Opiskelu

Taivas on sininen. Suljen silmät, aurinko lämmittää kasvojani. On hiljaista. Taustalla humisee läheisen valtatien äänet, mutta muuta hälinää ei kuulu. Olen juuri astunut ulos junasta Lappeenrannan rautatieasemalla. Lappeenranta on ollut osa elämääni vuodesta 2002, jolloin muutin kaupunkiin ja aloitin opiskelut lutissa. Jonkun matkaa on jo siitä pyörät pyörinyt, mutta Lappeenranta pysyy mukana kuvioissa – ainakin vielä tämän kevään. Mietin tänään lyhyellä Lappeenrannan visiitillä useaan kertaan, miksi en koskaan pitänyt Lappeenrannasta. Keväinen ilma, auringonpaiste ja lintujen laulu täyttää Skinnarilan kampusalueen. Yliopisto on hieno, nykyaikainen ja yrittää parhaansa. Urheilumahdollisuuksia hiihtämisen ja muun ulkoilun saralla riittää, luonto on lähellä. Skinnarilasta katsottuna palvelut eivät ole vieressä, mutta kuitenkin kävelymatkan päässä. Miksi en koskaan kotiutunut tänne? Jäin miettimään tätä aivoitusta. En osannutkaan enää vastata suoralta kädeltä, selkärangasta tulee ainoastaan sinne taottu Lappeenranta on perseestä ajatus. Miksi en opiskeluaikana oikeastaan tehnyt mitään? Muistelin bussissa, että mitä opiskeluarkeen kuului opintojen ohella. Usein taisin kököttää kopissani. Enkä tarkoita, että olisin jotenkin epäsosialisoitunut tai käpertynyt kuoreeni, juttelin kavereideni kanssa irkissä koko ajan, puuhasin Techmussa jne. Mutta miksi olin saamaton ja haluton kokemaan Lappeenrantaa? Yleensä odotin vain pääsyä Joensuuhun tai kevään alppimatkaa, jossa kevät sitten tyypillisesti merkittävältä osalta vierähtikin. En asunut Lappeenrannassa, olin siellä vain koulussa. Nyt kun katselen bussin ikkunasta, mieleen tulee lähteä käppäilemään Saimaalle (opiskeluaikana kävin yhden kerran hiihtämässä siellä) tai metsään. Ulkoilemaan. Ehkä luistelemaan, kun jäätäkin vielä on. Opiskelu taitaa olla aika kuluttavaa aikaa, vaikka kalenterista katsottuna siinä on paljon vapaata. Jatkuva stressi opinnoista painoi ainakin itselle saamattomuutta päälle, suurin osa tutuistanikin ainakin välillä kärsi pitäisi sitä, pitäisi tätä -syndroomasta. ...

Eivät taida oikein tuolla hallituksessakaan tietää mitä haluaisivat. Toinen haluaisi opiskelijoiden tekevän lapsia opiskeluaikana, toisen mahti-idea on saada nopeutettua valmistumistahtia. Nämä kaksi ajatusta ei tuntuisi ainakaan minun päässäni oikein saavuttavan konsensusta. Pohtikaaha vielä.

Kohta tenttiin. Sitten suinpäin kohti Tamperetta. Joskus sitä miettii, eikö sitä voisi olla enemmän paikallaan?

Lappeenrannassa pitelee vielä talvea, mutta kesä on jo ovella. Harmi jos lumipeite poistuu. No, onneksi itsellä on varastossa lilluminen kylpylässä Turussa, ei haittaa vaikka vähän satelee vettä. Aina, kun olen käynyt Turussa, siellä on satanut jotain. Eipähän siinä. Hieno kaupunki varmaan. Eilen käväisin koululla pitkästä aikaa. Ehkä blogikirjoittelussakin on tapahtunut hieman hiljentymistä yhden asian takia; kun ei käy luennoilla, ei voi vaipua syvälle omiin ajatuksiinsa. Luennot olivat kyllä erinomaisia lähteitä ajatuksille. Ei yleensä mitenkään liittynyt opetettavaan aiheeseen tai joskus saattoi liittyäkin. Tästä voidaan siis implikoida, että tylsyys on innovaatioiden lähde. Usein tulee vähän dissattua teekkarimeininkiä ja Lappeenrantaa, mutta näissä Loasin kohteiden saunoissa mieli muuttuu. Ainakin Laserpuistossa on hiton iso ja hyvä sauna, löylyt ovat napakat, mutta sauna ei ole grilli. Lisäksi saunat lämpeää mm. maanantaisin. Ehkä se sotii muutamia periaatteitani vastaan, mutta oli eilenkin kiva mennä vaan hetken mielijohteesta saunaan. Iso saunassa yksinään saunominen on jotenkin rauhoittavaa. Huomenna olisi tentti. Muistaakohan sitä enää, kuinka siellä pitää käyttäytyä?

Olin Techmun mukana soittamassa musiikkia Enklaavin (Lappeenrannan kauppatieteilijät) järjestämissä rantakemuissa. Oikeastaan oli ihan kiva tulla, rakentaa ääni, soittaa, purkaa ja lähteä pois. Kun niin monesti muuten on joutunut huolehtimaan vessoista, ihmisistä jne jne. Nyt me oltiin vain töissä siellä. Enklaavi hoiti hommat hyvin ja porukkaa oli. Varsin kivat kemut, jos teekkari/kylteri jodlauksesta vaan tykkää. Videota tapahtumasta

Kuten joka vuonna, myös tänä vuonna Techmu oli ottamassa uudet opiskelijat ensimmäisenä vastaan.

Lisää myöhemmin.

Osaan laittaa ruokaa. Jonkin verran. Repertuaarini ei ole kovin kattava, joten mikään suikalekanasta jännittävämpi pitääkin luntanta sitten keittokirjasta. Keittokirjojahan vaivaa tietysti se, etten halua niin hienoja ruokia tai en tykkää sellaisista joihin sotketaan kaikkea. Ei hätää, sillä Matti Nykänen pelastaa: {.thickbox} Pitäisiköhän hankkia? Ei se kallis voi olla.

Kelan nettisivuilta löytyy sivu nimeltä ”Opintotuen saajan omien tulojen tuloharkinta”. Sieltä löytyy kappale tekstiä, joka on ehkä kaikkein uskomattomin. Kun on tiedossa sekä tukikuukausien määrä että vuositulojen määrä, kolmas laskentaohjelma kertoo, kuinka paljon joudut maksamaan takaisin – jos joudut. Tätä ohjelmaa voit käyttää myös sen arvioimiseksi, miten monta tukikuukautta pitää perua tai maksaa takaisin, jotta välttäisit takaisinperinnän (muuta tukikuukausien määrää). Voit tietysti myös selvittää, kuinka paljon vähemmän kannattaisi ansaita. KUINKA PALJON VÄHEMMÄN KANNATTAISI ANSAITA. EI NYT JO VITTU!

Olen saanut viimeaikoina nauttia kannettavasta tietokoneesta, jossa on 930 Mhz Celeron, ei liikaa muistia ja windows home xp. Tämä vielä menettelisi, mutta sitten koneeseen tuli asennettua virustentorjunta. Tällä kertaa Symantec Antivirus. Virustentorjunnassa tärkeää olisi pitää torjuntaohjelmaa koko ajan päällä ”haistelemassa” mitä tapahtuu ja estämässä tartunnat. Vaan mitenpä teet niin? Jos yllä kuvaamallani koneella pitää jotain ”nykyaikaista” virustentorjuntaohjelmaa päällä ja jatkuva skannaus pyörii, niin koneella ei voikaan tehdä mitään muuta kuin katsella tiimalasin pyörivän. Mitä varten tietokone taas tulikaan hankittua? Myös uudemmilla koneilla, jossa tehoa ja muistia on, olen huomannut kyykyttymisen. Erityisesti ohjelmien latausajat luonnollisesti kasvaa ja kannettavien tapauksessa prosesorikuorma lisääntyy eli akunkesto pienenee. Varsin epätoivottavaa. Itse olen omalla koneellani Windows XP SP2 laillistettu käyttäjä, jolla on käytössä Windowsin oma palomuuri ja ei virustentorjuntaa. Virukset leviävät nykyisin pääosin sähköpostitse, joten penkin ja näytön välissä oleva toimija voi pelastaa paljon. Lisäksi kun unohtaa ohjelmat kuten IE ja Outlook, niin on paremmassa turvassa viruksilta ja muutenkin käyttökokemus on kivempi. Yllättäen minulla ei ole koskaan ollut yhtään virusta ja koneeni on toiminut moitteetta. Kauhulla ajattelen F-securen visioita mobiili-virustentorjunnasta (S60 virusskannerit ainakin on jo olemassa), ennestäänkin syntisen hitaat ja akkua syövät Symbian-puhelimet, kun laitetaan pyörittämään vielä virustentorjuntaakin, niin tuskin soittaminenkaan enää onnistuu. Virustentorjunnan osalta mietinkin, että kumpi lienee pahempi – tauti vai lääke? PS. Onneksi rakas yliopistomme LTY väsäsi kesäpuhteenaan uuden VPN-ratkaisun, jonka käyttämiseen tarvitaan ActiveX, Windows, virustentorjuntaohjelma, terveystodistus, rikosrekisteriote, supon turvallisuustutkimus ja ilmeisesti myös DNA-näyte. Hyvä näin, käytettävyys ennen kaikkea!

Innovaatioyliopisto on ilmeisesti tulevaisuudessa muutakin kuin sanahirviö. Sen kai pitäisi olla todellisuutta muutamassa vuodessa. Monet bloggaajat ja henkilöt lehtien palstoilla ovat hyökänneet ideaa vastaan, perustellen näkökulmaansa sillä, että samat opiskelijat ja ihmiset siellä kuitenkin työskentelevät. Tämän vuoksi innovaatioita ei ole odotettavissa yhtään sen enempää kuin ennenkään. Asiahan ei ehkä ole kuitenkaan näin selvä. Nimenmuutoksella innovaatioita ei toki rupea syntymään, vaan siihen tarvittaisiin avoimuutta ja yhteistyötä yli osastorajojen niin opiskeiljoiden kuin työntekijöidenkin osalta. Suomessa on monta yliopistoa jo nyt, jotka voisivat olla innovaatioyliopistoja. Koska tunnen Lappeenrannan teknillisen yliopiston parhaiten, käytän esimerkkinä sitä. Vaikka opiskelijoita rekrytessä mainostetaan, kuinka valtava etu on se, että voi lukea tekniikkaa ja kauppatieteitä yhtäaikaa, niin unohtuu se siinä vaiheessa kun opiskelu ja varsinkin työskentely yliopistossa muuttuu todellisuudeksi. Tietotekniikkaa on nykyisin joka paikassa. Kuitenkaan tietotekniikan osasto ei tunnu tekevän yhteistyötä yhdenkään muun osaston kanssa tutkimuksissaan. Jokainen pelaa vain omaan pussiinsa ja tuijottaa omiin aluisiinsa. Näin on tehtävä, koska tietotekniikan osaston sisälläkin kyräillään niin paljon, että mahdollisen professuurin pitääkseen pitää tehdä sopivia veivautuksia sopiviin aikoihin. TBRC yrittää ylittää osastorajoja ja tehdä teknologiasta bisnestä. En tunne toimintaa niin hyvin, että voisin kommentoida siitä mitään. Se kuulostaa ideana kuitenkin siltä, miltä pitäisikin. Minä, kesätyöläinen, ehdotin eräässä kokouksessa (en ole kovin hyvä olemaan hiljaa..), että tietotekniikan osasto yhdistäisi voimiaan tuotantotalouden kanssa muutenkin kuin hallinnollisesti. Kummassakin suunnassa opetetaan johtamista, tosin ohjelmistotekniikassa se on sisällytettynä osaksi ohjelmistotuotantoa, mutta kuitenkin. Päällekkäisyyksiä löytyy helposti jonkin verran. Itseasiassa, ajatukseni sai jopa lausahduksia kuten ”olet oikeassa”. Se ei kuitenkaan pitänyt sisällään sellaista äänenpainoa, mikä olisi merkinnyt sitä, että joku aikoo asialle joskus tehdä jotain. ...

Kun perinteiset JB testaajat ovat kuka missäkin, pääasiassa ulkomailla, niin testailut ovat olleet semisti vähissä viime aikoina. Kun Enklaavi järjesti 15.02.2007 tapahtuman nimeltä Liuguri Myllymäessä, oli taas aika laittaa testausbokserit jalkaan ja mennä. Testausryhmään kuului tällä kertaa minun lisäksi myös Deca, Putte ja Pegu. Muut fubu-räp-lautahemmoja, paitsi mä erittäin vapaa tellumies. En ole käynyt teekkari/kylteri-bileissä aikoihin. Syksyllä olin fuksiviikoilla haalarit päällä, mutta puolustukseksi voitaneen sanoa, että olin silloin myös ”töissä”, joten pitää antaa fukseille se kuva, että haalarit on pop. Ehkä Wappuna joutuu taas laittaa, saa nähdä. No anyways, haalarikansaa purkautui linja-autoista Myllymäkeen. Voi kauhistus, keskiteemu otti ykkösurpon paikan huutamalla megafoniin koko ajan. Ja kun sanon koko ajan, niin tarkoitan että koko-tun-ajan. No, kun sujahti nopeasti hakemaan lipun ja nopeasti rinteeseen, niin mökä ja opiskelijahaalariurpot (oho, sanoinko urpot?) jäivät taakse. Vaikka edellisestä kerrasta suksen kanttiin jäi aikamoista röppöä, niin nyt koneella ajetut rinteet olivat aika pehmeitä, eivät missään nimessä kovia. Joten kantilla ei ollut niin väliä. Huiteli vaan menee. Saakelin pitkältä tuntuu kyllä se 22m kääntösäde, jos se noissa on – pitäisi vissiin ottaa taas hiihtokoulua. Liuguri oli varannut koko Myllymäen meille, joten rinteissä ei ollut ruuhkaa, jonoja ei ollut ja oli varsin hyvä vedellä. Streetillä oli sen kokoisia bokseja, joista testiryhmän lautahemmot ihan mielellään veteli ja muisteli menneitä ja jopa senkin kokoisia, josta itse uskalsin laskea läpi komealla 20cm airilla. Joutu ottaa taas myltsibäkkärin topista. Hahaa, kaks käännöstä, toinen jopa tellukäännös, mutta sitten tuli niin kiire, et joutu huitelee alppikäännöksellä väkisin. Sit pitiki vähä hiihdellä, että pääsi pois, kun perinteiset kuviot oli aidattu pois. Tietysti varsin lyhyt lasku tuntui niin paljon jännemmältä, kun piti ensin dropata sellaiselta aidalta sisään.. Putte kävi huitelemassa toisen perusoffarin, itse sen feidasin tällä kertaa, kun viimeksi sukset otti hittii ihan riittävästi. Mutta ainakin lautahemmon kannatti lumi ihan ok, vähän sieltä kuului kolinaa ja kiroilua välillä.. ...

Olen kirjoitellut täällä jonkin verran Club Y:stä ja Techmu sitä Techmu tätä. Edellä olevaan tapaan olen linkitellyt Techmun kotisivuille, mutta niiden tila on vähän mikä on, joten ei siitäkään hirveästi kostu (minun vika muuten nuo nettisivut..). Joten tutustutaanpa vähän Techmuun ja siinä samalla vähän historiaankin. Techmun historia alkaa varsinaisesti vuonna 1997, kun muutama teknohemmo järjesti toisistaan tietämättä Lappeenrannassa bileitä ja huomasivat, että kappas vaan, täällähän on muitakin. Samaan aikaan Lappeenrannan teknillisen yliopiston (silloin vielä LTKK) rokkareilla oli ollut jo kauan oma kerho, TeMu, eivätkä jäbät halunneet jäädä piiruakaan huonommaksi. Perustettiin oma kerho. Tiettävästi ensimmäinen nimiehdotus oli Koulun Kuuleimmat Kollit, mutta lyhenteenä nimi ei toimisi. Siksi päädyttiin toiseen nimeen. Cyber oli pirun hieno nimi. No, TeMuhan huomasi, että onpas raflaava nimi ja hyvä porukka tyypeillä ja siitä lähti neuvottelut TeMuun liittymisestä. TeMun huomattavan hyvä resurssitaso ja viehättävät saunaillat saivat miehet kyyneliin ja lupautuminen TeMun alle oli valmis. Samalla nimikin vaihtui nykyiseen Techmuun (kirjoitusasusta voi halutessaan kiistellä). Vuonna 1998 polkaistiin käyntiin Club Y -konsepti, silloin sitä vietettiin keskiviikkoisin samassa paikassa kuin nykyisiäkin Club Y bileitä: YO-talon kellarissa. Sitten konemusiikkigenre alkoi hieman nostaa päätään Suomessa. Oli perkeleen epäilyttävää, että aikuiset ihmiset kerääntyvät yhteen tanssimaan hyvän musiikin takia. Syynä olivat takuulla huumeet! Kuten pelin henkeen kuuluu, Techmulta kiellettiin tapahtumien järjestäminen kellarissa ilman sen kummempaa tutkimusta siitä, käytettiinkö siellä huumeita vai ei. Alkoholia käytettiin, se on selvä. No, kukaan ei ole niin kekseliäs, kuin teekkari, jolta on alkoholin käyttö kielletty. Techmu alkoi varaamaan kellaria synttäribileisiin toistuvasti. Muutamat hyvät bileet vietettiin, mutta kuten pelin henkeen kuuluu, kiinni jääminen oli tosiasia. Ylioppilaskunta semisti kilahti, kun asia selvisi. ...

Mökkikeikka ohi. Kolme päivää oltiin Kolilla, illat vietimme mökillä Kolin liepeillä. Perjantaina rinteet eivät olleet alkuosasta täydellisessä kunnossa – paikkauslumetus aiheutti muutamiin kohtiin palloa, mutta lauantaina ja sunnuntaina ne ongelmat olivat poistuneet. Valitettavasti lunta ei tullut edes säätiedotuksen lupaamaa määrää, joten snorkkelihiihto täytyi unohtaa. Mutta koska Veke oli tullut asuntoautollaan asuntovaunualueelle, kävimme katsomassa paikkoja, ja asuntovaunualueella oli lunta hyvin lukuunottamatta yhtä kallioista kohtaa. Harmi vaan, asuntovaunualue on tasamaata. Kiitoksia mökkeilyseurasta Santulle, Johculle, Handelle, Tamperetytöille ja Tomille. Tilanteita riitti ja hauskaa oli. Viime yönä nukutti hyvin – viikonloppu ei ehkä fyysisesti ollut hirmuista lepoa, mutta henkisesti kyllä. Nyt sitten takaisin koulu- ja työelämään.

Huomio huomio LTY:n opiskelijat ja muut, jotka voivat tiloihin päästä. Maaliskuun alussa ilmeisesti Microsoft järjestää koululla code campin, vissiin 5 päivää (tenttiviikko), jossa koodataan .NET. Olisi kiinnostanut minua, mutta olen silloin saavuttamattomissa. Harmi juttu. Siksi voinkin nyt julkisesti sanoa tällaisen jutun olevan tulossa. Kävin tänään fysioterapeutilla vähän selkää ja polvea voivottelemassa. Ei mitään, mikä estäisi elämistä, mutta sain opastusta ja ohjeistusta kuinka selkäni ja polveni voisivat paremmin. Enää jonkun pitäisi toteuttaa ne ohjeistukset.. No ei, tällaisiin asioihin on syytä paneutua tosissaan. Huomenna ortopedi kurkkaa olkapäätäni. Tässähän kuulostaa jo ihan urheilijalta, kun valittaa vaivojaan. Toivottavasti ortopedi ei löydä mitään olkapäästä. Olettekos huomanneet, että viikonlopulle pitäisi Joensuun suuntaan vihdoin tiputella vähän uutta lunta. Saakeli, kun tiputteliski!

Paluu juurille. Joskus pitää kirjoittaa myös siitä, mitä on koulussa oppinut. Tai miten tieto on ehkä jalostunut päässä. Tai ei ole jalostunut. Ja siitä, kuinka kaikki muut ovat väärässä. Tällä kertaa ei siis puhuta hiihdosta, vaan koodauksesta ja sen johtamisesta. Lappeenrannassa tuotantotalous ja tietotekniikka niputettiin jossain määrin hallinnollisesti yhteen ja lopputulos oli tietotekniikan ja tuotantotalouden tiedekunta. Lyhyellä tähtäimellä muutoksia ei ole tulossa, titellä osaston sisäiset asiat ovat yhtä vinksallaan kuin aina ennenkin. Tutalaista naurattaa, mutta olkoon varovaisena, ettei ongelmat vaan pääse leviämään. En tiedä mitä tutalla ajatellaan, mutta titeläiset pitävät tutaa yleisesti puppana, johon ei tarvita kaksisia taitoja. Nopat irtoaa helpommin opiskeltaessa ja pakollisia koodauskursseja suorittaessa tutalaiset ovat usein hukassa. Niin ovat titeläisetkin. Osastojen välinen yhteistyö aiemmin on ollut aivan minimissä. Se ehkä kuvastaa kaikkia muitakin osastoja, mutta edes professoritasolla ei ilmeisesti ole nähty tietotekniikan ja tuotantotalouden yhteneväisyyttä muuten kuin siten, että ohjelmistoja voidaan käyttää päätösten tukijärjestelminä. Mutta eihän se niin ole. Tuotantotalous kuuluu jokaiseen yritykseen, tavalla tai toisella. Diplomi-insinöörit (toivottavasti) eivät yleensä kovin montaa vuotta toimi rivikoodarina, projektipäällikön (tai linjaukkojen) olisi hyvä olla jotain käsitystä taloudesta. Ei välttämättä käytynä yhtään kurssia tai muuta (en yleensäkään usko koulutuksen ylivoimaiseen tapaan todistaa asiasta tietäminen), mutta että asioita, joita sieltä puolelta tulee, ei pidettäisi ainakaan turhina. Keskivertokoodari on skeptikko ja konservatiivi – siltä ainakin tuntuu. Toisaalta, he ovat tottuneet loputtomaan hypetykseen ja toistuviin odotusten alittamiseen. Siksi hienot termit, kuten ketterä ohjelmistotuotanto eivät välttämättä aiheuta riemunkiljahduksia. Yleensä lähinnä nauretaan uusille toimintatavoille, pidetään niitä turhina. Kuitenkin kyse on paljon muustakin kuin fancy wordseistä. Ohjelmistotuotannon evoluutiosta, siitä, että tehdään hyväksi huomattuja asioita enemmän, kuin niitä, jotka on jo huomattu huonoiksi. Onnistuneita esimerkkejä on paljon, epäonnistumisista varmastikin vaietaan. ...

Pakko liikkua, vaikkei hiihtämään pääsiskään, jottei Kispe pääsisi haukkumaan minua läskiksi ja laiskaksi. Kispe on paha suustaan. Edellisellä juoksukerralla sain lonkkavian: se siitä seuraa kun lihava rehkii. Toisekseen, tänään ei tullut syötyä koko päivänä, joten illalla oli pakko syödä. Siksi liikkumismuodoksi kävi hyvin kävely. Kävin kuin kävinkin siis pari tuntia (12-13km?) kävelemässä iki-ihanan Sipen kanssa! Aika menikin kuin siivillä, vaikka tuuli oli vastainen ja keli välillä suorastaan hyytävä. Vasten ennakkoarvioitani, en joutunut kertaakaan juoksemaan karkuun, vaikka jutut olivatkin tasoa: Normi. Hienoa! Muita asioita auringon alla: Kohta loppuu koulu. Tämä viikko loppuun, sitten tenttiviikko. Tammikuussa on pari tenttiä ja kevätlukukausi on aika sluibailua. Katsotaan mitä tulee. Hmm. Aika väkinäiseltä postaukselta tuntuu, piti vaan ilmoittaa olevani yhä hengissä.

VR ilmoittaa, että sen tavoitteena on, että 90% junista olisi aikataulussa. Myöhästyneeksi juna lasketaan ilmeisesti vasta 5 minuutin jälkeen. Tuohonkaan lukuun tänä vuonna ei päästä, sanotaan VR:ltä. Se on kuulemma matkustajien vika. Samaan aikaan olisi voinut katsella sitä, missä myöhästymisiä eniten tapahtuu. Idässä, pitkillä yksiraiteisilla osuuksilla, joilla kohtaaminen on mahdotonta. Siellä missä minä liikun. Siellä missä junat ovat aina myöhässä. Voidaankin kääntää tuo prosentti toisinpäin täällä idässä: Helsinki – Joensuu välillä 90% junista on empiirisen tutkimuksen mukaan myöhässä yli 5 minuuttia. Nythän junien myöhästelyä voi seurata internetissäkin. Kävin pitkästä aikaa lenkillä. En ole juossut varmaan viikkoon. Kaikenlaisia pikkujouluja ja muita epäilyttäviä kekkereitä on kyllä ollut. Mutta oli aika jännä juosta, kello 15:00 ja pimeää kuin peiton alla. Lisäksi pieni vesisade vielä piristi juoksijaa. Mutta sykerajoja noudattaen mentiin 50 minuuttia. Nyt on vähän parempi mieli. Mitä sitä ihminen osaa tehdä tällaisessa tilanteessa, että kalenterin mukaan hiihtokausi pitäisi olla jo päällänsä, mutta lähin paikka hiihtelyyn on Ruka. Sielläkin on lämpöasteita ja vettä ilmassa tällä hetkellä. Ei sitä oikein osaa tehdä mitään. Valittaa vaan tilannetta. Välillä käy lenkillä. No, koulua pari viikkoa, joululoma ja uusi vuosi, uudet kujeet. Katellaan, ei kai tässä kannata sortua liikaa synkistelemään, vaikka suunnittelinkin ensin kirjoittavani oikein synkän ja depressiivisen postauksen. Ei se kuitenkaan olisi ollut luonteva tai uskottava. PS. Kävin eilen hakkaamassa vähän Wiitä. Nyrkkeilyä, golffia, baseballia, keilailua ja jotain pikkupelejä hakkailtiin menemään. Uskon, että kyseisen vehkeen kanssa saa aikaa kulumaan halutessaan.

Olen aina säännöllisesti itkenyt opintotuesta. Yleensä kuitenkin pelkästään tulorajoista. Aikaisemmin tulorajoista puhuessani olin hieman eri mieltä kuin nyt, mutta ydinkohdat ovat pysyneet samana. Otetaan esimerkkihenkilö, valitaan hänelle nimeksi vaikkapa ”Jasmo”. Se on yleinen ja tyhjänpäiväinen nimi, joten sitä voi hyvin käyttää. Jasmo on opiskelija, hän opiskelee 5 vuotta ja hänen opintonsa ovat edenneet ihan normaalisti. Ei nopeasti, mutta kuitenkin siten, ettei koskaan ole tarvinnut Kelalle selitellä. 30ov vuodessa tai enemmän siis. Hän saa opintotukea ja asumislisää. Hän myös on työskennellyt etänä ohjelmoijana koko koulutusaikansa. Lisäksi nyt hän oli koululla kesätöissä. Samaan aikaan kuitenkin opiskelu on edennyt hyvin arvosanoin ja nopeammin kuin Kelan minimivaatimus on. Hän on valmis parin vuoden sisään. Eikö hän ole Suomen valtion ihannekansalainen? Hän maksaa veroina takaisin nauttimansa opintotuen. Lisäksi valmistuttuaan koulusta, hänellä on paitsi elämänkokemusta, niin myös sitä tärkeää työkokemusta, jota vaaditaan, jotta pääsee isona työnsarkaan kiinni ja maksamaan kunnolla veroa valtiolle. Ei. Hän on valtion vihollinen ja häntä pitää rankaista verojen maksusta. Koska se nyt ei vaan käy, että hän tekee töitä ja maksaa veroja ja silti nauttii etuisuutta, jota kutsutaan opintotueksi. Ei todellakaan. Jos hän kerta on opiskelija, hänen ei tule parantaa elämänlaatuaan työskentelyllä. Ennemmin hänen pitää olla mielenosoituksissa, joissa vaaditaan opintorahan korotusta. Koska opiskelijalle työnteko on pahin synti, jonka voi tehdä. Sillä mitä siitäkin seuraisi, jos opiskelijan annettaisiin ilman tulorajoja työskennellä? Suuressa opiskelijakeskustelussa, joka kuukausi sitten käytiin ja josta ei seuraa mitään, joku väläytti, että Suomen valtiolle tulisi 6 miljoonan euron kulut. Joka on muuten vuoden paskapuhe. Väläyttänyt ei keksinyt sitä, että opiskelija maksaa palkastaan veroa. Ja palkan ei tarvitse kyllä kummoinen olla, etteivätkö ne kymmenettuhannet opiskelijat, joiden ei tarvitsisi kikkailla tulojensa kanssa, tehdä pimeänä jne, maksaisi veroina takaisin tuota 6 miljoonaa. Veikkaan, että tulot päinvastoin kasvaisivat. ...

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tapahtuu. Aiempi osastojako muuttuu tiedekuntamalliksi, joka tarkoittaa sitä, että nykyisen usean osaston malli muuttuu kolmen tiedekunnan malliksi. Kauppatieteellinen tiedekunta muodostuu nykyisestä kauppatieteen osastosta, tietotekniikan ja tuotantotalouden tiedekunta muodostuu, yllätys yllätys, tietotekniikasta ja tuotantotaloudesta ja kolmas tiedekunta on tekniikan tiedekunta, joka koostuu sähkötekniikasta, kemiantekniikasta, konetekniikasta, ympäristötekniikasta ja energiatekniikasta. Opiskelijatasolla käytännössä eroa ei varmastikaan aivan heti ainakaan huomaa. Muutoksella pyritään kahteen asiaan: Näytetään opetusministeriölle, että täällä tehdään muutoksia ja ehkä aivan oikeastikin pyritään yhdistämään hallintoa. Alkuperäinen ideahan oli keventää byrokratiaa ja kaikkea managerointia. Vähentää hallintoportaita. No niin ei todellakaan käynyt, vaan portaita tuli lisää, ja yksinkertaistumisestakin voi olla montaa mieltä. Tai oikeastaan ei. Opiskelijana yllä oleva ei niinkään ole kiinnostanut. Taistelkoon. LTY on ollut aina byrokraattien taivas, jossa hallintotehtävissä on paljon ihmisiä. Mutta nyt. Rehtorilla on idea: yhdistetään tulevien tiedekuntien kandidaatinohjelmat. Pikainen kertaus niille, jotka eivät ole tutustuneet nykyiseen koulutusmeininkiin tekniikan alalla. Tutkinto muuttui muutama vuosi sitten kaksiportaiseksi, ensin valmistutaan tekniikan kandidaatiksi (joksi en valmistu täksi jouluksi, ihanan englanninopettajan Jukka Taipaleen takia) ja sitten tekniikan maisteriksi, eli diplomi-insinööriksi. Tällä hetkellä muutos ei ole oikeastaan vaikuttanut opiskeluun mitenkään, ennen suoritettu kurssi Erikoistyö on nykyään nimeltään Kandidaatintyökurssi ja siinä se. Jokaisella opiskelusuunnalla on oma kandiohjelma, eli jokainen lukee omia aineitaan kandidaattiin. Mutta ei enää, jos rehtori saa päättää. Kandiohjelmat haluttaisiin yksinkertaistaa siten, että jokaisella tiedekunnalla olisi vain yksi kandiohjelma. Eli syntyisi vaan katikandeja, tite-tutakandeja ja tekniikan kandeja. Kuulostaa järjettömältä, etenkin tekniikan osalta, mutta myös tite-tuta osalta. Kuinka motivoit tuotantotalouden osastolle tulleen opiskelemaan väkisin tietotekniikkaa, algoritmien suunnittelua ja niin edelleen? Ja mikä on tarkoitus? Nopeutetaanko tällä valmistumisaikoja? Entä kun haluat tulla opiskelemaan ympäristötekniikkaa, kuuluuko kandidaatinopintoihin silti myös konetekniikan opintoja? ...