JB Testaa

Tuntuu siltä, kuin kaikki juomayritykset lanseeraisivat kamalaa tahtia uusia makuja brändituotteistaan. On vodkabatteryn makuista lonkeroa, erilaisia Batterymakuja on tullut puolen vuoden aikana ties kuinka paljon puhumattakaan muista merkeistä. Suomen markkinoille on työntymässä uusia pelaajia, kuten aiemmin maistetut Monster Energy ja Lamborghini ja paikalliset pelurit työntävät kanssa lisää tuubaa ulos, esimerkiksi ED Special F/X Light (tuote on maistettu, mutta testiä ei ole vielä kirjoitettu, stay tuned..) Mikähän tässä on bisnesideana? Onko erilaisten makujen tuottaminen niin halpaa, että niitä kannattaa tällaisella menetelmällä (kaikkea ja mahdollisimman paljon) tuoda ihmisille ostettavaksi? No, jaarittelu sikseen ja tölkki auki, nyt maistetaan Battery Coffeed! Haju on voimakas ja arominen, kahvinjuojat kai tunnistavat jotain yhteneväisyyksiä kahvin kanssa. Itsehän en kahvia juo. Maku on voimakas, kahvinen – maistuu vähän samalta kuin kahvilikööri, ilman alkoholia tietysti. Henkilökohtaisesti pari suullista riittää, en pidä tästä. Mutta kahvinjuojamaistajamme ovat ihan tyytyväisiä, vaikka ihmettelevätkin hieman jännää makua. Nyt täytyy myöntää, että hössäsin sen verran, etten huomannut katsoa tuotesisältöä tölkistä. En tiedä oliko tämä makeutusaineella makeutettua vai sokerilla. Mutta maku oli voimakas, eikä laimea, joten jos mausta tykkää, niin uskallan suositella. Ei mikään pliisu maku, vaan ihan kunnollinen. Sitä en tiedä, millaisen markkinaraon Batteryn myyntimiehet ovat nähneet kahvinjuojille suunnatulla energiajuomalla, mutta saahan sitä aina yrittää. JB ei suosittele, mutta kannustaa kokeilemaan.

[][1]Taustan värit vähä sekos, mutta tölkin värit ovat oikein Hehe, taas päästiin maistamaan uutta energiajuomaa. En tiedä onko tätä Tonino Lamborghini Energy Drinkiä missään Suomalaisessa kaupassa myytävänä, voi olla. Kantsii muuten vilasta tuo linkkaamani kotisivu, yksi imelimmistä introista on siellä. MAKE A STATEMENT. Energiajuomalla. Jep. Näissä energiajuomajutuissa on tärkeä tietysti muistaa se, että juon päivätyökseni Battery Strippediä, josta pidän. Pidän keinomakeutuksen tuomasta napakasta mausta ja esimerkiksi Battery Original tuntuu nykyisin melko laimealta, kun normisokeri ei anna samanlaista kikkiä kuin makeutusaine. Ehkä osittain siksi Lamborghini maistui kanssa lähinnä mehulta, jossa oli tunnistettavia energiajuoman aromeita. Tätä testattiin kuitenkin porukalla ja myös energiajuomia vähemmän käyttävä nainen oli sitä mieltä että laimeaa ja ponnetonta. Kuten se olikin. Myyntimies sanoi, että tämä on suurin juttu sitten Red Bullin Euroopassa, mutta myyntimiesten juttuihin pitänee, taas kerran, suhtautua hieman varauksellisesti. En tiedä miksi tämä olisi iso juttu ja mitä hienoa tässä myrkyssä olisi esimerkiksi Red Bulliin verrattuna. Ei mitään? Jos tätä jostain saa, niin voihan sitä maistaa, mutta minusta tölkkikään ei ole hieno, vaikka siinä lukeekin Lamborghini ja sarvipää siinä heiluu. Itselleni riitti tämä makukokeilu tästä aineesta ja valintani on jatkossakin Battery Stripped.

Ostin uudet nappikuulokkeet edellisten mentyä rikki. Edellisistä tykkäsin, ne oli jotkut Sonyn avoimet nappikuulokkeet, jotka olivat turvallisia kaupungilla ja omasta mielestäni äänenlaatu oli hyvä. Basso kuului, mutta äänimaailma oli muuten kirkas. Sitten kuulokkeet menivät koiran läpi. Kävin pariin otteeseen pällistelemässä nappikuulokkeita keskustan Anttilassa ja Sokoksella. Edelliset olin ostanut Prismasta ja ne maksoivat muistaakseni 15 euroa. Nyt ostin ”huvikseni” Sokkarilta Philipsin SHE8500 (miehen kuva kyllä kannessa..) napit. Ne on suljetut, eli tulee osin korvakäytävään ja vaimentaa ulkopuolista ääntä. Superb sound lukee kannessa. Odotukset olivat aika korkealla, sillä hintaakin oli kaksi kertaa enemmän kuin vanhoissa Sonyissä. Hinta se on ylihintakin. Mutta niin vaan meni rahat Kankkulan kaivoon. Kuulokkeet eivät pysy korvissa hyvin. Tosin en ole vielä käynyt kaikkia sovitekappaleita läpi. Ääni on hyvin bassovoittoinen ja tunkkainen. Niinhän se on, että näissä markettikamoissa yleensä Superb Sound ja vastaavat termit tarkoittaa että bassoa on paljon. 15 euron Sonyt oli kokonaisuudessaan paljon paremmat, vaikkei basso niin syvää ollutkaan. Lisäksi suljettujen kuulokkeiden ongelmat tulevat voimakkaasti esiin kaupunkikuuntelussa. Nyt en tosiaan kuule mitä kassan täti sanoo, taikka sitä kun takana oleva pyöräilijä rinkuttelee kelloaan. Lisäksi kuulokkeiden johdon hiertäminen takin kaulusta vasten kuuluu sitten korviin rasittavana rahinana. Ainut etu suljetusta kuulokkeesta on pyörällä ajettaessa, kun suhina ei häiritse ja voit oikeasti kuulla musiikin ja jäädä näppärästi auton alle. YHTEENVETO Hyvää Voi kuunnella pyöräillessä Huonoa – Kallis – Tunkkainen ääni – Suljetut kuulokkeet ei oo mun juttu tollaisessa tilanteessa En suosittele kenellekään

Minulle uutta energiajuomaa maisteluun: Maku on makea, Battery Strippediin tottuneelle hyvin makea ja pehmeä. Limsamainen, ei sellaista esimerkiksi Batterystä löytyvää kikkiä. Yhden mukillisen jälkeen ei tehnyt enää mieli ottaa toista, tölkin juominen ehkä aiheuttaa ällötyksen? Ei pärjää Batterylle, miksi suotta ostaa.

Hankin vanhan Nokian E70 puhelimen tilalle uuden Nokia 5730 TeiniMalli puhelimen. Niitä saa vaikkapa täältä. Nyt jonkin aikaa kyseistä värkkiä käytettyäni ajattelin, että on oiva aika kirjoittaa siitä pieni JB testaa. Joten, tässä on, naiset ja herrat, Nokia 5730 arvostelu. [][3]Nokia 5730 XpressMusic, kuvassa väärä näppäimistön leiska, saatavilla on ihan skandileiska Nokia 5730 XpressMusic edustaa sitä samaa hiippakuntaa kuin aiemmin näpräämäni Nokia 5800 XpressMusic, paitsi tällä kertaa ei (onneksi) tarvitse sählätä kosketusnäytön kanssa. Se on suunnattu sille kuuluisalle nuorisolle, joka kuuntelee musaa, hengaa feisbuukissa ja chillaa kylillä ja heittää yläfemmoja ja.. Kuitenkin. Mutta myös minusta se tuntuu oikein hyvältä puhelimelta. [edit] Tästä poistettu sekoilua puhelimen muistikortista. Sekoilu ja valitus oli virheellistä, muistikortin käyttäminen on helppoa ja akkua ei todellakaan tarvitse irrottaa muistikorttia vaihtaakseen. SIM-kortti on vähän paremmassa piilossa, mutta sen voi vielä ymmärtää[/edit] Toinen heti huomaamani puute oli mekaanisen näppäinlukon puute. En tiedä voiko sitä kutsua mekaaniseksi näppäinlukoksi, mutta olen alkanut itse kutsumaan sitä niin. Tarkoitan siis sitä tapaa, jolla esimerkiksi 5800 näppäinlukitaan, puhelimen sivussa on sellainen liikkuva nappi jota vetämällä puhelimen näppäimet saa lukkoon ja auki helposti peukaloa vähän heilauttamalla. Todella nopeasti. Tätä toimintoa jäin kaipaamaan 5730 kanssa, sillä se on todella hyvä. No, näiden parin alkuhuomion jälkeen sain vihdoin puhelimen päälle ja rokin soimaan. Puhelin käynnistyy paljon nopeammin kuin esimerkiksi e70. No, tällä ei sinänsä ole väliä, mutta antaa hyvän vaikutelman kuitenkin. Alun säätöwizardi säätää paljon asioita mieleseksi, se kannattaa ajella läpi. Nokia Messaging ja Ovi Contacts ovat erittäin mielenkiintoisia ja toimivia ohjelmia. Ovi Contactsilla periaatteessa voit nähdä reaaliajassa missä seudulla kaverisi menee ja chattailla heidän kanssaan datayhteyden yli. Kiinteä datamaksu vaan ja tekstiviestien määrä putoaa reilusti. Homma toimikin aika hyvin, mitä nyt GPS:n kanssa oli pientä säätöä, mutta Ovi Contacts ei taida vielä ihan valmis ollakaan. Joka tapauksessa, puhelimeen ei tarvitse erikseen enää asentaa mitään live messengeriä. Ovi contactsin ainut huono puoli on se, että kaverini eivät käytä sitä.. ...

Nythän kävi niin, että tänä vuonna alppimeininkiin haettiin pohjia paitsi Sappeesta, niin nyt myöskin Leviltä, jonne lähdimme autojunalla viime keskiviikkona (teknisesti ottaen torstaina) ja saavuimme maanantai aamuna hyvin aikaisin. Porukkaa oli paljon, kokonaista 26 henkeä. Osalla oli lentokone, toisilla makuuvaunu ja sisseillä istumaosasto. Seitsemään henkilöautoon mahtuikin kamat mukavasti, niin ei tarvinnut raahata mitään. Perillä torstaiaamuna odotti kaksi 13 hengen huoneistoa aivan eturinteen edessä. Hyvin mahduttiin, joskin olohuoneet olisivat voineet olla isompia ja lattialämmitys olisi voinut toimia paremmin. Nyt se toimi täysillä tai ei ollenkaan. Sitten jotkut valitsivat ei ollenkaan vaihtoehdon ja Jasmo jäätyi. Levilläkin on sen verran rahanpoistomeininki, että vaikka saimmekin vielä alasesonkiliput, niin esimerkiksi yleistä 5% alennusta nettilipuista ei saa. 4 päivän lippu maksoi jotain 90e ja hiihtolomakautena (nyt) paljon enemmän. Mutta, vaihtoivat silti mitään kysymättä vanhan SkiCardini uuteen, vanhakin oli Leviltä ostettu. Kelien puolesta kävi hyvä tuuri, nimittäin kai näin helmikuussa pitäisi olla varautunut todella kylmään keliin. Meillä pakkaset pyörivät -8 ja -15 välillä, joskin torstaina ja perjantaina tuuli kylmäsi. Mutta nyt jos katsoo samaa tilannetta.. 20:30 <@StigiBot> Kittilä, Lohiniva, mitattu klo 20:17: -24.7°C, poutaa. Joo-o. Toivottavasti hiihtolomalaiset ovat laittaneet tarpeeksi vaatetta kassiin. Meillähän kävi muutenkin sen verran tuuria, että alkuviikosta tiputteli ihan reilusti lunta. Levillä lunta oli virallisen mittauksen mukaan noin 70cm, josta metsässä sauvalla mitattuna noin 25cm oli pehmeää ja josta 5cm oli erityisen pehmeää pölisevää putikkaa. Laskin reissulla yhtenä iltana 2h rinnesuksilla. Muuten jalassa olivat hieman leveämmät lapiot, joilla olikin kiva ja erittäin helppo kiitää Pohjois-Suomen kankaalla. ...

Niin se blogi poukkoilee puolesta toiseen. Joskus tiukka mielipideblogi, toisinaan tarkka hiihtopäiväkirja ja nykyisin puuduttava testausluettelo. Mutta niin se vain menee. Maistettiin töissä porukalla Battery Juicedia. Olin hyvin skeptinen, idea appelsiinimehun ja Batteryn yhdistämisestä tuntui idioottimaiselta. Odottamattomasti maku oli aika hyvä. Appelsiinimehua ”with a twist”. Ihan hyvää. Parempaa kuin teho boretabletti. Ostan silti itse jatkossa edelleen btrstrppd.

Nythän on käynyt niin, että hallussani on ollut Nokian ensimmäinen kosketusnäytöllinen puhelin Tube jo jonkin aikaa. Käyttökokemuksia on kerääntynyt monella tasolla ja koska JB on nyt testaustraikissa, on hyvä jatkaa. Vanha puhelimeni, Nokia E70, alkaa olla viimeisillään. Sen läppä on hajonnut ja tatti ei enää toimi kunnolla. Erilaisten turhautumisasteiden myötä puhelimen tuhoutuminen on nopeutunut voimakkaiden G-voimien takia. Käyttämäni E70 on kaikkea mitä puhelimessa voi vihata. Hidas. Epävakaa. Akku alkaa olemaan lopussa ja niin edelleen. On se kohta kolme vuotta kai palvellutkin ja ihan hyvinkin. Ilmeisesti asentamani ohjelmat ovat vehkeen saaneet niin jojoon. Mutta ei puhuta enää E70:stä. Nimittäin Tube on jännittävä! Kosketusnäytön lisäksi on vain kolme nappia, punainen a vihreä luuri, sekä menunappi. Loput sitten sohellat kosketusnäytöllä. Puhelimessa myös esiteltiin mekaaninen näppäinlukko, joka toimii juuri oikein ja on sijoitettu juuri oikeaan paikkaan, näppäiden lukitseminen on helppoa ja erittäin nopeaa yhdellä kädellä. SIM-kortti työnnetään puhelimen sivusta aukeavan läpän kohdalta sisään. Käsittämätön ratkaisu. Ensinnäkin on vaikea hahmottaa miten päin SIM-kortti pitää sinne työntää. Kaikki ovat ensimmäisellä kerralla laittaneet sen väärinpäin. Toisekseen sen poistaminen on saatu oikein vaikeaksi, jossa tarvitaan apuvälineenä kynää tai neulaa. Oikein näppärää. Kamerassa lukee Carl Zeiss, mutta kyllä Kaarlo pyörtyisi jos näkisi mihin hänen nimensä on sotkettu. Eritysesti haastavissa valotusoloissa automaattisalama pilaa kuvat ja ilman salamaa jäädään kuvissa laadullisesti E70-laitteen jalkoihin. Kamera on niin huono, että se oikein yllättää. Resoluutio on kyllä kova, mutta niin kohinakin. Se mikä puhelimessa on ihanaa, on nopeus. Kaikki tapahtuu todella nopeasti ja tunnollisesti. Uusi IDLE on myös jännä, mutta harmillisen huonoksi saatu. Uuteen Idleen saa kyllä 4 kaverinsa kuvaa pikavalinnoiksi, mutta sitten kalenteritiedot eivät näykään enää samassa. Järjetöntä! Idlen kalenterinäyttö on minulle ehkä tärkeimpiä näyttöjä puhelimessa. En muista mitään enkä ole missään, jos puhelimen kalenteriin ei sitä ole syötetty. Nyt kaikille tapahtumille ja kissanristiäisille pitäisi asettaa hälytys. Hälytyksistä muuten sen verran, että esimerkiksi herätykellon oletusmerkkiääni on oikein miellyttävä verrattuna vanhoihin kamaliin. ...

Joo-o, pakkohan se oli tähän näin energiajuomaharrastajana iskeä ja maistaa Olvin uutukaista, Tehotablettia. Kuinka kätevää, voin kantaa 6 tabletin kokoista ja reilut 5e maksavaa tuubia mukanani, ja energiajuoma on valmista milloin vaan, missä vaan, kunhan vettä on vain saatavilla. Kylläpä on hieno ja kylläpä on kätevää. Jännityksellä keittelin tuon keitoksen, kylmää vettä vähän alle suosituksen ja sinne tabletti porisemaan. Kun tuntui siltä, ettei tabu liukene kunnolla kokonaan, vaan jää kökköjä, niin sekotin hetken aikaa lusikalla. Keitos näytti sitten tältä: No, lopputulema on sen näköinen, kuin ko. juoma olisi ollut lasissa 3 viikkoa ja home on ottanut ohjat. Mutta ei, tämä herkullinen keitos on uusinta hottia. Maistaminen oli jännittävää. Ja täysin munatonta. Liemi maistuu väljähtyneelle ja laimennetulle Teholle. Kireys on poissa, juoma on täysin mitäänsanomaton. Makutestiä suoritettiin aina toimitusjohtaja toimitusjohtaja toimitusjohtaja toimitusjohtaja toimitusjohtaja tasolla saakka, mutta samoin tuloksin. Mitäänsanomaton. Teho tölkistä on parempaa. Battery Stripped kylmästä jääkaapista on parasta. Nenään snorttaaminen ja muut jännittävät kikkailut ovat koittamatta, mutta ainakaan suun kautta nautittuna en voi puhua varsinnaisesta nautinnosta. Lähinnä rapaa. Hinta on R-kioskilla yli 5e, joten en oikein tiedä. YHTEENVETO TEHO Energiajuomaporetabletti on täyttä shittiä, joka ei maistu miltään. Kofeiinitabletteja saa apteekista. JB ei suosittele!

Niinhän se menee, että Kolilla pitää käydä. Ja tänä vuonna kuten edellisenäkin vuonna, ajankohdaksi kävi hyvin joulun välipäivät. Tai mitkä päivät lieneekään, kuitenkin siitä tapaninpäivästä eteenpäin. Voi herranen aika kun rinne tuntui pitkältä ja tuolihissi hitaalta, kun on näissä etelän hetelmien keskuksissa pyörinyt. Nyt sunnuntaina käytiin Himoksessa, eikä jäänyt paljon lapsille kerrottavaa. Aika.. mitäänsanomaton paikka. Kolista sen sijaan on sanottavaa ja paljon. Vaikka mäkiä ei ollut auki kuin pielinen, se silti tarjoaa enemmän leveyttä, vauhtia, pituutta ja jyrkkyyttä kuin nämä meikäläisen nykyisen kotipaikkakunnan mäet. Ja hukassahan sitä heti siellä on. Miettii jo, että suksi voisi olla pidempikin kuin 170cm. Oltiin koko perhe, siis minun lisäksi vaimo ja Matsolat. Tellu-urboja kaikki, pl. vaimo joka luottaa laudan viehätykseen. Hiihdeltiin kolmisen päivää Kolilla. Ensimmäiseksi pitää kehua lippujen hintoja. S-kortilla sai oikeasti hyviä alennuksia ja päivälipun hinnalla ei saa Himokselta edes kolmea tuntia. Sitten henkilökuntaa, voiko avuliaampia, lystikkäämpiä ja palvelualttiimpia hahmoja olla olemassakaan? En usko. Ei ainakaan paljoa. Hissi on edelleen säädetty romantikoille ja romantisoida saikin hissin hitaasti lipuessa kohti Kolivaaran (melkein) huippua. Kun pimeä laskeutui, sai rinteessä nauttia kauniisti valaistuista puista ja metsiköistä ja ne olivatkin tunnelmallisia. Miinusta siitä, että rinteessä ei oikein meinannut nähdä mitään. Koska Kolilla hiihto on Parasta ja se on muutenkin äärikeskus, pitää siellä olla myös jonosimulaattori. Ja taas palaamme romanttiseen kahdenhengen tuolihissiin, jonka antiikkiarvo on reaaliarvoa huomattavasti korkeampi. Onneksi pommittajavenäläiset eivät vielä kerenneet iskeytyä paikalle, paitsi Leinoseen. Mut luomu onkin sellanen hit-catcher. Illalla vähän lumeteltiin, otin rohkeasti vähän leveämpää suksea mukaankin, mutta ei onni suosinut tällä kertaa. Ukkokoli oli pommitettu täyteen vaikka luonnonlunta on vain 15 cm. Tosin huhu kertoo että Kolin Telluhurja on aikoinaan vetänyt varmaan vielä vähemmällä lumella. En epäile. ...

Rukasta onkin jo kulunut kuukausi, kun Sappee vihdoin avasi ovensa ja sunnuntain sateisesta Tampereesta lähdimme kohti etelää ja Sappeeta. Matsolaisen kanssa taas, tällä kertaa sukset olivat sentään omat Fischerin AMC 75 sivakat. Keli oli pehmeä, mutta yllättävän luistava, päärinteestä oli lumetettu 90%, yläosa ei ollut ihan täysleveä. Näkyi olevan Verppari- ja Kahsmirisankaria kanssa kokeilemassa Sappeeta, ääripaikka nääs. Halapahan Sappee ei kyllä edelleenkään ole. Hissilippu on kalliimpi kuin Rukalla (30e/4h) ja mitään alennusta ei saanut, vaikka vain yksi rinne auki ja sekään ei täysleveä. Kai niillä on varaa pyytää, sinne keskelle mettää kun ensin ajaa, niin ei sieltä poiskaan lähde parin euron takia. Hiihto oli hauskaa keikuttelua ja rinnehiihdon etusuksikin vaihtelevasti löytyi. Välillä tsekattiin vähän Engerbergin mäkihyppyä ja sitten taas ääricarving. Yhtään isompaa välinesäätötaukoa ei ollut, joka kieltämättä on poikkeuksellista. Kyllä siellä käydä kannatti, mutta jotenki aika kallista. Ja matso taas hauskana. Hyvää: pääsee hiihtämään Huonoa: – kallis

Kirjoitan tätä EEE 901 härpättimellä junassa. Täytyy tähän väliin kehua näitä Valtion Rautateiden IC2 junia. On hiljaisempia kuin pendolinot, on sähköpistokkeita joka penkille ja..no siinäpä ne taisi olla. Ainiin, ei ole ravintolavaunua, jossa joku nahkatakkinen rokkariurpo voi vetää täydet pleksit ja kumartua sitten poliisien tanssiin seuraavalla asemalla. Mutta takaisin laitteeseen. Tämä 901 on ollut meillä jo aika kauan, en muista tarkkaa hankintahetkeä, mutta silloin ei ainakaan ollut lunta.. ihan kuin nytkään olisi. Ehkä reilut pari kuukautta tätä on naputeltu ja mielipide alkaa olla muodostunut. Tuli hankittua Linux-versio, että Windowsin ihanuudesta en tiedä mitään. En myöskään ole asentanut mitään tähän koneeseen, vaan ihan sillä mennään, millä tämä laite on tullutkin. Näyttö on juuri sopivan kokoinen. En oikeastaan kertaakaan ole harmitellut sen pienyyttä, leveys on kuitenkin täydet 1024, joten netin surffailu yleensä onnistuu ilman sivuttain vierittämistä. Lisäksi itse käytän selaimena Operaa, joka osaa skaalata sivut sivuttaissuunnassa näytölle sopiviksi. Näppis oli aluksi todella pieni, mutta nyt tätä kirjoittaessa en juurikaan huomaa kirjoitusnopeudessa eroa täysikokoiseen näppäimistöön. Virhetä tulee ehkä 10% enemmän kuitenkin ja erikoismerkit kuten * tai <> ovat vaikeahkosti saavutettavissa. Ei välttämättä mikään koodauslaite, vaikka olen tällä koodannutkin. Pääasiallinen käyttöhän meillä tälle on kodin kakkoskone irkkailuun ja surffailuun. Siinä en löydä moitteen sijaa. Sen sijaan muissa asioissa sitä löydän. Pitääkö ostaa Mac että saa 1) välittömän heräämisen sleepistä 2) sleepistä heti wlanin päälle? Tällä menee sleepistä heräämiseen ehkä 5 sek, joka ei aiheuta vielä raivoa, mutta wlan saattaa yhdistellä siihen päälle vielä sen 30 sek.. Mitä teet tällaisella koneella ilman nettiyhteyttä? Et juuri mitään. ...

Tähän asti on ollut helppoa, mutta sitten: 14:01 == Britney Spears – My Only Wish Pakottaudun jatkamaan. Alkaako kamelin selkä katketa? Onneksi seuraavana tuleva Matti Eskon biisi pelastaa. 14:14 == Samuli Edelmann – Mä silmät luon ylös taivaaseen ARGH. Samuli Edelmannin virret kyllä iskee sinne kipuhermoon niin kovaa, että työkaverikin alkoi jo ehdotella, et josko voitais kuunnella jotain muuta. 14:37 == Jari Sillanpää – Jouluyön Rauha Tämä soi varmaan jo 4. kertaa tänään. Kyllä kelpaa Jarin teostoilla elellä. Managerin ansiota. Mutta alkaa maistumaan puulta tämä jo, ja illuusio särkyy, kun samat biisit kiertää koko ajan. Ei sillä, että Novalla muutenkaa olisi iso soittolista. 14:48 ARGHHGHGHGHG Aivan käsittämätöntä shittiä. Kaikki joululaulut on jotain uudelleen vetoja, eikä orkkuja. Aivan järkyttävää paskaa kautta linjan. Vielä en silti luovuta, vaikka graafikko jo anelee. 15:20 The Choirboys – Tears In Heaven Työkaverin kommentti ”Tää on ihan hirveetä”. Tää menee kyllä niin käsittämättömän kauheeks, että ei mitään järkee. En tiedä aiheutuuko päänsärky tästä musiikista vai mistä. Voi herrajumala. Kylläpä tuleeki jouluinen olo! 15:43 Canto Finlandia – Tyhjää Sama tarina, uudelleen ja uudelleen samoja biisejä. Tää ei oo enää hauskaa. En löydä tästä kuuntelusta enää mitään huumoria, ja nää biisit on 95% täyttä sitä itteensä. Kuhan tämä koe on ohi, en kuuntele Novaa vuoteen. 16:03 Ei pysty enää. Ei jaksa. Itsetuhoisia ajatuksia. Työkaverit kiristelee. Paha olo. Koe keskeytetään 7h kuuntelun jälkeen. Alun hauskuus hävisi nopeasti ja sen jälkeen iski tasaisen puuduttava rallattaminen. Ja lopussa lisääntynyt määrä Samuli Edelmanneja alkoi sikäli vuodattaa verta korvista, että ei enää. Etsin pelastusta: Astrix – Solaris ...

Tänä vuonna hiihtokauden avaus myöhästyikin edellisistä huomattavasti. Kun ei ole lunta, niin mitenkä hiihdät. No edellisenä viikonloppuna Rukalla kuitenkin oli lunta ja pääsi koittamaan.. Saa nähdä saako tänä vuonna enää hiihdettyä laisinkaan ennen joulun välipäivien kolihiihtoja. No, Rukalle mentiin, kuten kuvioon kuuluu, bussilla. Bussi irtosi Tampereelta joskus klo 17 ja oli perillä joskus neljän jälkeen. Hyvä ajokeli, mutta erityisesti alussa paljon taukoja. Matka meni helpommin kuin viime vuonna. Nyt kavereitakin oli jo enemmän, coreporukkaa Rytsis, Maira ja Matsolainen + sekalainen seurakunta. Lähtiessäkään ei satanut vettä, niin sekin jo piristi. Olin myös vähän parmmin varustautunut matkaan ja sain jopa levättyä vähän Aika rauhallinen bussimatka, sai jopa levättyä vähän, varsinki ku otti pari makujuomaa unilääkkeeks. Aamulla innolla aistimaan hiihtotunnelmaa, peruskiristelyä Rukan lippujonossa. Se toimii joka vuonna tasan yhtä huonosti. Ja esimerkiksi Laskimella oli jotain vuokrasettialennuksia ja myyjäpimut tietenkin ihan sekaisiin niiden kanssa ja jonot seisoo.. Ja kun tännehän tultiin hiihtämään! No, onneksi jonottaa ei tarvitse kuin kerran, sitten jo pääsee sumuiseen Saaruaan hiihdolle. Tänä vuonna oli uutta gearii jonkin verran, sukset, siteet, karkuremmit, housut, takki, lasit, niin oli intoa päästä testaamaan niitä. Ja viikonlopun lopulla vielä hankin kypärän ja sain kuin sainkin alennnusta (huimasti..) Rukalta. Suksien ja hiihtotekniikan kanssa oli kyllä paljon opeteltavaa. Takapainoisesta surffailusta piti päästä vastakiertoiseen taivutteluun. No, kyllähän se tasasella jo loppureissusta onnistui.. Tykit onneksi jauhoi koko ajan sinkkiä päälle, niin ei kukaan ainakaan nähnyt mitään. Piste Rukalla täyttyy kuin laakista tasan puolen yön aikaan, eli jos haluaa pisteeseen, niin puoli kaksitoista kun menee, niin pääsee valitsemaan paikkaa ja saa juomaakin. Puolen tunnin päästä sisään ei enää pääse kuin 4 kerrallaan, kun narikka on niin tukossa. Perjantaina joutui jonossa vähän kiristelemään, mutta lauantaina oltiin jo opittu läksymme. ...

[][1]Batterypullo Läheisestä Siwasta on Batteryt loppu. Käsittämätöntä. Yli viikon ajan ollaan käyty kitisemässä lähes päivittäin monen hengen voimin, että eikö nyt sitä Batteryä saa kauppaan. Kassaneiti jo uhkaili silläkin, että koko Battery Strippedin tekeminen olisi lopetettu. Kyllä se ainakin Batteryn nettisivuilta vielä löytyy. Tradekalle on lähetetty palautetta ja kauppatasolla sitä on myöskin tosiaan annettu. Katsotaan mitä tapahtuu. Onneksi naapurin Anttila pelastaa. Sieltä käsiini löytyi uusi .45l kokoinen pullobattery. Olin skeptinen sen suhteen voiko Batteryä nauttia pullosta, sillä tölkki on kuitenkin oleellinen osa kokemusta. Itseasiassa, maku pullosta ja tölkistä oli hyvin lähellä toisiaan. Pullon suu ei ole limsapullomainen vaan enemmän sellainen laakeampi, kuten mehujuomissa joskus on. Maku on aika lähelle täysin sama kuin originaalissa Batteryssä, eli Strippediin tottuneille vähän lässähtänyt. Pullo ei taas muotoilultaan oikeastaan poikkea mitenkään esimerkiksi Tehon (joka on rapaa) pullosta, josta iso miinus. Näitä ei voi myöskään pinota yhtä jännittävästi kuin tölkkejä, siitä miinusta. Entä vaikutus. Henkilökohtaisesti 33cl kilahtaa välillä nuppiin niin, että ei arvaakkaan. 45cl on liikaa. Sitä voi verrata baaritiskillä klo 03 olemiseen ja arpomiseen ottaisiko vielä yhdet shotit ja pitkän. Samassa vaiheessa ollaan 33cl jälkeen. Enää ei ole mitään saavutettavaa, ainoastaan hävittävää. Olin kuutamolla. Plussat: Battery on hyvää Pullo ei pilaa makua Miinukset: – Battery on kallista, 45cl vielä kalliimpaa. (absoluuttisesti) – Ei saa Strippediä pullossa – Ei voi pinota jännittävästi – ”33cl should be enough for everyone”

Kauppoihin on tullut Big Brotherin kunniaksi Olvin BB Cola. Koska kyseinen myyntiartikkeli on taattu hittituote ja Tampereen keskustassa sijaitsevasta Siwastakin niitä oli viikossa ostettu noin 10 tölkkiä, tunsi JB vastuunsa testata tämän takuuvarman hittituotteen maun. Jotta testiin saataisiin enemmänkin näkemystä, niin testiin otettiin yllätystestaajana mukaan myös Hanna. Tällä tavoin JB toivoo saavuttavansa myös naisnäkökulman testissään. Ensimmäisenä tietenkin tuotteesta tulee vastaan ällömakea kuori, jossa on sydämiä ja kaikkea. Tai no ainakin yksi sydän. BB-kuosissa on myös slogan kuka oikeasti olet. Yleensä Light-tuotteisiin tottuneena tämä oikea Cola oli täyteläistä ja makeaa, makeampaa kuin esimerkiksi coca-cola light tai Battery Stripped. Tai ainakin tuntui siltä. Onhan sokeri erilainen makeuttaja kuin nuo makeutusaineet. Muuten maku on aika perus cola, ei mitään järisyttävää. Jos on juonut Olvin Colaa kaupasta, ei koe mitään uutta. Naisnäkökulma oli kokonaisuudessaan: (liian) makea ja pirskahteleva. Itseasiassa tuote on täsmälleen sama kuin vanha lepakkokola, eli Batman Cola. Ilmeisesti ylijäämä on vain puskettu tölkkeihin ja tölkit tarrattu uusiksi. Eihän siinä mitään, mutta ei kannata ainakaan lisää tuosta BB-tarrasta maksaa. Lopuksi vielä kuva takapuolelta.

Alkutilannehan oli se, että pyörästä oli hukunut avain ja lukko oli visusti lukossa. Pyöräkin on oma, että mitään kataluuttakaan ei oltu tekemässä. No, sitä sitten murtamaan. Itse olin varustautuneena viimeistä huutoa olevalla rautasahan terällä joka maksoi 3e sekä muilla asiaan kuuluvilla virvokkeilla. Ensimmäiset työnnöt olivat hapuilevia, niinkuin ensimmäisellä kerralla yleensä onkin. Tietää kyllä että mitä pitäisi tehdä, mutta ei ole ihan tuttua, että miten. Onnistumisten kautta alkoi tulemaan lisää varmuutta ja sain vakoa sen verran aikaan, että terä alkoi siellä jo pysyä. Sittenhän se ei ollut kuin työnnellä! Ennenpitkää tuli myös sellainen juttu vastaan, kuin hitsaussauman sahaus. En tiedä tuntuiko vaan, mutta hiton tiukalta sahattavalta se vaikkutti. Saakelin hitsaajat. Ite kun olisin hitsannu, niin ei olisi ollut yhtään noin vaikeata sahata. Mutta tässä tapauksessa matkaakin tärkeämpi oli lopputulos!

Kävimme tuossa kuukausi takaperin Gigantista hakemassa digiboksia, piti olla tallentavaa ja pari viritintä ja oikeastaan myös Topfield. Kun Toppyjenkin hinta vihdoin oli tullut vähän alaspäin. Iskimme paikalle ja huomasimme jo kerran palautetun Toppyn hyllyllä alehintaan. 313 euroa. Ei paha. Takuu 2v normaalisti. Myyjäkin siihen tuli sitten, mutta täytyy nyt antaa sen verran palautetta Tampereen Gigantin digiboksiosaston naismyyjälle, että hän on väärällä alalla. Esimerkiksi digiboksin päivittymisen todellisuudesta hänellä ei ollut mitään käsitystä. Käsittääkseni missää Suomen kaapeliverkossa ei ole ikinä jaeltu yhtään päivitystä Topfieldiin, mutta kovin myyjä oli sitä mieltä, että USBia ei tarvi, kun kaapelista päivittyy. No, en antanut tämän ja muutenkin vähän luontaantyöntävän olemuksen haitata, vaan otimme boksin. Saimme myös Viasatin 1kk katselukortin siihen kaupan päälle. Kaikki meni hyvin kunnes yritin nauhottaa TV 1000:lta höm.. laatuelokuvaa keskellä yötä. Nauhotus vissiin pelasi, mutta myöhemmin tallennetta ei voinut katsoa. Yritin kaikilla eri tavoilla ja surffasin netissä, josta ilmenikin, etten todellakaan ole ensimmäinen, jolla tällainen ongelma on ollut Toppyn kanssa. Keskiviikkona sain vihdoin aikaiseksi vietyä boksin takaisin Giganttiin. Olin vähän valmistautunut taistelemaan. Mutta eipä tarvinnutkaan. Palautustiskillä mies katsoi, että laite oli jo kerran käynyt huollossa Gigantin piikkiin samasta ongelmasta. Pitemmittä puheitta hyväksyi kaupan purun (ja minulla kai olisi ollut muutenkin 30pvä tyytyväisyystakuu). Nostin 313e kassasta ja häippäsin. Asiakaspalvelusta jäi hyvä kuva ja minua palveltiin hyvin, joka kieltämättä vähän yllätti minut, kun olen pitänyt Giganttia lähinnä aikamoisena perseilypaikkana. Etua tästä oli meille muutakin. Muutamme kaapelitaloudesta antennitalouteen. Nyt saamme sitten tällä rahalla ostettua antenniboksin. Toinenkin etu on. Ostamamme boksimalli on edelleen myynnissä, paitsi että siinä on suurempi kiintolevy. Ja että hinta on halvempi. Nyt hinta oli 289e. Ilmainen kuukausi katselua, rahan säästöä pari kymppiä ja vielä boksin vaihtaminen kaapeli -> antenni, kaikki onnistui laakista. Tämähän menee kuin elokuvissa. ...

Vaikka Eberissä jo käytiinkin vähän lanailemassa, niin en voinut mitenkään vastustaa kiusausta, kun Matso puheli Sappeeseen menosta. Kiitokset välinesponsori Pylkkänen & Rajala & Hautere, sain sukset ja tangot ja sauvat ja ei muuta kuin menoksi. Vaikka oltiinkin vähän vuorilla aiemmin, niin se ei mitenkään ollut sammuttanut rinnehiihdon hienoutta Suomessa. Itseasiassa henkilökohtaisesti ahdistaa suuresti ihmiset, jotka 5 kertaa Serenassa käytyään ja kahdesti Chamonixissa ilmoittaa, ettei Suomessa voi enää hiihtää, kun on niin pienet rinteet heille! Liian usein heidän hiihtoaan katsoessa ihan kotisuomessa huomaa, että reeniä Suomessakin voisi olla lisää. No se siitä. Suksena K2 Apache Outlaw pelasi oikein kivasti, vaikka tuntui että side on mountattu aika taakse. Sappeen hinnat oli sikamaiset, mutta se on kai pelin henki näissä keskuksissa. Kausikortti 435 Eur! Käytössä sama systeemi kuin Eberissä, harmi vaan että lippu jäi sinne :) Keli oli erittäin pehmeä ja huonosti luistava, mutta hauska. Hiihto oli helppoa, vauhti ei jostain syystä pelottanut (ja sitä ei saanut) ja pitkästä aikaa oli jännittävää koittaa laittaa telemark-suksea kantilleen. Ei tullut Engelbergissä varsinaisesti leikkailtua hirveästi Elanin M999 -suksella. Noo, sellaista sohjosurffailuahan se todellisuudessa oli. Sopivan leppoisanhenkinen paikka oli, ehkä kun väkeä oli aika vähän niin näyttäytymistarvettakaan ei sitten ollut. Kokeiltiin Matson kanssa myös vähän feikkilaskua, alun könyämisen jälkeen vähän sain ideastakin kiinni, mutta ei se hyvin mennyt :) Matso oli enemmänkin tekijä. Sattumalta tavattiin Eberituttujakin siellä, Matso oli villillä päällä vaikkakin sairaana väsyi nopeasti. Mulla oli kanssa kivaa, parhaita tapoja kuluttaa harmaata sunnuntaita. Aina ei voi olla bluebird ;) ...

JB kävi lisävoimin katsastamassa uuden Nääspeksin. En ollut ikinä ennen käynyt, joten en todella tiennyt yhtään mitä odottaa, ja repeatilla soiva Tea Hiilloste ei ainakaan vähentänyt alkuhämmennystä. Jos joku nyt ei tiedä, että miten homma toimii, niin selvitän vielä. Eli näyttelijät näyttelee, mutta yleisö saa huutaa väliin, esimerkiksi ”laulakaa”. Ja näyttelijät sitten laulaa. Eka puoliaika meni siivillä, homma oli hauskaa ja tuoretta. Toinen puoliaika taas alkoi lauluhuutojen takia venymään vähän turhankin pitkäksi, ja ei oikein jaksanut enää keskittyä. Lähdimme teatterista pois 4h myöhemmin kuin tulimme.. Se oli vähän liian pitkä. Yhteenveto: Hauska Uus juttu mulle – Liian pitkä Lyhyt tarina sen vuoksi, kun tänään Sven Sonite nousee taas lauteille :)