Media on Jasmon blogi

Median voiman vastavoima

Mon, 11 May 2015 19:58:08 +0000

Olen mielenkiinnolla seurannut hallituksen muodostamista ja siihen liittyviä neuvotteluita. Samalla olen lukenut muutamiakin juttuja lehdestä asiaan liittyen. Olisikohan ollut Timo Soini, joka lehdessä sanoi, että televisioidut vaalitentit on pelleilyä.

Se on muuten juuri niin. Tänä vuonna haastettiin puheenjohtajia. Joku mahdoton tilanne ja minuutti aikaa reagoida, mitä teet? Mittaako tämä jotain sellaista, jota äänestäjä haluaa edustajastaan?

Entä toimiiko vaalitentit alkuperäisen tarkoituksensa mukaan, jos niissä on kahden minuutin supertenttejä, jossa joku haastaa jonkun toisen. Käytännössä laukaistaan pari argumenttia päin toisen naamaa ja sitten se on ohi.

Yleisö hurraa?

Olen myös sattumalta katsonut suoria tiedotustilaisuuksia hallituksen muodostamiseen liittyen. Tänään Alexander Stubb sanoi jotakuinkin näin: ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa, mutta joskus Suomen on ajateltava itseään” (no ei ole kyllä kovinkaan suora lainaus, mutta ajatus tuo).

Mediaan oli quotattu ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa”. Eli koska Alex on profiloitu EU-myönteiseksi jampaksi, toimittaja ei lisännyt turhaan tuollaista pehmentävää lausuntoa, vaan typisti omasta mielestään varmaan nokkelasti.

Sama koskee perussuomalaisia. Jos Halla-aho puhuu kaksi tuntia ja sanoo sivulauseessa että maahanmuuttoa pitäisi vähentää, otsikko on jotakuinkin niin että ”Halla-aho taas maahanmuuton kimpussa” ja loput 1:59 unohdetaan.

Media antaa valtavan yksipuolisen kuvan henkilöistä, jotka johtavat tätä maata tai ovat muuten merkittäviä. Jokainen varmaan muistaa, kuinka uutisoitiin, että Wahlroos haluaisi verottaa vapaa-aikaa! Jossain lähteissä siihen viitattiin enemmän, jossain vähemmän huumorilla. Wahlroosin kirjassa konteksti oli kuitenkin hyvinkin akateeminen, eikä mikään todellinen ehdotus.

Itseasiassa Wahlroos on yksi parhaita esimerkkejä siitä, kuinka asiayhteydestään irroitettuna tietynlaisesta akateemisesta pohdiskelusta on hyvä vetää otsikoita, kuten, että 80% ihmisistä on idiootteja.

Mitä tässä nyt sitten yritän sanoa?

Persu sitä, persu tätä

Tue, 25 Oct 2011 18:11:13 +0000

Media ei ole vieläkään palautunut persujen vaalivoitosta. Ja minua se alkaa jo ketuttamaan. Oikeasti persujen vaalivoitto on paljastanut mediasta ja ihmisistä siinä järjestelmässä enemmän kuin Suomen kansasta. Siltä ainakin tuntuu.

Mikael Jugner (SDP) sanoi Tuomas Enbusken showssa, että aluksi persut olivat melko levällään, mutta nykyisin jo paremmin ruodussa – pikkuhiljaa oppivat käyttäytymään siinä ympäristössä, jossa kaikkea sanottua voidaan lainata ja tehdä otsikoita. Kaikki muut paitsi Suomen urpoin sahuri, jolle asia ei valkene. Olen Mikaelin kanssa samaa mieltä.

Tuomas, joka normaalisti on erinomainen haastattelija, hyökkäsi haastattelussa persuja vastaan, syyttäen heitä vaikka mistä. Tuomaksen varsin selkeä kokoomuksen puistoliberaaliosasto (näin tulkitsen?) ei vaan voinut sulattaa persujen pärjäämistä tässä hiton ankeassa demokratiassa. Hyväkin toimittaja sortui apinamaiseen käytökseen ja – tietenkin – hävisi sitten Soinille, kun yritti alkaa haastamaan.

Tänään Hesarissa sama meininki jatkui yhdessä sisäsivukolumnissa, otsikolla** Soini ei saanut joukkojaan kuriin**. Ai että kun Hanna Kaarto, hesarin uutispäällikkö, saakin kerättyä kivan helppoja pisteitä voihkimalla, että jo se on kauheaa kun Halla-aho ja Hakkarainen. Ja lopuksi vielä hieno klausuuli, kuinka näyttää siltä, että Timo Soinin porukka hajoaa presidentinvaaleissa ja Soini ei saa kannatusta – tämä johtopäätös ilmeisesti tulee tuolta Halla-aho / Hakkarainen sektorilta.

Tänään Hesarissa oli myös valopilkku. Etusivun Merkintöjä -osiossa Kuukausiliitteen esimies, jolla on vissiin sen verran jo pisteitä kerättynä, että uskaltaa sanoa jotain järkevää, ihmetteli, miten Halla-ahon kreikkaläpästä saatiin suurenneltua sellainen kuin siitä tuli. Myös suosikkiohjelmassani Pressiklubissa ollaan asiaa jo pari kertaa käsitelty. Persujen käsittely mediassa on juuri sellaista, minkälaiseksi haukkujat taas haukkuvat persuja.

Minulle tuli yllätyksenä, että Kreikan sotilasjuntan aika (1967-1974) on Suomessa yhä niin kipeä asia, ettei siitä saisi Facebookissa laskea leikkiä. – Lauri Malkavaara

Suomen talouslehdet

Wed, 23 Feb 2011 19:18:07 +0000

Suomessa ilmestyviä talouslehtiä on tietysti monta, mutta verkkonäkyvyyden puolesta nostaisin kaksi ylitse muiden, Kauppalehti ja Taloussanomat. Kenties Arvopaperi kolmantena. Tämä kolmen kärki lienee merkittävin peluri internetissä suomenkielisen talousuutisoinnin kannalta.

Ketkä toimittavat näitä lehtiä? Eivät ne, jotka pääsevät Hesariin. Eivät ne, jotka saavat paikan Etelä-Saimaasta tai Karjalaisesta. Vaasan Ylioppilaslehti rähähtää nauramaan nähdessään kyseiset toimittajat. Iltasanomat ja Iltalehti kieltäytyvät molemmat kunniasta. Seiska pelaa luottotoimittajillaan, eikä tarvitse kyseisiä hakijoita töihin. Ratto sanoo, että heillä on tietyt kriteerit, joita nämä työnhakijat eivät täytä. Niinpä he joutuvat Taloussanomiin, Kauppalehteen ja Arvopaperiin.

Talousuutisointi on melkoisessa lamassa.
Kauppalehti: Katso mitä puhelinta Elop käyttää**
** Taloussanomat: _Nytkö se alkoi? Valmistautuuko EKP koronnostoon?
_ Taloussanomat: Täällä asunnonostamista ei tarvitse pelätä
Arvopaperi: _Katso millaisia 2011-tuloksia pörssin suurimmilta odotetaan
_ JB Toimitus: Säilytä mielenterveytesi! Älä lue paskoja lehtiä!

Nykyisin jos haluaa lukea laadukkaasti laadittua juttua, on käteen parempi valita Seiska kuin jokin talouslehti. Jos talouslehdessä yksikin otsikko alkaa Katso tai Tänne rahasi menevät on se suora indikaatio lehden paskuudesta.

Nokiaa käsittelevä uutisointi talouslehdissä ja jopa Hesarissa löi kaikki ennätykset. Toimittajalle aihe on herkullinen ja jotain pitää keksiä, jotta juuri hänen laatima juttu luetaan. Kommentteihin voi laittaa löytämänsä huonon nokiauutisointia koskevan otsikon, minä voin aloittaa: Nokia voi muuttaa WP7 ulkoasua (vrt. Karhu voi paskoa mettään)

En ymmärrä taloudesta kamalasti, pelaankin siis perustiukkaa peliä. Mutta mediakritiikkiä olen sen verran tässä internetaikana kehittänyt, että talouslehtien paskuus on alkanut ällöttää. Ei kai aina näin ole ollut? Tuntuu että talouslehdet pomppivat pahemmin kuin kvartaalitalous, jossa ensin ollaan lamassa ja potkitaan kaikki pihalle ja sitten vuoden päästä tehdään hupsis kaikkien aikojen paras tulos.

Journalismin tulevaisuus verkossa

Wed, 21 Apr 2010 10:40:32 +0000

Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa on lehdillä hirmuinen stressi siitä, miten ne kestävät pystyssä, kun uutistarjontaa on netissä ilmaisena ja asiakkaat eivät ole tottuneet maksamaan nettiuutisista. Samalla lehtien levikit pienenevät ja konkurssi uhkaa. Netistä pitäisi saada rahaa.

Lehdet eivät kuitenkaan vieläkään ymmärrä, että heidän maksava nettiasiakas ja lehtitilaaja ovat sama asia. Miksi esimerkiksi Hesarin digilehti maksaa tilaajallekin vielä lisää, vaikka paperilehti tulee jo kotiin. Mikä tässä on idea? Ymmärrän, jos pelkkä digi-lukuoikeus olisi halvempi, mutta se, että paperilehden hintaan ei sisälly digilehti, on aivan perseestä. Niinä muutamina hetkina, kun haluaisin paperilehden sijasta lukea digilehteä, niin pitäisi maksaa monta euroa, vaikka olen jo tilaaja. Miksi? Tämä on aivan perseestä.

Joillakin lehdillä homma on katottu vähän pidemmälle, olisiko Turun sanomilla, tai jollakin, juurikin tällainen digi-lehti paketointi, että digilehti on paperilehden lisäpalvelu ja digilehden puolelta voi löytyä jotain ihan uusia juttuja, jotka eivät vielä lehteen kerinneet. Hei, olisipa kiva tilata tällainen, saisin uutiset kännykkään, tietokoneelle ja aamulla ruokapöytään, yhdellä hinnalla.

No, Hesarin lukijana on sellainen myönnytys annettava, että opiskelijan Hesaritilaukseen tuo digi-lukuoikeuden lisäys maksaa ainoastaan 1,5€ / kk lisää, eli ei juuri mitään. Mutta ideologia sotii vastaan. Ärsyttävästi. Herää angsti, kun kaikki mitä haluat tehdä, maksaa lisää, kuten Nordean pankkipalveluissakin.