Lty on Jasmon blogi

Lappeenranta – pala elämää

Tue, 10 Feb 2015 15:20:26 +0000

Taivas on sininen. Suljen silmät, aurinko lämmittää kasvojani. On hiljaista. Taustalla humisee läheisen valtatien äänet, mutta muuta hälinää ei kuulu. Olen juuri astunut ulos junasta Lappeenrannan rautatieasemalla.

Lappeenranta on ollut osa elämääni vuodesta 2002, jolloin muutin kaupunkiin ja aloitin opiskelut lutissa. Jonkun matkaa on jo siitä pyörät pyörinyt, mutta Lappeenranta pysyy mukana kuvioissa – ainakin vielä tämän kevään.

Mietin tänään lyhyellä Lappeenrannan visiitillä useaan kertaan, miksi en koskaan pitänyt Lappeenrannasta. Keväinen ilma, auringonpaiste ja lintujen laulu täyttää Skinnarilan kampusalueen. Yliopisto on hieno, nykyaikainen ja yrittää parhaansa.

Urheilumahdollisuuksia hiihtämisen ja muun ulkoilun saralla riittää, luonto on lähellä. Skinnarilasta katsottuna palvelut eivät ole vieressä, mutta kuitenkin kävelymatkan päässä. Miksi en koskaan kotiutunut tänne?

Jäin miettimään tätä aivoitusta. En osannutkaan enää vastata suoralta kädeltä, selkärangasta tulee ainoastaan sinne taottu Lappeenranta on perseestä ajatus.

Miksi en opiskeluaikana oikeastaan tehnyt mitään?

Muistelin bussissa, että mitä opiskeluarkeen kuului opintojen ohella. Usein taisin kököttää kopissani. Enkä tarkoita, että olisin jotenkin epäsosialisoitunut tai käpertynyt kuoreeni, juttelin kavereideni kanssa irkissä koko ajan, puuhasin Techmussa jne. Mutta miksi olin saamaton ja haluton kokemaan Lappeenrantaa? Yleensä odotin vain pääsyä Joensuuhun tai kevään alppimatkaa, jossa kevät sitten tyypillisesti merkittävältä osalta vierähtikin.

En asunut Lappeenrannassa, olin siellä vain koulussa.

Nyt kun katselen bussin ikkunasta, mieleen tulee lähteä käppäilemään Saimaalle (opiskeluaikana kävin yhden kerran hiihtämässä siellä) tai metsään. Ulkoilemaan. Ehkä luistelemaan, kun jäätäkin vielä on.

Opiskelu taitaa olla aika kuluttavaa aikaa, vaikka kalenterista katsottuna siinä on paljon vapaata. Jatkuva stressi opinnoista painoi ainakin itselle saamattomuutta päälle, suurin osa tutuistanikin ainakin välillä kärsi pitäisi sitä, pitäisi tätä -syndroomasta.

Portti.lut.fi

Thu, 15 Nov 2007 07:51:50 +0000

Olen aikaisemmin pariinkin otteeseen nillittänyt LTY:n tietotekniikkaratkaisuista. Esimerkiksi uusi VPN-ratkaisu portti.lut.fi on saanut runtua. Mutta siinä olen hutkinut ennen kuin olen tutkinut. Nimittäin Linuxilla se toimii komeasti ja ilman mitään tyhmiä tarkastuksia. Ja on oikeasti hyvä.

Tietokoneet ja hermot

Tue, 02 Oct 2007 10:55:30 +0000

Ei voi kyllä vain kun ihmetellä kuinka LTY:ssä nämä tietokoneasiat voivat mennä niin päin puuta. Käyttäjän asemasta katsottuna koko reilu viisi vuotta mitä tässä olen pyörinyt, on vain kiivetty perse edellä puuhun. Osa ongelmista koskee koko yliopistoa, osa pelkästään (tietääkseni) titen osastoa. Tai alkanut koskemaan titen osastoa sen jälkeen, kun Tietohallinto pääsi siihen käsiksi.

Yksi uusista ideoista on tulostuksen maksullisuus. Ennen systeemi toimi siten, että käyttäjällä oli 800 arkin quota, jonka sai tulostaa vuodessa (tai lukukaudessa, en muista). No nyt sitten hallinnossa päätettiin, että jokainen opiskelija saakin tulostaa 15 euron edestä ilmaiseksi, sen jälkeen pitää käydä ostamassa lisää quotaa. No, yksi arkki maksaa jotain, kaksipuolinen arkki maksaa jotain, väriarkki maksaa jotain.. Noniin, kuinka kätevää! Pitää siis ottaa laskukone käteen, että tietää, voiko jäljellä olevalla 1,4 eurolla vielä tulostaa oman harjoitustyönsä vai pitääko ostaa lisää quotaa. Edellinen arkkimäärälaskuri (näytti reaaliajassa, kuinka monta tulostetta oli jäljellä) olikin liian käytännöllinen LTY:n käytännöille.

Tulostaminen on ollut aina LTY:llä muutenkin mahdotonta. Jopa silloin, kun olin täällä töissä, sai jatkuvasti taistella tulostuksen kanssa, kun homma ei vaan pelannut. No, työntekijäpuolen helppari kyllä toimi aina ripeästi, eikä siinä sinänsä, hermot vaan meni usein. Mutta entäs opiskelijoilla. Titellä on 3 ATK-luokkaa titesiivessä, muita en ole käyttänyt. Yhdessä on Solaris/Linux -koneita ja muissa Windows XP / 2000 -koneita. Tällä hetkellä ainut tulostin on tuolla Linux-luokassa. Kyllä, jo tässä vaiheessa ranteita voi alkaa sahaamaan auki.

Tässä vaiheessa huomataan, että Titen omat ukot eivät enää ylläpidä titen luokkia (paitsi tuota Linux-luokkaa), vaan LTY:n tietohallinto, tuo laitos joka on takana postituksen muuttamisessa Exchangen taakse, VPN-yhteyden vähintään kyseenalaisesta tarkistusproseduurista ja siitä, ettei koululle enää pääse ulkoa ssh-yhteydellä vissiin mitenkään (paitsi olemalla ATK-kerho Ruutin jäsen). Eli vahvalla pohjalla ollaan!

Virustentorjuntaohjelmat

Tue, 24 Jul 2007 17:37:25 +0000

Olen saanut viimeaikoina nauttia kannettavasta tietokoneesta, jossa on 930 Mhz Celeron, ei liikaa muistia ja windows home xp. Tämä vielä menettelisi, mutta sitten koneeseen tuli asennettua virustentorjunta. Tällä kertaa Symantec Antivirus.

Virustentorjunnassa tärkeää olisi pitää torjuntaohjelmaa koko ajan päällä ”haistelemassa” mitä tapahtuu ja estämässä tartunnat. Vaan mitenpä teet niin? Jos yllä kuvaamallani koneella pitää jotain ”nykyaikaista” virustentorjuntaohjelmaa päällä ja jatkuva skannaus pyörii, niin koneella ei voikaan tehdä mitään muuta kuin katsella tiimalasin pyörivän. Mitä varten tietokone taas tulikaan hankittua?

Myös uudemmilla koneilla, jossa tehoa ja muistia on, olen huomannut kyykyttymisen. Erityisesti ohjelmien latausajat luonnollisesti kasvaa ja kannettavien tapauksessa prosesorikuorma lisääntyy eli akunkesto pienenee. Varsin epätoivottavaa.

Itse olen omalla koneellani Windows XP SP2 laillistettu käyttäjä, jolla on käytössä Windowsin oma palomuuri ja ei virustentorjuntaa. Virukset leviävät nykyisin pääosin sähköpostitse, joten penkin ja näytön välissä oleva toimija voi pelastaa paljon. Lisäksi kun unohtaa ohjelmat kuten IE ja Outlook, niin on paremmassa turvassa viruksilta ja muutenkin käyttökokemus on kivempi. Yllättäen minulla ei ole koskaan ollut yhtään virusta ja koneeni on toiminut moitteetta.

Kauhulla ajattelen F-securen visioita mobiili-virustentorjunnasta (S60 virusskannerit ainakin on jo olemassa), ennestäänkin syntisen hitaat ja akkua syövät Symbian-puhelimet, kun laitetaan pyörittämään vielä virustentorjuntaakin, niin tuskin soittaminenkaan enää onnistuu.

Virustentorjunnan osalta mietinkin, että kumpi lienee pahempi – tauti vai lääke?

PS. Onneksi rakas yliopistomme LTY väsäsi kesäpuhteenaan uuden VPN-ratkaisun, jonka käyttämiseen tarvitaan ActiveX, Windows, virustentorjuntaohjelma, terveystodistus, rikosrekisteriote, supon turvallisuustutkimus ja ilmeisesti myös DNA-näyte. Hyvä näin, käytettävyys ennen kaikkea!

Innovaatioyliopisto

Tue, 29 May 2007 17:14:53 +0000

Innovaatioyliopisto on ilmeisesti tulevaisuudessa muutakin kuin sanahirviö. Sen kai pitäisi olla todellisuutta muutamassa vuodessa. Monet bloggaajat ja henkilöt lehtien palstoilla ovat hyökänneet ideaa vastaan, perustellen näkökulmaansa sillä, että samat opiskelijat ja ihmiset siellä kuitenkin työskentelevät. Tämän vuoksi innovaatioita ei ole odotettavissa yhtään sen enempää kuin ennenkään.

Asiahan ei ehkä ole kuitenkaan näin selvä. Nimenmuutoksella innovaatioita ei toki rupea syntymään, vaan siihen tarvittaisiin avoimuutta ja yhteistyötä yli osastorajojen niin opiskeiljoiden kuin työntekijöidenkin osalta. Suomessa on monta yliopistoa jo nyt, jotka voisivat olla innovaatioyliopistoja. Koska tunnen Lappeenrannan teknillisen yliopiston parhaiten, käytän esimerkkinä sitä.

Vaikka opiskelijoita rekrytessä mainostetaan, kuinka valtava etu on se, että voi lukea tekniikkaa ja kauppatieteitä yhtäaikaa, niin unohtuu se siinä vaiheessa kun opiskelu ja varsinkin työskentely yliopistossa muuttuu todellisuudeksi. Tietotekniikkaa on nykyisin joka paikassa. Kuitenkaan tietotekniikan osasto ei tunnu tekevän yhteistyötä yhdenkään muun osaston kanssa tutkimuksissaan. Jokainen pelaa vain omaan pussiinsa ja tuijottaa omiin aluisiinsa. Näin on tehtävä, koska tietotekniikan osaston sisälläkin kyräillään niin paljon, että mahdollisen professuurin pitääkseen pitää tehdä sopivia veivautuksia sopiviin aikoihin.

TBRC yrittää ylittää osastorajoja ja tehdä teknologiasta bisnestä. En tunne toimintaa niin hyvin, että voisin kommentoida siitä mitään. Se kuulostaa ideana kuitenkin siltä, miltä pitäisikin. Minä, kesätyöläinen, ehdotin eräässä kokouksessa (en ole kovin hyvä olemaan hiljaa..), että tietotekniikan osasto yhdistäisi voimiaan tuotantotalouden kanssa muutenkin kuin hallinnollisesti. Kummassakin suunnassa opetetaan johtamista, tosin ohjelmistotekniikassa se on sisällytettynä osaksi ohjelmistotuotantoa, mutta kuitenkin. Päällekkäisyyksiä löytyy helposti jonkin verran. Itseasiassa, ajatukseni sai jopa lausahduksia kuten ”olet oikeassa”. Se ei kuitenkaan pitänyt sisällään sellaista äänenpainoa, mikä olisi merkinnyt sitä, että joku aikoo asialle joskus tehdä jotain.

Kandiohjelmat

Thu, 09 Nov 2006 09:12:40 +0000

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tapahtuu. Aiempi osastojako muuttuu tiedekuntamalliksi, joka tarkoittaa sitä, että nykyisen usean osaston malli muuttuu kolmen tiedekunnan malliksi. Kauppatieteellinen tiedekunta muodostuu nykyisestä kauppatieteen osastosta, tietotekniikan ja tuotantotalouden tiedekunta muodostuu, yllätys yllätys, tietotekniikasta ja tuotantotaloudesta ja kolmas tiedekunta on tekniikan tiedekunta, joka koostuu sähkötekniikasta, kemiantekniikasta, konetekniikasta, ympäristötekniikasta ja energiatekniikasta.

Opiskelijatasolla käytännössä eroa ei varmastikaan aivan heti ainakaan huomaa. Muutoksella pyritään kahteen asiaan: Näytetään opetusministeriölle, että täällä tehdään muutoksia ja ehkä aivan oikeastikin pyritään yhdistämään hallintoa. Alkuperäinen ideahan oli keventää byrokratiaa ja kaikkea managerointia. Vähentää hallintoportaita. No niin ei todellakaan käynyt, vaan portaita tuli lisää, ja yksinkertaistumisestakin voi olla montaa mieltä. Tai oikeastaan ei.

Opiskelijana yllä oleva ei niinkään ole kiinnostanut. Taistelkoon. LTY on ollut aina byrokraattien taivas, jossa hallintotehtävissä on paljon ihmisiä. Mutta nyt. Rehtorilla on idea: yhdistetään tulevien tiedekuntien kandidaatinohjelmat.

Pikainen kertaus niille, jotka eivät ole tutustuneet nykyiseen koulutusmeininkiin tekniikan alalla. Tutkinto muuttui muutama vuosi sitten kaksiportaiseksi, ensin valmistutaan tekniikan kandidaatiksi (joksi en valmistu täksi jouluksi, ihanan englanninopettajan Jukka Taipaleen takia) ja sitten tekniikan maisteriksi, eli diplomi-insinööriksi. Tällä hetkellä muutos ei ole oikeastaan vaikuttanut opiskeluun mitenkään, ennen suoritettu kurssi Erikoistyö on nykyään nimeltään Kandidaatintyökurssi ja siinä se. Jokaisella opiskelusuunnalla on oma kandiohjelma, eli jokainen lukee omia aineitaan kandidaattiin.

Mutta ei enää, jos rehtori saa päättää. Kandiohjelmat haluttaisiin yksinkertaistaa siten, että jokaisella tiedekunnalla olisi vain yksi kandiohjelma. Eli syntyisi vaan katikandeja, tite-tutakandeja ja tekniikan kandeja. Kuulostaa järjettömältä, etenkin tekniikan osalta, mutta myös tite-tuta osalta. Kuinka motivoit tuotantotalouden osastolle tulleen opiskelemaan väkisin tietotekniikkaa, algoritmien suunnittelua ja niin edelleen? Ja mikä on tarkoitus? Nopeutetaanko tällä valmistumisaikoja? Entä kun haluat tulla opiskelemaan ympäristötekniikkaa, kuuluuko kandidaatinopintoihin silti myös konetekniikan opintoja?

Ketterät menetelmät

Tue, 27 Jun 2006 08:14:50 +0000

Jostain syystä blogosfäärissä (tyhmä sana, siksi juuri käytän sitä) on puhuttu viimeaikoina useissa eri paikoissa ketteristä menetelmistä. Esimerkkinä otetaan Perse-Janne (kuten lehdistö ko. jamppaa puhuttelee) ja MBnetin net.nyt. Kirjoittajat kyllä tietävät mistä asiassa on kyse, mutta monille lukijoille ketterät menetelmät eivät ole tuttuja tai edes kiinnostavia. Kuitenkin kandidaatintyöni käsittelee ketteriä menetelmiä, kuten myös tämä työnkuvani täällä LTY:llä, joten koin tarpeelliseksi itsekin sanoa jotain, selvittää hieman asioita ja kertoa ehkä jotain uuttakin.

Ketterät menetelmät ovat siis ohjelmistokehityksen tapoja, usein niitä kutsutaan ohjelmistotuotannon menetelmiksi. Ne poikkeavat perinteisistä (kutsutaan myös formaaleiksi) menetelmistä hyvin erilaisten lähtökohtien vuoksi. Softaa ei suunnitella kerralla loppuun, kehitystä tehdään iteraatioissa (pienissä ’hyppäyksissä’) ja kehityksen aikaista dokumentointia vähennetään tehokkaalla sisäisellä viestinnällä. Ja mikä tärkeintä, testausta tehdään koko ajan, periaatteessa joka yönä käännetään uusi toimiva (joskin ominaisuuksiltaan todennäköisesti vajaa) versio ohjelmasta.

Agile Manifesto vuonna 2001 toi menetelmät rysäyksellä suuremman yleisön tietoon. He esittelivät idean lyhyesti ja ytimekkäästi. On tärkeämpää tuottaa laadukas ohjelmisto ajoissa, kuin nyhrätä byrokratian kanssa ja tehdä samoja asioita yhä uudelleen. On parempi mukautua siihen, että ohjelmistovaatimukset muuttuvat, kuin yrittää runnoa väkisin muutosta vastaan.

Suomessa ensimmäisiä yrityksiä, joka on lähtenyt täysillä ketteriin menetelmiin mukaan, on F-Secure (lue juttu). Toki tuon tiedon ilmestymisen jälkeen löytyi ties minkä kiven alta puku-ukkoja, jotka väittivät olleensa ketteriä jo vuosikymmeniä, mutta unohdetaan heidät. VTT ajaa Suomessa voimakkaasti ketterien menetelmien kehitystä ja käyttöönottoa.

There’s no silver bullet kuuluu joku nörttiläppä. Ja oikeassa on. Valheellisesti uutisoinnissa annetaan sellainen käsitys, että ketterissä menetelmissä ei ole mitään ongelmia. On niissä. Mutta ongelmat ovat erilaisia kuin perinteisissä vesiputousmalliin pohjautuvissa. Ne ovat voitettavissa olevia.

Sekalaista

Tue, 23 May 2006 16:54:23 +0000

Joku ukrainalainen jamppa pommittaa mun sivuja sen verran reilusti, että piti poistaa kokonaan koko trackback.php. Jos tästä on jotain ongelmia jossain, niin laita viestiä.

Olin tänään LTY:n soutujoukkueessa soutamassa Business Rowingissa. Oltiin kolmansia kai. Aikamoista säheltämistä. Kaikkien soutukokemus oli hieman liian vähäinen.

No vesisadehan siinä alkoi sitten, kun soudut loppui. Ostin kanttiinista pullan ja läksin tarpomaan. Laitoin soittimesta soimaan Indigon ja Poliisin yhteissetin (psykee) ja se olikin onneksi kulunut jo ensimmäiset 30 minuuttia ja pääsemässä juuri vauhtiinsa. Vaikka sadepisarat hakkasivat kasvoja ja housut liimautuivat persvakoon niin naamalla pysyi vaan hymy ja fiilistelin ihan täysii. Oli kyl parhautta. Vastaantulijat kattoo mua vähän oudoksuen mut en välitä. Vitti et on hyvää settii. Onneksi tytöt raahas miut Vaasassa PaNeen sillo joskus, niin sai kuulla Poliisia ja siitä se sitten lähti.

Outo juttu

Wed, 03 May 2006 13:47:54 +0000

Juttu on jo muutaman viikon vanha, mutta enpä ole muistanut kertoa. Se on jännää, kuinka tietotekniikka-alaa pidettiin aikoinaan niin kovin mediaseksikkäänä ja samaan aikaan kuitenkin niin nörttinä. Nykyään kuulen hämmästeleviä kommentteja, kun sanon ohjelmoivani työkseni. Ihmiset kysyvät, miksi minä teen sitä. Teen sitä, koska työstä saa korvauksen.

Siksi olikin piristävää kun kevät auringon lämmittämillä rinteillä eräs LTY:n naisopiskelija valitteli, kun ei saa koodata. Toisin kuin kaikki nyt luulevat, niin hän on kyllä ihan perusnäyttävä (ehkä enemmänkin ;) ) nainen. Ja onhan hän sentään hiihtäjä!

Puhe

Thu, 06 Oct 2005 07:40:19 +0000

Minun pitäisi puheviestinnän kurssilla pitää puhe. Ajattelin pitää puheeni blogeista. Miksi? Arvelin aiheen olevan, tekijänoikeusjupakankin noustua otsikoihin, ajankohtainen sekä mielenkiintoinen. Vaikka tämä viestintä blogeissa onkin enemmän kirjallista, niin eiköhän tämä silti kelpaa aiheeksi. Lisäksi pitänee muistaa mainita podcastauksesta.

Toisena vaihtoehtoisena aiheena olisi ohjelmistotuotantoon liittyvä, jokin käytettävien ohjelmien suunnittelu ja toteutus. Tosin siltä alalta minulla ei ole kovin syvällistä tietoa, mutta toisaalta takuulla uutta koko kuulijakunnalle. Saisin varmasti yleisön puolelleni kertomalla, kuinka idioottimaisia ohjelmat ovat. Epäonnistumisia tietokoneiden kanssa varmasti löytyy kaikilta. Tietäisin myös jotain suunnittelumetodeista ja uusista tuulista, jota ainakin tutkimuksen puolella on jo ja sieltä ne varmasti hitaasti valuvat käytäntöön.

En ole vielä ihan päättänyt kummasta teen.

Yleisö on hieman hankala. On tietotekniikan opiskelijoita, on keskimäärin tietotekniikasta tietäviä ja sen lisäksi myös kauppatieteilijöitä, jotka tietävät miten konetta käytetään, mutta eivät ole kiinnostuneita toiminnasta. On hieman vaikeaa tehdä esitystä, joka tarjoaa jokaiselle jotain, mutta ottaa myös kaikki huomioon.

Blogit voisivat olla taas sinänsä helpompi aihe, että kun sanon yleisön edessä ohjelmistotuotanto, niin kaikki kytkevät varotoimena aivonsa virransäästötilaan. Blogit eivät aiheuta ehkä samanlaista vaarantunnetta. Lisäksi voisin lainata Hesarin Anssin muistiinpanoja blogeista. Olisi siis valmistakin materiaalia, ei tarvitsisi omaa tutkimusta aloittaa. Toki tuon oman näkökulmani ja vaikuttamiseni esim. tekijänoikeusjupakassa esiin.

LTY / 2

Tue, 05 Apr 2005 17:26:05 +0000

Opiskelen LTY:ssä. Opiskelen tietotekniikkaa, pääaineeni on ohjelmistotuotanto. Sivuaineena luen tietojohtamista tuotantotalouden osastolta. Vähän yli 2 vuotta olen ollut kuvioissa mukana. Ja välillä meinaa ihan alkaa hitsittämään, miten retuperällä ollaan.

Tietotekniikanosastolla opetuksia ei jaeta ilmeisesti tutkimuksen tai ammattitaidon perusteella, vaan arvalla. Tästä hyvää esimerkkiä pitää eräskin luennoija, jonka luennoilta aina häviävät ihmiset ennen kurssin loppua. Surkuhupaisia tekstejä löytyy ilmoitustauluilta: Laitoin kaikki slaidit nettiin, kun luennoilla ei näy porukkaa. Jos joku haluaa tulla luennolle, niin lähetä sähköpostia, niin pidetään luento.

Kyseessä on kuitenkin aiheet, joissa on paljon osallistujia. Kymmeniä, satoja. Mutta esimerkiksi kyseinen henkilö on aloittanut luentonsa sanomalla: Minä en tästä asiasta paljoa tiedä, älkää kysykö vaikeita. Miksi me olemme siellä kuluttamassa kallista(?) aikaamme, jos luennoitsija ei ole alansa ammattilainen? Eikö nyt olla yliopistossa?

Hyvää roolia vetää myös toinen henkilö tietotekniikan osastolta. Yli puoletkin luennoista saatetaan perua menojen takia ja tenttien korjaus saattaa viipyä kuusikin kuukautta. Ilmeisesti luennoitsijalle pitäisi tulla jotain sanomista, jos yli kuukausi menee ja asiasta on valitettu – paljon – mutta eipä auta. Ilmeisesti LTY:n byrokratia on rakennettu suojelemaan professoreita.

Muista osastoista en voi paljoa sanoa, kun kokemusta ei ole. Kauppatieteillä on kuulemma myös yhtä töhöjä opettajia, jotka eivät osaa aihettaan tai osaa tuoda sitä ilmi, näin eräs opiskelija minulle kertoi, mutta selvästi vähemmän kuin tietotekniikassa. Kauppatieteet eivät minua vaan pahemmin kiinnosta. Tuotantotaloudessa on kanssa parempi tilanne. Töhöjä on, mutta ei niin paljoa. Ja ilmeisesti niitä osastoja johdetaan oikein.

Jos en olisi tällainen, hmm, tietotekniikkaihminen (en tunnustaudu kuitenkaan nörtiksi), niin olisin vaihtanut kyllä osastoa.

Kun opiskelijoiden pitäisi valmistua yhä nopeammin, niin pitäisiköhän opetuksen laatuunkin kiinnittää huomiota, eikä vain piiskata kovempaa?

LTY

Tue, 05 Apr 2005 17:02:20 +0000

Lappeenrannan teknillinen yliopisto vakuuttaa. Ilmeni että keskeisillä unix-koneilla on majaillut rootkit jo jonkin aikaa. Huhut puhuvat jopa 6 kuukaudesta. Yliopisto käyttää edelleen hyväksi havaitsemaansa tapaa, eikä tiedota asioista juurikaan. Mitään muuta emme me (opiskelijat) tiedä, kuin että haittaohjelma on järjestelmässä ollut ja meidän salasanamme ovat saattaneet vaarantua. Luulisi, että tämän kaltaisessa ylläpidollisessa katastrofissa viestitettäisiin paremmin mitä on tapahtunut ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta, kuten sanottua, meidän yliopistossamme ei pahemmin tiedoteta. Ja siitä on valitettu, mutta eipä auta.

Eipä ole lehdistöön asti vielä tämä vuotanut, saapa nähdä.. Luulisi että ITViikko esimerkiksi voisi lyhyen uutisen tästä julkaista.