Lappeenranta

Taivas on sininen. Suljen silmät, aurinko lämmittää kasvojani. On hiljaista. Taustalla humisee läheisen valtatien äänet, mutta muuta hälinää ei kuulu. Olen juuri astunut ulos junasta Lappeenrannan rautatieasemalla. Lappeenranta on ollut osa elämääni vuodesta 2002, jolloin muutin kaupunkiin ja aloitin opiskelut lutissa. Jonkun matkaa on jo siitä pyörät pyörinyt, mutta Lappeenranta pysyy mukana kuvioissa – ainakin vielä tämän kevään. Mietin tänään lyhyellä Lappeenrannan visiitillä useaan kertaan, miksi en koskaan pitänyt Lappeenrannasta. Keväinen ilma, auringonpaiste ja lintujen laulu täyttää Skinnarilan kampusalueen. Yliopisto on hieno, nykyaikainen ja yrittää parhaansa. Urheilumahdollisuuksia hiihtämisen ja muun ulkoilun saralla riittää, luonto on lähellä. Skinnarilasta katsottuna palvelut eivät ole vieressä, mutta kuitenkin kävelymatkan päässä. Miksi en koskaan kotiutunut tänne? Jäin miettimään tätä aivoitusta. En osannutkaan enää vastata suoralta kädeltä, selkärangasta tulee ainoastaan sinne taottu Lappeenranta on perseestä ajatus. Miksi en opiskeluaikana oikeastaan tehnyt mitään? Muistelin bussissa, että mitä opiskeluarkeen kuului opintojen ohella. Usein taisin kököttää kopissani. Enkä tarkoita, että olisin jotenkin epäsosialisoitunut tai käpertynyt kuoreeni, juttelin kavereideni kanssa irkissä koko ajan, puuhasin Techmussa jne. Mutta miksi olin saamaton ja haluton kokemaan Lappeenrantaa? Yleensä odotin vain pääsyä Joensuuhun tai kevään alppimatkaa, jossa kevät sitten tyypillisesti merkittävältä osalta vierähtikin. En asunut Lappeenrannassa, olin siellä vain koulussa. Nyt kun katselen bussin ikkunasta, mieleen tulee lähteä käppäilemään Saimaalle (opiskeluaikana kävin yhden kerran hiihtämässä siellä) tai metsään. Ulkoilemaan. Ehkä luistelemaan, kun jäätäkin vielä on. Opiskelu taitaa olla aika kuluttavaa aikaa, vaikka kalenterista katsottuna siinä on paljon vapaata. Jatkuva stressi opinnoista painoi ainakin itselle saamattomuutta päälle, suurin osa tutuistanikin ainakin välillä kärsi pitäisi sitä, pitäisi tätä -syndroomasta. ...

Lähtis huomenna pitkästä aikaa kattomaan, että missäs päin Suomea se Lappeenranta taas olikaan, vai tarvittiinko sittenkin viisumi?

Lappeenrannassa pitelee vielä talvea, mutta kesä on jo ovella. Harmi jos lumipeite poistuu. No, onneksi itsellä on varastossa lilluminen kylpylässä Turussa, ei haittaa vaikka vähän satelee vettä. Aina, kun olen käynyt Turussa, siellä on satanut jotain. Eipähän siinä. Hieno kaupunki varmaan. Eilen käväisin koululla pitkästä aikaa. Ehkä blogikirjoittelussakin on tapahtunut hieman hiljentymistä yhden asian takia; kun ei käy luennoilla, ei voi vaipua syvälle omiin ajatuksiinsa. Luennot olivat kyllä erinomaisia lähteitä ajatuksille. Ei yleensä mitenkään liittynyt opetettavaan aiheeseen tai joskus saattoi liittyäkin. Tästä voidaan siis implikoida, että tylsyys on innovaatioiden lähde. Usein tulee vähän dissattua teekkarimeininkiä ja Lappeenrantaa, mutta näissä Loasin kohteiden saunoissa mieli muuttuu. Ainakin Laserpuistossa on hiton iso ja hyvä sauna, löylyt ovat napakat, mutta sauna ei ole grilli. Lisäksi saunat lämpeää mm. maanantaisin. Ehkä se sotii muutamia periaatteitani vastaan, mutta oli eilenkin kiva mennä vaan hetken mielijohteesta saunaan. Iso saunassa yksinään saunominen on jotenkin rauhoittavaa. Huomenna olisi tentti. Muistaakohan sitä enää, kuinka siellä pitää käyttäytyä?

{.thickbox}Haha. Avecran myyjätäti antoi minulle 5 snt, kun vaikutin niin säälittävältä. Hyvä niin, nyt pääsin perille saakka, eikä tarvinnut kävellä 400m! Matka ei olisi ollut liian pitkä, mutta kantamuksia oli melko paljon. Kyllä, Lappeenrannassa busseista maksetaan ajettujen kilometrien mukaan..

Sven Sonite iski juuri LPR Divaan. Vaikutti siltä, ettei junkka toiminut yleisöön kovin hyvin. Mutta soittajaan toimi.