Bileet

Ite oon tainnu olla edustamassa (vaan en edustavana) aika monissa One-kekkereissä Tampereella, tänään juuri Pellavassa jylläävät jäävät väliin huomisten lakkiaisten vuoksi. Olen käynyt myös muutamissa muissa bileissä Tampereella, liQuidissa, Romancessa ja joissain satunnaisissa virityksissä, kuten jou-talon polkkabileissä. One on aina erottunut edukseen, monella tavalla. Ensinnäkin venue on ollut aina hieman erikoinen, ensiksi Tanssitalo ja nyt Pellava, paikkoja jossa konemusiikkia ei varmaan koskaan aiemmin ole soitettu. Mestat on olleet myös aika toimivia, Tanssitalo oli ihan ok, mutta Pellava vielä parempi. En tiedä, onko Onelaiset myyneet sitten sielunsa kaupallisuudelle, mutta ainakin screenit ja ääni ovat sellaisia, mihin muut järkkärit Tampereella eivät ole kyenneet. En ole vieläkään palautunut siitä pettymyksestä, minkä kuulin, kun Proteus iski jou-taloon voimalla, jota äänentoisto ei pystynyt alkuunkaan käsittelemään. Toista on ollut aina Onen bileissä ja edellisissä bileissä ensiajonsa kokenut F1-äänentoisto ei varsinkaan huonontanut tilannetta.. Vihdoin bileisiin saatiin oikeasti napakkaa saundia, myös ilman valtavaa äänenpainetta, joskin sitäkin ilmeisesti irtoaa. Lineup on myös ollut aina hyvä. Jostain Onelaisilla ilmeisesti sitten rahaa valuu sisään sen verran, että isojakin nimiä saadaan soitolle ja tietysti Orion Onen residenttinä pelastaa huononkin muun selektion. Jes, tänään en Oneen päässyt, mutta jatkakaa hyvää työtä, katsotaan seuraavalla kerralla.

Ennen ja muinoin kirjoitin usein otsikolla ”sekalaista”, kun en muutakaan keksinyt – jotain piti kirjottaa ja asiaa oli monesta pienestä jutusta. Niin nytkin. Sain vihdoin hoidettua käsiini Tuomas Kilven kirjan Blogit ja bloggaaminen. Enhän minä muuten, mutta kun olin jo kauan sitten kuullut tarinat siitä, kuinka Jasmon blogi on kuin onkin noteerattu oikein kirjallisuudessakin. Kirjassa listattiin 50 parasta suomalaista blogia ja JB oli sijalla 49. Oli sentään kaksi huonompaakin sijaa tarjolla, 50 ja poissa listalta. Tiurakin on poissa listalta, kun kukaan ei ota hänen touhuistaan selvää. Tiura on kuin Timo Kalli vaalirahoitussotkussa, mutta Tiura sotkee vain omat kuvionsa, kun Kalli sai koko Suomen sekaisin. Ässä pimu, varmaan samasta poliittisesta tallista Suvi ”golfkenttä” Lindenin ja Anneli ”faksi” Jäätteenmäen kanssa. Katsoin eilen laatudokumentin MTV3 Faktalta, kun oli tuo OpenAntenna (eeh). Nimittäin tuli pokerista dokumentti, Al Roker tutki pokeria. Komeasti pokeri saatiin yhdistettyä peliriippuvaisuuteen siten, että ensin puhuttiin pokerista yleisesti ja sitten haastateltiin peliriippuvaisia. Pokerin pelaaminen saatiin yhdistettyä mm. huumekauppaan, joka on jo ihan hyvää dokumentaatiota. Näitä huonoja ja tarkoitushakuisia dokkareita kun aikansa katsoo, ei voi välttyä fiilikseltä, että Maailman Lihavin Dokumentaristi Michael Moore ei välttämättä kuvaa maailmaa aina aivan sellaisena kuin se on. Paras juttu dokkarissa oli, kun siinä korostettiin sitä, että vain yksi voi voittaa turnaukset (esimerkkinä oli WSOP). Että mitä niille muille siinä turnauksessa käy, finaalipöytään pääsee 10 breineintä tyyppiä mutta vain yksi voittaa. Tämä jotenkin osoittaa sen, että pokeri on tuuripeli. Tämän sanoi haastattelussa itseasissa joku uhkapelaamisen tohtori, ehkä arvo on hankittu 10 dollarilla Uzbekistanista. En tiedä miten tämä osoittaa sen, että pokeri on tuuripeli, mutta eikö finaalipöydän viimeinenkin saa jo useita 100k chippejä.. Tuskin se elämän kauhein päivä on. ...

Tulihan sitä tänä vuonna taas käytyä. Skiexpolla siis. En olisi lähtenyt, jos ei olisi ollut Oltsan 30v salabileitä samaan aikaan. Mutta kivaahan expolla, aikansa kun tutustui Rukan esitteillepanoon, niin jo hieman harvemminn nähtyjäkin tuttuja teki mieli morottaa. Mahtiplani oli, että expoilla käyn sovittamassa uusia tellumonoja, Garmontin Voodoota ja BD:n jotain mallia, ehkä Pushia.. Noooo, tavallaan yhen kerran olin jo menossa Ruka-osastolta sovittamaan, mutta Koliosastolla oli Luomu Leinonen ystäviensä Katjan ja Tiinan kanssa ja päädyin kääntymään kannoillani takaisin Rukalle. No, mutta mukavahan se on kavereiden kanssa haastella, kun harvoin näkee. Kuitenkin Ollin salaiset mahtibileet oli laitettu alkamaan sikäli, että vähän jälkeen 15 piti jo lähtee liukenee expoilta kohti Finskitaloa ja Katri Helenan keikkaa. Ollin 30v yllätys meni täydestä ja aamun pyhät lupaukset päivänsankari unohti samoin tein. Öögattiin Katri Helena presidenttiaitiosta muun juhlaväen pällistellessä. Se oli semisti outoo. Loppuilta menikin henkilön x kotibileissä, jossa oli hieno baari ja Manalassa, josta sai hyvää pitsaa ja lopulta Helmessä, jossa ei ollutkaan tungos, kun kaikki olivat Circuksessa. Tutustuinpa muutamaan uuteen ihmiseenkin, joskin useimmista kuullut mahtavia legendoja, joten nimet sikäli tuttuja, mutta nyt on periaatteessa naamatkin.. Onnea Ollille vielä ja kiitos Henkille majoituksesta. Ässä majoitus kyl oli. Testasin myös rautatieaseman taksijonoa, ihan huvikseni. Vähän aikaa jonotettuani tajusin, että kaikki puhuvat jotain murretta jonossa. Luonnollisesti, ei kai kukaan lokaali halua jonottaa tuntia taksia, kun toisilta tolpilta saa vartissa. Noo, siinä Team Turun kanssa sit seisoskeltii, raittiissa ilmassa seisominen ei välttämättä ollut pahaksi. Taksikuski sano, että hänen ei kannata huijata pöndejäbää, koska saa paremmat liksat aloitusrahoista kuin ajattamalla ylimääräistä. Rento ugetsi. ...

Olin perjantaina pitkästä aikaa Tidyn polkkabileissä. Menin paikalle yksin, tavoitteena oli lähinnä tuntea taas se nuoruuden palo, jota polkkabileissä koki aikoinaan. Ja ei se oikeastaan hassumpaa ollut. Yo-talon äänentoisto oli päästagella niillä rajoilla jo puolen yön aikaan kun paikalle saavuin. Porukkaa oli hyvin paikalla ja polkka maistui myös itselle. Vanha ei tietysti oikein jaksa, mutta onneksi Borabora oli loungessa soittamassa groovaavaa elektrohousea. Sitten lavalle nousi Proteus. Tämä kaveri, jonka takia aikoinaan matkustin Lappeenrannasta vappuna Helsinkiin kahden päivän Säteisiin. Tuo tosipolkan suomilähettiläs, joka on palkittu vaikka millä. Aikoinaan pidin siitä napakasti pitchatusta hard trancesta, mitä ko. kaiffari soitti, mutta sittemmin, kun Proteus on vaihtanut enemmän industriaaliin ja raakaan saundiin, niin mielenkiintoni on lopahtanut. Olen siis kiksupolkkaaja. Kuitenkin, Proteus siis nousi lavalle. Ja käänsi nupista sen verran, että tanssilattialla ja sen ympärillä ei enää musiikkia kuulunut vaan säännöllistä epäselvää murinaa. Käytännössä siis tasot nousivat niin ylös, että ei vaan kamat enää pystyneet toistamaan ääntä kunnolla ja tilakin antoi varmaan oman kaikunsa. 20 minuutin kuuntelun jälkeen lähdin. Proteus on tunnetusti monitoreita luukuttava kaveri, eikä siksi varmasti tiedä yhtään, mitä tanssilattialla kuuluu. Siksi tarvittaisiin äänentarkkailija, jollainen Techmulla aina oli Club Y -bileissä. Muistan kyllä, että Club Y:ssäkin on soitettu kovaa, mutta ei ikinä niin kovaa etteikö musiikista saisi selvää. Tosin Club Y oli ehkä hieman eri mentaliteetilla kyhätty bile, kuin moni muu.. Hämmennyin, kun Klubituksessa kukaan ei ole kommentoinut äänenpaineita. Ovatko korvani niin muusia, että en vaan enää erota musiikkia? Olin koittanut päästä polkkafiilikseen tietysti useammalla btrvdk:lla, mutta sen kai pitäisi vaan parantaa paineenkestoa. Kaipaan Club Y:tä ja napakkaa saundia. Onko sen napakkuuden saavuttaminen niin vaikeaa? Saa nähdä mitä Ilosaarirockissa kuuluu, kun Venetian Snares nousee lavalle numero 3. Yleensä niissä kemuissa PA on ollut kohdallaan. ...

Olen aika usein kirjoitellut musiikista. Se on ehkä mulle isompi juttu, kuin pari vuotta sitten olisin uskaltanut edes arvata. Tänään Kispeä treffatessani kaupungilla sattui mp3-soittimestani pärähtämään vanha kunnon Ben Sagen rallatus (All About You VIP) ja valtavat nostalgiafiilikset iskivät päälle. Mp3-soittimessa on se etu, että musiikki ei yleensä jää taustamusiikiksi, vaan kuunnellessa siihen keskittyy. Se kun on paljon mielenkiintoisempaa kuin liikenteen melu tai vastaava. Tämä vain korostuu Tampereella ja lenkkeillessä. Oikeastaan sen vuoksi aito ja rehellinen kiksu on tullut itsellä takaisin. Suurena vaikuttajana tähän on ollut Illustratorin nyt jo verkosta pois otettu Laserpoint Competition -miksaus ja kohtuullisen uusi Hollen kiksumiksaus. Suosittelen kyllä lämpimästi kumpaakin miksausta. Kieltämättä itsekin on vähän sortunut siihen, että selailee Beatportia ja etsii uusia hyviä biisejä (siis uusia minulle, ei välttämättä itsessään uusia). Vähemmän tulee keskityttyä itse setin tunnelmaan. Tätä ei kuitenkaan ole Holle eikä Illu tehnyt, vaan homma erityisen hyvällä fiiliksellä tehtyä. Illun setin tahtiin on monet lenkit juostu karvat pystyssä, toimii ainakin yhtä hyvin kuin Orkidean kesäinen psykeilta. Hollen setti soi työpaikalla toistuvasti ja välillä kaupungilla mp3-soittimessa, lenkkeily ollut vähissä viime aikoina, kun tuo nuhakin on päällä. Kumpainenkin setti kuitenkin kuvastaa osaltaan sitä saundia, joka minut joskus aikoinaan (no ei siitä niin kauaa oikeasti ole..) tutustutti kiksuun. Napakkaa, ehkä vähän vielä pitsattua, nopeilla ja nostattavilla melodioilla varustettuja. Aitoa, yksinkertaista. Paluu siihen mitä kiksu on. Nautin suunnattomasti. Jotain mitä junkka ei voi tarjota. Vanha mieskin aivan herkistyy ja haluaisi päästä pyörittämään tuulimyllyjä (askel-viereen, askel-viereen – viuh viuh – ei tarvita enää kuin glowstickit! :)) Koska epäilen, että blogin lukijat eivät kaikki ole elektroniseen musiikkiin suuntautuneita, voin kertoa mitä eroa on äärettömän hyvällä napakalla kiksulla ja ihanalla päräyttävällä junkalla: kiksua tanssitaan hymy korvissa, junkkaa taas hampaa irvessä ;) ...

Palataan vielä perjantai-lauantai yöhön, Konehuoneeseen ja erityisesti mun performanssiin. Koska tekee mieli puida sitä vielä vähän. Tämähän oli ihka ensimmäinen kerta, kun soitin oikeissa bileissä (mä lasken nuo nyt kuitenki oikeeks), oikeilla äänenvoimakkuuksilla ja oikealle yleisölle (oli muitakin kuin techmu). Sain soittaa omaa juttuani ja ennakkoajatuksista ja välittömistä jälkifiiliksistä poiketen, ilmeisesti ihmiset jopa jossain määrin pitivät vähän erilaisesta junkasta (jazzsteppiä, liquid funkkia jne). Itseä jännitti eniten se, että kuulenko soittaa. En tarkoita nyt monitorointia, vaan sitä, että kun laitan luurit päähän ja yritän biitata, niin soiko PA niin kovalla, että se peittää luureista tulevan äänen alleen (jollei sitten luureilla luukuta korvia soiroksi). No onneksi ei ja asiat sujuivat siltä kannalta hyvin. Kasisatkuilla oli paskoilla vehkeillä soittamaan tottuneen kiva soitella. Osasin kyllä tiskin takana rentoutua ja olla ajatelematta yleisöä, siellä legot loisti ja niska nytkyi. No joo, spedeltähän sitä näyttää, mutta kun on vaan niin hyvää saundia. Parasta oli, kun joinain hetkinä näki ihmisten hymyilevän ja varsinkin, kun baaritiskillä jalka baarimikolla vipatti. Kivaa oli. Pääsisköhä toistekin.. Hilightsejä: D Kay – Eternal Love (Original Mix) Autumn – Cut Away (Lomax Remix) Esperanza Allstars – Sola Bossa (Boavista Is Not A Social Club) De-Phazz – Hell Alright (Bassface Sascha & Franksen Remix) LAOS – Panda Style (Original Mix) Ben Sage – Geisha (Original Mix)

Sven Sonite iski juuri LPR Divaan. Vaikutti siltä, ettei junkka toiminut yleisöön kovin hyvin. Mutta soittajaan toimi.

Kuten joka vuonna, myös tänä vuonna Techmu oli ottamassa uudet opiskelijat ensimmäisenä vastaan.

Madwave oli varsin oiva bile. Ei ihan kiva, vaan paljon parempi. Ei kuitenkaan ihan megalomaaninen, mutta sanotaanko: hiton hyvä. David West oli ehkä hieman ihmetys, odotin aika erilaista settiä. Lopun kiksupaukutuskaan ei toiminu ihan hirmu hyvin, musta on vissiin tulossa vanha. Ei ole todellista. Tästä alkupään materiaali oli kyllä suomeksi sanottuna vitun päräyttävää, esimerkkitunet antaa Orion: Youtubesta saattaa löytyä myös muita videopätkiä.

Eilen euron tuopin houkuttelemana päätin mennä katsastamaan Ian Van Dahlin kisakunnon Tampereen ylpeydessä, ravintola Onnelassa. Käteen ei ehkä jäänyt ihan hirveästi. Tiesin, että Ian Van Dahlissa päähenkilönä on laulava pimu, mutta oletin ja olin siinä käsityksessä, että joku tulee myös soittamaan levyjä. Mutta eipä tullutkaan, vaan paikallisen äänifirman (joka oli ilmeisesti rakentanut lisä-äänen paikkaan) ääniteknikko hyppäsi DJ-soittimien taakse valitsemaan biisejä. Kyseessä ei siis ollut missään tapauksessa DJ-keikka, enemmänkin playback-singfront tyyppinen ratkaisu. Kai konemusiikkia voi niinkin esittää. Ei oikein toiminut minulle. Tosin turha minun on valittaa, kun Onnelan tanssilattia (joka on kyllä uskomattoman pieni paikan kokoon nähden) oli ääriään myöten täynnä ja ihmisillä oli hauskaa. Mutta olisin kyllä kaivannut myös DJ:n paikalle, mutta voihan olla että Ian Van Dahl esiintyy aina noin. No, tulipahan tsekattua. Mietin eilen tanssilattian vieressä Ian Van Dahlin aloitusta odottaessa, että onkohan minusta tulossa halveksimani ihminen, eli kurttunaamainen puristi jonnekkin nurkkaan juomaan siideriä? Huomenna Madwave ja takaan, että en mökötä nurkassa juoden siideriä. Pitäisi yrittää jo ajoissa paikalle koska a) lippuja saa ainoastaan ovelta ja b) Flightiä olisi mukava nähdä ja c) Orion on nähtävä.

Harvoin on tullut housea pahemmin suositeltua kenellekään. Bongasin Orionin blogista joku aika sitten miehen Saksan keikan taltioinnin. Housea ja Electrohousea. Ja kaikkea muutakin jännittävää. Kai sitä alkaa tulla vanhaksi, kun tällainen saundi tippuu nykyisin niin hyvin. Mutta jos löydätte jostain (Orionin sivuilla kai ei enää ole jaossa) Orionin Live @ Mango, Kempten, Germany 070707 -setin (kolme osaa), niin pistäkää kuunnellen. Vaikkei HD 25 ole mikään hifiluuri, niin kyllä se vaan niin kiva on verrattuna Creativen joihinkin sateellitti + subbari tietokonekaiutinratkaisuun. Hiton kivaa saundia. Pakkosyötin tietysti pomollekin, se on enemmän hehkukiksumiehiä, mutta niin se vaan sanoi tykkäävänsä. Tarkempien tietojen mukaan miksaus onkin saatavilla Orionin Podcastista. Viisi minuuttia työtä ja tuloksena on kolmen tunnin musiikillinen nautinto. Itse käyn tarkastamassa ukon esiintyjäkunnon taas perjantaina, Madwavessa.

Viime viikonloppuna järjestettiin Muuramen suunnalla vaihtoehtoinen rockfestari nimeltä Naamat. Ilman suurempia ennakkokäsityksiä JB:n testitiimi, minä, Rytsis ja Maira iskeytyi paikalle. Alussa meinasi hieman kangerrella. Tulimme paikalle melko myöhään illalla, joskus kymmenen paikkeilla. Seurauksena oli se, että leirintään ei meinannut oikein mahtua. Meinasi iskeä jo epätoivo, kun kävelimme pitkin leirintäaluetta etsien pientä soppea kahdelle teltallemme. No, ihan takakulmasta sitten löytyi sen verran tilaa, että teltat sinne kohtuullisen kivuttomasti saatiin asetettua. Samalla tutustuttiin telttanaapureihin ja ainakin itselle kävi selväksi siinä kohdassa festarin ainut huono asia. Tutustuin myös henkilöihin, joiden kanssa en halunnut olla tekemisissä. Enkä kyllä ollutkaan. Leirintä oli rakennettu pellolle, johon oli niitetty jonkun hehtaarin alue. Itse peltoon (joka vaikutti olevan kesantoa) ei saanut kävellä ja ihmiset aika hyvin sitä tottelivatkin. No, teltta pystyssä – aika ottaa skumpat. Ja sitten katsomaan varsinaista esiintymispuolta. Laitoimme varusteteltan lukkoon ja lähdettiin alueelle. Lippu Naamoille maksoi 16e ja sen sai viitenumeroa vastaan ovelta. Sopivan helppoa ja sopivan amätööriä. Ranneke oli jonkun jyväskyläfestarin ylijäämiä, eli niinkuin pitääkin. Päästessämme sisään varsinaiselle alueelle, leuka kyllä tipahti. Alue oli rajoittunut päärakennukseen (vanha navetta), aittaan ja joihinkin muihin ulkorakennuksiin (ilmeisesti entisiä konevajoja jne). Oltiin siis maatilalla. Paikka oli todella hieno. Käyttäisin voimakkaampia sanoja, mutta voimasanakiintiö on täynnä kelapostauksen jäljiltä.. Todella ug, todella sopivan kokoinen ja todella idyllinen. Yksinkertaisesti todella hieno. Päässäni välähtivät heti ajatukset Bileiden järkkäämisestä samassa paikassa.. Ihmisiä festareilla oli 900 ja tila oli varsin sopiva juuri siihen, yhtään enempää ei olisi tarvinnutkaan olla. Perjantaina alkoi sataa vettä ja vesisadetta riitti koko yön lauantaiaamuun saakka. Onneksi telttamme piti vettä. Leirinnässä bileet jatkuivat jo kello 8 aamulla, kunnes ukkospuuska toi tuulta ja sadetta sen verran ramakasti, että bileilijät joutuivat pakenemaan. Se kelpasi meille kuivassa teltassa vielä unta kaipaaville testaajille. ...

Ilosaarirock ’07 on ohitse ja näin rokin jälkeisenä tiistaina on vielä kerran hyvä palata rokin tapahtumiin ja tunteisiin blogiraportin muodossa. Tänä vuonna iso pelaaja rokkikentällä oli sää. Säästä riitti puhetta koko alustavan viikon ja vielä perjantaina ja lauantainakin. Perjantaiksi luvattiin kaaosta niin harrastajien kuin esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksenkin toimesta. Vettä vähän ripisteli, mitään sen kamalampaa ei tullut. Ei ukkosmyrskyjä, ei rakeita eikä trombeja. Perinteeksi muodostunut hyvä ilma Ilosaarirokissa piti taas. {.thickbox}Perjantaina meidän kemut eivät alkaneet aloitusklubeilla, vaan grillauksella, seurajuomilla ja -peleillä. Sadekuuroja varten liisattiin meiltä pieni sadekatos kriittisten osasien päälle (makkarat!). Vettä vähän ripistelikin välillä, mutta ei isommasti. Samalla testattiin (JB testaa!) katoksen sadekestävyys, se on kohtuullista tasoa. Illan hämärtymistä katseltiin ja nautittiin seurasta ja musiikista. Epäilen, että mölkkyvoitto oli järjestetty, sillä ehdottomana ennakkosuosikkina ja johtajana aina viimeisille metreille saakka, pidin itseäni varmana voittajana. Perinteisen koliedustuksen lisäksi saatiin osaanottajia aina Tampereelta saakka. Siinä oli hyvä aloitella r0k. {.thickbox}Lauantai aukeni hieman utuisena ja pilvisenä sekä ulkona että sisällä. Ei kuitenkaan haitannut paljoa. Ennen rovaniemihiihtäjien saapumista samalle grillispotille kerkisin jo käydä kaupassa ja hakemassa rannekkeen. Aamugrilliltä siirryimme napakasti välietapille keskustaan, jossa oli tarjolla tuuning-pakettiauto, josta löytyi kaikkea mitä mies tarvitsee. Tiukka tavoite oli päästä katsomaan Maj Karman keikkaa (ei minulla, vaan muulla porukalla). Otimme siis pakulla nopeasti pienet napsut ja lähdimme kohti rokkiareenaa. Kävi kuitenkin niin, ettei minulla eikä A-miehellä ollut yhtään käteistä rahaa, joka on kuitenkin festareilla kätevää. Koska Maj Karma ei meitä koskettanut aivan eniten, päätimme lähteä hakemaan rahaa. ...

Kohta Joensuuhun.. ja Ilosaarirock alkaakin pikimmiten! R0k 0n! Edit: Pakattu on ja valmista on. Aika järjetön fiilis, sateinen päiväkin vaihtui auringonpaisteeseen. Koko kesäni ainut loma alkaa. Kuin pisteeksi iin päälle Winamp shufflasi soimaan Loopyn promomiksauksen (Spring 2007) joka alkaa biisillä Brother Brown – Under the Water (Beetseekers Remix). Aivan mielettömät fiilikset :)

oli: KOVIN! Seuratkaa Youtubea

Puhelimeen ei kannata luottaa liikoja. Ideana oli, että menen yhden kaverini luoksi yöksi Helsinkiin tuon Chicanen keikan yhteydessä. Olen Studio 51, kun huomaan kännykkäni virran olevan todella vähissä. Vien puhelimen latautumaan baaritiskin taakse. Se on siellä kahteen otteeseen, arviolta ehkä noin 1,5h. Sen jälkeen pidän puhelinta päällä, kuvaan videota ja lähetän pari tekstiviestiä. Olen ulkona taksista joskus neljän aikaa. Pitäisi soittaa kaverille, mutta akku on taas loppu. Taksi kerkeää mennä, eikä liikettä näy. Onneksi aurinko nousee, eikä ole kylmä. Yritän keksiä, mitä tekisi. Käyn etsimässä lähistöltä, josko olisi puhelinkoppia tai jotain muuta järjestelyä, kuten huoltoasemaa, jossa saisi puhelinta ladattua. Ei löydy. Vaikken ole aivan varma ikkunoista, päätän kivittää ikkunoita (kävyillä). Kops kops. Kukaan ei herää. Onneksi ei, sillä olen heittänyt kävyt naapurin ikkunoihin.. Tämä selvisi seuraavana päivänä. Kello on viisi, kun olen parin kilometrin päässä itäkeskuskuksen metroasemalla yrittämässä soittaa numeropalveluun maksupuhelimesta. Käppäilin sinne asti ympärilleni katsellen. Ilma oli kiva, olo ei turhan paha ja nauroin tilanteelleni. Rahat eivät riitä numeropalveluun soittamiseen. Tyhjä arpa. Ei muuta kuin takaisin. Huoltoasema. Kello on puoli kuusi. Paukkaan sisään ja pyydän laturia lainaan. Ei ole. Läheisellä Essolla kai olisi, ainakin myydä, mutta ei ole tietoa milloin se aukeaa. Saan kuitenkin soittaa huoltoaseman puhelimesta numeropalveluun. Numeroa ei löydy – kaverini on estänyt numeron saamisen numeropalveluista. Nauratti. Ensin huoltoaseman pitäjä näytti hieman huolestuneelta, mutta kun nauroin, niin hänkin rentoutui. Onneksi on lämmintä. Kerään matkalta lisää kiviä, nyt on saatava kaveri hereille, kun ei ole enää mitään uutta tutkittavaa pihalla ja tylsyys iskee. Takaisin kävellessäni tajuan, että lehdenjakaja varmaan tulee kohta, voisin päästä siinä sivussa sisään. Kello on 5:45, kun olen 100 metrin päässä kohteesta ja lehdenjakaja ajaa vastaan. ...

Tänään chicane, huominen nöräystä ja sunnuntai koomaa. Maanantaina töihin virkeämpänä kuin koskaan. Tällä mennään! Hyvää viikonloppua!

Viikonloppuna videota taas tallentui Romancessa. DJ Orion osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4 DJ Flight osa 1 Heikki L osa 1

{.thickbox} Peräkkäisiä Studio 51 -keikkoja tuntuisi nyt tulevan useampi, mutta eipä tuo haitanne. Tampereelta Helsinkiin kulkeminen on helppoa (muttei ilmaista) ja yöpaikkakin jopa herui. 8.6.2007 – Chicane Live @ Studio 51

{.thickbox} Techmu visits Hamina – Konehuone 16.6.