Hiihto on Jasmon blogi

JB testaa: Pyhä 2013

Thu, 11 Apr 2013 18:35:23 +0000

[][1]

Telluleikkuri

Suosittu JB testaa -sarja jatkuu taas. Tällä kertaa taas Pyhällä (ks. Pyhällä vuonna 2010).

Talviloman vietto jäi tänä vuonna huhtikuuhun ja tapahtui Suomessa Pyhällä. Pyhällä siksi, että se ei ole niin synkkä paikka kuin Ruka, tuo hiihtopaikkainhokkini. Siksi Suomessa, kun on tuota 5kk ikäistä jälkikasvua ja siksi Pyhällä, ettei tarvitse ajaa Leville tai Ylläkselle saakka. Ja Pyhällä on potentiaalisesti hyvää offia.

Tarjolla on ollut lunta kolmella tavalla: Jäisenä, korppuna ja jonain vielä synkempänä shittinä. Käytiin ensimmäisenä päivänä katsastamassa Pyhän runsaat offarivalikoimat Isokurun, Aittakurun ja pohjoisrinteiden pohjoispuolen osalta. Näiden kokemusten perusteella emme jaksaneet kiivetä Noitatunturille tai Karhunjuomalammelle. Mutta potentiaalia on. Pitäisi joskus osua hyvällä kelillä taas Pyhälle..

Pyhällähän on uusi kuuden hengen tuolihissi, joka on EU-rahalla rakennettu ja jonka ansiosta vissiin on sitten voitettu vuonna 2011 vuoden hiihtokeskus titteli. Tuo titteli on kyllä komea, sen saamiseen ei vissiin tarvita kovin paljoa, valintaperusteet olisi hieno löytää jostain. Muta se siitä. Tuolihissi muuttaa tunturin luonnetta merkittävästi, käytännössä kaikki muut hissit, pohjoisankkuria lukuunottamatta ovat turhia. Neljässä minuutissa toppiin, tehokkuutta.

Rinteethän Pyhällä on hyvät ja monipuoliset. Ei tylsiä jollotuksia, vaan jokaisessa rinteessä on jyrkkyyden vaihteluita. Keppiapinat on aidattu omaan harjoitusrinteeseensä, eivätkä häiritse harrastelijoita. Rinteet oli ihan ok kunnossa, joskin laelta alkoi jää paistamaan läpi kun tuuli yltyi viikon loppupuolella. Rinteitä ei tosin ole kovin paljoa, näin viikon mittainen rinnelaskusessio pikkusen alkaa näyttämään puutteita rinnevalikoimassa. Tai ehkä enemmänkin vain lukumäärän puutetta.

Hinnathan Pyhällä oli samat kuin Rukallakin, eli aika kallista leikkiä. Mutta sen se ottaa. Ihmiset on mukavia, niitä on aika vähän ja ei tule näyttäytymisen tunnetta. Enemmän näitä yleisiä juttuja voi lukea vuoden 2010 postauksesta, ne eivät ole muutuneet miksikään.

Visit Norway

Sun, 06 May 2012 11:08:54 +0000

Visiteerasimme Norjassa näin toukokuun vaihteen kunniaksi. Lennot SASilla Tromsöön ja siellä hetki ja sitten Lyngeniin ja takaisin ja kotiin Norwegianilla (joka oli aivan ässä firma).

Kun volkkari saatiin taas näppärästi juuri huollosta ajoon, tärräyteltiin Helsinki-Vantaalle ja kamat SASin kyytiin (suksibägit eivät muuten kuulu hintaan..) ja kohti römpsöä. Vielä Oslon välilaskulla näytettiin aurinkoa ja römpsöön laskeutuessakin oli vielä puolipilvistä. Kerittiin vielä hyvässä valossa Krokeniin jossa käytiin vähän haistelemassa kevätlumien kantoa.

Ja hyvinhän se kantoi ja olipa vähän offitouhujakin, kunnes ilmeisesti ilmankosteus muuttui (tai loputkin voiteet lähtivät pohjista) ja lumi muuttui käsittämättömäksi liimaksi.

Onneksi alakahviosta sai vohvelin nakilla. Melkonen makuelämys.

Krokenin laskut olivatkin viimeiset hissilaskut tälle kaudelle. Seuraavana päivänä kevyessä vesisateessa kavuttiin harrastuksen vuoksi (ja kamojen testaukseen) läheiselle Suomen Tunturille, 400m nousua ja 5 minuuttia laskua. Lumi ei oikeastaan ollut hassumpaa, ei toki puhuta mistään puuteritouhuista vaan sellaisesta märästä lumesta, joka ei ole kuitenkaan firniä. Lähempänä siis sohjoa kuin firniä. Vähän stupid ski -hengessä mentiin, mutta ihan hauskaa oli, isoa kenttää alussa ja harvaa mettää lopussa.

Seuraavaksi päiväksi sitten lautalla yli ja Lyngeniin. Majoituksen tarjosi Magic Mountain Lodge, jota voin kyllä varauksetta suositella kaikille Lyngenissä kävijöille. Toinen pitäjistä puhuu suomeakin ja ruuat olivat erinomaisen hyvät. Suomalaisia telttailijoita kun jututti päivällisellä, niin aika moni oli ihan tyytyväinen siihen, että tällä kertaa jätti teltan kotiin ja tuli täyshoitoon.

Pakettiin siis kuuluu huoneen lisäksi aamupala + eväät päivän touhuihin. Lisäksi päivällinen, joka koostuu kahdesta ruokalajista.

Kahdelta hengeltä kaksi yötä maksoi 2400 kruunua, onko se paljon vain vähän Norjassa jää jokaisen omaksi mietinnäksi (316 eur). Teltalla ja spriikeittimellä tietty säästää.

Melkein Ischgl

Wed, 25 Jan 2012 19:27:28 +0000

Nythän kävi niin, että kävimme hiihtelemässä näin tammikuun kunniaksi pienen tehoiskun tuolla Itävallassa Ischglin tienoilla, ei kuitankaan itte Isklissä.

Torstai

Lähdettiin torstaiaamuna sen verran aikaisin, että olimme jo ensimmäisen kerran syömässä Burger Kingissä klo 11 jossain Saksan ja Itävallan rajan tienoilla. Minulle nämä paikannimet eivät niin jää mieleen. Double Whopper with cheese.

Keli oli sen verran synkkä, että Garmisch Partenkirchenin (en vit jaksa kirjottaa noita nimiä..) seudulla ei jaksettu lähteä menomatkalla mäkeen, kuten suunniteltu aiemmin oli, vaan paahdettiin suoraan Isklin affeen.

Ja isklissähän nimittäin on Affe. Ei minkään lomaviikon torstai, klo 17 kaamee meininki. Ihmisiä tulee naama veressä kun jalat ei pidä alla ja Itävallan juomalaulut raikaa. Herranjumala. En voisi olla kauempana mukavuusalueeltani.

Reissussahan meitä oli minun lisäksi konsulentti ja bootfittaaja Matso, suksenrakentaja Passo ja golfpro Tumppi. Tellua ja alppia.

Kun sitten Isklistä päästiin pois, kun Tumppi oli saanut hätisteltyä päälle puskevan tarjoilijan kimpustaan, ei muuta kuin nukkumaan ja odottamaan aamua. Vettä satoi koko ajan kylässä, nollaraja korkealla, josain reilun tonnin paikkeilla.

Perjantai

Aamulla satoi vettä. Tuning Renaulttimme kääntyi vaivattomasti laakson pohjalle ja ajoon läheiseen pieneen keskukseen. Perillä iski järkytys. Ainoastaan alagondoli oli auki ja käytännössä kyläänlasku ja taikamattoja. Ei ihan sitä mitä tultiin hakemaan. Kun lippukin maksoi ainoastaan 38e päivältä, niin päätettiin heti mennä.

80-luvulla rakennetut gondolit veivät meidät kiikkuen ylöspäin ja yritimme sinkissä tähystää ympäriinsä, josko jotain viihdettä löytyisi. Ylhäällä kuitenkin odotti mukava yllätys. Myös yksi ankkurihissi oli auki. Uutta lunta oli maassa noin 20cm ja uutta tuli taivaan täydeltä. Ensiksi hissilinjaa ja paikkojen kattomista, kunnes sinkissä suunnistimme tuolihissin alle aukolle, josta löytyi varsinainen playground. Ensimmäinen hymy.

Fiiliksiä

Sun, 30 Oct 2011 14:10:06 +0000

Olen käynyt retkeilyulkoilemassa (päiväseltään) tänä vuonna muutamia kertoja ja viime vuonna myös. Ihan ensimmäisellä kerralla en oikein edes tiennyt miksi haluan metsään, paitsi että siellä on hiljaista.

Tänä vuonna löysin uudelleen podcastit. Koiria ulkoiluttaessa (sitäkin nakkia napsuu) on mukava kuunnella vaikkapa Tuomas Enbusken päiväohjelmaa tai Engadgettia tai mitä ikinä sitten tykkääkään. Olen podcastien myöhäisherännäinen. Kaupungissa kuuntelu on luontaista, mutta hiemankin etäämpänä, esimerkiksi Hervannan poluilla, luurit päässä kulkeminen ja musiikin tai muun kuunteleminent tuntuu pöhköltä. On vain mukavampaa nauttia luonnosta ja sen hiljaisuudesta.

Tänä vuonna oikeastaan muutenkin tuon liikkumisen, suksilla tai muuten, syvin olemus on löytynyt. Tärkeintä on, ettei ole kiire ja että on mukavaa. Yllättäen pidin myös veneilemisestä, juuri rauhallisuuden vuoksi (ihan harrastusveneilyä). Mutta samalla myös tekemistä piisaa.

Talviurheilussa puhutaan puuterista ja hyvistä laskuista, mutta kuinka monta erityistä laskua muistat? Kaikki muut kokemukset muistuvat melkein paremmin. Rento fiilis, vuoristomaisema ja vapaus. Toki muistan myös erityisiä laskuja, ensimmäisen Galtibergini, mikä oli melko jäätävä, Laubin lojotuksia ja viime vuonna Serressä sitten kun välillä sujui.

Mutta enemmän kuitenkin sitä muuta toimintaa, siirtymismatkojen tarinointia, evästelyä tai kun Engelbergistä lähdettiin dumppipäivien jälkeen ajamaan alakylille pienempiin mäkeen jotta saatiin olla rauhassa. Ja tehdä hissimiehille lumityöt. Tai kun Viton pakki ei mennytkään päälle.

No jos nyt irtaudutaan tästä jo romanttissävytteisestä haaveilusta ja palataan asiaan. Pointti on se, että alan ehkä jo ymmärtää, mitä haluan reissuista tai kokemuksista ottaa irti. Ja tämän ymmärryksen myötä uusien reissujen suunnitteluun voi tuoda näitä elementtejä.

JB testaa: Etelä-Ranskan hiihdot

Wed, 16 Feb 2011 20:50:04 +0000

Tällä kaudella ei pitänyt mennä mihinkään alpeille. Ei olevinaan ollut varaa, eikä aikaa. Mietittiin, että johonkin pienempään paikkaan voisi mennä, jos olisi vaikka lunta, niin ei tarvitse kieli vyön alla juosta ja taistella hissijonoissa. No, suunnittelua vain, eihän me mihinkään mennä.

Sitten tuli lumet. Vaikka Struven äärihiihdot tietysti tyydyttää suomalaisen riiraiderin, oli hiihtofilmien katsomisen jälkeen pakko lähteä johonki hiihtämään. Engelbergistä ei tällä kertaa simomajoitusta löytynyt ja pienempää paikkaa etsittiin, niin tikka osui kartalla kohtaan Serre Chevalier. Lento Milanoon, auto alle ja mestoille.

Päivä 1.

Pirkkala, Tampere. Kylmän kostean, minä tunsin .. Pirkkalan. Kuivien säätiedotusten sävyttämät lähtötunnelmat. Raikkarin lennolla ei tarjoiltu ruokaa (edes rahalla). Magners oli hyvä. Bergamon lentokentältä autot alle ja suoraan kohti Serreä.
Ainut, että kello oli 16, oli perjantai ja olimme Milanon ohitustiellä. 4 kaistaa ei riittänyt suuntaansa autoille, vaan jonot pysähtelivät. Otimme ruokatauon, ajattelimme, että ehkä sitten helpottaa. Ruokailun jälkeen oli pimeä, ruuhkaisa ja pysähtyilevät jonot.

280 kilometrin matkaan saatiin kulutettua melkein kuusi tuntia. Milanon möhinöistä selvittyämme olikin sitten Torino ja sama meininki. Italialainen liikennekulttuuri tuli melkein crash-coursena tutuksi.

Koska varsinainen majoitus alkoi vasta lauantaina, oli meillä yksi yö yhden tähden (!) hotellissa Brianconissa. Yö + ravitseva aamupala (patongin pätkä ja croisantti) maksoi koko 6 hengen köörille sen 180 euroa.

Hotelli oli ilmeisesti jokin perhehotelli ja englantia osaamaton hotellinpitäjä oli jo nukkumassa saapuessamme paikalle hieman klo 22 jälkeen. Onneksi hänellä oli joku tuttu puhelimen päässä, joka osasi englantia, niin pelkällä käsien heiluttelulla ei tarvinnut kommunikoida.

Päivä 2.

Monetier, Serre Chevalier. Kuivaa ja aurinkoista, kuten oli odotettukin. Nollaraja huitelee jossain 3300 paikkeilla. Topissa oli kuitenkin ainakin joidenkin mittareiden mukaan vielä -1. Säästämme hissilipuissa, ostamme vain yhden huipun lipun. Laskemme heti toiselle huipulle, jossa joudumme neuvotteluun ja aneluun hissinaisen kanssa siitä, pääsisimmekö me viattomat turistit nyt kerran vielä ylös, vaikkei lippua olekaan.

JB testaa: Struve uudelleen

Tue, 01 Feb 2011 20:58:40 +0000

Aiemmin pölhöillessämme Jämsässä Struven ketjun paikkeilla olimme Oravivuoressa. Jotkut varmaan muistavat tarinan kahdesta vapaalaskijasta, jotka lähtivät Jämsän maastoihin hiihtämään putikkaa vesisateessa. Matka oli mieleenpainuva.

Oravivuori ei koostaan huolimatta oikein lunastanut asetettuja odotuksia. Tänä vuonna tutkimusta tehtiin netin suosituimmissa tietopalveluissa (relaa.com) ja päädyttiin siihen että Jämsän Struven ketjulla on vielä muutamia kukkuloita, joille täytyy käydä kiipeämässä. Kevään ensimmäisenä kauniina aurinkopäivänä kävimme tuumasta toimeen.

[][2]

Ei muuta kuin matkaan

Jutun moninaisesta kuvituksesta vastaavat Jasmon surullisen kuuluisa Samsung Galaxy S, Matson kuvausmultimediapuhelimien ykkönen, eli N8 ja Tomin pokkari. Voitte arvuutella mikä kuva on milläkin otettu.

Tällä kertaa ensimmäisenä paikkana oli Vaaruvuori. Vaaruvuori on noin 120m korkeuseroltaan oleva osittain suojeltu kukkula, jonka laella on vaellusreitti ja jotain muuta sellaista.

Vaarun jyrkkä

Menimme tietysti luonnonsuojelualueiden ohi kohti harvaa mäntymetsää, kuten Relaassa sanottiin. Skinnailu ylös meni helpohkosti, ainoastaan minulla oli taas ongelmia skinien kanssa. Ne eivät ole enää ihan uudet ja ne ovat myös 25mm kapeammat kuin sukset, jolloin käy aika herkästi niin, että reunat kannattavat suksea ja skini lipsuu.

No siitä huolimatta ylös päästiin. Harvaan mäntymetsään.

Harvuus o suhteellista

Tälläkään kertaa lumet eivät olleet aivan sellaisia kuin olisi pitänyt olla. Lisäksi harva mäntymetsä olikin louhikkoista sekametsää, jossa oli paljon kaatuneita puita ja muita jännittäviä yllätyksiä. Aika Paha Koli henkinen kaikkineen.

Mutta ei jäänyt harmittamaan. Tällä kertaa olimme ottaneet ensimmäisestä kerrasta opiksemme ja mukana oli makkaraa (myöhempää käyttöä varten), leipää, kahvia ja vaimon leipomia herkullisia mokkapaloja. Eväspuoli oli siis kunnossa.

JB testaa: Mustavuori

Mon, 20 Dec 2010 19:39:23 +0000

Aina ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan. Tai Mustavuorta kauemmaksi hiihtelee.

Tässä viime aikoina on tullut käytyä tuolla Sappeessa hiihtelemässä, kun on tehnyt mieli hiihdellä. Tai eritoten viime vuonna kävin monta kertaa. Tänä vuonna käytiin jo kertaalleen Matson kanssa Sappeessa ja oltiin kummatkin ihmeissään, että miksi me täällä käydään, kun hiton tylsä paikka. 4 tuntia menee reissuun vähintään, hiihto ei ole kaksista ja hinnat ovat hirveät.

Joskus voit nauttia Sappeessa sitten jonottamisesta.

Mutta miksi mennä Sappeeseen, johon on hiton pitkä matkakin, kun Mustavuori on ihan lähellä. Korkeuseroa sanoovatten 80m mitanneen, tiedä sitten kuinka selvänä. Profiili hyvin yksinkertainen. Lähtee viettämään ja viettää jonkun matkaa ja sitten tulee hissi. Ihan kiva. Tämmönen lussu kaveri saa jonku 8 käännöstä 16m kääntösäteisellä tellusuksella tuohon. Haha.

Nopeita kierroksia. Keppiurpot vähä haittaa, mut jos niitä ei ole niin aivan passeli.

Aivan sikakallis paikka sekin, 20e / 2h tuollaisessa tönössä. Ja tänään mentiin illalla joskus kuuden jälkeen, paikka menee kasilta kiinni ja silti ottaa täyden hinnan. Aivan pyllystä.

No, pari kertaa vuoteen jos käy ja jättää Sappeet käymättä, niin tämähän on säästöä. Makkispekkiksiä ei tullut testattua, mutta sekin on ehkä ihan hyvä asia.

YHTEENVETO
Hyvää:

Lähellä
Kierroksia saa nopeasti
Muoto on ihan hyvä

Huonoa:
– Nihkee myyjäakka
– Valot on vissiin Kolin nykyisiä edeltävät valot uusiokäytössä. Eli onnettomat tuikut, jotka ei näytä mitään.

JB suosittelee muutamia kertoja kaudessa, ei ehkä pääkaupunkiseudulta kannata tulla kuin kerran kauteen.

Hiihtoleffat

Sun, 12 Dec 2010 07:28:53 +0000

Hihtoleffoja tulee jonkun verran katsottua, eritoten niitä tuli katsottua nuorempana. Ja toki hyviä rainoja tulee nytkin katottua netistä, kavereilla tai jopa elokuvissa.

Eilen katsoin vapaalasku.comin syksyn bileissäkin katselussa olleen Deeperin. Pidin elokuvasta hirmu paljon.

Suurin osa hiihtoleffoista, ainakin niistä mitä olen nähnyt, perustuu temppujen ja linjojen suruuteen ja vaikeuteen. Ja niistä koostetaan sitten 30min – 1h30min kestävä pätkä, jossa lasketaan. Välillä on myös lifestylepätkiä, jotka yleensä on jotain kuulilta näyttämistä ja irvistelyä.

Ja siinäpä se. Hiihtoleffojen rakenteet eivät juuri poikkea pornoelokuvista, siksi jotkut puhuvatkin hiihtopornosta. Se toimii kyllä, mutta on lopulta vähän tylsää. Kehitys on tähän saakka perustunut lähinnä kuvaustekniikoihin, jotka ovatkin kyllä näyttäviä. Tylsyyttä estämään on pitänyt ottaa sitten wingsuitit ja ski base lasku/hyppäys. Wingsuitit on ihan mielenkiintoista, koska se on jotain niin uutta, mutta tuo ski base ei kiinnosta vähääkään.

Palatakseni Deeperiin, siinä ei ollut base-hyppäystä, eikä edes hiihtoa, paitsi splitillä ylämäkeen. Mutta leffa – vaikkakin pitkähkö – oli mielenkiintoinen ja siinä oli jopa draamallisia elementtejä! Hiihtoleffassa! Se on kuin jännittäisi pornoleffassa, että mitähän sanottavaa sillä putkimiehellä on, onpa se viksu.

Muistan tykänneeni myös Seth Morrison Chroniclesista. En voi väittää, että siinä leffassa ei irvisteltäisi ja vedettäisi isosti – ei, mutta leffassa oli myös muuta minua kiinnostavaa sisältöä. Kuinka Seth Morrisonista tuli koko hiihtomaailman kuumin nimi.

Tätä dokumentaarisuutta kaipaisin hiihtoleffoihin. Vaikka kaikki ei nousujaan haikkaa, niin kun Deeperissä, niin kai siellä on joku tarina aina kerrottavana. Sinkkipäivien hajoilua, paikkojen tsekkailuja ja kuumotusta ja niin edelleen. Varsinaista suoritusta edeltävät vaiheet ovat mielestäni yhtä kiinnostavia kuin se vetokin – tietysti joillain rajoituksilla.

JB testaa: Ruka 2010

Tue, 07 Dec 2010 20:03:28 +0000

Tadaa! Taas oltiin Rukalla ja lukijat jo odottavat minkälaista marmatusta ja itkemistä etelän hetelmistä, kalliista hinnoista ja paskoista rinteistä nyt tulee. Ehkä tulee, ehkä ei.

Tällä kertaa ei otettu Mazdaa matkaan, vaan saksalaisittain liikuttiin nelivetoaudilla, joka varsinkin takaisin tullessa tuli ihan tarpeeseenkin. Menomatka oli yhtä paussia. Ensin logistiikkapäällikön piti saada kurkunkostuketta Orivedeltä, sitten jo jäätiinkin syömään johonkin legendaariselle Jyväskylägrillille, siitä Kuopioon shoppailemaan ja ahtamaan auto niin täyteen, kuin se vaan näillä luonnonlaeilla on mahdollista.

Ja silloin oltiin vasta puolivälissä. Kenen idea on a) mennä aina Rukalle b) aina ajaa sinne? Tahko olisi puolet lähempänä..

Mökki oli sama kuin viime vuonnakin, eli sinne mahtui ihan hyvin. Väkeä oli tällä kertaa hieman enemmän, 15 jamppaa selasi reissulehtiä illat.

Mites se hiihtäminen sitten? Kävin syksyllä poistamassa Camusta puoleen hintaan Movementin Jamit. Se on sellainen joku reilu 180cm sivakka, jossa on mukavan lyhyt kääntösäde ja keskellä on leveyttä 85mm, kuten puuterisuksessa pitää ollakin. On meinaan hyvä suksi. Matsolainen sen tietysti hiveli ja viimeisteli ennen lähtöä jumalaiseksi, mutta veikkaan että osa oli suksenkin hyvyyttä. Rukan rinteet antautuivat sukselle sata nolla.

Tähän kun liitetään vielä uudet tellumonot (T1), niin tuntuma alistamiseen oli hyvä. Rukalla. Ruohos Anan innoittamana lähdin tietty laskemaan myös väärinpäin, mutta luistopuoli ei meinannut pysyä alapuolella.

Mutta ei isompia angsteja rinteistä tai jonoista. Tai no vähän jonoista. Mikä siinä on, että sitä Saaruan tuolihissin jonoa ei saada fiksattua järkeväksi, että olisi ihan oikea sinkkulinja ja sitten se neljä porttia. Kunnon häröpallo se jono, ollut jo 5 vuotta.

Mutta rinteet riitti juuri ja juuri kolmen päivän laskuihin. Kelo-puolelta löytyi välillä piristävää vaihtelua, eturinteet jäi aika vähille laskuille, koska ne oli lanattu keltaiselle jäälle ja se oli (kylmän) tuulen puolella. Valaistusolosuhteiden (helevetin pimeä) vuoksi laskimme iltavuorossa (alkaen noin klo 15), jonka vuoksi rinteet oli ottaneet jo hieman itseensä alkupäivän hierojista.

Hyvää syksyä

Wed, 06 Oct 2010 18:08:37 +0000

Tänään ajattelin tehdä ihan erillaisen postauksen kuin normaalisti. En aio valittaa mistään. Ajattelin toivotella hyvää syksyä lukijoille.

Syksy meinaa sitä, että talvi alkaa lähestymään. Tulisiko meille yhtä hieno talvi kuin edellinen – toivottavasti. Toivottavasti ei kuitenkaan niin kylmä, mitä puolalaiset veikkaa. Syksyllä näkyy luonnossa hetken aikaa värejä, jotka voi joku keritä huomaamaan ennen harmauden hyökkäystä.

Syksyllä alkaa talven suunnittelu. Milloin mennään Rukalle ja miksi taas sinne? Entä milloin Leville ja onko Nororokotukset kunnossa. Otetaanko alppiretki, luokkaretki vai häämatka.

Ei syksy hullumpaa aikaa ole. Hyvää syksyä kaikille lukijoille.

Ja ei. Tämä ei ole mikään lopetusuutinen. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, etteikö seuraavassa postauksessa valiteta maailman menosta silmät liekeissä. Mutta tämä hetki nautitaan rauhasta.

Sekalaisuutta

Tue, 06 Apr 2010 20:03:05 +0000

Ennen ja muinoin kirjoitin usein otsikolla ”sekalaista”, kun en muutakaan keksinyt – jotain piti kirjottaa ja asiaa oli monesta pienestä jutusta. Niin nytkin.

Sain vihdoin hoidettua käsiini Tuomas Kilven kirjan Blogit ja bloggaaminen. Enhän minä muuten, mutta kun olin jo kauan sitten kuullut tarinat siitä, kuinka Jasmon blogi on kuin onkin noteerattu oikein kirjallisuudessakin. Kirjassa listattiin 50 parasta suomalaista blogia ja JB oli sijalla 49. Oli sentään kaksi huonompaakin sijaa tarjolla, 50 ja poissa listalta.

Tiurakin on poissa listalta, kun kukaan ei ota hänen touhuistaan selvää. Tiura on kuin Timo Kalli vaalirahoitussotkussa, mutta Tiura sotkee vain omat kuvionsa, kun Kalli sai koko Suomen sekaisin. Ässä pimu, varmaan samasta poliittisesta tallista Suvi ”golfkenttä” Lindenin ja Anneli ”faksi” Jäätteenmäen kanssa.

Katsoin eilen laatudokumentin MTV3 Faktalta, kun oli tuo OpenAntenna (eeh). Nimittäin tuli pokerista dokumentti, Al Roker tutki pokeria. Komeasti pokeri saatiin yhdistettyä peliriippuvaisuuteen siten, että ensin puhuttiin pokerista yleisesti ja sitten haastateltiin peliriippuvaisia. Pokerin pelaaminen saatiin yhdistettyä mm. huumekauppaan, joka on jo ihan hyvää dokumentaatiota. Näitä huonoja ja tarkoitushakuisia dokkareita kun aikansa katsoo, ei voi välttyä fiilikseltä, että Maailman Lihavin Dokumentaristi Michael Moore ei välttämättä kuvaa maailmaa aina aivan sellaisena kuin se on.

Paras juttu dokkarissa oli, kun siinä korostettiin sitä, että vain yksi voi voittaa turnaukset (esimerkkinä oli WSOP). Että mitä niille muille siinä turnauksessa käy, finaalipöytään pääsee 10 breineintä tyyppiä mutta vain yksi voittaa. Tämä jotenkin osoittaa sen, että pokeri on tuuripeli. Tämän sanoi haastattelussa itseasissa joku uhkapelaamisen tohtori, ehkä arvo on hankittu 10 dollarilla Uzbekistanista. En tiedä miten tämä osoittaa sen, että pokeri on tuuripeli, mutta eikö finaalipöydän viimeinenkin saa jo useita 100k chippejä.. Tuskin se elämän kauhein päivä on.

Engelberg 2010

Mon, 22 Mar 2010 20:16:18 +0000

Oravivuoren jälkeen tuntui vähintäänkin luonnolliselta siirtyä Enkelivuorelle keskisveitsiin, olihan vuoristoilmaa käyty jo haistelemassa. Niinpä DaKinen hieman ehkä jopa liian kookas ruumisarkkusuksipussi täyteen hiihtokamaa (omat ja vaimokkeen) ja matkaan. Matso oli tsekannut lentoja syksyn mittaan ja skoutannut meille helpon yhteyden suoraan Tampereelta Riikan kautta Zyyrihiin. Matkan tarjosi Air Baltic. Air Baltic jakaa vähän mielipiteitä. Jouduin maksamaan molempiin suuntiin 40e suksipussista, mutta toisaalta taas tällä hinnalla sain siitä 30 (vai 32?) kiloisen lisämatkavaran, joka taas tarkoitti sitä, että myös Hannan romut mahtuivat Kähköseltä ostamaani kassiin oikein letkeästi. Baltic myös muuttaa innokkaasti ehtoja, nykyisin suksipussit ilmeisesti saavat painaa enää vain 15kg ja tiskillä check-inistä otetaan joku maksu.

Kauheinta silti oli se, että virkailija sanoi meille Pirkkalan kentällä, että kävipä teillä hyvä tuuri, kun lennetään nyt tällaisella isommalla koneella – muuten kun sukset eivät mahdu koneeseen! Olimme ostaneet matkat ja varanneet suksipussit koneeseen joskus lokakuussa. Kyllähän kamat joskus olisivat varmasti tulleet, mutta lyhyellä alppilomalla ilman kaikkea hiihtogearia tulee vähän ehkä kiukkuinen olo. Olen ehkä jatkossa valmis maksamaan hieman enemmän lennoista, joskin muuten asiat menivät ihan hyvin ja Zyyrihin päässä virkailija oli erittäin lunki, vaikka Matsonnin ostokset painoivatkin vähän enemmän kuin olisi saanut.

Matkan kestosta puhuttaessa sanottakoon, että olen ollut aiemmin sitä mieltä, että 2 viikkoa alppireissuun on aika vähän, juuri siinä ja siinä hilkulla, että onko siinä järkeä vai ei. Viikko on jo liian säntäilyä, en tykkää vieläkään. Mutta meillä oli täydellinen kaksi viikkoa. Se oli kuin kausi pikakelauksella. Saimme kaikkea. Sinkkiä ja sumua (ei yllättäne, kun Säämies Jiima oli mukana), uutta lunta pariin otteeseen, ruuhkaa, rauhaa, lumetusta, yläpilveä, fotoja, bileitä, hyvää hiihtoa ja vielä lisää hyvää hiihtoa, sen lisäksi haikkipäivä ja skandit vs. lokaalit lätkäpeli.

JB testaa: Oravivuori Freeride

Mon, 01 Mar 2010 19:25:20 +0000

Kun Antti Ruohosellakin on kuvareportaaseja Åresta ja Engelbergistä ja vaikka mitä, niin minullakin pitää olla. Saanko esitellä, JB testaa, kuvareportaasi Oravivuori freeride.

Kun näillä leveysasteilla saa kerrankin lunta, on vain yksi paikka, mihin pitää mennä. Yleensähän näitä siikritspotteja ei pahemmin jaella, mutta olen niin höveli kaveri, että tässä nyt Jasmon blogin seuraajille paljastan huippumestat heti Jämsän kulmalta. Nimittäin, naiset ja herrat, saanko esitellä: Oravivuori. Niin, minustakin nimi on hieman optimistinen.

[][1]

Oravivuoren entry on jännittävä ja kuumottava

Tämän postauksen kuvat tarjoaa Nokian X6 laatupuhelin ja sommittelusta vastaa Matsolainen.

Sitten asiaan. Koska torstainen ripsakka kymmenen asteen pakkaskeli tyynenä auringonpaisteena piti kuluttaa kantamalla toimiston kamoja paikasta x paikkaan y, valittiin sopivaksi ajanhetkeksi työntyä Oraviin sunnuntai, jolloin oli aste lämmintä ja ripisteli vettä, sekä tuuli. Ilmankosteus oli ainoastaan 98%. Auringon noususta tai laskusta ei sinä päivänä ollut tietoa, ensin oli harmaata ja sitten hieman harmaampaa. Tietysti kun suomalainen on kerran päättänyt, että nyt lähdetään hiihtää putikkaa, niin sillo mennään, vaikka sataiski vähän vettä ja kaikki lumet on tippunu puista.

Joten ei muuta kuin housuja jalkaan, monoja kii ja skiniä suksenpohjaan. Reinojen talvikenkäominaisuuksista täytyy mainita tähän hätään sen verran, että niitä ei ole.

[][2]

Kamoja fiksailis. Onko sillä vaipat vai pökäle pöksyssä?

Oltiin kuultu vähän huhuu, että ladun avaaminen on leveellä suksella helpompaa, niin otettiin matkaan sitten vähän leveemmät sukset. Ei muuta kuin reppu selkään ja matkaan. Tässä vaiheessa jo oltiin tajuttu amatöörimäisyytemme. Nimittäin jotain puuttui, se tärkein. Nimittäin eväät. Ei ollut edes suklaata mukana. Millä nyt palkita hikinen lihapulla mäen päällä? Ei ollut muuta kuin vettä. No, ei auttanut siinä laittaa mieltä matalaksi, ei muuta kuin vaaraa kohti!

JB testaa: Pyhä 2010

Mon, 08 Feb 2010 19:11:47 +0000

Minulla on Suomessa kaksi hiihtokeskusta, joissa haluaisin käydä ja joissa en ole käynyt: Pyhä ja Pallas. Enää vain Pallas on käymättä. Pallas on siitä lupaavan kuuloinen paikka, ettei sillä oikein kunnon nettisivujakaan taida olla. Mutta se Pallaksesta, JB sai menneellä viikolla mahdollisuuden lähteä jyristelemään pakettiautolla kolmestaan melkein 2000 kilometria ja kukapa siitä voisi kieltäytyä. Täältä tullaan Pyhä!

Jos Koli on Suomen Chamonix, niin Pyhä on .. Lapin Koli. Lumetukset kesken vaikka pakkasta on ollut ties kuinka kauan, ruuhkaa ei missään – tai ei oikeastaan juuri ketään missään. Tällä kertaa hiihtoretki oli poikkeuksellisesti hiihtopainotteinen ja viihde jätettiin vähemmälle – aivan kuin vaihtoehtoja olisi edes ollut. Niinpä hiljaisuus rinteissä ja jonojen puute oli viehättävä yhdistelmä.

Työntekijöilläkään ei ollut kiire. Moderni teknologia oli tehnyt hissimiehen turhaksi ja lipunmyynnissä jäbällä oli aikaa tarinoida laseista, kypäristä ja sitten kun huomasi, että meille pitäisi antaa alennusta kaikesta, niin hiihdosta, Pyhän mahdollisuuksista ja reikäisistä Sweetin housuista. Paikka haussa. Jotenkin ei edes yhtään ärsyttänyt, kun kaveri sanoi, että hinnat joilla kauppaa käydään lukee tuotteissa, että turha siun etelän hetelmä o tulla siihen hyppimään. No, Pyhällähän oli kaksi yhden hinnalla kampanja ja hiihdimmekin varsin järkevään hintaan, joskin meitä oli tyhmästi vain 3 kpl, niin ei saatu täyttä etua.

Hyvää hiihtoa Pyhällä tutkii Knomppi

Pakettiauto antaa mahdollisuuksia ylivoimaiseen gearin ylilastaamiseen, joten sitähän sitten otettiin. Tosin Matson hannaamisen takia ei otettu väkisinhiihtosuksia, vaikka tilaahan olisi ollut. Vivaro kulutti matkalla vähän vajaa 8,5l/100km, joten siitäs saitte ituhipit!

JB testaa: Pyhä 2010 teaser

Sun, 07 Feb 2010 20:53:25 +0000

Matson linja Pyhällä

Palataan asiaan paremmalla ajalla

JB testaa: Tahko 2010

Thu, 28 Jan 2010 16:53:19 +0000

Tampereelle muuttamisen jälkeen ei ole tullut Tahkolla käytyä. Joensuussa asuessakin Tahkolla tuli käytyä ainoastaan alkutalvesta ja me kaikkihan tiedämme miten tahkolla lumetetaan. Neljän asteen pakkasessa suuttimet täysillä, jotta rinne on keltaista jäätä ja pallomerta. Ja sumu päällä aina. Lumettaa ne ei siis siellä osaa.

Nyt lähdettiinkin vasta tammikuun loppupuolella käväisemään isohkolla porukalla Tahkolla, kun tiedettiin, että lumetusurpot ovat siirtyneet jo Pehkuun ja mäessä pystyy laskemaan ja näkee laskea. Niinpä avaruusalus nimeltä Nissan, jossa ei ole enää sähkövikoja, lähti liitämään matalalentoa kohti Tahkoa.

Kun maailma oli parantunut jo hyväksi paikaksi ja uudet yritysideat oli käsitelty, saavuimmekin parahiksi puolimatkaan, Vajaakosken ABC:lle. Siinä sitten safketta naamariin. ABC-burger on muuten varma veto. 800kcal annos ja nälkä pysyy poissa arviolta 55 minuuttia. Sitten onkin jo nälkä ja tekisi mieli lisää. Jos perän levittämisessä tarvitsee apua, niin vastaus on eibiisii-purker.

ABC-burgerin jälkipolttoja pidätellessä menikin sitten loppumatka ja Kuopion kauppareissu. Perillä odotti meleko komea ja hifi mökki, ensimmäisenä maksalaatikko mikroon ja kylpytakki päälle. Pahaksi onneksi puolukkahillon toimittaminen oli jäänyt jälkiporukan tehtäväksi, mutta nämä on näitä asioita, joista pitää olla valmis hiihtoreissuilla joustamaan.

Laitteet asuntoon oli valinnut täysi ääliö. Mikroaaltouunin etureuna oli täynnä nappeja ihmeellisillä kuvioilla, enkä koskaan tajunnut, mikä tarkoittaa mitäkin, painoin vain jotain ja käänsin ajan. Kai sillä olisi saanut maksalaatikkoon kauniin ruskean kuoren, jos olisi osannut käännellä ja painella nappeja. Olihan siellä ohjeetkin, joka on outo juttu, kun ajattelee että mökki oli TEKin mökki.

No, joku oli asentanut makuuhuoneisiin televisiot ja mac minit, lisäksi myös olohuoneessa oli tällainen kombinaatio. Onneksi mäkkiin oli kuitenkin asennettu joku käsittämätön Linux-himmeli, jonka ominaisuuksiin kuului hyvä Yatz-peli. Ulkoista ääntä ei saatu kytkettyä ineen, ei myöskään saatu soitettua ulkoiselta USB:ltä musaa, vaikka vehkeessä oli USB-liitäntä. Ja sen sellaista. Miten Linuxit nyt yleensä toimii. Ei mitenkään.

Murtomaahiihto, tuo trendilajeista tuorein, mutta vanhin

Sat, 16 Jan 2010 09:10:26 +0000

Tänä vuonna talvi on yllättänyt paitsi Valtion Rautatiet, niin myös Ylläs-Hallin ja väkisinhihdosta on tullut kansakunnan hot-trend laji. Ja onhan se ymmärrettävää, Oulun alapuolella ei ole päästy väkistelee sitten vuoden 2000 ja hemohessitarinat alkaa olemaan jo unohdettu, niin voi palata tuon kuntoilu-urheilulajeista parhaimman pariin.

Joten, koska Jasmon blogi seuraa trendejä, menin ja ostin sukset. Vanhatkin olisi ollut, mutta ne olivat kymmenessä vuodessa jääneet hieman pieneksi painon puolesta, myöskin monot olivat noin 2,5 numeroo liian isot, eli uusien ostaminen oli kohtuullisen sallittua.

Hiihtotyylini on siis vapaa, mutta epävarma, enkä pertsasta ole oikein koskaan innostunut, jo vapaahiihtosuksien (!) voitelukin tuottaa liikaa angstia.

Mutta sen sanon, että olihan tuntumaltaan 4-5 vuoden tauon jälkeen tuo väkärisuksi aika jäätävä. En meinannut pysyä suksien päällä edes paaikallaan, luistokin oli sattumalta aivan loistava. Ensimmäiset 5km hiihtoa oli meleko horjakkaa ja täytyy nolona myöntää, että Kaupin Kolmosen alamäki vei miehestä voiton.

Nimittäin, siinä ihmisillä on usko loppunut, kun vauhti kiihtyy ja on pitänyt hypätä ladulta auruulle. Ja sitten kun ei meinaa tasasellakaan kestää pystyssä, niin voin kertoa, että auraaminen oli aikamoista huitomista, luulen että itse Heinämieskin olisi jäänyt heilumisessa kakkoseksi. No, viimein toinen suksi töksähti vähän johonkin aloittaen varmasti hupaisan näköisen tapahtumasarjan, jonka päätteeksi hiihtomies löytyi hangesta.

Veri vetää umpihankeen.

Noh, siitä se sitten lähti paranemaan, olisi voinut ehkä väkäriuran aloittaa vaikka lämmittelylenkillä tasasella, eikä heti työntyä alamäkeen, mutta toisaalta olihan se jännää.

Kuntohan on huono ja tekniikka myös, mutta ihan mukava urheilulaji noin muuten. Lähinnä se, että hiihtäessä ei tunne kuntoilevansa vaan harrastavansa ja se on aina kivempaa. Ahdistaa esimerkiksi punttiesailu juuri sen takia, että se itse treeni on täyttä pasaa, mutta lopputulokset on sitten kivoja. Väkäristä voi nauttia jo hiihdon aikanakin, ilmeisesti samaa voi odottaa myös pyöräilystä.

JB testaa: Kauden avaus, Ruka 2009

Thu, 17 Dec 2009 19:43:43 +0000

Aika useana vuonna peräkkäin on tullut avattua kausi Rukalla, mutta se kai ei ole mitenkään erikoista, kun ajattelee, siellähän se kausi myös joka vuosi alkaa ensimmäisenä. Tällä kertaa ei menty opiskelijaporukalla, opiskelijoita ei ollut minun lisäksi muita ja toisaalta voiko minuakaan opiskelijaksi sanoa, kun en asian eteen saa mitään tehtyä.

Joka tapauksessa, Rukalle mentiin, samalla saatiin pieni testi millainen Mazda6 farmari on. Kuin sattumalta olin samankaltaisia kärryjä jonain heikkouden hetkenä katsellut nettiautosta jo.. Mutta eipä hypitä aiheista toisiin. Joskus puoli neljältä päästiin Tampereelta lähtemään ja perillä Rukalla oltiin 01 jälkeen. Matkalla oli yksi pidempi (yli tunnin) breikki Oulussa, samalla myin vanhan ”kittiputken” pois (Canon ef-s 17-82/4-5.6 IS USM), nyt vaan uutta kattelee tuolle polttovälille.. Taas meinaa jutut karata.

Huhujen mukaan vitostie olisi nelostietä nopeampi, mutta vertailua ei suoraan voida tehdä, sillä toisen auton kuljettajana oli sen tason logistiikkapäällikkö, että tavara liikkuu tarvittaessa ripeästikin. Perillä odotti melko rouhee mökki, Vuosselinkruunu. Se sijaitsee ihan Vuosselin (sen rinteen) ala-aseman läheisyydessä (hiihto sisään ja ulos) ja tilaa siinä on rapiat 160 neliötä, eli 11 äijää mahtui reissulehtineen miten kuten mestoille sisään. Astioita oli runsaasti, HetiValmis sauna ja neljä(!) vessaa.

Nokia osoitti mobiiliosaamisensa ja latasin onnistuneesti KeyCardiini 3 päivän Rukalipun matkapuhelimella. Itseasiassa edes portilla ei ollut juuri viivettä, kun ensimmäisen kerran menin läpi. Aktivoituuko tuollainen päiväkortti sitten automaattisesti, eikä vasta ensimmäisellä lukukerralla? Saavi tietäisi.

No, näitä Rukapostauksia kaikkia yhdistää muutama asia. Ensilumi, kalliit hinnat (Pisteessä vdkbtr yli 8 eur) ja angsti Rukan hiihtomahdollisuuksia kohtaan. Ei siinä mitään, löysin omasta mielestäni tehokkaampaa juttua hiihtämisestäni ja kehitys on kivaa, mutta kyllähän nuo Rukan rinteet on nähty kolmessa tunnissa. Hakemalla kun haki, niin saatiin ekat offarit, ekat jäätikkölaskut (self arrest harjoitukset jäi pitämättä) ja rutkasti leikkaavaa rinnehinkkausta. Luisuttelupuoltaki tuli testailtua lämpimikseen välillä, se on vaikeeta.

Virne

Fri, 20 Nov 2009 12:08:09 +0000

Tänään virnistellään Niagarassa. Lippuja vissiin on edelleen saatavilla Camusta järkevään 5e/kpl hintaan. Niin, Camuhan on avannut Tampereella uuden toimipisteen, jos joku ei sitä tiennyt.

Anyways, esitys on muistaakseni klo 20:00 ja leffa kestää puolisen tuntia. Kannattaa tarkistaa faktat vielä vaikkapa facebookista.

Paikalla on kuuluisuuksia, esimerkiksi Jasmo tunnetusta Jasmon blogista.

Mukava käydä kattoo auringonpaistetta vähä leffateatterissa, kun muuten sitä saa odottaa tuonen maaliskuun tienoille saakka..

Skiexpo 09

Mon, 09 Nov 2009 18:07:34 +0000

Tulihan sitä tänä vuonna taas käytyä. Skiexpolla siis. En olisi lähtenyt, jos ei olisi ollut Oltsan 30v salabileitä samaan aikaan. Mutta kivaahan expolla, aikansa kun tutustui Rukan esitteillepanoon, niin jo hieman harvemminn nähtyjäkin tuttuja teki mieli morottaa.

Mahtiplani oli, että expoilla käyn sovittamassa uusia tellumonoja, Garmontin Voodoota ja BD:n jotain mallia, ehkä Pushia.. Noooo, tavallaan yhen kerran olin jo menossa Ruka-osastolta sovittamaan, mutta Koliosastolla oli Luomu Leinonen ystäviensä Katjan ja Tiinan kanssa ja päädyin kääntymään kannoillani takaisin Rukalle.

No, mutta mukavahan se on kavereiden kanssa haastella, kun harvoin näkee. Kuitenkin Ollin salaiset mahtibileet oli laitettu alkamaan sikäli, että vähän jälkeen 15 piti jo lähtee liukenee expoilta kohti Finskitaloa ja Katri Helenan keikkaa.

Ollin 30v yllätys meni täydestä ja aamun pyhät lupaukset päivänsankari unohti samoin tein. Öögattiin Katri Helena presidenttiaitiosta muun juhlaväen pällistellessä. Se oli semisti outoo.

Loppuilta menikin henkilön x kotibileissä, jossa oli hieno baari ja Manalassa, josta sai hyvää pitsaa ja lopulta Helmessä, jossa ei ollutkaan tungos, kun kaikki olivat Circuksessa.

Tutustuinpa muutamaan uuteen ihmiseenkin, joskin useimmista kuullut mahtavia legendoja, joten nimet sikäli tuttuja, mutta nyt on periaatteessa naamatkin..

Onnea Ollille vielä ja kiitos Henkille majoituksesta. Ässä majoitus kyl oli. Testasin myös rautatieaseman taksijonoa, ihan huvikseni. Vähän aikaa jonotettuani tajusin, että kaikki puhuvat jotain murretta jonossa. Luonnollisesti, ei kai kukaan lokaali halua jonottaa tuntia taksia, kun toisilta tolpilta saa vartissa. Noo, siinä Team Turun kanssa sit seisoskeltii, raittiissa ilmassa seisominen ei välttämättä ollut pahaksi.

Taksikuski sano, että hänen ei kannata huijata pöndejäbää, koska saa paremmat liksat aloitusrahoista kuin ajattamalla ylimääräistä. Rento ugetsi.

Engelberg Today (30.3.)

Mon, 30 Mar 2009 18:46:15 +0000

JB: Engelberg Today (22.3.)

Sun, 22 Mar 2009 19:08:36 +0000

JB: Engelberg Today (17.3.)

Tue, 17 Mar 2009 15:10:42 +0000

JB: Engelberg Today (16.3.)

Mon, 16 Mar 2009 17:58:17 +0000

JB: Engelberg Today (13.3.)

Fri, 13 Mar 2009 19:04:00 +0000

JB: Engelberg Today (12.3.)

Thu, 12 Mar 2009 06:49:07 +0000

Rauhallista menoo. Ei mitään kummallista, tänään ehkä auringonpaistetta, että jos yritettäisiin kuvausta uudelleen.

JB: Engelberg Today (8.3.)

Sun, 08 Mar 2009 19:04:55 +0000

JB: Engelberg Today (7.3.)

Sat, 07 Mar 2009 20:45:58 +0000

JB: Engelberg Today (6.3.)

Fri, 06 Mar 2009 19:21:41 +0000

Tänään ei poikkeuksellisesti olekaan kuvaa esitettävänä. Kuva olisi ollut edellisten kaltainen. Sinkkinen.

Tänään sitten käytiin uusia lumia laskemassa, lähinnä Brunnilla. Siellä oli myös kaikki muut, jotka päivän mittaan siirtyivät joko Titlikselle tai lähtivät kotiin.

Ensimmäinen veto Grünenwaldiin oli kyllä vaikea. Ei sujunut. Junaa odottaessa tuntui, että sukset joutaisi naulata seinään. Engelbergin kävijöille vinkiksi, että nykyisin junalippu ei enää kuulu laskettelulipun hintaan, vaan Grünenwald – Engelberg välille pitäisi ostaa reilun 3 frangin hintainen lippu. Tarkastajia ei ole usein, mutta tarkastusmaksu on sitten 80chf, joten kannattaa laskeskella..

Päivällä vedot Klostermattiin ja uudelleen Grünenwaldiin ja sitten vielä kämpille olivat jo parempia, ja viimeisillä vedoilla alkoi pääsemään jo vähän sinuiksi tän homman kanssa. Näkyvyys vaihteli hyvästä todella huonoon. Hiihtopäivänä 7/10

JB: Engelberg Today (5.3.)

Thu, 05 Mar 2009 21:41:10 +0000

JB: Engelberg Today (4.3.)

Wed, 04 Mar 2009 19:02:50 +0000

JB: Engelberg Today

Tue, 03 Mar 2009 15:34:33 +0000

JB: Engelberg today

Mon, 02 Mar 2009 14:34:44 +0000

JB: Engelberg 2009

Fri, 27 Feb 2009 06:19:53 +0000

Niinhän se on, että tänäkin vuonna Engelbergiin mennään. Tänä vuonna olen vain maaliskuun, mutta pyrin päivittämään blogia edelliskertaa enemmän. Tarkoitus olisi myös kokeilla kuvaamista (still), kokeilla että miten siihen syttyisi, saisiko mitään aikaan ja hermostuuko kuvattavat.

Huhun mukaan eräässä suomimökissä olisi ensi viikkona yksi vapaa paikka, että ei muuta kuin äkkilähdöllä mukaan :)

JB testaa: Levi 2009

Tue, 17 Feb 2009 18:51:36 +0000

Nythän kävi niin, että tänä vuonna alppimeininkiin haettiin pohjia paitsi Sappeesta, niin nyt myöskin Leviltä, jonne lähdimme autojunalla viime keskiviikkona (teknisesti ottaen torstaina) ja saavuimme maanantai aamuna hyvin aikaisin. Porukkaa oli paljon, kokonaista 26 henkeä. Osalla oli lentokone, toisilla makuuvaunu ja sisseillä istumaosasto. Seitsemään henkilöautoon mahtuikin kamat mukavasti, niin ei tarvinnut raahata mitään.

Perillä torstaiaamuna odotti kaksi 13 hengen huoneistoa aivan eturinteen edessä. Hyvin mahduttiin, joskin olohuoneet olisivat voineet olla isompia ja lattialämmitys olisi voinut toimia paremmin. Nyt se toimi täysillä tai ei ollenkaan. Sitten jotkut valitsivat ei ollenkaan vaihtoehdon ja Jasmo jäätyi.

Levilläkin on sen verran rahanpoistomeininki, että vaikka saimmekin vielä alasesonkiliput, niin esimerkiksi yleistä 5% alennusta nettilipuista ei saa. 4 päivän lippu maksoi jotain 90e ja hiihtolomakautena (nyt) paljon enemmän. Mutta, vaihtoivat silti mitään kysymättä vanhan SkiCardini uuteen, vanhakin oli Leviltä ostettu.

Kelien puolesta kävi hyvä tuuri, nimittäin kai näin helmikuussa pitäisi olla varautunut todella kylmään keliin. Meillä pakkaset pyörivät -8 ja -15 välillä, joskin torstaina ja perjantaina tuuli kylmäsi. Mutta nyt jos katsoo samaa tilannetta..

20:30 <@StigiBot> Kittilä, Lohiniva, mitattu klo 20:17: -24.7°C, poutaa.

Joo-o. Toivottavasti hiihtolomalaiset ovat laittaneet tarpeeksi vaatetta kassiin.

Meillähän kävi muutenkin sen verran tuuria, että alkuviikosta tiputteli ihan reilusti lunta. Levillä lunta oli virallisen mittauksen mukaan noin 70cm, josta metsässä sauvalla mitattuna noin 25cm oli pehmeää ja josta 5cm oli erityisen pehmeää pölisevää putikkaa. Laskin reissulla yhtenä iltana 2h rinnesuksilla. Muuten jalassa olivat hieman leveämmät lapiot, joilla olikin kiva ja erittäin helppo kiitää Pohjois-Suomen kankaalla.

Ettei oleellinen unohtuisi..

Fri, 06 Feb 2009 13:53:45 +0000

Ettei oleellinen unohtuisi. Maaliskuussa taas. Alkaa jo vähän polttelee.

JB testaa: Koli jouluna

Tue, 06 Jan 2009 20:10:15 +0000

Niinhän se menee, että Kolilla pitää käydä. Ja tänä vuonna kuten edellisenäkin vuonna, ajankohdaksi kävi hyvin joulun välipäivät. Tai mitkä päivät lieneekään, kuitenkin siitä tapaninpäivästä eteenpäin.

Voi herranen aika kun rinne tuntui pitkältä ja tuolihissi hitaalta, kun on näissä etelän hetelmien keskuksissa pyörinyt. Nyt sunnuntaina käytiin Himoksessa, eikä jäänyt paljon lapsille kerrottavaa. Aika.. mitäänsanomaton paikka.

Kolista sen sijaan on sanottavaa ja paljon. Vaikka mäkiä ei ollut auki kuin pielinen, se silti tarjoaa enemmän leveyttä, vauhtia, pituutta ja jyrkkyyttä kuin nämä meikäläisen nykyisen kotipaikkakunnan mäet. Ja hukassahan sitä heti siellä on. Miettii jo, että suksi voisi olla pidempikin kuin 170cm.

Oltiin koko perhe, siis minun lisäksi vaimo ja Matsolat. Tellu-urboja kaikki, pl. vaimo joka luottaa laudan viehätykseen. Hiihdeltiin kolmisen päivää Kolilla.

Ensimmäiseksi pitää kehua lippujen hintoja. S-kortilla sai oikeasti hyviä alennuksia ja päivälipun hinnalla ei saa Himokselta edes kolmea tuntia. Sitten henkilökuntaa, voiko avuliaampia, lystikkäämpiä ja palvelualttiimpia hahmoja olla olemassakaan? En usko. Ei ainakaan paljoa.

Hissi on edelleen säädetty romantikoille ja romantisoida saikin hissin hitaasti lipuessa kohti Kolivaaran (melkein) huippua. Kun pimeä laskeutui, sai rinteessä nauttia kauniisti valaistuista puista ja metsiköistä ja ne olivatkin tunnelmallisia. Miinusta siitä, että rinteessä ei oikein meinannut nähdä mitään.

Koska Kolilla hiihto on Parasta ja se on muutenkin äärikeskus, pitää siellä olla myös jonosimulaattori. Ja taas palaamme romanttiseen kahdenhengen tuolihissiin, jonka antiikkiarvo on reaaliarvoa huomattavasti korkeampi. Onneksi pommittajavenäläiset eivät vielä kerenneet iskeytyä paikalle, paitsi Leinoseen. Mut luomu onkin sellanen hit-catcher.

Illalla vähän lumeteltiin, otin rohkeasti vähän leveämpää suksea mukaankin, mutta ei onni suosinut tällä kertaa. Ukkokoli oli pommitettu täyteen vaikka luonnonlunta on vain 15 cm. Tosin huhu kertoo että Kolin Telluhurja on aikoinaan vetänyt varmaan vielä vähemmällä lumella. En epäile.

JB testaa: Sappee 08-09

Wed, 24 Dec 2008 12:40:37 +0000

Rukasta onkin jo kulunut kuukausi, kun Sappee vihdoin avasi ovensa ja sunnuntain sateisesta Tampereesta lähdimme kohti etelää ja Sappeeta. Matsolaisen kanssa taas, tällä kertaa sukset olivat sentään omat Fischerin AMC 75 sivakat. Keli oli pehmeä, mutta yllättävän luistava, päärinteestä oli lumetettu 90%, yläosa ei ollut ihan täysleveä.

Näkyi olevan Verppari- ja Kahsmirisankaria kanssa kokeilemassa Sappeeta, ääripaikka nääs. Halapahan Sappee ei kyllä edelleenkään ole. Hissilippu on kalliimpi kuin Rukalla (30e/4h) ja mitään alennusta ei saanut, vaikka vain yksi rinne auki ja sekään ei täysleveä. Kai niillä on varaa pyytää, sinne keskelle mettää kun ensin ajaa, niin ei sieltä poiskaan lähde parin euron takia.

Hiihto oli hauskaa keikuttelua ja rinnehiihdon etusuksikin vaihtelevasti löytyi. Välillä tsekattiin vähän Engerbergin mäkihyppyä ja sitten taas ääricarving. Yhtään isompaa välinesäätötaukoa ei ollut, joka kieltämättä on poikkeuksellista.

Kyllä siellä käydä kannatti, mutta jotenki aika kallista. Ja matso taas hauskana.

Hyvää:

pääsee hiihtämään

Huonoa:
– kallis

JB testaa: Opiskelijaruka vm 2008

Sat, 29 Nov 2008 09:07:59 +0000

Tänä vuonna hiihtokauden avaus myöhästyikin edellisistä huomattavasti. Kun ei ole lunta, niin mitenkä hiihdät. No edellisenä viikonloppuna Rukalla kuitenkin oli lunta ja pääsi koittamaan.. Saa nähdä saako tänä vuonna enää hiihdettyä laisinkaan ennen joulun välipäivien kolihiihtoja.

No, Rukalle mentiin, kuten kuvioon kuuluu, bussilla. Bussi irtosi Tampereelta joskus klo 17 ja oli perillä joskus neljän jälkeen. Hyvä ajokeli, mutta erityisesti alussa paljon taukoja. Matka meni helpommin kuin viime vuonna. Nyt kavereitakin oli jo enemmän, coreporukkaa Rytsis, Maira ja Matsolainen + sekalainen seurakunta. Lähtiessäkään ei satanut vettä, niin sekin jo piristi. Olin myös vähän parmmin varustautunut matkaan ja sain jopa levättyä vähän Aika rauhallinen bussimatka, sai jopa levättyä vähän, varsinki ku otti pari makujuomaa unilääkkeeks.

Aamulla innolla aistimaan hiihtotunnelmaa, peruskiristelyä Rukan lippujonossa. Se toimii joka vuonna tasan yhtä huonosti. Ja esimerkiksi Laskimella oli jotain vuokrasettialennuksia ja myyjäpimut tietenkin ihan sekaisiin niiden kanssa ja jonot seisoo.. Ja kun tännehän tultiin hiihtämään!

No, onneksi jonottaa ei tarvitse kuin kerran, sitten jo pääsee sumuiseen Saaruaan hiihdolle. Tänä vuonna oli uutta gearii jonkin verran, sukset, siteet, karkuremmit, housut, takki, lasit, niin oli intoa päästä testaamaan niitä. Ja viikonlopun lopulla vielä hankin kypärän ja sain kuin sainkin alennnusta (huimasti..) Rukalta.

Suksien ja hiihtotekniikan kanssa oli kyllä paljon opeteltavaa. Takapainoisesta surffailusta piti päästä vastakiertoiseen taivutteluun. No, kyllähän se tasasella jo loppureissusta onnistui.. Tykit onneksi jauhoi koko ajan sinkkiä päälle, niin ei kukaan ainakaan nähnyt mitään.

Piste Rukalla täyttyy kuin laakista tasan puolen yön aikaan, eli jos haluaa pisteeseen, niin puoli kaksitoista kun menee, niin pääsee valitsemaan paikkaa ja saa juomaakin. Puolen tunnin päästä sisään ei enää pääse kuin 4 kerrallaan, kun narikka on niin tukossa. Perjantaina joutui jonossa vähän kiristelemään, mutta lauantaina oltiin jo opittu läksymme.

Ostoslista versio 2

Mon, 13 Oct 2008 05:47:13 +0000

Nyt ostoslistaus on hieman päivittynyt:

Rinnesukset
Telluside (r8)
Yhdet tai useammat laskettelulasit, tai vaihtolinssiä nykyiseen Scottiin
Housut
Takki (ei pakollinen)
Monot vois käyttää pajalla
Pyydasukset (ehkä)

Laskettelulasien kanssa mulla on kyl ihan ongelma, kaikki omistamani ovat huonoja. Housut on puhki ja tellumonot liian isot (oikea jalka). Reilun viikon päästä pitäisi jo hiihtää.

Ostoslista hiihtokaudelle ’08

Thu, 14 Aug 2008 06:41:21 +0000

Ennen hiihtokauden alkua (joka on toivottavasti ennen tammikuuta), pitäisi hankkia seuraavia hyödykkeitä:

Rinnesukset
Telluside (r8)
Yhdet tai useammat laskettelulasit, tai vaihtolinssiä nykyiseen Scottiin
Housut
Takki (ei pakollinen)
Monot vois käyttää pajalla
Pyydasukset (ehkä)

Niitä vaan hankkimaan sitten. Saa tarjota :)

JB testaa: Sappee

Sun, 06 Apr 2008 14:25:23 +0000

Vaikka Eberissä jo käytiinkin vähän lanailemassa, niin en voinut mitenkään vastustaa kiusausta, kun Matso puheli Sappeeseen menosta. Kiitokset välinesponsori Pylkkänen & Rajala & Hautere, sain sukset ja tangot ja sauvat ja ei muuta kuin menoksi.

Vaikka oltiinkin vähän vuorilla aiemmin, niin se ei mitenkään ollut sammuttanut rinnehiihdon hienoutta Suomessa. Itseasiassa henkilökohtaisesti ahdistaa suuresti ihmiset, jotka 5 kertaa Serenassa käytyään ja kahdesti Chamonixissa ilmoittaa, ettei Suomessa voi enää hiihtää, kun on niin pienet rinteet heille! Liian usein heidän hiihtoaan katsoessa ihan kotisuomessa huomaa, että reeniä Suomessakin voisi olla lisää. No se siitä.

Suksena K2 Apache Outlaw pelasi oikein kivasti, vaikka tuntui että side on mountattu aika taakse. Sappeen hinnat oli sikamaiset, mutta se on kai pelin henki näissä keskuksissa. Kausikortti 435 Eur! Käytössä sama systeemi kuin Eberissä, harmi vaan että lippu jäi sinne :)

Keli oli erittäin pehmeä ja huonosti luistava, mutta hauska. Hiihto oli helppoa, vauhti ei jostain syystä pelottanut (ja sitä ei saanut) ja pitkästä aikaa oli jännittävää koittaa laittaa telemark-suksea kantilleen. Ei tullut Engelbergissä varsinaisesti leikkailtua hirveästi Elanin M999 -suksella. Noo, sellaista sohjosurffailuahan se todellisuudessa oli.

Sopivan leppoisanhenkinen paikka oli, ehkä kun väkeä oli aika vähän niin näyttäytymistarvettakaan ei sitten ollut. Kokeiltiin Matson kanssa myös vähän feikkilaskua, alun könyämisen jälkeen vähän sain ideastakin kiinni, mutta ei se hyvin mennyt :) Matso oli enemmänkin tekijä.

Sattumalta tavattiin Eberituttujakin siellä, Matso oli villillä päällä vaikkakin sairaana väsyi nopeasti. Mulla oli kanssa kivaa, parhaita tapoja kuluttaa harmaata sunnuntaita. Aina ei voi olla bluebird ;)

IBK, osa 2

Fri, 04 Apr 2008 14:24:11 +0000

Kun vihdoin pääsimme IBK, alkoi Poets of the Fallin levy olemaan jo aika tuttua kuraa. Ei nimittäin ollut muita levyjä ja radiosta kuului vaan saksalaista kurnutusta. Ajo-ohjeet olivat esimerkilliset. Saimme ohjeeksi kääntyä motarilta IBK Westille ja sitten ”Bauhaussin kohdalta oikealle ja Mäkin kohdalta uudelleen oikealle”. En tiedä yllättyvätkö lukijat suuresti, kun sanon, ettei oltu edes oikealla puolella kaupunkia.

No, viimein päästiin herrojen Amiesten lukaaliin, joka koostui kahdesta kopista, joista toinen oli vessa. Toisessa oli sänky, pöytä, tietokone, kaksi patjaa ja puolet pinta-alasta hiihtogearia. Niinkun vaihto-opiskelijalla tietysti pitää ollakin.

Lähdimme tutustumaan kaupungin yöelämään ja kiersimme lukuisia baareja, joiden nimet jäivät minulta pääasiassa huomaamatta ja käytiin myös mäkissä, joka oli halpa ja kivasti auki keskellä yötä. Olimme myös sen näköinen joukko, että jonkun omasta ja äitinsä mielestä paremman baarin ovimikko ei jaksanut avata meille edes ovea.

Illan päätösbaari oli jossain rautatien alla. Kaikki holvikaaret olivat täynnä kuppiloita ja menimme yhteen, en muista nimeä. Paikka oli hätkähdyttävä. Ihmisiä oli niin paljon, että koko ajan oltiin aivan iholla. Baarityöntekijät kiipeilivät baaritiskillä päästäkseen liikkumaan ja kuulemma ihmiset tanssivat myös baaritiskillä, kun ilta jatkuu pidempään. Viina oli halpaa, mutta sitä nautimme ainoastaan yhden juoman verran, kun fiilis ei ollut sellainen, että olisimme kuitenkaan jaksaneet olla paikassa. Mutta voin kuvitella miten tuollaisessa paikassa toimisi vaikka teknon soittaminen. Nytkin vehkeitä luukutettiin niin kovaa, että jos puolella IBK-kansasta ei ole kuulovauriota, niin kovaa tekoa ovat.

Kakkospäivänä lähdettiin aamupäivästä tapaamaan ystäväämme keksietä. Kun Burker Kingin ja rautatieaseman jälkeen pääsimme sinne illalla, vietimmekin loppuillan siellä – opiskelijakämpän yhteiskeittiössä. Paikallisia suomisuuruuksia kävi siellä tarinoimassa ja kaikenlaisia prosenttiosuuksia laskettiin. Vaikka join paikallista (halpaa) energiajuomaa koko illan, alkoi silti väsyttää (ei potki samalla tavalla kuin Battery) ja niin sama vika oli muillakin.

Laskijat

Tue, 18 Mar 2008 19:33:55 +0000

Joskus päivät ovat pitkäveteisiä eikä tapahdu oikein mitään. Silti pitää olla koko ajan valmiina lähtemään.

Tänään oli taas yksi niistä hitaista päivistä. Mitään ei tapahtunut, valmiudessa oltiin. Näkyvyys heikko, ei laskua. Kuitenkin, kun ammattimiehiä ei olla, syyllistyttiin hätäilyyn ja vääriin johtopäätöksiin ja laskettiin hälytystasoa. Henkilökohtaisesti astuin rosterista pois, kun olo ei ollut parhaimpia, mutta siivouspari EFC-2 pysyi hälytysvalmiudessa.

Klo 14:20 hälytyspilli vinkahti. Standilla oli näkynyt aurinko, itseasiassa jo jonkin aikaa (tästä saimme tiedon vasta myöhemmin). Siivouspari siirtyi hälytysautoon suksineen ja kamoineen alle minuutissa ja kuski (koodinimi EFC-TÖHÖ) kapusi ratin taakse. Alle kahdessa minuutissa hälytyksestä Hälytysajoneuvo lähti valumaan alamäkeen kohti ala-asemaa.

Siivoukset oli hyvällä mallilla jo EFC-2 saapuessa paikalle, mutta tarvetta lisätoimintaan kuitenkin vielä oli. Pojat saivat tilanteen viimeisteltyä ja pääsivät ansaitusti Yukiin rentoutumaan.

(vrt. Pelastajat)

Liian kapea suksi osa I ja II

Thu, 06 Mar 2008 18:18:05 +0000

Päivä I: Upeaa puuteria. Pojat menee ensin, Simo sulavasti ja suoraan, Tuomas hyppyyttää pompuista ja vetää kovaa. Itse tulen perästä. Nojaan takasukseen, yritän tehdä pienen telluasennon, että suksi uisi paremmin. Lunta on. Vaihdan jalkaa, eli teen käännöksen. Suksi sukeltaa. Pää edellä hankeen.

Päivä II: Vähän painunutta, mutta edelleen upeaa puuteria. Laubilla paljon lunta, paljon vauhtia, hyvällä tavalla kulmaa. Suksi ui. Reisissä polttaa, kun joutuu ajelemaan suksea niin takaa. Pienet töyssyt on otettava vielä enemmän takapenkiltä. Suksi ei anna ollenkaan painetta vastaan. Siirryn loppuosassa alppikäännökseen, joka risukon välissä toimiikin hyvin ja nautin hiihdosta. Alppikäännöksessä painon saa paremmin jaettua kahdelle jalalle ja siten saa kantopintaa enemmän.

Päivä I (uudelleen): Simo antaa testiin oman leveämmän suksen. Lähden laskemaan. Suksi nousee pintaan ja antaa painetta molemmille jaloilleni vastaan. Kääntyminen on helppoa, tekipä pitkää käännöstä tai lyhyttä pomppukäännöstä. Huudan puolessa välissä laskua pojille (lasken ensimmäisenä) kirosanoja, niin hyvä suksi on laskea. Lupasin ostaa sukset heti. Simo manaa minun omaa Elanin M999 -suksea. Liian kapea. Ei kelluta. Vaikea.

Leveitä suksia joskus kuulee haukuttavan, ne ovat ”taitojen parantelua”. Ehkä niinkin, mutta niin valtava ero hiihdon helppoudessa oli, että henkilökohtaisesti valinta leveän ja kapean (jos 99mm on kapea :) suksen välillä on helppo. Jos hiihdosta kerta voi nauttia, niin miksi ei sitten nauttisi?

Taisi tulla arvokas testilasku..

Innsbruck ja muita Engelbergin kuulumisia.

Mon, 25 Feb 2008 17:23:44 +0000

”Mihin lähetään”
”Lähetään vaikka Innsbruckiin”
”Ok”

No, ensin kuitenkin käytiin kuvaamassa kumparelaskua Engelbergissä. Naisten finaalin taso oli aika jännä, finaaliin oli päässyt myös naisia jotka tekivät aurakäännöksiä. No, kovemmassa päässä olikin sitten kovempaa vetoa. Yritin opetella kuvaamista, laskijoiden sijoitukset eivät minua juuri kiinnostaneet. Kuvausgearin minulle sponsoroi Kuvausharrastaja T.Korpi (Ranskassa).

Kokeilin paljon erilaisia juttuja, mutta kuvista tuli aika samanlaisia. En saanut oikein värejä esiin hiihtäjistä, mutta jotain hyppykuvia sai ikuistettua. Kuvaaminen kuitenkin on kiinnostavaa ja tuolla tavalla kun pääsee kokeilemaan, niin oppiikin jotain. Läpipolttamisen perusteet osa I ja II.

Kisat loppuivat, joku voitti.

”Joko lähdetään?”
”Lähdetään vaan.”

Jatkuu seuraavassa postauksessa..

Hiihtäjän velkalaskuri

Fri, 22 Feb 2008 07:50:48 +0000

Nyt ei tarvitse enää pelata kämäsillä excel-tiedostoilla, kun voi käyttää päheetä weppipalvelua!

Scred

Engelberg update

Fri, 08 Feb 2008 15:39:48 +0000

Hiljaista on pidellyt blogin osalta. Syytkin ovat selviä. Päivät ovat aika toistensa kaltaisia, eikä mitään isompaa ole tapahtunut. Eilen hiihdettiin hyvää lunta ja tänään vielä rippeitä. Simo napsaisi yhden kuvankin minusta, oli muuten hyvä pätkä hiihtoa tuo, eikä vaan yhden shotin pätkä.

Nyt pitelee ennustusten mukaan vähä kuivaa kautta täällä (viimeisen viikon aikana tulikin vissiin neljät lumet), pitää otella aurinkoa ja tehdä kaikkea muuta kuin hiihtää. Tai voihan sitä käydä aina sen verran hiihtämässä, että snow dayn saa.. ;)

Location: Andermatt

Fri, 25 Jan 2008 16:32:52 +0000

Noin puolen tunnin skinnaamisen jälkeen saavutamme topin. Joku alppikauris ohitti meidät matkalla, oli liikkeellä yksin. Topissa tuulee, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Palelee. Syömme eväät ja mietitään mistä lasketaan. Alppikauris pyytää meitä katsomaan vähän hänen peräänsä, hän lähtee ennen meitä.

Lähdemme perään. Ei aikaakaan kun olemme tulleet ensimmäisen kentän alas vähän reilusta kolmesta tonnista vähän alle kolmeen tonniin. On toisen kentän aika. Simo lähtee ensimmäisenä, aikoo ottaa kuvia. Tuomas lähtee kohta kuvattavaksi. Sen jälkeen on hiljaista.

Katselen kuinka Tuomaksen selkä siirtyy kauemmaksi. Mitään ääntä ei kuulu. On tyyntä ja hissit ovat kaukana. Välillä tuuli vingahtaa kypärässä, mutta pääasiassa kuulen korvien tinnituksen. Linnut ei laula, ei ole puita eikä ruokaa. Ei näy eläimien jälkiä, ollaan aika korkealla ja karussa paikassa. Aurinko paistaa. Vähän se lämmittää, mutta ei ole kuuma. Ilma on kylmä. Tuomas pääsee perille, laskee Simon viereen.

Radio rikkoo hiljaisuuden. Tuomas antaa ohjeita laskuun. Sitten on taas hiljaista. Simo odottaa kamera valmiina. Työnnän itseni liikkeelle. Hiljaisuus muuttuu hengityksen ääneksi, lumen suhinaksi ja ilman vinkunaksi kypärässä.

Jännittää. Kameran edessä aina vähän jännittää, mutta toisaalta silloin tekee parhaansa. Ensimmäinen käännös on vaikein, silloin joko saa – tai ei saa – rytmistä kiinni. Se menee ok. Hiljalleen suksi nousee lumen pintaan ja lihaksisto alkaa tuhansien toistojen opettaman liikkeen.

Engelberg tänään

Tue, 15 Jan 2008 15:24:02 +0000

<img class=“alignleft"src=‘http://www.qkaasu.com/wp-content/uploads/2008/01/picture.thumbnail.jpg’ alt=‘Olli tuli tänään’ />No ei oltu Engelbergissä! Tänään hiihdettiin Haslibergissä. Engelbergissä ei ollut oikein mitään hiihdettävää, niin käytiin sitten tuolla tutustumassa vähän paikkaan. Ihan hyviä pyydapätkiä löytyi, lyhyttä tosin. Tellulla oli vähän hukassa välillä, mutta alas tultiin. Aurinko paistoi kauniisti ja nyt naamaa kuumottaa.

Jos joku miettii, missä suojaisimmat ja rauhallisimmat roskalaatikot välillä Engelberg – Meiringen:

Stans 1 Stansin rajalla ensimmäinen rauhaisa ja iso roskalaatikko on kaupan pihassa. Veikkaan että pudotus pitää tehdä nopeasti, mutta se on ensimmäisiä paikkoja, mihin voi pudottaa.

Stans 2-5 Stansissa ajaessa tulee monia roskalaatikkoja, joiden rauhallisuusaste on erilainen, vastaan, mutta ne ovat vaikeita. Ne tulevat kulmien takaa ja autolla joutuu tekemään urotekoja, koska laatikot huomaa vasta viime hetkellä. Useita eri puolilla tietä. Illalla hankala huomata, mutta pienellä kävelyllä saavutettavissa kohtuullisen rauhassa.

Stans 6 Stansin läpimenevällä tiellä tien toisella puolella on keskellä kiireisintä kaupunkia kiireinen roskalaatikko. Se oli se, mitä kävimme testiajamassa. Jouduimme hyppimään keskellä tietä (subaru vilkutti valoja) ja keskellä kävelijöitä (mamma kattoi pitkään). Ei se mitään, näin kävi. Ehkä huonoin valinta!

Hasliberg Haslibergin ala-asemalla on hyvä drop-point, suojainen, mutta ainakin tänään täysi. Matkaa on myös paljon, mutta hiihtoretkellä sopiva. Oletan, että joskus vielä voimme testiajaa.

Engelbergissä meno jatkuu rauhallisena

Mon, 14 Jan 2008 17:56:31 +0000

Meno Engelberg Freeride Campillä jatkuu rauhallisena. Tämän päiväinen kevyt yläpilvi sekä vuorilla että muualla antoi hyvän syyn rauhalliseen raukeuteen. Itse en tänään hiihtänyt laisinkaan, mutta pojat kävivät vähän suksimassa. Huono oli kuulemma.

Huomenna tuleekin jo ensimmäinen ”viikkoasukki” viideksi viikkoa, joten meininki taas lähtee pyörimään! Ei paljon raportoitavaa, facebookkiin melkein tulee lyhyesti kommattua kaikki tarinat. Ehkä blogikin vielä elpyy, jos alkaa jotain majoria tapahtumaan!

Vuoristohiihtokokemuksia

Wed, 09 Jan 2008 18:11:09 +0000

Olen käynyt ennen tätä vuotta vain 2 kertaa vuorilla hiihtämässä. Kummatkin kerrat ovat olleet Engelbergissä ja lähiseudulla. Tänään isoja kenttiä alaspäin suihkiessamme ilman näkyvyyttä tuli vain yhtäkkiä muutamia asioita mieleen. Pitää niitä tässä kevyessä afterski-hengessä perata.

Nimittäin ainakin itseäni vuoret ovat pelottaneet kovasti. On jyrkänteitä, ikäviä kallioseiniä ja tietenkin myös mahdollisuus lumivyöryihin. Aikaisemmat kaksi kertaa ovat jääneet voimakkaasti vuoripelon varjoon. Vaikeissa paikoissa meni jotenkin täysin kyvyttömäksi, ja taitotaso oli vain 50% todellisesta. Toisaalta taas suoritustasoa ylläpiti voimakas adrealiinivirta, jonka pelko / jännitys toi tullessaan. Rentoudesta ei voinut puhua ja nauttiminen oli vaikeaa, joskin joskus se onnistui.

Tänä vuonna asia on ollut eri. Syitä on monia. Vaihtunut välineistö tuo rentoutta, pienempi laskuporukka ja kolmas kerta samoissa (tutuissa) pakoissa varmasti auttaa. Ja tänä vuonna en ole lamaantunut vielä kertaakaan, vaan olen pystynyt toimimaan normaalilla taitotasolla ja ilman ylimääräistä kuumotusta. Tämä ei siis tarkoita riskien ottoa, vaan lähinnä parantaa turvallisuutta.

Olen tänä vuonna ehkä noin 4kg kevyempi kuin viime vuonna, kuntopohja lienee aika samanlainen. Viime vuonna olin liikenteessä maaliskuussa, nyt on päällä selkeästi viileämpi tammikuu. Näiden yhteenlaskuna saadaan osatotuus sille, että olen jaksanut aika hyvin Oikeiden Alppiuroiden kanssa hiihtää. Olen saanut traveille vähän rentoutta reisiin (ei ’jäkitystä’ niin paljoa) ja olen löytänyt sopivan vauhdin itselleni esimerkiksi skinnaukseen. Jaksaa vaan paljon paremmin kuin viime vuonna. Siihen tietysti vaikuttaa ylläoleva ja myös se, että tähän saakka olemme hiihtäneet aika lyhyitä päiviä, kun ei ole ollut mitään överiolosuhteita.

Tuomas tänään skinnaili trekkereillä edelläni, itse siis telluilla perässä. Ei kyllä sitä linkuttelua katsellessa juuri jäänyt alppisuksea ikävä. Telemark on muutenkin tarjonnut minulle paljon enemmän offarilla onnistumisenelämyksiä jo tähän mennessä kuin olisin ikinä uskaltanut odottaa. Vaikeissa paikoissa olen toki nesteessä. On minulla Pimpit mukana, mutta saapa nähdä tuleeko laskettua..

Hiihtelyä eberissä

Sun, 06 Jan 2008 14:54:09 +0000

Tänään oli monivaiheinen hiihtopäivä. Aamulla oli sinkkistä ja sateista kauan, mutta joskus ennen yhtätoista hyvin ravitsevan aamiaisen jälkeen lähdimme haqlisen kanssa tallaamaan kohti ala-asemaa. Sinkkiä oli, ekalla laskulla aika huono näkyvyys, lunta sateli. Varovaisesti mentiin ja en uskaltanut tehdä telemark-käännöksiä.

Sitten otettiinkin tauko ja kateltiin, josko keli aukeisi, kun sitä on vähän lupailtu. Välillä sitten tulikin aukkoja, joissa näki paremmin hiihtää. Ai että kun pääsikin tsippailemaan telemarkilla napakassa pyydassa, alkoi pääsemään vähä juonestakin kiinni, vaikka välillä pitikin syödä lunta. Lupaavan tuntuinen suksi tuo Elanin 999.

Huomenna ei näkyvyyttä ole varmaan tätäkään vähää, katellaan mitä tehdään.

Hengissä ollaan

Sat, 05 Jan 2008 20:05:24 +0000

Täs on nyt ollu niin hektistä, ettei kerkiä blogia päivittelee ja tähän aikaan jo alkaa väsyttää. Kärsivällisyyttä pyydän. Facebookissa on jotain.

Location update

Fri, 04 Jan 2008 11:30:23 +0000

Engelberg

Joulureissulta käteen jäänyttä, osa 1

Sun, 30 Dec 2007 12:07:41 +0000

Infopaketti:
Kolille tuli ensimmäinen rinne 1937. Ukko-Kolin jyrkkä, joka on ehkä Suomen jyrkin rinne, raivattiin vuonna 1938. Olympiavuonna 1952 rakennettiin kapulahissi pujottelurinteesen (joka siis rakennettiin 1937), joka nykyisin tunnetaan nimellä Pielinen.

Suomen hitain tuolihissi rakennettiin vuonna 1969. Rukalla rakennettiin tuolihissiä myös samaan aikaan, mutta Rukalle tuolihissi valmistui vasta vuonna 1970. Pyhälle kuitenkin jo vuonna 1964! Kolilla on siis Suomen ~~ensimmäinen~~ toinen tuolihissi. Ja sama on edelleen käytössä. Ja sen kyllä huomaa. Mutta mukavahan sitä on antiikkikapistuksessa ylöspäin hinautua. Hitaasti. Ja varmasti.

Ipatin jyrkkä ja ensimmäinen ankkurihissi Kolille valmistui vuonna 1983. Lumetusjärjestelmä Kolille rakennettiin vuonna 1985. Ipatin kierto ja toinen ankkuri tuli kaksi vuotta myöhemmin.

Tiedot etsittiin yhteistyössä Koliblogin kanssa.

JB testaa: Riihivuori 1.12.2007

Mon, 03 Dec 2007 08:58:56 +0000

{.thickbox}Jasmon blogi tuntee vastuunsa suomalaisten ja miksei myös ulkomaalaisten laskettelukeskuksien testaamisessa. Niinpä tällä kertaa iskeydyimme testitiimin kanssa Muurameen ja Riihivuoreen, jonka nimi ehkä hieman heijastelee optimismia. Paikalla huolehdittiin testaamisesti sekä telluttajan voimin (minä) että alppikauriin näkökulmasta (matso). Olimme paikalla kello 14 ja testi pääsi alkamaan.

Makkaraperunoissa oli paljon nakkia. Ilmeisesti oli ostettu sen verran halpaa ihrapötkylää, että sitä kannatti ennemmin laittaa annokseen, kuin ranskalaisia. Rapeita uppopaistettuja mättöjä, perus. Oli niin nälkä ettei voi mitenkään arvioida ruuan laatua. Vuokraamossa / lipunmyynnissä oli rento ja hyvä palvelu, lisäksi lippuvalikoimassa oli kuuden tunnin lippu, mikä noin ajatuksen tasolla peittoaa koko päivän lipun mennen tullen. Hieman sellainen pienen paikan tuoksu oli ilmassa, vähän kuin Loma-Kolilla kävisi. Mutta ei se mitään, kunhan pääsee lipsuttelemaan.

{.thickbox}Mäki (rinne 6, musta rinne) oli tietenkin jo kello 15 vähän kulunut, keskeltä ajautunut jäiseksi ja toisessa laidassa oli jo puikkatreeniä. Riihivuoressa ilmeisen aktiiviset kumparejampatkin olivat paikalla treenaamassa ja lisäksi sitten muutamia turisteja, joiden osalta välillä näytti siltä, että rinne viettää vähän turhan voimakkaasti. Matso kanttasi rinteeseen crossisuksellaan ja itse lyhyen arvioinnin jälkeen päätin jättää leikkaavat käännökset niille, jotka ne osaavat. Suksenani oli Matsolla myynnissä olevat Mojo 90, joka kyllä tuntuu hiton hyvältä sukselta. 22m kääntösäde osittain jäisessä, osittain kumpuisessa viettävässä ja kapeassa rinteessä ei kuitenkaan ollut mieleeni, joten tosiaan otin lipsuttelulinjan.

Mutta hiton hyvä. Ei sitä tule oikeastaan tellulla noita luisutteluja normaalisti paljon tehtyä, kunhan nojailee vaan kantilta toiselle. Nyt sai haettua hissinousijoille vähän jännitystä tsippailemalla ihan hissilinjan vieressä, siihen kun oli keräytynyt rinteestä pehmeämpää lunta muutama sentti. Ja tilanneharjoituksia, oppimisen kannalta hiton hyvä päivä.

JB testaa: Rukalla taas

Mon, 26 Nov 2007 20:46:04 +0000

{.thickbox}Noniin, kun Tampereen vesisadekeli jäi taakse ja matka kohti Rukaa pääsi alkamaan, alkoivat tunnelmatkin kohota. Tällä kertaa ydinporukkaan kuului Rytsis ja Matso, mutta muita ihmisiä (tai no.. pääosin teekkareita) oli bussi täynnä ja seurueeseemme liittyi Luomu vielä Rukalla. Porukkaa oli. Hiihtoa oli tiedossa kolme päivää.

Talvi alkoi vasta Oulun jälkeen, mutta Oulussa kai ei paljo koskaan lunta olekkaan. Oulun jälkeen alkoikin jo väsyttää ja heräsin vasta vähän ennen Kuusamoa. Poroja ei näkynyt. Oltiin Rukalla vasta neljän maissa. Aika lyhyet yöunet oli tulossa. Ja huonot. Oli käsittämätöntä, että vaikka kävin matkan jälkeen vielä suihkussa ja yritin rentoutua lukemalla vähän, niin silti en saanut oikein unta. Vaikka nukuin bussissa vain tunnin ja kello oli yli neljä aamuyöllä! Lisäksi heräsin siihen, kun ilmeisesti helsinkiläiset saapuivat klo 08, enkä saanut enää unta. Vaikka olin nukkunut vain 4 tuntia! Ehkä hiihto jännitti niin kovin!

Sain lainaksi Matsolta sukset, Mojo 90, kun en millään halunnut raahata Joensuusta saakka väärään suuntaan omia Super Stinxejäni. Hiton hyvät sukset nuo Mojot. Ovat muuten myynnissä. Ostaisin itse, mutta ei ole oikein varaa.

Lipsuttelu sinänsä oli aika normaalia, eikä vaatine valtavaa analyysiä. Rinnehiihtoa uudella suksella, sain vähän asentoa kavennettua, niin oli rennompi ajella kantilla. Ja varmuutta sain ehdottomasti lisää. Telemark on ihanaa. Hyvä että NTN testiä odotellessa sain Matsolta sukset lainaan, kiitosta vielä!

Hiton kivat kämppikset oli, rytsärin ja matson lisäksi myös lari ja carita. Oikeenlaisia ihmisiä, joiden kanssa voi rentoutua olemalla oma itsensä ;) Naapuriinkin sattui tosi kiva, ennalta tuntematon, porukka. Heidän kanssaan oltiinkin bussissa ja Rukalla aika paljon tekemisissä.

JB testaa: Rukan avaus 2007-2008

Mon, 29 Oct 2007 09:04:02 +0000

Jo melkein pitkittäistutkimukseksi miellettävä Jasmon Blogin rukan avauksen testaus pyörähti tänäkin vuonna päälle. Edellisestä vuodesta ei ollut muuttunut monetkaan asiat. Paitsi, että lähtiessä ei satanut vettä. Ja lähtö tapahtui jo torstaina, mutta tällä kertaa ihmisten aikaan.

Testitiimiin kuului edellisvuotisten lisäksi myös ghnomb ja maj. He päättivät suorittaa alppisuksianalyysin, sillä minulla oli mukana ainoastaan telemarkit ja luomulla ja riinalla lautoja (ja telemarkit).

{.thickbox}Rukan web-kamerat olivat edellisen viikon rankassa syynissä, että riittääkö lunta meille saakka. Torstaina siis sitten lähdettiin, sama tehokas perheauto oli alla kuin viime vuonnakin. Tällä kertaa, kun ihmisiä oli enemmän, oli kuitenkin hieman ongelmia aerodynamiikan kanssa. Nimittäin valtavaa tehoreserviä käytettäessä downforce muodostui niin kovaksi, että esimerkiksi Valtimo-Kajaani -pätkän motocross-rata aiheutti takarenkaiden pohjauksia.

Reggaetonin pauhatessa nakersimme hiljalleen kohti Kuusamoa ja Rukaa. Pientä nestetankkaustakin koetettiin, mutta siitä muodostuva armoton virtsaamisen tarve meinasi koitua kohtaloksi.

Majoitus oli – kuten viime vuonnakin – Ruka Suitesissa, tällä kertaa huoneisto oli yhden huoneen isompi. Sijainti oli hieman heikompi kuin viime vuonna, mutta samassa rakennuksessa kuitenkin, joten sinänsä sillä ei ollut mitään väliä. Matkan jälkeen saunaan ja vähän matkustamisessa puutuneita paikkoja venyttelyyn. Huomenna sitten ensimmäiseen hissiin, lipunmyynti alkaa respasta saatujen tietojen mukaan 9.15 ja hissit aukeaa 9.30.

{.thickbox}Seuraavana aamuna olimmekin kamat olalla odottamassa lipunmyyntiä 9.05. Näkymä eturinteeseen oli aika lohduton, lunta ei juuri ollut näkyvissä missään. Viime vuonna sentään koko seudun peitti parin sentin luonnonlumi. Ensimmäinen pettymys tänä vuonna oli lipunmyynti. Se ei auennut klo 9.15. Eikä 9.20. Vaan vasta 9.30, kun jo kaikki muutkin tötteröt olivat jonottamassa! Toinen pettymys oli Rukan hiihdä halvalla konsepti. Olisihan ne hinnastot olleet netissä saatavilla, kun olisi viitsinyt katsoa, mutta hiihdä halvalla ja päivälippu yhdestä saaruarinteen rännistä 29 EUR. Normaalihintaisena en kyseisessä paikassa kyllä uskalla käydä. Onneksi pahaa oloa pystyi hienosti purkamaan lipunmyyjälle, jonka vika asia ei toki ole.

Hiihtokauteen valmistautumista / 2

Wed, 24 Oct 2007 07:18:07 +0000

Laskutakkina minulla on tällä hetkeltä Haqliselta poistettu kaksi vuotta vanha Milletin K-Jacket. Vetoketju oli temppuillut jo ensimmäisenä käyttövuotena ja minulla viime vuonna oli kanssa vähän ongelmia sen kanssa. Tänä syksynä otin rotsin taas käyttöön (muuta viileän kelin takkia ei oikein edes ole..) ja kas vain, tyyppivika iski jälleen: vetoketju korkkasi. Sen lisäksi, että vetoketju liikkui huonosti, saattoi juuttua välillä ja niin edelleen, se ei myöskään enää pitänyt alapäästä kiinni. Lähdin kyselemään tuotetakuun perään.

Ensimmäisenä otin selville kuka tuo Millettiä maahan. Helpointa oli laittaa vaan Millet hakukoneeseen ja etsiä joku sopiva verkkokauppa. Sellainen oli tässä tapauksessa Lohenette. Lähetin sinne asiakaspalveluun kyselyn, että kuka tuo Millettiä maahan, kun olisi tällainen tuotetakuuasia. Ystävällisesti paikan myyjä Marjaana Pirha ilmoitti, että ota yhteyttä Vandernet.comiin.

Vandernet on sivuiltaan vähän kuolleen oloinen. En antanut sen kuitenkaan häiritä, kun käsityksenäni oli, että he tuovat kyseistä merkkiä maahan. Lähetin kuvauksen ongelmastani Vandernetin yleiseen sähköpostiosoitteeseen ja paikan myyjä Anu Ahlroos vaan totesi, että lähetä rotsi tänne vain. Tein työtä käskettyä.

Lähetin rotsin menemään sinnepäin asiakaspalautuksena syyskuun lopussa, ja 10.10. takki olisi ollut haettavissa Lappeenrannan postin toimipisteestä uusine vetoketjuineen. Napakkaa palvelua ja vetskarikin toimii.

Hommasta jäi erittäin hyvä maku. Sain hyvää palvelua koko ajan. Se yllättää aina.

Hiihtokauteen valmistautumista

Wed, 10 Oct 2007 06:34:34 +0000

Hiihtokausi odottaa jo ovella. Erilaisia valmistautumisia on jo tehty. Tässä taas yksi:
{.thickbox}

Tampereen rinteet

Fri, 18 May 2007 08:19:17 +0000

Kävin eilen katsastamassa Tampereen rinteet. Jyrkältä näyttää näin kesäaikaan. Pituus vaikutti olevan aika paljon vielä rajoitetumpi kuin Myllymäessä, mutta kukapa tietää.

Ala-asemalta mäkiä katsellessa iski hetkellisesti voimakas kaipuu hiihtoon. Pienihän se kukkula on, mutta sitä on hiihdettävä mitä on.

Samalla tsekkausreissulla suoritimme 12 kilometrin kävelylenkin.

Sport Conrad

Mon, 02 Apr 2007 17:02:19 +0000

Kaverini tilasi joulukuussa Sport Conradista itselleen telemark-välineet. Kengäksi Scarpan T1, siteeksi Rottefellan Cobra R8 ja sukseksi Dynastar Legend 4800. Näillä hän aloitti opettelemaan telemarkin ihmeitä.

No hyvinhän se onnistui. Ja laskija innostui.

Sitten olikin jo helmikuu ja viimeinen mäkipäivä Kolilla ennen kuin lähdin Sveitsiin. Oli sopiva välimallin keli ja sain lainata kyseistä settiä, kun oli tehnyt jo kauan mieli kokeilla. Ainut ehto oli, että hajoittaa ei saa. Olin kuitenkin siis omalla Garmontin kengälläni. Ja siinäpä ongelma olikin. Olen monesta ääreispaikasta rajoittunut, eritoten jaloista. Käytän laskukenkinä koon 25.5 kenkiä, eli monilla naisilla on isommat kengät. Tämä ei yleensä laskusuoritusta ole pahemmin haitannut, mutta tällä kertaa haittasi. Nimittäin R8:t olivat varustetut pitkillä tangoilla. Kuitenkin ruuvaamalla tangot niin lyhyiksi (virhe!) kuin mahdollista, kenkä asettui siteeseen napakasti.

184 senttiä pitkä Legend tuntui todella hyvältä sukselta. ~19m kääntösäde tarjosi uutta ihanuutta ja suksi oli helppo laskettava. R8 oli omaan G3 Targaani verrattuna todella jämäkkä ja hyökkäävä. Ensimmäinen lasku meni totutellessa, mutta toisella laskulla pääsin jo varsinkin loivemmilla osuuksilla yrittämään kanttaamista tosissaan. Leikkaavampi suksi oli jotenkin helpompi ajaa agressiivisemmin, tai ainakin se tuntui siltä. Kolmannella laskulla sitten ilo loppui.

Pielisen erittäin jyrkässä keskikohdassa vaihtaessani vasemmasta käännöksestä oikeaan käännökseen tunsin vaihdoin aikana vasemman siteen löystyvän ja menettävän tuntumansa. Horjahdin, mutta sain pidettyä tasapainon nojaamalla terveeseen sukseen koko painollani ja aurailemalla hitaasti alas. Luulin, että side oli vain auennut. Näin ei kuitenkaan ollut.

Alhaalla tutkimme vahinkoja. Vasemman siteen vasen tanko oli korkannut kierteiden läpi. Eli ne kierteet, jotka paljaassa kappaleessa (jossa ei ole sitä muovia päällä) ja jotka pitävät setin kasassa, olivat pettäneet ja vastakappale oli pamahtanut koko tangon läpi. Kierteet olivat menneet aivan tasaisiksi eikä niissä ollut enää ollenkaan pitoa. Rikki menivät. Toisestakin suksesta löytyi ongelma. R8 tankoja ei kuulemma saa koskaan kiertää loppuun saakka kiinni, kun niissä on sellainen ominaisuus, etteivät aukea. No, tätä ei kuitenkaan ohjeissa kerrota enkä sitä tuona päivänä tiennyt. Niinpä meillä oli sukset, joista toisen side oli rikki ja toisen side säädetty minun kengälleni. Kaverini ei näillä ihan hirveästi tehnyt.

Kommuuniasumisen alkeet

Wed, 14 Mar 2007 07:46:05 +0000

Jokainen meistä asuu joskus isommalla porukalla samassa talossa. Olipa kyseessä mökkikeikka, hiihtoreissu tai vaikkapa sukulaisissa käynti. Paljon ihmisiä saman katon alla ja joustoa tarvitaan. Seuraavassa hyvä ja ytimeksä (eli: lyhyt) vinkkilista asujille.

Pidätä ja puserra. Koska vessoja on yleensä tarjolla aivan liian vähän väkimäärään nähden, on tärkeää, ettei vessassa vietetä kauaa aikaa. Siksi pitää vessatarpeita pidätellä viimeiseen saakka ja pusertaa tilanne aivan kriittiseksi ennen vessaan menoa. Silloin toimituksen voi suorittaa räjähtävällä nopeudella ja täsmällisyydellä ja tilanne on ohi hetkessä.

Käy yöllä vessassa. Vessavinkit jatkuvat. Jos haluaa nautiskella vessassa, tai joutuu tekemään pidempikestoista henkilökohtaista huoltoa, niin yöllä on oiva aika suorittaa kyseisiä toimia rauhassa. Laita kello herättämään 01:30 ja paukkaa vessaan. Unikin maistuu sitten paremmin.

Siveysvalli. Jos joutuu nukkumaan parisängyssä ja naapuri on joko päällekäyvä öisin, tai sitten pitää varmistaa se, ettei itse tee unissaan mitään paheellista, on ratkaisuna siveysvalli. Otetaan yksi tai kaksi kappaletta jotain täkkityyppisiä ratkaisuja ja tehdään nukkujien väliin valli. Kädet pysyvät paremmin omalla puolella. Kätevää ja helppoa.

Alkoholin käyttö. Silloin, kun muut juovat: juo. Muuten hermot kuluvat loppuun alta aikayksikön. Jos joillekin meinaa jäädä ns. ajo päälle, etkä itse jaksa enää, niin viinapullojen piilotus on hyvä kikka. Aamulla vapinoissaan tyypit eivät kuitenkaan muista, mitä ovat tehneet, joten eivät osaa syyttää ketään piilottamisesta.

Tee halailumamma. Jos tarvitset läheisyyttä nukkuaksesi, mutta vieressä nukkuvaa karvaista miestä ei huvita halailla tai siveysvalli tappaa mahdollisuudet, voit taitella ylimääräisistä peitteistä ja tyynyistä tiukan halailumamman. Se kainalossa on sitten hyvä nukkua ja nähdä unia. HUOM! Ainoastaan halailukäyttöön!

Vältä liharasismia. Älä hiippaile mestoilla ilman paitaa. Laukaiset liharasismireaktioita.

JB testaa: Rukan avaus 2006-2007

Mon, 30 Oct 2006 08:37:44 +0000

Ruka on yksi suosituimmista suomalaisista hiihtokeskuksista. Se on myös edistyneen lumetusrjärjestelmänsä vuoksi yleensä se keskus, joka avaa rinteensä ensimmäisenä. Kuten myös tänä vuonna. Rukalla laskettiin jo edellisenä viikonloppuna, mutta viralliset avajaiset olivat nyt viikonloppuna joten testitiimi suuntasi Rukalle.

Testitiimiin kuuluivat:

Jasmo (tellut ja alpit)
Luomu (Ratalaudat)
Riina (sekä pehmeä lauta että ratalauta)

{.imagelink}
Kello 07:00 testitiimi lähti tehokkaalla kulkupelillään Joensuusta kohti Kuusamoa ja Rukaa. Lähtökeli oli epäuskoinen, vettä satoi ropisten ja se oikein korosti aamun pimeyttä. Kolmen hengen varusteet (neljä ratalautaa, yksi pehmeä lauta ja tellut ja alpit) mahtuivat tehokkaaseen tila-autoomme hyvin, koska boksi oli niin hieno.

{.imagelink}Ensimmäinen stoppi oli hieman ennen Juukaa, jossa kävimme kysymässä yhden pehmeän laudan mukaamme ja vähän tietotaitoa telemark-siteen asentamisesta. Lauta kyytiin ja tien päälle.

Matka meni ongelmitta. Sisätilat olivat hyvät ja mahtui hyvin istumaan. Lisäksi Battery kolisi päässä ja matka taittui. Ennen Valtimoa alkoi näkyä ensimmäisen kerran lunta. Samassa näimmekin jo rekankin ojassa. Ilmeisesti ei henkilövahinkoja, autonosturit olivat juuri saapumassa paikalle. Kävimme tankkaamassa Suomussalmella, jota voi suositella muillekin edullisten polttoaineiden vuoksi. Kahvi / tee naamaan ja menoksi. Lisäkofeiini ei ainakaan vähentänyt levottomuutta.

{.imagelink}Viimein pääsimme perille luovimaan Audi Q7:en sekaan. Olen testiporukastamme se, joka ei ole käynyt aikaisemmin Rukalla kuin kerran. Minulla oli myös valmisteltuna testi Rukan välinehuollolle. Siteiden asennusta kaksin kappalein. Kun menin huoltomiehen luo, tunnelma oli kireä. Hänen hieno suksien huoltokone oli särkynyt. Lisäksi hänellä ei olisi valmiita sapluunoita tarjoamiini suksiin / siteisiin. Kuitenkin ammattiylpeys pakotti hänet auttamaan. Paperisapluunan avulla ja paljon mittanauhaa käyttämällä G3:n Targa-side saatiin kuin saatiinkin sukseen kiinni. (Kuka tuo G3:sta maahan? Ruka olisi valmis vastaanottamaan sapluunat siteisiin!) Aikaa meni 40 minuuttia. Huoltomiehellä kuitenkin huumori kesti, vaikka välit työkavereiden kanssa taisivat olla vähän tiukalla. Koko ajan joku olisi halunnut huollattaa suksia, mutta kone ei toiminut. Ja kone ei korjaantunut, sillä miehen aika meni minun suksieni kanssa. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Outo juttu

Wed, 03 May 2006 13:47:54 +0000

Juttu on jo muutaman viikon vanha, mutta enpä ole muistanut kertoa. Se on jännää, kuinka tietotekniikka-alaa pidettiin aikoinaan niin kovin mediaseksikkäänä ja samaan aikaan kuitenkin niin nörttinä. Nykyään kuulen hämmästeleviä kommentteja, kun sanon ohjelmoivani työkseni. Ihmiset kysyvät, miksi minä teen sitä. Teen sitä, koska työstä saa korvauksen.

Siksi olikin piristävää kun kevät auringon lämmittämillä rinteillä eräs LTY:n naisopiskelija valitteli, kun ei saa koodata. Toisin kuin kaikki nyt luulevat, niin hän on kyllä ihan perusnäyttävä (ehkä enemmänkin ;) ) nainen. Ja onhan hän sentään hiihtäjä!

Laskettelu

Tue, 31 May 2005 11:04:49 +0000

Kun on tarpeeksi sekopäisiä kavereita, niin pääsee itsekin todistamaan kaikenlaista. Haq halusi ehdottomasti päästä vielä viimeiset laskut vetää Kolille. Lunta ei ollut paljon, mutta se ei haitannut, ei muuta kuin sukset esiin ja koittamaan. Hyvinhän se sujuu vähässäkin lumessa. Huonona puolena täytyy sanoa se, että kun lunta oli niin vähän, niin laskijan piti kiivetä ylös.

Jokin seikkailuporukka (S-Selviytyjät osallistujia) katseli menoa hissistä ja epäilivät meidän älykkyttämme. Pitäisivät huolen omista asioistaan ;)

Kävimme myös katsomassa talvisia laskupaikkoja ja niiden lähtöpaikkoja. Kiviseltä näyttää näin kesällä.

Summary

Mon, 28 Mar 2005 17:28:45 +0000

Nyt on pääsiäinen sitten vietetty ja olen takaisin Lappeenrannassa. Mukavaa oli. Lauantaina kävimme tarkistamassa Vuokatin rinteet. Ihan hyviä olivat, ihmisä oli vaan aivan liian paljon. Olipa meillä ensikertalainenkin mäenlaskussa mukana ja aika hyvin hänkin pärjäsi. Yllättävän hyvin. Mitään kattavaa selvitystä pääsiäisen tapahtumista en ainakaan vielä jaksa antaa, olen vähän pyörällä päästäni, sain juuri äsken vasta ruokaakin kunnolla tänään.

Kiitoksia Iiris, Leena, Ankka, Mervi, Jouko ja Tapio. <3

Koli

Sun, 30 Jan 2005 20:19:17 +0000

Olipa harvinaisen kivaa Kolilla tänä viikonloppuna. Lauantaina olin menossa mukana läskeillä ja koitettiin etsiä vähän että löytyisi offaripätkää. Ja löytyihän sitä. Ei kovin paljoa, mutta jotain edes. Sitä, että mistä löytyi, en tietenkään paljasta.

Sunnuntaina oli luvattu tuulta ja pakkasta. Aamulla pakkasta oli kuitenkin vain kymmenen ja Koli – here we come. Kävin lauantai-iltana huoltamassa rinnesuksiani ja tänään oli niiden vuoro. Höyläsimme Kolia noin 5h innolla, jonka 2 viikon laskemattomuus aiheuttaa. Koitimme junioreiden keppiäkin vähän kiertää ja sekin oli hauskaa. Kaikki oli hauskaa. Suksikin toimi, vaikka itse niitä viilasinkin.

Testasin lauantaina Rossignolin B2:sta (vastaa suunnilleen mallia XX), enkä oikein tykännyt. Suksi saattoi olla ihan hyvä, mutta se oli päästetty todella huonoon kuntoon – kantit pyöreät ja pohja ei luistanut. Lisäksi suksi oli todella löysä. Freeski-suksi saa tietysti ollakin löysä, mutta itse en haluaisi ehkä aivan tuollaisia. Tosin haluaisin kokeilla kyseistä suksea myös hyvässä kunnossa.

haqulinen: Völklit lähtevät joo mukaan silloin, katsotaan selvitäänkö hengissä :)