JB testaa: EKS Otus

EKS OtusMun on pitänyt jo kauan kirjoittaa arvostelua Otuksesta, vehkeestä jonka kaveri osteli dj-juttuja varten.

Kyseessä on siis tavallaan CDJ-kopio, mutta laite on tarkoitettu koko homman hoitamiseen, periaatteessa et tarvitse Otuksen ja tietoneen lisäksi mitään muita lisälaitteita kuin PA:n. CDJ-käyttäjälle perusominaisuudet kuten jog ja sen vinyylimoodi, cue + play logiikka, ovat tuttuja.

Testatessa tietokoneessa oli Traktor Scratch Pro. Muitakin välineitä voi käyttää, mukana tulee joku Live DJ tai vastaava, mutta siihen en sitten sen enempää tutustunut.

Otuksessa on siis idea, että vehkeessä on jog, vähän eq-ruuveja ja sitten kulmissa monisuuntaiset toimintanapit, lisäksi etulevy täynnä kosketusnäppäimiä, joihin voi bindata mitä vaan toimintoja. Itseasiassa kaikkiin nappeihin ja ruuveihin voi bindata omat toimintonsa, jotka haluaa. Esimerkiksi kaverini oli bindannut eq-ruuveihin filtteriasetukset, koska käytti erillistä mikseriä. Kannattaa katsoa Otuksen sivuilta lisätietoa, en oikein osaa kuvailla millainen laite on kyseessä.

Sanoisin, että Traktor Scratch Pro ja Otus pelasivat todella hyvin yhteen. Mutta Traktorin ja Otuksen käyttö tuntui tällaisesta kaverista, joka on niillä huonoilla cd-vispilöillä ensimmäiset biisinsä soittanut, huijaukselta. Traktorin tempon tunnistus on niin hyvä, että kun vauhdin saa synkkailtua ruudulta sadasosalleen oikein, niin vaihtojen aikana ei tarvitse korjata ollenkaan. Siksi myös kosketusnäyttöön perustuvat pitch toimii. Se toimii samalla tavalla kuin tietokoneiden laattahiiret, eli sormella kelaamalla saa pitchiä nostettua ja laskettua. Voisin kuvitella että ”normaalissa” soitossa systeemi imisi ja kovaa, mutta Traktorin kanssa sillä ei ollut väliä.

Sanoisinkin, että Traktor Scratch Pro ja Otus on hyvä combo kilpailemaan itsensä DJ Heron kanssa, vaikka kohderyhmä toki on aivan eri. Jos ostaja siis haluaisi simuloida DJ-hommia, eikä kerätä pisteitä. Niin helppoa soittaminen Otus & Traktor -combolla on. Melkein liian helppoa.

Otuksessa on jännittäviä ajatuksia, kuten se, että yhdellä kontrollerilla hallitaan molemmat dekit, lähinnä niin, että alareunassa olevalla napilla valitaan, kumpaa dekkiä ohjaa. Voin vaan kuvitella miten helppoa on vahingossa koskea väärään dekkiin soittaessa..

Soittokokemusta minulle kertyi vehkeestä ehkä yksi tunti, toinen tunti suusanallista lätinää ja soiton seuraamista, enkä tämän syvällisempää arviota osaa antaa. Tavallaan järjestelmä tuntuu lelulta, mutta sillä voi tehdä ne kaikki asiat mitä ”oikeillakin” laitteilla. Paitsi helpommin.

Otuksen ostamisella voisi oikeasti korvata DJ Heron, mutta hintalappu on hieman eri. Mutta niin ovat mahdollisuudetkin.

JB testaa: Philips SHE8500 nappikuulokkeet

Ostin uudet nappikuulokkeet edellisten mentyä rikki. Edellisistä tykkäsin, ne oli jotkut Sonyn avoimet nappikuulokkeet, jotka olivat turvallisia kaupungilla ja omasta mielestäni äänenlaatu oli hyvä. Basso kuului, mutta äänimaailma oli muuten kirkas. Sitten kuulokkeet menivät koiran läpi.

Kävin pariin otteeseen pällistelemässä nappikuulokkeita keskustan Anttilassa ja Sokoksella. Edelliset olin ostanut Prismasta ja ne maksoivat muistaakseni 15 euroa. Nyt ostin ”huvikseni” Sokkarilta Philipsin SHE8500 (miehen kuva kyllä kannessa..) napit. Ne on suljetut, eli tulee osin korvakäytävään ja vaimentaa ulkopuolista ääntä.

Superb sound lukee kannessa. Odotukset olivat aika korkealla, sillä  hintaakin oli kaksi kertaa enemmän kuin vanhoissa Sonyissä. Hinta se on ylihintakin.

Mutta niin vaan meni rahat Kankkulan kaivoon. Kuulokkeet eivät pysy korvissa hyvin. Tosin en ole vielä käynyt kaikkia sovitekappaleita läpi. Ääni on hyvin bassovoittoinen ja tunkkainen. Niinhän se on, että näissä markettikamoissa yleensä Superb Sound ja vastaavat termit tarkoittaa että bassoa on paljon. 15 euron Sonyt oli kokonaisuudessaan paljon paremmat, vaikkei basso niin syvää ollutkaan.

Lisäksi suljettujen kuulokkeiden ongelmat tulevat voimakkaasti esiin kaupunkikuuntelussa. Nyt en tosiaan kuule mitä kassan täti sanoo, taikka sitä kun takana oleva pyöräilijä rinkuttelee kelloaan. Lisäksi kuulokkeiden johdon hiertäminen takin kaulusta vasten kuuluu sitten korviin rasittavana rahinana. Ainut etu suljetusta kuulokkeesta on pyörällä ajettaessa, kun suhina ei häiritse ja voit oikeasti kuulla musiikin ja jäädä näppärästi auton alle.

YHTEENVETO
Hyvää
+ Voi kuunnella pyöräillessä

Huonoa
– Kallis
– Tunkkainen ääni
– Suljetut kuulokkeet ei oo mun juttu tollaisessa tilanteessa

En suosittele kenellekään

Niin mites se Spring Jam?

No millaista se sitten oli?

Spring Jamin odotus oli hermostunutta. Aiempina vuosina olin turhaan raahannut levypakkiani mukana, joten tällä kertaa se oli jäänyt Suomeen, kun kerrankin tarvittiin. No, nykyaikana tuollaiset ongelmat eivät ole kovin pahoja vaan posti kulkee ja bitti liikkuu.

Engelbergin konemusiikkiskene on kerran nähnyt DJ Bobon vierailun ja siinäpä se taitaakin olla. Se, että olimme tuomassa soitantoon ihan oikeaa ja vähemmän oikeaa rumpubassoa, aiheutti kyllä aikamoista jännitystä. Miten ihmiset ottaisivat meidät vastaan ja keskeytettäisiinkö bileet, tai vaihdettaisiinko vauhdista radion kuunteluun.

Mutta minulla oli helpoin tilanne. Fabio (Etelä-Afrikka) on ollut Engelbergissä jo monta kautta ja kaikki tuntevat hänet. Samoin Will (Sumuiset saaret) on ollut ainakin tämän kauden ja ihmiset tuntevat hänetkin. Ja he jäävät vielä bileiden jälkeenkin maahan. Minua ei kukaan enää muista, vaikka viime vuonna kauden olinkin, lisäksi lähden sopivasti (juuri lentokentältä kirjoitan) melko heti bileiden jälkeen, joten kasvojen menettäminen ei tällä kertaa ollut minun ongelmani vaan muiden.

Ja kyllä heitä jännittikin.. Luulin olevani paha jännittäjä, mutta alkoholin, nenänuuskan ja tupakan äärikäyttö ja muu hermoilu olikin muiden heiniä, eikä minun. Hyvä niin.

Fabio aloitti soittamaan kello 22:20 ja asetin tavoitteeksi, että kunhan yli yhteen asti saadaan soittaa. Paikka (Eden) menee yleensä kiinni 01-03 välillä, riippuen siitä paljonko porukkaa on paikalla. Eli yli yhden olisikin saavutus Lappeenrannassa tyhjille seinille soittaneelle kaverille (ja tietysti muillekin).

Saimme baarilta sen verran alkusykäystä juttuun, että klo 22-24 oli happy hour, pehmeät juomat puoleen hintaan. Ehkä sen takia paikka olikin jo 23 hyvin pullollaan ja 23:45 hyvinkin täynnä. Edeniin mahtuu noin 150 ihmistä.

Oli hienoa soittaa. Meidän taktiikka oli se, että kolme jätkää soittaa ja koska bileiden kestoaikaa ei tiedetä, niin soitetaan aina kerrallaan 40-60 min ja sitten vaihto. Fabio aloitteli ensin viidakkoölinällä, hidasta ja rikkobiittistä chillailua. Sitten itse tulin ikuisine ihqjunkkineni, eli D Kay, Logistics, Ben Sage kamaa. Sitten tuli Will ja jyräsi äärimmäisen hienoilla elektrohouse raidoilla.

Oma välivetoni oli kaikkein nopeinta musaa ja ihmiset vähän taputtelivat jalkaa lattiaan, mutta keskittyivät kaljan juomiseen. Will sai muhkeilla pörinöillään kansan tanssimaan, josta ehdottomasti propsit sinne. Hiton hyvät biisit kaveri oli valkannut.

Tuttuja oli paikalla paljon, hiihtopummit oli kutsuttu ja pakotettu paikalle ja kavereita ja naamatuttuja oli paljon. Kun ekan setin jälkeen kiertelin baaria, niin kaikki sanoivat että kivaa musaa ja että soitanko vielä lisää. Sanoin soittavani, jos ihmiset pysyvät baarissa ja ihmiset lupasivat pysyä. Ehkä yli yhteen päästäisiin.

Willin jälkeen soitti taas Fabio, mutta olin sinä aikana paljon ulkona viilentelemässä (ja kävin Yucatanissa haha), joten en oikeastaan tiedä mitä hän soitti. Fabio on joskus aikaisemminkin soittanut joissain bileissä ja Will sanoi kanssa soittaneensa joskus 8v sitten jotain. Ja itellä pari Lappeenrantakeikkaa ja jotain muuta häröilyä. Eli vahvalla pohjalla oltiin.

Toisella soittovuorolla soitin vähän napakampia biisejä, kuten Pendulumin ja Freestylersin Painkillerin ja Jump’n’Twistin. Ja huh, sehän alkoikin illan kaljaa kelanneeseen yleisöön toimia. Päätin unohtaa hissuttelun ja toisella soittokerralla kuultiin mm. High Contrastin näkemys Utah Saintsin Something Good biisistä, Matrix & Futureboundia parikin biisiä ja jotain muuta. Yleisö innostui, itsellä spagetit ja tukka heilui.

Oli mielettömän hienoa nähdä, kun yleisö tanssi ja heilui musiikin tahtiin, eikä ainoastaan kaverit, vaan ihan uppo-oudot tyypit. 40 minuutin jälkeen viitoin Fabiota soittamaan, minun oli päästävä vessaan.

Vessareissu oli täysin epätodellinen. Jokainen jonka olin kerran eläessäni nähnyt kehui ja taputti selkään. Et hyvää shittii paukutit. Ujo itäsuomalainen siinä sit hämillään, että no kiitos kiitos.. Vessassa joku halusi kätellä, eikä hänellä ollut aikaa odottaa, että olisin pessyt käteni. Todella epätodellista.

Olin niin hurmoksessa hyvästä vastaanotosta, että Strongbow merkkinen makujuoma upposi ihan tahdikkaasti ja loppuillan ajankuva ei ole täysin tarkka. Nousin lauteille ainakin kerran vielä, joskus kahden jälkeen, jolloin sitten runtattiin ihan täydeltä laidalta ja katsottiin, että mitä tämä yleisö kestää. Unknown Errorin Shadows (Unicron Remix), Prodigyn Voodoo People (Pendulum Remix) ja viimeisimpänä Noisian The Concussion ja yleisö vaan jaksaa tanssia. Itseasiassa kiipesivät baaritiskille ja sieltä sitten daivasivat yleisön joukkoon.. Meno oli aika irtonaista.

Biisejä tietämättömälle sanottakoon, että mister Nuancekin on ainakin aikoinaan omiin neurosetteihinsä kyseisen Noisian biisin kelpuuttanut. Eli hyvinkin karua meininkiä.

Hyvä fiilis jatkui aina 3:10 saakka. Välillä kävi yleisön seasta eräs suomalainnkin kaveri soittamassa, kovin oli siistiä, että ilman mitään ongelmia kaveri tuli vaan ja soitti. Jotenkin meininki oli vaan niin rentoa ja hyvää, ettei tarvinnut katsella nenänvartta, että kukahan tuokin luulee olevansa. Nyt ollaan sit Facebook frendejä!

3:10 Poke tuli seisomaan vaativan näköisenä soittopaikan eteen ja hipat olivat siinä. En muista edellisiä noin hyviä bileitä, itse sain lisäfiilistä vielä soittamisesta, mutta myös se kokonaisvaltainen hyvä ja reilu meininki baarissa oli oikein koskettavaa.

Ja meitä järjestävää tahoa oikein palkitsi se, että yleisö oli kestänyt meitä koko ajan ja vähän ylikin. Viinaakaan ei myyty enää 2:30 jälkeen ja silti tanssittiin ja heiluttiin aivan loppuun saakka. Enempää ei voi toivoa.

Ja kyllä yleisökin nautti. Erilaisuus, energia ja musiikki miellytti yleisöä. Toivon että itse omine lakritsikäsivartineni sain lisättyä tanssijoiden fiilistä, vaikka tyhmältähän se näyttää, kun tällainen kaveri heiluttaa käsiä ja tukkaa.

Great party! huudahtivat monet. Paitsi ne, jotka lähtivät klo 23:00 Spindleen ja totesivat siellä, että oli pakko tulla jo näin aikaisin, kun Edenissä soitettiin niin paskaa musiikkia. Kaikkia ei voi miellyttää.

Syksyn biisit

Yleensä en paljon jaksa näihin blogimeemeihin kirjoitella, koska ne ovat mielestäni mielenkinnottomia pakkopostauksia, joita en ainakaan toisten blogeista jaksa itse lukea. Charni kuitenkin vinkkasi minulle mielenkiintoista top-5 biisit -meemiä ja se sattuu muutenkin kiinnostamaan, niin päätän vastata.

Biisit eivät ole järjestyksessä, enemmänkin kyseessä ovat tämän hetken huippubiisit.

The Cranberries – Animal Instinct (tjeu) (samalta levyltä myös Loud and Clear).
Syksyn pimetessä ja vesisateessa polkiessa pystyy vierottautumaan tilanteesta kuunnellen kyseistä biisiä. Ja kuinka ollakaan, voin melkein tuntea sen halvimpien nakkien aamuisen rasvantirinän, hikisten kamojen lemun, ja nähdä aamun sarastuksen vuorten takaa. Ehdottomasti aamubiisi. Tarinaltaan ei niinkään hieno, mutta biisinä hieno.

Matrix & Futurebound – Coast to Coast (Ft. Luis Smith) (tjeu)
Kyseiseltä Universal Truth albumilta oli aiemmin voimasoitossa lähinnä albumin nimikkobiisi, mutta sitten OlliS:n junkkamiksaukselta löytyi tämä biisi. Aivan huikea biisi ja aivan huikea bassline. Ja jälleen kerran osoittaa sen, että vaikka myös kunnon neuroilu tipahtaa, niin kyllä junkka yleisesti ottaen tarvitsee vokaalit. Coast to Coast näyttää hienosti, ettei voksujen aina tarvitse olla naisten laulamat ja silti toimii.

Pulser – My Religion (Lange Remix) (tjeu)
Tämä on ollut oikeastaan kestosuosikki aina, siksi helppo valita tällaiseen listaukseen.  Sen jälkeen, kun tämä hitti Hollen ja Thomaksen Kosmossetissä aikoinaan soi, niin tätä biisiä on fanitettu. Tarpeeksi ihku, tarpeeksi kiksu, mutta ei kuitenkaan liikaa. Nykyisin jos tämä biisi tehtäisiin, niin suvantoon olisi laitettu breaksia, nyt kun kuuntelee, niin oikein hämää, kun ei olekaan!

Róisín Murphy – Overpowered (tjeu)
Tämä on uutta. Työpaikalla sain vinkin tästä ja koko Overpowered -albumi on soinut ahkerasti. Tästä en osaa antaa mitään syväanalyysiä, mutta saundi on tuoretta, erilaista ja tunnistettavaa. Jos tykkäsit Molokosta, niin kannattaa tsekata. En usko, että tämä biisi tulee olemaan kauaa omassa top-5:ssa, koska siihen ei ole mitään tunnesidettä, toisin kuin aiemmin mainittuihin.

D-Jon & Rotin – Alone In The Dark (tjeu)
Tätä biisiä minulla ei edes ole erillisenä biisinä, vaan joudun aina halutessani kuuntelemaan MySpacesta tai Decan Liquid -miksauksesta, jota onkin tullut juuri tämän biisin takia paljon kuunneltua. Taas kerran osoittaa voksujen voiman junkassa. Oikeastaan äänen käytön erikoisuus on nimenomaan se koukku tässä biisissä. Loistavan aloitusbiisin Deca kyllä valinnut.

Itse en jaksa kyllä haastaa ketään, tosin jos Techmun porukat listaisivat omia top vitosia, niin voisihan se olla mielenkiintoistakin.

Musiikki

Sattuipa kerran automatkalla: Vanhojen levyjen joukosta kaivelin itse koostetun kokoelmalevyn kaikkea kohtuullisen poppia konemusiikkia, kuten Antilooppia jne. Autossa kannet avatessa huomasin, että sisällä ei ollutkaan odottamani levy, vaan sen sijaan levyllinen täynnä Nightwishiä ja Stratovariusta! Musiikkia Nightwishin ensimmäiseltä kahdelta levyltä, Angels Fall Firstiltä ja Oceanbornilta. Nuo levyt piti mainita erikseen sen vuoksi, että pystyn näin todistamaan kuunnelleeni Nightwishiä juniorimpana jo ennen kuin se breikkas isosti. Stratovariusta oli kai ainoastaan levyltä Visions, sattuneesta syystä biisilistausta ei levykannessa ollut..

Lue loput osoitteesta techmu.org >>

Ilosaarirock 08 – miten meni?

Jasmo rokkaa

Kyllä, se oli taas kerran Ilosaarirock. Tällä kertaa vuosi oli 2008. Aurinko paistoi pientä lauantaista sadekuuroa lukuunottamatta koko ajan, kuten Rokissa aina tekeekin.

Mitäs rokissa sitten tapahtui? No perinteiseen tapaan pre-rokki oli luomulla, jossa kärvennettiin vähän lihaa. Käytiin myös tsekkaamassa Penttilän sahan raunioilta vähän UG-meininkiä, siellä oli Horros & friends soittamassa ja pitämässä hauskaa. Poliisitkin tuli vasta purkua katsomaan.

Lauantaina pääartistina oli minulle Raappana ja keikka olikin melkoisen hyvä! Aurinkoki alkoi paistamaan ja ihmiset nauttivat. Minä myös. Illan järisyttävin keikka oli kuitenkin Venetian Snares, joka jossain määrin räjäytti tajunnan. Sitä ei voi tanssia, tahtiin ei oikein voi heiluttaa käsiäänkään (mihin tahtiin?), joten tuijotin vaan suu auki. Se, että Ilosaareen tuodaan tuollaisia artisteja, saa minut tuntemaan ylpeyttä ”kotifestarista”.

Sunnuntaina lisää aurinkoa (paloin pelipaidan läpi??), pari janojuomaa ja viimeisenä Nightwish, joka ei oikein nyt vakuuttanut. Ehkä odotuksetkin olivat liian suuret, mutta miksi ne soittivat niin hiljaa? 100m päästä lavasta ei tarvinnut korvatulppia! Heh. No joo, mutta aiemmat bändit soittivat lujempaa. Mielestäni Anette ei ole huonompi tai parempi kuin Tarja, ainoastaan erilainen. Pimun ääni on enemmän skedepunk ja vie ehkä Nightwishiä hieman Velcran suuntaan.

Täyshurmosta en saanut kuitenkaan koko viikonloppuna päälle. Alkoholilla oli tietenkin osuutta asiaan. Tai siis alkoholin puutteella. Koska tarkoituksenakin oli olla vähän siistimmin nyt, niin otin kuitenkin lauantaina puoli litraa ja sunnuntaina vähän reilut puoli litraa Finskiä mukaan, mutta ehkä ihan se tavoite ei täyttynyt kuitenkaan. No, tuttuja oli ja kivaa oli. Eikä tarvinnut painiakaan.

Kohti rokkia 08

Tänään, kunhan tämä työpäivä nyt saadaan tästä alta pois, alkaa reilun viikon mittainen loma. Loma alkaa perinteisissä merkeissä Ilosaarirockissa. Ilosaarirockilla on muuten aika sellainen miellyttävä FAQ, jossa vastataan ymmärtävästi muutamiin kysymyksiin.

Monilla festareilla sää on Tekijä, joka vaikuttaa festarikokemukseen. Ilosaarirockissahan ei koskaan sada (korkeintaan ripistelee), joten aurinkorasvaa vaan mukaan, muuta ei tarvita. Sääennusteista viis.

Ilosaarirock käynnistyy taas perinteisesti jo perjantaina, kun Luomu Leinonen tarjoaa ympäristön grillailua varten. Ehkä, kun ei olla aamuun saakka, niin ei kerkiä aamuäreys iskemään :)

Tänä vuonna Rokki on sinänsä kummallinen, että on paljon artisteja, joita haluaisin käydä katsomassa. Raappana, Venetian Snares ja Ozric Tentacles lauantaina. Lisäksi sunnuntain olisi Pyhimys, Giant Räbät, Asa ja lopulta Nightwish.

Aika pitkä lista. Yleinen periaate on ollut, että yksi pändi per päivä korkeintaan, ärsyttää jos koko ajan pitää juosta teltasta toiseen eikä saa chillailla. Joten nähtäväksi jää. Tosin rentolavasektori tarkoittaa sitä, että siellä voi kuunnella ja makailla nurmella, joten sinänsä.

Tavataan Rokissa!

Italoitaloitalooo

ItalyNythän on niin, että 90-luvun subbarimusiikki naks-naks bassoineen tuntuu olevan in. Ylex on ottanut sen kesäteemakseen ja myös Tampereen kaduilla näkyy olevan ilmoituksia 90-luvun bileistä. Olen ehkä ennenkin muistanut sen sanoa, mutta 90-luvun naksnaks-musa ei ole mitenkään erityisen hienoa.

Ei pidä käsittää väärin. Onhan tuossa ysärihumpassakin niitä legendaarisia biisejä, mutta niiden legendaarisuus melkeinpä liittyy siihen ympäröivään tilanteeseen ja nuoruuteen – ei niinkään biisien hienouteen.

Henkilökohtaisesti olisin halunnut tutustua kasarimeininkiin paremmin. Ikä ei oikein 80-luvulla riittänyt musiikin ymmärtämiseen, joka näin jälkeenpäin harmittaa. 90-luvun (alun) olisikin voinut jättää välistä kokonaan ja hypätä 80-luvun musasta vuoden -96 trance/house -bileisiin.

Lue vain kärsivällisesti, kohta minulla on pointti.

Konemusiikissa tuntuu olevan sellainen trendi, että osa porukasta juoksee edellä kummallisiin musiikkityyleihin ja sitten, kun uudet musiikkityylit nostavat päätään, niin he löytävät jo uutta. Näin ehkä jonkin verran on käynyt esimerkiksi drum and bassin kanssa. Bileitä järjestetään aika hyvin jo. 4 vuotta sitten en ollut kuullutkaan moisesta. En kuitenkaan tarkoita, että itse olisin etulinjassa siirtynyt junkkapuolelle.

Sientenpurumusiikki, eli psyke, on ollut ehkä vähän samanlaisen liikehdinnän kohteena, joskin se on säilyttänyt tietyn ug-arvonsa. Nyt itse löysin Italodiscon.

Olen kuullut sitä aiemminkin (80-luvulla..) ja Exlex (techmu) sitä Lappeenrannassa soitteli. Sandra aiheutti kyllä nostalgiatunteita, mutta ei varsinaisesti hätkähdyttänyt. Sitten Pepeto (techmu) julkaisi oman italodiskosettinsä Klubbarissa. (linkki saattaa vaatia kirjautumisen)

Aluksi reaktio oli aika huvittunut. Sitten ei jaksanut enää kuunnella. Paskaa musaa.

Mutta Winamp ei antanut periksi. Shuffle arpoi tuota settiä soimaan taustamusiikiksi yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten sieltä alkoi löytymään helmiä. Mr. Zivago – Little Russian kiinnitti ensimmäisenä huomioni ja siitä lähdettiin. Nyt setti on ollut myös aamumusiikkina mp3-soittimessa ja kyllä se vähän hitaampaakin aamua piristää.

Kuuntelu eroaa naksnaks-musan kuuntelusta selkeästi. Naksnaksia kuuntelee naama hymyssä ja samalla häpeää kuuntelevansa sitä. Bomdigi-digi-bom-digibom. Italodiskon kasarisaundia kuunnellessa hymyilyttää myös, mutta musiikilla on myös musiikillisia avuja ja groovea.

Poltanpa tämän automusiikiksi.

Polccaa pitkilleen

Olin perjantaina pitkästä aikaa Tidyn polkkabileissä. Menin paikalle yksin, tavoitteena oli lähinnä tuntea taas se nuoruuden palo, jota polkkabileissä koki aikoinaan.

Ja ei se oikeastaan hassumpaa ollut. Yo-talon äänentoisto oli päästagella niillä rajoilla jo puolen yön aikaan kun paikalle saavuin. Porukkaa oli hyvin paikalla ja polkka maistui myös itselle. Vanha ei tietysti oikein jaksa, mutta onneksi Borabora oli loungessa soittamassa groovaavaa elektrohousea.

Sitten lavalle nousi Proteus. Tämä kaveri, jonka takia aikoinaan matkustin Lappeenrannasta vappuna Helsinkiin kahden päivän Säteisiin. Tuo tosipolkan suomilähettiläs, joka on palkittu vaikka millä. Aikoinaan pidin siitä napakasti pitchatusta hard trancesta, mitä ko. kaiffari soitti, mutta sittemmin, kun Proteus on vaihtanut enemmän industriaaliin ja raakaan saundiin, niin mielenkiintoni on lopahtanut. Olen siis kiksupolkkaaja.

Kuitenkin, Proteus siis nousi lavalle. Ja käänsi nupista sen verran, että tanssilattialla ja sen ympärillä ei enää musiikkia kuulunut vaan säännöllistä epäselvää murinaa. Käytännössä siis tasot nousivat niin ylös, että ei vaan kamat enää pystyneet toistamaan ääntä kunnolla ja tilakin antoi varmaan oman kaikunsa. 20 minuutin kuuntelun jälkeen lähdin.

Proteus on tunnetusti monitoreita luukuttava kaveri, eikä siksi varmasti tiedä yhtään, mitä tanssilattialla kuuluu. Siksi tarvittaisiin äänentarkkailija, jollainen Techmulla aina oli Club Y -bileissä. Muistan kyllä, että Club Y:ssäkin on soitettu kovaa, mutta ei ikinä niin kovaa etteikö musiikista saisi selvää. Tosin Club Y oli ehkä hieman eri mentaliteetilla kyhätty bile, kuin moni muu..

Hämmennyin, kun Klubituksessa kukaan ei ole kommentoinut äänenpaineita. Ovatko korvani niin muusia, että en vaan enää erota musiikkia? Olin koittanut päästä polkkafiilikseen tietysti useammalla btrvdk:lla, mutta sen kai pitäisi vaan parantaa paineenkestoa.

Kaipaan Club Y:tä ja napakkaa saundia. Onko sen napakkuuden saavuttaminen niin vaikeaa? Saa nähdä mitä Ilosaarirockissa kuuluu, kun Venetian Snares nousee lavalle numero 3. Yleensä niissä kemuissa PA on ollut kohdallaan.

Kunhan vaan soittaisivat edes yhden niin normaalin junkkabiisin, että junkkaukko pääsis hyppäämään..