, eikä kertaakaan meidän mökkiin vaikka ihan vieressä on! Se on varmaan soittajan elämän kohokohtia, mutta keskivertokuuntelijaa se ei kiinnosta pätkääkään. Jos puheluita ei voida alkaa skriinaamaan, voisiko toimittaja edes olla jämäkämpi ja torpata jaarittelijat ja jankuttajat pois kuluttamasta kaikkien aikaa. Voisiko se olla mahdollista? ”Tämä aihe taitaa olla jo loppuun käsitelty, hyvää illan jatkoa.” Näin saataisiin meille kaikille parempaa radiota ja halukkaille parempia vastauksia. Miettikää edes tätä, vai onko tämä toimittajien sellainen sisäpiirijuttu, että nauraa kiherrätte ohjelman jälkeen soittajia? Hyvin pokka kyllä pitää ohjelman aikana, siitä täytyy antaa pisteet. Jasmo

Inception, tuo tämän hetken kuumin elokuva. Mennessäni katsomaan sitä, en oikeastaan odottanut kamalasti mitään. Ystävistäni osa on tykännyt elokuvasta kovasti ja osa vihannut täysin. Toisaalta, juuri sen vuoksi odotin hyvää elokuvaa, koska se jakaa mielipiteet noin voimakkaasti. Tuntui, että kaikki hekuttivat Dark Knightia, vaikka minun mielestäni se oli täysi rapa. Ehkäpä Inceptionissa olisi jotain, joka viihdyttäisi. Ja olihan siinä. Täytyy sanoa, että elokuvan trailerit näyttivät elokuvan täysin erilaisena, kuin mitä se oli. Trailerin nähdessäni ajattelin aikoinaan, että tuota elokuvaa en mene katsomaan, enkä olisi mennytkään, jollei siitä olisi kasvanut tällainen pienimuotoinen hype. Ja elokuva oli hyvä. Pahoittelen, mutta kerron seuraavaksi jotain asioita, joita ei ehkä kannata lukea, jollei leffaa ole vielä nähnyt ja sen aikoo mennä katsomaan. ...

Olen katsonut muutamia jaksoja TV-sarja Survivorsista. Ei, tällä kertaa ei ole juntteja autiolla saarella, vaan kunnon post-apokalyptista meininkiä. Ohjelma tulee joltain TV-kanavalta, en muista miltä. Ehkä kolmoselta. Idea on siis se, että tauti tuli ja tappoi yli 99% väestöstä maailmassa. Sitten seurataan brittien toilailua jossain kaupungissa, olisikohan Lontoossa vai missä. Sarjan idea oli todella mielenkiintoinen. Tällainen vallan uusijako saa miettimään kaikkia jänniä ajatusleikkejä, kuten että mitä itse tekisit ja mikä on tärkeintä, ruoka, bensa, sähkö vai aseet. Valitettavasti sarja ei ole lähestynyt asiaa tällaiselta kannalta, ainakaan ensimmäisten jaksojen osalta. Ensimmäisissä jaksoissa ei ole saavutettu mitään, ainoastaan sekoiltu. Lisäksi käsikirjoituksessa on aika ihmeellisiä juttuja, jotka minua ärsyttävät. Mutta silti kokonaisuus pitää hyvin kiinni, vähän niin kuin 24 (kauheeta rapaa, mutta pakko kattoa) tai parempi esimerkki Jericho, joka oli erinomainen, mutta omine ongelmineen. Jotenkin hupaisaa on, että vaikka Survivorsissa kourallinen ihmisiä säntäilee jonkin suurkaupungin (ehkä Lontoo) sisuksissa, he törmäävät koko ajan toisiinsa. Minua ärsyttää myös se, että vaikka päähenkilöitä ahdistellaan jatkuvasti aseellisin joukoin, he eivät itse ota mitään askelta puolustautumista kohtaan, mutta kaipa olen vaan katsonut liikaa toimintaelokuvia. Enkä ole katsonut vasta kuin muutaman ensimmäisen jakson sarjasta, joten en tiedä millainen sotatilanne vielä puhkeaa. Lontoossa (se kaupunki taitaa olla kyllä Manchester) pelätään jo ruuan loppumista pari päivää Kuoleman jälkeen. Kauppojen hyllyillä oikeasti on tuolle määrälle ihmisiä säilykkeitä sun muita ainakin vuodeksi. Mutta hyvä sarja on, näine ärsyttävine ajatuksineenkin. Kannattaa öögata jos sattuu sopimaan aikatauluun.

Pendulum taisi lyödä itsensä Suomessa ihmisten tietoisuuteen Provinssirockissa. Itse en ole koskaan Pendulumin live-konserttia kokenut, ainoastaan DJ-keikan aikoinaan. Mutta siitä asti kuin Häivälän Hartsa mulle Pendulumin joskus pakkosyötti, olen tykännyt ko. bändistä. Erityisesti vanhempi matsku oli mieleeni, mutta en tiedä mitä on tapahtunut, kun Propane Nightmares alkoi kuulostamaan viime vuonna yhtäkkiä hyvältä ja Watercolour tänä vuonna toimii myös. Sitten kun Pendulumia sai Play.comista niin edukkaasti (ks. aiemmat postaukset), tilasin sekä Hold Your Colourin että tämän uusimman, Immersionin. Nyt levyt ovat olleet jonkin aikaa kuuntelussa. Immersion alkaa perinteiseen tapaan introlla, mutta siinä missä intron jälkeen Hold Your Colourilla tulee Slam, jatkuu Immersionilla intro oikeastaan vielä 2. raidankin. Biisi on juuri sellainen, että voin vaan kuvitella sen soivan, kun SuperStarDJ kiipeää Pendulumin DJ-keikoilla lavalle. Ei mikään äärettömän herkullinen kuunneltava, mutta kieltämättä virittää tunnelmaan. Ja tunnelmahan on melko ok. Nimittäin kolmosbiisinä oleva Watercolour lyö sellaisen tahdin päälle loppulevylle, että oksat pois. Sitä Pendulumilta tietenkin odotetaankin. Nelosbiisinä oleva dubstep-henkinen kappale lyö vielä naulan niin hyvin arkkuun (päähän?), että nautinto on siinä valmis. Ja sitten on vielä 11 biisiä jäljellä! Kieltämättä 4. biisin jälkeen kappaleet vähän hukkuvat minulla massaan, Pendulumille ominaisia lauluja, breikkejä, fillejä ja saundeja tulee raita toisensa jälkeen ja setti ehkä huipentuu yhteistyössä In Flamesin kanssa tehtyyn raitaan Self vs Self. Täytyy myöntää, että olin todella skeptinen tuollaisen yhteistyön toimimisesta, tuli lähinnä mieleen Avain & Pelle Miljoona, mutta kas vain, toimii muuten! Levy on jotenkin saatu kasattua niin, että se on aika helppo kuunnella, siis helppoa tanssimusiikkia myös niille ihmisille, jotka eivät ole Pendulumia tai junkkaa ennen kuunnelleet (Se puristi joka alkaa vääntää tästä pendulumin Jump-Stepistä ja Pendu-Stepistä ja vaikka mistä musagenrestä, ole hyvä ja ehdottomasti, kommentteihin mahtuu!). Mutta kuitenkin juuri esim 4. raita on kaikin puolin hyvä dubstep-henkinen biisi, jonka tahtiin varmaan nyrkit on heiluneet. Ja päät. Ja loppupuolella on aika erikoisiakin saundeja ja aika röyhkeää pörinää, joten myös musiikkigenreä yleisesti kuuntelevia muistetaan. ...

Salatut elämät. 5 minuuttia itse asiaa, 5 minuuttia mainoksia. 10 minuuttia huippujännitystä, 5 minuuttia mainoksia, ennen muutaman minuutin ohjelmaa ja lopputekstejä. Tähän on nyt tultu, mainokset puskevat ruutuun kuin yleinen syyttäjä (tosin en tiedä miksi syyttäjä puskisi ruutuun) ja niiden kanssa ei voi kuin äristä. Kaikkeen tottuu, kuulemma. Jenkeissä mainoksia on vielä enemmän ja se on ihanaa, ainakin mainostajien mielestä. Suomessa yritettiin myös mainostaa energiajuomia ohjelmien aikana – en tiedä onko se oikein laillistakaan, mutta ilmeisesti mainonta on nyt lopetettu. Olen edelleen siinä käsityksessä, että tv-ohjelmien mainostuslaki ei ole edes vielä muuttunut, mutta se on jo hyväksytty ja tv-kanavat rikkovat sitä, eikä ketään jaksa enää kiinnostaa, kun kohta se kuitenkin muuttuu. Voi olla, että tuo viimeinen tieto on virheellinen. Vaan kylläpä laittaa ihmistä kiristämään, kun saa nauttia noista mainoksista jatkuvasti. Ei vaan kestä järki kattoa esim Salkkareita, jos siinä tulee mainoksia kaksi kertaa puolessa tunnissa + tuotesijoittelu. Ja jossain menee edelleen se raja, että en ole alkanut nauhoittaa salkkareita, jotta voisin skipata mainokset. Mutta kaikki muut ohjelmat nauhoitan. Nauhoitan käytännössä ihan kaikki ohjelmat joita seuraan. Topfieldin lisäohjelmisto nimeltä Uk Auto Scheduler auttaa tässä. Meillä on talouden boksissa noin 30 hakusanaa, joiden perusteella toppy nauhoittaa tulevat ohjelmat, mutta ei uusintoja. Todella toimiva himmeli. Näin pääsen kaikkien mainosten yli. En siis näe yhtäkään mainosta, en edes niitä, joista puhutaan julkisuudessa. Mutta silloin tällöin katson esimerkiksi maanantaisin tulevia leffoja. Esimerkiksi nyt katsoin Bournea. Mutta eih. Myös Bournessa tuli jatkuvasti mainoksia. Yleensä en tee näin, mutta laitoin digiboksin pauselle, hommailin muuta ja kun sen 10-15 minuuttia saa puskuriin kamaa, voi mainokset kelata yli ja saa leffan lopun vielä kiinnikin katsoessa. ...

Kävin tuossa katsomassa leffan Reindeerspotting. Joo, juuri se, mistä Suomen lehdistössä on nyt väännetty, että sopiiko se valistusmateriaaliksi vai eikö ja että kannustaako se huumeiden käyttöön vai eikö ja että saako sen katsoa alle 18v kansalainen vai eikö. Siinäpä sitä onkin jo keskustelemista. Mentiin kattomaan se, kun ei ollut muuta tekemistä ja ikäkin riitti! Oikeastaan mielenkiintoni kyseiseen leffaan heräsi lukiessani artikkelia Imagesta, siinä kuvaaja- & ohjaajakaveria oli haastateltu ja kerrottiin ihan kivasti elokuvan teosta juttuja. Lisäksi pikkupoikamainen angstini, jota olen hyvin sisuksissani ruokkinut ja jota nuoruuden huumevalistuksissa ruokittiin kyllä kaksin käsin, nauttii, kun dokumentissa ja itseasiassa siinä Imagen artikkelissakin sanottiin, että huumeet tuntuu erittäin hyvältä. Ei niin kuin huumevalistuksessa aikoinaan, tässä Pertti polttaa kannabishuumetta, seuraavaksi hän makaa paskat housussa omassa oksennuksessaan ja syö sitä. No, leffa oli mielenkiintoinen. Itse olen onneksi pysytellyt elämässä täällä lintukodon puolella niin nuo tuollaiset hommelit on aivan tuntemattomia. Mielenkiintoista olikin turvallisesti leffassa kattoa, että millaista se narkkaus sitten on. Ja aika sekaistahan tuo tuntui ainakin päähenkilöllä jo olevan. Olisin kuitenkin ehkä kaivannut enemmän päähenkilön, tai muiden, kuvailuja siitä, miltä milloinkin tuntuu ja että mitä ne funtsii elämästään. Minusta aika paljonkin sitä piikittämistä olisi voitu jättää pois. Jotain tällaista ajatusten virtaa leffassa pari kertaa olikin ja se oli hyvä juttu. Kun kaveri kaivaa neulan jostain roskiksen maksalaatikosta, huuhtelee sen ja sit koko porukka tööttää sillä, niin silloin teki pahaa. Silloin tuli mieleen aika voimakkaasti, et näillä kavereilla ei nyt mee kovin vahvasti. Tosin osalla kai oli vähän paremmin homma läjässä ja viihdekäytöllä, mutta kai jokainen narkki on ainakin omasta mielestään ihan läjässä. ...

Ihailen nuoria, jotka alkavat harrastaa politiikkaa. Kaikki vinot ja vanut ja mitkä lie konut. Kuinka he motivoituvat työhön? Kun minä katson tätä politiikkaa ja esim tätä YLE-maksun perseilyä, niin minua ei yhtään motivoi osallistua politiikkaan, jotta pääsisin itse vaikuttamaan. Lähinnä mieleen tulee väkivalta ja ihmisten poistaminen eduskunnasta / hallituksesta. Huom, tämä oli nyt tämmöinen lennokas kielikuva, minua ei tarvitse hakea säilöön. Miten tuosta YLE-maksustakin on saatu noin huono? Kenen etua se palvelee, että maksu ei ole progressiivinen ja suoraan verotuloista? Miten ihmiset uskovat sen väitteen, että tällä tavoin jotenkin YLE:n poliittinen riippumattomuus säilytettäisiin. Mitä eroa on budjettirahalla ja YLE-maksurahalla? Ilmeisesti ainut ero on se, että toisesta päätetään ministeritasolla, budjetti lyödään läpi ihan eduskunnan edessä. Tästä en ole kyllä ihan varma. On naurettavaa, että kun muualla kaikki yritykset kärsivät lamasta, niin Ylessä vaan ollaan käsi vielä pidemmällä kuin aiemmin. Jugner hekottelee tyytyväisenä, kun aiemmin tv-lupansa digitv-sekoilun takia irtisanoneet kansalaiset laitetaan maanpetosrikkeen uhalla maksamaan yle-maksua. Onpahan sitten rahaa, joilla sponsoroida tangomarkkinoita ja ties mitä sekoilua. Jugner sanoi haastattelussa, että Yle aikoo ottaa vuoden lainaa ja tehdä tappiota ja vasta sitten alkavat irtisanomiset. Huikea suunnitelma. Aika ylemäinen. Minua suunnattomasti riipii se, että Ylen rakennetta ei ollenkaan käyty läpi, ainakaan julkisuudessa, tämän rahoituspuljaamisen aikana. Puhuttiin kyllä siitä, että mikä Ylen tehtävä on (mutta mihinkään tulokseen ei tultu) ja siitä miten ihanaa on Ylen ”riippumattomuus”. Mutta ei siitä, pitäisikö ylikallista ruotsinkielisyyden tukea karsia, tai onko tangomarkkinoiden sponsoroiminen sitä, miksi tv-luvasta pitää maksaa. HS morkkaa Ylen organisaatiota hämäräksi ja vastuiltaan oudoksi. Jugner puolustautuu että Microsoftilla on samanlainen. Ihanaa. ...

Noniin, viimein sain raahattua peräni Plevnan penkkiin ja mentiin vaimokkeen kanssa katsomaan Tarantinon uusin raina. Hanna sanoi pitävänsä elokuvasta, mässäilevä väkivalta poislukien, mutta henkilökohtaisesti olen jotenkin syvemmissä vesissä. Poikkeuksellisesti Tarantino kykeni pysymään suunnilleen yhdellä aikajanalla, mutta chapterit piti kuitenkin olla esillä. Juoni oli kuitenkin minusta aika kevyt, valjuhko ja poukkoileva. Jotenkin koko ajan jäi sellainen tunne, että milloin tässä elokuvassa alkaa tapahtumaan jotain. Ja sitten se loppui. Jännittävä asia sekin, että saakohan jenkit noin katsojina enemmän kiksejä natsien tappamisesta kuin perus joensuulaisperäinen kaveri? Ainakin kun Tarantino oli Conanin vieraana, niin yleisö aploodeerasi, kun Tarantino sanoi että nyt tapetaan natseja. Ja aika vähänhän niitä tapettiin. Mutta vähän korostetun ihanaa se natsien tappaminen oli, en jotenkin ite pääse samanlaiseen hurmokseen, mutta kai siinä on se ikäero, en ole kokenut ko. sotaa. Antaisin ehkä 2,5 tähteä. Ihan hyvä, mutta liian pitkä sisällölleen ja jos ohjaajana on Tarantino, niin katsojalla pitää olla oikeus odottaa perushuttua parempaa kamaa. Väkivaltaa saatiin taas buustattua, mutta tuntui että Tarantino toisti kaikkia hänelle ominaisia tehokeinoja elokuvassa, mutta ei tuonut niihin mitään lisää tai mitään uutta. Otetaan vaikka verrokiksi Kill Bill, jonka väkivallassa oli jotain Täysin Uutta (isoihin produktioihin). En tiedä. Tuntuu että nämä maailmalla suositut elokuvat alkavat mennä minulta ohisektoriin ja ne, joista muut eivät pidä, taas kolahtavat. Esimerkkinä uusin Batman (en pitänyt) ja Max Payne (pidin). Jännä juttu.

Jasmon blogi kantaa vastuunsa suomalaisten yhteisen puuhailun kekseliäisyydestä ja siksi esitteleekin ihan uuden seurapelin: Jack Bauer -juomapeli. Pelaajia tarvitaan mielellään kolme tai enemmän ja kaikki tapahtumat tapahtuvat reaaliajassa. Alussa jokaiselle jaetaan lasi vettä ja lasi haluttua juomapelijuomaa. Sitten laitetaan joku 24-kausi pyörimään ja aletaan katsoa. Tätä voi nyt harrastaa vaikka televisiosta tulevan 7. tuotantokauden kanssa. Aina, kun reaaliaikaisuus falskaa, juodaan juomapelijuomaa. 24 on mullistava sarja, koska kaikki tapahtuu reaaliajassa. Tuo mainoslause ei tarkoita mitään ja yleensä kaikki aikamääreet falskaa. Ei pidä olla kuitenkaan liian tiukka, tai muuten peli loppuu nopeasti. Aina, kun Jack tappaa jonkun, juodaan juomapelijuomaa. Kannattaa ottaa vain pieniä siemauksia. Aina, kun Jack kuolee, juodaan vettä. Tätäkin tapahtuu yllättävän usein. Aina, kun Jack kiduttaa jotakuta, juodaan juomapelijuomaa. Käsikirjoittajien mielikuvituksettomuus antaa hyvät kännit. Aina, kun Jack ei kuulustellessa kiduta kuulusteltavaa, juodaan vettä. Ei hätää, tätä ei tapahdu usein. Aina, kun Jack pyytää luottamaan itseensä, juodaan juomapelijuomaa. Aina, kun aika ei riitä, juodaan juomapelijuomaa**.** Niin käsittämättömiä vetoja perustellaan sillä, että aika ei riitä, että on syytäkin hörppiä vähän. Aina, kun Jack vangitaan, juodaan juomapelijuomaa. Haha, Jack on pelastanut maailman joka kaudella 4-6 kertaa, mutta siltikään ukkoon ei vieläkään luoteta. Aina, kun Jack karkaa vankeudesta, juodaan vettä. Muuten menisi ihan kännäämiseksi. Aina, kun tapahtuu aivan käsittämätön ja irrallinen juonenkäänne, juodaan juomapelijuomaa. Erityisesti 5. kausi (tms) on oiva kausi tältä kannalta, on nimittäin uskomatonta settii. Lisäksi epäloogisuuksissa voi juoda kanssa, esimerkiksi kun pahis soittaa ensin puhelimella ja hyvis yrittää soittaa hetken päästä samalla puhelimella, niin puhelin ei saakaan enää yhteyttä. Näitähän riittää. ...

Tässä kun pelastajien uusia jaksoja olen yrittänyt katsoa, niin onkin huomattu, että pelastajien uusimman jakson sijaan näkyykin suora subin tv-lähetys. TJEU: http://www.sub.fi/netti-tv/index.shtml/ohjelmat/pelastajat?10556 Kyllä se varmaan korjataan sitten kun huomaavat, tuskin menee kaikkien pykälien mukaan, kun tänne ulkomaillekin näkyy tuo. Mutta oli ihan kiva oikeastaan katsoa hetki suomalaista tv-lähetystä. Joskin mitään järkevää katsottavaa ei juuri tullut.

Jouluun kuuluvat haasteet. Toiset haastavat ihmisiä joulupataan, toiset antavat jouluna pataan ja sitä rataa. Jasmon blogi tuntee vastuunsa haastekentällä ja haastaa ihmiset JouluNovaan. Tilannehan on se, että joulu tulee, halusimmepa sitä tai emme. Siksi haastankin lukijat ja miksei muutkin kuuntelemaan Radio Novan Jouluradiota. Näin joulumieli tulee kaikille, ja jos olet työpaikan radiokanavavastaava, tässä on elämäsi tilaisuus! Haaste toimii näin: Laita Radio Novan Jouluradio soimaan, musiikin keskeyttäminen tai kanavan vaihtaminen on kiellettyä ja siitä seuraa hylkäys. Laita radio soimaan kuuluvasti, että myös työkaverit (tai vast.) kuulevat. Mukana laulaminen on suositeltavaa, mutta ei pakollista. Tutkiskele tuntojasi. Tunnetko joulumielen nousevan selkäkarvojesi välistä? Minkälaisia kommentteja naapurilta saat. Tuleeko joulumieli? Kuinka kauan pystyit kuuntelemaan yhteen menoon ja mikä oli keskeyttämisen syy? JB:n kommenttipalsta odottaa kommenttejasi. Ratiritiralla tulee jouluhalla..

Katsoin tänään muutamia minuutteja BB talkshowta. Taas joku silikoniraketti-insinööri oli pudonnut talosta.. No eipä mitään, tuleva viikko on BB:ssä ENNENNÄKEMÄTÖN. Missään muualla ei ole ollut moista. Kilpailijat joutuvat aivan käsittämättömän jutun eteen. KAIKKI JOUTUVAT HÄÄTÖÄÄNESTYKSEEN!!! Voi morjes. Pikkusen on ideat loppuneet BB:stä. Ei edelleenkään tarvitse seurata ko. paskaohjelmaa. EDIT: Tuksun paikalle tunkua

Käytiin viime perjantaina katsomassa uusin bondi. Olisi varmaan jäänyt henk.koht. käymättä muuten, mutta saimme ns. hyvän diilin lipuista, niin oli sitten käytävä. Ei voita menneisyyden bondeja. Parempi oli kuin Casino Royale, mutta erityisesti toimintakohtaukset olivat ärsyttäviä. Nykyään Bond on hämähäkkimiehen ja Jack Bauerin yhdistelmä ja toimintakohtaukset, joita on paljon, ovat yhtä vilskettä. Täynnä 0.1 sekuntia kestäviä leikkauksia. Kamalaa. Miksi Bondin juonta ei haukuta, jos kerta Max Paynea haukuttiin? Jäi vähän ontto olo leffasta, ihan ok, mutta en maksaisi sen katsomisesta. Suosittelen Bond-faneille. En suosittele kenellekään muulle.

Nyyh nyyh, oon niin läski. Kyllä, tänään JB pureutuu Idolssiin. Tämän yllättävän vedon pohjana on eilinen Idiots-jakso. Olen seurannut Idiotsia jonkin verran, ehkä puolet tai yli puolet lähetyksistä. Jako on selvä, miehissä monet osaavat laulaa, naisista yksi. Tai ehkä miehet ovat vaan saaneet sopivampia biisejä. Tai jotain. Joku pimu lauloi jossain lähetyksessä Tehosekoittimen Kaikki nuoret tyypit -biisiä. Haloo? Olisi ottanut rohkeamman liikkeen, ja valinnut Teharin toisen biisin, nimittäin Mä haluan ampua ne kaikki -vedon. Olisi ollut sopivampi. No, eilen sitten putosi Läski-Marika. Koko kisan ajan kaikissa haastatteluissa ko. pimu vollottaa, kun hän varmasti tippuu sen takia, kun ei ole kaunis. Tässä näemme loistavan esimerkin, kuinka tällainen ”vähemmistöhenkilö”, olipa läski, anorektikko, neekeri, juutalainen – tai ihan mikä tahansa – aina vetää sen erilaisuuskortin, kun jossain asiassa jää toiselle sijalle. Älä huoli Marika, tällä kertaa syynä eivät olleet läskisi, vaan se, että taustayhtyeen rämpytys ja sinun laulusi kuulostivat kamalalta Eppujen raiskaamiselta. Sinä putoat vasta nyt, vaikka epäläskimpiä putosi jo aikaisemmin. Vyötärösi ei kuitenkaan pullahtanut viime viikolla esiin, että onkohan sittenkin niin, että lauloit vaan porukasta huonoiten. Vaikka oli se taustapändikin kamala. Hirvittävää Eppuraiskausta. Vielä viite siitä, ettei nämä talenttikisat ole pelkästään ulkonäköjuttuja: