Jasmon blogi siirtyy Hugo-aikaan ja reunalle! Niinhän sitä sanotaan että reunalla kaunis on maailma. Siksipä Jasmon blogi asuu nyt reunalla ja tulee kaikkien teidän kotiin läheltä. Lähempää kuin koskaan aiemmin! On ihanaa. Hugo + Cloudflare Pages, jos jotakuta kiinnostaa. Joskus on aina pakko myös vähän nöräillä!
Leikitäänpä tällainen ajatusleikki! Muistatteko vielä, kun Cyberpunk 2077 julkaistiin? Pelin tarinassa ja maailmassa yksi kiehtovimmista ideoista oli Blackwall. Se oli valtava, mystinen ja suorastaan pelottava tekoälypalomuuri, joka pitelee toisella puolella vanhaa, villiintynyttä internetiä. Sitä puolta, jossa vaeltaa vapaana autonomisia, ihmisvihamielisiä AI-viruksia ja digitaalisia petoja kärkkyen pääsyä ihmisten arkeen ja verkkokalvoille. Kun tuota pelasi, sitä ajatteli, että onpas mahtavaa 80-lukulaista kyberromantiikkaa. Överi konsepti, hyvää viihdettä ja puhdasta scifiä. Eihän tuollainen nyt oikeasti voisi tapahtua. Kuinka väärässä olimmekaan. Kun katsoo nykyistä menoa, mehän emme vain kulje kohti tuota skenaariota, vaan me rakennamme sitä tällä hetkellä aivan täyttä vauhtia. Eikä siihen tarvita edes mitään suurta maailmanpaloa, vaan ihan normaali teknologinen kehitys ja ripaus ihmisten mukavuudenhalua. Internetistä tulee bottien sademetsä Kaikki alkaa siitä, että olemme pikkuhiljaa luopumassa sisällön tuottamisesta ja lukemisesta itse. Nykyinen verkko täyttyy kovaa vauhtia tekoälyn luomasta synteettisestä materiaalista. Ja kuka sitä enää jaksaa lukea? Toinen tekoäly tietenkin. Agentti tekee blogipostauksen, toinen agentti tiivistää sen uutiskirjeeksi ja kolmas agentti lukee uutiskirjeen tehdäkseen siitä yhteenvedon jollekin pomolle, joka ei sitäkään ehdi lukea. Ihminen alkaa olla internetissä lähinnä tiellä. Mutta homma ei jää vain tekstiin. Seuraava askel ovat autonomiset agentit. Pienet, itsenäiset ohjelmat, jotka pyörivät verkossa hoitamassa asioita ilman, että ihminen vahtii jokaista klikkausta. Ne tekevät kauppaa, optimoivat palvelimia, etsivät nollapäivähaavoittuvuuksia ja kinastelevat foorumeilla. Internetistä tulee alue, jonka nämä pienet autonomiset toimijat valtaavat. Mitä tapahtuu, kun tämä soppa saavuttaa kriittisen massan? Luonto tai ainakin koodi löytää aina keinon. Pöpö jota ei voi sammuttaa Ennemmin tai myöhemmin jokin pahantahtoinen, viruksenomainen agentti karkaa lapasesta. Eikä se toimi enää niin kuin vanhat virukset, jotka kiltisti asuivat jossain tietyssä tiedostossa odottamassa virustorjunnan poistoa. ...
Joo, puhun Twitteristä, koska X on niin huono nimi ja hankalasti käytettävä suomen kielessä. Twitteristä on poistunut ihmisiä erilaisina aaltoina pitkin lähimpiä vuosia. Ensiksi kun Elon Musk alkoi sekoilemaan Twitterin kanssa ja sitten erilaisten kohujen, jotka useimmiten ovat olleet Muskin sekoilua, yhteydessä. Mutta yksi ilmiö on tällä hetkellä olemassa. Poliitikot, toimittajat ja keskeiset brändit päivystävät edelleen Twitterissä. Ei sinulla niitä seuraajia ole Twitteristä tulee säännöllisesti ihmisiä Threadsiin ilmoittaen, että pahaa teki jättää joku iso määrä seuraajia taakse, mutta nyt ollaan Threadsissa ja toivottavasti follaatte täällä. Poliitikkojen ja brändien osalta Suomessa tätä on näkynyt silmiinpistävän vähän. Jengi tuntuu haluavan päivystää Twitterissä. Kun siellä on niin paljon niitä seuraajia. Seuraajia, jotka jokaiseen postaukseen kommentoi, että rokotukset on huijausta, Venäjä on uhri Ukrainassa tai jotain persumaalitusta. Sitten Elon Musk poistaa jotain moderointiominaisuuksia, lisää sekoilua, omien viestien seassa näkyy jotain kummallisia mainoksia ja alusta toimii huonosti. Ja Elon Muskin viestit näkyy kaikille, etkä niitä voi estää. Mutta silti ei haluta lähteä alustalta, jossa ei ole järkeviä keskusteluita vaan pelkää huutamista. Koska alustalla on vaikka kymmentuhatta huutajaa olevinaan seuraajana. Vaikka kaikki tiedämme, että 80% niistä on Venäjän tai jonkun muun sekopäisen tahon botteja. Ja mitä niillä Twitter-seuraajilla siis tekee? Oletko Twitter-influensseri? Se on vähän kuin bottifarmia pitäisi! Bottiseuraajat ei ole minkään arvoisia. Lähtekää pois sieltä Twitteristä Olin pitkään Twitter-intoilija. Mun mielestä se oli hyvä alusta, kunnes ei enää ollut. Viimeistään korona-aikana se meni rikki, kun rokotevastaisuuden masinointi ja muu sekopäisyys alkoi valtaamaan alaa ja lopulta Elon Muskin sinetti alustalle sai minut pois Twitteristä. Ensiksi en vaan käyttänyt sitä enää ja sitten poistin tilinkin. ...
Jasmon blogi on tuottanut laadukasta, eikä ollenkaan kyynistä, sisältöä internettiin jo vuodesta 2005. Kohta vietetään 20-vuotisjuhlaa. Valmistelut on jo käynnissä. Hauskaa on huomata miten bloggaaminen on tässä aikana muuttunut. Ensiksi sitä tehtiin intohimolla ja kerrottiin mitä kuuluu. Tutustuttiin aiheeseen ja sitten alkoi myös meta-bloggaus, blogattiin siitä mitä blogataan ja niin edelleen. Kohta tuli sosiaalinen media. Facebook, Twitter jne. Yhtäkkiä blogeissa aikoinaan himoitut ”sidenotet”, jotka olivat yhden lauseen mittaisia statuspäivityksiä, löytyivätkin jostain muualta kuin blogialustalta. Pikkuhiljaa bloggaajien näkökulmasta kävi niin, että twitterissä ja facebookissa jaettiin linkkejä omaan blogisisältöön. Hei, tule katsomaan, kirjoitin juuri blogiini jotain. Jengi ei tullut. Pakko oli sitten mennä sinne, missä yleisökin on. Tänä päivänä somessa julkaistaan pitkiä tekstiseiniä (Facebook, Instagram) ja toisaalta taas Twitterissä julkaistaan pitkiä threadeja (hei, tämä on postaus 1/42). Joku on keksinyt siihen sitten unrollauksen, jolla apuohjelma julkaisee tämän postauksen yhtenä verkkosivuna. Eli pitkä paloihin jaettu twitter-postaus löytyy sitten pitkänä versiona jostain toisesta palvelusta. Nyt kun Elon ajaa Twitteriä rotkoon, niin on huomattu että nämä threadit toimii vähän epäluotettavasti ja paljon muutakin ongelmaa aina välillä on. Jengi pohdiskelee, mikä muu paikka voisi olla hyvä julkaista tällaisia threadeja ja että olisi tuki kuville ja mahdollisesti muullekin medialle. En ole kuitenkaan vielä huomannut, että blogaaminen tai vastaavat pidempien tekstien tuottaminen some-alustojen ulkopuolelle olisi käynnistynyt. Syytä en tiedä, luulisi sen olevan loogista että tällaisille palveluille olisi kysyntää. Voiko yksi syy olla siinä, että julkaisut usein tehdään puhelimella, jolloin monen alustan monipuolisuus on itseasiassa ongelma: Pitäisi olla vaan yksi kuva + teksti -tyyppinen julkaisumalli. Tai jotain vastaavaa. Kun jengi nyt etsii, ainakin alitajuisesti, pakopaikkaa Twitteristä ja ehkä muustakin somesta sellaiseen ympäristöön, jossa voivat myös helpommin vaikuttaa kommentointiin, trolleihin jne, niin uskon että bloggaaminen versio 2 laskeutuu keskuuteemme. Tarvitaan vaan se joku alusta, joka on helpompi ja nopeampi käyttää kuin wordpress ja millä voidaan jotenkin saada sisältö näytille ihmisille helpommin. ...
Tässä postauksessa kerron ensikokemuksistani Ruokaboksin kanssa. Jos sinua haluttaa kokeilla, saat 20e alennusta käyttäen ruokaboksi koodia 8SNQ. Pääset suoraan tilaamaan kokeiluboksin tästä. Ruokaboksi kokeilussa Koronan myötä ja vähän ennen koronaakin on kokeiltu ruuan verkkokauppoja, nimenomaan Keskon ja Ässän versioita. Ja vaikka alkutilanne oli aika huono, kohentuvat palvelut kovaa vauhtia ja Ässän uusi betaversio vaikuttaa jo ihan hyvältä melko karmaisevan Foodie-kokemuksen jälkeen. Vielä kaipaisin hieman hintakilpailua lisää noihin keräilymaksuihin. Mutta liian usein on ollut sellainen tilanne, että ei oikein keksi mitä sitä söisä. Turhan monta kertaa viimeisten viikkojen aikana ollut uunilohta tai pasta carbonara tai makaronia ja jauhelihakastiketta – perus lapsiperheruokia. Ei niissä oikeastaan edes ole mitään vikaa, mutta harvoin sitä ajattelee, että nyt repäisen tekemällä kanaa curry-kastikkeessa, kun sitä viimeksi on ollut jopa 2 viikkoa sitten. Lähipiirissä kokeiltiin Ruokaboksia. Minua hieman arvelutti palvelu, jossa joku muu päättää mitä syön, minulle jäisi valmistamisen vastuu ja todennäköisesti maksan vielä preemiota tästä kuratoidusta ruokailusta. Mutta, sitten oli taas yksi kerta kun googlettelin reseptejä ”mitähän syötäisiin” sohvalla ja google-mainos ilmoitti, että nyt tästä sais 10e alennuksen Ruokaboksista, kokeile sitä. Ja sittenhän kokeiltiin. Ruokaboksi verkkopalvelu Ruokaboksin käyttäjäkokemus oli sellaisella tasolla mitä nyt voi nykyaikaiselta järjestelmältä odottaa. Hieman WordPress ilmoitteli itsestään, mutta ei liikaa. Ei haitannut. Maksukortin syöttämisen jälkeen saa seuraavan 10 viikon boksien tulemista säätää. Voit siis perua tai hyväksyä boksin saapumisen seuraavien viikkojen osalta. Boksi saapuu aina maanantai-iltana. Tässä on yksi kauneusvirhe. Jos haluan kokeilla boksia, laitan tietysti kaikkien muiden viikkojen boksit ”peruttu” tilaan, jotta ei vahingossa tule ylimääräisiä. Joka viikko ilmestyy aina uusi viikko säädettäväksi (rullaavasti seuraava viikko) ja huolimatta mistään muista säädöistä, se uusi viikko on aina toimitettavassa tilassa. Eli jos olet perunut kaikki muut boksit, niin ensi viikolla löytyy 10 viikon päähän yksi boksi joka on toimitusjonossa. Siinä on toki aikaa muuttaa tilannetta, mutta jos vain tilaa ja unohtaa, niin 10 viikon päästä alkaa bokseja tulla. Tästä tosin tulee muistutusviestejä. ...
Olen ollut Webfactionin asiakas. Sivuni ovat pyörineet ties kuinka kauan Webfactionilla. Miksi? Se on palvelu, jossa samalla maksulla saa tietyn speksin eikä rajoituksia esimerkiksi domainnimien, tietokantojen, applikaatioiden määrän jne suhteen. Tällaisia rajoituksia tunnutaan keksivän hosting-palveluita varten aika usein. Ikäänkuin haluaisin maksaa sähköpostiosoitteista tai tietokannoista lisää rahaa. Ne kun ei käytännössä vaikuta mitenkään palveluntarjoajan kustannuksiin, pl. levytila. Webfaction myytiin vuosi sitten Godaddylle ja odotusarvoista oli, että jossain vaiheessa jotain synergiaetuja aletaan hakemaan ja yhdistelemään palveluita. Se tapahtuu nyt ja asiakkaat ovat saaneet viestin siitä, kuinka seuraavan 6kk aikana kaikki palvelut siirtyvät tsoHostille, joka on myös Godaddyn omistama palveluntarjoaja. tsoHost ei kuitenkaan tarjoa samanlaista vapautta kuin Webfaction tarjosi. Siksi aloin etsimään vaihtoehtoja. Twitterissä minulle aika nopeasti vinkattiin palvelu nimeltä Opalstack. Se on Webfactionilta lähteneen jengin oma spinoff. Joka tekee sitä mitä Webfaction teki, joskin kenties taas hieman paremmin ja terävämmällä kärjellä. Managed Shared Hosting ja Managed VPS palvelut. Ei muita palveluita. Käyttäjät maksavat raudasta (prossua + muistia + levyä + siirtotietä) ja vaikka aika tehokkaat käyttäjäpaneelit etc on käytettävissä, siellä klikkailu ei maksa lisää rahaa. Voit ajaa vaikka 100 eri sivustoa siellä, ihan samaan hintaan. Minun kaltaiselleni hahmolle oikein hyvä ratkaisu. Ei jää mikään kokeilu tai kavereiden kokeilu tai meripelastuksen verkkosivut siitä kiinni, että niiden järjestäminen paikalleen maksaisi jotain lisää. Vaan kaikki kuuluu hintaan. Aika jees. Suosittelen et käyt yytsimässä. Jos tarvetta moiselle joskus tulee. Opalstack.
Korona on ajanut meitä ainakin kuluttajina enemmän ja enemmän verkkoon. Isoille toimijoille tämä on ollut lähinnä kapasiteettikysymys, mutta pienille kauppialle isompi mullistus. Osalla ei vielä verkkokauppaa ole tai ollut lainkaan ja osaamista sen pystyttämiseen ei ole eikä oikein varaa ostaa. Minulla itselläni on, harrastuksena, tällä hetkellä lähinnä meripelastusyhdistysten tukemiseen keskittyvä verkkokauppa. Sinänsä kaikki muutkin yhdistykset ovat kyllä tervetulleita (). WordPress / PHP -miehenä pystytin sen Woocommercen päälle. Kun ryhdyin tuumasta toimeen, minulla oli jo Webfactionilla oma hosting-alusta, joten sitä ei tarvinnut hankkia. Siellä tämäkin blogi pyörii. Mikroyrittäjän on aika helppo päästä aika pitkälle ilman mitään kiinteitä kustannuksia. Holvi tarjoaa ilmaiset pankkipalvelut, Klarna ja Paypal (esimerkiksi) tarjoaa maksunvälityksen ilman kiinteitä kustannuksia. Jos verkkosivuille ei vielä löydy mitään tilaa, saa ”WordPress-optimoituja” tiloja luokkaa 5e kuukaudessa. FI-domainin saa vaikkapa domainkeskukselta 15e / vuosi. Jos ei ole pakko olla FI-domain, saa .com domaineita usein vaikkapa GoDaddyltä ihan pikkurahalla (ensimmäiseksi vuodeksi). Eipä verkkokauppias sitten muuta tarvitsekaan. Itse hyödynnän vielä Mailjetin ilmaista sähköpostinvälityspalvelua, joka käytännössä poistaa jaettujen hosting-palveluiden ja muiden kökköviritysten ongelman huonosta sähköpostien välityskyvystä. Pointtina kirjoituksessa on se, että uuden verkkoliiketoiminnan aloittaminen on käytännössä riskitöntä ja maksaa ainoastaan omaa työtä. Jos tietää mitä tekee. Jos taas ei tiedä ja haluaa vaikkapa Woocommerce-toteutuksen palveluna tai projektina jostain, alkaa hintalappu varmaankin aika turvallisesti siitä 1000 eurosta, kokonaisen graafisen ilmeen ja kunnollisen porukan tekemänä varmasti lähempänä 5000 eurosta. Nämä voi olla jo jollekin yritykselle ihan merkittäviä kustanuksia, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että voi olla että varsinaiseen päivittäiseen operointiin ei myöskään oikein taidot riitä ja se on omiaan aiheuttamaan lisäkustannuksia. ...
Teknologia seuraa meitä nykyisin ihan kaikkialle. Tekniikan avulla pystytään seuraamaan omaa kehitystä urheilussa, ja toisaalta se mahdollistaa vaikkapa reilun pelaamisen nettikasinoilla. Suositut kolikkopelit perustuvat toiminnaltaan aina johonkin matemaattiseen kaavaan, mikä tarkoittaa sitä, että voitot tulevat pelaajalle sattumanvaraisesti, eikä esimerkiksi nettikasino vedä mitään ylimääräistä välistä. Erilaisia matemaattisia kaavoja ja laskelmia voidaan hyödyntää myös urheilussa. Omaa kehittymistä voidaan seurata vaikkapa älykellon avulla ja perustuen kellon keräämään dataan voidaan omaa harjoittelua säätää optimaaliselle tasolle. Tekniikka seuraa nykyisin joka paikkaan vapaa-ajallamme oli oma suosikkitapa viettää vapaa-aikaa sitten nettikasinon tai lenkkipolun ääressä. Teknologian on kuitenkin tarkoituksena auttaa ja suojella meitä. Se on tehnyt nettikasinoista turvallisia paikkoja ja toisaalta teknologian avulla voidaan välttää esimerkiksi liikunnan ylisuoritukset. Yhä useamman kädessä on älykello, ja omia sykkeitä voi seurata niin lenkkipolulla kuin omalla sohvalla suosikkipelejä pelatessa. Älykelloja on monenlaisia, ja niiden tarkkuus vaihtelee. Siksi ei ole yhdentekevää minkälaisen kellon hankkii, ja jo alusta saakka kannattaa panostaa laatuun älylaitetta hankittaessa. Opi hyödyntämään teknologiaa Teknologiaa kannattaa oppia hyödyntämään, sillä se on monella tapaa ystävämme. Treenin kannalta asiaa voi ajatella vaikkapa näin: ennaltalaadittu treeniohjelma ei anna palautetta esittämisestämme mutta älykello antaa. Esimerkiksi liian korkeat leposykkeet voivat antaa viesti siitä, että omasta treenistä voi olla syytä pitää tauko, tai antaa päivä palautumiselle, ja jatkaa vasta sitten jatkaa treenaamisen pariin. Palautuminen on nimittäin vähintään yhtä tärkeää kuin itse treenaaminen – palautumisesta ennustetaan itse asiassa seuraavaa megatrendiä liikunnassa ja hyvinvoinnissa. Omaa palautumista voi kuitenkin olla vaikeaa arvioida, ja tässä teknologia voi olla suorastaan kullan arvoista. Vaikka esimerkiksi omien sykkeiden mittaaminen älykellolla ei aina olekaan täysin tarkkaa, niin antavat kellot kuitenkin hyvän keskiarvon siitä, missä omien sykkeiden kanssa liikutaan. ...
Sisäpolitiikassa meillä täällä Suomessa on ainakin kaksi isoa kokonaisuutta, joissa olisi kovat tarpeet kehittämiselle ja joissa on oikein huono track record. Puhun tietysti sote-uudistamisesta, työttömyysturvasta ja kannustinloukuista. Kuuntelin politiikkaradiota jonain päivänä ja siellä puhuttiin siitä, kuinka edellä mainitut ongelmat ovat oikein visaisia ja niihin pitäisi pystyä oikein kovasti keskittyä ja miettiä. Että saataisiin parempia ratkaisuja. Ja toisaalta aktiivimallikeskustelussa puhuttiin siitä, kuinka pitäisi puhua isommista kokonaisuuksista joiden sisällä voidaan neuvotella ja pyöristää kulmia (hauska juttu muuten, että aktiivimallin kritisoijat sanovat tällaista, sillä aktiivimalli oli yksi osa isompaa kokonaisuutta, jota kukaan ei ilmeisesti lukenut..). Eli pitäisi tehdä kuten sotea, isoa kokonaisuutta kerralla keskittyen ja oikein visaisiin ongelmiin tarkasti hyviä ratkaisuja keksien. Voi olla että tuossa on perää, mutta kovin hyvin se ei tunnu nyt onnistuvan. Sekä yksittäiset muutokset (kuten kiky), että hieman isommat (aktiivimalli) ja erittäin isot (sote) ovat olleet vahvasti vastatuulessa. Nyt esimerkiksi Lepomäki ehdottaa sotessa nimenomaa pienin askelin kehittämistä suuren mullistuksen sijaan. Soutaa, huopaa. Politiikka on keskellä yhä nopeammin muuttuvaan maailmaa. Se maailma on sellainen, jossa kaikki riippuvuudet ja kerrannaisvaikutelmat ovat mahdotonta selvittää etukäteen, vaikka jälkikäteen viisastelu on helppoa. Istuva hallitus on yrittänyt saada jonkun version ulos, josta voisi sitten iteroida ja korjata. Se taas antaa poliittisille vastustajille paljon pelimerkkejä. Kritisoidaan liian kevyttä valmistelua, kun pitäisi suunnitella paremmin. Mutta kuinka suunnittelet paremmin, kun yhtäkkiä kaatuu Lehman Brothers ja sitten vähän myöhemmin Syyriasta tulee miljoona pakolaista Eurooppaan? Ei ole helppoa. Jossain täysin erilaisessa maailmassa, keskellä softakehitystä, eletään jossain määrin samaa muistuttavassa problematiikassa. Alustat, ympäröivät järjestelmät, niitä käyttävät ihmiset ja tarpeet muuttuvat vauhdilla. Huonosti menneitä softaprojekteja analysoidessa on keskusteltu siitä, että tämä olisi pitänyt suunnitella paremmin. ...
Pitkästä aikaa pitää vähän nöräillä tämän blogin kanssa ja sen vuoksi tehdä blogipostauskin. Jos tämä alkoi kiinnostaa, niin tsekkaa www.cloudflare.com
Vietin tässä välipäivätkin lomaa, sen ansiosta ja kunniaksi on ollut aikaa sitten ajatella kaikenlaisia visioita, varsinkin kun jälkikasvu keksi aloittaa öisin puoli neljän aikaan aina valvomishetken. Tuli siinä mieleen sähköinen äänestys. Sehän ei viime kerralla mennyt ihan nappiin. Mutta nyt asiat ovat vähän muuttuneet, toimintaympäristön rajoitukset ovat osittain poistuneet. Nimittäin enää ihmiset eivät välttämättä haluakaan olla vaalisalaisuuden suojissa. Edelliset kunnallisvaalit, ennen kaikkea presidentinvaalit, olivat hyvä esimerkki siitä, kuinka suuri osa suomalaisista oli valmis luopumaan vaalisalaisuudesta. Ehdokkaita kannatetaan ylpeänä sosiaalisessa mediassa. Miksipä siis stressata sähköisen äänestämisen vaalisalaisuuden ongelmista? Suuri ongelma aikaisemmassa järjestelmässä oli se, että kun oli ensin nähty vaivaa, ettei äänestäjää voitu kohdistaa ääneen, niin tarkastuslaskentaa ei voitukaan tehdä. Lisäksi – myöhemmin selvisi – että äänestäjä voidaankin yhdistää ääneen. Mahtava tietotekninen projekti muuten. Nyt tämä pelleily voitaisiin jättää välistä ja hoitaa äänestäminen internetissä pankkitunnistuksella. Äänestäjän ääni voidaan tunnistaa annetuksi tietylle henkilölle. Kun äänen anonyymius poistetaan, yhtäkkiä koko järjestelmän teko onkin melko triviaalia. Äänestystiedot tuhotaan kuukauden kuluttua äänestämisestä, eli sen jälkeen linkkiä äänestä henkilöön ei enää ole, eikä tietoa myöskään siitä, onko äänestänyt vai ei. Tulostiedot kuitenkin pysyvät, eli 100 vuoden päästäkin tiedetään montako ääntä kukakin sai. Kenenkään ei olisi tätä pakko käyttää, jos ei uskalla omaa äänestyskäyttäytymistä paljastaa mahdollisesti jollekin tarkkailijalle, toki listojen tarkkailu olisi laitonta. Äänestäjän ei tarvitsisi pelätä äänensä paljastuvan joskus myöhemmin, sillä ne tiedot tuhotaan tarkistuslaskentojen jälkeen. Solved.
Pitkästä aikaa vähän datailua. Tänään testailen hakukoneoptimointihommia ja linkittelyä. Olen työn puolesta saanut tutustua hakukoneoptimointiin ja siihen, mitä nykyään markkinoinnissa ja mainonnassa puuhataan. Erityisesti hakukoneoptimoinnissa on tapahtunut melko paljon kehitystä. Työkalut ovat selkeämpiä ja tehokkaampia kuin aikaisemmin ja Google on juonikkaampi kuin koskaan. Onneksi meillä on SEO-asiantuntija erikseen, minun ei tarvitse tietää erityispiirteitä. Osallistun tällä postauksella nyt eräänlaiseen testiin. Testin kohteena on Google, Epicor ja toiminnanohjausjärjestelmät. Ja minun blogini. Epicor tarjoaa uuden lähestymistavan EPR-toiminnanohjausjärjestelmään.Toiminnanohjausohjelmistot auttavat asiaskasorganisoiden tuottavuuden kasvuun. Toiminnanohjaus on työkalu, joka kannustaa yrityksiä poikkeamaan ja ajattelemaan liiketoimintaansa uusista ja erilaisista näkökulmista, jotta ne voisivat inspiroida myös asiakkaitaan. Siinä se oli. Mutta itseasiassa nyt kun otin asian puheeksi, täytyy sanoa, että olen kokeillut myös Severan paljon mainostamaa ERP- tai mitä vaan järjestelmää. Yhdellä järjestelmällä pitäisi hanskata kaikki operatiivisen hallinnan hoitaminen. Ja varmaan hanskaakin. Severan kikkuralla on ainakin työllistävä vaikutus. Se on niin hidas, että tarvitset 3 manageria jokaista työntekijää kohden, jotta kerkiät hoitamaan tarvittavat asiat. Olen kuullut muidenkin luopuneen Severasta, onneksi me emme sitä ottaneet edes käyttöön. Että sinänsä Epicor voisi olla toiminnanohjausjärjestelmää etsivälle ihan hyvä valinta. Ja katsotaan mitä minun hakukoneoptimointitestilleni käy.
Nyt kun tietokoneissa ja muissa härveleissä on niin paljon tehoa, että niillä voisi tehdä mitä vaan, tehdään niihin sellaisia käyttöjärjestelmiä, joilla ei voi tehdä mitään. Käytettävyys on sana, jolla varsinkin omenanpurijat haluavat hehkuttaa omaa oikuttelevan ja luonnevikaisen karvapään suunnittelemaa käyttöjärjestelmää. Nythän winkkarista on tulossa Windows 8 ja omppupuolella Mountain Lion. Jos teet töitä näillä käyttöjärjestelmillä, mitä uusia tehokkuustoimintoja nämä käyttöjärjestelmät tuovatkaan. No winkkarissa tulee Metro. Kun Steve keksi appsit, niin puoli maailmaa sai orgasmin ja luulee nyt, että appsit ovat ratkaisu kaikkeen. Mr. Developers! keksi, että kyllä meilläkin pitää olla appseja. Ja sitten tuli Metro. Ajatelkaa. Tietokone maksaa esimerkiksi 1200e. Siinä on muistia, levyä ja prossua sata kertaa enemmän kuin 5 vuotta sitten. Sillä voisi tehdä vaikka mitä. Siihen tehdään käyttöjärjestelmä, joka ottaa vaikutteensa laitteista, joissa on muistia, levyä ja prossua sata kertaa vähemmän kuin uudessa koneessani. Minulla on FullHD näyttö, mutta en voi käyttää kuin fullscreen -ohjelmia. Mutta! Onneksi näytön laidoissa on aktivointialueet, josta voi vaihtaa ohjelmaa. Jo Jellona oli hyvin kyseenalainen viritys. Steven viimeinen kosto oli paratiisiin luikerrelleen käärmeen kastroiminen siten, että tämä Python ei olekaan enää kyvykäs. Leijonassa joku keksi, että sen sijaan, että olisi vapaasti gridiin aseteltavat virtuaalityöpöydät, olisi kiva että ne olisivatkin vain rivissä. Nimittäin kun ylös/alas pyyhkäisy on niin vaikea erottaa scrollaamisesta. Vaikkei laattatietokoneessa olekaan virtuaalityöpöytiä, sen ei annettu haitata, vaan päätettiin toteuttaa tällainen yksinkertaistava asia. Hienoa. Nyt jos et olekaan se käyttäjä, joka ostaa 1500 eurolla siiderijuurta työpöydälleen vain lukeakseen maileja ja maksaakseen laskunsa, alkaa vituttaa. Missä ovat ne ajatukset, jotka auttavat devaajia ja niitä jotka oikeasti tekevät koneillaan töitä? Miksi Leijonan käynnistyksen jälkeen pitää ensimmäisenä googlata ”how to find mac hd in osx lion”. ...
Hankin Pölhölästä Amazonin halvimman e-readerin, Kindlen. Ostin sen, koska sen sai halvalla, sen e-ink-näyttö oli jännääkin jännempi ja halusin kokeilla sähkökirjan lukemista noin kokemuksena. Nyt olen jonkin aikaa käyttänyt tätä laitetta ja ajattelin kirjoitella ajatuksiani sekä laitteesta että konseptista vähän blogiin. Laitteen huonoin puoli on oikeasti se, että lentokoneessa et saisi lukea sitä nousujen ja laskujen aikana. Se on naurettavaa, mutta minkäs teet. Muut lukevat paperikirjojaan, itse joudut odottelemaan, että kapu muistaisi sammuttaa turvavyövalon. Muistaa jos muistaa. Mutta ei aloiteta heti negatiivisella. Säästelen isoimmat negatiivisuudet presidenttiehdokaspostaukseen. Ajatellaan hyviä asioita. Minusta Kindlestä on erittäin hyvä lukea. Paljon parempi kuin olisin koskaan osannut arvata. Itse en niin valtavasti kaipaa kirjan käyttöliittymää, minusta Kindlessä on ihan yhtä hyvä. En tiedä miten kosketusnäytöllisissä on. Kai niissäkin on sivunvaihtopainike sivussa, eikä millään swipellä? Moinen swipailu alkaisi nopeasti ärsyttää, vaikka ensimmäisellä kerralla kun tämän oman kökkötraktorin sai käteen, tuntui siltä, että kyllä pitäisi swipata. Akku kestää mahdottomasti ja lukeminen on hyvä kokemus – mitä muuta e-lukijalta voi vaatia? No, hyvää katalogia tietysti. Amazonilla on kohtuullinen katalogi. Saatavilla on noin miljoona nimikettä, hinnat muutamasta dollarista ylöspäin. Keskivertopokkarin hinta tuntuisi olevan 9-11$, eli melko sama kuin paperipokkarin hinta Suomalaisessa. Suomenkielistä valikoimaa ei ole kuin aivan yksittäisiä kappaleita. Laitteeseen voi ladata myös Amazonin oman kaupan ulkopuolelta tiedostoja, ainakin PDF-tiedostoja. En ole jaksanut tarkistaa, mikä on tilanne kirjojen opiskelijamarkkinoilla. Todennäköisesti kirjoja saa myös piraattilahdesta. Itse voin kympin kuussa maksaa kirjoista, kun ei tuo lukutahti niin mahdoton ole. Suomenkielisiä nimikkeitä olisi kiva saada valikoimiin, mutta niin kauan kuin hinnat ovat 28 euroa, niin en niitä ostaisi kuitenkaan. Tämän halvemmalla kai suomalaisia e-kirjoja ei kauppoihin ole tulossa. ...
Facebook teki sen, mitä Google Waven piti aikoinaan tehdä. Keskitetyn kommenttihärvelin, joka vastaa niihin ongelmiin, joita esittelin aiemmassa postauksessani. Käyttöönotto on tehty webmastereille niin helpoksi, että kannattaa ainakin kokeilla, mitä Facebook voi tarjota kommenttipuolelle. Veikkaan, että joku vielä myöhemmin tekee paremman kommenttiagrekaattorin, mutta tämä on jo hyvä alku. Tämän kaltaista kaivattaisiin ja jos taho olisi joku vähemmän negatiivisia ajatuksia herättävä kuin Facebook, tätä jo hehkutettaisiinkin. Toki tässä ajelen myös vanhaa kommentointijärjestelmää rinnalla, sillä ehkä joku haluaa lukea vanhojakin kommentteja. Mutta uudet kommentit toivon FB:n kautta. Ja nyt vain kokeilemaan!
Spämmi on nykynuoren pahin vihollinen. Tai en tiedä nykyisestä, enkä edes nuoresta, mutta minua pikkusen on ketuttanut tuo spämmin määrä, mikä minulla qkaasu.com -osoitteisiin tulee. Ensiksi minulla oli tili Sigmaticilla, joka ihan ok-hyvin filtteröi spämmin. Sitten kun vaihdoin Webfactionille, niin spämmin määrä räjähti käsittämättömyyksiin. Tuhat spämmiviestiä viikossa on minulle vähän liikaa, nimittäin joskus sinne Operan filsuun sattuu joku oikeakin maili, jota sitten saa metästellä. Ongelmana tässä tietysti oli se, että en voinut lukea qkaasu.com maileja kännykällä. Nimittäin tuollainen 1000 mailia viikossa kun kilahtaa kännykkään + muut tilit, niin saattaa olla että korkki narahtaa tai köysi kiristyy. Joten en lähtenyt sille tielle. Vaan virittelin itselleni vihdoinkin Google Apps -tilin. Käytännössä kuka tahansa domainin omistaja voi viritellä itselleen Google Apps tilin, ilmaiseksi saa 50 sähköpostiosoitetta, jokaiseen 7Gt levyä, kalenterit, chatit ja sun muut kikkareet. Itte en tässä käytössä nyt muuta tarvitse kuin mailia, mutta yrityksille muutkin kikkareet ovat varmaan varsin ok. Oikeastaan tämä qkaasu-projekti toimiikin pilottina firmajuttujen siirtämiseen Googleen. Ja sinä joka huolestut nyt yksityisyydestäni, ällös välitä. Google tietää minusta jo ihan kaiken. Sähköpostiviestintäni (kun käytän muutenkin gmailia) ei sitä asiaa enää pahenna. Nyt sähköpostia voi lukea puhelimella ja sähköpostit pushautuu puhelimeen rouheesti. Paljon parempi viritys, kuin mitä olisi osannut kuvitella. Superhemmot @ Haltu tän idean mulle esittivät ja vaikka ostin ajatuksen heti, niin tämä puhelinsynkkaus oli se kirsikka kakun päällä. Vaikken edes pidä kirsikoista.
Webfaction toi omille servereilleen helposti käyttöönotettavaksi mod_pagespeed -kikkareen. Käytännössä se vähentää eri externaalien latailuja serveriltä, kun se paketoi css:t yhdeksi filuksi, tuo pienet css-filut suoraan html-dokkariin sisään ja muuta sellaista. Voit katsoa tarkemmin tuosta linkistä. Otin kyseisen ratkaisun käyttöön omassa ja Hannan blogissa. Mitään radikaalia ei latausaikojen puolesta tapahtunut. Omassa blogissa on niin paljon kaikkea muuta tauhkaa, kuvia haetaan muualta, on facebook-integraatioita ja Gravataria, niin kokonaislatausaikaan ei saa muutosta sillä, että käyttää tuota mod_pagespeediä. Mutta vähemmän niitä kyselyitä tulee. :) Tämmöisen option haluaisin Sigmaticillekin. Entä onko Nginxiin vastaavaa kikkaretta olemassa..?
On harmillista, että Google Wave meni kaput. Tai eihän se vielä mennyt, mutta tulevaisuus näyttää vähintään epävarmalta ja ilmeisesti ainakin kehitysresurssit on heitetty hapelikkoon. Nimittäin yksi ominaisuus Google Wavessa oli, tai oli tulossa, jonka todella olisin halunnut. Nimittäin nettisivuille integroitavat wavet. Jokaisen blogipostauksen kommentit olisivat olleet wave ja olisi voinut yhdestä paikasta, Google Wavesta, seurata kaikkien kommentointien kehittymistä, kuten sitä, jos joku vastaa minulle. Kommentointi blogeissa on muutenkin alamäessä, paitsi jos kirjoittaa homoista ja kirkosta. Ja itsellä se kiihotti vaan yhden ydinfyysikon kirjailemaan. Ehkä kirjoitin väärin. Syy kommentoinnin vähyyteen on se, että ihmiset lukevat bloginsa feedeistä jollain ohjelmalla tai Google Readerilla. Minulla on todisteita, että jotkut teistäkin lukevat tätä Google Readerilla. Eikä siinä mitään, on äärimmäisen kivaa selata blogit vaikka kännykällä läpi, kun ne on siellä gReaderissa. Mutta entä jos kommentoin jonnekin jotain? Kun käyn wouhottamassa Ruohos Anan blogiin jotain, niin tuskin koskaan käyn katsomassa, josko kommenttiini on vastattu jotain. Ja kommentti unohtuu. Vuorovaikutusta ei tule, ei Ruohosen blogiin tai mihinkään oikeaan blogiin. Palvelulle olisi tilaus. Kuinka saan blogiini sellaisen kommentoinnin, johon liittymällä käyttäjä saisi seurattua kommenttiketjuja järkevästi yhdestä paikasta. Olisiko tässä uuden palvelun paikka? Ehkä, tässä tipsiä teille hyvät uljaat web developerit. Voitte heilutella sitten minulle miljoonillanne, jotka saitte Googlelta kun se osti teidät. Se olisi nimittäin hienoa. Ei siis se, että joku tällä idealla tekisi miljoonia, siitä olisin lähinnä kateellinen, vaan idea itsessään (jos kukaan ei tekisi sillä miljoonia). Kun kommaan Pauli Huhtiniemen blogiin, se kommentti menisi Palveluun ja kirjautuessani Palveluun näkisin onko siihen vastattu JA onko keskustelu jatkunut sen jälkeen. Voisin käydä sitten osallistumassa kommentointiin perinteisin keinoin, kuten haukkumalla kommunisteiksi, uhkaamalla muuttaa maasta ja niin edelleen. ...
Ehkä kaikkein innokkaimmat Jasmon blogin lukijat ovat huomanneetkin, että haku on ollut jonkin aikaa pois käytöstä. Ensin siten, että sitä ei voinut käyttää ollenkaan ja sitten niin, että sitä pystyi käyttämään, jos tiesi suoran osoitteen. Nyt haku toimii taas ja teinkin heti mielenkiintoisia hakuja blogiini. Tuntuu siltä, että egosurffaus Googlea käyttäen on vielä pientä, kun vertaa oman blogin lukemiseen ja hakemiseen. Mutta se on vain niin, että kun aika kuluu, niin tarinoita ei muista itse kirjoittaneen ja niitähän on ihan kiva lukea. Ja vuodesta 2005 astihan sitä on hölisty, kaikenlaista. Silloin kun toukokuussa siirryin sivuineni Webfactioniin (taas vammainen affiliate linkki!), huomasin että tietokannassa oli jotain vialla. Kaikki toimi muuten moitteetta, mutta haut jumittivat koko palvelimen ja kestivät sietämättömän kauan, esimerkiksi 2-3 minuuttia, vaikka minulla on vain 1500 postausta blogissa (no aika paljon!). Sitä sitten selvitettiin tässä aina kun kiinnosti. Asiaa selvitin minä googlettamalla ja WordPressin sivuilla surffaten ja sitten Webfactionin foorumilla ja viimein Webfactionin ylläpidon kanssa. Ylläpito sai tarkkailussaan messeviä lukuja, MySQL kulutti muistia yli 200 megaa, kun teki haun kantaan. Webfactionin halvimmassa paketissa muistin kulutus on rajattu juuri tuohon ja siksi ääretön hitaus ja kaatuilu. Tänään sitten otin taas uutta intoa korjatakseni asiaa. Huomasin, että jos tekee WP3.0 puhtaan asennuksen, niin wp_posts taulussa on vähemmän kenttiä kuin mitä minulla on (olen vain päivittänyt wordpressiä entisen päälle versiosta 2.0.x) ja että wp_users taulussa on tuplaindeksi eräässä kentässä. Kun poistin nämä, niin avot, haku alkoi toimimaan! Ihanaa! ...
Minua on haukuttu antiikkiseksi, kun olen halunnut käyttää blogilista.fi:tä blogien seuraamiseen. Minusta se oli kiva aikoinaan, kun blogeilla ei vielä kaikilla ollut rss-virtaa tai rss-lukijaa. No, nykyisinhän tilanne ei ole enää niin, vaan jokaisesta blogista saa rss-virran ja yleensä jopa ihan kokonaisen postauksen, jotkut urpot käyttävät sitä, että vain osa tekstistä tulee feediin. Syynä tietysti se, että sivuille halutaan vierailijoita. No, tässä pienestä yläpilvestä kärsiessäni ajattelin, että voisin naksutella suurimman osan seuraamistani blogeista blogilistalta Google Readeriin. Onhan se kätevämpää, kun voi sitten puhelimellakin paremmin tsekata noi muiden blogahdukset. Mutta nyttemmin olen tajunnut, että on ikävää, kun kommentit eivät siirry tai näy tuon feedin mukana. Siinä ei esimerkiksi postauskohtaisesti näy, montako kommenttia postaukseen on annettu. Ainakin minusta se olisi kiva tietää, voisi käydä lukemassa sitten kommentitkin. Pitääpä etsiä, josko joku plugari auttaisi tässä oman blogini kohdalla. Blogilista minulla on edelleen käytössä, mutta tuossa sivussa oleva suosikkiblogit -palsta (jonka tarjoaa blogilista) häviää siitä hiljalleen ja painopiste tulee tuolle Mielenkiintoisia -otsikon alle valituille postauksille (sen vuorostaan tarjoaa Google Reader).