Junkka

Suomessa on jyllännyt kesästä alkaen ilmiö nimeltä Pendulum. Ainakin Ylex soittaa edelleen Immersionilta sinkkuja ja nyt myös SubTV käyttää mainoksissaan Watercolouria taustamusana. Minusta se on yksinomaa hienoa. Mutta samaan aikaan, kun Pendulum nousi tälla tavoin pinnalle, kaikki muut – suomalaisetkin – konemusiikkiartistit loistavat poissaolollaan. Suomessa radiot, erikoisohjelmia lukuunottamatta, eivät ota soittolistoilleen edes kuumimpia clubihouseralleja. Eivät edes niitä, jotka ovat hittejä esimerkiksi apinasaarella, joka edelleen on varmaankin kärkimaita elektronisen musiikin kanssa. Pendulum, Prodigy.. Mitä muita artisteja tulee mieleen tästä genrestä, joita Suomessa soitetaan? Ja miksi näin on? Mielestäni Pendulum osoittaa hienosti sen, että genrerajoista riippumatta musiikki voi olla hyvää. Mutta jotta musaa voisi fanittaa, sitä pitäisi ensin kuulla jostain. Suomessa on lukematon määrä elektronisen musan tuottajia ja kansainvälisesti Duck Sausen tyyppisiä dancepoppihittejä tuottavia tyyppejä vielä enemmän. Määrällisesti edes suunnilleen elektroniseksi musiikiksi määriteltävissä musiikkia soitetaan laajallakin näkemyksellä arvioituna vähän ja tarkemmin genrerajattuna todella vähän. Sen verran täytyy myöntää, että saihan JS16 – Rosegarden pari vuotta sitten ihan kivasti soittoaikaa YleX:llä, vaikka biisi ei ole mikään poppibiisi. Myös JS16 viritys nimellä Kendi sai soittoa, genrestä sitten on jo vaikea sanoa mitään Meillä on maailmanluokan tuottajia ihan omasta takaa, mainittakoon vaikka Orkidea ja Muffler. Kummaltakin löytyy myös sellaista matskua, jota voisi soittaa ihan hyvin radiossa, jos radion musiikkipäällikkö musat vaan löytäisi ja olisi sen verran rohkea, että uskaltaisi sitä puskea radioon. Elektronisen musan käyttö koskee myös baareja. Olimme Tallinnassa drinkkibaarissa nimeltä Butterfly. Kun menimme sinne, taustalla soi smuutti junkka. Ihan oikea junkka kuitenkin. Illan aikana tuli housea ja trancea, mutta myös poppia ja rokkia. Sillisalaatti toimi hyvin ja ainakin itse pidin oikein kovasti saundimaailmasta. Suomessa baarien taustamusalistat ovat vain niin väsyneitä. Mutta miksi? ...

Pendulum taisi lyödä itsensä Suomessa ihmisten tietoisuuteen Provinssirockissa. Itse en ole koskaan Pendulumin live-konserttia kokenut, ainoastaan DJ-keikan aikoinaan. Mutta siitä asti kuin Häivälän Hartsa mulle Pendulumin joskus pakkosyötti, olen tykännyt ko. bändistä. Erityisesti vanhempi matsku oli mieleeni, mutta en tiedä mitä on tapahtunut, kun Propane Nightmares alkoi kuulostamaan viime vuonna yhtäkkiä hyvältä ja Watercolour tänä vuonna toimii myös. Sitten kun Pendulumia sai Play.comista niin edukkaasti (ks. aiemmat postaukset), tilasin sekä Hold Your Colourin että tämän uusimman, Immersionin. Nyt levyt ovat olleet jonkin aikaa kuuntelussa. Immersion alkaa perinteiseen tapaan introlla, mutta siinä missä intron jälkeen Hold Your Colourilla tulee Slam, jatkuu Immersionilla intro oikeastaan vielä 2. raidankin. Biisi on juuri sellainen, että voin vaan kuvitella sen soivan, kun SuperStarDJ kiipeää Pendulumin DJ-keikoilla lavalle. Ei mikään äärettömän herkullinen kuunneltava, mutta kieltämättä virittää tunnelmaan. Ja tunnelmahan on melko ok. Nimittäin kolmosbiisinä oleva Watercolour lyö sellaisen tahdin päälle loppulevylle, että oksat pois. Sitä Pendulumilta tietenkin odotetaankin. Nelosbiisinä oleva dubstep-henkinen kappale lyö vielä naulan niin hyvin arkkuun (päähän?), että nautinto on siinä valmis. Ja sitten on vielä 11 biisiä jäljellä! Kieltämättä 4. biisin jälkeen kappaleet vähän hukkuvat minulla massaan, Pendulumille ominaisia lauluja, breikkejä, fillejä ja saundeja tulee raita toisensa jälkeen ja setti ehkä huipentuu yhteistyössä In Flamesin kanssa tehtyyn raitaan Self vs Self. Täytyy myöntää, että olin todella skeptinen tuollaisen yhteistyön toimimisesta, tuli lähinnä mieleen Avain & Pelle Miljoona, mutta kas vain, toimii muuten! Levy on jotenkin saatu kasattua niin, että se on aika helppo kuunnella, siis helppoa tanssimusiikkia myös niille ihmisille, jotka eivät ole Pendulumia tai junkkaa ennen kuunnelleet (Se puristi joka alkaa vääntää tästä pendulumin Jump-Stepistä ja Pendu-Stepistä ja vaikka mistä musagenrestä, ole hyvä ja ehdottomasti, kommentteihin mahtuu!). Mutta kuitenkin juuri esim 4. raita on kaikin puolin hyvä dubstep-henkinen biisi, jonka tahtiin varmaan nyrkit on heiluneet. Ja päät. Ja loppupuolella on aika erikoisiakin saundeja ja aika röyhkeää pörinää, joten myös musiikkigenreä yleisesti kuuntelevia muistetaan. ...

No millaista se sitten oli? Spring Jamin odotus oli hermostunutta. Aiempina vuosina olin turhaan raahannut levypakkiani mukana, joten tällä kertaa se oli jäänyt Suomeen, kun kerrankin tarvittiin. No, nykyaikana tuollaiset ongelmat eivät ole kovin pahoja vaan posti kulkee ja bitti liikkuu. Engelbergin konemusiikkiskene on kerran nähnyt DJ Bobon vierailun ja siinäpä se taitaakin olla. Se, että olimme tuomassa soitantoon ihan oikeaa ja vähemmän oikeaa rumpubassoa, aiheutti kyllä aikamoista jännitystä. Miten ihmiset ottaisivat meidät vastaan ja keskeytettäisiinkö bileet, tai vaihdettaisiinko vauhdista radion kuunteluun. Mutta minulla oli helpoin tilanne. Fabio (Etelä-Afrikka) on ollut Engelbergissä jo monta kautta ja kaikki tuntevat hänet. Samoin Will (Sumuiset saaret) on ollut ainakin tämän kauden ja ihmiset tuntevat hänetkin. Ja he jäävät vielä bileiden jälkeenkin maahan. Minua ei kukaan enää muista, vaikka viime vuonna kauden olinkin, lisäksi lähden sopivasti (juuri lentokentältä kirjoitan) melko heti bileiden jälkeen, joten kasvojen menettäminen ei tällä kertaa ollut minun ongelmani vaan muiden. Ja kyllä heitä jännittikin.. Luulin olevani paha jännittäjä, mutta alkoholin, nenänuuskan ja tupakan äärikäyttö ja muu hermoilu olikin muiden heiniä, eikä minun. Hyvä niin. Fabio aloitti soittamaan kello 22:20 ja asetin tavoitteeksi, että kunhan yli yhteen asti saadaan soittaa. Paikka (Eden) menee yleensä kiinni 01-03 välillä, riippuen siitä paljonko porukkaa on paikalla. Eli yli yhden olisikin saavutus Lappeenrannassa tyhjille seinille soittaneelle kaverille (ja tietysti muillekin). Saimme baarilta sen verran alkusykäystä juttuun, että klo 22-24 oli happy hour, pehmeät juomat puoleen hintaan. Ehkä sen takia paikka olikin jo 23 hyvin pullollaan ja 23:45 hyvinkin täynnä. Edeniin mahtuu noin 150 ihmistä. Oli hienoa soittaa. Meidän taktiikka oli se, että kolme jätkää soittaa ja koska bileiden kestoaikaa ei tiedetä, niin soitetaan aina kerrallaan 40-60 min ja sitten vaihto. Fabio aloitteli ensin viidakkoölinällä, hidasta ja rikkobiittistä chillailua. Sitten itse tulin ikuisine ihqjunkkineni, eli D Kay, Logistics, Ben Sage kamaa. Sitten tuli Will ja jyräsi äärimmäisen hienoilla elektrohouse raidoilla. ...

Yleensä en paljon jaksa näihin blogimeemeihin kirjoitella, koska ne ovat mielestäni mielenkinnottomia pakkopostauksia, joita en ainakaan toisten blogeista jaksa itse lukea. Charni kuitenkin vinkkasi minulle mielenkiintoista top-5 biisit -meemiä ja se sattuu muutenkin kiinnostamaan, niin päätän vastata. Biisit eivät ole järjestyksessä, enemmänkin kyseessä ovat tämän hetken huippubiisit. The Cranberries – Animal Instinct (tjeu) (samalta levyltä myös Loud and Clear). Syksyn pimetessä ja vesisateessa polkiessa pystyy vierottautumaan tilanteesta kuunnellen kyseistä biisiä. Ja kuinka ollakaan, voin melkein tuntea sen halvimpien nakkien aamuisen rasvantirinän, hikisten kamojen lemun, ja nähdä aamun sarastuksen vuorten takaa. Ehdottomasti aamubiisi. Tarinaltaan ei niinkään hieno, mutta biisinä hieno. Matrix & Futurebound – Coast to Coast (Ft. Luis Smith) (tjeu) Kyseiseltä Universal Truth albumilta oli aiemmin voimasoitossa lähinnä albumin nimikkobiisi, mutta sitten OlliS:n junkkamiksaukselta löytyi tämä biisi. Aivan huikea biisi ja aivan huikea bassline. Ja jälleen kerran osoittaa sen, että vaikka myös kunnon neuroilu tipahtaa, niin kyllä junkka yleisesti ottaen tarvitsee vokaalit. Coast to Coast näyttää hienosti, ettei voksujen aina tarvitse olla naisten laulamat ja silti toimii. Pulser – My Religion (Lange Remix) (tjeu)** ** Tämä on ollut oikeastaan kestosuosikki aina, siksi helppo valita tällaiseen listaukseen. Sen jälkeen, kun tämä hitti Hollen ja Thomaksen Kosmossetissä aikoinaan soi, niin tätä biisiä on fanitettu. Tarpeeksi ihku, tarpeeksi kiksu, mutta ei kuitenkaan liikaa. Nykyisin jos tämä biisi tehtäisiin, niin suvantoon olisi laitettu breaksia, nyt kun kuuntelee, niin oikein hämää, kun ei olekaan! Róisín Murphy – Overpowered (tjeu) Tämä on uutta. Työpaikalla sain vinkin tästä ja koko Overpowered -albumi on soinut ahkerasti. Tästä en osaa antaa mitään syväanalyysiä, mutta saundi on tuoretta, erilaista ja tunnistettavaa. Jos tykkäsit Molokosta, niin kannattaa tsekata. En usko, että tämä biisi tulee olemaan kauaa omassa top-5:ssa, koska siihen ei ole mitään tunnesidettä, toisin kuin aiemmin mainittuihin. ...

Nythän on niin, että 90-luvun subbarimusiikki naks-naks bassoineen tuntuu olevan in. Ylex on ottanut sen kesäteemakseen ja myös Tampereen kaduilla näkyy olevan ilmoituksia 90-luvun bileistä. Olen ehkä ennenkin muistanut sen sanoa, mutta 90-luvun naksnaks-musa ei ole mitenkään erityisen hienoa. Ei pidä käsittää väärin. Onhan tuossa ysärihumpassakin niitä legendaarisia biisejä, mutta niiden legendaarisuus melkeinpä liittyy siihen ympäröivään tilanteeseen ja nuoruuteen – ei niinkään biisien hienouteen. Henkilökohtaisesti olisin halunnut tutustua kasarimeininkiin paremmin. Ikä ei oikein 80-luvulla riittänyt musiikin ymmärtämiseen, joka näin jälkeenpäin harmittaa. 90-luvun (alun) olisikin voinut jättää välistä kokonaan ja hypätä 80-luvun musasta vuoden -96 trance/house -bileisiin. Lue vain kärsivällisesti, kohta minulla on pointti. Konemusiikissa tuntuu olevan sellainen trendi, että osa porukasta juoksee edellä kummallisiin musiikkityyleihin ja sitten, kun uudet musiikkityylit nostavat päätään, niin he löytävät jo uutta. Näin ehkä jonkin verran on käynyt esimerkiksi drum and bassin kanssa. Bileitä järjestetään aika hyvin jo. 4 vuotta sitten en ollut kuullutkaan moisesta. En kuitenkaan tarkoita, että itse olisin etulinjassa siirtynyt junkkapuolelle. Sientenpurumusiikki, eli psyke, on ollut ehkä vähän samanlaisen liikehdinnän kohteena, joskin se on säilyttänyt tietyn ug-arvonsa. Nyt itse löysin Italodiscon. Olen kuullut sitä aiemminkin (80-luvulla..) ja Exlex (techmu) sitä Lappeenrannassa soitteli. Sandra aiheutti kyllä nostalgiatunteita, mutta ei varsinaisesti hätkähdyttänyt. Sitten Pepeto (techmu) julkaisi oman italodiskosettinsä Klubbarissa. (linkki saattaa vaatia kirjautumisen) Aluksi reaktio oli aika huvittunut. Sitten ei jaksanut enää kuunnella. Paskaa musaa. Mutta Winamp ei antanut periksi. Shuffle arpoi tuota settiä soimaan taustamusiikiksi yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten sieltä alkoi löytymään helmiä. Mr. Zivago – Little Russian kiinnitti ensimmäisenä huomioni ja siitä lähdettiin. Nyt setti on ollut myös aamumusiikkina mp3-soittimessa ja kyllä se vähän hitaampaakin aamua piristää. ...

Olin perjantaina pitkästä aikaa Tidyn polkkabileissä. Menin paikalle yksin, tavoitteena oli lähinnä tuntea taas se nuoruuden palo, jota polkkabileissä koki aikoinaan. Ja ei se oikeastaan hassumpaa ollut. Yo-talon äänentoisto oli päästagella niillä rajoilla jo puolen yön aikaan kun paikalle saavuin. Porukkaa oli hyvin paikalla ja polkka maistui myös itselle. Vanha ei tietysti oikein jaksa, mutta onneksi Borabora oli loungessa soittamassa groovaavaa elektrohousea. Sitten lavalle nousi Proteus. Tämä kaveri, jonka takia aikoinaan matkustin Lappeenrannasta vappuna Helsinkiin kahden päivän Säteisiin. Tuo tosipolkan suomilähettiläs, joka on palkittu vaikka millä. Aikoinaan pidin siitä napakasti pitchatusta hard trancesta, mitä ko. kaiffari soitti, mutta sittemmin, kun Proteus on vaihtanut enemmän industriaaliin ja raakaan saundiin, niin mielenkiintoni on lopahtanut. Olen siis kiksupolkkaaja. Kuitenkin, Proteus siis nousi lavalle. Ja käänsi nupista sen verran, että tanssilattialla ja sen ympärillä ei enää musiikkia kuulunut vaan säännöllistä epäselvää murinaa. Käytännössä siis tasot nousivat niin ylös, että ei vaan kamat enää pystyneet toistamaan ääntä kunnolla ja tilakin antoi varmaan oman kaikunsa. 20 minuutin kuuntelun jälkeen lähdin. Proteus on tunnetusti monitoreita luukuttava kaveri, eikä siksi varmasti tiedä yhtään, mitä tanssilattialla kuuluu. Siksi tarvittaisiin äänentarkkailija, jollainen Techmulla aina oli Club Y -bileissä. Muistan kyllä, että Club Y:ssäkin on soitettu kovaa, mutta ei ikinä niin kovaa etteikö musiikista saisi selvää. Tosin Club Y oli ehkä hieman eri mentaliteetilla kyhätty bile, kuin moni muu.. Hämmennyin, kun Klubituksessa kukaan ei ole kommentoinut äänenpaineita. Ovatko korvani niin muusia, että en vaan enää erota musiikkia? Olin koittanut päästä polkkafiilikseen tietysti useammalla btrvdk:lla, mutta sen kai pitäisi vaan parantaa paineenkestoa. Kaipaan Club Y:tä ja napakkaa saundia. Onko sen napakkuuden saavuttaminen niin vaikeaa? Saa nähdä mitä Ilosaarirockissa kuuluu, kun Venetian Snares nousee lavalle numero 3. Yleensä niissä kemuissa PA on ollut kohdallaan. ...

Jäi reportaasi viime perjantaista tekemättä, kun oli kaikkea hässäkkää viikonloppu ja eilen meni muuten vaan nörätessä päivä. Viime perjantainahan oli tämän vuoden viimeinen Konehuone, lineuppina techmu allstars. Meikän osuutena oli soittaa junkkaa reilu tunti back-to-back Decan kanssa. Videotakin tuli kuvattua, kaikista muista paitsi meistä, mutta se ei ole vielä valmis. Joudutte siis tyytymään sanalliseen kuvaukseen aluksi. Tunnelma alkoi kohoamaan pitkin iltaa ja täytyy myöntää, että olin ihan innoissani nousemassa lauteille pitkästä aikaa. Edellisen kerran olen koskenutkaan soittimiin silloin kun soitin edellisen kerran Konehuoneessa, joten mitään älytöntä teknistä spektaakkelia ei osaltani ollut luvassa. Onneksi Deca oli supporttina. Mutta voihan morjes, kun levylautaselle ensimmäisenä biisinä meidän vuorossa hyppäsi Matrix & Futurebound – Universal Truth (Original mix). Ei kyllä ujostuttanut yhtään tuollai julkisestikin vähän antaa spagettikäsien lepattaa ilmassa. Seuraava biisi meni vieläkin ihan humussa ja kun Deca tuli soittamaan ja vetäydyin vähän taakse hengähtää, niin huomasin että jalat ovat aivan valkoista lakritsia. Heh. Jälkikäteen kuunneltuna setti kuulostaa aika kamalalta. Huomasin osan virheistä jo soittaessa, mutta jotenkin se ei haitannut. Oli vaan niin hyvä fiilis :)

Olen aika usein kirjoitellut musiikista. Se on ehkä mulle isompi juttu, kuin pari vuotta sitten olisin uskaltanut edes arvata. Tänään Kispeä treffatessani kaupungilla sattui mp3-soittimestani pärähtämään vanha kunnon Ben Sagen rallatus (All About You VIP) ja valtavat nostalgiafiilikset iskivät päälle. Mp3-soittimessa on se etu, että musiikki ei yleensä jää taustamusiikiksi, vaan kuunnellessa siihen keskittyy. Se kun on paljon mielenkiintoisempaa kuin liikenteen melu tai vastaava. Tämä vain korostuu Tampereella ja lenkkeillessä. Oikeastaan sen vuoksi aito ja rehellinen kiksu on tullut itsellä takaisin. Suurena vaikuttajana tähän on ollut Illustratorin nyt jo verkosta pois otettu Laserpoint Competition -miksaus ja kohtuullisen uusi Hollen kiksumiksaus. Suosittelen kyllä lämpimästi kumpaakin miksausta. Kieltämättä itsekin on vähän sortunut siihen, että selailee Beatportia ja etsii uusia hyviä biisejä (siis uusia minulle, ei välttämättä itsessään uusia). Vähemmän tulee keskityttyä itse setin tunnelmaan. Tätä ei kuitenkaan ole Holle eikä Illu tehnyt, vaan homma erityisen hyvällä fiiliksellä tehtyä. Illun setin tahtiin on monet lenkit juostu karvat pystyssä, toimii ainakin yhtä hyvin kuin Orkidean kesäinen psykeilta. Hollen setti soi työpaikalla toistuvasti ja välillä kaupungilla mp3-soittimessa, lenkkeily ollut vähissä viime aikoina, kun tuo nuhakin on päällä. Kumpainenkin setti kuitenkin kuvastaa osaltaan sitä saundia, joka minut joskus aikoinaan (no ei siitä niin kauaa oikeasti ole..) tutustutti kiksuun. Napakkaa, ehkä vähän vielä pitsattua, nopeilla ja nostattavilla melodioilla varustettuja. Aitoa, yksinkertaista. Paluu siihen mitä kiksu on. Nautin suunnattomasti. Jotain mitä junkka ei voi tarjota. Vanha mieskin aivan herkistyy ja haluaisi päästä pyörittämään tuulimyllyjä (askel-viereen, askel-viereen – viuh viuh – ei tarvita enää kuin glowstickit! :)) Koska epäilen, että blogin lukijat eivät kaikki ole elektroniseen musiikkiin suuntautuneita, voin kertoa mitä eroa on äärettömän hyvällä napakalla kiksulla ja ihanalla päräyttävällä junkalla: kiksua tanssitaan hymy korvissa, junkkaa taas hampaa irvessä ;) ...

Palataan vielä perjantai-lauantai yöhön, Konehuoneeseen ja erityisesti mun performanssiin. Koska tekee mieli puida sitä vielä vähän. Tämähän oli ihka ensimmäinen kerta, kun soitin oikeissa bileissä (mä lasken nuo nyt kuitenki oikeeks), oikeilla äänenvoimakkuuksilla ja oikealle yleisölle (oli muitakin kuin techmu). Sain soittaa omaa juttuani ja ennakkoajatuksista ja välittömistä jälkifiiliksistä poiketen, ilmeisesti ihmiset jopa jossain määrin pitivät vähän erilaisesta junkasta (jazzsteppiä, liquid funkkia jne). Itseä jännitti eniten se, että kuulenko soittaa. En tarkoita nyt monitorointia, vaan sitä, että kun laitan luurit päähän ja yritän biitata, niin soiko PA niin kovalla, että se peittää luureista tulevan äänen alleen (jollei sitten luureilla luukuta korvia soiroksi). No onneksi ei ja asiat sujuivat siltä kannalta hyvin. Kasisatkuilla oli paskoilla vehkeillä soittamaan tottuneen kiva soitella. Osasin kyllä tiskin takana rentoutua ja olla ajatelematta yleisöä, siellä legot loisti ja niska nytkyi. No joo, spedeltähän sitä näyttää, mutta kun on vaan niin hyvää saundia. Parasta oli, kun joinain hetkinä näki ihmisten hymyilevän ja varsinkin, kun baaritiskillä jalka baarimikolla vipatti. Kivaa oli. Pääsisköhä toistekin.. Hilightsejä: D Kay – Eternal Love (Original Mix) Autumn – Cut Away (Lomax Remix) Esperanza Allstars – Sola Bossa (Boavista Is Not A Social Club) De-Phazz – Hell Alright (Bassface Sascha & Franksen Remix) LAOS – Panda Style (Original Mix) Ben Sage – Geisha (Original Mix)

Sven Sonite iski juuri LPR Divaan. Vaikutti siltä, ettei junkka toiminut yleisöön kovin hyvin. Mutta soittajaan toimi.

Kesä tulee. Onko musiikkisi valmiina kesään? DJ Wispy on kavereineen veivannut aikoinaan kolme mixtapea, jotka tuovat kesän jokaiseen kotiin. Wispy – *Fiilistel* (download) Matic & Wispy – Junkkaskenen Kiltit Pojat (download) Wispy – September (download) Täydellisyysasteikolla menee niin ylös, että ei mitään rajaa! IHQJUNG!

On taas aika antaa musiikkivinkki. Esittelen miksauksen, joka oikeastaan osuu täysin siihen sektoriin, mikä drum’n’bassissa tippuu minulle kaikkein koviten kotikuuntelussa. Ei ole pakko aina polttaa kirkkoja, hakata päätä seinään ja viillellä ranteita. Voi ottaa myös vähä rauhallisemmin, nauttia auringonpaisteesta ja välillä ehkä maistaa makujuomaa. Kyseessä on siis ihqjunkka! Tutustu! Lataa LAOS – DOAmix07 [klubitus.org] [net-mix.org] :tracklist: 01 Computer love – Q project (Hospital) 02 Formatted – L.A.O.S.(Spearhead dub) 03 Backward Motion – Contour (Intrinsic) 04 Cls & Wax- Dead Awaken (Midnightsun records) 05 Rise – L. A.O.S. (unsigned) 06 Electro soul system – No One Knows (Subtitles) 07 The Great Drum+Bass Swindle –London Electricity (Logistics rmx Hospital) 08 Mistakes – Brookes Brothers (BBK) 09 Luv Me – Blue sonics –Logistics Rmx (spearhead) 10 Brain freeze – Lomax (spearhead dubz) 11 The Way you Make Me Feel – L.A.O.S. (unsigned) 12 Panda style – L.A.O.S. (Hospital) 13 Hard Fi – Hard to beat London Electricity rmx( Hospital) 14 Electrolux – Muffler (unsigned) 15 Starting Over – Blu Mar Ten ( Hospital ) 16 Jazzfreak – Shimon feat Kimani (Ram records) 17 On a Rope – Lomax ( Spearhead dub ) 18 Rewind -London Electricity makoto remix ( Hospital ) Täyden kympin arvoinen miksaus!

Saapuvan syksyn kunniaksi alkaa taas olemaan aika odottaa Club Y:tä. Tai ei tarvitse edes kauaa odotella, nimittäin 30.9. Club Y pärähtää Lappeenrannassa / SVV. Tällä kertaa psyke on jätetty vähemmälle, luvassa hyvää housea ja ennen kaikkea Nuancen jotain junkkapörinää. Kannattaa tulla paikalle, tarkempia tietoja löytyy Klubituksesta ja kavalta #techmu IRCNetissä.