Päivä 50: Ostin kalsarit. Taas.
Päivä 50. Onhan tuota menty. Oon taas innostunut kirjoittelemaan tajuttuani, että ei minun ole pakko – omaan blogiini – kirjoittaa koronaviruksesta, vaikka tämä sinänsä olikin ”koronavirusseuranta”. Ei sillä saralla tapahdu mitään erikoista. Jos sairastun, voin sitten päivitellä tautia. Toistaiseksi niin ei onneksi ole käynyt. Koronakauhistelun sijaan ajattelin kertoa teille tarinan kalsareista. Nimittäin varmaan samoihin aikoihin, kun siirryin Solitalle töihin melko tarkkaa 5v sitten, ajattelin pienen palkankorotuksen myötä siirtyneeni sille levelille, jolla voisi olla rahaa hankkia kunnon kalsareita. Boksereita. Nimittäin liian monet Man Basic kolme kappaletta kahdella kympillä -tyyppistä pöksyä oli kaapissa. Kyllähän ne kaapissa ihan hyvät on. Mutta istui huonosti ja anna olla, jos teki jonkun sportin. Ei kerennyt omasta pihasta pois kun lahkeet olivat jo rullautuneet nivusiin. Vietin iltani rasvaillen reisiäni. Tämä kirjoitus on menossa oudolle jengalle. Yritin etsiä sitten turvaa bokserimarkkinassa sieltä, mistä ensimmäisenä voisi tulla mieleen etsiä. Calvin Klein. No, olihan ne paremmat, mutta kun lähti lenkille, viimestään puolivälissä ne kiertyivät nivusiin ja rasvapurkkia tarvittiin. En pitänyt sitä ongelmana, ajattelin vaan että näin nämä hommat toimii ja olen lihava ja huonokuntoinen, jolle kalsareiden kuuluukin vähän vittuilla. Kun CK ei antanut rakkautta, suunnistin eri merkkeihin, joihin minulla oli jo tunneside ulkoilun suunnalta. Hankin bokserit Patagonialta (Capillene jotain), huonommin istuvia boksereita en ole löytänyt tähän päivään mennessä. Älä osta. Kuivuu kyllä nopeasti ja on varmasti tosi eettiset, jostain muovipullosta tehty. siltä tuntuvatkin. Sitten shoppasin Arcteryxiltä boksereita. Kangas oli viimeisen päälle pehmeää ja mukavaa ja kokemus oli jo parempi. 45e boksereista tietysti vähän mietitytti. Onko tässä järkeä. En kovin montaa kymmentä haluaisi ostaa, ainakaan kerralla. ...