Posts

Ei ollut taas helppoa. Saavuin Lappeenrantaan. Ensimmäisenä piti päivittää Opera versioon Beta 2 ja sekään ei ollut ihan helppoa. Ilmeisen kovan kysynnän vuoksi Operan nettisivut olivat jumissa. Tein Operasta puhtaan asennuksen ja asentelin salasanojani ja modifoitua hakuani kiinni. Koko hässäkkään meni arviolta tunti. Uusi versio tuntuu kyllä todella hyvältä. Olin tänään lumilaudalla taas mäessä. Oli aika kova rinne ja homma vähän edellisiä kertoja haastavampaa. Kehitys hidastui heti. Yhdet hyvät ruoskapannut. Onneksi sain käsiä eteen, ettei nenä lyönyt rinteeseen. Iglua odotellessa.. PS. Tasan viisi kuukautta syntymäpäiviini.

Eilen piti kirjoittaa illalla blogiin, mutta sepä ei ollutkaan mahdollista, kun en muistanut salasanaa.. Eli kerrataanpa tässä nyt sitten reilummin. Perjantaina käytiin Kolilla katsomassa kun etelän hiihtolomailijat olivat laskemassa mäkeä. Käytiin yksi veto bäkkärilläkin. Huono reissu, mutta tulipahan tehtyä. Otettiin siellä yksi kuvakin (laskijana minä, sijainti: kolin bäkkäri), valotukset ja muut ei ehkä onnistuneet täydellisesti. Kuten kuvasta näkee, laskettua pätkää. Vähän turhan vaikeaa laskea tuollaisessa kovettuneessa jäljessä noita asteita keskellä metsää. Ei ollut nautinto. No, loppupäivä meni sitten normaaleilla alppisuksilla. Ipattia jyrryytettiin. Paha hissisetä näki 5:n juniorin hyppäävän tuolihissistä. Tuloksena liput pois ja hyvää matkaa kotiin. :) Ilta menikin sitten kaverin luona, menin ihan autollisena katsomaan kun pojat pelasivat evoa ja maistelivat juomaa. Ko. mestan omistaja kuitenkin ajoi meidät ulos sieltä yhdentoista aikoihin, jolloin heitin loput kaverit kaupunkiin ja tulin itse kotiin nukkumaan – lataamaan akkuja tätä päivää varten. Tänään tarkoitus oli lähteä laudalla mäkeen, mutta siskon ja siskon miehen BMW ei suvainnut ottaa lautaa sisäänsä. Ei yksinkertaisesti mahtunut. Telineitä ei ole. No, vaihdoin sitten rinnesukset laudan sijaan ja mentiin kolille. Oli ehkä hieman kylmempi kuin eilen, mutta aurinko jo vähän lämmitti. Laskupäivästä ei jäänyt käteen mitään ultimatetunteita, mukavaa oli. Kiva nähdä tuttuja. Tänään oli samanlainen aurinkoinen keli kuin eilenkin, ehkä hieman kylmempi. Harmikseni kuulin tänään, että pääsiäiseksi kaavailtu Sotkamo(vuokatti) reissu jää ehkä tekemättä. Onneksi on mahdollista, että saan paikattua kyseisen puutteen Levireissulla :)

Otin varaslähdön viikonloppuun jo tänään. Ajeltiin tuossa vähän aikaa sitten Joensuuhun. Ihan tyhmiä nuo liikenteenvalvontakamerat tuossa Joensuun päässä – estää autoilijaa tekemästä omaa suoritustaan, täytyy tyytyä massasuoritukseen. Yllättävän kovasti ihmiset siinä tuntuvat kuitenkin ajavan. Ehkä he liikkuvat tuossa niin paljon että tietävät missä kamerat ovat. Huomenna Kolille. Saapa nähdä mitä sieltä löytyy tällä kertaa. Lauantainakin Kolille. Ja sunnuntaina. Jos säät sallivat. Ilmatieteen laitos lupaa ihan hyvää keliä, toivottavasti osuvat tällä kertaa.

Intistä minulle jäi jotain hyvääkin käteen. Innostus urheiluun (no se on kyllä ollut aina) ja kohtuullinen kunto. Kävin intin jälkeenkin kuukauden verran ainakin 3 kertaa viikossa lenkillä ja hoidin kuntoani ja katsoin mitä söin. Yritin taistella Lappeenrannan Tylsyyttä vastaan, enkä meinannut alistua ollenkaan. Välillä taistelu oli aika vaikeatakin, suorastaan hitotti. Sitten, kuin seinään, urheilu loppui. Olen ollut nyt kaksi viikkoa täysin urheilematta. En ole tehnyt käytännössä yhtään mitään. Töitä olen saanut tehtyä jonkin verran, varsinkin suunnittelua. Mutta nyt alkaa ahistamaan. Halu liikkumiseen kuitenkin on. Kaveritkaan eivät pakota mua lähtemään. Mutta, asiat on muuttuvaisii. Lähden ottamaan puhdasta happea Joensuusta, puhtaasta (kenties myös syvästä) lumesta ja lupaan itselleni näin blogin kautta, että aloitan urheilun taas tosimielellä. Ei sen takia, että laihtuisin (tai pysyisin tällaisena), ei sen takia että muuttuisin paremman näköiseksi (hmm.. eikö?) vaan sen takia, että urheilusta tulee hyvä mieli. Ja ei ole huono omatunto. Tällä linjalla.

Törmäsin taas muutamiin mielenkiintoisiin tai hauskoihin linkkeihin. Ilmeisen wanha on tämä, jossa joku (väittää) saaneensa ruohonleikkuriin niin paljon kierroksia että se rupeaa lentämään. Jokainen saa uskoa tai olla uskomatta. Toinen käsittämättömiä addiktioita herättävä löytyy täältä. Kymmenien muiden ihmisten kanssa samalla laatikolla, jossa voi järjestellä kirjaimia. Järjetöntäkö? Ehdottomasti. Hauskaa? Todellakin. Tänään ilmeni, että spam-filtteri toimii kohtalaisen hyvin. Ilmeni myös että suositussa phpBB:ssä on aukkoja. Kannattaa päivitellä softat. Ennakkotiedoista poiketen, suuntana Joensuu, jo huomenna.

Monet lukijoista ei varmastikaan omista lähellekään samanlaista musiikkimakua kuin minä. Kuuntelen pääasiassa konemusiikkia, käytännössä trance on ainakin tällä hetkellä mun juttu, miksei teknokin. Törmäsin tuossa joku aika sitten Alek Száhalan tekemään Speedcoremättöön, jonka voi ladata täältä. Nyt puhutaan häiriintyneestä mätöstä jo. Jos olisin angstisempi teini, niin soittaisin tuota säännöllisemmin. Harvoin soitettuna ko. biisi saa hymyn kasvoilleni. Kakofoniaa. Alek tekee muutenkin hiton hienoa musiikkia, propsit sinne!

Ainakin IRCissä levisi vauhdilla linkki pelien tunnistukseen. Sivulla on 40 kuvaa eri aikakausien peleistä ja niitä pitäisi tunnistaa. Omin avuin sain nimettyä noin 30, kavereiden kanssa sitten siihen vielä 9 lisää ja viimeinen, Impossible Mission piti hakea googlella. Kannattaa koettaa.

No niinhän siinä taas kävi. Halusin testata Eve Onlinea ja kaveri antoikin minulle 14 päivän buddy passin. No, en kerinnyt pelata edes yhtä päivää, ennen kuin huomasin maksaneeni 3kk jakson kyseisestä pelistä. Kiva peli, kun useimmiten se voi pyöriä tuolla taustalla ja kun taidot kehittyvät vaikka pelaaja on offlinellä, niin aina vaan paranee. Todella paljon oli peli muuttunut vuodessa. Noin vuosi sitten lopetin nimittäin kyseisen pelin pelaamisen.

Blogillani on noin sata lukijaa päivässä. Se on mielestäni todella paljon. Vakituisia lukijoita on tietenkin vaikea jäljittää, mutta arvelisin niitäkin olevan parisen kymmentä. Muut lukijat varmastikin tulevat esimerkiksi Irc-galleriasta, jossa tämä blogi on merkattu kotisivukseni. Lisäksi linkki blogiini on muun muassa Sektorin keskustelupalstoilla, Opera Community Forumilla sekä useissa suomalaisissa foorumeissa. Käytännössä kaikissa, joihin kirjoitan. Tämän lisäksi lukijoita tulee Blogilistan kautta, johon olen blogini listannut ja jota itsekin käytän päivittäin. Edellä kuvatun käyttäjämäärän takia saan uutta intoa tähän kirjoitteluun. Jo alusta asti ideana on ollut kirjoittaa tapahtumista ja asioista joissa olen mukana tai joista olen kiinnostunut ja näin ehkä kertoa lukijalle jotain mielenkiintoista tai lisätietoa jostain asiasta. Aivan päiväkirjan tasolle en ole blogiani päästänyt.

Nyt on sitten Revelation vietetty ja ainakin itsellä oli kyllä hauskaa. Ihmisiä ei ollut kovin paljoa, mutta kohtuullisen paljon Techmulaisia, joten tuttuja riitti. Olin jo päivällä mukana kasaamassa ja roudaamassa kamoja paikalle. Techmun lounge oli sijoitettu tällaiseen paikkaan (Kuva1, Kuva2), vähän erilleen itse pääareenasta. Hoidimme decotuksen lähinnä valkoisilla harsoilla ja roskapusseilla ja kilometrillä roudarinteippiä. Alkua decottelin itsekseni, samalla muut laittoivat äänentoistoa kuntoon. Krapulaisen apulaisen jalkakin alkoi heti nousta, kun Caron kassista löytyvä poppihouse alkoi soimaan.. Apua kuitenkin saapui paikalle ja homma sujui paremmin. Kun huone hämärrettiin ja valot laitettiin paikalle, niin alkoi näyttämään jo vähän paremmalta. Pieniä yksityiskohtia lisättiin käyttämällä mielikuvitusta. Hyvä esimerkki on uv-madot ja dj-kopin ”kalterit”. Tasapaksua seinää koristettiin teipillä. Kaikki oli valmista illan bileisiin. Illalla oli hauskaa ja muutaman ilmaisen tuopin ja parin häppärituopin jälkeen olin ihan fiiliksissä. Tutustuin muutamaankin uuteen ihmiseen. Yllättävää :). Illan kuitenkin kruunasi Zero polkallaan. Olipa mukavaa polkkailla. Todennäköisesti, jos en olisi itse ollut rakentamassa pippaloita, en olisi tykännyt näistä laisinkaan yhtä paljon. Yhtä kaikki, nyt oli kivaa.

Tänään on taas tiedossa bilerintamalla. Ei kuitenkaan megabileitä, vaan bileet Lappeenrannassa. Senzation ja Techmu järjestävät Revelationin Lappeenrannan Cannibalsissa. Tänään kannattaa ehkä jättää glowstickit ja polkkapanssarit kotiin, mutta ottaa kuitenkin bilefiilikset mukaan ja lähteä katsomaan mitä pojat ovat saaneet aikaan.

En pelaa kovin paljoa. Silloin kun pelaan, pelaan Battlefield 1942:sta, kutsumanimeltä bäfää. Tai oikeastaan pelaan Desert Combatia, mikä on siis bäfän modi. Olen pelannut jo pari vuotta, ja kuulun klaaniin nimeltä noname.dc. Meitä on jotain kolmekymmentä. Itse olen ollut mukana aivan alusta saakka. Vaikka pelaaminen välillä jää vähän vähemmälle, niin olemme onnistuneet muodostamaan jossain määrin rennon yhteisön, sellaisen jonka kanssa tulee turistua Teamspeakissa, vaikkei pelaakaan. Osa meistä pelaa kuitenkin aktiivisestikin eri laddereissa, esimerkiksi Desert Combat Conquest Europe:ssa. Itse en ole tainnut pelata kuin yhden vai kaksi peliä noita ladder-pelejä. Oma viehätyksensä niissä kyllä on. Yllättävän hyvin on kuitenkin pojat pärjänneet, vaikka ketään ei ole ikinä jätetty pois porukasta (vierastan sanaa klaani) sen takia, että hän olisi huono pelaaja tai jotain. Valinnat yleensä ovat perustuneet kaverisuhteisiin tai siihen että on rento äijä. En toki sano etteikö meillä olisi todella hyviä(kin) pelaajia. Numerohäiriöiset voivat vaikka tarkistaa BF Tracksin. Battlefield 2:sta odotellessa..

Olen ollut kauan ja monista asioista EFFIn kanssa samoilla linjoilla. Kyseiseen yhdistykseen tutustuin silloin, kun ostin ensimmäisen kopiosuojatun cd-levyni. Kyseinen ostos sai minutkin hetkeksi aikaa aktiiviseksi ja loin kohtuullisen suositun sivun aiheesta. Pääsipä sivu aina Mikrobittiin asti. EFFI on jaksanut vastustaa kopiosuojauksia, ohjelmistopatentteja, ottanut kantaa hyvitysmaksuihin (ennen kasettimaksu) ja kansanedustaja Tanja Karpelan ideaan lisätä esto-ohjelmistoja kouluihin ja kirjastoihin. Mieltä sykähdyttävää sanasoitailua voi seurata esimerkiksi EFFIn sivuilta. Itse olen tuollaisia rajoituksia vastaan. Ymmärrän lasten suojelun periaatteet, mutta koittamalla estää ja kieltää joku aineisto, tehdään se ainoastaan mielenkiintoisemmaksi.

Aina silloin tällöin, kun hommat hitottaa ja on vähän tylsääkin, niin tapanani on lueskella ihmisten blogeja. Tähän hyvän tilaisuuden tarjoaa Blogilista. Kyseessä on Pinserin pyörittäjien sivu, josta löytää varmastikin jo suurimman osan suomenkielisistä blogeista. Haluan ottaa esille muutaman mielenkiintoisen tapauksen: Telewaren päiväkirja – Mielenkiintoinen blogi, jossa keskitytään tietoliikenteen ihmeelliseen maailmaan. Viinakauppiaan blogi – Nyt kun Alkossa kiehuu, niin näkemyksiä tarjotaan myös sisältä

Katsoin tuossa kaverin kanssa elokuvan, Alien Vs. Predator, ja totesin että huono oli. Onneksi en käynyt aikoinani katsomassa tuota elokuvissa. Itse Alien-saagakin on mennyt viimeisissä jaksoissaan aika väsyneeksi ja haluankin muistella vain kahta ensimmäistä osaa. Silloin kun elokuvissa oli vielä tunnelmaa. AvP ei ole jännittävä, pelottava, looginen, eikä se kunnioita esikuviaan. Luulisi, että Alienit ja Predatorit olisivat edeltäviensä kaltaisia. Mutta ei. Toisaalta, koko alkuperäinen idea on lähinnä säälittävä. Toivon todella, että loppuun jätettyä jatko-osan mahdollisuutta ei käytetä hyväksi. Annoin elokuvalle IMDB:ssä huonoimman mahdollisen arvosanan.

Tänään DVD-kokoelmaani saapui 3 uutta nimikettä. The Italian Job, High Fidelity ja The School of Rock. Kaikkia yhdistää tuollainen iloisuus, leffat eivät ehkä hirvittävästi puhuttele, mutta ovat hyvämielielokuvia. Mieleeni jäi eräs lainaus High Fidelitystä: (Päähenkilö puhuu naisista) ”Tärkeintä ei ole millainen hän on, vaan mistä hän pitää.”

Tarkoituksena olisi lähiaikoina suorittaa Windows XP:n uudelleen asennus. Ajattelin käyttää tähän apunani ohjelmaa nimeltä nLite, jolla on mahdollista poistaa epämieluisat paketit windowsista ja kiinnittää päivitykset pakettiin jo valmiiksi. Jospa saisin vaikka vähän kevennettyä Windowsiani. Nykyinen alkaa olemaan vähän turhan epävakaa. Olen vaihtanut aika paljon rautaa ja se voi olla yksi syy. Toisaalta uudella raudalla voi olla muutenkin yhteensopivuusongelmia. Yli 2 vuotta tämä Windowsin asennus on minua palvellut, niin eiköhän se olisi aika jo uudistaa. En tiedä milloin saan tämän urakan tehtyä, mutta raportoin sitten kuinka homma onnistui.

En ollut koskaan ennen käyttänyt kännykkään tilattavaa E-lippua kaukojunassa, joten tänään oli aika kokeilla sellaista, kun ajoin junalla Joensuusta Lappeenrantaan. Koska monet eivät varmastikaan ole käyttäneet kännykkään tilattavaa lippua, niin kerron kuinka se toimii. Kun olet valinnut reittisi ja maksanut matkasi, kännykkään tulee tekstiviesti. Tätä tekstiviestiä ja mahdollisia alennuksiin oikeuttavia kortteja näyttämällä (saatetaan myös vaatia henkkarit) konduktööri tekee sinulle koneellaan lipun. Lippu on vastaava kuin mikä tahansa konduktööriltä ostettu matkalippu. Siinä se. Lisää tietoa löytyy luonnollisesti VR:n kotisivuilta.

Tänään olin sitten haqqun ja luomun kanssa laudalla mäessä. Kaverit oli vanhoja guruja lautansa kanssa, mulla 2. päivä ikinä. No, yhtäkaikki, hauskaa oli ja paljon uutta tuli opittua. Yksi venäläinen vaan meinasi saada päivästä aika paljon huonomman laskemalla yhden meistä päälle. Kaveri löi päänsä aika pahoin ja oli aika sekaisin noin tunnin verran. Onneksi hänellä oli kypärä. Rinteeseen ei pitäisi kyllä päästää henkilöitä, jotka eivät osaa siellä käyttäytyä. Eihän se lautailu edes niin vaikeata ole, nopeasti oppii kun rohkeasti yrittää. Pari kuvaa keikasta löytyy täältä.

Kolilla taas. Haqlisen kanssa oltiin liikkeellä. Kolilla lyöttäydyimme yhteen porukan kanssa, jossa oli enemmän ja vähemmän Kolilla aikaansa viettäneitä. Toiset kävivät heti aamusta haikkaamassa Koli bäkkärille, mulla ilta meni vähän pitkäksi ja jäin rinteeseen ja alakahvioon siemailemaan batteryä ja syömään ranskalaisia. Tunnin päästä iloiset naamat tulivat takaisin – uudelleen. Nyt minäkin lähdin mukaan. Kuvia ei tällä kertaa ole. Ylitin itseni taas kerran. Ja toisenkin. Lisäksi tutustuin uusiin ihmisiin. Vietin kyllä hiton hyvää aikaa.