Opiskelu

Jone Nikula kävi eilen puhumassa koululla. En kuullut hänen koko esitystään, sillä tulin paikalle puolituntia liian myöhään ja esiintyminen kesti vain tunnin, mutta kerkisin tehdä jotain huomioita. Jone tietysti esitti asioita pääasiassa levy-yhtiön puolelta, mutta vaikka järjellä ajateltuna se nimenomaan on bisnestä, niin itseäni vähän harmitti se bisneslähtöisyys ja artistien tuotteistaminen, josta Nikula puhui. Mutta sitähän se todellisuudessa on. Jone yllätti minut sillä, ettei ainakaan puheen loppupuolella lähtenyt syyttämään piratismia oikeastaan mistään. Hän totesi kyllä, että levyjen myynti on laskenut, mutta samaan aikaan sähköinen levitys avaa valtavat mahdollisuudet. Esimerkkeinä hän esitti kännyköiden soittoääniä, joista epäili esimerkiksi Bomfunk MC’s:ille tulevan enemmän rahaa kuin levymyynnistä. Toisaalta taas back catalog mättöä myydään verkkokaupoissa. Nämä kummatkin ovat artistille ja levy-yhtiölle (varsinkin artistille) ilmaista rahaa, kerran tehty työ maksaa itsensä uudelleen. Jone yllätti toisellakin tavalla. Hän ei ollut vain julkkis, joka käy näyttämässä naamaansa, vaan hänellä oli ihan näkemys, sanomaa ja logiikka jutuissaan. PS. Kuunnelkaapa Bomfunk MC’s:n In Stereo -levyn niitä biisejä joista ei tullut ikinä hittejä. Ne on edelleen varsin tuoreita ja hyviä. Eikä varsinkaan puhkisoitettuja.

Tänään on opintorahan korotusta vaativia mielenosoituksia ympäri Suomea. Itse en pääse paikalle, mutta olen sitten mukana hengessä edes alla olevan videon verran. Videolle kerätty LTY:n opiskelijoiden kannattelemat kilvet.

Tajusin juuri, että valitukseni WEB-teknologioista ja Juha Puustjärvestä on aiheetonta. Opiskelen yliopistossa. Luennoilla ei ole pakko käydä. En siis saa valittaa siitä, että mies puhuu ympäripyöreitä, mutta yrittää silti opettaa eksaktia tekniikkaa. En saa valittaa siitä, että luennoilla esitetyt esimerkit ovat niin puutteellisia ja syntaktisesti väärin, että niistä yksikään ei varmasti todellisuudessa toimisi. En saa valittaa siitä, että yksinkertaisia asioita opetetaan ihan liian vaikeasti. En saa valittaa siitä, että harjoituksia pitää joku venäläinen, joka puhuu huonoa suomea kohti seinää, eikä puheesta saa mitään selvää. En saa, koska luennoille tai harjoituksiin ei ole pakko mennä! Tästä lähtien en blogissa enää valita ainakaan tämän kurssin osalta mitään. Koska eihän niillä luennoilla ole pakko käydä.

En epäile etteikö opettaminen olisi vaikeaa. Olen paraikaa Juha Puustjärven luonnoilla Web-teknologiat. En oikein tiedä mihin täällä ollaan menossa. Kirjoitan tätä Nokian E70:llä WLANin yli. Nyt käytiin juuri läpi predikaattilogiikkaa. Ok, se on järkevää, sehän on tietokoneen tapa ’päätellä’. Aikaisemmin on puhuttu xml skeemoista, rdf:stä, rdf skeemoista ja owl:stä. Ilman yhtäkään esimerkkiä. Ei ainuttakaan. Itseäni vähän kiinnostaisi tietää mitä nuo hienot kirjainlyhennelmät on..

Fukseista tuli fukseja ja maailma jatkoi pyörimistään. Ts. ei mitään uutta auringon alla. Kahden viikon fuksiviikot on nyt vietetty ja nyt voi palata normaaliin aikatauluun. Ei henkilökohtaisesti tuo teekkarimeininki enää ihan hirveästi sytytä – jos on koskaan sytyttänytkään – mutta on tullut oltua kaikenlaisessa techmun vuoksi mukana. Mutta ei siinä, sen kunniaksi voi istua perjantain ja lauantain intensiiveillä.

Usein teknillisessä maailmassa katsotaan humanisteja vähän kulmien alta. Joskus huumorilla, mutta usein myös tosissaan. Ero maailmoissa iski jälleen vasten kasvoja, kun FT Juha Puustjärvi luennoi kurssia WEB-teknologiat. Ensimmäiset kolme tuntia menikin XML:n opetteluun. Kolme tuntia. Teknillisessä yliopistossa. Aihetta lähdettiin käsittelemään sellaisista abstraktiotasoista, että vaikka XML on melko tuttu jo aiemmista yhteyksistä, niin en ensimmäisen tunnin aikana tajunnut, että tässä nyt puhutaan XML:stä. Hienoja sanoja kuten ontologia ja taksonomia vilkkui kyllä säännöllisesti. No, sitähän tiede on. Hienolta kuulostavien englanninkielisten sanojen viljelyä ja niitä ymmärtämättömien alistamista. Lopulta kahden ja puolen tunnin jälkeen pääsimme XML-markuppiin. Ideana tosiaan oli vain saada ihmiset ymmärtämään XML-merkkaus ja sen lukeminen. Se ei kuitenkaan estänyt lähtemästä sellaiselta abstraktitasolta, että sillä olisi voinut kuvata ihan mitä tahansa. Kolme tuntia. Se kai humanistista ja teknistä maailmaa erottaakin. Toista kiinnostaa kuvailla mitä jollakin asialla voi tehdä, toisia kiinnostaa vain se, mitä sillä voi tehdä. Tämä kai erottaa yleisesti yliopistoissa ja teknillisissä yliopistoissa tapahtuvaa matematiikan opetustakin. En epäile etteikö luennointi olisi vaikeaa, mutta tänään ainakin Puustjärvi epäonnistui kyllä.

Huomenna se sitten on. Tuomionpäivä. No ei sentään, koulu alkaa taas. Tänään oli vielä vapaapäivä. Huomenna kello kahdeksan pitäisi sitten olla koululla kattelemassa ja kuuntelemassa. Kevään varaan en ole paljon laskemassa, joten pitää näin syksyllä yrittää. Aika paljon olisikin tekemistä, toivottavasti jaksan tehdä edes 95%. Idoli sen sijaan ilmoitti lähtevänsä Australiaan. Selvä.

Techmu otti uudet fuksit (teknisestihän he eivät ole vielä fukseja) vastaan perinteisin tavoin Club Liikenteenjakajalla. Paikalle eksyi ihan mukavasti ihmisiä, muitakin kuin Techmulaisia. Hieman ennen varsinaista fuksien virtaa kuvattu video ihmisistä ja installaatiosta (kuvausväline Nokia E70):

Kandityönhän piti olla valmis jo vaikka kuinka kauan sitten. No, lopulta sen on valmis nyt, siis siinä määrin valmis, että se on arvosteltu, siitä on toimitettu opintotoimistoon tarvittavat tositteet, se on lisätty LutPub-tietokantaan (näkyy lähipäivinä), siitä on viety lappuja kirjastoon ja niin edelleen. Eli se on kansissa. Paitsi, että kandidaatintyötä ei kansiteta. Tuoretta (tai teknisesti vasta tulevaa) kandia sen sijaan saatetaan kansittaa.

Nyt TTY:llä järjestetyt testauspäivät ovat siis ohi. Toinen päivä koostui seminaareista, eikä keskusteleva luonne ehkä korostunut niin paljoa. Kuitenkin, kaikki aiheet olivat melko kiinnostavia, mutta vain osasta (omaan mielenkiintooni osuvista) jaksoin tehdä muistiinpanoja (kännykkään). Testiautomaation ongelmat ja niiden välttäminen Päivä alkoi Tuula Jokiharjun ja Tuula Pääkkösen (Nokia) pitämällä seminaarin testiautomaation sudenkuopista ja niiden välttämisestä. En tehnyt muistiinpanoja. He kuvasivat aika perusasioita testausautomaation epäonnistumisesta ja onnistumisesta, mutta paljon ihan hyvää asiaa. He puhuivat siitä, kuinka kiistatta automatisoitu testaus tuo etuja silloin, kun se tehdään kunnolla ja suunnitellusti. Jos testitapauksista 30-50% voidaan automatisoida, ollaan automatisoinnissa onnistuttu. Ketterät menetelmät ja yksikkötestaus hyötyvät automatisoidusta testauksesta. Ketterä testaus ja ohjelmistojen laatu Ketterillä menetelmillä kehitetyt ohjelmistot saavat laatunsa muulla tavalla kuin perinteisellä tiukalla testaamisella. Listaan nyt muutamia näistä mekanismeista: Pyritään toimittamaan asiakkaalle nopeasti jonkinlainen (toimiva, mutta toiminnoiltaan vajaa) tuote ja toimitetaan uusia versioita usein. Tämä helpottaa kehityksen seuraamista ja asiakkaan on helppo nähdä mahdollisia heikkouksia. Myös julkaisun riskin määrä pienenee. Pyritään kommunikoimaan pääasiassa kasvotusten, ei siis esimerkiksi sähöpostin tai puhelimen välityksellä. Työskennellään yhdessä asiakkaan, kehittäjien, testaajien ja yrityksen bisnesjohdon kanssa. Pyritään välttämään featureviidakko, eli karsitaan turhat ominaisuudet minimiin. Ketteristä menetelmistä ei testauksen perinteistä V-mallia löydy, eikä suunnitelmavetoinen testaus yksinkertaisesti onnistu. Testaus onkin siis erottamaton osa ketterästä ohjelmistokehityksestä. Yleensä yrityksessä, joka käyttää ketteriä menetelmiä, ei ole testaajia tai koodaajia, vaan kaikki tekevät kaikkea, mitä osaavat. Laatua parantavat myös pariohjelmointi (Nokialla ilmeisesti (Nokia käyttää Scrumia) toinen parista ohjelmoi ja toinen luo testejä), jatkuva integrointi, testaajien ja kehittäjien yhdessä työskenteleminen ja testivetoisuus. Huomattavaa on, että perinteisen softatestauksen lisäksi myös vaatimuksia voidaan testata, tai ainakin katselmoida, jolloin suurimmat ötökät saattavat tippua tai ainakin kaikki ymmärtävät, mitä haetaan. ...

Olen Tampereella siis testauspäivien vuoksi. Tein päivän aikana muistiinpanoja ainoastaan kännykkääni ja ajatuksenani oli kirjoittaa myöhemmin illalla puhtaaksi ne muistiinpanot. No, ajattelin, että sama kai ne on kirjoittaa tähän blogiinkin. Jos joku haluaa vaikka lukea. Testauspäivät jatkuvat TTY:llä vielä huomennakin. Ohjelmistojen testauksesta ja vähän muustakin meille oli puhumassa tällä hetkellä F-Securella työskentelevä Maaret Pyhäjärvi ja entinen Nokialainen, nykyinen Tietoenatorin työntekijä, Erkki Pöyhönen. Testaus Aluksi Pyhäjärvi puhui ketterästä testaamisesta. Siinä sovelletaan samoja asioita kuin ketterässä sovelluskehityksessä, mutta ketterä testaaminen ei välttämättä tarvitse ketterää sovelluskehittämistä ympärilleen toimiakseen. F-Secure on nyt toiminut hieman alle vuoden ketterässä ohjelmistokehityksessä, jota edelsi 18 kuukauden pilotointi. Myös testaus on siis ketteröitetty. Mitä tämä hieno, ehkä jopa hypetetty, termi siis tarkoittaa käytännössä? Monia asioita. Kaikki viestintä toimii vaivattomammin. Perinteisesti on tiimejä, jotka kehittävät softaa ja kun on valmista, niin työ viedään toiseen kerrokseen tai taloon, jossa testaajat iskevät sovellukseen kiinni. Ketterässä testauksessa on muutamia avainkohtia, jotka eroattavat sen perinteisestä toiminnasta. Ensiksikin, ohjelmistokehittäjille viedään paljon testauspaineita. Se vastuunsiirto ei ole nopea, vaan se yksinkertaisesti pikkuhiljaa juontuu siitä keskustelusta, jota testaajat ja kehittäjät käyvät (vähintään kerran pari viikossa). Testaajat kertovat mitä aikovat testata, millaisia tyyppivikoja sen kaltaisissa jutuissa on ollut jne. Kehittäjä voi suoraan tiedostaa potentiaaliset ongelmat ja kirjoittaa koodin periaatteessa testiä vastaan. Ketterien menetelmien kirjallisuudessa kehoitetaankin luomaan testitapaukset ja varsinaiset testit (konkreettiset testit) ennen kuin tehdään yhtään koodausta. Se on ehkä mahdottumuus monissa tapauksissa, tai ainakin muutokseen menee aikaa. Tähän on F-Securella päädytty. Toisekseen ketterä testaus eroaa perinteisestä siinä, että testaus työntää lonkeroitaan kehittäviin tiimeihin. Joko tiimeissä on ihan joku testaaja-nimikkeellä toimiva henkilö tai sitten siellä on puoliagentti, joka käy ohjelmistokehityspalavereiden lisäksi myös testaajien keskinäisissä palavereissa. Näin kulkee informaatio paremmin siitä, mitä aiottuja muutoksia mahdollisesti tullaan implementoimaan ja jos jotain aiotaan muuttaa radikaalisti. En tarkoita tietenkään sitä, että jos näitä agentteja ei olisi, niin testaajat saisivat aina vaan mustan laatikon eteensä, mutta edellä mainitulla tavalla viestintää parannetaan. Viestintä on hyvin oleelinen osa ketteriä menetelmiä. ...

Liekö PimpMyLaptopin ja SchizoBlogin yhteisen taipaleen aloittajaisbileet menneet niin överiksi, että serveritkin ovat kaatuneet? Tampereella on kyllä avuttoman hitaat MacDonaldsit. Sen huomasi taas tänään. Olin menossa junalle, varasin 10 minuuttia aikaa, että käyn hakemassa mätöt matkalle mäkistä. No, mäkissä on kaksi kassaa töissä, joista ainakin toinen joku uusi ja homma meni hitaaaaaasti. En saanut kymmenessä minuutissa ruokaa ja homma meni kellon vilkuiluksi. Viimein, kun pääsin tilaamaan, oli pakko ottaa sitä, mitä oli jo valmiina, jotta kerkisin junaan. Näin on käynyt myös aikaisemmin Tampereella mäkissä. Mutta eihän mäkki itseään pikaruokaravintolana taida mainostaakaan. YO-juhlat on sitten taas tältä vuodelta juhlittu. Onnea vielä Katjalle. Olin siis Tampereella kyseisissä kemuissa. Sää ei aivan suosinut, mutta oli hauskaa ja tutustuin uusiin ihmisiin ja löysin jälleen uuden idolin. Ja edellisestä vierailusta olikin jo vierähtänyt tovi. Nyt kauppaan. Sunnuntaiaukiolot on mielestäni parasta, mitä koskaan on keksitty. Varsinkaan kesälomalainen ei tiedä, eikä välitä tietää, mikä viikonpäivä on – siksi onkin kivaa, että kauppa on aina auki. Toisaalta, tänä kesänä en olekaan kesälomalainen, mutta se auttaa vain sen verran, että tiedän onko arki vai viikonloppu. EDIT: Ja paskat. Tänään on sitten ihmisten iloksi päräytetty joku hieno juhlapäivä, eli Helluntai. Heilojen päivä. Tai jotain. No kaupat on sitten kiinni. Miksei Nokian S60 kalenterissa näytetä oikeita tietoja kalenterista, esimerkiksi nimipäiviä ja JUHLAPÄIVIÄ? Näin muuten Tampereella moniakin ihmisiä jotka harrastivat Kispen kehittämää kotiajan optimointia. Olisi naurattanut, jos en olisi pelännyt itse myöhästyväni. Se, että baarissa soi Ian Van Dahl, Tiësto, Kai Tracid, Caater jne antoi taas lupaavan kuvan Tampereesta. Juuri sellaista musiikkia, joka on niin pop, että se uppoaa suureen massaan, mutta joka on kuitenkin sellaista, mikä toimii pienessä pöhnässä harrastajaankin. Huhujen mukaan illan mittaan (itse feidasin paikalta) kuultiin mm. Imatran omaa Cosmicmania.. Oikeaa kiksua siis. Tosin soittaja oli Spinnin jäsen, joku Pekka. Propsit hälle. ...

Suosittelen kaikille kirjaa: Tutkimustyön Metodeista, tekijöinä Pertti Järvinen ja Annikki Järvinen. Ymmärrän noin 60% käytetyistä sanoista (kirjan kielenä suomi). Nekin sanat, jotka ovat ymmärrettäviä, ovat sijoitettu lauseisiin siten, että lausetta ei ymmärrä. Hieno kirja. Suosittelen kaikille.

Tietääkö kukaan lähdettä sille väitteelle, joka ainakin meillä jollain kurssilla (ehdotettu on johdatus tietojen käsittelyyn -kurssia ja algoritmien suunnittelua, käpistelyn prujusta en sitä ainakaan löytäny), että tietokone ei voi oppia koodaamaan itseään. Tai siis ei pysty koodaamaan automaattisesti. Että ohjelmistotuotantoa ei voida automatisoida. Minusta kun joku aika vahva lause tuota vastaan on ollut jollain luennolla, prujussa tai jossain, mutta kun en millään löydä. Tarvitsisin sen lähteen. Irc-galleriassa on ilmeisesti yritetty jotain kopiosuojausta laatia noille kuville. Tällä hetkellä Firefox ja Opera 8.54 ei voi tallentaa galleriasta kuvia käyttäjän kiintolevylle. IE ja Opera 9 suoriutuvat tehtävästä moitteetta.

Juuri tässä olen koululla kevään viimeistä harkkatyötä väsäämässä. Tuli sopiva tauko työskentelyyn, kun en oikein tiedä miten edetä ja kysyin assarilta neuvoa :) Anyways, maanantaina olisi sitten samasta aiheesta (käyttöliittymät) tentti ja sitten alkaa kesäloma. Tosin kandityö vähän venähti ja sitä pitää viimeistellä, mutta.. Kunnes 15.5. palaan ruotuun ja työn teko alkaa. Lomaa on siis.. hmm. Monta päivää.

Oltiin eilinen ilta wipeltämässä. Kierrettiin terassilta toiselle ja baarista toiseen alkaen kello 17. Loppupiste oli Doris. Hyvä ilma ja hyvä seura – hauskaa oli. Eikä lähdetty mitään suorittamaan, Rennosti vaan. Jännä juttu, miten nuo Doriksen loppubileet on poikkeuksetta samanlaisia. Tylsiä. Tuota baarista toiseen kiertämistä olisi voinut jatkaa pitempäänkin. Tunnelma vähän latistui siinä vaiheessa, kun saavuttiin Dorikseen.

Lähetin tänään ensimmäisen version kandidaatintyöstäni, joka on kokonaisuudessaan aihealueeltaan valmis, ohjaajalle. Toivon että muutamalla kommenttikierroksella, muutamalla lisäkuvalla, jotka minulta vielä puuttuu, saan hyväksytysti hyvällä arvosanalla hyväksytyn kandidaatintyön. Kaikkeahan sitä saa toivoa =]

Koska monia lukijoita ja tuttavia, jotka blogianikin lukevat, kiinnostaa kesätyötilanteeni, niin ajattelin ihan näin kootusti sen kertoa. Eli olen koululla kesätöissä tutkimusapulaisena tietotekniikan laitoksella alkaen 15.5. Lisäkseni titelle otettiin 5 tai 6 muuta kesäharjoittelijaa, joiden tehtävänimikkeet voivat vaihdella.

Pidin eilen kandidaatintyön loppuseminaarin. Varsinainen kirjallinen työ on vielä viimeistelemättä, mutta sillä ei ole niin kiire. Huh, en tiennytkään, että ko. työ aiheutti näin paljon stressiä minulle, nyt on paljon helpottuneempi olo.

Kukaan ei nauti siitä, että ohjelmistojen vaatimukset muuttuvat toteutuksen aikana. Kukaan ei nauti siitä, että työt joudutaan keskeyttämään tutkinnan ajaksi ja kertaalleen toteutettuun koodiin joudutaan palaamaan. Suurin osa ihmisistä ajattelee työtä palasina. Ensin teen tuon, sitten tuon jne. Kun vanhoja juttuja joudutaan kaivamaan auki, tuntuu ikävältä. Perinteiset vesiputousmalliset kehitystyylit kärsivät juuri tästä. Vaikka työtä tehdään iteratiivisesti (suunnitellaan, toteutetaan, suunnitellaan, toteutetaan…), joudutaan silti palaamaan askelia taaksepäin, kun vaatimukset yhtäkkiä muuttuvat. Vaatimukset muuttuvat aina, se ei ole asiakkaan tai ohjelmistotalon vika. Ohjelmistoilla vaan on sellainen luontainen taipumus, että ne muuttuvat koko toteusprojektin ajan. Uusissa ketterissä menetelmissä (Agile Software Development) lähestytään muutosta eri tavalla. Perinteisen lineaarisen etenemisen vaikeudet on havaittu ja niitä yritetään nyt parantaa. Perinteisesti koko toteutettava tuote suunnitellaan etukäteen. Valmiiden suunnitelmien mukaan lähdetään toteuttamaan. Näin ei ole pakko olla. Ketteristä menetelmistä esimerkiksi Scrum tarjoaa erilaista lähestymistapaa. Yhtenä suurena erona on se, että asiakas on koko ajan mukana kehittämässä tuotetta. Tätä kautta asiakkaalla on koko ajan käsitys siitä, missä mennään. Toinen merkittävä ero on kehittäminen inkrementaaleissa. Scrumin tapauksessa inkrementaalinen kehittäminen tarkoittaa kahta listaa. Listaa tuotteen ominaisuuksista ja listaa inkrementaalin ominaisuuksista. Kun tuotetta aletaan suunnittelemaan, asiakas alkaa listaamaan ominaisuuksia, joita ohjelma tarvitsee. Kun ominaisuuslista alkaa näyttämään melko valmiilta, aletaan suunnittelemaan toteutusta. Asiakas ja kehittäjät valitsevat ominaisuuksista sopivan määrän, jotka siirretään inkrementaalilistalle. Kun inkrementaalilista on lyöty lukkoon, niin sitä ei enää muuteta. Listalle laitetaan ominaisuuksia siten, että niiden toteuttamiseen menee noin 30 päivää. Samaan aikaan kun ohjelmoijat alkavat suunnittelemaan ja toteuttamaan listaa voi asiakkaalle tulla uusia haluja. Uusia ominaisuuksia ja muutoksia lisätään tuotteen ominaisuuslistaan. Tämä lista elää koko toteutuksen ajan. ...