Musiikki

Yks quottaus ainoastaan: Marusha yhdistää seteissä edellämainitun lisäks teknon, acidin, raven & oldschoolin hyvään soppaan kunnon vanhojen hyvien aikojen tyyliin jolloin monet dj:t soittivat ”vain hyvää bilemusaa välittämättä raja aidoista, bilejengille jonka päätarkoitus oli mennä bileisiin tanssimaan”, oli se sitten hardcorea tai breakbiittiä. Marusha on niitä harvoja tiskijukkia jonka kuulee soittavan electrosta junkkaan ja housesta hardcoreen saman setin aikana ja tanssiva kansa on ainakin tähän saakka kovasti tykännyt eli näyttää tilausta riittävän erilaisuudelle. Marusha tulee Suomeen Tampereelle Housenation:X -bileisiin 26.2.2006.

Elektronisen musiikin kuuntelijat ovat naurettavaa väkeä. Suuri osa heistä tuntee itsensä jotenkin junttikansaa paremmaksi kuunnellessaan jotain muuta Matti Nykäsen uusimman sijaan. Kuulun itse juuri näihin. Hajoan täysin tilanteissa, joissa menen esimerkiksi Giggling Marliniin ja suomipop puolella soi Pelimies ja kymmenet hyvin juopuneet naiset ja miehet roikkuvat kuin apinat katosta. Mutta entä jos tällainen Aarne Tenkasen näköinen suomijuntti viedään teknobileisiin? Polkkabileissä ihmiset nytkyvät naurettavasti, näyttävät naurettavilta ja kuuntelevat vaan jumputusta, joka ei muutu mitenkään. Kiksubileissä ihmiset pukeutuvat naurettavasti, näyttävät naurettavilta ja kuuntelevat vaan jumputusta, joka ei muutu mitenkään. Housebileet nyt on muuten vaan paskaa. Psykebileissä… Sait ehkä pointin? Olen yrittänyt muuttaa omaa suhtautumistani. Luottaa siihen, että kun ikää tulee lisää, voi mielipiteistään pyöristää jyrkkiä kulmia. Ja minulla onkin ollut hauskaa ihan normaaleina baari-iltoinakin. Tosin rajat ovat edelleen olemassa. Kun Techmu soitti teekkareille musiikkia siten, että kahden tunnin ajan joka toisena biisinä oli Pelimies ja ihmiset olivat joka kerta yhtä pähkinöinä pelimiehestä, herää kysymys rajoittuneesta älykkyydestä uudelleen. Sama toimisi varmaan myös Haddawayn – What Is Love -biisillä. En siis ole täysin päässyt elitistisestä asenteestani eroon. Konemusiikin sisällä voin kehaista olevani avomielinen. Joistakin biiseistä tykkään ja joistakin en, riippumatta genrestä. Oikeasti tykkään kyllä housestakin, haluan vain kiusata suosikkiajattelijaani Caro²:sta dissaamalla housea. Suosikkiajattelijani oma näkökulma on sitäkin suppeampi, mutta ei mennä siihen.. Vanhat konemusajyyrät ovatkin hauskoja tapauksia, vaikkeivat itse sitä ehkä tajua. Enää ei bileissä kuulemma ole samaa meininkiä, kuin 10 vuotta sitten, kun he ensimmäisen kerran menivät bileisiin. Itse menin ensimmäistä kertaa bileisiin vain 4 vuotta sitten ja minustakin tuntuu siltä, että samaa meininkiä ei enää ehkä ole. Mitä luulette, vaikuttaakohan iän kertyminen ja tilanteen tuttuus asiaan? Elektroninen musiikki ottaa askeleita kohti mainstreamia, pidettiin siitä tai ei. ...

Jos jollakin on vielä epäselvyyttä tuosta tracklististä niin: DJ Orkidea – A Place Called Happiness Orkidea vs Marc Mitchell – Eternal Love Jose Zamora & Damian DP – Transatlantic (Andy Moor remix) Orkidea – Beautiful (Marc Mitchell remix) Super8 vs DJ Tab – Helsinki Scorchin’ DJ Tiësto – UR (Junkie XL remix) Way Out West – Killa (Orkidea remix) Slusnik Luna vs Lowland – Last Train To Trancetral Dallas Superstars vs Orkidea – Revolution Beatpushers – RHT (Dallas Superstars remix) Orkidea – Embrace (Orkidea vs Super8 remix)

Hauska juttu. Tein Madonnan levystä varmuuskopion, jota kuunneltiin autossa. Loppuun lisäsin yhden biisin, DJ Orionin version Madonnan Voguesta. Hupaisa reaktio tapahtui etupenkillä. Vaikka tämä nainen ei normaalisti kuuntele mitään konemusaa, mutta Madonnaa kyllä, niin piti aivan kovemmalle kääntää, kun on niin hyvä. Jos olisin kertonut, että tämän biisin takana on yks heppu Rollosta, niin olisi varmaan ollut heti ihan huono biisi :)

Itselle kyllä Madonnan uusi Confessions on a dancefloor on toiminut kuin .. no mikä nyt toimii aivan helvetin hyvin. Ehkä paras levy mitä on tehty 2000-luvulla. Orkidean a place called happiness on kyl kans aika loistava. Joka kuuntelulla paranee ja olen kuunnellut melko usein jo. Ostin tämän lätyn siis eilen bileistä. Kumpikaan levyistä ei ole kopiosuojattu.

Radio Helsingin podcastissa esiintyvät kansanedustaja Jyrki Kasvi, Joose Berglund Stupidolta ja varatuomari Antti Kotilainen tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksesta. Puheenaihe on tekijänoikeuslaki ja kopiosuojaukset. Kuuntelin jutun eilen, summailin ajatuksiani yön ja luin tänään blogeja, joissa on asiasta puhuttu. Olen siis monia lähteitä käyttäen pyrkinyt muodostamaan oman mielipiteeni. Kukaan keskustelijoista ei ollut oikeassa. Siitä yksinkertaisesta syystä, että asiassa ei ole oikeaa vastausta. On eri intressiryhmiä joilla on – yllätys sinänsä – eri intressit. Muutamia hätkähdyttäviä kohtia jutussa kuitenkin oli. Kun Jyrki Kasvi sanoi, että levy-yhtiöiden ja muiden mediayhtiöiden pitäisi parantaa palveluitaan lyödäkseen p2p-piratismi (huono termi, keksin sen itse) niin muut keskutelijat alkoivat jopa nauramaan. Voin vannoa, että jos tuo on myös suurten levy-yhtiöiden asenne, niin kylläpä kymmenessä vuodessa nauru loppuu lyhyeen. Kun samaan aikaan käyttäjien mahdollisuuksia hankkia joku, sanotaan nyt vaikka cd-levy, heikennetään (eta-raukeaminen) ja p2p-meininkiä pidetään vain kitkettävissä olevana pahana niin onhan todellisuus jotenkin kadonnut. Onko levy-yhtiöiden tulevaisuuden business model teini-ikäisten haastaminen oikeuteen? Siltä se näyttää. Keskustelijat väittivät että iTunes Music Shop on ihan riittävän hyvä jo, mutta ovatko hekään koskaan käyttäneet sitä? Arvaan: eivät. En väitä etteikö iTunes olisi hyvä käyttökokemukseltaan. Sen myynnit ovatkin maailmanlaajuisesti sitä luokkaa, että heikompaa hirvittää. Mutta keskustelijat puhuivat Suomalaisista verkkokaupoista. Almamedian laturia en ole testannut, mutta ainakin netanttilan download-palvelu on ihan silkkaa -suomeksi sanottuna- paskaa. Ylikireät drm:t eivät hyödytä ketään. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa käsittää. Kaikki nuo biisit on ilman drm:ää jaossa p2p-verkoissa, mikä on idea myydä kalliilla rajoitettuja versioita? Beatport, jota usein mainostan, myy ilman DRM-suojauksia mp3:ia. Nyt yli miljoonan latauksen raja (/ostosuorituksen) on ylittynyt. Yksittäiset biisit maksavat puolestatoista kahteen ja puoleen dollariin. ...

Tuli tänään tekstiviesti kertoen, että Kolumbuksen puhelinlasku on luettavissa osoitteesta http://www.elisa.fi/lasku. Lasku ei ole suuren suuri, mutta hinnoittelusta löytyy kommentoitavaa. Ensinnäkin kaikkien tekstiviestifriikkien, joilla on Series-alustainen puhelin, kannattaa unohtaa tekstiviestit ja asentaa joku lukuisista IRC-asiakkaista, esimerkiksi WlIRC. Itsellä laskun datansiirtoon kuuluu Opera8 for Symbian lataaminen (~1,6mt) ja vähäinen määrä web-surffausta (~100kt). Yhteensä laskussa siirrettyä dataa näytetään vähän yli 3 megaa. Todennäköisesti olen surffannut sittenkin enemmän puhelimella tai jotain. No anyways, yhteysaika on kuitenkin generoitu lähinnä IRC:tä käyttämällä. Irkkiyhteys on ollut päällä yli 20 tuntia puhelimesta (olen käyttänyt, kun olen matkustanut esimerkiksi junassa, eikä ole mitään tekemistä) ja kaikkine latauksineen hinnaksi tulee vähän yli 4e. Hinta irkin osalta on niin pieni, että naurattaa ihan. Multimediaviestit on toinen. Tällä hetkellä Kolumbuksen multimediaviestien hinnat ovat naurettavat. Neljä lähetettyä viestiä, tuloksena 1,4e laskua. Muilla operaattoreilla käsittääkseni on huomattavasti halvempaa, Saunalahdella ilmaista? Samapa tuo minulle, en lähetä kuin pari viestiä kuukaudessa noita multimedioita, usein vähemmänkin. Tänään henkinen ikäni varmaan romahti monta vuotta, en uskalla edes testata. Tilasin nimittäin soittoäänen! Ja arvatkaapa paljonko maksoi? … KAKSI EUROA! Melko kallista sano. Uskalsin tehdä tämän sijoituksen, sillä edellisestä on aikaa monta vuotta jo. Eikä kyseessä ole mikä tahansa soittoääni, vaan Push – Universal Nation! Nyt on huono, kun puhelin alkaa soimaan, niin haluaa kuunnella vaan biisiä. Tarjolla olisi ollut muitakin ralleja, kuten Pendulum – Slam, mutta en uskalla mennä tuonne sivulle vuosiin taas. Löytyy kaikkia legendaarisia trancerallatuksia, kuten Age of Love – Age of Love ((valitettavasti) 2004 mix). En olisi uskonut koskaan mainostavani mitään soittoääni (vai pitäisikö sanoa soittari) -sivua, mutta nyt mainostan. ...

Olin niin kovin pettynyt kun huomasin boikotti.orgista että Redraman Street Music on kopiosuojattu. Arvostan kyseistä jamppaa, ostin aikoinaan hänen EP:n, jota metsästin ympäri Suomea. Nyt sitten kyseinen räbäyttäjä on joutunut levy-yhtiön alistamaksi ja levyt on kopiosuojattu. Boikotti.org onkin ihan hyvä tuollainen levyjen boikotointikeskus. Monia ärsyttää se, että käyttäjät kirjoittavat että waretin levyn sitten verkosta, ja näin eivät ole riittävän korrekteja. No niinhän se todellisuudessa tapahtuu, niin miksi yrittää maalata kukkasia seinille? Nykyään tilanne on se, että jos levyn ostaminen ei viehätä, niin musiikista voi silti nauttia. Jotkut haluaisivat tukea artisteja, mutta eivät suostu pyllistämään, kun levy-yhtiöt avaavat vyötään. Lähes kaikki kaverini joiden kanssa olen asiasta keskustellut ja jotka ylipäätään ostavat levyjä, ovat sitä mieltä, että suojattuja levyjä en osta. Näitä ihmisiä on paljon ja jonkun pitäisi tehdä sellainen web-palvelu johon he voisivat keräytyä. Itse yritin aikoinaan, mutta mielenkiinnon loputtua ajoin alas kyhäyksen. Nimiä kopiosuojauksen vastustajiin kerääntyi vuodessa yli 4000. Nimien oikeellisuutta ei kuitenkaan varmistettu, mutta katsottiin läpi, eli Anu Saukkoja siellä ei näkynyt. Boikotti.org, Olen rikollinen ja vaikka EFFI sekä muut haluavat tahot voisivat laittaa jonkun yhteisen sivun pystyyn, josta löytyy kaikki. Boikotteihin liittyen oli juttua eilen tai tänään Helsingin Sanomissakin. Ihmiset ovat boikotoineet aina jotakin, ainakin siitä asti kun mitään vaihtotaloutta on harrastettu. Nykyään boikoteistakin voi tulla suurempia ja organisoituja, kiitos blogien kautta tehtävän masinoinnin. Olen rikollinen uutisoikin, että IFPIn sivuilla näkyvissä levymyyntitaulukoissa 2005 lokakuun myynti oli yli 17% 16% pienempi kuin edellisvuonna. Sinkuissa vähän alle 10% pienempi. Suuttuivatko ihmiset tekijänoikeuslaista? Alkaako kopiosuojattujen levyjen ostoboikottiin kerääntyä yhä enemmän ihmisiä? Levy-yhtiöt syyttävät piratismia, se on selvä, mutta onko se totuus, edes puoliksi? Kuka uskaltaa ostaa enää mitään levyä, kun niissä saattaa olla milloin mikäkin troijalainen? ...

Mark Evangelist sanoo blogissaan ettei osta DRM-suojattua musiikkia. Koska tunnen vastuuni kaikenlaisissa sanomisissa, sanon myös itse. Jasmo ei aio ostaa nyt, eikä tulevaisuudessa musiikkia, jota ei voi käyttää haluamallaan tavalla ja ilman rajoituksia. (via Olen rikollinen)

Tänään tippu minullekin Prodigyn Their Law postilaatikkoon. Tilasin sen Play.comista. Pitihän se tilata, kun Orion sitä niin kovin kehui. Olin kyllä miettinyt muutenkin kyseisen paketin tilaamista, en ollut vaan varma kopiosuojauksista. Ei ollut, ainakaan play.com versiossa.

Sony, Rootkits and Digital Rights Management Gone Too Far – tässäkö niitä uusia kopiosuojauksia nyt on? Mikähän mahtaa olla F-securen kanta tuollaisiin ohjelmiin? Eikö tuossa liikuta yhtä lailla harmaalla alueella kuin siinä suomalaisen jampan tekemässä mallikopiosuojausviruksessa? Edit: Myöskin F-secure on ottanut kantaa toimintaan.

Satuinpa löytämään tuollaisen WordPress pluginin jolla saan Last.fm:stä omat tiedot blogiini. En voisi kuvitellakaan ketään, jota tämä tieto ei kiinnostaisi. Mitä Jasmo kuuntelee! Jos aiotte omaan blogiinne laittaa tuon, varmistukaa siitä, että blogilista hakee päivitykset teidän rss-feedistänne, eikä sivulta. Muuten haamuja tulee koko ajan.

Luin eilen Sektorin kommenteista uskomattoman jutun. En kuitenkaan suostunut uskomaan sitä todeksi ja penäsin lähteitä. No nyt niitä sitten tuli. Vaikka uskomattomalta kuulostaa, niin levy-yhtiöt haluaisivat esimerkiksi Googlen maksavan heille osuuden mainostuloista esimerkiksi hakusanalla Madonna näytettävien mainosten osalta. Luulin tuota aluksi vitsiksi ja nauron ääneen. Tuota ne ei ole vielä keksinytkään ajattelin.. Ilmeisesti aliarvioin levy-yhtiöiden kyvyn ahneuteen. Saa nähdä milloin minulle tulee lasku joltain levy-yhtiöltä. Olenhan sanonut sivuillani Madonna. Voidaan olettaa, että keskeisissä hakukoneissa sijoitukseni hakusanalla Madonna nousi nyt huomattavasti. Tätä kautta on todennäköisempää, että joku hakusanalla Madonna hakeva tyyppi joutuu sivuilleni. Joten saan välillistä huomiota Madonnasta ja Madonnan musiikista joihin heillä on eittämättä tekijänoikeus.

Nyt voisi sitten vaikka ottaa tuosta Olen rikollinen lätkästä tuon kysymysmerkin pois ja korvata se pisteellä. Lisää tietoa masinointi.org

Helsingin Sanomien mielipideosastolla Elvis Ry:n toiminnanjohtaja Martti Heikkilä vastaa tutkija Marjut Salokanteleen mielipidekirjoitukseen. Tutkija Marjut Salokannel Helsigin yliopistosta on mielipidekirjoituksessaan huolissaan taiteilijoiden ja kuluttajien oikeuksista (HS. 30.9). Hänen mukaansa tekijänoikeuksien EU-prosessissa ”yksityisten kansalaisten, mukaan lukien taiteilijoiden, oikeudet jäivät yksinoikeuksien varjoon”. Olen samaa mieltä siitä, että tekijöille ja esittäville taiteilijoille tulisi lainsäädännössä taata luovuttamaton oikeus korvaukseen kaikesta teostensa ja esitystensä hyödyntämisestä. Tällä asialla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä eduskunnassa nyt keskusteltujen tekijänoikeuslain muutosten kanssa. Lakimme antaa alkuperäisen yksinoikeuden tekijälle, eikä tähän ole kukaan esittänyt muutosta. Viime aikoina on ilmeisen tarkoitushakuisesti levitetty käsitystä, että musiikintekijät eivät juuri pääsisi osalliseksi tekijänoikeuskorvauksista vaan ne päätyisivät jättiyhtiöille. Suomessa musiikkikustantajien vakio-osuus Teoston keräämistä korvauksista on kolmasosa, eli taiteilijalle jää kaksi kolmannesta. Lisäksi monet tekijät pitävät teoksensa kokonaan kustantamattomina, jolloin he saavat kaikki teostokorvaukset itselleen, vaikka teos leviäisikin ison levy-yhtiön äänitteellä. Tästä voi jokainen laskea, ketkä ovat Teoston tilityksissä suurimmat kärsijät aina, kun Suomessa jää piratismin tai laittoman kopioinnin vuoksi äänite ostamatta. Kalskahti pahasti korvaan tuo me-omistusmuoto tuossa lakimme.. Ilmeisesti siinä tarkoitettiin, että meidän suomalaisten laki. Ehkä.

Juska Rantanen alias DJ Orion on alkanut tarjoamaan omia miksauksiaan podcast-rss-feedinä. Todella hyvä idea. Mikä voisi olla helpompi tapa jakaa miksauksia. Kannattaa tutustua. Jokaiseen miksaukseen voi vielä laittaa lisätietokenttään..lisätietoa.

Joensuussa tällä kertaa. Tulin tuomaan vanhemmilleni vanhan koneeni sisällöt tänne, että hekin pääsivät vihdoin eroon vanhasta K6/2 -prosessorilla varustetusta koneesta. Ilma on aika syksyinen, mutta kuitenkin verrattain lämmin. En valita. Tekijänoikeuslaista vähän. Koko Suomen poliittinen rintama on yhteistuumin järjestämässä mielenosoitusta nykyistä tekijänoikeuslakia vastaan. Siis hetkinen, mitäs tämä tarkoittaa. Kyllä, mukana ovat muun muassa kaikki historiallisesti merkittävimmät poliittiset nuorisojärjestöt: Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto, Vasemmistonuoret, Sosiaalidemokraattiset Nuoret, Kokoomusnuoret, Suomen Keskustanuoret ja Liberaalinen nuorisoliitto. Jos koko nuorten poliittinen rintama (sekä ei poliittinen) vastustaa lakia, miksi eduskunta lupautuu runnomaan sen läpi? Lisää tietoa: EFFIn blogista ja järjestävältä taholta masinointi.org Symbian näytönsäästäjä, josta kirjoitin aiemmin, ei toimi. Kellonaika ei päivity ruudussa. Korjausta odotellaan. *ruosk* *ruosk* SavaaZ :) Suomen paras radiokanava aloitti juuri. Tosin radiosta ko. kanava taitaa kuulua ainoastaan Helsingissä, me muut joudumme tyytymään nettistriimiin (192kbps). Radio KLF.

Sain pari päivää sitten idean hankkia tuon aikaisemminkin jo maininneeni kopiosuojauspaidan. Päätin sitten tehdä paitashop.fi kanssa yhteistyötä ja luoda sinne erityinen kopiosuojauspaitamallisto tätä tekijänoikeuslakia varten. SchizoBlogin pitäjä Janne antoi käyttöön luomansa logot. Paitashop.fi laski paitojen hyvän tarkoituksen vuoksi ja näkyvyyden lisäämiseksi hintoja kolmanneksen (vain 10€ / paita, on jo aika halpa). Ajattelin, että paidatkin on yksi tapa vaikuttaa ja omilla paidoillani olen kyllä herättänyt huomiota ja keskustelua. Paitashop.fi julkaisi myös tiedotteen toiminnastaan. Kopiosuojauspaitojen mallit ovat tällä hetkellä selattavissa paitashopin sivuilla. Tunnen paitashopin omistajan hyvin ja se varmasti olikin yksi syy siihen, miksi hän lähti tähän hommaan mukaan näillä hinnoilla. Luultavasti jotakin paidoista vieläkin jää paitashopiin, mutta tuskin mikään kultakaivos on. Kannattaa vilkuilla, mitä on tarjolla.

Ihailen tapaa, millä tekijänoikeuslain nykymuodon puolustajat perustelevat omia mielipiteitään. Tai no eivät perustele, vaan hyökkäävät meitä huolestuneita ja valistuneita kansalaisia vastaan. Valitettavasti tarkkaa kirjoituspäivää ei näy, joten ei ole varmaa valehdellaanko tuossa tahallaan vai huolimattomuuttaan. Hyvä [email protected], mistä tiedämme ettei tuo sinun kirjoituksesi ole masinoitu? Jyrki JJ Kasvi kertoo blogissansa lähettäneensä Karpelalle kyselyn siitä, miksi Opetusministeriö valehteli tekijänoikeuslaista (tekojen rangaistavuudesta) ja miksi tietoja ei ole oikaistu. Itse haluaisin osoittaa muutamaa muutakin kohdetta sormella ja kysyä mediassa, että minkä vuoksi he ovat valehdelleet. Ilmeisesti lobbaamisessa kansanedustajille valehtelu on ok. Karpela puhuttaa monessa paikassa. Ei oikeastaan sellaista juttua tekijänoikeudesta, jossa Karpelan toimintaa ei ole kysenalaistettu. Jari Vilén (kok) kirjoittaa kokoomuksen sivuilla, että on pettynyt Karpelaan. Kokoomuksen kannattaisi katsoa myös omiin riveihinsä, Zyskowicz on lain kannattaja. Masinoitu sähköpostikampanja jaksoi naurattaa ensimmäiset päivät, viikonkin ehkä. Mutta eipä naurata enää. Luulimme, että eihän tuota Karpelan juttua kukaan voi ottaa tosissaan. Vaan niin vain on. Tekijänoikeuslain pahimmat lobbaajat haukkuvat kansaa, kun lähettävät noita sähköposteja. Törkeimpiä on viittaukset siihen, että joku todella generoi sähköposteja kaikkiin osoitteisiin. Jos edustajat olisivat vaivautuneet vastaamaan (no, tässä täytyy hieman ymmärtää, sähköposteja on vissiinkin mennyt verrattain paljon..), he olisivat huomanneet että toisessa päässä on kuin onkin ihminen. Tekisi mieli kirjoittaa Helsinginsanomien yleisönosastolle juttu tuosta masinointiväitteestä, mutta sinne kirjoittavat tuntuvat kaikki olevan jotain fil.toh tai vastaavia. Toisaalta teekkari erottuisi varmaan joukosta.. Julkaisisiko HS sen, on asia erikseen. Lisään vielä taiteilijan (jussip) näkemyksen tilanteeseen: Kuin kaksi marjaa. Lisää vastaavia löytyy osoitteesta: http://karpela.taukopaikka.com/

Minulla on siis Creativen MuVo V200. Nyt minulla on rasittava ongelma. Kun kappale alkaa, vilahtaa näytössä kappaleen tiedostonimi. Sen jälkeen näytössä näkyy ainoastaan kappaleen nimi, ei siis esimerkiksi sen esittäjää. En ole saanut millään keinoilla esittäjää näkyviin. Onko jollain tietoa, miten se mahtaisi onnistua? Käsittämätöntä, jos näyttöön ei voi saada scrollaamaan tekstiä [esittäjä] – [kappale]. Muuten ei ole mitään pahaa sanottavaa tuosta MuVosta. PS. Toisaalta kohta koko Mp3-soittimen käyttö on käytännössä laitonta, jotta turhapa tuota on miettiä.