Musiikki

Vaikka saundi on Firevisionilla (edesmennyt) ja Retropopilla kovin samankaltainen, niin ainakaan minun internetselailun perusteella yhtyeillä ei tuntuisi olevan samoja hahmoja takapiruina. Olisin voinut vaikka vannoa..

Hyvin kirjoitettu ja ilman ennakkokäsityksiä oleva juttu Techmusta oli Kaakkois-Suomen Sanomissa. Sanoisin, että poikkeuksellisen hyvä juttu konemusiikista ja toiminnasta sen ympärillä. Juttu Techmun kotisivut

Olen aika usein kirjoitellut musiikista. Se on ehkä mulle isompi juttu, kuin pari vuotta sitten olisin uskaltanut edes arvata. Tänään Kispeä treffatessani kaupungilla sattui mp3-soittimestani pärähtämään vanha kunnon Ben Sagen rallatus (All About You VIP) ja valtavat nostalgiafiilikset iskivät päälle. Mp3-soittimessa on se etu, että musiikki ei yleensä jää taustamusiikiksi, vaan kuunnellessa siihen keskittyy. Se kun on paljon mielenkiintoisempaa kuin liikenteen melu tai vastaava. Tämä vain korostuu Tampereella ja lenkkeillessä. Oikeastaan sen vuoksi aito ja rehellinen kiksu on tullut itsellä takaisin. Suurena vaikuttajana tähän on ollut Illustratorin nyt jo verkosta pois otettu Laserpoint Competition -miksaus ja kohtuullisen uusi Hollen kiksumiksaus. Suosittelen kyllä lämpimästi kumpaakin miksausta. Kieltämättä itsekin on vähän sortunut siihen, että selailee Beatportia ja etsii uusia hyviä biisejä (siis uusia minulle, ei välttämättä itsessään uusia). Vähemmän tulee keskityttyä itse setin tunnelmaan. Tätä ei kuitenkaan ole Holle eikä Illu tehnyt, vaan homma erityisen hyvällä fiiliksellä tehtyä. Illun setin tahtiin on monet lenkit juostu karvat pystyssä, toimii ainakin yhtä hyvin kuin Orkidean kesäinen psykeilta. Hollen setti soi työpaikalla toistuvasti ja välillä kaupungilla mp3-soittimessa, lenkkeily ollut vähissä viime aikoina, kun tuo nuhakin on päällä. Kumpainenkin setti kuitenkin kuvastaa osaltaan sitä saundia, joka minut joskus aikoinaan (no ei siitä niin kauaa oikeasti ole..) tutustutti kiksuun. Napakkaa, ehkä vähän vielä pitsattua, nopeilla ja nostattavilla melodioilla varustettuja. Aitoa, yksinkertaista. Paluu siihen mitä kiksu on. Nautin suunnattomasti. Jotain mitä junkka ei voi tarjota. Vanha mieskin aivan herkistyy ja haluaisi päästä pyörittämään tuulimyllyjä (askel-viereen, askel-viereen – viuh viuh – ei tarvita enää kuin glowstickit! :)) Koska epäilen, että blogin lukijat eivät kaikki ole elektroniseen musiikkiin suuntautuneita, voin kertoa mitä eroa on äärettömän hyvällä napakalla kiksulla ja ihanalla päräyttävällä junkalla: kiksua tanssitaan hymy korvissa, junkkaa taas hampaa irvessä ;) ...

Eilen kävin testitiimin kanssa testaamassa Tampereen keskiviikon kulttuuritarjontaa rähjäisessä ja punk-henkisessä paikassa nimeltä Vastavirtaklubi. Testihenkilöstönä toimi lisäkseni Team Rajala. Oltiin paikalla jo heti kello 22 jälkeen, kun esiintymisajasta ei ollut täyttä tietoa ja ei haluttu toisaalta missatakkaan esiintymistä. Paikka oli henkilökohtaisesti hieman shokki, tarkoituksellisen(?) rähjäinen punk-mesta, jossa oli ennen meitä noin 5 ihmistä paikalla. Mikäs siinä, oli kuitenkin rauhallista ja siinä odotellessa saattoi kumota mukin tai kaksi. Paleface ja pojat hyppäsivät lauteille puolenyön aikoihin, ihmisiä ei silloinkaan ollut viittäkymmentäkään. Henkilökohtaisesti se vaikuttaa keikkakokemukseen, haluaisin ennemmin hukkua siihen yleisömereen kuin pojottaa lattialla siten, että joka suuntaan on tyhjää pari metriä. Esiintyjätkin olivat aluksi vähän ihmeissään. Vielä enemmän ihmeissään olivat sen jälkeen, kun levyt lähti pyörimään. Ilmeisesti reksiviitaksi tarkoitettujen teknareiden alla oli kyllä styroksit, mutta cd-soittimen alla ei ollut. Monitorit oli aivan pöydän vieressä ja ei ketään varmasti tässä vaiheessa yllätä, kun kerron, että levyt alkoivat hyppimään. Biitti tippui, mutta kovin jännästi. Jännää, että tuon tason ukkojen soundchekissä ei kamoja testata. Lisäksi joku biittilevy oli oikeasti myös vioittunut, eikä suostunut soimaan. Ilmeisesti CDJ-xxx antoi henkensä :) Mutta, kokeneet ketut eivät tästä hämmästy, seuraavaksi sitten biitboksattiin. No, paikalle kannettiin Mac, joka siis yleensäkin on maailman ykköstuote. Ja tässäkin tapauksessa se pelasti shown, kiintolevyä eivät tärinät haitanneet ja taustat saatiin pelaamaan. Katsokaapa tuo ylläoleva video. Siinä räbäyttää Paleface, Redrama ja joku kolmas tyyppi. Tunnistustehtävä: Kuka on toi kolmas tyyppi? Räbbiskenepisteitä jaossa. Niin, kolmas tyyppi oli Capenape. Koko keikkaa ehkä mausti yleinen häröily, laitteet ei toiminu, Redrama oli seipäässä ja Davo aivan naamat. Davo pysyikin sitten lavalta pois, kunnes loppukaneetiksi tuli iskemään omaa runouttaan. ...

Aiheestahan olen jauhanut, eikä mitään uutta sanottavaa minulla ole, mutta tällä kaverilla on. (via Orion)

Tällä kertaa liikutaan housen ihmeellisessä maailmassa. Ja vaikka DJ itse onkin laittanut kuvaukseen että progressive, niin perus jumitteluu on turha pelätä. Hyvää housea, hyvää fiilistä ja gruuvia, jolla saa vielä vähän venytettyä kesää pitemmälle talveen. TJEU: Flight – The Gorgeus [lataa]

Kuten joka vuonna, myös tänä vuonna Techmu oli ottamassa uudet opiskelijat ensimmäisenä vastaan.

Madwave oli varsin oiva bile. Ei ihan kiva, vaan paljon parempi. Ei kuitenkaan ihan megalomaaninen, mutta sanotaanko: hiton hyvä. David West oli ehkä hieman ihmetys, odotin aika erilaista settiä. Lopun kiksupaukutuskaan ei toiminu ihan hirmu hyvin, musta on vissiin tulossa vanha. Ei ole todellista. Tästä alkupään materiaali oli kyllä suomeksi sanottuna vitun päräyttävää, esimerkkitunet antaa Orion: Youtubesta saattaa löytyä myös muita videopätkiä.

Eilen euron tuopin houkuttelemana päätin mennä katsastamaan Ian Van Dahlin kisakunnon Tampereen ylpeydessä, ravintola Onnelassa. Käteen ei ehkä jäänyt ihan hirveästi. Tiesin, että Ian Van Dahlissa päähenkilönä on laulava pimu, mutta oletin ja olin siinä käsityksessä, että joku tulee myös soittamaan levyjä. Mutta eipä tullutkaan, vaan paikallisen äänifirman (joka oli ilmeisesti rakentanut lisä-äänen paikkaan) ääniteknikko hyppäsi DJ-soittimien taakse valitsemaan biisejä. Kyseessä ei siis ollut missään tapauksessa DJ-keikka, enemmänkin playback-singfront tyyppinen ratkaisu. Kai konemusiikkia voi niinkin esittää. Ei oikein toiminut minulle. Tosin turha minun on valittaa, kun Onnelan tanssilattia (joka on kyllä uskomattoman pieni paikan kokoon nähden) oli ääriään myöten täynnä ja ihmisillä oli hauskaa. Mutta olisin kyllä kaivannut myös DJ:n paikalle, mutta voihan olla että Ian Van Dahl esiintyy aina noin. No, tulipahan tsekattua. Mietin eilen tanssilattian vieressä Ian Van Dahlin aloitusta odottaessa, että onkohan minusta tulossa halveksimani ihminen, eli kurttunaamainen puristi jonnekkin nurkkaan juomaan siideriä? Huomenna Madwave ja takaan, että en mökötä nurkassa juoden siideriä. Pitäisi yrittää jo ajoissa paikalle koska a) lippuja saa ainoastaan ovelta ja b) Flightiä olisi mukava nähdä ja c) Orion on nähtävä.

Harvoin on tullut housea pahemmin suositeltua kenellekään. Bongasin Orionin blogista joku aika sitten miehen Saksan keikan taltioinnin. Housea ja Electrohousea. Ja kaikkea muutakin jännittävää. Kai sitä alkaa tulla vanhaksi, kun tällainen saundi tippuu nykyisin niin hyvin. Mutta jos löydätte jostain (Orionin sivuilla kai ei enää ole jaossa) Orionin Live @ Mango, Kempten, Germany 070707 -setin (kolme osaa), niin pistäkää kuunnellen. Vaikkei HD 25 ole mikään hifiluuri, niin kyllä se vaan niin kiva on verrattuna Creativen joihinkin sateellitti + subbari tietokonekaiutinratkaisuun. Hiton kivaa saundia. Pakkosyötin tietysti pomollekin, se on enemmän hehkukiksumiehiä, mutta niin se vaan sanoi tykkäävänsä. Tarkempien tietojen mukaan miksaus onkin saatavilla Orionin Podcastista. Viisi minuuttia työtä ja tuloksena on kolmen tunnin musiikillinen nautinto. Itse käyn tarkastamassa ukon esiintyjäkunnon taas perjantaina, Madwavessa.

.. Naamat-festareilla!

Jatkoa edelliseen perjantain ja lauantain kattaneeseen raporttiin. Sunnuntaille oli rakas sukuni saanut järjestettyä oheisohjelmaa. Kello 11:30 saapui Team Hiltula Liperin ortodoksien rukoushuoneeseen (tsasouna). Toiset tiimistä olivat paremmassa hapessa, toiset huonommassa, mutta sillä mentiin. Sampsa sai nimensä ja Kummijoukkue pyyhki hikeä valkoisilta kasvoiltaan. Mikä voisikaan olla parempi aika ristiäisille kuin ilosaarirock sunnuntai? Iskeydyimme takaisin Joensuuhun noin klo 14:30, josta rokkialueen reunamalle raahauduin joskus puoli neljän maissa. Ensimmäisenä piti lähteä hakemaan tavaroita Oilin (kiitos taas) luota ja siitä sitten homma käyntiin. Homma käynnistykin ihan ok, mutta kavereiden karkumatka oli liian pitkä ja tavoittaminen ei onnistunut. Lisäksi maha vähän vihotteli. Yhtä kaikki, lauantain kaltaiseen hurmokseen en enää itseäni järjestänyt ja sääukkokin hieman rankaisi meitä vaihtelevalla vesisateella illasta. Päivä alkoi kuitenkin hyvin Fat Beat Sound Systemin keikalla, jonka loppupuolella sadekin alkoi. Oli hauskaa, kun yleisö tuntui vaan innostuvan sateesta (ainakin alussa) ja tunnelma pysyi korkealla, vaikka ihmiset kastuivatkin. Kukahan oli se beatbox-jamppa tuossa esiintyvässä kokoonpanossa? Oliko se SE suomalainen tyyppi? Veti kyllä varsin hyvin. Toinen kiinnostava keikka oli RJD2 (tsekkaa ukkoo youtubesta), jonka saapuminen live-kokoonpanolla vähän epäilytti. Itselle ei ole koskaan oikein hyvin toiminut levymusiikin soittaminen livenä, vaikka useilla keikoilla olen ollutkin. Keikan alku olikin tylsä, mutta ulkona satoi vettä, eikä parempaa tekemistä ollut, joten jäin silti katsomaan. Odotus palkittiin, rokkarit häipyivät hitoille ja itse Hemmo veivasi ehkä 20-30 minuuttia ihan levareilla. Kyllä siinä muutaman kerran kylmät väreet meni, vaikkei samanlaiseen fiilikseen kaveri yleisöä saanutkaan kuin Kid Koala aikoinaan. Tällä kertaa varsinaisen elektronisen tanssimusiikin esittäjä ilmeisesti loisti poissaolollaan, joskus kolmosteltassa on taidettu moshata jopa pirijunkan tahtiin! ...

Ilosaarirock ’07 on ohitse ja näin rokin jälkeisenä tiistaina on vielä kerran hyvä palata rokin tapahtumiin ja tunteisiin blogiraportin muodossa. Tänä vuonna iso pelaaja rokkikentällä oli sää. Säästä riitti puhetta koko alustavan viikon ja vielä perjantaina ja lauantainakin. Perjantaiksi luvattiin kaaosta niin harrastajien kuin esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksenkin toimesta. Vettä vähän ripisteli, mitään sen kamalampaa ei tullut. Ei ukkosmyrskyjä, ei rakeita eikä trombeja. Perinteeksi muodostunut hyvä ilma Ilosaarirokissa piti taas. {.thickbox}Perjantaina meidän kemut eivät alkaneet aloitusklubeilla, vaan grillauksella, seurajuomilla ja -peleillä. Sadekuuroja varten liisattiin meiltä pieni sadekatos kriittisten osasien päälle (makkarat!). Vettä vähän ripistelikin välillä, mutta ei isommasti. Samalla testattiin (JB testaa!) katoksen sadekestävyys, se on kohtuullista tasoa. Illan hämärtymistä katseltiin ja nautittiin seurasta ja musiikista. Epäilen, että mölkkyvoitto oli järjestetty, sillä ehdottomana ennakkosuosikkina ja johtajana aina viimeisille metreille saakka, pidin itseäni varmana voittajana. Perinteisen koliedustuksen lisäksi saatiin osaanottajia aina Tampereelta saakka. Siinä oli hyvä aloitella r0k. {.thickbox}Lauantai aukeni hieman utuisena ja pilvisenä sekä ulkona että sisällä. Ei kuitenkaan haitannut paljoa. Ennen rovaniemihiihtäjien saapumista samalle grillispotille kerkisin jo käydä kaupassa ja hakemassa rannekkeen. Aamugrilliltä siirryimme napakasti välietapille keskustaan, jossa oli tarjolla tuuning-pakettiauto, josta löytyi kaikkea mitä mies tarvitsee. Tiukka tavoite oli päästä katsomaan Maj Karman keikkaa (ei minulla, vaan muulla porukalla). Otimme siis pakulla nopeasti pienet napsut ja lähdimme kohti rokkiareenaa. Kävi kuitenkin niin, ettei minulla eikä A-miehellä ollut yhtään käteistä rahaa, joka on kuitenkin festareilla kätevää. Koska Maj Karma ei meitä koskettanut aivan eniten, päätimme lähteä hakemaan rahaa. ...

Ylen Areenapalvelu on hienointa, mitä Yleisradio on tarjonnut aikoihin. Helposti jälkikuunneltavissa on esimerkiksi Orkidean tiistainen loistava ja ihana musiikkipläjäytys!

oli: KOVIN! Seuratkaa Youtubea

Siitä lähtien, kun olen Tampereella vaikuttanut ja lenkkeillyt, olen pitänyt lenkkisoittimessani mukana aina erästä tiettyä DJ Orkidean Tiistain Tanssi-ilta -showta. Sitä, missä Orkidea soittaa rullaavaa ja napakkaa psytrancea, tai minun näkökulmastani vain psykeä. Tajusin juoksutehoa parantavan vaikutuksen sattumalta, kun kävin hyppyyttämässä Lappeenrannassa läskiä hieman pidemmällä lenkillä. Kuuntelin alkumatkasta Zen Cafea. Noin 8km jälkeen oli vielä 2-3 km jäljellä ja jalat alkoivat jo vähän painaa. Toiveet matkan loppumisesta alkoivat pyöriä päässä. Ajattelin, että laitetaan jotain napakampaa. Silloin vaihdoin soittoon tuon Orkidean setin. Kelasin sitä 15 minuuttia alusta, siinä alussa on enemmän jotain flamencojuttuu. Orkidea puhuu vähän ja pyöräyttää soimaan Astrix – Solaris. Jos Astrix on laisinkaan tuttu, voi jo pelkästään nimestä arvata, että nopeaa ruttaavaa helppoa israelpsykeä on luvassa. Mutta toimii! Ei mitään järkeä. Huomasin sykemittaristani, että sykkeet hakkaa täysillä, mutta jalka nousee kepeästi ja mielellään ja hengittäminenkään ei tunnu tärkeältä. Käsissä karvat pystyssä. Olotila ei siis ole sellainen, mikä joka kerta juostessa tulee, kun voimia vielä on hyvin ja meno on kepeää ja mielekästä. Vaan menee suunnilleen jokaisen breikin kohdalla sellaiset väristykset, että oksat pois. Eikä tuo ole mikään yksittäinen kokemus. Teen sitä toistuvasti, koska olotila on varsin miellyttävä ja matkakin taittuu. Viimeksi eilen, kävin juoksemassa paikallisen järven ympäri (~11km). Loppupuolella arvelin taas vaihtaa vähän psykeä korviin – ja sama juttu. Matkan taittamisen vaikeus vaan jotenkin häviää. Orkidean setti onneksi hieman rauhottuu Solariksen jälkeen, mutta ei mene kauaakaan, kun soimaan pamahtaa GMS – The Ring. Biisi on älyttömän rokkaava, rullaa sanoinkuvaamattomasti ja siinä huomaamatta alkaa jalkakin taas mennä eteenpäin – eikä tunnu pahalta. ...

Ilosaarirock myytiin loppuun. Toivottavasti muistit hankkia lipun ajoissa!

Kesä tulee. Onko musiikkisi valmiina kesään? DJ Wispy on kavereineen veivannut aikoinaan kolme mixtapea, jotka tuovat kesän jokaiseen kotiin. Wispy – *Fiilistel* (download) Matic & Wispy – Junkkaskenen Kiltit Pojat (download) Wispy – September (download) Täydellisyysasteikolla menee niin ylös, että ei mitään rajaa! IHQJUNG!

Viikonloppuna videota taas tallentui Romancessa. DJ Orion osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4 DJ Flight osa 1 Heikki L osa 1

Mistähän johtuu musiikkia kohtaan tunnettavat ennakkoluulot? Kun suomihoppi tuli valtavirtaan jokin aika sitten, oli sen halveksinta lähinnä trendikästä. Haukuttiin, vaikkei tunnettu. Itsekin kuuluin näihin ennakkoluuloisiin kyllä, mutta Ese ”the scene” tutustutti minut hyvään räppiin (sekä suomeksi että englanniksi). Nykyisin kuuntelen paljonkin suomihoppia, tosin vain muutamaa artistia (Ruudolf, Kemmuru..) ja ruotsalaisittain tuotettua räppiä, kuten Promoe ja Looptroop, jopa Petter. Suomalaisista englanniksi vetävistä kiinnostavat lähinnä Redrama ja Paleface (jonka uusi levy pitäisi ostaa, jos se ei ole kopiosuojattu). Redrama on tippunut täysiä jo ensimmäisestä EP-julkaisusta saakka. Oikeastaan hiphoppiin (en tykkää puhua räpistä, koska minusta kuuntelemani artistit ovat enemmän ”hoppia”) tutustumiseen meni kuitenkin usea vuosi, en ollut mieleltäni kovinkaan myöntyväinen – aluksi. Kuitenkin tuo aika ehkä opetti minut olemaan hieman avoimempi ja suvaitsevaisempi uusia musiikkityylejä kohtaan. Töksäytän kyllä vielä tänäkin päivänä helposti, että ”en tykkää, kauheeta paskaa”, mutta toisaalta innostunkin aika helposti. Kantri ei toimi, vaikka laulajalla olisivatkin isot maitorauhaset. Melkein heti hoppikiinnostuksen alkaessa tuli vastapainoksi elektroninen musiikki. Jossain musiikki-chatissä muistan vierailleeni ja pyytäneeni näytettä nyt siitä ”hyvästä konemusiikista”. Joku keskustelija teki karhunpalveluksen ja lähetti minulle biisin Lab 4 – Contact London. Ok, nyt ei puhuttukaan kovin melodisesta meiningistä ja yksinkertaisesti ei toiminut. Pyysin vielä toista biisiä, en halunnut luovuttaa. Seuraavaksi minulle lähetettiin Prodigy – No Good (Start the Dance) ja loppu on lähihistoriaa. Olin baari-ikäinen ja sitä kautta alkoivat tulemaan tutuksi eurohollantiklasarit, kuten Ian Van Dahl ja niin edelleen. Siitä sitten oma musiikkimaku on lähtenyt kehittymään, suuntaan jos toiseenkin, usein myös ulkoisten tekijöiden ajamana. Esimerkiksi nykyisin Oubsissa ja Entropyssä vaikuttava TheH tutustutti minut aikoinaan artisteihin kuten Concord Dawn, Pendulum ja Ben Sage – vuoden päästä soittolistani täyttyi rumpubassosta. Siitä sitten taas musiikkimaku lähti kehittymään. ...