Uutinen

Olen mielenkiinnolla seurannut hallituksen muodostamista ja siihen liittyviä neuvotteluita. Samalla olen lukenut muutamiakin juttuja lehdestä asiaan liittyen. Olisikohan ollut Timo Soini, joka lehdessä sanoi, että televisioidut vaalitentit on pelleilyä. Se on muuten juuri niin. Tänä vuonna haastettiin puheenjohtajia. Joku mahdoton tilanne ja minuutti aikaa reagoida, mitä teet? Mittaako tämä jotain sellaista, jota äänestäjä haluaa edustajastaan? Entä toimiiko vaalitentit alkuperäisen tarkoituksensa mukaan, jos niissä on kahden minuutin supertenttejä, jossa joku haastaa jonkun toisen. Käytännössä laukaistaan pari argumenttia päin toisen naamaa ja sitten se on ohi. Yleisö hurraa? Olen myös sattumalta katsonut suoria tiedotustilaisuuksia hallituksen muodostamiseen liittyen. Tänään Alexander Stubb sanoi jotakuinkin näin: ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa, mutta joskus Suomen on ajateltava itseään” (no ei ole kyllä kovinkaan suora lainaus, mutta ajatus tuo). Mediaan oli quotattu ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa”. Eli koska Alex on profiloitu EU-myönteiseksi jampaksi, toimittaja ei lisännyt turhaan tuollaista pehmentävää lausuntoa, vaan typisti omasta mielestään varmaan nokkelasti. Sama koskee perussuomalaisia. Jos Halla-aho puhuu kaksi tuntia ja sanoo sivulauseessa että maahanmuuttoa pitäisi vähentää, otsikko on jotakuinkin niin että ”Halla-aho taas maahanmuuton kimpussa” ja loput 1:59 unohdetaan. Media antaa valtavan yksipuolisen kuvan henkilöistä, jotka johtavat tätä maata tai ovat muuten merkittäviä. Jokainen varmaan muistaa, kuinka uutisoitiin, että Wahlroos haluaisi verottaa vapaa-aikaa! Jossain lähteissä siihen viitattiin enemmän, jossain vähemmän huumorilla. Wahlroosin kirjassa konteksti oli kuitenkin hyvinkin akateeminen, eikä mikään todellinen ehdotus. Itseasiassa Wahlroos on yksi parhaita esimerkkejä siitä, kuinka asiayhteydestään irroitettuna tietynlaisesta akateemisesta pohdiskelusta on hyvä vetää otsikoita, kuten, että 80% ihmisistä on idiootteja. Mitä tässä nyt sitten yritän sanoa? ...

Oikeasti, tässä ei mennä nyt kovin vahvoilla alueilla. Tämän päivän suurin uutinen on ollut se, että Pori Jazz ensiksi ei sallinut mehujen viemistä sisään ja sitten huudon saattelemana salliikin sen. Syynä oli alkoholilain tarkka ja kirjaimellinen noudattaminen. Ja ahneus, mutta ei puhuta siitä. Pori Jazzia on turha syyttää. Alkoholilain kyseinen kohta on ilmeisesti ajalta ennen 2. maailmansotaa, eli järkevä pykälä ja varmasti ajankohtainen. Nyt oli käynyt niin, että viranomaiset ovat tehneet tulkintoja laista (eivätkä kirjaimellisesti toteuttaneet sitä), kuten tietysti kaikki kansalaiset toivoisivat. Mutta sellainen ongelma syntyi, että eri rokkifestarit ja jazzitupakkafestarit olivat eriarvoisia – Jazzväki sai vetää omaa keittoa, rokkaajat ei. Viranomaisten mielestä tämä oli ok, sillä Jazz-väki osaa käyttäytyä ja rokkaajat ei. Siispä rokkaajat teki valituksia Valviraan, joka sitten muistutti kaikkia löysäilijöitä, että tällaista vapautta ei Suomessa ole ja siks siitä on nyt tehtävä loppu. Lisää valvontaa ja kyykkyhyppäystä portille! Ja tuloksiakin ollaan jo saatu. Järvenpään puistoblues on toiminut piknik-festarina, kunnes tänä vuonna enää ei. Tuloksena kävijämäärä romahti (laski noin 50%). Tänä vuonna kävijöitä oli noin 4000, joista osa ei todennäköisesti tiennyt uusista alkoholirajoituksista. Tapahtuman edustaja pelkää konkurssia. Lainsäätäjät ja viranomaiset ajavat Suomea nousuun. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka juhlapuheet ja todellisuus yrittämisestä ja mahdollisuuksien tarjoamisesta eivät oikein kohtaa. Nyt Pori Jazz on sitä mieltä, että tiukentunut alkoholilainsäädäntö ei tule vaikuttamaan heidän kävijöihinsä. Se jää nähtäväksi. Alkoholi on niin kallista tiskiltä ostettaessa vs. kaupasta (saatika Virosta) ostettuna, että markkinatalouden perussäännöt lienevät rikki, jollei laskua kävijöissä näy. Katsotaan. Näitä suomalaisia hölmöilyjä on tässä nyt peranneet muutkin, mm. Madventures Riku Hesarissa. Emme ehkä elä poliisivaltiossa, mutta vahvasti yritetään melkoista pykälävankilaa rakentaa. Ahdistaa. ...

Minulla on taas kerran hieman vaikeaa. Televisiossa Unicef moralisoi huonossa kunnossa olevalla afrikkalaislapsella. Hänellä ei ole kuulemma tulevaisuutta, jos minä en anna rahaa Unicefille. Samaa mieltä on tietysti Greenpeace, Nenäpäivä ja ties mikä. Ruikuttajia riittää. Minulla on kuitenkin ongelma. Lukemani ja kuulemani mukaan en ole mitenkään varma, että pitkäaikaiset ongelmat esimerkiksi Afrikassa ratkeavat sillä, että viemme sinne rahaa tai jotain tavaraa. Tänään Helsingin Sanomissa oli juttua katastrofipaikoilla pyörineestä lääkäristä, joka on omin silmin nähnyt kaikenlaista hölmöilyä. Ongelmani on se, etten usko että lahjoitettuja rahoja käytetään tehokkaasti ja että ne menee oikeaan kohteeseen. Hyviä kysymyksiä on esitetty esimerkiksi Haitista, johon lahjoitettiin miljardeja euroja, mutta paikallisten tarinoiden mukaan jälleenrakentamista ei juurikaan ole aloitettu. Tai sellainen kuva ainakin internetistä välittyy, sen täytyy olla oikea. Unicef yritti kyllä valaa uskoa minuun, kun keskustelin asiasta twitterissä. Heidän sivuiltaan löytyy kaikenlaisia auditointeja rahan käytöstä. Joka taas herättää kysymyksiä. Feissareille ja auditoijille pitää kuitenkin maksaa palkkaa. Mikä on oheiskulujen aste ja millä rahalla tehdään hyvää? Joku voi nyt tietysti todeta, että miten ihmisten hyvinvointia voidaan mitata rahassa? Vaikka kriisialueilla 50% rahasta menisikin vääriin käsiin, tarkoittaahan se edelleen että 50% menisi oikeaan paikkaan. Ja tämä on totta ja hyvä pointti. Toisaalta, se 50% menee todennäköisesti juuri katastrofin aiheuttajille. Mutta sitten taas.. Ennemmin annan vaikka Meripelastusseuralle rahaa, kun tiedän mitä siellä tehdään. Muualla joudun luottamaan siihen, että kauniisti hymyilevä toiminnanjohtaja ei satu käärimään fyffejä takataskuunsa. Tai jakamaan kavereilleen. Jos samaa mietit, niin liityt kato Suomen Meripelastusseura Pirkanmaa Ry:n kannatusjäseneksi. Se maksaa vain 20e / vuodessa :) ...

Demokratian suurin este on munattomat poliitikot ja sopulina käyttäytyvä kansa. Ennen edellisiä eduskuntavaaleja joku toimittaja keksi kysyä puolueiden edustajilta kynnyskysymyksiä, joista ei missään olosuhteissa voitaisi luopua. Ja niin mentiin, Persuilla kyseisiä kynnyksiä oli niin runsaasti, että muidenkin puolueiden oli pakko niitä keksiä, oli niitä todellisuudessa tai ei. Hyvästi kompromissipolitiikka, tervetuloa päätöksentekokyvytön vastakkainasettelu. Media kärjistää vastakkainasettelua tarkoituksella. Jos vaikka EK ehdottaa jotain, niin Iltasanomat ilmoittaa heti kuinka SAK:n pomo TYRMÄÄ ajatuksen, vaikka SAKista on sanottu vaan, että ei kuulosta hyvältä. Keskusteluahan ei käydä, vaan osapuolet kaivautuvat heti poteroihin heittelemään median välityksellä one-linereitä. Näin ainakin hallituksen päätöksenteossa tunnutaan tekevän. Siksi Jutta ei voi pidentää työuria, mutta voi tehdä ehdotuksen ja säännön seuraavalle hallituskaudelle, että sitten pidennetään. Ihan kuin tuossakin virityksessä olisi jotain järkeä. Ja kuka oikeastaan on sitä mieltä, että niin pitää tehdä. Epäilen että järkiargumentteja kuuntelevat (ei siis hihhulit) on aika helposti pyörrettävissä eläkeiän noston puoltajiksi. Se on jotenkin yksinkertaista. Tosin luulin, että ydinvoimaa ei voi vastustaa, jos tutustuu taustamateriaaleihin ja onnettomuuksiin. Mutta kovasti sitäkin vastustetaan. Siitä ei toki ole apua, että Fukushima vuotaa mereen jonkun sata tonnia radioaktiivista jätettä päivittäin.. Kaipaisin sellaista asennetta päätöksentekoon, että eturyhmäajattelusta päästäisiin kohti yhteistä hyvää. Se voi olla vaikeaa. Kun työttömille on ehdotettu 300-400e lisätienestimahdollisuutta, joku näkee senkin hyvätuloisten salaliittona – nythän hyvätuloiset voivat kyykyttää köyhiä vielä edellistäkin kierommilla pätkätöillä! Ensimmäinen askel olisi avata päätöksenteon tapahtumat yleisölle. Ne paikat ja tilanteet, jossa asiat valmistellaan. Se tilanne, missä Jutta, Arhis ja Käteinen juttelevat toisilleen normaalisti, ilman one-linereitä ja punchlaineja. Niitä tilanteita, joissa niitä päätöksiä yritetään tehdä. Kompromissejä. Ja syitä päätöksille. ...

Ja Jasmon Blogi on palannut. Kaksi kokoomuslaista sai sen aikaan! Uskomatonta. Nimittäin esiteltiin uskomattoman upea idea! Tyhmien lakien hukkaaminen. Se oli niin vallankumouksellinen keskustelunavaus, että jonkin proffankin piti se jo kehua, joskin myös vähän haukkua, että voi asettaa itsensä muiden yläpuolelle. Olen ainakin livenä messunnut tästä jo kauan. Sinä päivänä kun aloin seuraamaan Tuomas Enbusken, joskus ehkä aika trollihenkisiä liberaalitwiittejä, aloin ajattelemaan minkälaista elämä on, jos ei ole säädelty sitä, milloin saa ostaa kaljaa tai minkämuotoinen ikkuna pitää olla ullakkohuoneistossa. Olen unelmoinut sellaisista keskustelunavauksista, jonka kokoomuslaiset nyt tekivät. Myös poliisin sektorilta on kommentoitu aiemmin anniskelulakien järjettömyyttä. Asioita on luvattu johtoportaassa miettiä, ei parane hätäillä.. Lakien säätämisessä on se ongelma, että säännöt tarvitsevat aina lisää sääntöjä. Hyvä esimerkki on alkoholi. Koska ihmisiä alkoholi kiinnostaa ja mitään luontaista muutosta ei haluta tai keritä odottaa, laaditaan jatkuvasti uusia lakeja alkoholin hankinnan vaikeuttamiseksi. Samalla tuetaan tietysti laivaliikennettä, hyvähän se on niitäkin tukea. Mitä jos alkoholilainsäädäntö suoraviivastettaisiin eurooppalaiseksi? Paljonkohan noihin erilaisiin valvontoihin ja byrokratiaan palaa rahaa.. Mietin vaan. Meillä on lakeja, jotka vaikeuttaa alkoholin hankkimista, mutta valtio omistaa viinatehtaan ja antaa verokannustimia pienille panimoille? Olisi todella piristävää, jos poliittinen ilmapiiri heilahtaisikin sinne suuntaan, että odotettaisiin ihmisen pystyvän huolehtimaan itsestään? Mitä jos ei yritettäisi lainsäädännöllä antaa ”viestejä”, kuten polkupyöräkypäräpakko tai estää tekemästä virheitä, kuten pikavippikielto tai 100% rahoitusosuus asunnon ostossa?

Talouslehtien on jotenkin suunnattoman vaikea päästä yli vallalla olevasta näkemyksestä. Tai ei välttämättä tarvitse puhua ainoastaan talouslehdistä, vaan mediasta yleensä. Case Nokia on erinomainen esimerkki sopulikäytöksestä. Silloin kun Nokialla meni vielä hyvin, lehdessä kirjoitettiin nerokkaita kirjoituksia siitä, kuinka vihreä robotti kohta kokee Nokian vihan ja poistuu pelikentältä. Koko ”puhelinnörttiskene” kuitenkin kohkasi Androidista. Nokiaa ja Nokian innovaatioita suitsutettiin ja vastoinkäymisiä vähäteltiin ja ei voitu uskoa. Kunhan N8 tulee, niin avot, siinä ei iPonit paljon tunnu. Ja niin edelleen. No sitten kävi kehnosti ja Nokia ei ole enää Suomen suurin työnantaja. Varsin iso kuitenkin. Kun media vihdoin huomasi, että mitä oli käynyt, niin alettiin lyömään lyötyä. Kuukausiliite tekee 10 sivun jutun Nokian virheistä ja muualla Microsoft-yhteistyö teilataan. Joissain jutuissa Windows Phonea on pidetty mahdollisuutena, lähinnä Microsoftin mainosbudjetin vuoksi. Yleensä siitäkin löydetään paljon huonoa. Sama meno jatkuu edelleen. Nokialaiset ja yrityksen johto yrittää viestittää meiningin muuttumisesta. Ollaan palattu tekemään juttuja middlemanagementin sijaan. Nokiassa uskotaan taas omaan tekemiseen. Voittoakin tulee. Mediassa kerrotaan Nokian minimaalisesta markkinaosuudesta ja muistellaan loiston aikoja. Kirjoitetaan, että Nokialla ei ole eväitä paluuseen sellaiseksi puhelinjätiksi kuin se oli. Kirjoitetaan, että Microsoft taitaa kusettaa Nokiaa ja ei tästä mitään tule. Täysin huomaamatta on jäänyt, että kelkka on kääntymässä. Markkinaosuus pieneni edelleen, mutta nyt Nokialta tulee _ulos _tuotteita, ei pelkästään työntekijöitä. Sillä on merkitystä. Uudet Winkkarit on oikeasti hyviä puhelimia (itsellä kokemusta 800 ja 920), mutta eihän se puhelimen hyvyys sinänsä aiheuta myyntiä. iPonia myytiin kuin makkaraa, vaikka siinä ei ollut 3g-yhteyttä. Mutta siitä on kiistatta etua, että saa puhelimia ulos.. ...

Jo jokin suomiräppäri aikoinaan voihki sitä, kun aina mennään tyhmimmän ehdoilla. En nyt valitettavasti muista kuka. Mutta siltä tuntuu taas. Vapaushan tarkoittaa vastuuta itsestäsi. Olet vapaa tekemään paljon asioita, mutta sinun pitää olla kykeneväinen ottamaan teoistasi vastuu. Olipa se rikosoikeudellinen tai taloudellinen. Tämä tuntuu olevan tämän päivän suomalaisilta päätöksentekijöiltä kadoksissa. Pikavippien (käytännössä) kieltäminen tuntuu jotenkin oudolta. Mitä jos minä tarvitsisin 100e lainaa nyt heti, että pääsen taksilla kotiin, kun auto meni rikki yöllä? Enpä saa, kun pikavippiä ei tähän aikaan saa myöntää. Mitä jos haluaisin juhlistaa vasta syntynyttä lasta pienellä skumpalla kotona illalla. Ei onnistu, tähän aikaa ei alkoholia enää saa myydä. Mitä jos olen töissä, vaimo on töissä ja maksamme vuokraa 800 euroa kuukaudessa. Uusin lakitekninen viritys olisi se, että en saisi ostaa omaa kämppää 100% rahoitusosuudella, vaikka kuukausilyhennys olisi pienempi kuin 800 euroa. Koska joku on joskus joutunut siitä vaikeuksiin, että on lainaa enemmän kuin asunnon arvo. Mistä kaikesta muusta joku on joutunut joskus vaikeuksiin? Pitäisikö olympialaislippujen ennakkomyynti estää, kun SM-tason miesurheilija joutui ostamiensa tikettien kaupittelusta putkaan illaksi? Pitäisikö autot kieltää, koska amislippa ajoi sen katolleen ja joku toinen sai parkkisakot. Vertaukset ovat kaukaa haettuja ja aika kökköjä, mutta ajatus on kuitenkin tuo. Itse kun en ole rikkaasta suvusta, eikä vaimokaan, niin ainakin meille tuo 100% rahoitusosuus kämppää hankkiessa oli todella hieno juttu. Muuten asunnon hankkiminen olisi viivästynyt ainakin vuoden pari, joka noin rahan puolesta tarkoittaa sellaista 10-20keuron tappiota (maksettua vuokraa vs. lyhennettyä lainaa). Ehkä tämä on itsekäs ajatus, mutta minua koko ajan mietityttää, että miksi minä en voi tehdä jotain asiaa x siksi koska jollekin toiselle se asia voi olla ongelmallinen. Tämä koskee niin laina-asioita kuin alkoholiakin. ...

Sisuksistani löytyy joskus vähän oikeistolaisempaakin ajatusmaailmaa. Tällaisina säästön vuosina, millä näitä vuosia myöhemmin varmasti käsitellään, jotenkin tervettä oikeistolaisuutta kaipaisin ihan kaikkiin asioihin. Valtion ja kuntien tapa säästää kun on viritetty erityisen hienoksi. Säästetään yhdistämällä kuntia, mutta ei kuitenkaan irtosanota päällekkäistä johtohenkilöstöä vasta kuin 5 vuoden ylimenoajan jälkeen. Ilmeisesti, jos viiden vuoden aikana yhdistytään vielä jonkun muun kunnan kanssa, laskuri nollataan. Säästöä tulee! Koulumaailmassa säästäminen on kanssa huikeaa. Suomalaisille pakotetaan oppia päähän vanhan mallin mukaisesti. On mahtavaa, että minulle on opetettu reilut 6 vuotta ruotsia, enkä osaa sitä juuri laisinkaan. On hienoa, että kouluissa laitetaan sekaisin olevat (fyysiset ja agressiiviset) oppilaat samalle erityisluokalle oppimishäiriöisten kanssa, se varmaan auttaa oppimishäiriöisiä oppimaan. Mutta periksi ei anneta. Pakkoruotsia ei saa poistaa, sillä sen opettamisen oikeus saavutettiin talvisodassa. Valinnaisuutta ei saa missään tapauksessa lisätä, sillä eivät vanhemmat tiedä lapsensa parasta. On mukavampi istuttaa oppilaita luokassa, jossa opetuksesta välinpitämättömät oppilaat varastavat shown ja sitten lukujärjestyksessä sitä kutsutaan ruotsintunniksi. Mitä jos pakkoruotsin opettajien sijasta meillä olisikin koulussa pari erikoistilanteiden miestä ja naista, jotka puuhaisivat oikeasti vaikeiden tapausten kanssa? Tänään Hesarissa oli hyvä juttu koulumaailmasta. Hyvänä esimerkkinä systeemin hienoudesta on se, että jos oppilas vihdoin pääsee psykiatriseen hoitoon ja jopa sairaalakouluun, saattaa se tulla viikon päästä sieltä takaisin normaaliin kouluun saatekirjeellä että ”ei pärjätty oppilaan kanssa, hoitakaa te se siellä”. Tämä on varmaan kipeä paikka, mutta jos vanhemmat ovat saaneet ala-asteelaisen oppilaan pään muussattua jo niin sekaiseksi, että aikuiset eivät pärjää oppilaan kanssa, olisiko syytä tehdä jotain? Jotain muuta, kuin opettaa sille ruotsia?* Entä milloin saa luovuttaa? Milloin oppilaan toiminta on sellaista, että opetuksen sijaan pitäisi keskittyä siihen, että hänestä voisi edes periaatteessa tulla vielä joskus yhteiskuntakelpoinen. ...

Kierrättäminen on ilmeisesti tärkeää, ettei nyt sotattaisi koko tätä palloa heti sillään. Ja sehän kuulostaa ihan järkevältä. Ei aina tarvitse tehdä uutta värkkiä tyhjästä vaan heilutellaan vähän vanhoista materiaaleista. Olen aina ihmetellyt millainen himmeli koko kierrätyshässäkästä on saatu viritettyä. Suuri kysymys on, että kuka hyötyy? Nimittäin tänä vuonna ilmeisesti tölkkikoneet ottavat kaikki tölkit vastaan, jopa ne, joissa ei ole panttia. Ennenhän ne piti laittaa roskiin, vaikka samasta alumiinista nekin oli väsätty. Tai mistä ovatkaan väsätty. Yhä, tänä vuonna, otettii toinen valtava harppaus ja Alkon pullot voikin nyt palauttaa mihin vaan. Lidlin pulloja sentään ei. Se olisi jo liian helppoa. Entä kotitalouslasin kierrätys yleensä? Jos maksalaatikon kanssa tulee syötyä puolukkahilloa ja haluaisit lasit kierrätykseen, niin missä on lähin lasinkeräys? Tiedätkö edes? Paperikeräys, pahvinkeräys, kartonki – kaikkia kummallisia jaotteluja, joita ihmiset eivät jaksa, osaa tai viitsi tehdä. Uusimpana ässänä on talousmuovien keräys Tampereella. Joku on nyt funtsinut. Talousmuovit palautetaan sellaiseen isoon roska-astiaan, jossa on pienet reiät yläreunoissa. Päällä ei siis ole reikiä. Joku on keksinyt, että muovipussit pitäisi palauttaa roskikseen erikseen. En tiedä ihan tarkkaan mitä se tarkoittaa, mutta oletan, että se tarkoittaa sitä, että pussit pitäisi laittaa erikseen (tyhjänä) laatikkoon ja muu härmäke erikseen. No, kun säiliö täytetään reunasta eikä päältä, ei muovikassista voi kaataa sisältöjä sisään, vaan ne pitäisi kädellä lappaa kyljestä sisään. En ollut ainut joka oli tunkenut pussin täytenä laatikkoon. Eihän tässä ole mitään järkeä? Jos sinne oikeasti pitää käsin suhrata kotitalousmuovit sisään ja sitten erikseen muovipussi, niin herää kysymys että mikä laite ne kamat oikein prosessoi, jos se tuollaisesta välittää? ...

Itsensä ylittäminen ja haastaminen on trendikästä ja tietysti myös palkitsevaa. Itsensä ylittämiseen juoksemalla tarjotaan paljon mahdollisuuksia. On maratoonia, puolimaratoonia ja naisten kymppiä. Ja miesten kolmonen. Naisten kympillä oli tänä vuonna 18 000 osallistujaa, Helsinki City Runissa oli 16 000. Helsinki City Marathonilla ei tainnut olla ihan kymmentätuhatta. Nämä on ihan hienoja tapahtumia, naisten kymppiä lukuunottamatta olen itse osallistunut valokuvaajana HCM/HCR tohinoihin ja lyllertänyt sen puolikkaan yli kahteen tuntiin täällä Tampreella. Vaan kyllä minua myös vähän naurattaa. Tänään uutisissa naisten kymppiläisistä puhuttiin ”itsensä ylittäjinä”. Ja ehkä ylittivätkin, kenties jollakulla oli tavoiteaikana 30 minuuttia ja hän alitti sen. Vaan nämä yo. tapahtumat elävät massoista, joille on jo monta vuotta hehkutettu hyötyliikuntaa. Että kun kävelet töihin tai nouset portaat, pysyt timanttisessa kunnossa. Ja ihminen uskoo, kun on niin mukavan helppo tapa pysyä kunnossa. Että kun tässä portaat nousen. Cosmopolitan mainostaa, että seksi polttaa kaloreita. Kyllähän me joka lauantai saunan jälkeen, ihmiset ajattelevat. Ja niin meistä rakentuu itsensä ylittäjiä, jotka pääsevät maaliin naisten kympissä, jotka haastavat itsensä juoksemaan melkein yhteen syssyyn kymmenen kilometria! Toisaalta puolimaratonilla tavoitteena on maaliin pääsy ja väsyneet kuvaajat ottavat itsensä voittaneista puolimaratoonareista kuvia reilu kolme tuntia lähdön jälkeen. Pihinä itäsuomalaisena sitä miettii, että miksi maksat HCR osallistumismaksun, jos olet jaksanut treenata niinkin paljon että aikasi on yli kolme tuntia? Keskimääräiseksi kilsa-ajaksi tulee kuitenkin alle 10 minuuttia, eli todennäköisesti jossain vaiheessa on ollut pakko juosta. Anteeksi vain itsenne ylittäjät, mutta ei paljon vakuuta joukkohysterianne.

Nyt kun Arttukin on tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostoon, pitää itsekin vähän kommentoida tätä uutisointia taas. Eikä itseasiassa pelkästään lehtiä, vaan tämä koskee kaikkea uutisointia Suomessa. Nyt kun Mari Kiviniemi oppositiosta huutaa, miten kaikki asiat kuntajärjestelyssä on tehty väärin, tuli tämä asia taas esiin. Hän kun sanoo haastatteluissa, että kun ei edes asiantuntijoita ole kuultu valmistelussa. Talouslehdissä asiantuntijat antavat joka päivä toinen toistaan jännempiä lausuntoja. Useissa uutisissa käytetään asiantuntijoita jopa yleisenä joukkona, asiantuntijat ovat sitä mieltä että.. Kuka on se asiantuntija ketä Kiviniemi olisi halunnut kuultavan? MIkä hänen koulutuksensa pitäisi olla, entä asema ammatissa? Entä muiden uutisten asiantuntijat, missä heidän luotettavuustiedot ovat? Jos joku sanoo olevansa vaikka rahoituksen professori, voi hänen sanomisiin suhtautua oikealla tavalla – hän ei ole välttämättä oikeassa mutta tietää varmasti jotain. Mutta entä asiantuntija? Asiantuntija kuulostaa minusta laiskan toimittajan valinnalta silloin, kun ainut mielipide asiasta on saatu joltain sellaiselta ihmiseltä, jonka sanomisista kukaan ei olisi kiinnostunut, jos tietäisi taustat. Tiputelkaa nimiä ja titteleitä nyt edes.

Vanhenemisen huomaa. Nykyään sitä meinaa Aku Ankka jäädä lukematta viikoiksi, mutta Suomen Kuvalehti tulee tankattua tarkkaan. Ei hyvin mene. Mutta tänään luin uusinta Suomen Kuvalehteä ja siinä oli näkökulmajuttu uskonnoista ja niiden kehittymisestä. Ja sain pienen ahaa -elämyksen. Kannattaa muuten lukea jutun kommentit alhaalta, siinä on hyvä otanta tästä nykyisestä uskontojengistä.. Maailmassa on (Wikipedian mukaan) reilusti yli 5 miljardia jotain uskontoa enemmän tai vähemmän tunnustavaa ihmistä. Merkittävä osa ihmisistä siis. He kuuluvat eri uskontoryhmiin ja pitävät omaa uskontoaan ainoana oikeana. Heillä on tietty eettinen koodisto, jota noudattamalla pääsevät paratiisiin, olipa siellä sitten neitsyitä tai vain ikuinen elämä. Nyt SK:ssa kerrottiin, kuinka Islam on kannatuksen lisääntymisen myötä (noin miljardi uskojaa) myös muuttunut sisällöltään siten, että entiset panotukset hengellisiin ja opillisiin velvollisuuksiin ovat muuttuneet painotukseksi yhteiskunnalliseen hyvinvointiin ja köyhien auttamiseen. Uskonnot yhdistävät kansoja läpi rajojen ja repivät kansoja rajojen sisällä. En tiedä voiko se ikinä muuttua, mutta mitä jos uskonnoissa siirrettäisiinkin painopiste siitä kuoleman jälkeisestä jutusta tähän elinaikaiseen touhuun. Esimerkiksi Buddhalainen Soka Gakkan porukka ei niinkään tee sitä julistustyötä vaan pyrkii edistämään maailmanrauhaa, naisten oikeuksia ja uskontojen välistä vuoropuhelua. Ja kannustaa ihmisiä ajattelemaan. Varsinkin viimeisenä mainittu on uskontojen osalta ollut yleensä hyvin pannassa. Myös Helluntalaisuudessa, joka on viimeisen päälle pelastajalafka, on muodostunut porukkaa, jotka eivät olekaan enää niin innostuneita kuoleman jälkeisyydestä ja pelastuksesta (no on ne melko kiinnostuneita), vaan enemmän huolehtivat sairaista, köyhistä ja syrjäytyneistä. Tämä kehitys vie uskontoja lähemmäksi politiikkaa. Kiinnostukset koskevat elävää elämää ja halutaan vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Se ei välttämättä tarkoita Sharia-lain ottamista käyttöön, kuten joku persu varmasti oli tulossa jo huutamaan. Mutta kuitenkin se lienee tarkoittaa sitä, että islamipuolueen ja kd:n lisäksi meillä on Suomessakin kohta muitakin firmoja ajamassa omaa agendaa. ...

Kuka keksi karppauksen, laulaa Kaija Kyy uusimmalla levyllään. Ja sietää kysyäkin, siinä määrin tämäkin homma lähti käsistä. En muista, että mikään muu ruokailutottumus olisi saanut lehtiä ja mediaa näin sekaisin. Ja sitten kun iltalehdet alkavat kirjoittaa, alkaa myös ihmiset menemään sekaisin. Ja nämä sekaiset ihmiset sitten sekoilevat pahimmillaan Hesarissa tai jossain muussa lehdessä, jossa on joskus oikeitakin juttuja. Korvasin hiilihydraatit rasvalla ja koska olen kovalla dieetillä päivisin, palkitsen itseni illalla kaljalla ja suklaalla. Voisi sanoa, että liioittelen, mutta en edes. Tuotahan se on. Tämä on se taso, millä karppauksesta puhutaan. Ja koska seuraan politiikkaa ja politiikassa pitää aina olla omakohtainen kokemus riippumatta siitä, kuinka relevantti se on, niin täältä pesee. Omat karppauskokemukseni. Päätin naimislahjaksi saamani Ison Kirjan innoittamana kokeilla karppausta viime kesänä. Eikä siinä mitään, lähdin kokeilemaan kun lupaukset oli hyvät ja kirja osasi esittää asian oikein. Kokeillaan**,** ajattelin. Ja niin kokeiltiin. Aamun kauraleivät vaihtuivat munakkaisiin, joskus pekoniin, nakkeihin, milloin mitäkin. Suostuin yrittää syödä myös papuja, en halua enää. Päiväruualla, jotkut puhuvat lounaasta, söin vaan lihapöytää ja salaattia, unohdin hedelmät (kuten aina olen unohtanut) ja join vettä. Söin paljon, hyvin kylläiseen oloon saakka. Kotona iltaruokana vedimme jotain lihaa ja salaattia, joskus lihapullia ilman korppujauhoa. Tai taisi olla korppujauhoa. Joskus kokeilimme karppauspitsaa, joka itseasissa oli varsin hyvää, tosi hyvää. Suosittelen! Ja katso, paino tippui aivan järjetöntä vauhtia. Kirjan oppien mukaan vietin noin 6 karppauspäivän ja yhden tsiittauspäivän, jolloin pitikin vetää överisti. No, monesti xiittaus venyi koko viikonlopuksi, mutta sou not. Tiistaina oltiin samassa tilanteessa taas kuin perjantaina ja paino putosi. 23.5. painoin 82 kg ja 18.6. painoin 78kg. En tiedä onko 4kg kuukaudessa kaksinen laihdutus, mutta se oli hyvin helppoa. Ainoastaan aamuruuat alkoivat ällöttää. Eikä kakka meinannut tulla, kun pavutkin ällötti. ...

Lienee lapsellista väittää, että se olisi riskiä vailla, vaikka STUK sanoisi mitä. Vanhoissa voimaloissa on tehty tyhmiä ratkaisuja, kuten jätetty välivarastointipaikka puolimetriä liian matalaksi – jos äärimmäisessä kriisissä jouduttaisiin laskemaan merivesi sisään, jäisi sauvoista osa näkyviin ikävästi. Vaikea kuitenkin on ymmärtää ydinvoiman vastustajien mielipiteitä. Ne kuulostavat liikaa perussuomalaisilta, anteeksi tämä solvaus. On helppoa vastustaa kaikkea, mutta entä se parempi vaihtoehto? Kun vastustetaan ydinvoimaa säteilyn ja jätteiden vuoksi, hiiltä saasteiden ja kuolemien vuoksi, öljyä sen riittämättömyyden ja maailmanpolitiikan vuoksi ja vielä tuulivoimaa, koska siitä kuuluu ikävä ääni ja se tappaa merilintuja, niin millä sitä sähköä oikein pitäisi tehdä? Aurinkovoima ja sähkön säästäminen eivät oikein vakuuta, jotain hienompaa pitäisi olla tarjolla. Ydinvoiman kannattaminen ei tarkoita sitä, että haluaisin voimalaitoksen jokaiseen niemeen ja notkelmaan, kuten tuulimyllyjä pitäisi rakentaa. En tiedä, kuinka sähkön kulutus on laskettu uusia voimaloita varten, mutta tällä hetkellä Venäjältä tuodaan 1500 MW sähköä ja Ruotsiin viedään 1200 MW. Haluaisin, että me emme toisi sähköä Venäjältä ollenkaan. Sieltä ostamme oikeasti epämiellyttävästi valmistettua virtaa. Olkiluoto 3 on hyvä juttu ja toivottavasti perusenergiaa (sitä, jota aina ajetaan täysillä (vrt. säätöenergia)) saadaan tuotettua ydinvoimalla nyt paremmin ja kaikella ikävällä vähemmän. Rakennustyömaan sataportaiset alihankintaketjut eivät vakuuta. Nokialla Elop tajusi, että alihankinnan määrä ei ole ainut oleellinen tekijä kilpailussa. Suomalainen sitä ei kyennyt tajuamaan. Elop ajatteli, että on halvempi tehdä kerralla hyvä, vaikka se maksaisikin paljon, kuin toimittaa jotain vedenkeitintä 5 vuotta myöhässä – tuskin (toivottavasti) ainakaan kokonaan asiakkaan laskuun. Tarvitaanko ydinvoimaa vientiä varten? Mielestäni valtion pitäisi muotoilla jokin laki, missä määrättäisiin suomalaisen työvoiman käytöstä työmailla (jokin prosentti pitäisi olla suomalaisia, vaikka 80%) ja sen jälkeen sallia järkevät hakemukset. Työpaikkoja, omavaraisuutta, ulkomaankauppaa.a. Vai onko se niin, että vaikka puheissa puhutaan innovaatioista ja teknisestä osaamisesta, ei sitä saada koskaan realisoitua. ...

Suomessa ilmestyviä talouslehtiä on tietysti monta, mutta verkkonäkyvyyden puolesta nostaisin kaksi ylitse muiden, Kauppalehti ja Taloussanomat. Kenties Arvopaperi kolmantena. Tämä kolmen kärki lienee merkittävin peluri internetissä suomenkielisen talousuutisoinnin kannalta. Ketkä toimittavat näitä lehtiä? Eivät ne, jotka pääsevät Hesariin. Eivät ne, jotka saavat paikan Etelä-Saimaasta tai Karjalaisesta. Vaasan Ylioppilaslehti rähähtää nauramaan nähdessään kyseiset toimittajat. Iltasanomat ja Iltalehti kieltäytyvät molemmat kunniasta. Seiska pelaa luottotoimittajillaan, eikä tarvitse kyseisiä hakijoita töihin. Ratto sanoo, että heillä on tietyt kriteerit, joita nämä työnhakijat eivät täytä. Niinpä he joutuvat Taloussanomiin, Kauppalehteen ja Arvopaperiin. Talousuutisointi on melkoisessa lamassa. Kauppalehti: Katso mitä puhelinta Elop käyttää** ** Taloussanomat: _Nytkö se alkoi? Valmistautuuko EKP koronnostoon? _ Taloussanomat: Täällä asunnonostamista ei tarvitse pelätä Arvopaperi: _Katso millaisia 2011-tuloksia pörssin suurimmilta odotetaan _ JB Toimitus: Säilytä mielenterveytesi! Älä lue paskoja lehtiä! Nykyisin jos haluaa lukea laadukkaasti laadittua juttua, on käteen parempi valita Seiska kuin jokin talouslehti. Jos talouslehdessä yksikin otsikko alkaa Katso tai Tänne rahasi menevät on se suora indikaatio lehden paskuudesta. Nokiaa käsittelevä uutisointi talouslehdissä ja jopa Hesarissa löi kaikki ennätykset. Toimittajalle aihe on herkullinen ja jotain pitää keksiä, jotta juuri hänen laatima juttu luetaan. Kommentteihin voi laittaa löytämänsä huonon nokiauutisointia koskevan otsikon, minä voin aloittaa: Nokia voi muuttaa WP7 ulkoasua (vrt. Karhu voi paskoa mettään) En ymmärrä taloudesta kamalasti, pelaankin siis perustiukkaa peliä. Mutta mediakritiikkiä olen sen verran tässä internetaikana kehittänyt, että talouslehtien paskuus on alkanut ällöttää. Ei kai aina näin ole ollut? Tuntuu että talouslehdet pomppivat pahemmin kuin kvartaalitalous, jossa ensin ollaan lamassa ja potkitaan kaikki pihalle ja sitten vuoden päästä tehdään hupsis kaikkien aikojen paras tulos. ...

Nyt joku järkiporukka on istunu alas funtsimaan, että kun kaikesta muusta pitää säästää, paitsi kansanedustajien palkoista, niin mites noista maanpuolustuskuluista nipistettäis sellanen 60 miljoonaa? Noh, ilmeisesti porukka selaili Jasmon blogia vuodelta 2007 ja huomasi, että siellähän ehdotetaan asepalveluksen minimikestoksi 4kk. Kun porukka oli jo neljä kuukautta hoitanut selontekoa tekemättä mitään, niin mahan röllöttäessä pöydällä tuntui siltä, että jotakinhan tästä pitäisi ulos pusertaa. Asiat johtivat toiseen ja tällä viikolla olemme lehdistä saaneet lukea, että joku porukka ehdottaa asepalveluksen minimimitaksi 4kk. Olen edelleen sitä mieltä että se olisi oiva idea. Tässä puhuu nyt Suomen toivo, oikea Kunnon Jääkäri. Nimittäin ainakin Kontiorannan sissikomppaniassa peruskoulutuskausi oli aikamoista hälinää. Sitten tuli E-kausi, missä kai jotain taitoja olisi vielä pitänyt opetella – meillä sisseillä uusia taitoja ei tarvittu, meidän piti vaan pystyä seisomaan 18h tien varressa kuolematta kylmään tai tylsyyteen. J-kausi, vai mikä se viimeinen kausi onkaan, onkin vain loppusodan odottamista ja lomien viettoa. Lisää viikonloppuja kiinni, ääliöt pois intistä ja 4kk on ihan todellinen aika, minkä aikana (ainakin sissit) voisivat saada jalkamiehen peruskoulutuksen. Onko johtajien koulutuksessa varaa samaan supistamiseen – sitä en tiedä, ei tullut ottettua selvää. Hesarihan oli käynyt jollain kasarmilla haastattelemassa paria upskokkia siitä, että miltäs tuntuisi tämmöinen 4kk palvelus. Nehän oli että ei ei, ei missään nimessä, nytkin on niin kiirettä. Kysykääpä joulukuussa uudelleen, niin vastaus onkin joo joo, ihan sama, syön nyt munkkia. Eikä armeijassa olevilta pidä kysyä mitään, ne on sen propagandakoneiston alla siellä ja kokonaisuuksien hahmottaminen karisee. Tiedän tämän, sillä vaikka menin inttiin sillä mielellä että 6kk ja pihalle, niin P-kaudella pitemmän oleskelun aikaan alkoi jo tuntumaan siltä, että mitähän jos kävisi jonkun johtajakoulutuksen. Sitten tulikin onneksi loma ja muisti taas, mitä se vapaus on. ...

TV-lupahan kallistuu taas ensi vuonna 14 euroa. Kun maksajia on noin 1,9 miljoonaa kappaletta, tulee rahaa lisää reilut 26 miljoonaa euroa. Siis lisää. Maailmantalous ja valtiontalous ei ole viimeaikoina ollut oikein vedossa, joskin elpymään päin ja sen vuoksi leikataan päiväkodeista, vanhusten hoidosta, päihdehoidosta, reumasairaaloista, oikeastaan kaikesta. Mutta YLE saa reilut 26 miljoonaa euroa lisää rahaa. Kenties Tangomarkkinat maksavat tänä vuonna enemmän ja Musiikkitalokin olisi kiva saada kuntoon. Uusi saippuasarjakin pitäisi tuottaa. Jos meillä olisi täällä kotona jokin laite, jolla katsoa televisiota, niin tv-maksua en silti maksaisi. Hyvin yksinkertaisista syistä: En pidä siitä, kuinka tv-maksu aina nousee, kuinka YLEn pilkkominen osiin on vielä vuonna 2010 rohkeaa ja siitä, kuinka sitä maksua ei vieläkään ole saatu ympättyä veroihin mukaan. Ja että YLE:n rahoilla elävän sinfoniaorkesterin kulut (7 miljoonaa euroa vuodessa), jonka kai näkee joitain kertoja vuodessa televisiossa, maksetaan tv-luvasta, eikä normaalein tavoin kulttuurirahoista. Kerrankin valtion kanssa saisi äänestää jaloillaan, tai siis rahoillaan. Jos 1000 ihmistä lopettaa tv-maksun maksamisen, häviää YLE:n kassasta se 240 000 euroa. Sillä ei vielä tee edes toimitusjohtajan palkan mentävää aukkoa, mutta jos parikymmentätuhatta ihmistä lopettaa maksamisen, sitten maksua joudutaan taas nostamaan. Nyt, kun aika monestakin suunnasta on jo kuulunut puheita, että maksun koon kanssa aletaan olemaan sillä rajalla, maksavatko katsojat enää sitä, on aika iskeä. Lopettaa tv-maksun maksaminen. Pakottaa Arkadianmäellä tekemään uusi käytäntö YLE:n rahoittamisesta ja ehkä jopa villiintyä täysin ja keskustella YLE:n pilkkomisesta ja rakenteen uudistamisesta. Miettiä, että miksi työntekijöitä Ylellä on niin paljon (satoja ”liikaa”) ja miksi YLE FST vie 15% YLE:n rahoista. Tosin, sen verran kyyninen olen, että jos YLE jotain karsisi, niin ensimmäisenä lähtee Teema, sitten Yle Areena. Ne kaksi väylää, jotka todella tekevät sitä sivistys ja yleispalvelutyötä. Jotain iltapäiväsaippuaa kyllä tehtäisiin ja kai sentään ruotsiksi. ...

Tämä on ensimmäinen ei-Nokialainen puhelin, mikä kädessäni ja taskussani on koskaan ollut. En ole käyttänyt tai omistanut Ericssoneja tai muitakaan epäisänmaalaisia merkkejä. Mutta nyt omistan: Samsung Galaxy S. Koska puhelin ei ole vielä ollut minulla kuin viikon, niin mitään oikeaa testiä en vielä voi kirjoittaa, mutta tänään bongasin Aamulehdestä sen tason kirjoituksen, että siihen oli pakko reagoida. Nimittäin tämä mobiilialaan erikoistunut toimittaja kirjoittaa Androidista ja Galaxy S:stä otsikolla Nokiantappajalta puuttuvat aseet. Otsikon jälkeen toimittajan järki himmenee: Android osoittautui testin aikana varsin epävakaaksi. Puhelin jumittuu yksinkertaisissakin toiminnoissa kuten valokuvatessa ja jopa puheluun vastattaessa. Näitä niin sanottuja älypuhelimia käytetään ahkerasti sähköpostien lukemiseen ja kirjoittamiseen. Tässä on Androidin toinen heikkous: sähköpostiohjelmassa on vakavia puutteita. Se jumittuu, eikä ajoittain hae uusia sähköposteja. Pahimmissa tapauksissa sähköpostiohjelma menee sekaisin ja näyttää eri viestiä, minkä käyttäjä on valinnut. Ohjelma jopa lähetti itsestään vanhan sähköpostiviestin kolmannelle henkilölle. En epäile etteikö näin olisi voinut käydä, tuskin toimittaja sentään valehtelee. Mutta kun kaveri testaa Samsung Galaxy S:ää ja puhuu samaan aikaan, kuinka Android-puhelin jumittuu valokuvatessa ja puheluun vastattaessa, ei voi oikein ottaa tekstiä vakavasti. Mitä sieniä tämä kaveri on syönyt? Ei itsellänikään ole ollut android-maailmassa pelkkää ihanuutta, Google kalenteri ei suostu kunnolla synkkautumaan, enkä tiedä miksi (enkä ole jaksanut vielä aloittaa valtaisaa googletusta). Mutta jos olisin tämä toimittaja, niin en paljon ilkkuisi Galaxy S:n sähköpostiongelmista. Nimittäin minulla oikeastaan ainut syy puhelimen vaihtamiseen oli tietysti halu kokeilla uutta ja se, että Nokian värkkien sähköpostiohjelmat – mitä niistä nyt haluaakaan käyttää – eivät toimi riittävän hyvin, jos ollenkaan. MfE:n asentamisen jälkeen akkua saakin olla aina irroittelemassa. Itselläni ei noita muita toimittajan ongelmia ole ollut. ...

Vihreiden suurin julkkis täällä interwebissä on tietysti JJ. Kasvi, jota on pidetty internetin vapahtajana ja ihmisten oikeuksien puolustajana. Yksi ja ainoa niistä, joka Arkadianmäellä tietotekniikasta ymmärtää. Joskus JJ oli vielä tasavertainen, ei ollut kauaa siitä, kun Kasvi oli vielä harrastanut Klingonin kieltä ja oli internetin oikea käyttäjä. Nyt Kasville on tapahtunut se, mitä yliopistossa tapahtuu opiskelijoille, jotka rupeavat assariksi, valmistuvat, rupeavat tekemään jatkotutkintoa, joista tulee ehkä yliassareita ja niin edelleen. Eli, vaikka kosketuspinta todellisuuteen joskus oli vielä hyvin terävä, opiskelijan arki on unohtunut kaikkien vuosien varrella. Huomaan joitain asioita tapahtuneen itsessänikin, opiskelijan arki ei tunnu mahdottoman läheiseltä ajatukselta enää. Mutta samaa vaivaa on myös vihreissä. Vaikka JJ ei varsinaisesti internetiä vastaan vielä kampanjoi, on hänestä tulossa vanha ukko, joka hakee vain turvallisuutta itselleen ja lähimmäisilleen. Ja mikäs siinä, sehän on varmasti geneettisessä koodauksessa ihmiseen nakerrettu, että ei tarvitse olla sankari koko ikäänsä. Ellei ole Chuck Norris. Mutta politiikkaan se ei oikein sovi, ehdotuksista tulee järjenvastaisia. Viimeisin osoitus tästä on se, kun JJ haluaa aseiden omistajat liittää harrastusseuroihin pakolla, kytkeä RFID-tarroja aseisiin, jotta poliisit voivat lukea oven takaa, mitä aseita sinulla on, mahdollistaa poliisien kotikäynnit aseiden valvonnan suhteen (vrt. kotietsintä) ja paljon muutakin melko mystisiä hommia. Etkö usko? Lue itse. Miksikö? Koska jotain on tehtävä, kun näitä kouluampumisia ja muita tulituksia tähän saakka on ollut. Viis siitä, vaikka kouluampujat ovat laskelmoivia, kylmäpäisiä sunnittelijoita, jotka olisivat vaikka räjäyttäneet koulun, jos asetta ei olisi ollut saatavilla (Myyrmanni anyone?). Viis siitä, vaikka Porvoon räiskijä ampui luvattomalla aseella, nimittäin luvan omistaja oli myynyt aseen pimeille markkinoille. Ja tämä ei ollut yllätys, tiukentuneiden lainsäädäntöjen vuoksi aseiden jälkimarkkinat ovat käytännössä nollassa ja jos aseen omistajalle tulee rahapula, ostajaehdokkaat ovat ainoastaan laittomia hankkijoita. Hups. Mutta jotain olisi taas tehtävä. Pitäisikö kieltää pienikaliiberiset aseet, kun ammunnat ovat tähän saakka tapahtuneet niillä? Eivät uhritkaan kidu niin paljoa, kun seuraava tapaus tulee metsästyshaulikon kanssa kouluun. ...

Viime viikolla uutisoitiin, että suomalaisten verkkokauppojen myynti on laskenut alkuvuodesta reilut 10%. Samaan aikaan verkkokaupan totaalimyynti kuitenkin kasvaa nopeasti, joten yhteenvetona voidaan sanoa, että nyt ei mene suomalaisella verkkokaupalla kovin vahvasti. 400 000 tuhatta suomalaista osti viime vuonna ensimmäisen kerran ulkomaisesta verkkokaupasta tavaraa. Verkkokaupassa tärkein yksittäinen myyntiargumentti on hinta. Ei tuotteen hinta, vaan tuotteen hinta kotiovelle. Tämän lisäksi toimitusaika on tärkeää. En ole aikoihin Netanttilasta mitään tilannut, mutta vuosia sitten tilailin DVD-levyjä sieltä. Saapumisessa saattoi kestää jopa 2 viikkoa. Kahden eri tilauskerran jälkeen uskoin, että toimitusajat ovat vain liian pitkiä, enkä sittemmin ole Netanttilasta mitään tilannut, voihan olla että nykyään he jo osaavat käyttää kattavaa anttilaverkostoa myös jakelussa.. Hinta on siksi tärkein myyntiargumentti, koska samaa tuotetta on yleensä tarjolla monissa kaupoissa. Kuluttaja tekee mielellään vertailua hinnoista, joko käsin muutaman kaupan kesken tai sitten jollain työkalulla, kuten vertaa.fi. Itselläni ei ole pienintäkään sääliä suomalaista verkkokauppiasta kohtaan, joka myy bulkkikamaa kalliimmalla kuin saksalainen kilpailijansa ja jonka toimitusmaksut ovat silti suurempia, vaikka tavara liikkuu saman maan sisällä. En tiedä, onko Suomessa yhtäkään musiikin verkkokauppaa (jossa siis myytäisiin gearia), kun Thomann ja esim Decks dominoivat hinnoillaan ja toimituskyvyllään. Jos on, niin epäilen, ettei kyseessä ole mikään menestystarina. Isompien laitteiden, kuten imurien, televisioiden jne. verkkomyynnissä suomalaiset vielä haluavat käyttää suomalaista palvelua, koska koetaan että takuuasiat ovat helpompia. Mutta se on ainut ja melko heikko myyntiargumentti saksalaista jyräystä vastaan. Meille tuli imuri Pixmaniasta, koska se oli vain niin edullinen ja uskoin takuuasioiden hoituvan. Erot hinnoissa ovat välillä niin suuria (osittain EU-lainsäädännön vuoksi), että kauppojen on varmasti vaikeakin kilpailla. Esimerkiksi harrastuskamassa puhutaan, että Sport-Conrad myy tuotteita järjestään halvemmalla hinnalla, kuin mitä suomalaiset kivijalkakaupat saavat sisäänostettua maahantuojalta. Kilpailu hinnalla on siis mahdotonta, että jos alalla aikoo pysyä, niin kannattaa keksiä jotain muuta, esimerkiksi hyvää palvelua. Vaikka suksipuolella mielellään onkin ajatellut niin, että tuen tätä suksiyrittäjää, niin varsinkaan isojen ketjujen on turha omia hiluja odotella. Ja sama on vähän pienissäkin puljuissa, jos sukset + siteet + monot saa vaikkka Sport-Conradilta samaan hintaan, kuin Suomesta pelkät monot, niin sori vaan, mutta ei minulla ole varaa lähteä moiseen satojen eurojen hyväntekeväisyyteen. ...