kuntosali | Jasmon blogi

Tätä postausta on pitänyt kirjoittaa monen monta kertaa. Usein salilla käydessä on tullut mieleen, että tällainen juttu pitää kirjoittaa. Mutta sitten se haippi menee pois päältä ja jää kirjoittamatta (käytin sanaa haippi koska oon niin nuorekas).

Nimittäin asiahan on niin että musalla saa vaikutettua omaan suorituskykyyn. Tämä ei varmaan yhdellekään jumppajalle tai juoksijalle ole yllätys. Tässä vähän tunnelmointia Jasmon salikäyntien suhteen. Ja kyllä, olen välillä käynyt salilla!

Lukijalle vielä sellainen ohjeistus, että on todennäköisesti aika vaikea saada välittymään sitä fiilistä, mikä mulla henk.koht. näistä biiseistä syntyy. Antakaa kuitenkin mahdollisuus. Kova äänenvoimakkuus (tää ei oo taidetta, tää on musaa millä nostetaan tuloksia) auttaa.

Lämmittely

Usein salille tulee lähdettyä työpäivän jälkeen tai muuten sellaisessa tilanteessa, että kaikki aistit eivät ole vielä terävimmillään. Eli aloitetaan lämmittelystä.

Tää ei oo biisinä mikään suuri taideteos, mutta saa vanhan miehen heräämään ja kun tähän on opittu, niin ajaessa pyörää tai muuten lämmitellessä tästä tulee se lämmin olo. Kuuntelen tän melkein joka kerta kun istun siihen pyörän jakkaraan tai hiihtolaitteeseen.

Yleensä lämmittelyyn menee 5-10 minuuttia. Niinpä siihen saa lisättyä vähän toisenlaista herkkää tulkintaa maailmasta toisen biisin toimesta.

Erityisesti silloin kun lämmittelyssä oli hullaannuttu lyhyisiin tabata-harjoituksiin niin tämä niihin viimeisiin vetoihin sai mukavan tunnelman.

Tärkeää tässä vaiheessa on pitää vielä äänenvoimakkuus maltillisena. Kroppa vasta herää, mutta siihen uniseen mieleen kuitenkin tällainen vähän väkevämpi rytmimusa iskee hyvin.

Työsarjat

Sitten kun alkaa varsinainen työskentely, myös musiikki tietysti muuttuu. Tässä on tärkeää äänenvoimakkuuden säätely. Korvat tottuvat mihin tahansa äänenpaineeseen ja siksi ne tarvitsevat lepoa ja toisekseen äänenvoimakkuuden tuomaa efektiä ei enää saa pidemmän ajan kuluessa. Eli lämmittelysarjoissa maltillinen äänenvoimakkuus ja silloin kun ladataan seuraavaa työsarjaa (ennen kaikkea henkisesti) sitten voi laittaa lisää.

Musassa on tärkeää myös sen rakenne. Miten hyvin se sopii kuntosaliharjoitteluun jossa palautukset ovat tyypillisesti 1-2 minuutin luokkaa ja työaika on 0,5 – 1 minuuttia. Onneksi teknomiehet ovat keksineet, että kaikissa biiseissä voi olla sama rakenne ja se toimii tosi hyvin myös ennen suorituksen tekoa.

Mutta aloitetaan kuitenkin ensiksi niistä ”ykkösbiiseistä” eli niistä biiseistä mitä kuunnellaan silloin kun jo etukäteen vähän pelottaa että jaksaako ja että miten pahalta tämä tuleekaan tuntumaan. Itsellä maastavedossa aikoinaan oli suurimmat edistymisen esteet korvien välissä. Millä niitä sitten voitettiin? Taas luotetaan suomalaiseen voimaan.

Vieläkin tän biisin kuuntelun yhteydessä voin haistaa Poltteen painonnostoalueen tuoksun. Tästä saa tukea ja turvaa sille, jos pelottaa jo ennen suoritusta.

Sitten niihin muihin suorituksiin. Vaikkapa päivän viimeinen kyykkysarja ja edellinen tuntui jo aika napakalta. Miten valmistaudut ja miten saat itsesi menemään silloin tangon alle kun lepokello kilahtaa?

Itse biisistä (vaikka onkin klassikko) en niin välitä, mutta riffi on sellainen, et se kutsuu suorittamaan.

No, teknomiehiä tässä jo mainostettiin niin mennäänpä askel sinne suuntaan (anteeksi kaikki teknomiehet, tässä ollaan teknosta niin kaukana kuin voi olla..)

Nimittäin kun tietää että se biisin droppi tulee kohdassa 1:45 niin edellisen sarjan päätteeksi kun laittaa seuraavan biisin jo soimaan, niin se ”rauhakseen” latautuu omaan kliimaksiinsa. Ja samalla kuin vahingossa myös suorittajan. Tää biisi ei kyl kestänyt hirveästi soittokertoja, enkä sitä enää yleensä salilla kuuntele, mutta hyvä esimerkki tästä hardstylepäädystä.

Seuraava biisi vaatii kalustolta (= kuulokkeilta ) vähän. Mutta tässä on siihen seuraavaan isoon liikkeeseen tahtimerkit. Muistan taas teutaroineeni maven kanssa Poltteella ja spotify meni ehdottamaan tätä biisiä minulle – tuli siis pyytämättä ja yllättäen. Edelliset sarjat oli menneet jotenkin keikkuen ja kaakkuen, mutta tämä korviin ja viimeinen sarja meni ongelmitta ja tein pari toistoa lisää vaan sen takia että tuntui niin mukavalta.

Sen jälkeen tää on ollut niitä biisejä, joihin tartutaan hätätapauksissa. Mut valitettavasti halvin markettikuuloke ei saata tässä oikein välittää tuota jotenin takapotkuiselta kuulostavaa bassotulitusta.

Sitten niihin cardiobiiseihin. Joku sairas ihminen on suunnitellut sinulle salille jotain kelkan työntöä tai boksihyppyjä tai muuta täysin sairasta. Sen kanssa toimii hyvin happy hardcore, mutta ko. biisit usein spotifystä soitettuna ovat liian hitaita toimiakseen happy hardcorena. Eli pitää lähteä toiseen suuntaan. Tätä teknozumbaa taas.

Sitten vielä se yksi biisi. Tää on siinä vaiheessa, kun jaksaa kohtuullisesti ja tekis mieli vaan tehdä se vikakin sarja sillä samalla painolla, kun kohtuullisesti jaksaa. Tee toisin. ”Vitoset päihin” ja tämä soimaan. Taas kerran tämä on ajoitettu täydellisesti n. 2 minuutin palautuksia harrastavalle. Kuuntele kokonaan ja mieti ne vaiheet, jossa nouset ylös ja siirryt suorituspaikalle ja sitten se, missä varsinainen työ alkaa. Pitäisi olla aika itsestäänselvää :)

Lopuksi

Usein viimeiset tukiliikkeet tai venyttely tai joku muu ei mene enää mätön parissa. Ei mikään musiikki tee ihmeitä ja tätä taikavoimaa on käytettävissä ehkä 10-15 minuuttia treenin aikana. Ja sen jälkeen pitää antaa ihmisen rentoutua, vaikka sitten olisikin vielä se joku core-treeni jäljellä. Tässä hyvä materiaali sitä varten:

Todellisuudessa varmaan kenellekään muulle ei juuri nämä kappaleet toimi. Mut itselleni salilla käymisestä tuli paljon mielekkäämpää kun aloin keskittymään lisää musiikkiin. Itse punttiesailu ei mua niin ole koskaan inspannut. Ja sen huomaa. Mut musa inspaa.

Vielä en osaa edes hävetä musavalintoja. Mutta sen verran laitetaan pöytäkirjaa, että tosi vähän tuota hardstyleä tulee muuten kuunneltua :)

Olen Tampereella asuessani harrastanut muutamalla kuntosalilla punttiesailua. Ensiksi GoGolla, joka oli hyvä paikka ja sitten Sykkeellä, joka on aivan hanurista. Taas tänään lehtiä lukiessani salilla mietin, että miksi tänne olen jäsenyyden ottanut.

Mietintäni ei ollut ainoastaan Sykkeestä aiheutuvaa, vaan ihan kokonaisvaltaista. Olenko minä yksi niistä naistenlehtiä lukevista naisista, jotka aina päättävät alkaa laihduttaa, kun lehdessä lukee niin? Miksi minä käyn punttisalilla, vaikka minun mielestäni punttiesailu on aivan todella hanurista ja hiton tylsää?

En tiedä. Aina se kumpuaa siitä, että tekisi mieli olla paremmassa kunnossa, ja kun joku asia maksaa noin ja noin paljon vuodessa, ei kai sitä kehtaa olla käymättä. Muutamaa kuukautta myöhemmin sitä ajattelee, että kun maksan jo tästä paskasta näin ja näin paljon kuukaudessa, pitääkö minun vielä kärsiäkin tästä?

Ja sen tietävät yrittäjätkin. Vuoden ajan starttipaketti, jota ei voi irtisanoa ilman penaltia. Aluksi miettii, että tuleepahan käytyä. Niinpä niin.

GoGolta pystyi ainakin ennen eroamaan kuukauden irtisanomisajalla. Niinkin voi toimia. Taas yksi syy, miksi Sykettä ei voi suositella kenellekään. Jos penaltimaksuja ei olisi, eroaisin Sykkeeltä heti. Naapurista löytyy ihan käyntikortillisiakin saleja, jotka ovat halvempia ja joustavampia.

Toinen jäsenyyshelvetti löytyy golfin parista. Ajatelkaapa, jos haluisitte vähän käydä Sappeessa laskettelemassa. Ensiksi pitäisi ostaa jäsenyys Sappeeseen. No, ensimmäistä kertaa jäsenyyttä ostaessa pitäisi maksaa myös liittymismaksu – tietenkin. Kunhan olet maksanut nämä maksut, voit sitten ostaa vaikka kausikortin. Tai päivälipun.

Sen jälkeen viritetään sellainen systeemi, että lähes kaikki järkevät laskettelupuljut kuuluvat samaan leikkikerhoon, eivätkä myy lippuja, jollei ostaja kuulu johonkin kultapossukerhoon, joka kuuluu tähän leikkikerhoon. Poikkeuksia on, mutta niiltä osin harrastusta rajoitetaan, et voi esimerkiksi käyttää tuolihissiä.

Tämähän on tilanne golfissa. Liittymismaksu, jäsenyys, pelioikeus tai kertapelioikeuksia. Ilmeisesti tämä ärsyttää muitakin Suomessa, kun nämä etäkerhot, Hattulat sun muut, ovat kasvattaneet jäsenmääriään.

Mutta kun johonkin golfin kultapossukerhoon kuulumalla saat vakuutukset! Näin on. Golfliittoon kuulumalla (eli näihin kultapossukerhoihin kuulumalla) olet samalla myös vakuutettu liiton vakuutusturvalla. Hieno juttu, mutta osaan hoitaa vakuutukseni kyllä itsekin. Ei laskettelussakaan pidä kuulua mihinkään kerhoon, että on vakuutukset.

Täytyy myöntää että liiton vakuutukset ilmeisesti ovat voimassa myös kilpailutilanteissa, missä minun normaalit vakuutukset (joissa on muuten paljon isommat korvaussummat yms) eivät päde. Mutta ilmeisesti golf-kenttä ei ole mikään sellainen musta aukko, jossa harrastajapelaajan normaalit tapaturmavakuutukset eivät olisi voimassa – ovathan ne voimassa laskettelurinteessäkin.

Näihin kultapossukerhoihin kuuluminen onkin golfin perinnettä. Näin on aina ollutkin ja hyvä niin, sanoo joensuulainen, kun kuuntelee pääkaupungista tulleen hiihtopellen valitusta Kolilla olevasta maailman hitaimmasta tuolihissistä. Hän kun ei satu tajuamaan, että tuolihissisysteemi on tosiaankin aivan paska ja pitäisi lähinnä ampua raketilla kiertoradalle.

Mitä sitten voisi tehdä, jos jäsenurpoilu ärsyttää? No, Sykkeen sopimusta voisi käydä katsomassa ja laskemassa onko halvempi maksaa vielä toinen puoli vuotta maksuja vai irtisanoa se penaltilla. Aivan turha paikka, jossa käyvät ihmiset eivät edes tervehdi. Kai heitäkin vituttaa niin paljon käydä siellä, ettei jaksa muillekaan muuta kuin äristä. Tämä on hauska kontrasti GoGo -liikkumiseen, siellä oli aina iloisia ja puhuvaisia ihmisiä. Jopa saunassa.

Golffipuolella ei nyt taida voida muuta kuin nieleskellä, latoa rahaa tiskiin (onneksi ne kaikki eri maksut voi sentään maksaa kerralla) ja yrittää unohtaa koko jäsenyyshölmöily. Tarkennettakoon sen verran, että ei minua ne hinnat rassaa, jokainen saa omille mailleen tulevilta kuokkijoilta ottaa niin paljon rahaa kuin ne suostuvat maksamaan. Ei kukaan minua sinne pakota. Mutta miksi minun pitää olla jonkun kultapossukerhon jäsen, se minulle ei aukea.

Golfin suosio Suomessa on ollut kasvussa jo kauan aikaa ja siitä on tulossa juuri tällaisten minun kaltaisteni angstisten kavereidenkin laji. Ja hyvä niin, pelaaminen on omalla todella vähäisellä kokemuksella aika elämysrikasta, onnistumisen ja epäonnistumisen riemua ja raivoa.

Mutta kasvanut harrastaminen taas lisää ruuhkia kentillä. Se tarkoittaa sitä, että Tee-aikoja on sitten sen 6 minuutin välein. Jossain kohtaa kenttää joku tulppaa ja sen jälkeen koko kentällä vaan seisotaan, äristään ja levitellään käsiä. Siksi golfin alkeisiin kuuluvasta Green Card kokeesta onkin hukattu pois kaikki lyöntiä määrällisesti mittaavat testit. Pro kattoo, että oletko valmis kentälle. Ja tärkeintä ei ole se, osaatko pelata yhtään, vaan se, että osaat edetä mahdollisimman nopeasti. Että kentällä voidaan pyörittää enemmän sakkia. Paras pelaaja on aloittelija, joka huitoo par 3 reijällä seitsemän viiden metrin mittaista lyöntiä, nostaa pallon taskuunsa ja lähtee seuraavalle reijälle.

Ja kenttä rullaa.