Sää

[][1]Säästetään kaikesta Nyt kun pitää säästää kaikesta, koska rahaa ei ole, niin Jasmon blogi kantaa kortensa kekoon. Nimittäin ihmetyttää hieman tämä säästämispolitiikka aina välillä. Säästetään vaikka vanhusten hoidosta, säästetään nuorison hyvinvoinnista ja ehkä poliisistakin. Silloin tällöin kaltaiseni populistin eteen tulee kuitenkin samanlainen tilanne kuin eilen, jolloin pilkkopimeässä Kaupissa tuli vastaan valon satama, tyhjä jalkapallokenttä täydessä valaistuksessa. Ketään ei kuitenkaan ollut missään, en nähnyt itseni lisäksi kuin 2 henkilöä ulkona eilen illalla. En tiedä montako euroa valaistuksen polttaminen maksaa ja paljonko niitä saa hoitajan palkalla polttaa, mutta periaate on tärkein. Miksei me ensin säästetä näistä aivan täysin typeristä kuluista, joita tulee vain siksi, kun ei ole hankittu vaikka etäohjausta, hämäräkytkintä tai jotain ihan vain käytäntöä sähkön säästämiseen? Joka esimerkiksi viikossa maksaa kulunsa takaisin. Kannustan kaikkia kuvaamaan tällaisia vastaan tulevia kohteita ja herättämään keskustelua, että pitäisikö edes yrittää säästää jostain järkevästäkin, eikä vain homekoulujen korjauksesta. Mutta nämä ovat kamalan populistisia ajatuksia.

Hyvä Yleisradio! Sääilta. Se tulee taas. Sääiltaan soittaa aivan liikaa suoraan sanottuna höperöitä ja pallosalamahaahuilijoita. Olen kuunnellut sääiltaa monta vuotta aktiivisesti ja olen kuullut jo kaikki tarinat pallosalamista ja vuoden -27 erityisestä ukkoskesästä ja siitä, kuinka vuonna 1945 vielä sirkat soittivat kovempaa ja kuinka ukkospilvet kiertävät vesistöjä ja millon mitäkin vaarantöppyröitä. Olisiko mitenkään mahdollista etukäteen vastata puheluihin ja toivottaa hyvää illanjatkoa juopuneille, höperöille ja samoja kysymyksiä kysyville ärsyttäville jankkaajille? Radiossa on enemmän asiantuntijuutta äänessä ilmastoon liittyen mitä yleensä ja se saadaan hukattua kaikenlaiseen turhanpäiväiseen voivotteluun siitä, kuinka salami iskikin naapurimökkiin vuonna 1927 ja lähes heti perään 1967, eikä kertaakaan meidän mökkiin vaikka ihan vieressä on! Se on varmaan soittajan elämän kohokohtia, mutta keskivertokuuntelijaa se ei kiinnosta pätkääkään. Jos puheluita ei voida alkaa skriinaamaan, voisiko toimittaja edes olla jämäkämpi ja torpata jaarittelijat ja jankuttajat pois kuluttamasta kaikkien aikaa. Voisiko se olla mahdollista? ”Tämä aihe taitaa olla jo loppuun käsitelty, hyvää illan jatkoa.” Näin saataisiin meille kaikille parempaa radiota ja halukkaille parempia vastauksia. Miettikää edes tätä, vai onko tämä toimittajien sellainen sisäpiirijuttu, että nauraa kiherrätte ohjelman jälkeen soittajia? Hyvin pokka kyllä pitää ohjelman aikana, siitä täytyy antaa pisteet. Jasmo

Olen kiinnostunut säästä ja ukkosista. Kesäaikaisin osallistun keskusteluihin FLCenterin sivuilla ja irkkailen ukkoskanavilla. Radio Suomi myös järjestää aina silloin tällöin erikoisiltoja radiossa, esimerkiksi kahden tunnin sääohjelman, johon kuulijat saavat soittaa ja kysyä sääasioista. Tällainen ohjelma tuli tällä viikolla ja jostain syystä se oli Areenassa saatavilla vain muutaman päivän, esimerkiksi enää sitä ei sieltä saa ladattua. No, kovin järkevää keskustelua ei kukaan menettänyt. Nimittäin nuo sääillat ovat niin myötähäpeän ohjelmia, kuin vain voi olla. Yleisimmin soittaja on joku, joka muistelee lapsuuden tai nuoruuden kesää -54, jolloin ukkoset olivat kovempia, värit erilaisia, äänet voimakkaampia ja hampaatkin kaikki suussa. Tai sitten soittaja on ottanut rohkaisuksi lasin tai pari konjakkia ja jankkaa samaa asiaa koko ajan. Ohjelmaan soittaa sata ihmistä kertoakseen elämää pidemmän tarinansa pallosalamasta, vaikka asiantuntijat eivät pallosalamaan oikein mitään voi kommentoida. Välillä pitää kuunnellessa oikein irvistää, kun tekisi mieli käydä kyselijään käsiksi. Onneksi podcastia kuunnellessa voi kelata pahimpien urpojen yli. On ymmärrettävää, että ilmatieteenlaitoksen vakiokommentaattori A-J Punkka on jättäytynyt sääilloista pois ja antanut tilaa nuoremmalle ukkostutkijalle, joka jaksaa vielä vanhusten ja muiden harhaisten juttuja kuunnella ja jankata. Pidän kyllä ongelmana sitä, että juontajanainen on liian löperö, eikä ota jämerämpää asennetta lörpöttelyyn ja haaveiluun, saataisiin paljon enemmän kysymyksiä eetteriin, joista jopa joissain asioissa voisi olla jotain järkeä. Nyt joku vaan jankkaa 15 minuuttia radiossa, että mitenkä sitä tippuisikin paljon vettä maahan, jos koko pilven kosteus muutettaisiin ihan instant vesisateeksi. Itseasissa tällaisia erittäin voimakkaita nopeita sateita on ollut, ilmeisesti pari vuotta sitten ainakin Saksassa, jossa tyyliin viidessä minuutissä on satanut 100mm vettä. ...

Rukalla liian paljon lunta. Junat ja ratikat myöhässä. Yleisradio kehotti ihmisiä pysymään sisällä, jos ei ole pakko lähteä ulos. Uusi Suomi auttaa helsinkiläisiä: Näin pääset tänään kotiin:. Tarja Turunenkin joutui lumitöihin. Olin itsekin tien päällä, kun lumipyry vyöryi Suomen yli. Toisin sanoen palaamassa Rukalta bussin kyydillä. Ajokeli oli huono juoksevan lumen ja lumen kosteuden vuoksi, pyyhkimet tahtoivat tukkiintua. Pahaa keliä oli pari tuntia matkasta ja sitten jo helpottikin. Ajoimme Rukalta takaisin kuitenkin samassa ajassa kuin menimmekin, vaikka mennessä keli oli ihan normaali. Pysähdyksiä vain oli enemmän. Kova tuuli on tehnyt paljon tuhoja, estänyt lentokoneita laskeutumasta ja niin edelleen. Iltasanomat hehkutti metrin kinoksia, tosin Tampereella selvisi vielä matalalla kesäkengällä. Maanantaina Aamulehti totesi, että kohta koettelemus on ohi. Onneksi! Ilmatieteenlaitos tarjoaa myös faktoja: Lunta tuli 5-35 cm.

Eivät olleet A-J Punkka ja Pauli väärässä! Eilen Tampereella salamoi illalla muutaman kerran. Näin uuden asunnon korkeaa asemaa ja Näsijärvinäkymää hyödyntäen useita salamoita, kuvatakin vähän yritin, mutta ilman jalustaa se on vähän.. Salamakuvaus on muutenkin oma taiteenlajinsa, pitäisi vissiin perehtyä vähän. Mutta olin ihan että JEE, vihdoinkin henki taas kulkee kun siitepöly tippuu ilmasta. Aamulla kello kuuden jälkeen tuli sitten seuraava kierros, sillon en nähnyt salamoita enkä paljon muutakaan, kun koko seutu oli ihan utuista valtavan kovan tuulen ja rakeiden vuoksi. Se viimein huuhteli niin tiet kun autotkin puhtaaksi siitepölystä. Ei huono alku ukkoskesälle 2008.

Kyllä se vain niin on, että ihminen tarvitsee auringonvaloa. Tässä viimeaikoina on saanut ihan konkreettista esimerkkiä, kun Suomessa majailevien kaverien kanssa keskustelee. Jos sanoo, että on a) lämmintä, b) paistaa aurinko tai c) on kivaa, niin saa heti hirmu syytteet a) elvistelystä b) angstaamisesta. Samat jutut oli meillä viime vuonnakin, mutta itse olin paikalla vasta maaliskuussa, jolloin aurinko näyttäytyy jo Suomessakin. Älkää huoliko suomalaiset, kyllä se aurinko ja valo sinnekin vielä palaa, vaikka tämä talvi nyt taisikin jäädä lumettomaksi ja pimeäksi. Ja minäkin tulen takaisin jo reilun 2kk kuluttua!

Viime viikonloppuna järjestettiin Muuramen suunnalla vaihtoehtoinen rockfestari nimeltä Naamat. Ilman suurempia ennakkokäsityksiä JB:n testitiimi, minä, Rytsis ja Maira iskeytyi paikalle. Alussa meinasi hieman kangerrella. Tulimme paikalle melko myöhään illalla, joskus kymmenen paikkeilla. Seurauksena oli se, että leirintään ei meinannut oikein mahtua. Meinasi iskeä jo epätoivo, kun kävelimme pitkin leirintäaluetta etsien pientä soppea kahdelle teltallemme. No, ihan takakulmasta sitten löytyi sen verran tilaa, että teltat sinne kohtuullisen kivuttomasti saatiin asetettua. Samalla tutustuttiin telttanaapureihin ja ainakin itselle kävi selväksi siinä kohdassa festarin ainut huono asia. Tutustuin myös henkilöihin, joiden kanssa en halunnut olla tekemisissä. Enkä kyllä ollutkaan. Leirintä oli rakennettu pellolle, johon oli niitetty jonkun hehtaarin alue. Itse peltoon (joka vaikutti olevan kesantoa) ei saanut kävellä ja ihmiset aika hyvin sitä tottelivatkin. No, teltta pystyssä – aika ottaa skumpat. Ja sitten katsomaan varsinaista esiintymispuolta. Laitoimme varusteteltan lukkoon ja lähdettiin alueelle. Lippu Naamoille maksoi 16e ja sen sai viitenumeroa vastaan ovelta. Sopivan helppoa ja sopivan amätööriä. Ranneke oli jonkun jyväskyläfestarin ylijäämiä, eli niinkuin pitääkin. Päästessämme sisään varsinaiselle alueelle, leuka kyllä tipahti. Alue oli rajoittunut päärakennukseen (vanha navetta), aittaan ja joihinkin muihin ulkorakennuksiin (ilmeisesti entisiä konevajoja jne). Oltiin siis maatilalla. Paikka oli todella hieno. Käyttäisin voimakkaampia sanoja, mutta voimasanakiintiö on täynnä kelapostauksen jäljiltä.. Todella ug, todella sopivan kokoinen ja todella idyllinen. Yksinkertaisesti todella hieno. Päässäni välähtivät heti ajatukset Bileiden järkkäämisestä samassa paikassa.. Ihmisiä festareilla oli 900 ja tila oli varsin sopiva juuri siihen, yhtään enempää ei olisi tarvinnutkaan olla. Perjantaina alkoi sataa vettä ja vesisadetta riitti koko yön lauantaiaamuun saakka. Onneksi telttamme piti vettä. Leirinnässä bileet jatkuivat jo kello 8 aamulla, kunnes ukkospuuska toi tuulta ja sadetta sen verran ramakasti, että bileilijät joutuivat pakenemaan. Se kelpasi meille kuivassa teltassa vielä unta kaipaaville testaajille. ...

Jatkoa edelliseen perjantain ja lauantain kattaneeseen raporttiin. Sunnuntaille oli rakas sukuni saanut järjestettyä oheisohjelmaa. Kello 11:30 saapui Team Hiltula Liperin ortodoksien rukoushuoneeseen (tsasouna). Toiset tiimistä olivat paremmassa hapessa, toiset huonommassa, mutta sillä mentiin. Sampsa sai nimensä ja Kummijoukkue pyyhki hikeä valkoisilta kasvoiltaan. Mikä voisikaan olla parempi aika ristiäisille kuin ilosaarirock sunnuntai? Iskeydyimme takaisin Joensuuhun noin klo 14:30, josta rokkialueen reunamalle raahauduin joskus puoli neljän maissa. Ensimmäisenä piti lähteä hakemaan tavaroita Oilin (kiitos taas) luota ja siitä sitten homma käyntiin. Homma käynnistykin ihan ok, mutta kavereiden karkumatka oli liian pitkä ja tavoittaminen ei onnistunut. Lisäksi maha vähän vihotteli. Yhtä kaikki, lauantain kaltaiseen hurmokseen en enää itseäni järjestänyt ja sääukkokin hieman rankaisi meitä vaihtelevalla vesisateella illasta. Päivä alkoi kuitenkin hyvin Fat Beat Sound Systemin keikalla, jonka loppupuolella sadekin alkoi. Oli hauskaa, kun yleisö tuntui vaan innostuvan sateesta (ainakin alussa) ja tunnelma pysyi korkealla, vaikka ihmiset kastuivatkin. Kukahan oli se beatbox-jamppa tuossa esiintyvässä kokoonpanossa? Oliko se SE suomalainen tyyppi? Veti kyllä varsin hyvin. Toinen kiinnostava keikka oli RJD2 (tsekkaa ukkoo youtubesta), jonka saapuminen live-kokoonpanolla vähän epäilytti. Itselle ei ole koskaan oikein hyvin toiminut levymusiikin soittaminen livenä, vaikka useilla keikoilla olen ollutkin. Keikan alku olikin tylsä, mutta ulkona satoi vettä, eikä parempaa tekemistä ollut, joten jäin silti katsomaan. Odotus palkittiin, rokkarit häipyivät hitoille ja itse Hemmo veivasi ehkä 20-30 minuuttia ihan levareilla. Kyllä siinä muutaman kerran kylmät väreet meni, vaikkei samanlaiseen fiilikseen kaveri yleisöä saanutkaan kuin Kid Koala aikoinaan. Tällä kertaa varsinaisen elektronisen tanssimusiikin esittäjä ilmeisesti loisti poissaolollaan, joskus kolmosteltassa on taidettu moshata jopa pirijunkan tahtiin! ...

Ilosaarirock ’07 on ohitse ja näin rokin jälkeisenä tiistaina on vielä kerran hyvä palata rokin tapahtumiin ja tunteisiin blogiraportin muodossa. Tänä vuonna iso pelaaja rokkikentällä oli sää. Säästä riitti puhetta koko alustavan viikon ja vielä perjantaina ja lauantainakin. Perjantaiksi luvattiin kaaosta niin harrastajien kuin esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksenkin toimesta. Vettä vähän ripisteli, mitään sen kamalampaa ei tullut. Ei ukkosmyrskyjä, ei rakeita eikä trombeja. Perinteeksi muodostunut hyvä ilma Ilosaarirokissa piti taas. {.thickbox}Perjantaina meidän kemut eivät alkaneet aloitusklubeilla, vaan grillauksella, seurajuomilla ja -peleillä. Sadekuuroja varten liisattiin meiltä pieni sadekatos kriittisten osasien päälle (makkarat!). Vettä vähän ripistelikin välillä, mutta ei isommasti. Samalla testattiin (JB testaa!) katoksen sadekestävyys, se on kohtuullista tasoa. Illan hämärtymistä katseltiin ja nautittiin seurasta ja musiikista. Epäilen, että mölkkyvoitto oli järjestetty, sillä ehdottomana ennakkosuosikkina ja johtajana aina viimeisille metreille saakka, pidin itseäni varmana voittajana. Perinteisen koliedustuksen lisäksi saatiin osaanottajia aina Tampereelta saakka. Siinä oli hyvä aloitella r0k. {.thickbox}Lauantai aukeni hieman utuisena ja pilvisenä sekä ulkona että sisällä. Ei kuitenkaan haitannut paljoa. Ennen rovaniemihiihtäjien saapumista samalle grillispotille kerkisin jo käydä kaupassa ja hakemassa rannekkeen. Aamugrilliltä siirryimme napakasti välietapille keskustaan, jossa oli tarjolla tuuning-pakettiauto, josta löytyi kaikkea mitä mies tarvitsee. Tiukka tavoite oli päästä katsomaan Maj Karman keikkaa (ei minulla, vaan muulla porukalla). Otimme siis pakulla nopeasti pienet napsut ja lähdimme kohti rokkiareenaa. Kävi kuitenkin niin, ettei minulla eikä A-miehellä ollut yhtään käteistä rahaa, joka on kuitenkin festareilla kätevää. Koska Maj Karma ei meitä koskettanut aivan eniten, päätimme lähteä hakemaan rahaa. ...

{.thickbox}Eilen ilma oli painostava sekä pilveilevä, mutta ei kuitenkaan liian pilveilevä – omasta mielestäni olosuhteet iltapäiväukkoselle olisivat olleet todelliset. Nettiä ei ollut käytettävissä, niin kaikki säädata oli tällä kertaa poissa käytöstä. Mutta jälkikäteen säädataa tarkasteltuna osottautui, että ainakin FMI on pitänytkin salamat Tampereen kohdalla sunnuntaina. En siis ollut aivan yössä! Pilvet olivat komeita ja uhkaavia. E70 ei ehkä saanut aivan koko hienoutta taltioitua. Mutta niin kävi taas. Ei ukkosta. Hieman ripistelyä tuli pitkin päivää, mutta ei edes sadetta. No, FMI lupaisi tälle päivälle salamaa, mutta ainakin nyt aamusta keli on aika epäsuotuisan oloinen. Taivas on pilvessä ja kelikin viileä. No, kytätään ja jännitetään.

Täten julistan henkilökohtaisen ukkoskyttäyskauden avatuksi! Suomen kyttääjät kokoontuvat FLCenterissä. Uskoakseni mukaan mahtuu, jos kiinnostaa.

Lunta sataa myrskytuulen kanssa. Tätä juuri kaivattiin.

Eilen oli taas älytön hiihtopäivä. Semisinkki, mutta näki silti ihan ok. Noustiin Laubille kolme kertaa. Aamusta aikaisin mentiin ensimmäistä vetoa tekemään ja oli sitä ihmeissään. Olen kyllä Laubin laskenut ennenkin, mutta yhtäjaksoisen seinän pituus oli päässyt jo unohtumaan. Melko massiivista laskupätkää oli siis tarjolla. Eka veto oli vaikea. Vaikka lumi oli paljon paljon helpompaa, kuin edellisenä päivänä, en jotenkin päässyt sukselle kunnolla. Ajelin liian takaa. Se taas aiheutti sen, että reidet olivat aivan lopussa alhaalla, kun trave ja travea edeltävät röykyt alkavat. Toisella kierroksella tuli valaistuminen. Kovempi vauhti ja suksi kelluu paremmin ja voi seisoa paremmin. Tai jotain sellaista. Hakemista oli. Kolmannella kierroksella otettiin laskijan vasemmalta. Korkkaamatonta siivua sai laskujäljen viereen. Samassa porukkaamme lyöttäytyi laskun ajaksi joku ruotsalainen, jonka laskukaverit olivat hävinneet. Ehkä paremmasta (vähemmän jälkiä & röykkyjä) lumesta johtuen lasku tuntui sujuvan. Sujuvalla en tarkoita nyt mitään Seth Morrison vetoo, vaan sujuvaa minulle. Ja edelleen se tarkoittaa sitä, että taitojeni ylärajalla ja taitojeni yli (niin kovaa kuin vaan pää antaa myöden..), mutta silti pystyssä ja hyvillä mielin! Ja reisiäkään ei poltellut samaan malliin. Pojat toki veti kovempaa. No, kello olikin jotain yhden paikkeilla, kun siirryimme toiselle huipulle. Pojat pääsi vielä puolen päivän jälkeenkin korkkaamaan jääputoukset (vissiin koko mellanin?) ja me (kun jouduimme odottamaan bussia..) heti yhden ruotsalaisporukan jälkeen. Mut olihan tajunnan räjäyttävää vetoo. Vielä päälle vähän suuren kentän harjoitteluu grossella ja sitten keli sinkkisi. Erittäin hyvä maku jäi, kun tunsi oppineensa uutta, lumi oli todella hyvää ja helppoa ja oli hauskaakin! Täydellinen vastakohta edelliselle päivälle, jolloin ei edes massiivisten vatsalihasten avulla meinannut pysyä pystyssä.. ...

Lunta oli tullut vielä viime yönäkin vähän. Käänsimme aamulla johonkin aikaan suksemme kohti Brunnia (joka on ehkä 3. päivää auki koko kaudella?) ja kabiiniin. Näkyyys vaihteli olemattomasta huonoon, välillä oli pieniä valonpilkahduksia. Emme olleet aivan varautuneet siihen lumimäärään, mikä meitä odotti. Ensinnäkin suksemme olivat aivan liian kapeita. Brunnin peltoja lähdettiin ensimmäisellä yrityksellä katsomaan. Vyötäröön asti ylettyvä lumi (sukset jalassa) teki liikkumisen vaikeaksi ja paikkojen jyrkkyydet riittivät vain vaivoin viemään meitä eteenpäin. Lopulta huomasimmekin olevamme 25 ruotsalaisen kanssa lykkimässä itseämme alamäkeen. No, ryhmätyöllä siitä selvittiin, yksi aina laski hiihtouraa vähän pidemmälle, ja siirtyi sivuun, sitten tuli seuraava jne. Mitään pohjia tai välikerroksia lumessa ei ollut, sauvalla hakkaamalla esiin tuli ruoho. Vyöryjä ei näkynyt. Seuraavat vedot (ruokailun jälkeen) tehtiinkin toiselle puolelle Brunnin seinämiä. Siellä oli a) valmiita jälkiä joita pääsi pois b) jyrkempää maastoa. Muutama veto lähirinteissä ja sitten pitempi lasku luostarille saakka. Lunta oli. Ja ruotsalaisia. Näkyvyys vaihteli. Erityisesti viimeiset pari isompaa kenttää saatiin laskea varsin hyvässä valossa jo. Tänään tutuiksi tulivat termit face shot (hiihtokontekstissa..), over the head ja kaikki muut trendikkäät nimitykset sille, että lunta on. Oma henkilökohtainen suoriutuminen oli melko nihkeää. Kun lunta on noin paljon, oli mies aika hämillään. Syvä lumi oli aika paljon vaikeampaa kuin osasin kuvitella. Mitenkäs tässä. Mitäs tässä. Sitten saikiin kaivautua esiin lumikinoksesta. Lunta oli sen verran rajusti, että kaatuessa ylöskönyämiseen meni kauan. Simppa vihjasikin nätisti, että kun ei kaatuilisi, niin lasku olisi paljon jouhevampaa. Kun vihdoin saavuimme alas (Brunnin ala-asemalle), oli olo aika väsynyt. Könyäminen hangessa on niin saakelin paljon raskaampaa, kuin liihottaminen sen pinnalla ;) Kun pojat lähtivät kohti kabiinia ja uutta nousua, mietin että lähtisinkö itsekin. Samassa universumi antoi minulle vinkin siitä kannattaako lähteä vai ei. Nimittäin hyvin jyrkässä, noin asteen jyrkkyisessä alamäessä, onnistuin heittäytymään perseelleni siten, että sukset ja sauvat levisivät pitkin tienoota. ...

Tänään herättiin kauniiseen aamuun. Lähes tyyni ilma ja kirkkaalta taivaalta paistava aurinko sai miehen iloiseksi. Harmi vaan, että osan päivästä allekirjoittaneella oli oma sinkki päällä, eikä auringonpaisteesta voinut nauttia niin paljon kuin muuten ehkä olisi voinut. Nimimerkki Johtaja ja Matso huitas mäkeen laskemaan vähän, muu osa EberRiiraidCämpistä jäi paistattelee päivää ja löhöilemään terassille. Ja terassilla olikin hyvä. Rannetietokone näytti lämpöjä varjossa 24 astetta ja auringonpaiste vielä päälle. Siinä ei voinut muuta, kuin käydä pakastimesta jäätelöä ja katsella vuoria ja pureskella jäätelöä. Stressi on käsitteenä jo täysin unohtunut. Ainut mistä saa stressiä, on aurinkolasien valinta terassille. Yhtä komee kaikissa, tee siinä sitten valintoja! Mutta hiihtoa ei olla unohdettu. Aurinkokin juuri meni pilveen ja illalle on odotettavissa lumisateen alkua. Lupaavalta näyttää! Elämän tarkoitusta ollaan makeiden juomien kanssa välillä pohdittu. Ura-ajattelu kuulostaa niin oudolta, kun neuvoa antavan jälkeen katselee auringonlaskua vuoristoon. Joku suomiräbäyttäjäkin sano: En vaihtais. PS. Naapurin ukko käy tämmösellä kaupassa.

Vit, eilen oltiin skinnailemassa. Tyhmä kaveri, tai jotain, mutta itsehän en ollut varannut mitään aurinkovoidetta mukaan. Sain kaverilta lainaan, mutta en uskaltanut ottaa paljon, koska se oli kallista. Illalla sitä sitten sai paistatella Yucatanissa naama punaisena.. Ruotsalaisetkin alkoivat kuittailemaan, kun punotan kulmassa. Mutta itse päivään, olin ensimmäistä kertaa isoilla vuorilla ja offilla telluilla (sponsored by Simo). Ja oli kivaa! Vähä jännitti, vähän tuli pannuja, mutta hitto, kun sai pari käännöstä, niin on tellu vaan niin kivaa! Lisää skinnausreissusta voi lukea Matson blogista. No, kyläänlasku oli kammottavaa Sanukeilla, mutta jotenkin selvisin, vaikka kuolema oli: lähellä. Siistii oli. No tänään oli uusi päivä. Ruotsalaiset kehu eilen Yucatanissa Galtibäriä, niin tänään sitten lähdettiin aikaisin aamulla (tai yritettiin..) sinne suuntaan – ennen ruotsalaisia tottakai! Noooo, lähdön kanssa oli vähän niin ja näin ja laskukin oli aika niin ja näin. Loppu oli vyöryjälkeä, luohikkoa, kaikkea ikävää ja olin kuolla. No, jotenkin selvisin ja hengissä ollaan. Bussilla ajeltiin takaisin. No, loppu hyvin – kaikki hyvin. Kello näyttää vasta kahta, tässä ollaan päivää paistateltu terassilla (oman kämpän). Hiton lämpimästi paistaa aurinko ja elämä maistuu kyllä. Vaikkei tänään unelmapyydaa vedettykään ja loppu oli kammo, niin ei tässä oikein osaa murjottaakaan, kaataa vaikka lasiin Ramseieriä ja kattelee ulkona, kun ihmiset liikkuvat ja aurinko paistaa. Elämän tarkoitusta laittaa tää reissu kyllä miettimään.. Ei ainakaan stressi vaivaa!

Huomio huomio LTY:n opiskelijat ja muut, jotka voivat tiloihin päästä. Maaliskuun alussa ilmeisesti Microsoft järjestää koululla code campin, vissiin 5 päivää (tenttiviikko), jossa koodataan .NET. Olisi kiinnostanut minua, mutta olen silloin saavuttamattomissa. Harmi juttu. Siksi voinkin nyt julkisesti sanoa tällaisen jutun olevan tulossa. Kävin tänään fysioterapeutilla vähän selkää ja polvea voivottelemassa. Ei mitään, mikä estäisi elämistä, mutta sain opastusta ja ohjeistusta kuinka selkäni ja polveni voisivat paremmin. Enää jonkun pitäisi toteuttaa ne ohjeistukset.. No ei, tällaisiin asioihin on syytä paneutua tosissaan. Huomenna ortopedi kurkkaa olkapäätäni. Tässähän kuulostaa jo ihan urheilijalta, kun valittaa vaivojaan. Toivottavasti ortopedi ei löydä mitään olkapäästä. Olettekos huomanneet, että viikonlopulle pitäisi Joensuun suuntaan vihdoin tiputella vähän uutta lunta. Saakeli, kun tiputteliski!

Talvi ei tunnu ainakaan Lappeenrannan tasolla alkavan tänä vuonna ollenkaan. Pitkän aikavälin ennusteet eivät anna kovinkaan hyvää kuvaa tulevasta, vuoropäivin vesisadetta ja pakkasta. Sitä se on ollut tähän saakkakin. Suksien tuominen Lappeenrantaan taisi olla yltiöoptimismia. Kuivaa näyttää Verbieriinkin. Vaikka ilmastonmuutoksesta puhutaankin paljon, en voi uskoa, että tämä nyt on ilmastonmuutos. Viime vuonna Lappeenrannassakin oli kuitenkin lunta ja kaksi vuotta sitten Joensuussa oli suorastaan runsaasti lunta. Puhumme ilmeisesti poikkeuksellisesta talvesta, mutta poikkeuksellista on myös se, että lunta ei tunnu olevan oikein missään. No, lapista sitä löytyisi. Sinnekkö sitä pitäisi lähteä?

VR ilmoittaa, että sen tavoitteena on, että 90% junista olisi aikataulussa. Myöhästyneeksi juna lasketaan ilmeisesti vasta 5 minuutin jälkeen. Tuohonkaan lukuun tänä vuonna ei päästä, sanotaan VR:ltä. Se on kuulemma matkustajien vika. Samaan aikaan olisi voinut katsella sitä, missä myöhästymisiä eniten tapahtuu. Idässä, pitkillä yksiraiteisilla osuuksilla, joilla kohtaaminen on mahdotonta. Siellä missä minä liikun. Siellä missä junat ovat aina myöhässä. Voidaankin kääntää tuo prosentti toisinpäin täällä idässä: Helsinki – Joensuu välillä 90% junista on empiirisen tutkimuksen mukaan myöhässä yli 5 minuuttia. Nythän junien myöhästelyä voi seurata internetissäkin. Kävin pitkästä aikaa lenkillä. En ole juossut varmaan viikkoon. Kaikenlaisia pikkujouluja ja muita epäilyttäviä kekkereitä on kyllä ollut. Mutta oli aika jännä juosta, kello 15:00 ja pimeää kuin peiton alla. Lisäksi pieni vesisade vielä piristi juoksijaa. Mutta sykerajoja noudattaen mentiin 50 minuuttia. Nyt on vähän parempi mieli. Mitä sitä ihminen osaa tehdä tällaisessa tilanteessa, että kalenterin mukaan hiihtokausi pitäisi olla jo päällänsä, mutta lähin paikka hiihtelyyn on Ruka. Sielläkin on lämpöasteita ja vettä ilmassa tällä hetkellä. Ei sitä oikein osaa tehdä mitään. Valittaa vaan tilannetta. Välillä käy lenkillä. No, koulua pari viikkoa, joululoma ja uusi vuosi, uudet kujeet. Katellaan, ei kai tässä kannata sortua liikaa synkistelemään, vaikka suunnittelinkin ensin kirjoittavani oikein synkän ja depressiivisen postauksen. Ei se kuitenkaan olisi ollut luonteva tai uskottava. PS. Kävin eilen hakkaamassa vähän Wiitä. Nyrkkeilyä, golffia, baseballia, keilailua ja jotain pikkupelejä hakkailtiin menemään. Uskon, että kyseisen vehkeen kanssa saa aikaa kulumaan halutessaan.

Joo, takakesä tuli sit ja vei meidän lumet. Myllymäki meni jo kiinni, Koli ei pääse tykittää, Tahkon tilanne epävarma. Lähipäivien sää näyttää lämpimältä ja sateiselta. Tiistaiksi lupaa pakkasta. Että sitä odotellessa sitten. Seuraavana viikonloppunakaan ei pääse mäkeen, kun pikkujoulut vievät ajan. Ei mahda mitään. Katsotaan sitten itsenäisyyspäivän paikkeilla. Siihen asti: ei hiihtoraportteja.