JB Testaa on Jasmon blogi

JB testaa: Ruokaboksi – myös Ruokaboksi koodi

Thu, 11 Mar 2021 16:11:36 +0000

Tässä postauksessa kerron ensikokemuksistani Ruokaboksin kanssa. Jos sinua haluttaa kokeilla, saat 20e alennusta käyttäen ruokaboksi koodia 8SNQ. Pääset suoraan tilaamaan kokeiluboksin tästä.

Ruokaboksi kokeilussa

Koronan myötä ja vähän ennen koronaakin on kokeiltu ruuan verkkokauppoja, nimenomaan Keskon ja Ässän versioita. Ja vaikka alkutilanne oli aika huono, kohentuvat palvelut kovaa vauhtia ja Ässän uusi betaversio vaikuttaa jo ihan hyvältä melko karmaisevan Foodie-kokemuksen jälkeen. Vielä kaipaisin hieman hintakilpailua lisää noihin keräilymaksuihin.

Mutta liian usein on ollut sellainen tilanne, että ei oikein keksi mitä sitä söisä. Turhan monta kertaa viimeisten viikkojen aikana ollut uunilohta tai pasta carbonara tai makaronia ja jauhelihakastiketta – perus lapsiperheruokia. Ei niissä oikeastaan edes ole mitään vikaa, mutta harvoin sitä ajattelee, että nyt repäisen tekemällä kanaa curry-kastikkeessa, kun sitä viimeksi on ollut jopa 2 viikkoa sitten.

Lähipiirissä kokeiltiin Ruokaboksia. Minua hieman arvelutti palvelu, jossa joku muu päättää mitä syön, minulle jäisi valmistamisen vastuu ja todennäköisesti maksan vielä preemiota tästä kuratoidusta ruokailusta.

Mutta, sitten oli taas yksi kerta kun googlettelin reseptejä ”mitähän syötäisiin” sohvalla ja google-mainos ilmoitti, että nyt tästä sais 10e alennuksen Ruokaboksista, kokeile sitä. Ja sittenhän kokeiltiin.

Ruokaboksi verkkopalvelu

Ruokaboksin käyttäjäkokemus oli sellaisella tasolla mitä nyt voi nykyaikaiselta järjestelmältä odottaa. Hieman WordPress ilmoitteli itsestään, mutta ei liikaa. Ei haitannut.

Maksukortin syöttämisen jälkeen saa seuraavan 10 viikon boksien tulemista säätää. Voit siis perua tai hyväksyä boksin saapumisen seuraavien viikkojen osalta. Boksi saapuu aina maanantai-iltana.

Tässä on yksi kauneusvirhe. Jos haluan kokeilla boksia, laitan tietysti kaikkien muiden viikkojen boksit ”peruttu” tilaan, jotta ei vahingossa tule ylimääräisiä. Joka viikko ilmestyy aina uusi viikko säädettäväksi (rullaavasti seuraava viikko) ja huolimatta mistään muista säädöistä, se uusi viikko on aina toimitettavassa tilassa. Eli jos olet perunut kaikki muut boksit, niin ensi viikolla löytyy 10 viikon päähän yksi boksi joka on toimitusjonossa. Siinä on toki aikaa muuttaa tilannetta, mutta jos vain tilaa ja unohtaa, niin 10 viikon päästä alkaa bokseja tulla. Tästä tosin tulee muistutusviestejä.

JB testaa: Polar Vantage M

Mon, 12 Aug 2019 18:17:36 +0000

Kaksi ja puoli vuotta sitten innostuin treenaamisesta (edes vähän..) enemmän. Diplomi-insinöörille oli loogista hankkia Polarin V800 sykemittari, että saa träkättyä kaikki liikkumisen ainakin jollain tasolla ja olihan V800 parasta mitä ainakin Polar&Suunto saralta oli tarjolla (Garmin ei minulle koskaan ole ollut tuttu).

V800 ei koskaan ollut mikään seksikkäin pakkaus, mutta ominaisuuksiltaan kattava (liiankin). Ranneke oli kuitenkin suomeksi sanottuna huono ja paksu kellon rakenne oli omalle ohuelle ranteelle vähän haaste.

No, sitten täytin 36 vuotta (!!!) ja sain syntymäpäivälahjaksi Polar Vantage M -sykemittarin.

Se on aika erilainen kokemus kaikkiaan.

Ranneke on mukava, kokonaistunnelma on ohuempi, kevyempi, huomaamattomampi. Ominaisuuksia on joltaiin osin enemmän, mutta jotain myös puuttuu (verrattuna V800). Kyseessähän on köyhän miehen malli Vantage M, eikä tosiurheilijan versio (Polar Vantage V Titan).

V800:een verrattuna latausjohto on aika paljon fiksumpi ja käyttökelpoisempi. Aikaisempi V800 version latausjohtohan toimi eräänlaisella pihtiotteella ja sen kanssa oli aina vähän vaikeuksia.

Kellon näyttötaulu väreineen on tietysti aika eri tasoa kuin vanha kaksivärinen. Unen mittaus toimii ihan kivasti. Kello oli kovin ihmeissään kun yhtenä yönä tuli yöunia vaan 15 minuuttia lentokoneessa ja mietti itsekin että Why there is no sleep data? Tiesin kyllä vastauksen.

JB testaa:Kuinka poistaa punaviinitahra

Fri, 03 Jun 2011 15:35:32 +0000

Kävipä kerran niin, että Puolassa golfkierroksilla tuli housuun punaviinitahra.

[][1]

Ups

Kun aloin sitten selvittämään, että kuinka tahra saadaan pois housusta, oli aika pessimistisiä vastauksia, olihan viini kerinnyt jo viikon verran hautua housuun.

Kokeeksi Frantsilan Kehäkukasta köntsä sappisaippuaa

Ensin käsittely saippualla ohjeiden mukaan, sitten konepesuun (housut kestivät vain 30 asteen pesun, joten viileässä vedessä mentiin).

Pesutulos oli jännittävä, mutta vihdoin kone lopetti pesemisen:

Ei laikkuja. Ei edes niin paljoa värieroa, että kamera sen olisi saanut poimittua, sopivassa valossa silmällä näki että missä läikkä oli.

Sappisaippua kova. Maksaa alle neljä euroa Frantsilan Kehäkukassa, että jos sillai funtsii, niin melko edukasta puhtaanapitoo.

Tämä ei ollut ehkä jännittävimpiä postauksia, mutta arjen dramatiikkaa!

JB testaa: Etelä-Ranskan hiihdot

Wed, 16 Feb 2011 20:50:04 +0000

Tällä kaudella ei pitänyt mennä mihinkään alpeille. Ei olevinaan ollut varaa, eikä aikaa. Mietittiin, että johonkin pienempään paikkaan voisi mennä, jos olisi vaikka lunta, niin ei tarvitse kieli vyön alla juosta ja taistella hissijonoissa. No, suunnittelua vain, eihän me mihinkään mennä.

Sitten tuli lumet. Vaikka Struven äärihiihdot tietysti tyydyttää suomalaisen riiraiderin, oli hiihtofilmien katsomisen jälkeen pakko lähteä johonki hiihtämään. Engelbergistä ei tällä kertaa simomajoitusta löytynyt ja pienempää paikkaa etsittiin, niin tikka osui kartalla kohtaan Serre Chevalier. Lento Milanoon, auto alle ja mestoille.

Päivä 1.

Pirkkala, Tampere. Kylmän kostean, minä tunsin .. Pirkkalan. Kuivien säätiedotusten sävyttämät lähtötunnelmat. Raikkarin lennolla ei tarjoiltu ruokaa (edes rahalla). Magners oli hyvä. Bergamon lentokentältä autot alle ja suoraan kohti Serreä.
Ainut, että kello oli 16, oli perjantai ja olimme Milanon ohitustiellä. 4 kaistaa ei riittänyt suuntaansa autoille, vaan jonot pysähtelivät. Otimme ruokatauon, ajattelimme, että ehkä sitten helpottaa. Ruokailun jälkeen oli pimeä, ruuhkaisa ja pysähtyilevät jonot.

280 kilometrin matkaan saatiin kulutettua melkein kuusi tuntia. Milanon möhinöistä selvittyämme olikin sitten Torino ja sama meininki. Italialainen liikennekulttuuri tuli melkein crash-coursena tutuksi.

Koska varsinainen majoitus alkoi vasta lauantaina, oli meillä yksi yö yhden tähden (!) hotellissa Brianconissa. Yö + ravitseva aamupala (patongin pätkä ja croisantti) maksoi koko 6 hengen köörille sen 180 euroa.

Hotelli oli ilmeisesti jokin perhehotelli ja englantia osaamaton hotellinpitäjä oli jo nukkumassa saapuessamme paikalle hieman klo 22 jälkeen. Onneksi hänellä oli joku tuttu puhelimen päässä, joka osasi englantia, niin pelkällä käsien heiluttelulla ei tarvinnut kommunikoida.

Päivä 2.

Monetier, Serre Chevalier. Kuivaa ja aurinkoista, kuten oli odotettukin. Nollaraja huitelee jossain 3300 paikkeilla. Topissa oli kuitenkin ainakin joidenkin mittareiden mukaan vielä -1. Säästämme hissilipuissa, ostamme vain yhden huipun lipun. Laskemme heti toiselle huipulle, jossa joudumme neuvotteluun ja aneluun hissinaisen kanssa siitä, pääsisimmekö me viattomat turistit nyt kerran vielä ylös, vaikkei lippua olekaan.

JB testaa: Struve uudelleen

Tue, 01 Feb 2011 20:58:40 +0000

Aiemmin pölhöillessämme Jämsässä Struven ketjun paikkeilla olimme Oravivuoressa. Jotkut varmaan muistavat tarinan kahdesta vapaalaskijasta, jotka lähtivät Jämsän maastoihin hiihtämään putikkaa vesisateessa. Matka oli mieleenpainuva.

Oravivuori ei koostaan huolimatta oikein lunastanut asetettuja odotuksia. Tänä vuonna tutkimusta tehtiin netin suosituimmissa tietopalveluissa (relaa.com) ja päädyttiin siihen että Jämsän Struven ketjulla on vielä muutamia kukkuloita, joille täytyy käydä kiipeämässä. Kevään ensimmäisenä kauniina aurinkopäivänä kävimme tuumasta toimeen.

[][2]

Ei muuta kuin matkaan

Jutun moninaisesta kuvituksesta vastaavat Jasmon surullisen kuuluisa Samsung Galaxy S, Matson kuvausmultimediapuhelimien ykkönen, eli N8 ja Tomin pokkari. Voitte arvuutella mikä kuva on milläkin otettu.

Tällä kertaa ensimmäisenä paikkana oli Vaaruvuori. Vaaruvuori on noin 120m korkeuseroltaan oleva osittain suojeltu kukkula, jonka laella on vaellusreitti ja jotain muuta sellaista.

Vaarun jyrkkä

Menimme tietysti luonnonsuojelualueiden ohi kohti harvaa mäntymetsää, kuten Relaassa sanottiin. Skinnailu ylös meni helpohkosti, ainoastaan minulla oli taas ongelmia skinien kanssa. Ne eivät ole enää ihan uudet ja ne ovat myös 25mm kapeammat kuin sukset, jolloin käy aika herkästi niin, että reunat kannattavat suksea ja skini lipsuu.

No siitä huolimatta ylös päästiin. Harvaan mäntymetsään.

Harvuus o suhteellista

Tälläkään kertaa lumet eivät olleet aivan sellaisia kuin olisi pitänyt olla. Lisäksi harva mäntymetsä olikin louhikkoista sekametsää, jossa oli paljon kaatuneita puita ja muita jännittäviä yllätyksiä. Aika Paha Koli henkinen kaikkineen.

Mutta ei jäänyt harmittamaan. Tällä kertaa olimme ottaneet ensimmäisestä kerrasta opiksemme ja mukana oli makkaraa (myöhempää käyttöä varten), leipää, kahvia ja vaimon leipomia herkullisia mokkapaloja. Eväspuoli oli siis kunnossa.

JB testaa: Mustavuori

Mon, 20 Dec 2010 19:39:23 +0000

Aina ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan. Tai Mustavuorta kauemmaksi hiihtelee.

Tässä viime aikoina on tullut käytyä tuolla Sappeessa hiihtelemässä, kun on tehnyt mieli hiihdellä. Tai eritoten viime vuonna kävin monta kertaa. Tänä vuonna käytiin jo kertaalleen Matson kanssa Sappeessa ja oltiin kummatkin ihmeissään, että miksi me täällä käydään, kun hiton tylsä paikka. 4 tuntia menee reissuun vähintään, hiihto ei ole kaksista ja hinnat ovat hirveät.

Joskus voit nauttia Sappeessa sitten jonottamisesta.

Mutta miksi mennä Sappeeseen, johon on hiton pitkä matkakin, kun Mustavuori on ihan lähellä. Korkeuseroa sanoovatten 80m mitanneen, tiedä sitten kuinka selvänä. Profiili hyvin yksinkertainen. Lähtee viettämään ja viettää jonkun matkaa ja sitten tulee hissi. Ihan kiva. Tämmönen lussu kaveri saa jonku 8 käännöstä 16m kääntösäteisellä tellusuksella tuohon. Haha.

Nopeita kierroksia. Keppiurpot vähä haittaa, mut jos niitä ei ole niin aivan passeli.

Aivan sikakallis paikka sekin, 20e / 2h tuollaisessa tönössä. Ja tänään mentiin illalla joskus kuuden jälkeen, paikka menee kasilta kiinni ja silti ottaa täyden hinnan. Aivan pyllystä.

No, pari kertaa vuoteen jos käy ja jättää Sappeet käymättä, niin tämähän on säästöä. Makkispekkiksiä ei tullut testattua, mutta sekin on ehkä ihan hyvä asia.

YHTEENVETO
Hyvää:

Lähellä
Kierroksia saa nopeasti
Muoto on ihan hyvä

Huonoa:
– Nihkee myyjäakka
– Valot on vissiin Kolin nykyisiä edeltävät valot uusiokäytössä. Eli onnettomat tuikut, jotka ei näytä mitään.

JB suosittelee muutamia kertoja kaudessa, ei ehkä pääkaupunkiseudulta kannata tulla kuin kerran kauteen.

JB testaa: Ruka 2010

Tue, 07 Dec 2010 20:03:28 +0000

Tadaa! Taas oltiin Rukalla ja lukijat jo odottavat minkälaista marmatusta ja itkemistä etelän hetelmistä, kalliista hinnoista ja paskoista rinteistä nyt tulee. Ehkä tulee, ehkä ei.

Tällä kertaa ei otettu Mazdaa matkaan, vaan saksalaisittain liikuttiin nelivetoaudilla, joka varsinkin takaisin tullessa tuli ihan tarpeeseenkin. Menomatka oli yhtä paussia. Ensin logistiikkapäällikön piti saada kurkunkostuketta Orivedeltä, sitten jo jäätiinkin syömään johonkin legendaariselle Jyväskylägrillille, siitä Kuopioon shoppailemaan ja ahtamaan auto niin täyteen, kuin se vaan näillä luonnonlaeilla on mahdollista.

Ja silloin oltiin vasta puolivälissä. Kenen idea on a) mennä aina Rukalle b) aina ajaa sinne? Tahko olisi puolet lähempänä..

Mökki oli sama kuin viime vuonnakin, eli sinne mahtui ihan hyvin. Väkeä oli tällä kertaa hieman enemmän, 15 jamppaa selasi reissulehtiä illat.

Mites se hiihtäminen sitten? Kävin syksyllä poistamassa Camusta puoleen hintaan Movementin Jamit. Se on sellainen joku reilu 180cm sivakka, jossa on mukavan lyhyt kääntösäde ja keskellä on leveyttä 85mm, kuten puuterisuksessa pitää ollakin. On meinaan hyvä suksi. Matsolainen sen tietysti hiveli ja viimeisteli ennen lähtöä jumalaiseksi, mutta veikkaan että osa oli suksenkin hyvyyttä. Rukan rinteet antautuivat sukselle sata nolla.

Tähän kun liitetään vielä uudet tellumonot (T1), niin tuntuma alistamiseen oli hyvä. Rukalla. Ruohos Anan innoittamana lähdin tietty laskemaan myös väärinpäin, mutta luistopuoli ei meinannut pysyä alapuolella.

Mutta ei isompia angsteja rinteistä tai jonoista. Tai no vähän jonoista. Mikä siinä on, että sitä Saaruan tuolihissin jonoa ei saada fiksattua järkeväksi, että olisi ihan oikea sinkkulinja ja sitten se neljä porttia. Kunnon häröpallo se jono, ollut jo 5 vuotta.

Mutta rinteet riitti juuri ja juuri kolmen päivän laskuihin. Kelo-puolelta löytyi välillä piristävää vaihtelua, eturinteet jäi aika vähille laskuille, koska ne oli lanattu keltaiselle jäälle ja se oli (kylmän) tuulen puolella. Valaistusolosuhteiden (helevetin pimeä) vuoksi laskimme iltavuorossa (alkaen noin klo 15), jonka vuoksi rinteet oli ottaneet jo hieman itseensä alkupäivän hierojista.

JB testaa: Samsung Galaxy S

Sun, 14 Nov 2010 11:30:30 +0000

Aiemmin tuossa olikin jo voihketta ja lätinää Samsung Galaxy S:stä, mutta silloin käyttöikää oli vasta varsin vähän takana. Koko kauheus ja komeus on paljastunut vasta myöhemmin.

[][1]

Samsung Galaxy S

Alunperin ostin uuden puhelimen, sillä vanha Nokian 5730 ei enää tuntunut tarpeeksi kuulilta kaltaiselleni tekniikan kosmopoliitille, jona itseäni pidän. Nokian N8 oli vasta tulossa, ties milloin, ja se ei vaikuttanut tarpeeksi trendikkäältä. iPhone taas vaikuttaa trendikkäältä, mutta heteromiehelle (tiedoksi vain Päivi Räsänen!) ei oikein maita Steven tapa tuuppia kakkoseen pitkin matkaa.

Joten silloin oli Samsung Galaxy S kuuminta hottia. Parin viikon odotuksella sellaisen sitten sai. Unboxasin puhelinta vessassa, siltä varalta jos pelkkä näkeminen saa housut kastumaan, jos tiedätte mitä tarkoitan. No, laatikko oli hieno, omppukavereilta kopioitu, mutta akkua ei ollut yhtään ladattu, joten kostumiset jäi väliin.

Käyttöönotto ei mennyt niin kuin ohjeissa luki. En tiedä miksi, mutta sellaisia kyselyitä ja välivaiheita, joita ohjekirja ehdotti, ei ollut eikä tullut. Ehkä softaversiot olivat päivittäneet aloitusta sen verran, että käyttöohje, joka on muuten täysi vitsi, ei ollut kerinnyt päivittyä.

SGS on sellainen värkki, jolla ei tee yhtikäs mitään, jos ei ole kiinteää dataveloitusta. Tosin kai Suomessa kaikilla älypuhelimen hankkijoilla on kiinteä dataveloitus. Tai jos ei ole, niin ota. Itse aikoinani (Nokia 5730 kanssa), pohdin, että pitäisikö upgreidata vanhasta 4e/25Mt datapaketista kiinteähintaiseen rajoittamattomaan pakettiin. Upgreidasin ja seuraavan kuukauden datasiirto oli 1,2 Gt..

Asentelin aluksi kaikki perusjutut, yhdistin puhelimen Twitteriin ja Facebookiin ja Google-tiliini. Sen jälkeen huomasin että näin ei olisi kannattanut suorilla tehdä, vaan vähän ajatella. Mutta ajattelu oli vaikeaa, koska ei tiennyt, mitä puhelin tekee, kun sen yhdistää kaikkiin noihin värkkeihin. Käytännössähän se tarkoitti sitä, että yhteystiedot monistuivat osoitekirjaan ja niitä piti käydä sitten käsin yhdistelemässä. No, yhdistelyn jälkeen tietysti ressi loppui, koska synkkasin osoitekirjan Googlen kanssa ja nyt ongelmaa ei enää ole. Google Synkki toimii siinä määrin hyvin, että vaikka olen resetoinut (tästä myöhemmin..) puhelintani useaan otteeseen, kaikki yhteystiedot sun muut palautuvat automaattisesti Googlelta puhelimeen.

JB testaa: Messukylän hikikebab

Sun, 10 Oct 2010 07:25:21 +0000

Nythän kävi niin, että Messukyläntien varteen on tullut uusi kebab-paikka jonkun muun paikan tilalle erääseen ränsistyneeseen taloon. Vaikka talon julkisivu ja takaosa näyttää siltä, että se romahtaa minä hetkenä hyvänsä, on siihen remontoitu sisälle ihan hyvät kebab-paikan tilat. Historian ja talon ulkoasun vuoksi innokkaatkaan kebabnistit ei uskaltaneet käydä siellä, joten JB tunsi vastuunsa ja lähti testaamaan kyseisen paikan 3 hengen testiryhmällä. Kebabnälkää pohjustettiin 3 tunnin ulkoilulla.

[][1]

Testiryhmä odottaa kebabin saapumista

Huomaa komea tiiliverhoilu taustalla. Tilat olivat, ainakin vielä, puhtaat, eikä paikka ollut lähellekään niin hikinen kuin olettaa saattoi. Lasit oli käännetty mäkistä, ja kuten alla olevasta kuvastakin huomaa, niin tuttu mäkkilogo siellä laatikon kyljessä pilkistää. Sisällä oli melko lämmin.

Markkinoinnin 101 oli jäänyt tankkaamatta, kun ulkona mainostettiin että kebabit ja pizzat alkaen 5 eur, mutta sisällä ilmenikin, että kaikki maksaa nyt avaustarjouksena 3,60. Hinnasta ja kassakoneesta voi päätellä myös, että kirjanpidon peruskurssi ja verotuksen ABC ovat jääneet heikommalle huomiolle.. Mutta sinänsä nämä asiat eivät poikkea muista kebabbiloista.

[][2]

Messukylän Hikikebab, vimpan päälle hieno sisältä

Varrasta ei näkynyt, mutta myöskään mikron kilahdusta ei kuulunut. Ehkä kello oli revitty mikrosta irti (vinkki vaan sinne Lahteen). Annokset tulivat nopeasti (tosin paikalla ei ollut meidän lisäksi muita odottamassa ruokaa), niiden koko oli hyvä ja maku oli ihan ok. Ei mikään jumalainen (tykkään esim Drinan mätöistä aika reilusti enemmän), mutta ei myöskään mikään rasvavelli.

JB seikkailee androidimaailmassa

Sun, 05 Sep 2010 18:07:24 +0000

Tämä on ensimmäinen ei-Nokialainen puhelin, mikä kädessäni ja taskussani on koskaan ollut. En ole käyttänyt tai omistanut Ericssoneja tai muitakaan epäisänmaalaisia merkkejä. Mutta nyt omistan: Samsung Galaxy S.

Koska puhelin ei ole vielä ollut minulla kuin viikon, niin mitään oikeaa testiä en vielä voi kirjoittaa, mutta tänään bongasin Aamulehdestä sen tason kirjoituksen, että siihen oli pakko reagoida. Nimittäin tämä mobiilialaan erikoistunut toimittaja kirjoittaa Androidista ja Galaxy S:stä otsikolla Nokiantappajalta puuttuvat aseet. Otsikon jälkeen toimittajan järki himmenee:

Android osoittautui testin aikana varsin epävakaaksi. Puhelin jumittuu yksinkertaisissakin toiminnoissa kuten valokuvatessa ja jopa puheluun vastattaessa. Näitä niin sanottuja älypuhelimia käytetään ahkerasti sähköpostien lukemiseen ja kirjoittamiseen. Tässä on Androidin toinen heikkous: sähköpostiohjelmassa on vakavia puutteita. Se jumittuu, eikä ajoittain hae uusia sähköposteja. Pahimmissa tapauksissa sähköpostiohjelma menee sekaisin ja näyttää eri viestiä, minkä käyttäjä on valinnut. Ohjelma jopa lähetti itsestään vanhan sähköpostiviestin kolmannelle henkilölle.

En epäile etteikö näin olisi voinut käydä, tuskin toimittaja sentään valehtelee. Mutta kun kaveri testaa Samsung Galaxy S:ää ja puhuu samaan aikaan, kuinka Android-puhelin jumittuu valokuvatessa ja puheluun vastattaessa, ei voi oikein ottaa tekstiä vakavasti. Mitä sieniä tämä kaveri on syönyt? Ei itsellänikään ole ollut android-maailmassa pelkkää ihanuutta, Google kalenteri ei suostu kunnolla synkkautumaan, enkä tiedä miksi (enkä ole jaksanut vielä aloittaa valtaisaa googletusta). Mutta jos olisin tämä toimittaja, niin en paljon ilkkuisi Galaxy S:n sähköpostiongelmista. Nimittäin minulla oikeastaan ainut syy puhelimen vaihtamiseen oli tietysti halu kokeilla uutta ja se, että Nokian värkkien sähköpostiohjelmat – mitä niistä nyt haluaakaan käyttää – eivät toimi riittävän hyvin, jos ollenkaan. MfE:n asentamisen jälkeen akkua saakin olla aina irroittelemassa. Itselläni ei noita muita toimittajan ongelmia ole ollut.

JB testaa: Kickup Pure Effect

Wed, 21 Jul 2010 13:14:33 +0000

Pitkästä aikaa Jasmon blogi on saanut energiajuomaa testiin. Huhuja on kuultu myös TEHO energiavedestä, mutta se on jäänyt vain huhujen tasolle. Myöskään Battery Shottia ei ole tullut testattua, lähinnä sen takia, että pidän Batterystä enemmän maun kuin vaikutuksen takia.

Mutta sitten Kickupiin. Tämä ruotsalainen energiajuoma ei ilmeisesti ole varsinaisesti energiajuoma, siksi pullossakin lukee functional drink. Tätä juomaa saa tällä hetkellä Suomessa ainoastaan Sportia Tammistosta ja 33cl puteli maksaa ainoastaan 1,50€. Makuja on tällä hetkellä saatavilla kolme ja makujen lisäksi myös sisällöt hieman vaihtelevat.

Kickupin idea on olla luontaisempi ratkaisu energiajuomille, siinä ei ole kofeiinia eikä tauriinia (mutta on guaranaa) ja siinä on vitamiineja ja antioksidantteja. Tauriinin ja kofeiinin puutteen vuoksi juoma ei myöskään maistu samalle energiajuomahapolle, kuten kaikki muut energiajuomat.

Vaan se maistuu hyvälle. Erityisesti Red Berries ja Green Berries -maut olivat hyviä ja Gold Berrieskin voittaa monet perinteiset energiajuomat. Maku on mehumainen, mutta kuitenkin kirpakka, mutta ei kuitenkaan samalla lailla poreileva kuin limonaadi. Itseasiasa innostuin vähän mausta ja jos tätä saisi täältä Tampereelta, voisin töihin mennessäni viedä mukanani tai ehkä jopa vaihtaa (ainakin kerran) töiden battery-lavan kickup-lavaan. Kokeeksi.

Piristävä vaikutus jäi kuitenkin näkemättä. Nautin tätä juomaa juuri ennen nukkumaanmenoa, eikä nukahtamisessa ollut ongelmia. Kuitenkin autoillessa tätä juodessa huomasin vireystilan kohonneen, apatiasta murjotukseen. Valitettavasti mikserinä en juomaa kerinnyt testata, kun putelit loppuivat kesken.

Pullo on myös melko hienon näköinen, Burtonilta kopioitu nuoli on ihan kiva logo ja kyllä tämmöinen vaihtelu tekee happosuulle hyvää.

JB testaa: OpenOffice, 3-sarja

Mon, 07 Jun 2010 20:05:54 +0000

Joskus sitä vanhemmiten huomaa, kuinka sitä nuorena on ollut tyhymä. Minulla on blogissa postauksia aina vuodelta 2005 saakka, jossa kehun OpenOfficea. Eikä siinä mitään, mutta kun yksi kerta ei ole edes riittänyt, vaan vika päässä on esiintynyt useamminkin, esimerkiksi samana vuonna kehun OpenOfficea käytettävyydeltään ja ongelmattomuudeltaan. Ilmeisesti muutaman sivun harkkatyöt ja raportit eivät ole saaneet totuutta esiin.

No, kandityön yhteydessä maailman realiteetit antavat jo viitteitä, kun tuskailen OpenOfficen otsikoiden numeroinnin kanssa. Kandityön teen kuitenkin loppuun työsuhteessa kouluun ja käytin loppuajasta Microsoft Wordiä. Wordin kanssa sai olla tarkkana, ettei numeroinnit yhtäkkiä hävinneet kuvista.

Lopulta jossain koulutyössä OpenOfficen käyttö oli mahdotonta, koska se tekee kuvaotsikot tekstikehysten sisäpuolelle. Hermot meni napakasti ja viimeisimmässä käyttämässäni OO versiossa (3.2.0) kehysten kuvaotsikot (caption) menevät edelleen kehyksen sisäpuolelle, joka on käsittämätöntä enkä edes tiedä voiko sitä muuttaa jostain. Jos joku tietää, niin nyt on hyvä aika kertoa.

Nimittäin tilanne dokumenttien kirjoittamisen saralla ei ole viime vuosina pahemmin parantunut. Vaihtoehtoja on kaksi, OpenOffice ja Microsoft Word. Aloitin kirjoittamaan diplomityötäni OO:lla, oikeastaan hieman uteliaisuuttani, rahasta ei ole kyse, saisin Wordin koululta ilmaiseksi. Ei ehkä olisi pitänyt. Nimittäin uudessa 3.2.0 OpenOfficessa (nyt on juuri julkaistu 3.2.1, jota en ole kerinnyt testata) ei toimi edes perustoiminnot. Esimerkiksi sisällysluettelo, en vain saa sitä muotoiltua mitenkään järkevän näköiseksi. Wordissä sen sijaan jopa oletuksena sisällysluettelo toimii. Nyt OO:ssa sisällysluettelossa sivunumerot eivät tasaannu oikeaan reunaan. Ei vaan tasaannu. Olen poistanut sisällysluettelon sata kertaa ja yrittäny asettaa uusiksi, mutta ei auta. Ei toimi.

JB testaa: miXXed up Energy Drink Classic

Mon, 24 May 2010 15:31:24 +0000

[][1]

0.25l tölkki

Nythän kävi niin, että toimiston Batteryvarastot olivat tilapäisesti ehtyneet. Onneksi myös kakkapaperi oli lopussa ja samalla toimituksella sain tilattua myös energiajuomaa. Koska edellinen kokemukseni miXXed Upista oli niin lupaava, halusin pitäytyä samassa merkissä, mutta eri maussa.

Näiden kahden eri maun perusteella miXXed upit ovat kaikki samanlaisia juomia. Niissä on sama pohja ja päälle lirutetaan joku maku. En oikein tiedä miltä tämäkin juoma maistuu, ehkä paras sana kuvailemaan on happo.

Tavallaan näitä ei kannata erikseen edes vertailla, on vähän kuin söisi vadelman makuisia karamelleja ja sitten mansikan makuisia ja miettisi kumpi nyt on parempaa. Energydrink.fi:ssä on tarkempaa keskustelua tästä.

Halpahan tämä on ja siksi kiinnostava. Taitaa noin 80 senttiä maksaa lidl-tavarataloissa. Ota kokeeksi mukaan, kun seuraavan kerran lidlissä pyörähdät.

Yhteenvetona voisi sanoa näistä miXXed upeista yleensä, että nämä ovat parhaita juomia heti Battery Strippedin jälkeen.

JB testaa: Mixxed up Cassis

Thu, 25 Mar 2010 14:38:12 +0000

Tänään Jasmon blogi jatkaa testisarjaansa energiajuomien parissa. Laatukauppa Lidlistä löytynyt miXXed Up Cassis -energiajuoma päätyi työpöydälleni alle 80 snt tölkkihintaan (25cl).

Peruslähtökohtahan näihin uusiin energiajuomiin on aina melko kriittinen ja epäluuloinen. Battery Stripped on se juttu ja muut tulee perästä.

Mixxed Up Cassis on kuitenkin ensimaistamisella oikeastaan aika hyvää. Se ei ole kovin metallinen, kuten Sinebrychoffin energiajuomat tuppaavat olemaan, vaan luotaisen sokerisen pyöreä ja voimakkaan mustaherukkainen. Energiajuomakäyttäjien keskuudessa juoman maku saa lähinnä positiivisia kommentteja, joskin myös negatiivisia.

Suurin etu tässä on tietenkin hinta. Siinä missä 33cl Battery maksaa 2,50€ ylöspäin, maksaa 25cl Lidl-herkku alle euron. Ulkomailla kai ei energiajuomista olekaan totuttu maksamaan yhtä sairasta hintaa, kuin Suomessa, ainakin siltä tuntuu noin Sveitsin matkailua kokeilleena.

En tiedä miten toimii lantrinkina, ehkä siihen käyttöön perinteisempi energiajuoman maku voisi olla parempi. Kenties Onen etkoilla voi tällaista kokeillakin? Jos nyt vanha mies jaksaa lähteä teknohippoihin.

JB testaa: Oravivuori Freeride

Mon, 01 Mar 2010 19:25:20 +0000

Kun Antti Ruohosellakin on kuvareportaaseja Åresta ja Engelbergistä ja vaikka mitä, niin minullakin pitää olla. Saanko esitellä, JB testaa, kuvareportaasi Oravivuori freeride.

Kun näillä leveysasteilla saa kerrankin lunta, on vain yksi paikka, mihin pitää mennä. Yleensähän näitä siikritspotteja ei pahemmin jaella, mutta olen niin höveli kaveri, että tässä nyt Jasmon blogin seuraajille paljastan huippumestat heti Jämsän kulmalta. Nimittäin, naiset ja herrat, saanko esitellä: Oravivuori. Niin, minustakin nimi on hieman optimistinen.

[][1]

Oravivuoren entry on jännittävä ja kuumottava

Tämän postauksen kuvat tarjoaa Nokian X6 laatupuhelin ja sommittelusta vastaa Matsolainen.

Sitten asiaan. Koska torstainen ripsakka kymmenen asteen pakkaskeli tyynenä auringonpaisteena piti kuluttaa kantamalla toimiston kamoja paikasta x paikkaan y, valittiin sopivaksi ajanhetkeksi työntyä Oraviin sunnuntai, jolloin oli aste lämmintä ja ripisteli vettä, sekä tuuli. Ilmankosteus oli ainoastaan 98%. Auringon noususta tai laskusta ei sinä päivänä ollut tietoa, ensin oli harmaata ja sitten hieman harmaampaa. Tietysti kun suomalainen on kerran päättänyt, että nyt lähdetään hiihtää putikkaa, niin sillo mennään, vaikka sataiski vähän vettä ja kaikki lumet on tippunu puista.

Joten ei muuta kuin housuja jalkaan, monoja kii ja skiniä suksenpohjaan. Reinojen talvikenkäominaisuuksista täytyy mainita tähän hätään sen verran, että niitä ei ole.

[][2]

Kamoja fiksailis. Onko sillä vaipat vai pökäle pöksyssä?

Oltiin kuultu vähän huhuu, että ladun avaaminen on leveellä suksella helpompaa, niin otettiin matkaan sitten vähän leveemmät sukset. Ei muuta kuin reppu selkään ja matkaan. Tässä vaiheessa jo oltiin tajuttu amatöörimäisyytemme. Nimittäin jotain puuttui, se tärkein. Nimittäin eväät. Ei ollut edes suklaata mukana. Millä nyt palkita hikinen lihapulla mäen päällä? Ei ollut muuta kuin vettä. No, ei auttanut siinä laittaa mieltä matalaksi, ei muuta kuin vaaraa kohti!

JB testaa: Pyhä 2010

Mon, 08 Feb 2010 19:11:47 +0000

Minulla on Suomessa kaksi hiihtokeskusta, joissa haluaisin käydä ja joissa en ole käynyt: Pyhä ja Pallas. Enää vain Pallas on käymättä. Pallas on siitä lupaavan kuuloinen paikka, ettei sillä oikein kunnon nettisivujakaan taida olla. Mutta se Pallaksesta, JB sai menneellä viikolla mahdollisuuden lähteä jyristelemään pakettiautolla kolmestaan melkein 2000 kilometria ja kukapa siitä voisi kieltäytyä. Täältä tullaan Pyhä!

Jos Koli on Suomen Chamonix, niin Pyhä on .. Lapin Koli. Lumetukset kesken vaikka pakkasta on ollut ties kuinka kauan, ruuhkaa ei missään – tai ei oikeastaan juuri ketään missään. Tällä kertaa hiihtoretki oli poikkeuksellisesti hiihtopainotteinen ja viihde jätettiin vähemmälle – aivan kuin vaihtoehtoja olisi edes ollut. Niinpä hiljaisuus rinteissä ja jonojen puute oli viehättävä yhdistelmä.

Työntekijöilläkään ei ollut kiire. Moderni teknologia oli tehnyt hissimiehen turhaksi ja lipunmyynnissä jäbällä oli aikaa tarinoida laseista, kypäristä ja sitten kun huomasi, että meille pitäisi antaa alennusta kaikesta, niin hiihdosta, Pyhän mahdollisuuksista ja reikäisistä Sweetin housuista. Paikka haussa. Jotenkin ei edes yhtään ärsyttänyt, kun kaveri sanoi, että hinnat joilla kauppaa käydään lukee tuotteissa, että turha siun etelän hetelmä o tulla siihen hyppimään. No, Pyhällähän oli kaksi yhden hinnalla kampanja ja hiihdimmekin varsin järkevään hintaan, joskin meitä oli tyhmästi vain 3 kpl, niin ei saatu täyttä etua.

Hyvää hiihtoa Pyhällä tutkii Knomppi

Pakettiauto antaa mahdollisuuksia ylivoimaiseen gearin ylilastaamiseen, joten sitähän sitten otettiin. Tosin Matson hannaamisen takia ei otettu väkisinhiihtosuksia, vaikka tilaahan olisi ollut. Vivaro kulutti matkalla vähän vajaa 8,5l/100km, joten siitäs saitte ituhipit!

JB testaa: Pyhä 2010 teaser

Sun, 07 Feb 2010 20:53:25 +0000

Matson linja Pyhällä

Palataan asiaan paremmalla ajalla

JB testaa: Tahko 2010

Thu, 28 Jan 2010 16:53:19 +0000

Tampereelle muuttamisen jälkeen ei ole tullut Tahkolla käytyä. Joensuussa asuessakin Tahkolla tuli käytyä ainoastaan alkutalvesta ja me kaikkihan tiedämme miten tahkolla lumetetaan. Neljän asteen pakkasessa suuttimet täysillä, jotta rinne on keltaista jäätä ja pallomerta. Ja sumu päällä aina. Lumettaa ne ei siis siellä osaa.

Nyt lähdettiinkin vasta tammikuun loppupuolella käväisemään isohkolla porukalla Tahkolla, kun tiedettiin, että lumetusurpot ovat siirtyneet jo Pehkuun ja mäessä pystyy laskemaan ja näkee laskea. Niinpä avaruusalus nimeltä Nissan, jossa ei ole enää sähkövikoja, lähti liitämään matalalentoa kohti Tahkoa.

Kun maailma oli parantunut jo hyväksi paikaksi ja uudet yritysideat oli käsitelty, saavuimmekin parahiksi puolimatkaan, Vajaakosken ABC:lle. Siinä sitten safketta naamariin. ABC-burger on muuten varma veto. 800kcal annos ja nälkä pysyy poissa arviolta 55 minuuttia. Sitten onkin jo nälkä ja tekisi mieli lisää. Jos perän levittämisessä tarvitsee apua, niin vastaus on eibiisii-purker.

ABC-burgerin jälkipolttoja pidätellessä menikin sitten loppumatka ja Kuopion kauppareissu. Perillä odotti meleko komea ja hifi mökki, ensimmäisenä maksalaatikko mikroon ja kylpytakki päälle. Pahaksi onneksi puolukkahillon toimittaminen oli jäänyt jälkiporukan tehtäväksi, mutta nämä on näitä asioita, joista pitää olla valmis hiihtoreissuilla joustamaan.

Laitteet asuntoon oli valinnut täysi ääliö. Mikroaaltouunin etureuna oli täynnä nappeja ihmeellisillä kuvioilla, enkä koskaan tajunnut, mikä tarkoittaa mitäkin, painoin vain jotain ja käänsin ajan. Kai sillä olisi saanut maksalaatikkoon kauniin ruskean kuoren, jos olisi osannut käännellä ja painella nappeja. Olihan siellä ohjeetkin, joka on outo juttu, kun ajattelee että mökki oli TEKin mökki.

No, joku oli asentanut makuuhuoneisiin televisiot ja mac minit, lisäksi myös olohuoneessa oli tällainen kombinaatio. Onneksi mäkkiin oli kuitenkin asennettu joku käsittämätön Linux-himmeli, jonka ominaisuuksiin kuului hyvä Yatz-peli. Ulkoista ääntä ei saatu kytkettyä ineen, ei myöskään saatu soitettua ulkoiselta USB:ltä musaa, vaikka vehkeessä oli USB-liitäntä. Ja sen sellaista. Miten Linuxit nyt yleensä toimii. Ei mitenkään.

JB testaa: Kauden avaus, Ruka 2009

Thu, 17 Dec 2009 19:43:43 +0000

Aika useana vuonna peräkkäin on tullut avattua kausi Rukalla, mutta se kai ei ole mitenkään erikoista, kun ajattelee, siellähän se kausi myös joka vuosi alkaa ensimmäisenä. Tällä kertaa ei menty opiskelijaporukalla, opiskelijoita ei ollut minun lisäksi muita ja toisaalta voiko minuakaan opiskelijaksi sanoa, kun en asian eteen saa mitään tehtyä.

Joka tapauksessa, Rukalle mentiin, samalla saatiin pieni testi millainen Mazda6 farmari on. Kuin sattumalta olin samankaltaisia kärryjä jonain heikkouden hetkenä katsellut nettiautosta jo.. Mutta eipä hypitä aiheista toisiin. Joskus puoli neljältä päästiin Tampereelta lähtemään ja perillä Rukalla oltiin 01 jälkeen. Matkalla oli yksi pidempi (yli tunnin) breikki Oulussa, samalla myin vanhan ”kittiputken” pois (Canon ef-s 17-82/4-5.6 IS USM), nyt vaan uutta kattelee tuolle polttovälille.. Taas meinaa jutut karata.

Huhujen mukaan vitostie olisi nelostietä nopeampi, mutta vertailua ei suoraan voida tehdä, sillä toisen auton kuljettajana oli sen tason logistiikkapäällikkö, että tavara liikkuu tarvittaessa ripeästikin. Perillä odotti melko rouhee mökki, Vuosselinkruunu. Se sijaitsee ihan Vuosselin (sen rinteen) ala-aseman läheisyydessä (hiihto sisään ja ulos) ja tilaa siinä on rapiat 160 neliötä, eli 11 äijää mahtui reissulehtineen miten kuten mestoille sisään. Astioita oli runsaasti, HetiValmis sauna ja neljä(!) vessaa.

Nokia osoitti mobiiliosaamisensa ja latasin onnistuneesti KeyCardiini 3 päivän Rukalipun matkapuhelimella. Itseasiassa edes portilla ei ollut juuri viivettä, kun ensimmäisen kerran menin läpi. Aktivoituuko tuollainen päiväkortti sitten automaattisesti, eikä vasta ensimmäisellä lukukerralla? Saavi tietäisi.

No, näitä Rukapostauksia kaikkia yhdistää muutama asia. Ensilumi, kalliit hinnat (Pisteessä vdkbtr yli 8 eur) ja angsti Rukan hiihtomahdollisuuksia kohtaan. Ei siinä mitään, löysin omasta mielestäni tehokkaampaa juttua hiihtämisestäni ja kehitys on kivaa, mutta kyllähän nuo Rukan rinteet on nähty kolmessa tunnissa. Hakemalla kun haki, niin saatiin ekat offarit, ekat jäätikkölaskut (self arrest harjoitukset jäi pitämättä) ja rutkasti leikkaavaa rinnehinkkausta. Luisuttelupuoltaki tuli testailtua lämpimikseen välillä, se on vaikeeta.

JB testaa: Nokia 5730 ja Spotify S60

Sun, 29 Nov 2009 13:14:59 +0000

Tuossa eräänä iltana olin menossa ulos ja halusin kuunnella Ace of Basen Wheel of Fortune biisin, koska se soi rasittavasti päässä. Koska siirtokaapeli oli jäänyt töihin, ei biisejä saanut puhelimeen (joka on pääasiallinen mp3-soittimeni) siirrettyä.

Ei auttanut. Klikkailin itseni Saunalahden sivuille ja napsuttelin flat-rate datasiirron itelleni päälle. Siitä sitten Spotifyn sivuille ja Spotify Premium tilaukseen. Tietenkin tässä vähän pelattiin riskipeliä, koska ei tullut kokeiltua missään vaiheessa, että miten Spotifyn S60-softa toimii minun puhelimessani.

Ehkä olisi vähän pitänyt testata etukäteen. Spotifyn mobiilisivu m.spotify.com tunnisti puhelimeni Nokia 5630:ksi, joka ei nyt sitten aivan osunut nappiin. Yritin valita puhelinta manuaalisesti listalta, mutta 5730 ei ollut tunnettujen puhelimien listalla. Jatkoin siis asennusta Nokia 5630 tiedoilla.

Puhelinkin varoitteli asennusvaiheessa, että nyt ei löydy yhteensopivuutta. Alko jo mietityttää tuliko laitettua rahaa hukkaan, mutta jatkoin eteenpäin.

Softa käynnistyi hyvin ja ensimmäiset ongelmat tulivat vasta sisäänkirjautumisvaiheessa, eli hyvinkin pian. Spotify ei tunnista puhelimen etupaneelissa olevia näppäimiä muuten kuin numeronäppäiminä, niillä ei voi kirjoittaa. Liukukannen alta olevalla näppäimistöllä voi kirjoittaa, mutta ylin rivi ei toimi, tai siis se tulostaa kirjaimen sijaan numeron. Kuitenkin ison kirjaimen saa painettua, jos pitää shiftiä pohjassa, eli siinä tapauksessa ei tule numeroa. Tämän voi käsittää vain ne, joilla on tuollainen liukukannellinen puhelin.

On jotenkin outoa, että puhelimen softat voivat sekoilla noiden näppäimien kanssa, luulisi että Symbian/S60 kertoisi ohjelmistoille suoraan mitä kirjainta tai numeroa painetaan, ettei ohjelmistojen jokaisen erikseen tarvitsisi tukea erilaisia näppäimistöjä. Kai tälle joku tarkoitus on, mutta oudoksuttaa.

Kunhan vaihdoin salasanani sellaiseksi Spotifyyn, että sen pystyi kirjoittamaan rajoittuneella systeemilläni, pääsin sisään. Heti ensimmäisenä tulee mieleen, miksi S60-ohjelmistot eivät aina ole tämän näköisiä. UI on responsiivinen ja nopea. Ja näyttävä. Ja silti nopea. Jotain täysin muuta kuin normaalit S60 ohjelmistot.

JB testaa: Battery Coffeed

Thu, 26 Nov 2009 20:42:25 +0000

Tuntuu siltä, kuin kaikki juomayritykset lanseeraisivat kamalaa tahtia uusia makuja brändituotteistaan. On vodkabatteryn makuista lonkeroa, erilaisia Batterymakuja on tullut puolen vuoden aikana ties kuinka paljon puhumattakaan muista merkeistä. Suomen markkinoille on työntymässä uusia pelaajia, kuten aiemmin maistetut Monster Energy ja Lamborghini ja paikalliset pelurit työntävät kanssa lisää tuubaa ulos, esimerkiksi ED Special F/X Light (tuote on maistettu, mutta testiä ei ole vielä kirjoitettu, stay tuned..)

Mikähän tässä on bisnesideana? Onko erilaisten makujen tuottaminen niin halpaa, että niitä kannattaa tällaisella menetelmällä (kaikkea ja mahdollisimman paljon) tuoda ihmisille ostettavaksi?

No, jaarittelu sikseen ja tölkki auki, nyt maistetaan Battery Coffeed! Haju on voimakas ja arominen, kahvinjuojat kai tunnistavat jotain yhteneväisyyksiä kahvin kanssa. Itsehän en kahvia juo. Maku on voimakas, kahvinen – maistuu vähän samalta kuin kahvilikööri, ilman alkoholia tietysti. Henkilökohtaisesti pari suullista riittää, en pidä tästä. Mutta kahvinjuojamaistajamme ovat ihan tyytyväisiä, vaikka ihmettelevätkin hieman jännää makua.

Nyt täytyy myöntää, että hössäsin sen verran, etten huomannut katsoa tuotesisältöä tölkistä. En tiedä oliko tämä makeutusaineella makeutettua vai sokerilla. Mutta maku oli voimakas, eikä laimea, joten jos mausta tykkää, niin uskallan suositella. Ei mikään pliisu maku, vaan ihan kunnollinen. Sitä en tiedä, millaisen markkinaraon Batteryn myyntimiehet ovat nähneet kahvinjuojille suunnatulla energiajuomalla, mutta saahan sitä aina yrittää.

JB ei suosittele, mutta kannustaa kokeilemaan.

JB testaa: Tonino Lamborghini Energy Drink

Fri, 13 Nov 2009 14:40:59 +0000

[][1]

Taustan värit vähä sekos, mutta tölkin värit ovat oikein

Hehe, taas päästiin maistamaan uutta energiajuomaa. En tiedä onko tätä Tonino Lamborghini Energy Drinkiä missään Suomalaisessa kaupassa myytävänä, voi olla. Kantsii muuten vilasta tuo linkkaamani kotisivu, yksi imelimmistä introista on siellä. MAKE A STATEMENT. Energiajuomalla. Jep.

Näissä energiajuomajutuissa on tärkeä tietysti muistaa se, että juon päivätyökseni Battery Strippediä, josta pidän. Pidän keinomakeutuksen tuomasta napakasta mausta ja esimerkiksi Battery Original tuntuu nykyisin melko laimealta, kun normisokeri ei anna samanlaista kikkiä kuin makeutusaine.

Ehkä osittain siksi Lamborghini maistui kanssa lähinnä mehulta, jossa oli tunnistettavia energiajuoman aromeita. Tätä testattiin kuitenkin porukalla ja myös energiajuomia vähemmän käyttävä nainen oli sitä mieltä että laimeaa ja ponnetonta.

Kuten se olikin. Myyntimies sanoi, että tämä on suurin juttu sitten Red Bullin Euroopassa, mutta myyntimiesten juttuihin pitänee, taas kerran, suhtautua hieman varauksellisesti. En tiedä miksi tämä olisi iso juttu ja mitä hienoa tässä myrkyssä olisi esimerkiksi Red Bulliin verrattuna. Ei mitään?

Jos tätä jostain saa, niin voihan sitä maistaa, mutta minusta tölkkikään ei ole hieno, vaikka siinä lukeekin Lamborghini ja sarvipää siinä heiluu. Itselleni riitti tämä makukokeilu tästä aineesta ja valintani on jatkossakin Battery Stripped.

JB testaa: Philips SHE8500 nappikuulokkeet

Tue, 27 Oct 2009 20:02:57 +0000

Ostin uudet nappikuulokkeet edellisten mentyä rikki. Edellisistä tykkäsin, ne oli jotkut Sonyn avoimet nappikuulokkeet, jotka olivat turvallisia kaupungilla ja omasta mielestäni äänenlaatu oli hyvä. Basso kuului, mutta äänimaailma oli muuten kirkas. Sitten kuulokkeet menivät koiran läpi.

Kävin pariin otteeseen pällistelemässä nappikuulokkeita keskustan Anttilassa ja Sokoksella. Edelliset olin ostanut Prismasta ja ne maksoivat muistaakseni 15 euroa. Nyt ostin ”huvikseni” Sokkarilta Philipsin SHE8500 (miehen kuva kyllä kannessa..) napit. Ne on suljetut, eli tulee osin korvakäytävään ja vaimentaa ulkopuolista ääntä.

Superb sound lukee kannessa. Odotukset olivat aika korkealla, sillä hintaakin oli kaksi kertaa enemmän kuin vanhoissa Sonyissä. Hinta se on ylihintakin.

Mutta niin vaan meni rahat Kankkulan kaivoon. Kuulokkeet eivät pysy korvissa hyvin. Tosin en ole vielä käynyt kaikkia sovitekappaleita läpi. Ääni on hyvin bassovoittoinen ja tunkkainen. Niinhän se on, että näissä markettikamoissa yleensä Superb Sound ja vastaavat termit tarkoittaa että bassoa on paljon. 15 euron Sonyt oli kokonaisuudessaan paljon paremmat, vaikkei basso niin syvää ollutkaan.

Lisäksi suljettujen kuulokkeiden ongelmat tulevat voimakkaasti esiin kaupunkikuuntelussa. Nyt en tosiaan kuule mitä kassan täti sanoo, taikka sitä kun takana oleva pyöräilijä rinkuttelee kelloaan. Lisäksi kuulokkeiden johdon hiertäminen takin kaulusta vasten kuuluu sitten korviin rasittavana rahinana. Ainut etu suljetusta kuulokkeesta on pyörällä ajettaessa, kun suhina ei häiritse ja voit oikeasti kuulla musiikin ja jäädä näppärästi auton alle.

YHTEENVETO
Hyvää

Voi kuunnella pyöräillessä

Huonoa
– Kallis
– Tunkkainen ääni
– Suljetut kuulokkeet ei oo mun juttu tollaisessa tilanteessa

En suosittele kenellekään

JB testaa: Monster Energy

Tue, 01 Sep 2009 12:16:38 +0000

Minulle uutta energiajuomaa maisteluun:

Maku on makea, Battery Strippediin tottuneelle hyvin makea ja pehmeä. Limsamainen, ei sellaista esimerkiksi Batterystä löytyvää kikkiä. Yhden mukillisen jälkeen ei tehnyt enää mieli ottaa toista, tölkin juominen ehkä aiheuttaa ällötyksen?

Ei pärjää Batterylle, miksi suotta ostaa.

JB testaa: Nokia 5730 XpressMusic

Thu, 09 Jul 2009 19:11:54 +0000

Hankin vanhan Nokian E70 puhelimen tilalle uuden Nokia 5730 TeiniMalli puhelimen. Niitä saa vaikkapa täältä. Nyt jonkin aikaa kyseistä värkkiä käytettyäni ajattelin, että on oiva aika kirjoittaa siitä pieni JB testaa. Joten, tässä on, naiset ja herrat, Nokia 5730 arvostelu.

[][3]

Nokia 5730 XpressMusic, kuvassa väärä näppäimistön leiska, saatavilla on ihan skandileiska

Nokia 5730 XpressMusic edustaa sitä samaa hiippakuntaa kuin aiemmin näpräämäni Nokia 5800 XpressMusic, paitsi tällä kertaa ei (onneksi) tarvitse sählätä kosketusnäytön kanssa. Se on suunnattu sille kuuluisalle nuorisolle, joka kuuntelee musaa, hengaa feisbuukissa ja chillaa kylillä ja heittää yläfemmoja ja.. Kuitenkin. Mutta myös minusta se tuntuu oikein hyvältä puhelimelta.

[edit] Tästä poistettu sekoilua puhelimen muistikortista. Sekoilu ja valitus oli virheellistä, muistikortin käyttäminen on helppoa ja akkua ei todellakaan tarvitse irrottaa muistikorttia vaihtaakseen. SIM-kortti on vähän paremmassa piilossa, mutta sen voi vielä ymmärtää[/edit]

Toinen heti huomaamani puute oli mekaanisen näppäinlukon puute. En tiedä voiko sitä kutsua mekaaniseksi näppäinlukoksi, mutta olen alkanut itse kutsumaan sitä niin. Tarkoitan siis sitä tapaa, jolla esimerkiksi 5800 näppäinlukitaan, puhelimen sivussa on sellainen liikkuva nappi jota vetämällä puhelimen näppäimet saa lukkoon ja auki helposti peukaloa vähän heilauttamalla. Todella nopeasti. Tätä toimintoa jäin kaipaamaan 5730 kanssa, sillä se on todella hyvä. No, näiden parin alkuhuomion jälkeen sain vihdoin puhelimen päälle ja rokin soimaan.

Puhelin käynnistyy paljon nopeammin kuin esimerkiksi e70. No, tällä ei sinänsä ole väliä, mutta antaa hyvän vaikutelman kuitenkin. Alun säätöwizardi säätää paljon asioita mieleseksi, se kannattaa ajella läpi. Nokia Messaging ja Ovi Contacts ovat erittäin mielenkiintoisia ja toimivia ohjelmia. Ovi Contactsilla periaatteessa voit nähdä reaaliajassa missä seudulla kaverisi menee ja chattailla heidän kanssaan datayhteyden yli. Kiinteä datamaksu vaan ja tekstiviestien määrä putoaa reilusti. Homma toimikin aika hyvin, mitä nyt GPS:n kanssa oli pientä säätöä, mutta Ovi Contacts ei taida vielä ihan valmis ollakaan. Joka tapauksessa, puhelimeen ei tarvitse erikseen enää asentaa mitään live messengeriä. Ovi contactsin ainut huono puoli on se, että kaverini eivät käytä sitä..

JB testaa: Levi 2009

Tue, 17 Feb 2009 18:51:36 +0000

Nythän kävi niin, että tänä vuonna alppimeininkiin haettiin pohjia paitsi Sappeesta, niin nyt myöskin Leviltä, jonne lähdimme autojunalla viime keskiviikkona (teknisesti ottaen torstaina) ja saavuimme maanantai aamuna hyvin aikaisin. Porukkaa oli paljon, kokonaista 26 henkeä. Osalla oli lentokone, toisilla makuuvaunu ja sisseillä istumaosasto. Seitsemään henkilöautoon mahtuikin kamat mukavasti, niin ei tarvinnut raahata mitään.

Perillä torstaiaamuna odotti kaksi 13 hengen huoneistoa aivan eturinteen edessä. Hyvin mahduttiin, joskin olohuoneet olisivat voineet olla isompia ja lattialämmitys olisi voinut toimia paremmin. Nyt se toimi täysillä tai ei ollenkaan. Sitten jotkut valitsivat ei ollenkaan vaihtoehdon ja Jasmo jäätyi.

Levilläkin on sen verran rahanpoistomeininki, että vaikka saimmekin vielä alasesonkiliput, niin esimerkiksi yleistä 5% alennusta nettilipuista ei saa. 4 päivän lippu maksoi jotain 90e ja hiihtolomakautena (nyt) paljon enemmän. Mutta, vaihtoivat silti mitään kysymättä vanhan SkiCardini uuteen, vanhakin oli Leviltä ostettu.

Kelien puolesta kävi hyvä tuuri, nimittäin kai näin helmikuussa pitäisi olla varautunut todella kylmään keliin. Meillä pakkaset pyörivät -8 ja -15 välillä, joskin torstaina ja perjantaina tuuli kylmäsi. Mutta nyt jos katsoo samaa tilannetta..

20:30 <@StigiBot> Kittilä, Lohiniva, mitattu klo 20:17: -24.7°C, poutaa.

Joo-o. Toivottavasti hiihtolomalaiset ovat laittaneet tarpeeksi vaatetta kassiin.

Meillähän kävi muutenkin sen verran tuuria, että alkuviikosta tiputteli ihan reilusti lunta. Levillä lunta oli virallisen mittauksen mukaan noin 70cm, josta metsässä sauvalla mitattuna noin 25cm oli pehmeää ja josta 5cm oli erityisen pehmeää pölisevää putikkaa. Laskin reissulla yhtenä iltana 2h rinnesuksilla. Muuten jalassa olivat hieman leveämmät lapiot, joilla olikin kiva ja erittäin helppo kiitää Pohjois-Suomen kankaalla.

JB testaa: Battery Juiced

Mon, 26 Jan 2009 15:22:53 +0000

Niin se blogi poukkoilee puolesta toiseen. Joskus tiukka mielipideblogi, toisinaan tarkka hiihtopäiväkirja ja nykyisin puuduttava testausluettelo. Mutta niin se vain menee.

Maistettiin töissä porukalla Battery Juicedia. Olin hyvin skeptinen, idea appelsiinimehun ja Batteryn yhdistämisestä tuntui idioottimaiselta.

Odottamattomasti maku oli aika hyvä. Appelsiinimehua ”with a twist”. Ihan hyvää. Parempaa kuin teho boretabletti.

Ostan silti itse jatkossa edelleen btrstrppd.

JB Testaa: Nokia 5800 XpressMusic

Fri, 16 Jan 2009 19:13:29 +0000

Nythän on käynyt niin, että hallussani on ollut Nokian ensimmäinen kosketusnäytöllinen puhelin Tube jo jonkin aikaa. Käyttökokemuksia on kerääntynyt monella tasolla ja koska JB on nyt testaustraikissa, on hyvä jatkaa.

Vanha puhelimeni, Nokia E70, alkaa olla viimeisillään. Sen läppä on hajonnut ja tatti ei enää toimi kunnolla. Erilaisten turhautumisasteiden myötä puhelimen tuhoutuminen on nopeutunut voimakkaiden G-voimien takia. Käyttämäni E70 on kaikkea mitä puhelimessa voi vihata. Hidas. Epävakaa. Akku alkaa olemaan lopussa ja niin edelleen. On se kohta kolme vuotta kai palvellutkin ja ihan hyvinkin. Ilmeisesti asentamani ohjelmat ovat vehkeen saaneet niin jojoon. Mutta ei puhuta enää E70:stä.

Nimittäin Tube on jännittävä! Kosketusnäytön lisäksi on vain kolme nappia, punainen a vihreä luuri, sekä menunappi. Loput sitten sohellat kosketusnäytöllä. Puhelimessa myös esiteltiin mekaaninen näppäinlukko, joka toimii juuri oikein ja on sijoitettu juuri oikeaan paikkaan, näppäiden lukitseminen on helppoa ja erittäin nopeaa yhdellä kädellä.

SIM-kortti työnnetään puhelimen sivusta aukeavan läpän kohdalta sisään. Käsittämätön ratkaisu. Ensinnäkin on vaikea hahmottaa miten päin SIM-kortti pitää sinne työntää. Kaikki ovat ensimmäisellä kerralla laittaneet sen väärinpäin. Toisekseen sen poistaminen on saatu oikein vaikeaksi, jossa tarvitaan apuvälineenä kynää tai neulaa. Oikein näppärää.

Kamerassa lukee Carl Zeiss, mutta kyllä Kaarlo pyörtyisi jos näkisi mihin hänen nimensä on sotkettu. Eritysesti haastavissa valotusoloissa automaattisalama pilaa kuvat ja ilman salamaa jäädään kuvissa laadullisesti E70-laitteen jalkoihin. Kamera on niin huono, että se oikein yllättää. Resoluutio on kyllä kova, mutta niin kohinakin.

Se mikä puhelimessa on ihanaa, on nopeus. Kaikki tapahtuu todella nopeasti ja tunnollisesti. Uusi IDLE on myös jännä, mutta harmillisen huonoksi saatu. Uuteen Idleen saa kyllä 4 kaverinsa kuvaa pikavalinnoiksi, mutta sitten kalenteritiedot eivät näykään enää samassa. Järjetöntä! Idlen kalenterinäyttö on minulle ehkä tärkeimpiä näyttöjä puhelimessa. En muista mitään enkä ole missään, jos puhelimen kalenteriin ei sitä ole syötetty. Nyt kaikille tapahtumille ja kissanristiäisille pitäisi asettaa hälytys. Hälytyksistä muuten sen verran, että esimerkiksi herätykellon oletusmerkkiääni on oikein miellyttävä verrattuna vanhoihin kamaliin.

JB testaa: TEHO Energiajuomaporetabletti

Tue, 13 Jan 2009 19:36:11 +0000

Joo-o, pakkohan se oli tähän näin energiajuomaharrastajana iskeä ja maistaa Olvin uutukaista, Tehotablettia. Kuinka kätevää, voin kantaa 6 tabletin kokoista ja reilut 5e maksavaa tuubia mukanani, ja energiajuoma on valmista milloin vaan, missä vaan, kunhan vettä on vain saatavilla.

Kylläpä on hieno ja kylläpä on kätevää. Jännityksellä keittelin tuon keitoksen, kylmää vettä vähän alle suosituksen ja sinne tabletti porisemaan. Kun tuntui siltä, ettei tabu liukene kunnolla kokonaan, vaan jää kökköjä, niin sekotin hetken aikaa lusikalla. Keitos näytti sitten tältä:

No, lopputulema on sen näköinen, kuin ko. juoma olisi ollut lasissa 3 viikkoa ja home on ottanut ohjat. Mutta ei, tämä herkullinen keitos on uusinta hottia.

Maistaminen oli jännittävää. Ja täysin munatonta. Liemi maistuu väljähtyneelle ja laimennetulle Teholle. Kireys on poissa, juoma on täysin mitäänsanomaton. Makutestiä suoritettiin aina toimitusjohtaja toimitusjohtaja toimitusjohtaja toimitusjohtaja toimitusjohtaja tasolla saakka, mutta samoin tuloksin. Mitäänsanomaton. Teho tölkistä on parempaa. Battery Stripped kylmästä jääkaapista on parasta.

Nenään snorttaaminen ja muut jännittävät kikkailut ovat koittamatta, mutta ainakaan suun kautta nautittuna en voi puhua varsinnaisesta nautinnosta. Lähinnä rapaa. Hinta on R-kioskilla yli 5e, joten en oikein tiedä.

YHTEENVETO
TEHO Energiajuomaporetabletti on täyttä shittiä, joka ei maistu miltään. Kofeiinitabletteja saa apteekista.
JB ei suosittele!

JB testaa: Koli jouluna

Tue, 06 Jan 2009 20:10:15 +0000

Niinhän se menee, että Kolilla pitää käydä. Ja tänä vuonna kuten edellisenäkin vuonna, ajankohdaksi kävi hyvin joulun välipäivät. Tai mitkä päivät lieneekään, kuitenkin siitä tapaninpäivästä eteenpäin.

Voi herranen aika kun rinne tuntui pitkältä ja tuolihissi hitaalta, kun on näissä etelän hetelmien keskuksissa pyörinyt. Nyt sunnuntaina käytiin Himoksessa, eikä jäänyt paljon lapsille kerrottavaa. Aika.. mitäänsanomaton paikka.

Kolista sen sijaan on sanottavaa ja paljon. Vaikka mäkiä ei ollut auki kuin pielinen, se silti tarjoaa enemmän leveyttä, vauhtia, pituutta ja jyrkkyyttä kuin nämä meikäläisen nykyisen kotipaikkakunnan mäet. Ja hukassahan sitä heti siellä on. Miettii jo, että suksi voisi olla pidempikin kuin 170cm.

Oltiin koko perhe, siis minun lisäksi vaimo ja Matsolat. Tellu-urboja kaikki, pl. vaimo joka luottaa laudan viehätykseen. Hiihdeltiin kolmisen päivää Kolilla.

Ensimmäiseksi pitää kehua lippujen hintoja. S-kortilla sai oikeasti hyviä alennuksia ja päivälipun hinnalla ei saa Himokselta edes kolmea tuntia. Sitten henkilökuntaa, voiko avuliaampia, lystikkäämpiä ja palvelualttiimpia hahmoja olla olemassakaan? En usko. Ei ainakaan paljoa.

Hissi on edelleen säädetty romantikoille ja romantisoida saikin hissin hitaasti lipuessa kohti Kolivaaran (melkein) huippua. Kun pimeä laskeutui, sai rinteessä nauttia kauniisti valaistuista puista ja metsiköistä ja ne olivatkin tunnelmallisia. Miinusta siitä, että rinteessä ei oikein meinannut nähdä mitään.

Koska Kolilla hiihto on Parasta ja se on muutenkin äärikeskus, pitää siellä olla myös jonosimulaattori. Ja taas palaamme romanttiseen kahdenhengen tuolihissiin, jonka antiikkiarvo on reaaliarvoa huomattavasti korkeampi. Onneksi pommittajavenäläiset eivät vielä kerenneet iskeytyä paikalle, paitsi Leinoseen. Mut luomu onkin sellanen hit-catcher.

Illalla vähän lumeteltiin, otin rohkeasti vähän leveämpää suksea mukaankin, mutta ei onni suosinut tällä kertaa. Ukkokoli oli pommitettu täyteen vaikka luonnonlunta on vain 15 cm. Tosin huhu kertoo että Kolin Telluhurja on aikoinaan vetänyt varmaan vielä vähemmällä lumella. En epäile.

JB testaa: Sappee 08-09

Wed, 24 Dec 2008 12:40:37 +0000

Rukasta onkin jo kulunut kuukausi, kun Sappee vihdoin avasi ovensa ja sunnuntain sateisesta Tampereesta lähdimme kohti etelää ja Sappeeta. Matsolaisen kanssa taas, tällä kertaa sukset olivat sentään omat Fischerin AMC 75 sivakat. Keli oli pehmeä, mutta yllättävän luistava, päärinteestä oli lumetettu 90%, yläosa ei ollut ihan täysleveä.

Näkyi olevan Verppari- ja Kahsmirisankaria kanssa kokeilemassa Sappeeta, ääripaikka nääs. Halapahan Sappee ei kyllä edelleenkään ole. Hissilippu on kalliimpi kuin Rukalla (30e/4h) ja mitään alennusta ei saanut, vaikka vain yksi rinne auki ja sekään ei täysleveä. Kai niillä on varaa pyytää, sinne keskelle mettää kun ensin ajaa, niin ei sieltä poiskaan lähde parin euron takia.

Hiihto oli hauskaa keikuttelua ja rinnehiihdon etusuksikin vaihtelevasti löytyi. Välillä tsekattiin vähän Engerbergin mäkihyppyä ja sitten taas ääricarving. Yhtään isompaa välinesäätötaukoa ei ollut, joka kieltämättä on poikkeuksellista.

Kyllä siellä käydä kannatti, mutta jotenki aika kallista. Ja matso taas hauskana.

Hyvää:

pääsee hiihtämään

Huonoa:
– kallis

JB testaa: Asus EEE PC 901

Wed, 17 Dec 2008 14:39:30 +0000

Kirjoitan tätä EEE 901 härpättimellä junassa. Täytyy tähän väliin kehua näitä Valtion Rautateiden IC2 junia. On hiljaisempia kuin pendolinot, on sähköpistokkeita joka penkille ja..no siinäpä ne taisi olla. Ainiin, ei ole ravintolavaunua, jossa joku nahkatakkinen rokkariurpo voi vetää täydet pleksit ja kumartua sitten poliisien tanssiin seuraavalla asemalla.

Mutta takaisin laitteeseen. Tämä 901 on ollut meillä jo aika kauan, en muista tarkkaa hankintahetkeä, mutta silloin ei ainakaan ollut lunta.. ihan kuin nytkään olisi. Ehkä reilut pari kuukautta tätä on naputeltu ja mielipide alkaa olla muodostunut.

Tuli hankittua Linux-versio, että Windowsin ihanuudesta en tiedä mitään. En myöskään ole asentanut mitään tähän koneeseen, vaan ihan sillä mennään, millä tämä laite on tullutkin.

Näyttö on juuri sopivan kokoinen. En oikeastaan kertaakaan ole harmitellut sen pienyyttä, leveys on kuitenkin täydet 1024, joten netin surffailu yleensä onnistuu ilman sivuttain vierittämistä. Lisäksi itse käytän selaimena Operaa, joka osaa skaalata sivut sivuttaissuunnassa näytölle sopiviksi.

Näppis oli aluksi todella pieni, mutta nyt tätä kirjoittaessa en juurikaan huomaa kirjoitusnopeudessa eroa täysikokoiseen näppäimistöön. Virhetä tulee ehkä 10% enemmän kuitenkin ja erikoismerkit kuten * tai <> ovat vaikeahkosti saavutettavissa. Ei välttämättä mikään koodauslaite, vaikka olen tällä koodannutkin.

Pääasiallinen käyttöhän meillä tälle on kodin kakkoskone irkkailuun ja surffailuun. Siinä en löydä moitteen sijaa.

Sen sijaan muissa asioissa sitä löydän. Pitääkö ostaa Mac että saa 1) välittömän heräämisen sleepistä 2) sleepistä heti wlanin päälle? Tällä menee sleepistä heräämiseen ehkä 5 sek, joka ei aiheuta vielä raivoa, mutta wlan saattaa yhdistellä siihen päälle vielä sen 30 sek.. Mitä teet tällaisella koneella ilman nettiyhteyttä? Et juuri mitään.

JB testaa: JB:n jouluhaaste

Mon, 15 Dec 2008 12:02:20 +0000

Tähän asti on ollut helppoa, mutta sitten:
14:01 == Britney Spears – My Only Wish

Pakottaudun jatkamaan. Alkaako kamelin selkä katketa? Onneksi seuraavana tuleva Matti Eskon biisi pelastaa.

14:14 == Samuli Edelmann – Mä silmät luon ylös taivaaseen

ARGH. Samuli Edelmannin virret kyllä iskee sinne kipuhermoon niin kovaa, että työkaverikin alkoi jo ehdotella, et josko voitais kuunnella jotain muuta.

14:37 == Jari Sillanpää – Jouluyön Rauha

Tämä soi varmaan jo 4. kertaa tänään. Kyllä kelpaa Jarin teostoilla elellä. Managerin ansiota. Mutta alkaa maistumaan puulta tämä jo, ja illuusio särkyy, kun samat biisit kiertää koko ajan. Ei sillä, että Novalla muutenkaa olisi iso soittolista.

14:48 ARGHHGHGHGHG

Aivan käsittämätöntä shittiä. Kaikki joululaulut on jotain uudelleen vetoja, eikä orkkuja. Aivan järkyttävää paskaa kautta linjan. Vielä en silti luovuta, vaikka graafikko jo anelee.

15:20 The Choirboys – Tears In Heaven

Työkaverin kommentti ”Tää on ihan hirveetä”. Tää menee kyllä niin käsittämättömän kauheeks, että ei mitään järkee. En tiedä aiheutuuko päänsärky tästä musiikista vai mistä. Voi herrajumala. Kylläpä tuleeki jouluinen olo!

15:43 Canto Finlandia – Tyhjää

Sama tarina, uudelleen ja uudelleen samoja biisejä. Tää ei oo enää hauskaa. En löydä tästä kuuntelusta enää mitään huumoria, ja nää biisit on 95% täyttä sitä itteensä. Kuhan tämä koe on ohi, en kuuntele Novaa vuoteen.

16:03 Ei pysty enää. Ei jaksa.

Itsetuhoisia ajatuksia. Työkaverit kiristelee. Paha olo. Koe keskeytetään 7h kuuntelun jälkeen. Alun hauskuus hävisi nopeasti ja sen jälkeen iski tasaisen puuduttava rallattaminen. Ja lopussa lisääntynyt määrä Samuli Edelmanneja alkoi sikäli vuodattaa verta korvista, että ei enää.

Etsin pelastusta:
Astrix – Solaris

JB testaa: Opiskelijaruka vm 2008

Sat, 29 Nov 2008 09:07:59 +0000

Tänä vuonna hiihtokauden avaus myöhästyikin edellisistä huomattavasti. Kun ei ole lunta, niin mitenkä hiihdät. No edellisenä viikonloppuna Rukalla kuitenkin oli lunta ja pääsi koittamaan.. Saa nähdä saako tänä vuonna enää hiihdettyä laisinkaan ennen joulun välipäivien kolihiihtoja.

No, Rukalle mentiin, kuten kuvioon kuuluu, bussilla. Bussi irtosi Tampereelta joskus klo 17 ja oli perillä joskus neljän jälkeen. Hyvä ajokeli, mutta erityisesti alussa paljon taukoja. Matka meni helpommin kuin viime vuonna. Nyt kavereitakin oli jo enemmän, coreporukkaa Rytsis, Maira ja Matsolainen + sekalainen seurakunta. Lähtiessäkään ei satanut vettä, niin sekin jo piristi. Olin myös vähän parmmin varustautunut matkaan ja sain jopa levättyä vähän Aika rauhallinen bussimatka, sai jopa levättyä vähän, varsinki ku otti pari makujuomaa unilääkkeeks.

Aamulla innolla aistimaan hiihtotunnelmaa, peruskiristelyä Rukan lippujonossa. Se toimii joka vuonna tasan yhtä huonosti. Ja esimerkiksi Laskimella oli jotain vuokrasettialennuksia ja myyjäpimut tietenkin ihan sekaisiin niiden kanssa ja jonot seisoo.. Ja kun tännehän tultiin hiihtämään!

No, onneksi jonottaa ei tarvitse kuin kerran, sitten jo pääsee sumuiseen Saaruaan hiihdolle. Tänä vuonna oli uutta gearii jonkin verran, sukset, siteet, karkuremmit, housut, takki, lasit, niin oli intoa päästä testaamaan niitä. Ja viikonlopun lopulla vielä hankin kypärän ja sain kuin sainkin alennnusta (huimasti..) Rukalta.

Suksien ja hiihtotekniikan kanssa oli kyllä paljon opeteltavaa. Takapainoisesta surffailusta piti päästä vastakiertoiseen taivutteluun. No, kyllähän se tasasella jo loppureissusta onnistui.. Tykit onneksi jauhoi koko ajan sinkkiä päälle, niin ei kukaan ainakaan nähnyt mitään.

Piste Rukalla täyttyy kuin laakista tasan puolen yön aikaan, eli jos haluaa pisteeseen, niin puoli kaksitoista kun menee, niin pääsee valitsemaan paikkaa ja saa juomaakin. Puolen tunnin päästä sisään ei enää pääse kuin 4 kerrallaan, kun narikka on niin tukossa. Perjantaina joutui jonossa vähän kiristelemään, mutta lauantaina oltiin jo opittu läksymme.

JB testaa: .45l btr

Wed, 01 Oct 2008 12:34:21 +0000

[][1]

Batterypullo

Läheisestä Siwasta on Batteryt loppu. Käsittämätöntä. Yli viikon ajan ollaan käyty kitisemässä lähes päivittäin monen hengen voimin, että eikö nyt sitä Batteryä saa kauppaan. Kassaneiti jo uhkaili silläkin, että koko Battery Strippedin tekeminen olisi lopetettu. Kyllä se ainakin Batteryn nettisivuilta vielä löytyy.

Tradekalle on lähetetty palautetta ja kauppatasolla sitä on myöskin tosiaan annettu. Katsotaan mitä tapahtuu.

Onneksi naapurin Anttila pelastaa. Sieltä käsiini löytyi uusi .45l kokoinen pullobattery. Olin skeptinen sen suhteen voiko Batteryä nauttia pullosta, sillä tölkki on kuitenkin oleellinen osa kokemusta.

Itseasiassa, maku pullosta ja tölkistä oli hyvin lähellä toisiaan. Pullon suu ei ole limsapullomainen vaan enemmän sellainen laakeampi, kuten mehujuomissa joskus on. Maku on aika lähelle täysin sama kuin originaalissa Batteryssä, eli Strippediin tottuneille vähän lässähtänyt. Pullo ei taas muotoilultaan oikeastaan poikkea mitenkään esimerkiksi Tehon (joka on rapaa) pullosta, josta iso miinus. Näitä ei voi myöskään pinota yhtä jännittävästi kuin tölkkejä, siitä miinusta.

Entä vaikutus. Henkilökohtaisesti 33cl kilahtaa välillä nuppiin niin, että ei arvaakkaan. 45cl on liikaa. Sitä voi verrata baaritiskillä klo 03 olemiseen ja arpomiseen ottaisiko vielä yhdet shotit ja pitkän. Samassa vaiheessa ollaan 33cl jälkeen. Enää ei ole mitään saavutettavaa, ainoastaan hävittävää. Olin kuutamolla.

Plussat:

Battery on hyvää
Pullo ei pilaa makua

Miinukset:
– Battery on kallista, 45cl vielä kalliimpaa. (absoluuttisesti)
– Ei saa Strippediä pullossa
– Ei voi pinota jännittävästi
– ”33cl should be enough for everyone”

JB testaa: BB Cola

Sun, 14 Sep 2008 17:31:59 +0000

Kauppoihin on tullut Big Brotherin kunniaksi Olvin BB Cola. Koska kyseinen myyntiartikkeli on taattu hittituote ja Tampereen keskustassa sijaitsevasta Siwastakin niitä oli viikossa ostettu noin 10 tölkkiä, tunsi JB vastuunsa testata tämän takuuvarman hittituotteen maun.

Jotta testiin saataisiin enemmänkin näkemystä, niin testiin otettiin yllätystestaajana mukaan myös Hanna. Tällä tavoin JB toivoo saavuttavansa myös naisnäkökulman testissään.

Ensimmäisenä tietenkin tuotteesta tulee vastaan ällömakea kuori, jossa on sydämiä ja kaikkea. Tai no ainakin yksi sydän. BB-kuosissa on myös slogan kuka oikeasti olet.

Yleensä Light-tuotteisiin tottuneena tämä oikea Cola oli täyteläistä ja makeaa, makeampaa kuin esimerkiksi coca-cola light tai Battery Stripped. Tai ainakin tuntui siltä. Onhan sokeri erilainen makeuttaja kuin nuo makeutusaineet. Muuten maku on aika perus cola, ei mitään järisyttävää. Jos on juonut Olvin Colaa kaupasta, ei koe mitään uutta.

Naisnäkökulma oli kokonaisuudessaan: (liian) makea ja pirskahteleva.

Itseasiassa tuote on täsmälleen sama kuin vanha lepakkokola, eli Batman Cola. Ilmeisesti ylijäämä on vain puskettu tölkkeihin ja tölkit tarrattu uusiksi. Eihän siinä mitään, mutta ei kannata ainakaan lisää tuosta BB-tarrasta maksaa.

Lopuksi vielä kuva takapuolelta.

JB testaa: pyörään murtautuminen, the hard way

Fri, 23 May 2008 17:25:16 +0000

Alkutilannehan oli se, että pyörästä oli hukunut avain ja lukko oli visusti lukossa. Pyöräkin on oma, että mitään kataluuttakaan ei oltu tekemässä. No, sitä sitten murtamaan. Itse olin varustautuneena viimeistä huutoa olevalla rautasahan terällä joka maksoi 3e sekä muilla asiaan kuuluvilla virvokkeilla.

Ensimmäiset työnnöt olivat hapuilevia, niinkuin ensimmäisellä kerralla yleensä onkin. Tietää kyllä että mitä pitäisi tehdä, mutta ei ole ihan tuttua, että miten. Onnistumisten kautta alkoi tulemaan lisää varmuutta ja sain vakoa sen verran aikaan, että terä alkoi siellä jo pysyä. Sittenhän se ei ollut kuin työnnellä!

Ennenpitkää tuli myös sellainen juttu vastaan, kuin hitsaussauman sahaus. En tiedä tuntuiko vaan, mutta hiton tiukalta sahattavalta se vaikkutti. Saakelin hitsaajat. Ite kun olisin hitsannu, niin ei olisi ollut yhtään noin vaikeata sahata.

Mutta tässä tapauksessa matkaakin tärkeämpi oli lopputulos!

JB testaa: Gigantin asiakaspalvelu

Fri, 16 May 2008 06:32:08 +0000

Kävimme tuossa kuukausi takaperin Gigantista hakemassa digiboksia, piti olla tallentavaa ja pari viritintä ja oikeastaan myös Topfield. Kun Toppyjenkin hinta vihdoin oli tullut vähän alaspäin. Iskimme paikalle ja huomasimme jo kerran palautetun Toppyn hyllyllä alehintaan. 313 euroa. Ei paha. Takuu 2v normaalisti.

Myyjäkin siihen tuli sitten, mutta täytyy nyt antaa sen verran palautetta Tampereen Gigantin digiboksiosaston naismyyjälle, että hän on väärällä alalla. Esimerkiksi digiboksin päivittymisen todellisuudesta hänellä ei ollut mitään käsitystä. Käsittääkseni missää Suomen kaapeliverkossa ei ole ikinä jaeltu yhtään päivitystä Topfieldiin, mutta kovin myyjä oli sitä mieltä, että USBia ei tarvi, kun kaapelista päivittyy. No, en antanut tämän ja muutenkin vähän luontaantyöntävän olemuksen haitata, vaan otimme boksin.

Saimme myös Viasatin 1kk katselukortin siihen kaupan päälle. Kaikki meni hyvin kunnes yritin nauhottaa TV 1000:lta höm.. laatuelokuvaa keskellä yötä. Nauhotus vissiin pelasi, mutta myöhemmin tallennetta ei voinut katsoa. Yritin kaikilla eri tavoilla ja surffasin netissä, josta ilmenikin, etten todellakaan ole ensimmäinen, jolla tällainen ongelma on ollut Toppyn kanssa.

Keskiviikkona sain vihdoin aikaiseksi vietyä boksin takaisin Giganttiin. Olin vähän valmistautunut taistelemaan. Mutta eipä tarvinnutkaan. Palautustiskillä mies katsoi, että laite oli jo kerran käynyt huollossa Gigantin piikkiin samasta ongelmasta. Pitemmittä puheitta hyväksyi kaupan purun (ja minulla kai olisi ollut muutenkin 30pvä tyytyväisyystakuu). Nostin 313e kassasta ja häippäsin.

Asiakaspalvelusta jäi hyvä kuva ja minua palveltiin hyvin, joka kieltämättä vähän yllätti minut, kun olen pitänyt Giganttia lähinnä aikamoisena perseilypaikkana. Etua tästä oli meille muutakin. Muutamme kaapelitaloudesta antennitalouteen. Nyt saamme sitten tällä rahalla ostettua antenniboksin. Toinenkin etu on. Ostamamme boksimalli on edelleen myynnissä, paitsi että siinä on suurempi kiintolevy. Ja että hinta on halvempi. Nyt hinta oli 289e. Ilmainen kuukausi katselua, rahan säästöä pari kymppiä ja vielä boksin vaihtaminen kaapeli -> antenni, kaikki onnistui laakista. Tämähän menee kuin elokuvissa.

JB testaa: Sappee

Sun, 06 Apr 2008 14:25:23 +0000

Vaikka Eberissä jo käytiinkin vähän lanailemassa, niin en voinut mitenkään vastustaa kiusausta, kun Matso puheli Sappeeseen menosta. Kiitokset välinesponsori Pylkkänen & Rajala & Hautere, sain sukset ja tangot ja sauvat ja ei muuta kuin menoksi.

Vaikka oltiinkin vähän vuorilla aiemmin, niin se ei mitenkään ollut sammuttanut rinnehiihdon hienoutta Suomessa. Itseasiassa henkilökohtaisesti ahdistaa suuresti ihmiset, jotka 5 kertaa Serenassa käytyään ja kahdesti Chamonixissa ilmoittaa, ettei Suomessa voi enää hiihtää, kun on niin pienet rinteet heille! Liian usein heidän hiihtoaan katsoessa ihan kotisuomessa huomaa, että reeniä Suomessakin voisi olla lisää. No se siitä.

Suksena K2 Apache Outlaw pelasi oikein kivasti, vaikka tuntui että side on mountattu aika taakse. Sappeen hinnat oli sikamaiset, mutta se on kai pelin henki näissä keskuksissa. Kausikortti 435 Eur! Käytössä sama systeemi kuin Eberissä, harmi vaan että lippu jäi sinne :)

Keli oli erittäin pehmeä ja huonosti luistava, mutta hauska. Hiihto oli helppoa, vauhti ei jostain syystä pelottanut (ja sitä ei saanut) ja pitkästä aikaa oli jännittävää koittaa laittaa telemark-suksea kantilleen. Ei tullut Engelbergissä varsinaisesti leikkailtua hirveästi Elanin M999 -suksella. Noo, sellaista sohjosurffailuahan se todellisuudessa oli.

Sopivan leppoisanhenkinen paikka oli, ehkä kun väkeä oli aika vähän niin näyttäytymistarvettakaan ei sitten ollut. Kokeiltiin Matson kanssa myös vähän feikkilaskua, alun könyämisen jälkeen vähän sain ideastakin kiinni, mutta ei se hyvin mennyt :) Matso oli enemmänkin tekijä.

Sattumalta tavattiin Eberituttujakin siellä, Matso oli villillä päällä vaikkakin sairaana väsyi nopeasti. Mulla oli kanssa kivaa, parhaita tapoja kuluttaa harmaata sunnuntaita. Aina ei voi olla bluebird ;)

JB testaa: Nääspeksi 2007

Fri, 14 Dec 2007 16:52:13 +0000

JB kävi lisävoimin katsastamassa uuden Nääspeksin. En ollut ikinä ennen käynyt, joten en todella tiennyt yhtään mitä odottaa, ja repeatilla soiva Tea Hiilloste ei ainakaan vähentänyt alkuhämmennystä. Jos joku nyt ei tiedä, että miten homma toimii, niin selvitän vielä. Eli näyttelijät näyttelee, mutta yleisö saa huutaa väliin, esimerkiksi ”laulakaa”. Ja näyttelijät sitten laulaa.

Eka puoliaika meni siivillä, homma oli hauskaa ja tuoretta. Toinen puoliaika taas alkoi lauluhuutojen takia venymään vähän turhankin pitkäksi, ja ei oikein jaksanut enää keskittyä. Lähdimme teatterista pois 4h myöhemmin kuin tulimme.. Se oli vähän liian pitkä.

Yhteenveto:

Hauska
Uus juttu mulle

– Liian pitkä

Lyhyt tarina sen vuoksi, kun tänään Sven Sonite nousee taas lauteille :)

JB testaa: Caribia ja Turku

Sat, 08 Dec 2007 17:31:10 +0000

Nyt kun tässä testailun vauhtiin päästiin, niin miksi suotta alkaa jarruttelemaan! Jatkuva hiihtokeskusten testailu on nopeasti puuduttavaa ja läntisessä eteläsuomessa asuessa myös aika mahdotonta. Siksi on mentävä rohkeasti sinne, minne useat eivät uskalla mennä: Turkuun. Tarkoituksena kevyt kaupunkilomailu Turussa ja vahva panostus kylpylähotelli Caribian palveluihin

Testaajana tällä kierroksella toimi lisäkseni Rytsis. Keikkaa varten kävin oikein hankkimassa upouudet speedot, joilla onkin hyvä bousailla altaiden vierellä.

Lähdimme itsepäisyyspäivän kunniaksi ajelemaan kohti Turkua kevyen koirasäädön jälkeen. Vettä satoi oikeastaan koko matkan, kuten Suomessa joulukuussa pitää sataakkin. Matkalla ei oikeastaan ollut mitään muuta kuin pimeää ja vesisadetta. Ei erityisen jännää siis. Paikalle osasimme huonoista opasteista huolimatta hyvin, kun Rytsis oli ilmeisesti kaupungissa jo aiemminkin liikkunut ja itsekin katsastin mestat etukäteen Eniron varsin hyvästä karttapalvelusta.

Hotellihuone oli oikeastaan positiivinen yllätys. Ihan perus kahden hengen huone, mutta aika tilava, hyvä telkkari ja pari lisäkanavaa. Jouduimme tosin remontoimaan huonetta vähän, mutta saimme sen mieleiseksi. Aika ripeästi saapumisen jälkeen paukkasimme kylpylämaailmaan ja siellä oli kyllä muitakin. Hyvin mahtui silti, kertaakaan ei väkimäärä turhauttanut, ei edes perjantaina, jolloin oli vielä enemmän porukkaa. Saunoja oli kaksi, perinteinen suuri sauna ja väliköydellä varustettu sekahöyrysauna. Perinteisessä saunassa oli kyllä todella hyvät löylyt, joka ei ole jokapäiväistä tuolla tavoin isoissa julkisissa saunoissa.

Itse kylpylässä suosikkipaikka oli ulkoallas ja ulkona oleva kuuma matala-allas, johon vain juuri ja juuri sain kehittyneen vatsani piiloon. Kylmäallaskin olisi ollut, ei tullut vierailtua. Perjantaiaamuna kävin hieman muistelemassa kuinka uidaan uima-altaassa (hitto miten kylmä vesi!), lasten kauhuksi kävimme ajamassa vähän vesiliukumäissä – tosin yksi jäi testaamatta! Kylpyläsektori ei ollut mitenkään huumaava, mutta hieno ja riittävä siihen lillutteluun, mitä itse kaipasin.

JB testaa: Riihivuori 1.12.2007

Mon, 03 Dec 2007 08:58:56 +0000

{.thickbox}Jasmon blogi tuntee vastuunsa suomalaisten ja miksei myös ulkomaalaisten laskettelukeskuksien testaamisessa. Niinpä tällä kertaa iskeydyimme testitiimin kanssa Muurameen ja Riihivuoreen, jonka nimi ehkä hieman heijastelee optimismia. Paikalla huolehdittiin testaamisesti sekä telluttajan voimin (minä) että alppikauriin näkökulmasta (matso). Olimme paikalla kello 14 ja testi pääsi alkamaan.

Makkaraperunoissa oli paljon nakkia. Ilmeisesti oli ostettu sen verran halpaa ihrapötkylää, että sitä kannatti ennemmin laittaa annokseen, kuin ranskalaisia. Rapeita uppopaistettuja mättöjä, perus. Oli niin nälkä ettei voi mitenkään arvioida ruuan laatua. Vuokraamossa / lipunmyynnissä oli rento ja hyvä palvelu, lisäksi lippuvalikoimassa oli kuuden tunnin lippu, mikä noin ajatuksen tasolla peittoaa koko päivän lipun mennen tullen. Hieman sellainen pienen paikan tuoksu oli ilmassa, vähän kuin Loma-Kolilla kävisi. Mutta ei se mitään, kunhan pääsee lipsuttelemaan.

{.thickbox}Mäki (rinne 6, musta rinne) oli tietenkin jo kello 15 vähän kulunut, keskeltä ajautunut jäiseksi ja toisessa laidassa oli jo puikkatreeniä. Riihivuoressa ilmeisen aktiiviset kumparejampatkin olivat paikalla treenaamassa ja lisäksi sitten muutamia turisteja, joiden osalta välillä näytti siltä, että rinne viettää vähän turhan voimakkaasti. Matso kanttasi rinteeseen crossisuksellaan ja itse lyhyen arvioinnin jälkeen päätin jättää leikkaavat käännökset niille, jotka ne osaavat. Suksenani oli Matsolla myynnissä olevat Mojo 90, joka kyllä tuntuu hiton hyvältä sukselta. 22m kääntösäde osittain jäisessä, osittain kumpuisessa viettävässä ja kapeassa rinteessä ei kuitenkaan ollut mieleeni, joten tosiaan otin lipsuttelulinjan.

Mutta hiton hyvä. Ei sitä tule oikeastaan tellulla noita luisutteluja normaalisti paljon tehtyä, kunhan nojailee vaan kantilta toiselle. Nyt sai haettua hissinousijoille vähän jännitystä tsippailemalla ihan hissilinjan vieressä, siihen kun oli keräytynyt rinteestä pehmeämpää lunta muutama sentti. Ja tilanneharjoituksia, oppimisen kannalta hiton hyvä päivä.

JB testaa: Rukalla taas

Mon, 26 Nov 2007 20:46:04 +0000

{.thickbox}Noniin, kun Tampereen vesisadekeli jäi taakse ja matka kohti Rukaa pääsi alkamaan, alkoivat tunnelmatkin kohota. Tällä kertaa ydinporukkaan kuului Rytsis ja Matso, mutta muita ihmisiä (tai no.. pääosin teekkareita) oli bussi täynnä ja seurueeseemme liittyi Luomu vielä Rukalla. Porukkaa oli. Hiihtoa oli tiedossa kolme päivää.

Talvi alkoi vasta Oulun jälkeen, mutta Oulussa kai ei paljo koskaan lunta olekkaan. Oulun jälkeen alkoikin jo väsyttää ja heräsin vasta vähän ennen Kuusamoa. Poroja ei näkynyt. Oltiin Rukalla vasta neljän maissa. Aika lyhyet yöunet oli tulossa. Ja huonot. Oli käsittämätöntä, että vaikka kävin matkan jälkeen vielä suihkussa ja yritin rentoutua lukemalla vähän, niin silti en saanut oikein unta. Vaikka nukuin bussissa vain tunnin ja kello oli yli neljä aamuyöllä! Lisäksi heräsin siihen, kun ilmeisesti helsinkiläiset saapuivat klo 08, enkä saanut enää unta. Vaikka olin nukkunut vain 4 tuntia! Ehkä hiihto jännitti niin kovin!

Sain lainaksi Matsolta sukset, Mojo 90, kun en millään halunnut raahata Joensuusta saakka väärään suuntaan omia Super Stinxejäni. Hiton hyvät sukset nuo Mojot. Ovat muuten myynnissä. Ostaisin itse, mutta ei ole oikein varaa.

Lipsuttelu sinänsä oli aika normaalia, eikä vaatine valtavaa analyysiä. Rinnehiihtoa uudella suksella, sain vähän asentoa kavennettua, niin oli rennompi ajella kantilla. Ja varmuutta sain ehdottomasti lisää. Telemark on ihanaa. Hyvä että NTN testiä odotellessa sain Matsolta sukset lainaan, kiitosta vielä!

Hiton kivat kämppikset oli, rytsärin ja matson lisäksi myös lari ja carita. Oikeenlaisia ihmisiä, joiden kanssa voi rentoutua olemalla oma itsensä ;) Naapuriinkin sattui tosi kiva, ennalta tuntematon, porukka. Heidän kanssaan oltiinkin bussissa ja Rukalla aika paljon tekemisissä.

JB testaa: Rukan avaus 2007-2008

Mon, 29 Oct 2007 09:04:02 +0000

Jo melkein pitkittäistutkimukseksi miellettävä Jasmon Blogin rukan avauksen testaus pyörähti tänäkin vuonna päälle. Edellisestä vuodesta ei ollut muuttunut monetkaan asiat. Paitsi, että lähtiessä ei satanut vettä. Ja lähtö tapahtui jo torstaina, mutta tällä kertaa ihmisten aikaan.

Testitiimiin kuului edellisvuotisten lisäksi myös ghnomb ja maj. He päättivät suorittaa alppisuksianalyysin, sillä minulla oli mukana ainoastaan telemarkit ja luomulla ja riinalla lautoja (ja telemarkit).

{.thickbox}Rukan web-kamerat olivat edellisen viikon rankassa syynissä, että riittääkö lunta meille saakka. Torstaina siis sitten lähdettiin, sama tehokas perheauto oli alla kuin viime vuonnakin. Tällä kertaa, kun ihmisiä oli enemmän, oli kuitenkin hieman ongelmia aerodynamiikan kanssa. Nimittäin valtavaa tehoreserviä käytettäessä downforce muodostui niin kovaksi, että esimerkiksi Valtimo-Kajaani -pätkän motocross-rata aiheutti takarenkaiden pohjauksia.

Reggaetonin pauhatessa nakersimme hiljalleen kohti Kuusamoa ja Rukaa. Pientä nestetankkaustakin koetettiin, mutta siitä muodostuva armoton virtsaamisen tarve meinasi koitua kohtaloksi.

Majoitus oli – kuten viime vuonnakin – Ruka Suitesissa, tällä kertaa huoneisto oli yhden huoneen isompi. Sijainti oli hieman heikompi kuin viime vuonna, mutta samassa rakennuksessa kuitenkin, joten sinänsä sillä ei ollut mitään väliä. Matkan jälkeen saunaan ja vähän matkustamisessa puutuneita paikkoja venyttelyyn. Huomenna sitten ensimmäiseen hissiin, lipunmyynti alkaa respasta saatujen tietojen mukaan 9.15 ja hissit aukeaa 9.30.

{.thickbox}Seuraavana aamuna olimmekin kamat olalla odottamassa lipunmyyntiä 9.05. Näkymä eturinteeseen oli aika lohduton, lunta ei juuri ollut näkyvissä missään. Viime vuonna sentään koko seudun peitti parin sentin luonnonlumi. Ensimmäinen pettymys tänä vuonna oli lipunmyynti. Se ei auennut klo 9.15. Eikä 9.20. Vaan vasta 9.30, kun jo kaikki muutkin tötteröt olivat jonottamassa! Toinen pettymys oli Rukan hiihdä halvalla konsepti. Olisihan ne hinnastot olleet netissä saatavilla, kun olisi viitsinyt katsoa, mutta hiihdä halvalla ja päivälippu yhdestä saaruarinteen rännistä 29 EUR. Normaalihintaisena en kyseisessä paikassa kyllä uskalla käydä. Onneksi pahaa oloa pystyi hienosti purkamaan lipunmyyjälle, jonka vika asia ei toki ole.

JB testaa: Paleface @ Vastavirtaklubi 17.10.2007

Thu, 18 Oct 2007 07:52:06 +0000

Eilen kävin testitiimin kanssa testaamassa Tampereen keskiviikon kulttuuritarjontaa rähjäisessä ja punk-henkisessä paikassa nimeltä Vastavirtaklubi. Testihenkilöstönä toimi lisäkseni Team Rajala.

Oltiin paikalla jo heti kello 22 jälkeen, kun esiintymisajasta ei ollut täyttä tietoa ja ei haluttu toisaalta missatakkaan esiintymistä. Paikka oli henkilökohtaisesti hieman shokki, tarkoituksellisen(?) rähjäinen punk-mesta, jossa oli ennen meitä noin 5 ihmistä paikalla. Mikäs siinä, oli kuitenkin rauhallista ja siinä odotellessa saattoi kumota mukin tai kaksi.

Paleface ja pojat hyppäsivät lauteille puolenyön aikoihin, ihmisiä ei silloinkaan ollut viittäkymmentäkään. Henkilökohtaisesti se vaikuttaa keikkakokemukseen, haluaisin ennemmin hukkua siihen yleisömereen kuin pojottaa lattialla siten, että joka suuntaan on tyhjää pari metriä. Esiintyjätkin olivat aluksi vähän ihmeissään.

Vielä enemmän ihmeissään olivat sen jälkeen, kun levyt lähti pyörimään. Ilmeisesti reksiviitaksi tarkoitettujen teknareiden alla oli kyllä styroksit, mutta cd-soittimen alla ei ollut. Monitorit oli aivan pöydän vieressä ja ei ketään varmasti tässä vaiheessa yllätä, kun kerron, että levyt alkoivat hyppimään. Biitti tippui, mutta kovin jännästi. Jännää, että tuon tason ukkojen soundchekissä ei kamoja testata. Lisäksi joku biittilevy oli oikeasti myös vioittunut, eikä suostunut soimaan. Ilmeisesti CDJ-xxx antoi henkensä :) Mutta, kokeneet ketut eivät tästä hämmästy, seuraavaksi sitten biitboksattiin.

No, paikalle kannettiin Mac, joka siis yleensäkin on maailman ykköstuote. Ja tässäkin tapauksessa se pelasti shown, kiintolevyä eivät tärinät haitanneet ja taustat saatiin pelaamaan.

Katsokaapa tuo ylläoleva video. Siinä räbäyttää Paleface, Redrama ja joku kolmas tyyppi. ~~Tunnistustehtävä: Kuka on toi kolmas tyyppi? Räbbiskenepisteitä jaossa.~~ Niin, kolmas tyyppi oli Capenape.

Koko keikkaa ehkä mausti yleinen häröily, laitteet ei toiminu, Redrama oli seipäässä ja Davo aivan naamat. Davo pysyikin sitten lavalta pois, kunnes loppukaneetiksi tuli iskemään omaa runouttaan.

JB testaa: Luomuporkkanat

Thu, 23 Aug 2007 11:00:57 +0000

{.thickbox}Ajattelin tehdä Suomenlahden rehevoitymistä estävän teon ja ostaa Sokokselta luomuporkkanoita. Kotoisessa kasvimaassa kasvatetut herkullisen makeat porkkanat olivat luoneet pohjalle odotukset ja odotukset korkealle riensin kämpille maistamaan porkkanoita.

Voi hyvänen aika. Maku muistutti lähinnä mietoa saippuavettä. Siinä ei ollut mitään porkkanan normaaliin makeuteen verrattavaa. Se oli yksinkertaisesti pahaa. Makutuomion antoi myös testaukseen osallistunut Rytsis. Ei kelvannut hänellekkään.

{.thickbox}Tylyintä kieltä porkkanan laadusta kuitenkin kertoi se, että edes koira ei suostunut sitä maistamisen ja haistamisen jälkeen syömään. Aikaisemmin ns. normaaleita porkkanoita koira on kyllä syönyt. Porkkana jouti siis roskiin. Onneksi oli pussillinen normaaleita porkkanoita, joka oli maukas (mutta ei herkullinen) ja jämät maistuivat myös koiralle.

Tämä tapaus ei varsinaisesti kasvattanut luottamustani luomutuotteisiin.

JB testaa: Tampere Maraton 4.8.2007

Mon, 06 Aug 2007 08:47:17 +0000

Lupaukset on joskus lunastettava – valitettavasti. Jo kauan sitten Kispe päätti, että Jasmo juoksee puolimaratonin elokuussa. Huhtikuussa ajatus oli vielä jännittävä, tuntui kaukaiselta ja treenatakkin pitäisi keritä. No, miten sen nyt sitten ottaa. Toukokuusta puolimaratonin alkuun mennessä oli juoksukilometrejä kertynyt noin 140, pyöräilyä jonkun verran ja pari rullistelusessioo. Aika paljon vähemmän kuin kuvittelin. Ei silti voinut mitään, kun testisessio oli kerta sovittu niin sinne oli mentävä. Jasmon blogi testaa Tampere maratonin!

Testiporukkamme koostui hyvin eritasoisista juoksijoista:

Kispe, kansallinen juoksijatähti. Taso: ehdoton ammattilainen
Savaaz, paikallinen voimauros. Taso: kova amatööri
Minä, vieraileva koodari. Taso: Löllökoodari

Maratonin aika otettiin kenkään laitettavalla chipillä. Ihan ok systeemi. Ottaen kuitenkin huomioon sen, että juoksu maksoi 35e (puolimaratoni, täysi vetäsy olis maksanu 45e), olisi voinut olettaa, että väliaikoja olisi saanut enemmänkin. Näin ei kuitenkaan ollut, mutta olin perusnöränä varustautunut sekä Polarin F6 (syke, mutta ei väliaikaominaisuutta?!?!) ja Suunnon S6 laitteistolla. Kuulostaa nörtiltä, mutta vielä mitä! Juoksu ei kuulosta välineurheilulta, mutta erilaisia juomavöitä, FRWD-ratkaisuja ja ties mitä satelliittipaikannukseen perustuvia juoksuanalysaattoreita oli ihmisillä käytössä. Näkyi myös kenkään tulevia Polarin (?) ratkaisuja, jolloin sykemittariin saa näkyviin myös etenemisnopeuden. Testitiimimme kuitenkin profiloituu kategoriaan: PA, paitsi Savaaz, joka on Rikkaissa Töissä ja Kispe, joka Tahkoaa Rahaa. Tämän vuoksi yyberlaitteistoa ei ollut käytettävissä.

Lähtö puolikkaalle oli aika myöhään, klo 16:00. Jännitti vähän, tiesin etten ole hirmuisessa kunnossa, mutta toisaalta tiesin myös, että jaksan kyllä ja vankka tarkoitus oli tulla niin kovaa kuin jaksaa.

Lähtölaukaus kun paukahti, niin 550 (tms) ihmistä lähti etenemään. Ensimmäinen kilometri kierrettiin sisäradalla ja ahdasta oli. Pyrin ja pystyin jotenkuten saamaan juoksusta ja omasta tahdista kiinni. Kispe meni menojaan ja Savaaz, katseltuaan minun toilailua hetken, päätti myöskin mennä omaa vauhtiaan. Niinkuin pitääkin. Kilometrikylteissä oli kitsasteltu. Tai ainakin ne oli saatu aika epäselvästi laitettua, vaikkei uskoisi, että kilometrikyltit voidaan laittaa epäselvästi. Meidän puolimaratoonareiden piti aina vähentää yksi kilometri maratoonareiden kilometrikylteistä. Se ei sinänsä kuulosta vaikealta, mutta kun siirryttiin toiselle kierrokselle, tapahtui hetken hairahdus ja siitä johtuva todennäköisesti väärä väliaika. Siksikin olisi ollut parempi, että ajanotto olisi ollut parempi.

JB testaa: Naamat 07

Mon, 30 Jul 2007 09:56:59 +0000

Viime viikonloppuna järjestettiin Muuramen suunnalla vaihtoehtoinen rockfestari nimeltä Naamat. Ilman suurempia ennakkokäsityksiä JB:n testitiimi, minä, Rytsis ja Maira iskeytyi paikalle.

Alussa meinasi hieman kangerrella. Tulimme paikalle melko myöhään illalla, joskus kymmenen paikkeilla. Seurauksena oli se, että leirintään ei meinannut oikein mahtua. Meinasi iskeä jo epätoivo, kun kävelimme pitkin leirintäaluetta etsien pientä soppea kahdelle teltallemme. No, ihan takakulmasta sitten löytyi sen verran tilaa, että teltat sinne kohtuullisen kivuttomasti saatiin asetettua. Samalla tutustuttiin telttanaapureihin ja ainakin itselle kävi selväksi siinä kohdassa festarin ainut huono asia. Tutustuin myös henkilöihin, joiden kanssa en halunnut olla tekemisissä. Enkä kyllä ollutkaan.

Leirintä oli rakennettu pellolle, johon oli niitetty jonkun hehtaarin alue. Itse peltoon (joka vaikutti olevan kesantoa) ei saanut kävellä ja ihmiset aika hyvin sitä tottelivatkin. No, teltta pystyssä – aika ottaa skumpat. Ja sitten katsomaan varsinaista esiintymispuolta. Laitoimme varusteteltan lukkoon ja lähdettiin alueelle. Lippu Naamoille maksoi 16e ja sen sai viitenumeroa vastaan ovelta. Sopivan helppoa ja sopivan amätööriä. Ranneke oli jonkun jyväskyläfestarin ylijäämiä, eli niinkuin pitääkin.

Päästessämme sisään varsinaiselle alueelle, leuka kyllä tipahti. Alue oli rajoittunut päärakennukseen (vanha navetta), aittaan ja joihinkin muihin ulkorakennuksiin (ilmeisesti entisiä konevajoja jne). Oltiin siis maatilalla. Paikka oli todella hieno. Käyttäisin voimakkaampia sanoja, mutta voimasanakiintiö on täynnä kelapostauksen jäljiltä.. Todella ug, todella sopivan kokoinen ja todella idyllinen. Yksinkertaisesti todella hieno. Päässäni välähtivät heti ajatukset Bileiden järkkäämisestä samassa paikassa.. Ihmisiä festareilla oli 900 ja tila oli varsin sopiva juuri siihen, yhtään enempää ei olisi tarvinnutkaan olla.

Perjantaina alkoi sataa vettä ja vesisadetta riitti koko yön lauantaiaamuun saakka. Onneksi telttamme piti vettä. Leirinnässä bileet jatkuivat jo kello 8 aamulla, kunnes ukkospuuska toi tuulta ja sadetta sen verran ramakasti, että bileilijät joutuivat pakenemaan. Se kelpasi meille kuivassa teltassa vielä unta kaipaaville testaajille.

JB raportti: Ilosaarirock 07 pe-la

Tue, 17 Jul 2007 15:01:19 +0000

Ilosaarirock ’07 on ohitse ja näin rokin jälkeisenä tiistaina on vielä kerran hyvä palata rokin tapahtumiin ja tunteisiin blogiraportin muodossa.

Tänä vuonna iso pelaaja rokkikentällä oli sää. Säästä riitti puhetta koko alustavan viikon ja vielä perjantaina ja lauantainakin. Perjantaiksi luvattiin kaaosta niin harrastajien kuin esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksenkin toimesta. Vettä vähän ripisteli, mitään sen kamalampaa ei tullut. Ei ukkosmyrskyjä, ei rakeita eikä trombeja. Perinteeksi muodostunut hyvä ilma Ilosaarirokissa piti taas.

{.thickbox}Perjantaina meidän kemut eivät alkaneet aloitusklubeilla, vaan grillauksella, seurajuomilla ja -peleillä. Sadekuuroja varten liisattiin meiltä pieni sadekatos kriittisten osasien päälle (makkarat!). Vettä vähän ripistelikin välillä, mutta ei isommasti. Samalla testattiin (JB testaa!) katoksen sadekestävyys, se on kohtuullista tasoa. Illan hämärtymistä katseltiin ja nautittiin seurasta ja musiikista. Epäilen, että mölkkyvoitto oli järjestetty, sillä ehdottomana ennakkosuosikkina ja johtajana aina viimeisille metreille saakka, pidin itseäni varmana voittajana. Perinteisen koliedustuksen lisäksi saatiin osaanottajia aina Tampereelta saakka. Siinä oli hyvä aloitella r0k.

{.thickbox}Lauantai aukeni hieman utuisena ja pilvisenä sekä ulkona että sisällä. Ei kuitenkaan haitannut paljoa. Ennen rovaniemihiihtäjien saapumista samalle grillispotille kerkisin jo käydä kaupassa ja hakemassa rannekkeen. Aamugrilliltä siirryimme napakasti välietapille keskustaan, jossa oli tarjolla tuuning-pakettiauto, josta löytyi kaikkea mitä mies tarvitsee. Tiukka tavoite oli päästä katsomaan Maj Karman keikkaa (ei minulla, vaan muulla porukalla). Otimme siis pakulla nopeasti pienet napsut ja lähdimme kohti rokkiareenaa. Kävi kuitenkin niin, ettei minulla eikä A-miehellä ollut yhtään käteistä rahaa, joka on kuitenkin festareilla kätevää. Koska Maj Karma ei meitä koskettanut aivan eniten, päätimme lähteä hakemaan rahaa.

JB testaa: Tampere

Wed, 27 Jun 2007 10:45:25 +0000

Iskeydyin Tampereelle toukokuun alussa. Kohta kaksi kuukautta asuneena on hyvä aika koota yhteen kokemukset Tampereesta ja ihmisistä ja asioista. Eli: JB testaa: Tampere!

Olen vieraillut Tampereella pari kertaa vuodessa siitä lähtien, kun täytin 16 vuotta. Olen aina pitänyt kaupungista. Siinä on suuren kaupungin edut (kauppoja ja tavaraa on), mutta varsin vähän haittoja (liikkuminen helppoa, matka-ajat järjellisiä). Pisin yhtäjaksoinen aika ennen tätä keikkaa, jonka olen Tampereella viettänyt, oli 2 vuotta sitten, kun olin kesätöissä ja vietin 3 viikkoa Tampereella.

Ammattilaisia ja kaikkia hihhuleita, jotka yrittävät saada minua laittamaan rahaa johonkin, esimerkiksi ydinvoimalanostureiden valloituksiin, kaduilla kyllä riittää ja se on tietysti minulle, ujolle pikkukaupungin pojalle, uusi asia. Mutta nopeasti siihen tottuu. Greenpeacen tyypeille voi sanoa, etten tue ihmisten kiipeilyharrastuksia, Animalialle että olen lihansyöjä ja Amnestylle että olen ohjelmoija. Ammattilaisille en ole rahaa antanut, ilmeisesti tämän vuoksi he kostivat ja yksi tuli istumaan bussimatkalla viereeni. Tiukka kuivuneen kusipaskan haju täytti sieraimeni 30 minuutin ajan. Piti oikeasti keskittyä, ettei yököttänyt, vaikka en sinänsä ole herkkä hajuille. Tämän jälkeen (oikeasti!) rintaani sattui melkein viikon. Minkä lie keuhkopöhön sain, kun olin samassa ilmatilassa haisulin kanssa.

Tamperelaiset ihmiset ovat pääasiasssa mukavia. Kaupoissa myyjät juttelevat spontaanisti, ravintoloissa voi saada osakseen sopivaa kuittailua, jos ehdottaa, että nainen maksaa tämän pöydän ruuat. Ja niin edelleen. Ei ujostella, myyjät ovat reippaita ja iloisia. Tätä kuulin silloin, kun menin Lappeenrantaan. Etelä-Karjalainen ihminen on iloinen ja avulias. Sehän on vuoden paskapuhe. Lappeenrannassa kaupoissa palvelua saa vain, jos puhuu venäjää (ja ostaa paljon ja kallista). Tämä väite ei koske Tapiolaa (@ lpr), josta olen saanut aina erinomaista palvelua ja kädestäpitoa.

JB testaa: Geneven autonäyttely

Thu, 08 Mar 2007 22:38:47 +0000

Tällä kertaa JB lähti testaamaan Geneven autonäyttelyä. Urheaan yritykseen, johon liittyi muun muassa 600 kilometria autolla ajoa ja Suomen edustajiston etsiminen ruuhkaisesta Genevestä, jotta pääsemme äänestämään, ei tietenkään voinut lähteä pienellä porukalla. Minun lisäkseni matkaan lähtivät myös Matso, Stilu, Uotsi ja Haqlinen. Haqlinen ja Uotsi olivat varustautuneet sarjatuliasein ja yksikään merkittävä auto tai esittelijätyty ei säästynyt muutamalta ruudun räpsäytykseltä.

Mutta ensin matkaan. Lähdettiin kymmenen maissa Engelbergistä, kun keli oli sinkkinen ja sateinen. Passit mukaan ja Geneveen. Pienen lähiseutuun tutustumisen jälkeen arvelimme, että on sittenkin parasta käyttää GPS-vehkeitä, kun sellaiset kerta on ja sen jälkeen menimmekin suoraviivaisemmin kohti Geneveä. Tie Geneveen on melkein koko matkalta 4-kaistainen (kaksi kaistaa suuntaansa), joten matkanteko kävi jouhevasti vähän reilut 100 kilometria tunnissa. Matkaa täältä Engelbergistä Geneveen tulee vähän vajaat 300 kilometriä. Matkan viihteen tarjosi ”triviatieto” Uotinen.

Eipä aikaakaan siis, kun muutaman stopin jälkeen päästiin Geneveen ja autonäyttelyyn. 14 chf sisäänpääsystä tuollaiseen näyttelyyn ei ole kyllä paljon. Voisin ihan hyvin kuvitella, että Suomessakin jokin näyttely maksaisi vaikkapa 14 euroa. Paljonkohan SkiExpo maksaa? Ostaakohan sinne kukaan oikeasti lippua? No siitä viis, paikalle päästiin ja ineen sukellettiin. Alun varaosapuoli ohitettiin nopeasti ja suunnattiin kohti autoja. Ja siellä niitä olikin. Ja paljon. Kiilteleviä, isoja, pieniä, rumia, eksoottisia, futuristisia ja ladoja. Samaan aikaan kun Haqlinen ja Uotsi tulittivat sarjatulella, totesi Matso messujen olevan kuin pornoa. Niinhän se on, että kun ensimmäisen kerran pitsalähetti tulee, eikä povipommilla olekaan rahaa tarjota, se on vielä jännää, mutta seitsemännellä kerralla se tuntuu jo vähän tylsältä. Ehkä.

Havaintoja kerättiin myös automerkin kokonaisimagosta ja kolariturvallisuudesta verrattuna esittelijänaisten vaatetukseen. Tai sen vähyyteen. Esimerkiksi Saabilla esittelijät olivat pukeutuneet joihinkin toppahaalareihin, kun taas Alfa Romeolta löytyi lyhyttä hametta, kuten myös Kia Motorsilta. Volvon esittelijämisut olivat pukeutuneet johonkin kansallispukuun. Ja niin edelleen..

JB testaa: Liuguri 15.02.2007

Fri, 16 Feb 2007 08:44:43 +0000

Kun perinteiset JB testaajat ovat kuka missäkin, pääasiassa ulkomailla, niin testailut ovat olleet semisti vähissä viime aikoina. Kun Enklaavi järjesti 15.02.2007 tapahtuman nimeltä Liuguri Myllymäessä, oli taas aika laittaa testausbokserit jalkaan ja mennä. Testausryhmään kuului tällä kertaa minun lisäksi myös Deca, Putte ja Pegu. Muut fubu-räp-lautahemmoja, paitsi mä erittäin vapaa tellumies.

En ole käynyt teekkari/kylteri-bileissä aikoihin. Syksyllä olin fuksiviikoilla haalarit päällä, mutta puolustukseksi voitaneen sanoa, että olin silloin myös ”töissä”, joten pitää antaa fukseille se kuva, että haalarit on pop. Ehkä Wappuna joutuu taas laittaa, saa nähdä. No anyways, haalarikansaa purkautui linja-autoista Myllymäkeen. Voi kauhistus, keskiteemu otti ykkösurpon paikan huutamalla megafoniin koko ajan. Ja kun sanon koko ajan, niin tarkoitan että koko-tun-ajan. No, kun sujahti nopeasti hakemaan lipun ja nopeasti rinteeseen, niin mökä ja opiskelijahaalariurpot (oho, sanoinko urpot?) jäivät taakse.

Vaikka edellisestä kerrasta suksen kanttiin jäi aikamoista röppöä, niin nyt koneella ajetut rinteet olivat aika pehmeitä, eivät missään nimessä kovia. Joten kantilla ei ollut niin väliä. Huiteli vaan menee. Saakelin pitkältä tuntuu kyllä se 22m kääntösäde, jos se noissa on – pitäisi vissiin ottaa taas hiihtokoulua.

Liuguri oli varannut koko Myllymäen meille, joten rinteissä ei ollut ruuhkaa, jonoja ei ollut ja oli varsin hyvä vedellä. Streetillä oli sen kokoisia bokseja, joista testiryhmän lautahemmot ihan mielellään veteli ja muisteli menneitä ja jopa senkin kokoisia, josta itse uskalsin laskea läpi komealla 20cm airilla.

Joutu ottaa taas myltsibäkkärin topista. Hahaa, kaks käännöstä, toinen jopa tellukäännös, mutta sitten tuli niin kiire, et joutu huitelee alppikäännöksellä väkisin. Sit pitiki vähä hiihdellä, että pääsi pois, kun perinteiset kuviot oli aidattu pois. Tietysti varsin lyhyt lasku tuntui niin paljon jännemmältä, kun piti ensin dropata sellaiselta aidalta sisään.. Putte kävi huitelemassa toisen perusoffarin, itse sen feidasin tällä kertaa, kun viimeksi sukset otti hittii ihan riittävästi. Mutta ainakin lautahemmon kannatti lumi ihan ok, vähän sieltä kuului kolinaa ja kiroilua välillä..

JB testaa: Koli

Mon, 15 Jan 2007 19:12:17 +0000

Hiihtelytarinat jatkuvat. Tällä kertaa arvostelun kohteena Koli. Tämä testaus ja arvostelu on tehty pitkittäistutkimuksella, ja tutkimusotteiden aikaväli on vaihdellut viimeisen kymmenen vuoden aikana vuorokauden mittaisista pätkistä aina useiden viikkojen pätkiin (+ tietenkin kesäkausi). Kuitenkin kiinnostavaa on ainoastaan tämän hetken tilanne, joten ei anneta historian painolastin turhaa viedä meitä syviin vesiin.

Tänä vuonna Koli on ollut poikkeuksellisen lumeton. Yleensä Koli on ollut hyvin lumivarma ja tässä vaiheessa ollaan voitu hiihtää jo lähes koko kapasiteetilla. Tänä vuonna niin ei kuitenkaan ole, vaan auki on vasta 1,5 rinnettä – Pielinen ja Ipatin alaosa. Lisäksi rinteet eivät ole täysleveitä, vaan leveydestä puuttuu joitain metrejä.

Lauantaina olin mutkamäessä alppisuksilla. Rinne oli kova, mutta ei jäinen. Pallomerta ei ollut. Tasainen. Hyvin ajettu. Tykeistä ei tykitetty silmille töhnäpasaa. Sain tehtyä (omasta mielestäni) hyviä käännöksiä. Rokkas täysillä. 2300kcal. Tänään olin vuorostaan telemark-vehkeillä. Myös kaveri oli telluilla, tarkoituksena oli vähän laskea ja vähän koittaa neuvoa, sen vähän mitä mä siitä nyt tiedän. Yöllä sataneen lumen (Kolin toppiin oli satanut ehkä muutama 3-5 cm?) päälle ajettu koneen jälki oli tasainen ja pehmeä. Täydellinen aloittelevalle telluharrastajalle. Kehitystä tapahtuikin nopeasti. Itsellä oli välillä vaikeuksia saada suksi pysymään rinteessä pehmeyden vuoksi, osuiko side rinteeseen? 1700kcal.

Kolilla on kuitenkin tunnelmaa. Se ei ole Tahko, eikä Ruka! Koli ei yritä olla tunturi, koska ei ole sitä. Koli ei yritä olla mitään muutakaan, vaan on vaan. Profiililtaan varsin vaihtelevien rinteiden lisäksi siis löytyy myös palvelevaa henkilökuntaa, vähemmän palvelevaa henkilökuntaa, turisteja ja koliaborginaaleja. Sekaan mahtuu hyvin, näyttämisen tarvetta ei ole ja meininki ei ole kamoilla elvistelyä ja näyttäytymistä.

Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä. Kolilla ei ole offareita. Ja vaikka olisikin, metsässä laskeminen on kiellettyä kansallispuiston alueella. Toisekseen, Kolin tuolihissi on HIDAS. Vaikka sen hitautta on todistetusti käytetty hyväksi hiihtokissan hankkimisessa(!), niin se on rasittavan hidas tällaisille ei-pelaajille. Onneksi aina niin aurinkoiset ja vitsikkäät hissimiehet piristävät, vaikka hissi olisikin hidas.

JB testaa: Battery Stripped

Wed, 10 Jan 2007 18:05:30 +0000

Kaikkien koodareiden ja muidenkin iloisin energiajuoma Battery on nyt saatavana myös sokerittomana versiona koodinimellä Battery Stripped. Batteryn keskivertokuluttajana tunsin vastuuni ja käsitin, että minun on mentävä sinne, minne kaikki eivät vielä ole menneet. Juoda tätä uutta uutetta ja todeta, miltä se maistuu. Olin skeptinen kahdesta syystä: 1) Battery Gingered ei ole hyvää ja 2) Teho Cola Light on kammottavaa. No, testiympäristö oli tuttu ja turvallinen, joten uskalsin lähteä yritykseen.

*kraak*. Ei kaksista suhahdusta, kyse on kuitenkin Batterystä. Jopa koulun puoliavoimessa jäähdyttimessä säilytetty Battery oli tällä kertaa riittävän kylmää. Pieni hajustelu antoi ymmärtää, että aromi on erilainen kuin orkkisbatteryssä. Kerään rohkeutta ja maistan.

Voimakas etumaku. Nopea ja makea, loppua kohti nopeasti pehmenevä. Originaalibatterylle tyypillinen takaisku puuttuu. Varsin namia, mutta orkkis hakkaa tämän.

Jos et usko, kokeile itse.

JB testaa: Vuokatti 23.12.

Sat, 23 Dec 2006 19:16:28 +0000

Liian pitkän laskutauon jälkeen pääsi vihdoin vähän hiihtelemään. Koska lähempänä ei lunta ollut tarjolla, niin suuntana oli Vuokatti. Kulkijoita oli tällä kertaa Minä, haq ja luomu. Telluesimerkkiä mukaan lähtivät näyttämään Team Kuiri Ahmovaarasta, vahvistettuna lisäukolla.

Koostumus oli siis kuitenkin melko tuttu ja matkaan käytiin. Vaikka jouluruuhkaa pelättiin, niin sitä ei kuitenkaan näkynyt, oli suorastaan hiljaista. Tiet olivat liukkaat, mutta perille päästiin joskus puolen yhdentoista maissa. Sitten pikainen (toisilla enemmän, toisilla vähemmän..) säätö, liput kouraan (kunhan paikalle tuli joku, joka osasi lukea hinnastot..) ja ylämäkeen.

Rinne oli odotusten vastaisesti hyvä. Kova, mutta ei jäinen. Rinteistä auki oli siis ainoastaan Alakatti (1000m / 170m). Vaihtoehtojyrkkä oli vähän pallomerenä, mutta sen pystyi kiertämään toista reittiä pitkin. Ratalautailijat kiittivät rinnettä, telluttelijat myös. Keli oli myöskin sopiva, pari astetta pakkasella. Tuulinen, mutta tuuli ei sattunut rinteeseen. Aurinkoinen, mutta aurinkokaan ei sattunut rinteeseen.

Hyvät keitot + leivät + juomat + salaatti + kahvi / tee saatiin hintaan 6e koko satsi santsioikeudella. Varsin maukas yksinkertainen keitto olikin tarjolla. Meille jouluterveiset kävi heilauttamassa kahviossa myös Gleba, joka oli käymässä Vuokatissa. Laskettujen mäkien määrää / verttiä en saanut tietoon, kun en muistanut kääntää kelloa alti-modeen…

Sain lojotella täysin taitojeni ylärajoilla ja muutaman kerran ainoastaan tuurilla selviten. Ihmisiä ei ollut liikaa – vielä. Venäläiset ovat kai jo tulossa, heitä odotetaan Katinkultaan ja Vuokatin seudulle yhteensä noin 5000. Silloin meininki voi olla aika erilaista ja rinteessä ahdasta. Nyt mahtui hyvin, joskin ratalautailijat joutuivat katsomaan sopivan välin. Muutenkin meininki oli rento.

Tykit osattiin suunnata järkevästi. Tykit pyörivät, vaikka lasketeltiinkin, mutta silti rinteessä näki laskea eikä mitään töhnää jäätynyt linssiin. Tästä voisi ottaa Tahko esimerkkiä. Jännä, että tykitettiin, vaikka pakkasta ei ollu kuin pari astetta, mutta kaipa he tietävät mitä tekevät.

JB testaa: Tahko 18.11.

Sun, 19 Nov 2006 20:57:12 +0000

Koska edellinen testaus Tahkosta oli varsin negatiivinen, päätimme testata Tahkon uudelleen. Ennakkoon mäkeen kävi tutustumassa Haqlinen ja Tine ja palaute oli positiivista. Siksipä massiivisen kokoinen testausporukkamme ahtautui kahteen autoon ja lähti ajamaan kohti Tahkoa.

Testaajiin kuului:

<td>
<ul>
<li>
Tine
</li>
<li>
Ninnu
</li>
<li>
<a href="http://www.irc.fi/stilu">Stilu</a>
</li>
<li>
<a href="http://irc.fi/kuiri">Kuiri</a>
</li>
</ul>
</td>

Jasmo
Luomu
Haqlinen
Henkki

Lisäksi tapasimme mäessä Kispen ja Wdgen. Mukana oli siis monenlaista vetäjää ja kaikki välineet olivatkin ratsua lukuunottamatta mukana.

Aamuun tuli heti äksöniä, kun olin kädettänyt jotain herätyksen kanssa. Heräsin siihen, kun auto tuli pihaan. Jasmo, nyt pitäis mennä. Shiiiiit! Joutu sykkii, luulisin että paljon yli 5 minuuttia ei kuitenkaan kallista aikaa tärväytynyt. Juuri, kun edellisen illan olin kuittaillut siitä, kuinka Tine ei pysy aikatauluissa..

Menomatkalla ajoimme menevällä hiihtomobiililla kohti tahkoa, kunnes eräällä hieman pienemmällä tiellä Tuusniemen ja Kaavin välillä liukastellessamme huomasimme naapurin tädin lipsauttaneen auton ojaan. Kohteliaina pysähdyimme ja kysyimme tarvitseeko hän apua. Ei tarvinnut, ilmeisesti traktori oli jo tulossa. Auton ovesta ulos astuessani huomasin yhden seikan: tien pinta oli todella liukas. Vaikka pysähdyimme paikkaan, joka lähinnä vatupassilla tarkastamalla näyttää kaltevalta, lähdin silti seisoessani valumaan alaspäin. Siitä autolla matkan jatkaminen ei ollutkaan aivan helppo tehtävä. Jouduimme työntämään ja sudittelemaan. Loppumatkalla vauhti oli matelua.

Olimme Tahkolla joskus yhdentoista kieppeillä. Lippu oli vielä alennettu, 23 euroa päivä. Noussut kuitenkin siitä 17 eurosta. Myös vanhalla hiihdonopettajakortilla sai 50% alennuksen. Sitten mäkeen. Sumua, mutta vähemmän kuin edellisellä kerralla. Rinteeseen oli ilmeisesti satanut samanlaisen jääkerroksen kuin tiellekkin ja pinta oli kuin betonia. Onneksi (telluttelijoiden mieleen ainakin) rinnekoneet kävivät pehmittämässä rinteet. Lopulta Turisti, jota enimmäkseen laskettiin, oli ihan hyvä ja opettavainen rinne. Väittäisin kehittyneenikin hieman, ehkä en arastele vauhtia nyt niin paljoa kuin ennen.

JB testaa: Myllymäki 15.11.

Thu, 16 Nov 2006 10:01:26 +0000

Kuten aikasemmin jo lupailinkin, seuraava testikohde oli Myllymäki, tuo Joutsenon kupeessa oleva laskettelurinne. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt kyseisessä paikassa enkä osannut odottaa mitään. Testiryhmämme koostumus oli tällä kertaa seuraava:

Jasmo (tellut)
Stilu (tellut)
Sipe (alpit)
SJV (alpit)

Räntäsateisena iltana keräännyimme neljästään käytettävissä olevaan hienoon tila-autoomme. Uutta nuoskalunta oli tullut 5-10 senttiä. Pieni pelko oli takaraivossa, että luistaako mokoma tärkki laisinkaan. Automatka Joutsenoon edelleen aiheutti ennakkoluuloja sään suhteen. Tuulilasiin jäi töhryä. No, onneksi muilla tämä oli tämän kauden avaus, jolloin into voittaa järjen, eikä itseänikään töhnä jaksanut harmittaa. Lisäksi LaSkimen jäsenet saavat edullisesti parin tunnin lippuja Myllymäkeen (aikaa ei taida kukaan valvoa), joten rahallisesti uhraus ei ollut valtava.

Kun muut virittelivät kamoja niskaansa, testaamisesta erityisen innostunut Sipe halusi testata vuokraamon. Tulos: Huonot monot ja ei-nykyaikaiset sukset. Dinit olivat kuitenkin säädetty oikein, sillä suksi irtosi tarvittaessa. Joten ammattitaitoa vuokraamosta kuitenkin ilmeisesti löytyy.

Rinne oli aika yllätys. En yritä starailla, mutta en oikeasti ole koskaan aikaisemmin käynyt laskemassa noin pienellä kukkulalla. Tässäkö tämä oli kuvaa aika hyvin ensilaskuja. Onneksi luontoäiti oli tosiaan tuonut sen 5-10 cm uutta lunta rinteeseen. Se tarkoitti sitä, että olin uudenlaisissa olosuhteissa telemarkeilla. Miten tässä nyt pitäisi laskea? Valitettavasti kaikki mestaruustason telemark-laskijat loistivat tällä kertaa poissaolollaan. Jotenkin vaan räpiköitiin.

Alppilaskijatkin viihtyivät, mutta kuten oli arvattavissa, alppisukselle rinne ei tarjonnut riemunkiljahduksia. Loivuus ja alppisuksen jämäkkyys ja tuollainen pöperö ei välttämättä ole mieltä räjäyttävä. Uskon, että helposti käy tylsäksi. Tellu ei käynyt. Stilukin tuntui viihtyvän semifätillä tellulla, joka näkyi kyllä kulkevankin. Ei kannata uskoa niitä Stilun juttuja, mitä hän kertoo, ne ovat vaan osa iskuyritystä (katso kohta Hiihdä) Yhteensä rannetietokone mittasi muistaakseni 19 laskua, jotka suoritimme tuossa noin kahden tunnin aikaviipaleessa.

JB testaa: Tahko 11.11.

Sun, 12 Nov 2006 16:58:37 +0000

Kun Kolilla vielä mietitään tykkejen suuntaamista, losottavat Tahkolla pojat jo lunta rinteeseen. Siksipä Joensuusta irrottautui jälleen kerran testiryhmä, tällä kertaa osoitteena Tahko. Testiryhmän koostumus oli tällä kertaa seuraava:

Jasmo: tellut (amatööri)
Haqlinen: tellut (sm-taso) ja alpit
Kuiri: tellut (mm-taso)

Hissiliput 17e päivä, ei paha siis. Saavuttiin paikalle joskus puolen kahdentoista maissa, kävimme katsomassa ennen sitä, mikä on pössis Siilinjärvellä. Kuolleelta näytti ja jätimme Kasurilan väliin. Joten kamoja laitoimme niskaan, liput luukulta ja menoksi. Alkuvaikutelma oli huono. Tykit jauhoivat kukkulan (aika optimisti ollut se, joka on keksinyt Tahkon nimeksi Tahkovuori…) sankkaan sumuun. Hissinousulla ei meinannut seuraavaa henkaria nähdä. Ehkä tykkien sijoittelua tai päällä pitämistä olisi voinut harkita uudelleen, jotta laskijat olisivat nähneet laskea.

Taitamattomuus ei loppunut siihen. Rinne oli todella monipuolinen. Leveyttä oli, muotoja oli ja lapsille pallomeri. Tiedättehän sen kovan pallon, joka tulee, kun tykitetään leudolla kelillä liian märkää lunta ja sitten yritetään hioa sitä rinteeksi. Sehän ei onnistu, vaan rinteen pinnasta tulee kuulalaakeria. Voin sanoa, että aloittelevana telluttajana olin todella hukassa. Siihen kun lisää huonon näkyvyyden (ja minulla kun ei ole edes keltaista tai muuta valoa vahvistavaa linssiä..) niin saa aikaan epämiellyttävän laskukokemuksen. Haqlisella meni vielä huonommin. Välinetoimittaja ei pystynyt toimittamaan uutta tellukenkää ajoissa ja lainaksi saatu Crispi paino varpaita (niin kuin itsellänikin, kun testailin) niin kovasti, että tellulaskut jäi. Onneksi kyydissä oli myös alpit ja vanha kunnon R:EX.

Olin aika pahalla päällä. Eikö nämä savolaiset osaa mitään? Miksi tämä on auki, kun eihän täällä voi edes laskea. Lähdimme katsomaan toista puolta, lumilaaksoa. Se on korkeuseroltaan pienempi, ilmeisesti jokin perherinnetyyppinen ratkaisu. Halleluja. Siellä lumi ei ollut palloa. Jipii. Nähnyt ei sielläkään, mutta sentään pysyin suksen päällä!

JB testaa: Skiexpo ja oheistoiminta

Sun, 05 Nov 2006 12:13:19 +0000

Tällä kertaa Jasmon blogi vieraili skiexpoilla. Ydintiimiin kuului kirjoittaneen lisäksi myös haqlinen ja saavi.

Matkapäivä oli keskiviikko. Lumipyry toi oman vaikeutensa liikkumiseen. Esimerkiksi lisätestiryhmä (koostumus: Sieppo ja stilu) oli epävarma Helsinkiin pääsystä. Junat hidastelivat, vetureita hajoili, junavuoroja peruttiin ja niin edelleen. Onneksi oikorata toi meidät tunnin lähemmäksi Helsinkiä. Vaikkei siinä koskaan junat koko matkaa toimikaan.

Saavi ja Haqlinen lähtivät ajamaan Joensuusta ajoissa, mutta Joensuu-Lappeenranta välinen tie oli huonosti aurattu, näkyvyys oli huono ja koko väli oli yhtä tuskaa. Autoja ojissa, rekkoja pientareilla. Maltilla ja älyllä kaksikko suoriutui Lappeenrantaan, vaikka Saavilla välillä meinasi ilmeisesti tien kuoppaisuuden takia olla hieman huono olo. Itse hyppäsin tästä kyytiin ja lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Helsingintiellä oli joku ajanut A3 Audinsa liikenteenjakajan lumihankeen siten, ettei auto noussut omin voimin. Kävimme tuuppaamassa. Audimies on aina audimies: Varokaa ettei tule lommoja kun työnnätte. Varoisi itse, kun kikkailee käsijarrulla. Onneksi Haqlinen oli ajan hermolla: Hanki seuraavaksi quattro niin ei tarvi meidän työnnellä.

Matka kohti Helsinkiä jatkui hitaasti mutta rauhallisesti. Tie oli liukas, rekkoja oli ojissa, postiauto oli ajettu syvälle ojaan ja joku oli parkkeerannut mersunsa kylelleen pientareelle.

LOSKA

Olimme siis matkalla kohti Skiexpon etkoja, virallista hiihtotapahtumaa: Loskaa. Paikka Club Prive ja teemana hiihto ja kallis viina. Sinne päästiinkin. Seurueeseen liittyi muun muassa Kispe (Oon koskettanu Kispee! Ei vetäny kansiin, mut lähellä oli.) ja Wdge ja paljon muita. Testasimme ensin Coronan juomalistaa, joka osottautui ihan hyväksi. Valitettavasti tietyt ainesosat loppuivat kesken, joten Jalosia ei voitu ottaa kuin yhdet.

{.imagelink}Siitä sitten toiset paremmin toiset huonommin siirryttiin Priven puolelle. Testiprosessi jatkui samanlaisena. Kiva oli jutella uusien tyyppien, kuten Kispe-Kaisan kanssa. Ja sellaisten tyyppien kanssa joita harvoin näkee, kuten MikkoP ja Henkki. Kaikin puolin oli erittäin kivaa. Joillekin freelance-testaajillemme tuli tarve myös testata sisustuksen pestävyys, saniteettitilojen mukavuus ja pokejen hermon kestäminen. Poket saivat kyllä mielestäni pisteet kotiin siinä, että vaikka meininki oli paikoittain vähän äpärää, niin homman annettiin jatkua riittävän kauan, että baarista poistuminen pystyttiin suorittamaan semi-järkevästi. Toiset kävellen, toiset kannettiin.

JB testaa: Rukan avaus 2006-2007

Mon, 30 Oct 2006 08:37:44 +0000

Ruka on yksi suosituimmista suomalaisista hiihtokeskuksista. Se on myös edistyneen lumetusrjärjestelmänsä vuoksi yleensä se keskus, joka avaa rinteensä ensimmäisenä. Kuten myös tänä vuonna. Rukalla laskettiin jo edellisenä viikonloppuna, mutta viralliset avajaiset olivat nyt viikonloppuna joten testitiimi suuntasi Rukalle.

Testitiimiin kuuluivat:

Jasmo (tellut ja alpit)
Luomu (Ratalaudat)
Riina (sekä pehmeä lauta että ratalauta)

{.imagelink}
Kello 07:00 testitiimi lähti tehokkaalla kulkupelillään Joensuusta kohti Kuusamoa ja Rukaa. Lähtökeli oli epäuskoinen, vettä satoi ropisten ja se oikein korosti aamun pimeyttä. Kolmen hengen varusteet (neljä ratalautaa, yksi pehmeä lauta ja tellut ja alpit) mahtuivat tehokkaaseen tila-autoomme hyvin, koska boksi oli niin hieno.

{.imagelink}Ensimmäinen stoppi oli hieman ennen Juukaa, jossa kävimme kysymässä yhden pehmeän laudan mukaamme ja vähän tietotaitoa telemark-siteen asentamisesta. Lauta kyytiin ja tien päälle.

Matka meni ongelmitta. Sisätilat olivat hyvät ja mahtui hyvin istumaan. Lisäksi Battery kolisi päässä ja matka taittui. Ennen Valtimoa alkoi näkyä ensimmäisen kerran lunta. Samassa näimmekin jo rekankin ojassa. Ilmeisesti ei henkilövahinkoja, autonosturit olivat juuri saapumassa paikalle. Kävimme tankkaamassa Suomussalmella, jota voi suositella muillekin edullisten polttoaineiden vuoksi. Kahvi / tee naamaan ja menoksi. Lisäkofeiini ei ainakaan vähentänyt levottomuutta.

{.imagelink}Viimein pääsimme perille luovimaan Audi Q7:en sekaan. Olen testiporukastamme se, joka ei ole käynyt aikaisemmin Rukalla kuin kerran. Minulla oli myös valmisteltuna testi Rukan välinehuollolle. Siteiden asennusta kaksin kappalein. Kun menin huoltomiehen luo, tunnelma oli kireä. Hänen hieno suksien huoltokone oli särkynyt. Lisäksi hänellä ei olisi valmiita sapluunoita tarjoamiini suksiin / siteisiin. Kuitenkin ammattiylpeys pakotti hänet auttamaan. Paperisapluunan avulla ja paljon mittanauhaa käyttämällä G3:n Targa-side saatiin kuin saatiinkin sukseen kiinni. (Kuka tuo G3:sta maahan? Ruka olisi valmis vastaanottamaan sapluunat siteisiin!) Aikaa meni 40 minuuttia. Huoltomiehellä kuitenkin huumori kesti, vaikka välit työkavereiden kanssa taisivat olla vähän tiukalla. Koko ajan joku olisi halunnut huollattaa suksia, mutta kone ei toiminut. Ja kone ei korjaantunut, sillä miehen aika meni minun suksieni kanssa. Asiat tärkeysjärjestykseen.