Ruka

Tadaa! Taas oltiin Rukalla ja lukijat jo odottavat minkälaista marmatusta ja itkemistä etelän hetelmistä, kalliista hinnoista ja paskoista rinteistä nyt tulee. Ehkä tulee, ehkä ei. Tällä kertaa ei otettu Mazdaa matkaan, vaan saksalaisittain liikuttiin nelivetoaudilla, joka varsinkin takaisin tullessa tuli ihan tarpeeseenkin. Menomatka oli yhtä paussia. Ensin logistiikkapäällikön piti saada kurkunkostuketta Orivedeltä, sitten jo jäätiinkin syömään johonkin legendaariselle Jyväskylägrillille, siitä Kuopioon shoppailemaan ja ahtamaan auto niin täyteen, kuin se vaan näillä luonnonlaeilla on mahdollista. Ja silloin oltiin vasta puolivälissä. Kenen idea on a) mennä aina Rukalle b) aina ajaa sinne? Tahko olisi puolet lähempänä.. Mökki oli sama kuin viime vuonnakin, eli sinne mahtui ihan hyvin. Väkeä oli tällä kertaa hieman enemmän, 15 jamppaa selasi reissulehtiä illat. Mites se hiihtäminen sitten? Kävin syksyllä poistamassa Camusta puoleen hintaan Movementin Jamit. Se on sellainen joku reilu 180cm sivakka, jossa on mukavan lyhyt kääntösäde ja keskellä on leveyttä 85mm, kuten puuterisuksessa pitää ollakin. On meinaan hyvä suksi. Matsolainen sen tietysti hiveli ja viimeisteli ennen lähtöä jumalaiseksi, mutta veikkaan että osa oli suksenkin hyvyyttä. Rukan rinteet antautuivat sukselle sata nolla. Tähän kun liitetään vielä uudet tellumonot (T1), niin tuntuma alistamiseen oli hyvä. Rukalla. Ruohos Anan innoittamana lähdin tietty laskemaan myös väärinpäin, mutta luistopuoli ei meinannut pysyä alapuolella. Mutta ei isompia angsteja rinteistä tai jonoista. Tai no vähän jonoista. Mikä siinä on, että sitä Saaruan tuolihissin jonoa ei saada fiksattua järkeväksi, että olisi ihan oikea sinkkulinja ja sitten se neljä porttia. Kunnon häröpallo se jono, ollut jo 5 vuotta. Mutta rinteet riitti juuri ja juuri kolmen päivän laskuihin. Kelo-puolelta löytyi välillä piristävää vaihtelua, eturinteet jäi aika vähille laskuille, koska ne oli lanattu keltaiselle jäälle ja se oli (kylmän) tuulen puolella. Valaistusolosuhteiden (helevetin pimeä) vuoksi laskimme iltavuorossa (alkaen noin klo 15), jonka vuoksi rinteet oli ottaneet jo hieman itseensä alkupäivän hierojista. ...

Aika useana vuonna peräkkäin on tullut avattua kausi Rukalla, mutta se kai ei ole mitenkään erikoista, kun ajattelee, siellähän se kausi myös joka vuosi alkaa ensimmäisenä. Tällä kertaa ei menty opiskelijaporukalla, opiskelijoita ei ollut minun lisäksi muita ja toisaalta voiko minuakaan opiskelijaksi sanoa, kun en asian eteen saa mitään tehtyä. Joka tapauksessa, Rukalle mentiin, samalla saatiin pieni testi millainen Mazda6 farmari on. Kuin sattumalta olin samankaltaisia kärryjä jonain heikkouden hetkenä katsellut nettiautosta jo.. Mutta eipä hypitä aiheista toisiin. Joskus puoli neljältä päästiin Tampereelta lähtemään ja perillä Rukalla oltiin 01 jälkeen. Matkalla oli yksi pidempi (yli tunnin) breikki Oulussa, samalla myin vanhan ”kittiputken” pois (Canon ef-s 17-82/4-5.6 IS USM), nyt vaan uutta kattelee tuolle polttovälille.. Taas meinaa jutut karata. Huhujen mukaan vitostie olisi nelostietä nopeampi, mutta vertailua ei suoraan voida tehdä, sillä toisen auton kuljettajana oli sen tason logistiikkapäällikkö, että tavara liikkuu tarvittaessa ripeästikin. Perillä odotti melko rouhee mökki, Vuosselinkruunu. Se sijaitsee ihan Vuosselin (sen rinteen) ala-aseman läheisyydessä (hiihto sisään ja ulos) ja tilaa siinä on rapiat 160 neliötä, eli 11 äijää mahtui reissulehtineen miten kuten mestoille sisään. Astioita oli runsaasti, HetiValmis sauna ja neljä(!) vessaa. Nokia osoitti mobiiliosaamisensa ja latasin onnistuneesti KeyCardiini 3 päivän Rukalipun matkapuhelimella. Itseasiassa edes portilla ei ollut juuri viivettä, kun ensimmäisen kerran menin läpi. Aktivoituuko tuollainen päiväkortti sitten automaattisesti, eikä vasta ensimmäisellä lukukerralla? Saavi tietäisi. No, näitä Rukapostauksia kaikkia yhdistää muutama asia. Ensilumi, kalliit hinnat (Pisteessä vdkbtr yli 8 eur) ja angsti Rukan hiihtomahdollisuuksia kohtaan. Ei siinä mitään, löysin omasta mielestäni tehokkaampaa juttua hiihtämisestäni ja kehitys on kivaa, mutta kyllähän nuo Rukan rinteet on nähty kolmessa tunnissa. Hakemalla kun haki, niin saatiin ekat offarit, ekat jäätikkölaskut (self arrest harjoitukset jäi pitämättä) ja rutkasti leikkaavaa rinnehinkkausta. Luisuttelupuoltaki tuli testailtua lämpimikseen välillä, se on vaikeeta. ...

Tänä vuonna hiihtokauden avaus myöhästyikin edellisistä huomattavasti. Kun ei ole lunta, niin mitenkä hiihdät. No edellisenä viikonloppuna Rukalla kuitenkin oli lunta ja pääsi koittamaan.. Saa nähdä saako tänä vuonna enää hiihdettyä laisinkaan ennen joulun välipäivien kolihiihtoja. No, Rukalle mentiin, kuten kuvioon kuuluu, bussilla. Bussi irtosi Tampereelta joskus klo 17 ja oli perillä joskus neljän jälkeen. Hyvä ajokeli, mutta erityisesti alussa paljon taukoja. Matka meni helpommin kuin viime vuonna. Nyt kavereitakin oli jo enemmän, coreporukkaa Rytsis, Maira ja Matsolainen + sekalainen seurakunta. Lähtiessäkään ei satanut vettä, niin sekin jo piristi. Olin myös vähän parmmin varustautunut matkaan ja sain jopa levättyä vähän Aika rauhallinen bussimatka, sai jopa levättyä vähän, varsinki ku otti pari makujuomaa unilääkkeeks. Aamulla innolla aistimaan hiihtotunnelmaa, peruskiristelyä Rukan lippujonossa. Se toimii joka vuonna tasan yhtä huonosti. Ja esimerkiksi Laskimella oli jotain vuokrasettialennuksia ja myyjäpimut tietenkin ihan sekaisiin niiden kanssa ja jonot seisoo.. Ja kun tännehän tultiin hiihtämään! No, onneksi jonottaa ei tarvitse kuin kerran, sitten jo pääsee sumuiseen Saaruaan hiihdolle. Tänä vuonna oli uutta gearii jonkin verran, sukset, siteet, karkuremmit, housut, takki, lasit, niin oli intoa päästä testaamaan niitä. Ja viikonlopun lopulla vielä hankin kypärän ja sain kuin sainkin alennnusta (huimasti..) Rukalta. Suksien ja hiihtotekniikan kanssa oli kyllä paljon opeteltavaa. Takapainoisesta surffailusta piti päästä vastakiertoiseen taivutteluun. No, kyllähän se tasasella jo loppureissusta onnistui.. Tykit onneksi jauhoi koko ajan sinkkiä päälle, niin ei kukaan ainakaan nähnyt mitään. Piste Rukalla täyttyy kuin laakista tasan puolen yön aikaan, eli jos haluaa pisteeseen, niin puoli kaksitoista kun menee, niin pääsee valitsemaan paikkaa ja saa juomaakin. Puolen tunnin päästä sisään ei enää pääse kuin 4 kerrallaan, kun narikka on niin tukossa. Perjantaina joutui jonossa vähän kiristelemään, mutta lauantaina oltiin jo opittu läksymme. ...

Viikonloppuna tapahtui kaikenlaista. Lauantaina vierailtiin Free Heelsissä, kun siellä oli Vandernetin poistopäivä. Vandernet tuo Millettiä maahan ja keskustelin maahantuojan edustajan kanssa vetoketjuongelmasta, josta itsekin olen kirjoittanut. Ongelma on tiedossa, mutta kuulemma se ei ole Milletin vika. Yllättyneitä olivat: inkkari, länkkäri… Joka tapauksessa, lähiaikoina (=lähivuosina?) pitäisi tulla roiskevesitiivistä isolla hampaalla (vrt. sotavetskarit) varustettua vetoketjua. Se olisi kyllä hyvä. Harmi, kun ei löytynyt kokoja housuista. Olisi ollut kohtuullisen edukkaita. Takeista löytyi. Ruka avaa 3 viikon päästä. Tai siis yrittävät avata. Toivottavasti olisi hieman enemmän lunta ja vähemmän vettä kuin viime vuonna.. Tai meidän ensi-isku on suunniteltu kyllä vasta 4 viikon päähän, että viikon puskuri on siinä. Sukset vain pitäisi jostain saada. Perjantaina tein hankintoja. Kävin hommaamassa 50mm objektiivin tuohon kameraani. Tosi kaivattu lisä tuohon ei-niin-valovoimaiseen perusputkeeni. Huomasi myös, että se perusputkessa oleva kuvanvakaaja tosiaan tekee jotain. Heh. Lauantaina oli tapahtumia. Yksi kaveri piti valmistujaisjuhlia joissa sitten oltiin, kunnes lähdettiin toisiin valmistujaisiin. No tässä ei mitään kummallista, mutta vähän epätavallisempaa kai se, että valmistujan sisko lähti samalla ovenavauksella synnyttämään. Aamulla meillä oli krapula. Heillä oli pikkuinen poika. Onnea vanhemmille. Tampereen kuumin paikka, ipa, on nyt tsekattu. En vaan pystyisi sitä kyllä kuvailemaan. Ehkä toisen kerran sitten. Kallis muistaakseni oli, eikä virvokkeita meinannut saada.

{.thickbox}Noniin, kun Tampereen vesisadekeli jäi taakse ja matka kohti Rukaa pääsi alkamaan, alkoivat tunnelmatkin kohota. Tällä kertaa ydinporukkaan kuului Rytsis ja Matso, mutta muita ihmisiä (tai no.. pääosin teekkareita) oli bussi täynnä ja seurueeseemme liittyi Luomu vielä Rukalla. Porukkaa oli. Hiihtoa oli tiedossa kolme päivää. Talvi alkoi vasta Oulun jälkeen, mutta Oulussa kai ei paljo koskaan lunta olekkaan. Oulun jälkeen alkoikin jo väsyttää ja heräsin vasta vähän ennen Kuusamoa. Poroja ei näkynyt. Oltiin Rukalla vasta neljän maissa. Aika lyhyet yöunet oli tulossa. Ja huonot. Oli käsittämätöntä, että vaikka kävin matkan jälkeen vielä suihkussa ja yritin rentoutua lukemalla vähän, niin silti en saanut oikein unta. Vaikka nukuin bussissa vain tunnin ja kello oli yli neljä aamuyöllä! Lisäksi heräsin siihen, kun ilmeisesti helsinkiläiset saapuivat klo 08, enkä saanut enää unta. Vaikka olin nukkunut vain 4 tuntia! Ehkä hiihto jännitti niin kovin! Sain lainaksi Matsolta sukset, Mojo 90, kun en millään halunnut raahata Joensuusta saakka väärään suuntaan omia Super Stinxejäni. Hiton hyvät sukset nuo Mojot. Ovat muuten myynnissä. Ostaisin itse, mutta ei ole oikein varaa. Lipsuttelu sinänsä oli aika normaalia, eikä vaatine valtavaa analyysiä. Rinnehiihtoa uudella suksella, sain vähän asentoa kavennettua, niin oli rennompi ajella kantilla. Ja varmuutta sain ehdottomasti lisää. Telemark on ihanaa. Hyvä että NTN testiä odotellessa sain Matsolta sukset lainaan, kiitosta vielä! Hiton kivat kämppikset oli, rytsärin ja matson lisäksi myös lari ja carita. Oikeenlaisia ihmisiä, joiden kanssa voi rentoutua olemalla oma itsensä ;) Naapuriinkin sattui tosi kiva, ennalta tuntematon, porukka. Heidän kanssaan oltiinkin bussissa ja Rukalla aika paljon tekemisissä. ...

Tylsään Tamperesäähän kyllästyneenä (vettä sataa, on synkkää, kosteaa ja kylmää) lähdemme kohti Rukaa. Siellä pitäisi olla kaikkea kivaan viittaavaa.

Jo melkein pitkittäistutkimukseksi miellettävä Jasmon Blogin rukan avauksen testaus pyörähti tänäkin vuonna päälle. Edellisestä vuodesta ei ollut muuttunut monetkaan asiat. Paitsi, että lähtiessä ei satanut vettä. Ja lähtö tapahtui jo torstaina, mutta tällä kertaa ihmisten aikaan. Testitiimiin kuului edellisvuotisten lisäksi myös ghnomb ja maj. He päättivät suorittaa alppisuksianalyysin, sillä minulla oli mukana ainoastaan telemarkit ja luomulla ja riinalla lautoja (ja telemarkit). {.thickbox}Rukan web-kamerat olivat edellisen viikon rankassa syynissä, että riittääkö lunta meille saakka. Torstaina siis sitten lähdettiin, sama tehokas perheauto oli alla kuin viime vuonnakin. Tällä kertaa, kun ihmisiä oli enemmän, oli kuitenkin hieman ongelmia aerodynamiikan kanssa. Nimittäin valtavaa tehoreserviä käytettäessä downforce muodostui niin kovaksi, että esimerkiksi Valtimo-Kajaani -pätkän motocross-rata aiheutti takarenkaiden pohjauksia. Reggaetonin pauhatessa nakersimme hiljalleen kohti Kuusamoa ja Rukaa. Pientä nestetankkaustakin koetettiin, mutta siitä muodostuva armoton virtsaamisen tarve meinasi koitua kohtaloksi. Majoitus oli – kuten viime vuonnakin – Ruka Suitesissa, tällä kertaa huoneisto oli yhden huoneen isompi. Sijainti oli hieman heikompi kuin viime vuonna, mutta samassa rakennuksessa kuitenkin, joten sinänsä sillä ei ollut mitään väliä. Matkan jälkeen saunaan ja vähän matkustamisessa puutuneita paikkoja venyttelyyn. Huomenna sitten ensimmäiseen hissiin, lipunmyynti alkaa respasta saatujen tietojen mukaan 9.15 ja hissit aukeaa 9.30. {.thickbox}Seuraavana aamuna olimmekin kamat olalla odottamassa lipunmyyntiä 9.05. Näkymä eturinteeseen oli aika lohduton, lunta ei juuri ollut näkyvissä missään. Viime vuonna sentään koko seudun peitti parin sentin luonnonlumi. Ensimmäinen pettymys tänä vuonna oli lipunmyynti. Se ei auennut klo 9.15. Eikä 9.20. Vaan vasta 9.30, kun jo kaikki muutkin tötteröt olivat jonottamassa! Toinen pettymys oli Rukan hiihdä halvalla konsepti. Olisihan ne hinnastot olleet netissä saatavilla, kun olisi viitsinyt katsoa, mutta hiihdä halvalla ja päivälippu yhdestä saaruarinteen rännistä 29 EUR. Normaalihintaisena en kyseisessä paikassa kyllä uskalla käydä. Onneksi pahaa oloa pystyi hienosti purkamaan lipunmyyjälle, jonka vika asia ei toki ole. ...

Ruka on yksi suosituimmista suomalaisista hiihtokeskuksista. Se on myös edistyneen lumetusrjärjestelmänsä vuoksi yleensä se keskus, joka avaa rinteensä ensimmäisenä. Kuten myös tänä vuonna. Rukalla laskettiin jo edellisenä viikonloppuna, mutta viralliset avajaiset olivat nyt viikonloppuna joten testitiimi suuntasi Rukalle. Testitiimiin kuuluivat: Jasmo (tellut ja alpit) Luomu (Ratalaudat) Riina (sekä pehmeä lauta että ratalauta) {.imagelink} Kello 07:00 testitiimi lähti tehokkaalla kulkupelillään Joensuusta kohti Kuusamoa ja Rukaa. Lähtökeli oli epäuskoinen, vettä satoi ropisten ja se oikein korosti aamun pimeyttä. Kolmen hengen varusteet (neljä ratalautaa, yksi pehmeä lauta ja tellut ja alpit) mahtuivat tehokkaaseen tila-autoomme hyvin, koska boksi oli niin hieno. {.imagelink}Ensimmäinen stoppi oli hieman ennen Juukaa, jossa kävimme kysymässä yhden pehmeän laudan mukaamme ja vähän tietotaitoa telemark-siteen asentamisesta. Lauta kyytiin ja tien päälle. Matka meni ongelmitta. Sisätilat olivat hyvät ja mahtui hyvin istumaan. Lisäksi Battery kolisi päässä ja matka taittui. Ennen Valtimoa alkoi näkyä ensimmäisen kerran lunta. Samassa näimmekin jo rekankin ojassa. Ilmeisesti ei henkilövahinkoja, autonosturit olivat juuri saapumassa paikalle. Kävimme tankkaamassa Suomussalmella, jota voi suositella muillekin edullisten polttoaineiden vuoksi. Kahvi / tee naamaan ja menoksi. Lisäkofeiini ei ainakaan vähentänyt levottomuutta. {.imagelink}Viimein pääsimme perille luovimaan Audi Q7:en sekaan. Olen testiporukastamme se, joka ei ole käynyt aikaisemmin Rukalla kuin kerran. Minulla oli myös valmisteltuna testi Rukan välinehuollolle. Siteiden asennusta kaksin kappalein. Kun menin huoltomiehen luo, tunnelma oli kireä. Hänen hieno suksien huoltokone oli särkynyt. Lisäksi hänellä ei olisi valmiita sapluunoita tarjoamiini suksiin / siteisiin. Kuitenkin ammattiylpeys pakotti hänet auttamaan. Paperisapluunan avulla ja paljon mittanauhaa käyttämällä G3:n Targa-side saatiin kuin saatiinkin sukseen kiinni. (Kuka tuo G3:sta maahan? Ruka olisi valmis vastaanottamaan sapluunat siteisiin!) Aikaa meni 40 minuuttia. Huoltomiehellä kuitenkin huumori kesti, vaikka välit työkavereiden kanssa taisivat olla vähän tiukalla. Koko ajan joku olisi halunnut huollattaa suksia, mutta kone ei toiminut. Ja kone ei korjaantunut, sillä miehen aika meni minun suksieni kanssa. Asiat tärkeysjärjestykseen. ...