Engelberg

Oravivuoren jälkeen tuntui vähintäänkin luonnolliselta siirtyä Enkelivuorelle keskisveitsiin, olihan vuoristoilmaa käyty jo haistelemassa. Niinpä DaKinen hieman ehkä jopa liian kookas ruumisarkkusuksipussi täyteen hiihtokamaa (omat ja vaimokkeen) ja matkaan. Matso oli tsekannut lentoja syksyn mittaan ja skoutannut meille helpon yhteyden suoraan Tampereelta Riikan kautta Zyyrihiin. Matkan tarjosi Air Baltic. Air Baltic jakaa vähän mielipiteitä. Jouduin maksamaan molempiin suuntiin 40e suksipussista, mutta toisaalta taas tällä hinnalla sain siitä 30 (vai 32?) kiloisen lisämatkavaran, joka taas tarkoitti sitä, että myös Hannan romut mahtuivat Kähköseltä ostamaani kassiin oikein letkeästi. Baltic myös muuttaa innokkaasti ehtoja, nykyisin suksipussit ilmeisesti saavat painaa enää vain 15kg ja tiskillä check-inistä otetaan joku maksu. Kauheinta silti oli se, että virkailija sanoi meille Pirkkalan kentällä, että kävipä teillä hyvä tuuri, kun lennetään nyt tällaisella isommalla koneella – muuten kun sukset eivät mahdu koneeseen! Olimme ostaneet matkat ja varanneet suksipussit koneeseen joskus lokakuussa. Kyllähän kamat joskus olisivat varmasti tulleet, mutta lyhyellä alppilomalla ilman kaikkea hiihtogearia tulee vähän ehkä kiukkuinen olo. Olen ehkä jatkossa valmis maksamaan hieman enemmän lennoista, joskin muuten asiat menivät ihan hyvin ja Zyyrihin päässä virkailija oli erittäin lunki, vaikka Matsonnin ostokset painoivatkin vähän enemmän kuin olisi saanut. Matkan kestosta puhuttaessa sanottakoon, että olen ollut aiemmin sitä mieltä, että 2 viikkoa alppireissuun on aika vähän, juuri siinä ja siinä hilkulla, että onko siinä järkeä vai ei. Viikko on jo liian säntäilyä, en tykkää vieläkään. Mutta meillä oli täydellinen kaksi viikkoa. Se oli kuin kausi pikakelauksella. Saimme kaikkea. Sinkkiä ja sumua (ei yllättäne, kun Säämies Jiima oli mukana), uutta lunta pariin otteeseen, ruuhkaa, rauhaa, lumetusta, yläpilveä, fotoja, bileitä, hyvää hiihtoa ja vielä lisää hyvää hiihtoa, sen lisäksi haikkipäivä ja skandit vs. lokaalit lätkäpeli. ...

No millaista se sitten oli? Spring Jamin odotus oli hermostunutta. Aiempina vuosina olin turhaan raahannut levypakkiani mukana, joten tällä kertaa se oli jäänyt Suomeen, kun kerrankin tarvittiin. No, nykyaikana tuollaiset ongelmat eivät ole kovin pahoja vaan posti kulkee ja bitti liikkuu. Engelbergin konemusiikkiskene on kerran nähnyt DJ Bobon vierailun ja siinäpä se taitaakin olla. Se, että olimme tuomassa soitantoon ihan oikeaa ja vähemmän oikeaa rumpubassoa, aiheutti kyllä aikamoista jännitystä. Miten ihmiset ottaisivat meidät vastaan ja keskeytettäisiinkö bileet, tai vaihdettaisiinko vauhdista radion kuunteluun. Mutta minulla oli helpoin tilanne. Fabio (Etelä-Afrikka) on ollut Engelbergissä jo monta kautta ja kaikki tuntevat hänet. Samoin Will (Sumuiset saaret) on ollut ainakin tämän kauden ja ihmiset tuntevat hänetkin. Ja he jäävät vielä bileiden jälkeenkin maahan. Minua ei kukaan enää muista, vaikka viime vuonna kauden olinkin, lisäksi lähden sopivasti (juuri lentokentältä kirjoitan) melko heti bileiden jälkeen, joten kasvojen menettäminen ei tällä kertaa ollut minun ongelmani vaan muiden. Ja kyllä heitä jännittikin.. Luulin olevani paha jännittäjä, mutta alkoholin, nenänuuskan ja tupakan äärikäyttö ja muu hermoilu olikin muiden heiniä, eikä minun. Hyvä niin. Fabio aloitti soittamaan kello 22:20 ja asetin tavoitteeksi, että kunhan yli yhteen asti saadaan soittaa. Paikka (Eden) menee yleensä kiinni 01-03 välillä, riippuen siitä paljonko porukkaa on paikalla. Eli yli yhden olisikin saavutus Lappeenrannassa tyhjille seinille soittaneelle kaverille (ja tietysti muillekin). Saimme baarilta sen verran alkusykäystä juttuun, että klo 22-24 oli happy hour, pehmeät juomat puoleen hintaan. Ehkä sen takia paikka olikin jo 23 hyvin pullollaan ja 23:45 hyvinkin täynnä. Edeniin mahtuu noin 150 ihmistä. Oli hienoa soittaa. Meidän taktiikka oli se, että kolme jätkää soittaa ja koska bileiden kestoaikaa ei tiedetä, niin soitetaan aina kerrallaan 40-60 min ja sitten vaihto. Fabio aloitteli ensin viidakkoölinällä, hidasta ja rikkobiittistä chillailua. Sitten itse tulin ikuisine ihqjunkkineni, eli D Kay, Logistics, Ben Sage kamaa. Sitten tuli Will ja jyräsi äärimmäisen hienoilla elektrohouse raidoilla. ...

...

Engelbergissä särähtää.

...

...

...

...

Rauhallista menoo. Ei mitään kummallista, tänään ehkä auringonpaistetta, että jos yritettäisiin kuvausta uudelleen.

...

...

Tänään ei poikkeuksellisesti olekaan kuvaa esitettävänä. Kuva olisi ollut edellisten kaltainen. Sinkkinen. Tänään sitten käytiin uusia lumia laskemassa, lähinnä Brunnilla. Siellä oli myös kaikki muut, jotka päivän mittaan siirtyivät joko Titlikselle tai lähtivät kotiin. Ensimmäinen veto Grünenwaldiin oli kyllä vaikea. Ei sujunut. Junaa odottaessa tuntui, että sukset joutaisi naulata seinään. Engelbergin kävijöille vinkiksi, että nykyisin junalippu ei enää kuulu laskettelulipun hintaan, vaan Grünenwald – Engelberg välille pitäisi ostaa reilun 3 frangin hintainen lippu. Tarkastajia ei ole usein, mutta tarkastusmaksu on sitten 80chf, joten kannattaa laskeskella.. Päivällä vedot Klostermattiin ja uudelleen Grünenwaldiin ja sitten vielä kämpille olivat jo parempia, ja viimeisillä vedoilla alkoi pääsemään jo vähän sinuiksi tän homman kanssa. Näkyvyys vaihteli hyvästä todella huonoon. Hiihtopäivänä 7/10

...

...

...

...

Niinhän se on, että tänäkin vuonna Engelbergiin mennään. Tänä vuonna olen vain maaliskuun, mutta pyrin päivittämään blogia edelliskertaa enemmän. Tarkoitus olisi myös kokeilla kuvaamista (still), kokeilla että miten siihen syttyisi, saisiko mitään aikaan ja hermostuuko kuvattavat. Huhun mukaan eräässä suomimökissä olisi ensi viikkona yksi vapaa paikka, että ei muuta kuin äkkilähdöllä mukaan :)

Ettei oleellinen unohtuisi. Maaliskuussa taas. Alkaa jo vähän polttelee.

Engelbergissä Tumpilla oli uuden uusi Canon 400D mukana ja Simolla vähän vanhempi 300D (Rebel). No siinä sitten kuvailtiin kaikkee, niin hiihtoa kuin auringonottoakin. Videotakin kuvattiin, mutta ei oikealla videokameralla vaan E70:lla (aika huono) ja N95:lla (semihyvä). Alku oli kivistä, en ollut koskaan oikeastaan järkkärillä pahemmin kuvannut ja sitten kun Simolla oli joku 50-200mm putki, niin hups vaan – olin niin lähellä kuvauskohdetta, ettei kuvaa voinut ottaa. Näistä selvittiin ja jotain pientä videopätkääkin saatiin aikaiseksi. Stillikuvia taisi julkaista ainoastaan Simo omassa galleriassaan. Kuitenkin kuvaamisessa oli jotain hienoa. Sai olla luova ja katsoa vähän, että mitä tulee taustalle ja missä kohdassa kuva pitäisi saada. Vuorilla hienojen taustojen kuvaaminen on aika paljon helpompaa kuin täällä kotosuomessa.. Siitä se ajatus sitten lähti. Videokamerakin kiinnostaisi, mutta liikkuvan kohteen kuvausta on niin vähän ja se on niin vaikea saada näyttämään miltään, että päädyin digijärkkäriin. Paikallisesta Rajalacamerasta löytyi kohtuullisen edullisen tuntuisesti Canon Eos 20D + tuo kuvassakin näkyvä Canonin 17-85mm kuvanvakaimella varustettu putki sekä vielä kilkkeet päälle – käytettynä. Rajalacamera antaa kuitenkin kuukauden takuun myös käytetyille tavaroille, tosin se kai kattaa vain oikean vian, kuten vaikka salaman toimimattomuuden. Sellaista gearipäivitystä tähän mennessä. Kamera on ollut viikon verran nyt käytössä ja joitain kuvia sillä on jo otettukin. Tuntuu ihan hyvältä ostokselta ja putkikin monikäyttöiseltä.

Olen kuullut ja ehkä huomannut itsekin, että krapulat pahenevat iän myötä. Siinä missä aikaisemmin aamu saattoi mennä harakoille, mutta iltapäivästä oli jo toimintakykyinen, niin nykyisin monesti koko päivä menee horroksessa. Engelbergissä otimme välillä affessa pari palauttavaa naukkua. Kolmen kuukauden naukkailu alkoi ilmeisesti potkia vastaan, sillä loppuviikkoina siitä aiheutuvat krapulat olivat kamalia. Erittäin voimakas, pistävä ja tykyttävä päänsärky ohimoissa ja silmien takana. Ja alkoholia ei tarvinnut nauttia mitenkään paljon, sanotaan että 5 annosta riitti jo aika kamalaan oloon. Suomeen tullessa julistin itselleni krapulattoman kuukauden. Kävin kuitenkin yhtenä päivänä Kerholla ja sain jälleen hirvittävän kovan päänsäryn. Toisen kerran olin Jukkiksen tupareissa ja jo illan aikana tuli kamala päänsärky, joka ei helpottanut edes puuduttamalla.. En ole aiemmin elämässäni kärsinyt päänsärystä juurikaan. Nyt päänsärky oli sellaista migreenityyppistä, vaikkei minulla varsinaista migreenikohtausta ole ollut kuin kerran aikaisemmin elämässäni yläasteella. Juttelin asiasta monien ihmisten kanssa, joista ehkä ammattitaidoltaan sopivin on sairaanhoitaja/ex-huippu-urheilijasiskoni. Hän ehdotti, että minulla olisi tullut joku riippuvuus Engelbergissä. En juonut siellä mitään kofeiinijuttuja oikeastaan, paikallinen energiajuomakin oli aika onnetonta. Paikallista siideriä join kyllä säännöllisesti ja urheilin ja ulkoilin säännöllisesti. Migreeni voi kuulemma tulla päälle, jos elämästä tulee epäsäännöllistä. Suomessa kävin töissä 8h, illlalla jotain urheilua ja siinä se. Että ainakin säännöllisyys lisääntyi. Monesti päänsärky tuli päälle myös ilman alkoholia, esimerkiksi työpäivän päätteeksi. Se ei voinut olla myöskään riippuvuutta alkoholista, sillä alkoholin nauttiminen ei poistanut päänsärkyä. Vappu pelotti jo ennalta, vaikka tuntui siltä, että oloni oil tullut jo paremmaksi viikkojen kuluessa. Ja kaksipäiväisen vapun yhteydessä ei päänsärkyjä eikä varsinaisesti krapulaakaan löytynyt, joten hyvältä näyttää. Tilanne tuntuisi olevan normaali. ...