Urheilu

Teknologia seuraa meitä nykyisin ihan kaikkialle. Tekniikan avulla pystytään seuraamaan omaa kehitystä urheilussa, ja toisaalta se mahdollistaa vaikkapa reilun pelaamisen nettikasinoilla. Suositut kolikkopelit perustuvat toiminnaltaan aina johonkin matemaattiseen kaavaan, mikä tarkoittaa sitä, että voitot tulevat pelaajalle sattumanvaraisesti, eikä esimerkiksi nettikasino vedä mitään ylimääräistä välistä. Erilaisia matemaattisia kaavoja ja laskelmia voidaan hyödyntää myös urheilussa. Omaa kehittymistä voidaan seurata vaikkapa älykellon avulla ja perustuen kellon keräämään dataan voidaan omaa harjoittelua säätää optimaaliselle tasolle. Tekniikka seuraa nykyisin joka paikkaan vapaa-ajallamme oli oma suosikkitapa viettää vapaa-aikaa sitten nettikasinon tai lenkkipolun ääressä. Teknologian on kuitenkin tarkoituksena auttaa ja suojella meitä. Se on tehnyt nettikasinoista turvallisia paikkoja ja toisaalta teknologian avulla voidaan välttää esimerkiksi liikunnan ylisuoritukset. Yhä useamman kädessä on älykello, ja omia sykkeitä voi seurata niin lenkkipolulla kuin omalla sohvalla suosikkipelejä pelatessa. Älykelloja on monenlaisia, ja niiden tarkkuus vaihtelee. Siksi ei ole yhdentekevää minkälaisen kellon hankkii, ja jo alusta saakka kannattaa panostaa laatuun älylaitetta hankittaessa. Opi hyödyntämään teknologiaa Teknologiaa kannattaa oppia hyödyntämään, sillä se on monella tapaa ystävämme. Treenin kannalta asiaa voi ajatella vaikkapa näin: ennaltalaadittu treeniohjelma ei anna palautetta esittämisestämme mutta älykello antaa. Esimerkiksi liian korkeat leposykkeet voivat antaa viesti siitä, että omasta treenistä voi olla syytä pitää tauko, tai antaa päivä palautumiselle, ja jatkaa vasta sitten jatkaa treenaamisen pariin. Palautuminen on nimittäin vähintään yhtä tärkeää kuin itse treenaaminen – palautumisesta ennustetaan itse asiassa seuraavaa megatrendiä liikunnassa ja hyvinvoinnissa. Omaa palautumista voi kuitenkin olla vaikeaa arvioida, ja tässä teknologia voi olla suorastaan kullan arvoista. Vaikka esimerkiksi omien sykkeiden mittaaminen älykellolla ei aina olekaan täysin tarkkaa, niin antavat kellot kuitenkin hyvän keskiarvon siitä, missä omien sykkeiden kanssa liikutaan. ...

Kaksi ja puoli vuotta sitten innostuin treenaamisesta (edes vähän..) enemmän. Diplomi-insinöörille oli loogista hankkia Polarin V800 sykemittari, että saa träkättyä kaikki liikkumisen ainakin jollain tasolla ja olihan V800 parasta mitä ainakin Polar&Suunto saralta oli tarjolla (Garmin ei minulle koskaan ole ollut tuttu). V800 ei koskaan ollut mikään seksikkäin pakkaus, mutta ominaisuuksiltaan kattava (liiankin). Ranneke oli kuitenkin suomeksi sanottuna huono ja paksu kellon rakenne oli omalle ohuelle ranteelle vähän haaste. No, sitten täytin 36 vuotta (!!!) ja sain syntymäpäivälahjaksi Polar Vantage M -sykemittarin. Se on aika erilainen kokemus kaikkiaan. Ranneke on mukava, kokonaistunnelma on ohuempi, kevyempi, huomaamattomampi. Ominaisuuksia on joltaiin osin enemmän, mutta jotain myös puuttuu (verrattuna V800). Kyseessähän on köyhän miehen malli Vantage M, eikä tosiurheilijan versio (Polar Vantage V Titan). V800:een verrattuna latausjohto on aika paljon fiksumpi ja käyttökelpoisempi. Aikaisempi V800 version latausjohtohan toimi eräänlaisella pihtiotteella ja sen kanssa oli aina vähän vaikeuksia. Kellon näyttötaulu väreineen on tietysti aika eri tasoa kuin vanha kaksivärinen. Unen mittaus toimii ihan kivasti. Kello oli kovin ihmeissään kun yhtenä yönä tuli yöunia vaan 15 minuuttia lentokoneessa ja mietti itsekin että Why there is no sleep data? Tiesin kyllä vastauksen. ...

Minulla on Polarin V800 kello. Se on itseasiassa ihan jees ja erityisesti Flow verkkopalvelu ja Flow mobiiliappsi on aika paljon edellä esimerkiksi Suunnon vastaavia. Garminista ei ole kokemusta. Rannekellosta meni vuoden ikäisenä solki rikki. Irtosi rannekkeesta. Selvästi tyyppivika, kun ranneke luistaa niin huonosti, että liikaa voimaa tulee helposti käytettyä. Voihkin asiaa hetken. Sitten kuulin työkaverilla olleen saman vian ja että hän oli lähettänyt takuuhuoltoon tästä syystä kellon. Niinpä sitten jossain kohtaa minäkin lähetin. Rekisteröin takuuhuollon, pistin paketin postiin. Eräänä päivänä sain viestin, jossa luki, että takuutyö on tehty ja päivää myöhemmin kello oli postissa noudettavissa. Huomasin, että kellosta vaihdettiin takuuseen paljon muitakin osia. Tehtiin siis (ehkä) paljon laajempi juttu, kuin edes osasin pyytää. Ihanaa! MAHTAVAA! Paitsi että hetkinen. Minulla on Polarin (kai) eniten high-end kello. Lähetän sen huoltoon. Saan automaattivastauksen, joka on niin insinöörin kirjoittama kuin mahdollista. Lähetän kellon, en saa siitä viikkoon mitään tietoa, kunnes se kilahtaa postiini. Saan saatekirjeen, jossa kerrotaan, että vaikka mitä on vaihdettu – en tiedä miksi. Huoltotiketti on Polarilta nyt suljettu. Minkälaista palvelua sain? Arviolta voisi sanoa että palvelu oli parasta mahdollista: 10 Millaista palvelua koin saavani? Ehkä 6-7. Jos minulle olisi tullut edes mailia siitä, että homma on otettu työnalle ja näistä on löydetty tällaista ja korjataan nämäkin tässä samoin tein ja niin edelleen, niin fiilis ois ollut ihan eri. Minut kuitenkin haluttiin olla kohtaamatta ihmisenä ja insinöörien myymä ja ostama tikettijärjestelmä sai automaattiviesteillä minut lähinnä hämmentymään, joskin vähän – sillä viestit olivat niin vähäisiä. Jos olisin Polarilla ja vastaisin asiakaspalvelusta, niin funtsisin vielä, kuinka voisin toiminnalla tuottaa sellaista tunnetta asiakkailleni, joka entistä tiukemmin sitoisi heitä brändiini ja sitä kautta tuotteisiini. ...

Monellekaan minut tuntevalle ei varmaan yllätys, että olen ollut uimataitoinen ehkä kahden vuoden ajan. Tai milloin aloinkaan käymään uimassa. 2010 olettaisin. Sitä ennen uimataidottomuus oli aika tuskallista. Konkreettisimmillaan tuska tietysti esiintyi sotaväessä, jossa piti suorittaa tuo niin kamala 200m uimataitotesti. Onneksi keskivertoälyllä pärjää intissä, otti sen verran reunoista kiinni, että pääsi perille asti. Olisiko kannattanut joutua uimakouluun intissä? Ehkä. En tiedä. Silloin ei tuntunut hyvältä idealta. Myös ennen sitä liikuntatunneilla uiminen oli melko vastenmielistä. En pikkupoikana oppinut koulun massatunneilla uimaan ja vaikka olin käynyt jonkun alkeiskurssin ihan pienenä, en osannut uida. Osaamattomuus tarkoittaa siis sitä, että jaksoin juuri räpistellä jotain rintauinnin tapaista sen reilut 100m. 2010 sain vaan jossain päähäni, että opettelen uimaan. Omaehtoinen, motivoitunut harjoittelu. Muistin kuitenkin perusasiat uimisesta ja youtube auttoi paljon. Olin Tesoman uimahallissa koko porukan hitain uimari, mutta pikku hiljaa alkoi homma luonnistua. Viiden kerra jälkeen pystyin puhumaan uimisesta, vaikka 200m yhtäjaksoista uintia tuntui vielä aika pahalta. Kävin aktiivisesti uimassa kevään ja kesän, jonkin aikaa syksylläkin. Sitten tuli stoppi. En enää oppinut uimaan uimalla. Jonkun olisi pitänyt kertoa minulle, miten pääsen nopeammin, kevyemmin, paremmin. Yritin löytää uimaopetusta, mutta en halunnut massatunnille. Tarjolla oli vain alkeiskursseja ja kursseja edistyneille uimareille. En ollut kumpikaan. Sen jälkeen olen käynyt uimassa ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, viimeksi tänään. Mutta huolimatta pitkästä tauosta, suoritukseni tänään oli paras mitä uintihistoriaani tähän mennessä kuuluu. Kolmijaksoinen hengitys alkoikin toimimaan ja uintiasento löytyi hyväksi heti alusta. Uinti oli rentoa. Aika hidasta, mutta toisaalta en väsynyt, joten ei tarvinnut pitää kovin paljoa taukoa. 1200m uintiin minulla meni 43 minuuttia, joka on siis minulle hyvä suoritus. ...

En ikinä olisi uskonut, että jaksan pelata golfia. Sehän vaikuttaa todella urpolta lajilta. Mennään keskelle avointa aluetta ja sitten jonotetaan juuri tietylle tilkulle, jotta voidaan lyödä kohti lippua. Ja maksetaan siitä esimerkiksi 40e kerta. Ei kuulosta järki-ihmisen toiminnalta. Mutta minä kun niin tykkään tällaisesta jäsenyysurheilusta, niin tuli aloitettua. Taisin käydä lyömässä pariin otteeseen jo 2010, mutta viime vuonna aloitin vähän enemmän käymään rangella ja kökköpelaajien pay & play -kentillä. Golfin hienous on oikeasti sen vaikeus. Ainakin siltä se nyt tuntuu. Onnistumisia tulee sen verran harvoin, että sitten kun niitä tulee, tuntuu kivalta ja jaksaa taas hakata päätä seinään. Toisaalta se on myös täysin laatikkolaji, hyvätkin tulokset saa tuhrittua miettimällä liikaa. Tai liian vähän. Hauskaa on myös se, että ne tosiaan nimittävät golfia urheilulajiksi. Usein 18 reikää vastaa melkein 10 kilometrin kävelyä, onneksi puolivälistä saa kaljaa ja makkaraa että jaksaa. Kyllä siellä ulkona seisomalla ilmeisesti enemmän kaloreita palaa kuin sohvalla istumalla. Tuskin paljoa. Onneksi osalla golfkentistä on sen verran huonot kärryt, että kun rengas lähtee irti välillä, niin saa vähän jumppaa. Itte ku pelaan sillä reilun kolmenkympin händärillä, niin kokemukset golfista on tietysti vähän erilaisia kuin singereillä jotka tikkaa greeniosumaa aina vaan. Itsehän en griinihaarukkaa edes tarvitsisi, chipit tulee niin lussusti että harvoin jää jälkeä. Kauempaa ei osu. Kuinka kallista golf sitten on? Itse olen jäsenenä (ihanaa) Nokia River Golfissa, ja vuosikulu taisi olla jotain reilut 600 euroa. Nämä mieluiten yrittää unohtaa.. Sinne on siis rajaton pelioikeus, kuokkii minkä jaksaa. Muille kentille pääsee ”edulliseen sopuhintaan”, joka on Tampereen seudulla 40e / kierros, joka on naurettavan kallista. ...

Olen Tampereella asuessani harrastanut muutamalla kuntosalilla punttiesailua. Ensiksi GoGolla, joka oli hyvä paikka ja sitten Sykkeellä, joka on aivan hanurista. Taas tänään lehtiä lukiessani salilla mietin, että miksi tänne olen jäsenyyden ottanut. Mietintäni ei ollut ainoastaan Sykkeestä aiheutuvaa, vaan ihan kokonaisvaltaista. Olenko minä yksi niistä naistenlehtiä lukevista naisista, jotka aina päättävät alkaa laihduttaa, kun lehdessä lukee niin? Miksi minä käyn punttisalilla, vaikka minun mielestäni punttiesailu on aivan todella hanurista ja hiton tylsää? En tiedä. Aina se kumpuaa siitä, että tekisi mieli olla paremmassa kunnossa, ja kun joku asia maksaa noin ja noin paljon vuodessa, ei kai sitä kehtaa olla käymättä. Muutamaa kuukautta myöhemmin sitä ajattelee, että kun maksan jo tästä paskasta näin ja näin paljon kuukaudessa, pitääkö minun vielä kärsiäkin tästä? Ja sen tietävät yrittäjätkin. Vuoden ajan starttipaketti, jota ei voi irtisanoa ilman penaltia. Aluksi miettii, että tuleepahan käytyä. Niinpä niin. GoGolta pystyi ainakin ennen eroamaan kuukauden irtisanomisajalla. Niinkin voi toimia. Taas yksi syy, miksi Sykettä ei voi suositella kenellekään. Jos penaltimaksuja ei olisi, eroaisin Sykkeeltä heti. Naapurista löytyy ihan käyntikortillisiakin saleja, jotka ovat halvempia ja joustavampia. Toinen jäsenyyshelvetti löytyy golfin parista. Ajatelkaapa, jos haluisitte vähän käydä Sappeessa laskettelemassa. Ensiksi pitäisi ostaa jäsenyys Sappeeseen. No, ensimmäistä kertaa jäsenyyttä ostaessa pitäisi maksaa myös liittymismaksu – tietenkin. Kunhan olet maksanut nämä maksut, voit sitten ostaa vaikka kausikortin. Tai päivälipun. Sen jälkeen viritetään sellainen systeemi, että lähes kaikki järkevät laskettelupuljut kuuluvat samaan leikkikerhoon, eivätkä myy lippuja, jollei ostaja kuulu johonkin kultapossukerhoon, joka kuuluu tähän leikkikerhoon. Poikkeuksia on, mutta niiltä osin harrastusta rajoitetaan, et voi esimerkiksi käyttää tuolihissiä. ...

Jäämiekkailun MM-kisat Katsoin eilen tuota kolmatta erää Suomi-Tsekki jäämiekkailuottelua. Katsoin myös hieman aikaa pre-gamea. Olin aika järkyttynyt. Ehkä sitä aiemmin ei ole huomannut, mutta nyt kun edellisenä päivänä tuli El Classico ja seuraavana päivänä kendokisojen matsi, huomasi miten erilaista kommentaattoreiden taso ja jutut on. Siinä missä futiskommentaattorit analysoi pelaajien taitoa ja pelistrategiaa, lätkässä haaveiltiin mitä erikoisimmista henkisistä tiloista. Muutakin valittamista on. Jagr teki säkällä maalin, sanoi kommentaattori. Että kun tuurilla justiin pomppasi lapaan. Ja Jagr heitti häkin. Pelkästään kolmannessa erässä jellonat sai vaikka kuinka hyvää tilannetta, osa puoliksi vahingossa, mutta ammattimiehiä kun ovat – lämärit eivät joko osuneet maalia kohti, tai olivat maanuoliaisia. Niin, Jagr olisi laittanut nämä tuurikiekot sisään. Ammattimies. Tämä onkin esimerkki siitä, mikä päähäni pälkähti katsoessani kolmatta erää. Nimittäin Suomen lätkä ja ehkä koko kulttuuri uskoo työhön. Tee paljon töitä niin pärjäät. Ei sinun tarvitse edes olla kovin hyvä, kunhan teet paljon töitä, niin pärjäät. Tuohan on aivan täydellistä idiotismia – ainakin urheilussa. Tottakai pitää reenata ja sillai, mutta esimerkiksi tässä jäämiekkailussa tuo on aivan väärä ajatus. Kyllä, voi painia nurkissa, vääntää ja taistella – tässä jellonat ovat omimmillaan. Joillakin on myös erilainen lähestymiskulma. Taito ja rohkeus ja sitten se työ. Kolmatta erää katsoin ja kyllä leijonat ovat oikeasti taitavia. Kiekollinen peli oli yksilötasolla taitavaa kun siniviiva ylitettiin. Syötötkin oli pääasiassa ihan ok. Mutta se viimeistely. Rohkeus tehdä maaleja. Itse kun pelaan futista ja pääsen joskus laatikon sisään pallon kanssa, niin järki himmenee heti. Iskee kauhu, mitä nyt, kaikki katsoo. Ja vituiks menee. Samaa on jellonilla. Kaikki katsovat ja tärkeitä pelejä – ja kas vain, niin rannarit kuin lämäritkin viuhuvat ohi maalin – kavereilta, jotka ovat pelanneet koko elämänsä ja ammatikseen keskimäärin ainakin 10v. ...

Mitä olisikaan Olympialaiset ilman Norjaa? No en tiedä, eikä se ole edes mitenkään kiinnostavaa, vähän kuin joku miettisi, mitä jos Suomea ei olisi. Mutta Norja, tuo valtioiden mersu, aiheuttaa meissä suomalaisissa tunteita, monenlaisia. Ja näin olympialaisten aikaan tietysti asia korostuu, kun Norjalaiset vievät mitalit ja suomalaiset eivät. Norjahan on noin miljoona asukasta pienempi läntti kuin Suomi, mutta olympiamenestys ei näemmä mene ihan käsi kädessä maan koon kanssa, ainakaan talviolympialaisissa, vai mitä sanoisivat kiinalaiset? Suomalainen on herkästi Norjalle vähän kateellinen ja pahansuopa. Dopingiahan he käyttävät ja maastohiihdon voiteluun ilmeisesti 500 000 euroa tai kruunua lähtöä kohden (jäi kuulematta kumpaa, toivottavasti euroa!). Jääkiekossa ne ei pärjää, mutta kun Suomi ei päässyt Norjaa voittamaan, niin halpa lohtu. Mäkihyppelyssäkin pesevät, se oli jo kylmää. Entä alppihiihdossa? Niinpä. Norjalaisilla ei varmasti ole myöskään Smegin kosketusnäppäimillä varustettuja induktioliesiä. He polttavat raakaöljyä suoraan kotona hellassa. Nimittäin, kuten hyvä norjalainen ystäväni, koodinimellä Turska, sanoi: We’ve got oil Ja mitäpä sitä kiertelemään, näinhän se on. Mikään tästä, mitä olen tässä kertonut, ei rassaa minua pätkääkään. En osaa olla norjalaisille kateellinen ja ne muutamat joihin olen paremmin tutustunut Engelbergissä ja täällä Tampereella on ollu hyviä tyyppejä. Keskimäärin parempia ja älyllisempiä kuin ruotsalaiset, yhtään dissaamatta opas-Johania tai Peteriä, joka oli meidän kanssa reissussa nyt Levillä, puhun niistä muista ruotsalaisista. Mutta se ruotsalaisista. Sitten kun tajuaa, miten paljon paremmin kaikki Norjassa on, voi tutustua Ylen olympilaisten tulosseurantapalveluun. Ei kannata säikähtää, se pimpahtelee aina välillä, ei voi käsittää / tietää miksi. No, siitä sekasotkustahan näkee näppärästi, että missä mennään. Nooo, lopputulosten seurantaan ylellä on ihan hyvät työkalut. Se voitti sen 4-5 ja tää laskia did not finish. Mitalitaulukkoa Yle ei yritä edes pitää itse yllä, vaan linkittää suoraan Vancouveriin. Oikeasti olympialaisten tulospalvelukin linkitetään Yleltä suoraan Kanadaan, koska oma on niin huono. ...

Nämä arvokilpailut ovat sitten jännittäviä. Dopingtestaus aiheuttaa enemmän jännitystä kuin itse kilpailut, kuka jää tällä kertaa kiinni? Suomalainen veridoping-asiantuntija Tapio Videman sanoo Hesarissa, että hänen mielestään koko dopingtestaus pitäisi lopettaa. Tästä ideasta olen aiemminkin maininnut blogissani, kun herra Erkki Vettenniemi puhui samasta asiasta, mutta perehdytäänpä tällä kertaa siihen vähän syvemmälle. Ensinnäkin olen Tapio Videmanin kanssa samaa mieltä. Dopingtestaus pitäisi lopettaa huippu-urheilussa, sillä mitään mieltä sen jatkamisessa ei ole. Tämä on kuin marihuanakielto Kaliforniassa (yli 50% väestöstä käyttänyt) tai verkkopiratismin vastainen taistelu ( hyvin tuntuu menevän). Käytetään yhteisiä rahoja sellaisen tapahtuman estämiseen, jota ei voi estää. Vähän kuin kulutettaisiin miljoonia rakentamalla metrin korkuinen rantavalli Thaimaahan, että seuraava tsunami siihen sitten pysähtyy. Nimittäin urheilijat jäävät kiinni ainoastaan vahingossa ja silloin, kun antidopingtyö on saatu pidettyä salassa. Sitten katselemme kuvia itkevästä urheilijasta, jonka juomapulloon valmentaja oli varmaan sujauttanut jotain ja kaikki muut joukkueen urheilijat ovat kyllä puhtoisia eikä tämä ole järjestelmällistä. Ottakaamme esimerkiksi painonnosto. Vuonna 1984 olympialaisissa jäi paljon painonnostajia kiinni dopingista. Seuraavissakin olympialaisissa kärähdyksiä oli, mutta ainoastaan muutama. Seuraavissa olympialaisissa painonnostajista ei kärähtänyt kukaan. Kunnes Ateenassa 2004 dopingtestaus otti uuden askeleen ja kas vain, 12 painonnostajaa jäi kiinni dopingin käytöstä. Suoritustasohan nousi silti koko ajan. Marion Jones, se naispikajuoksia, testattiin uransa aikana yli 200 kertaa. Voittajat testataan. Ikinä ei löytynyt mitään. Vuonna 2007 Jones tunnusti itse käyttäneensä dopingia, steroideja, epoa ja kasvuhormooneja. Tämä nainen testatiin 200 kertaa. Mitä tämä kertoo testaamisen mielekkyydestä? Dopingtestaus tekee myös urheilusta tiedustelutoimintaa, kuten Lahden tapaus varmaan kaikille suomalaisille muistuttaa. Suomalaiset saivat väärää tietoa syväkurkultaan, eli siis että hemohessiä ei testata, ja hassusti kävi. Olikohan muilla mailla paremmat syväkurkut? K-P Kyrö on avoimesti kertonut kuinka paljon hiihtopiireissä käytetään dopingia, eikä pelkästään suomalaiset. Norjalaiset osasivat valita paremmat peiteaineet. Aamulehti – Joka toinen Lahden mitalihiihtäjä turvautui veridopingiin ...

Tänä vuonna talvi on yllättänyt paitsi Valtion Rautatiet, niin myös Ylläs-Hallin ja väkisinhihdosta on tullut kansakunnan hot-trend laji. Ja onhan se ymmärrettävää, Oulun alapuolella ei ole päästy väkistelee sitten vuoden 2000 ja hemohessitarinat alkaa olemaan jo unohdettu, niin voi palata tuon kuntoilu-urheilulajeista parhaimman pariin. Joten, koska Jasmon blogi seuraa trendejä, menin ja ostin sukset. Vanhatkin olisi ollut, mutta ne olivat kymmenessä vuodessa jääneet hieman pieneksi painon puolesta, myöskin monot olivat noin 2,5 numeroo liian isot, eli uusien ostaminen oli kohtuullisen sallittua. Hiihtotyylini on siis vapaa, mutta epävarma, enkä pertsasta ole oikein koskaan innostunut, jo vapaahiihtosuksien (!) voitelukin tuottaa liikaa angstia. Mutta sen sanon, että olihan tuntumaltaan 4-5 vuoden tauon jälkeen tuo väkärisuksi aika jäätävä. En meinannut pysyä suksien päällä edes paaikallaan, luistokin oli sattumalta aivan loistava. Ensimmäiset 5km hiihtoa oli meleko horjakkaa ja täytyy nolona myöntää, että Kaupin Kolmosen alamäki vei miehestä voiton. Nimittäin, siinä ihmisillä on usko loppunut, kun vauhti kiihtyy ja on pitänyt hypätä ladulta auruulle. Ja sitten kun ei meinaa tasasellakaan kestää pystyssä, niin voin kertoa, että auraaminen oli aikamoista huitomista, luulen että itse Heinämieskin olisi jäänyt heilumisessa kakkoseksi. No, viimein toinen suksi töksähti vähän johonkin aloittaen varmasti hupaisan näköisen tapahtumasarjan, jonka päätteeksi hiihtomies löytyi hangesta. Veri vetää umpihankeen. Noh, siitä se sitten lähti paranemaan, olisi voinut ehkä väkäriuran aloittaa vaikka lämmittelylenkillä tasasella, eikä heti työntyä alamäkeen, mutta toisaalta olihan se jännää. Kuntohan on huono ja tekniikka myös, mutta ihan mukava urheilulaji noin muuten. Lähinnä se, että hiihtäessä ei tunne kuntoilevansa vaan harrastavansa ja se on aina kivempaa. Ahdistaa esimerkiksi punttiesailu juuri sen takia, että se itse treeni on täyttä pasaa, mutta lopputulokset on sitten kivoja. Väkäristä voi nauttia jo hiihdon aikanakin, ilmeisesti samaa voi odottaa myös pyöräilystä. ...

Tuossa Ilosaarirockista, Joensuusta ja Päijänteeltä palatessa kuuntelin YleX. Tuli ohjelmaosio, jonka nimi on mielipidevanki. Siinä mies sanoo, että anti-doping toiminta pitäisi lopettaa, koska se pilaa urheilun. Aluksi juttu kuulosti vähän oudolta, mutta mitä pitempään miestä kuunteli (jakso kestää 10 minuuttia), niin sitä enemmän siinä oli järkeä. Kaveri oli vissiin tutustunut asiaan. Kannattaa kuunnella jakso tästä: Yle Areena – Mielipidevanki Vitamiinitkin on joskus määritelty dopingiksi. Kuka tietää, ettei laboratorioissa oikeasti sabotoida näytteitä? Lisäksi, käsittääkseni anti-doping hengessä tehdään joskus tehoiskuja, millon mitäkin maata kohtaan. Nythän Jamaicalaisia napsahteli.. Onko kääntäen niin, että itseasiassa anti-doping työntekijät tahtoen tai tahtomattaan vaikuttavat tuloslistoihin enemmän kuin oikeastaan mikään muu? Eikö Jamaicalaisilla ollutkaan viimeisintä mallia EPO-hormonia, joka ei vielä näy testeissä?

...

Miksei YLE lähettänyt tuonne radan varrelle sellaista haastattelijaa, joka osaisi englantia?

Tulihan se GPS-pulikka sitten hankittua, ja toisella kertaa homma jopa pelasikin. Ensimmäinen kerta kaatui siihe, että nav4all:sta tilaamani mokkula ei koskaan saapunut ja Luottokunta tilitti minulle maksuni takaisin. Toisella yrittämällä ostin yhtä uskottavan kuuloisesta, mutta tällä kertaa suomalaisesta kaupasta GPS-paikantimen. Siis bluetoothmallin, että saa puhelimeen kii. Jätin kokeilunhaluisena perinteiset SIRF III sirulliset kauppaan ja otin uutta ja periaatteessa käheempää MTK-sirullista, tosin GPS-palikkani on tuollainen merkitön kökkäre, joten laadusta on vaikea mennä sanomaan. Ensimmäiset testit ovat olleet aika lupaavia. Joskus jo siltojen alituksessa ja tunneleissa pulikka hämmentyy ja sen jälkeen paikka löytyy hieman sivuun. Sen huomaa noissa SportsTracker tallenteissa. Kävin lyhyellä juoksulenkillä testaamassa laitetta, gps-palikka oli hansikkaassa ja puhelin taskussa. Tulos on nähtävissä täällä: http://sportstracker.nokia.com/nts/workoutdetail/index.do?id=17559 Enemmän dataa urheilusta, eikä matkojakaan tarvitse enää arvioida! Heh, tämähän on kuin FRWD, mutta ei tietenkään yhtä komea ja näkyvillä, mutta komeammat vilkkuvalot on. Testailu jatkuu.

Ennen mulla muovinen aakoo neljäseiska yks-kasi-seiska, ruumiit jopa kavereista Tämä yllä oleva on ainut kerta, kun käsittelen Jokelan ammuskelua blogissani (näillä näkymin..). Voit osoittaa suomihiphopin tietämyksesi kertomalla esittäjän ja kappaleen nimen. Vaikeustaso: Sikahelppo. Maanantaina piti käydä vähän juoksemassa, kun on taas tullut vain rötväiltyä. Skiexpoilta ostettu HAD tuli tarpeeseen, kylmä tuuli piiskasi kurkkua. Kivasti tuntui kulkevan, kello tosin oli toista mieltä. Ainut vaan se, että tiistaina alkoi tuntumaan myös kurkussa, eilen oli tosi sairas olo aamulla ja tänään sitten kurkkukipu on painunut yleiseksi flunssaksi. Näin se lenkittäminen toimii.. Huomenna pitäisi mennä tarkistamaan Resident Evil: Extinction. Odotan laatupläjäystä :)

Katselin eilen painin MM-kisoja. Katsoin ehkä 3 – 4 ottelua, raskasta sarjaa (120kg). Toissapäivänäkin katsoin pari ottelua. Sillon oli kyseessä kevyemmät skundit. Yksi asia yhdisti molempia katselukertoja. En nähnyt yhtään suoritusta. Ei heittoja, ei vyörytyksiä, ei mitään. Näin siis noin 5-6 ottelua, enkä yhtään suoritusta. En laske puolustuspistettä suoritukseksi, nehän vaan makaa mahallaan toisen miehen hääriessä päällä, niinkuin maatalon emäntä hääyönään. En myöskään laske suoritukseksi sitä, että nojaillaan vastakkain sen verran, että toisen kantapäät menee alueelta ulos. Eikö se ole sumopainia? Onko yhtään tyhmempää lajia siis? No varmasti, mutta katsomani ottelut ratkesivat arpaan, eli siihen kumpi on ensin perä pystyssä matossa ja kumpi saa tulla riehtomaan päälle ensiksi. Muistaakseni paini on ollut joskus viihdyttävämpääkin, tämä oli niin tylsää, ettei mitään rajaa. Toisaalta, onhan niillä komeat trikoot.

Alhaisemmat sykkeet .. my ass. Vastatuuli tuntui olevan ihan koko ajan. Sykkeet olivat huipussaan ja vastatuulen ja kuumuuden vuoksi kärsin palatessani jo ihan hyvästi nestehukasta, ei tullut varattua juomapulloa mukaan. 21km, 71 minuuttia.

Tänään olen kerinnyt tehdä kaikenlaista. Kävin kaupungilla ostamassa itselleni uudet pyörät ja tulipa ostettua uudet laakeritkin luistimiin. Aika ehkä olikin, ainakin pyörien osalta, kuten ehkä kuvasta huomaa.. Toinen on siinä siis vanha rengas, toinen uusi. Päivitin WordPressin uusimpaan versioon, 1.5.1.1. Jotain pikkufixiä vain, mutta päivittämiseen ei tarvitse juuri nähdä vaivaa, niin mikäs siinä. Olisin varmasti ostanut tänään uuden kypäränkin itselleni, mutta yksikään myyjä ei tullut kannustamaan minua päätöksen teossa. Jäi ostamatta. Harjoitustyökin jopa eteni ja tajusin juuri, ettei olekaan mahdotonta saada sitä valmiiksi huomiseen klo 2400 mennessä. Allergia vaivaa kovasti. Zyrteciin en koske, mutta Kestine on myös toimiva allergialääke, joka ei väsytä, kuten Zyrtec. Tänään taidan käydä luistelemassa vähän pidemmän lenkin alhaisemmalla sykkeellä, kun sauvoja ei voi ottaa. Ai miksikö? Koska sauvat hiersivät käteni niin rakoille että ei voi edes.. tehdä mitään.