Posts

Nokia Musichan on yksi niistä aikojen alussa hiljaisuuteen vaietuista virityksistä, josta kaikki muut paitsi Nokian johto tiesivät heti, ettei tästä tule lasta tahi paskaa. Ja sitten se vähin äänin työnnettiin turpeeseen, kunnes Lumia pamahti estraadille ja Nokia Music viritettiin uudelleen happeen. Ja nykyäänhän se ei ole mikään hassumpi viritys. Itse olen pääasiassa ajellut sitä tuossa radiomoodissa (joka jopa toimii striimauksella!) ja vaikutelma on oikeastaan todella hyvä. Nimittäin vaikuttaa siltä, että valikoima tosiaan on melko laaja ja monipuolinen. Radiokanavia voi virittää eri spekseillä itselleen soittoon ja valmiina löytyy elektronisesta musasta runpupassot ja electrohouset sun muut. Ja reilusti yli 90% biiseistä jopa kuuluu oikeasti siihen genreen, mitä olet halunut kuunnella, mitä nyt House-kanavalla pärähti Pendulumin Propane Nightmares. Nokia Music on siis odotuksia parempi killutin. Ja jos odotukset unohdetaan, niin ihan absoluuttisestikin hyvän tuntuinen killutin. Samalla sillä voi ostaa musiikkia, mutta siitä ominaisuudesta en niin valtavan kiinnostunut ole. Ei nykyisin enää osteta biisejä, vaan kuunteluaikaa biisiarkistoon. Vielä jos joku kertoisi sen iTunesille. Matkapuhelimia käytetään entistä useammin sähköpostiviestittelyyn, sosiaalisessa mediassa kanssakäymiseen, ja suosikkisivustoilla, kuten www.gamingclub.com/fi vierailemiseen.

Visiteerasimme Norjassa näin toukokuun vaihteen kunniaksi. Lennot SASilla Tromsöön ja siellä hetki ja sitten Lyngeniin ja takaisin ja kotiin Norwegianilla (joka oli aivan ässä firma). Kun volkkari saatiin taas näppärästi juuri huollosta ajoon, tärräyteltiin Helsinki-Vantaalle ja kamat SASin kyytiin (suksibägit eivät muuten kuulu hintaan..) ja kohti römpsöä. Vielä Oslon välilaskulla näytettiin aurinkoa ja römpsöön laskeutuessakin oli vielä puolipilvistä. Kerittiin vielä hyvässä valossa Krokeniin jossa käytiin vähän haistelemassa kevätlumien kantoa. Ja hyvinhän se kantoi ja olipa vähän offitouhujakin, kunnes ilmeisesti ilmankosteus muuttui (tai loputkin voiteet lähtivät pohjista) ja lumi muuttui käsittämättömäksi liimaksi. Onneksi alakahviosta sai vohvelin nakilla. Melkonen makuelämys. Krokenin laskut olivatkin viimeiset hissilaskut tälle kaudelle. Seuraavana päivänä kevyessä vesisateessa kavuttiin harrastuksen vuoksi (ja kamojen testaukseen) läheiselle Suomen Tunturille, 400m nousua ja 5 minuuttia laskua. Lumi ei oikeastaan ollut hassumpaa, ei toki puhuta mistään puuteritouhuista vaan sellaisesta märästä lumesta, joka ei ole kuitenkaan firniä. Lähempänä siis sohjoa kuin firniä. Vähän stupid ski -hengessä mentiin, mutta ihan hauskaa oli, isoa kenttää alussa ja harvaa mettää lopussa. Seuraavaksi päiväksi sitten lautalla yli ja Lyngeniin. Majoituksen tarjosi Magic Mountain Lodge, jota voin kyllä varauksetta suositella kaikille Lyngenissä kävijöille. Toinen pitäjistä puhuu suomeakin ja ruuat olivat erinomaisen hyvät. Suomalaisia telttailijoita kun jututti päivällisellä, niin aika moni oli ihan tyytyväinen siihen, että tällä kertaa jätti teltan kotiin ja tuli täyshoitoon. Pakettiin siis kuuluu huoneen lisäksi aamupala + eväät päivän touhuihin. Lisäksi päivällinen, joka koostuu kahdesta ruokalajista. Kahdelta hengeltä kaksi yötä maksoi 2400 kruunua, onko se paljon vain vähän Norjassa jää jokaisen omaksi mietinnäksi (316 eur). Teltalla ja spriikeittimellä tietty säästää. ...

Mulla on kyllä tässä viimeisten vuosien aikana mennyt usko mediassa esiintyviin asiantuntijoihin, joilla on jokin hieno näkemys jostain, mistä vaan, asiasta. Se jonkin verran riivaa minua. Puhun tietenkin Nokiasta. Omistanhan muutaman Nokian osakkeen, joten kaikki, jotka tämän viestin luettuaan ostavat Nokiaa ja nostavat hintaa, mahdollistavat minun exitin. Vai mitä? Nimittäin Lumia. Kävin eilen kaupassa räpläämässä Lumia 900:sta ja kivaltahan se tuntui. En kovin paljoa siihen kerinnyt perehtyä, mutta hyvä fiilis noista jää. Analyytikot ja asiantuntijat ovat kiitelleet Lumiaa ja kehuneet designiä. Mutta. Sovelluskaupassa on alle 100 000 appsia! Siis aivan paska härveli, ei voi tehdä mitään. Ajattele, alle 100 000! Google Marketissa, joka idioottimaisesti nimettiin Google Playksi, on yli 500 000 appsia ja Steven marketissa vissiin siitäkin enemmän. Ja koska WP Marketissa on vähemmän, on se paska, eikä sillä tee mitään. Tämä on analyytikkojen mielipide. Jopa teknobloggaajat ja podcastaajat jauhavat samaa. Että kun on vain 100 000 appsia. Minulla on Samsung Galaxy S. Marketissa olisi siis yli 500 000 appsia, mutta minulla on asennettuna 25. Eli vähän rapiat 400 000 appsia on minun osalta nytkin käyttämättä Marketissa, enkä tee niillä mitään. Oikea kysymys näiden markettien merkityksekkyydestä ei ole se, kuinka monta appsia niissä on vaan Mihin markettiin ns. killer appsit tulee ensimmäisenä Missä marketissa on hyvin maksavia käyttäjiä, jotta killer appsit tehdään sinne Eli oikea ongelma on se, milloin Audible tuo WP-clientin softaansa. Tai milloin Instagram tulee WP-alustoille. Tai milloin seuraava HypeWord tehdään ja tehdäänkö se ensimmäisenä WP-alustalle. Siitä on kysymys. ...

Olen Tampereella asuessani harrastanut muutamalla kuntosalilla punttiesailua. Ensiksi GoGolla, joka oli hyvä paikka ja sitten Sykkeellä, joka on aivan hanurista. Taas tänään lehtiä lukiessani salilla mietin, että miksi tänne olen jäsenyyden ottanut. Mietintäni ei ollut ainoastaan Sykkeestä aiheutuvaa, vaan ihan kokonaisvaltaista. Olenko minä yksi niistä naistenlehtiä lukevista naisista, jotka aina päättävät alkaa laihduttaa, kun lehdessä lukee niin? Miksi minä käyn punttisalilla, vaikka minun mielestäni punttiesailu on aivan todella hanurista ja hiton tylsää? En tiedä. Aina se kumpuaa siitä, että tekisi mieli olla paremmassa kunnossa, ja kun joku asia maksaa noin ja noin paljon vuodessa, ei kai sitä kehtaa olla käymättä. Muutamaa kuukautta myöhemmin sitä ajattelee, että kun maksan jo tästä paskasta näin ja näin paljon kuukaudessa, pitääkö minun vielä kärsiäkin tästä? Ja sen tietävät yrittäjätkin. Vuoden ajan starttipaketti, jota ei voi irtisanoa ilman penaltia. Aluksi miettii, että tuleepahan käytyä. Niinpä niin. GoGolta pystyi ainakin ennen eroamaan kuukauden irtisanomisajalla. Niinkin voi toimia. Taas yksi syy, miksi Sykettä ei voi suositella kenellekään. Jos penaltimaksuja ei olisi, eroaisin Sykkeeltä heti. Naapurista löytyy ihan käyntikortillisiakin saleja, jotka ovat halvempia ja joustavampia. Toinen jäsenyyshelvetti löytyy golfin parista. Ajatelkaapa, jos haluisitte vähän käydä Sappeessa laskettelemassa. Ensiksi pitäisi ostaa jäsenyys Sappeeseen. No, ensimmäistä kertaa jäsenyyttä ostaessa pitäisi maksaa myös liittymismaksu – tietenkin. Kunhan olet maksanut nämä maksut, voit sitten ostaa vaikka kausikortin. Tai päivälipun. Sen jälkeen viritetään sellainen systeemi, että lähes kaikki järkevät laskettelupuljut kuuluvat samaan leikkikerhoon, eivätkä myy lippuja, jollei ostaja kuulu johonkin kultapossukerhoon, joka kuuluu tähän leikkikerhoon. Poikkeuksia on, mutta niiltä osin harrastusta rajoitetaan, et voi esimerkiksi käyttää tuolihissiä. ...

En ymmärrä aina kaikkea. Tässä nykyisessä sosialistisessa mediassa nousee kaikenlaisia ilmiöitä aina esiin, joista pitäisi olevinaan jotain tietää tai edes ymmärtää. No, en ymmärrä. Yksi on Pinterest. En tiedä mikä se on, tai mitä sillä tehdään, mutta kun Twitterissä ihmiset ilmoittaa, että se mullistaa markkinoinnin, vasta-angstit ovat niin kovat, ettei kiinnosta taas oikein ottaa selvääkään. Olinhan aikoinani Facebookin suhteenkin angstinen, kunnes liityin jonain päivänä. Huomasitteko muuten että Google Plus on päivittynyt ja minusta meni itseasiassa oikein kivaan suuntaan. Olen varmaan vähemmistössä, koska yleensähän muutos on pahasta. Mutta otsikossa lukee Kiosked. Se on tämän päivän isoimman angstin kohde. Koska Kioskedin pitäisi olla jotain maailmoja mullistavaa. Mutta ei se ole. Ja tämä ei ole taaskaan itsensä tekijöiden vika, vaan niiden kaikkien sekopäiden hypettäjien. Kiosked on siis killutin, jonka voit ympätä omiin kuviisi ja myydä vaikka kuvassa olevaa perseenpäristintä sitten. Kun kaupat tulee, saat siitä provikan. Myös muut voivat käyttää kuvaasi sivuillaan ja jos he myyvät perseenpäristimiä kuvan kautta, saat siitä rahaa. Hieno systeemi! Paitsi kuka haluaa hiihtäjän kuvan huomatessaan ostaa siltä istumalta matkan lomakohteeseen, uudet hiihtokamat ja laskettelulipunkin? Ei kukaan. Tämä on suunnattu täysin muotibloggaajille, jotka voivat sponssikamojaan esitellä, sitten liittää kuvat ja mahdollisuuden siitä ostaa. Ja hullut muotiakat ostaa. Innostuin itse aluksi Kioskedista siksi, koska siellä on saatavilla käyttäjien kuvapankki – saat käyttää kuvia sivuillasi, koska niissä on mainoksia ja kuvan ottaja voi tienata siitä sitten rahaa. No, kuvapankkia tutkiessani sieltä löytyy jonkun ääliön lomamatkakuvat Las Vegasista, jossa poseeraa tyttöystävänsä kanssa eri turistihärpättimien edessä. Osta matka Las Vegasiin. Jep jep. Suosittelen muuten käymään Las Vegasin lentoaseman kotisivuilla. Luulisi, että on feikkisivut, vaan ei ole. ...

Kuten aiemmin uhkapelaamisestani puhuessani sanoin, olen pelannut RAY-kasinolla vähän perinteisiä rullapelejä ja rulettia. Pelannut siis tarkoittaa että: hävinnyt. Tänään sitten tässä koirahäkkisurffailun ohjessa jouduin muutamille kasinosivuille, jotka alkoivat viehättää minua. Suomikasinot.net mainostaa itseään sloganilla suomalaisille sopivat kasinot. No, en tiedä mihin väite perustuu, mutta sivuilla aikani surffailtuani selvisi, että he vain arvostelevat eri kasinoita, todennäköisesti affiliate-diilillä. Mutta ei siinä mitään. Esimerkiksi heidän mainitsemalla Unibetin kasinolla on yli 5 miljoonaa pelaajaa. Rayllä taitaa olla muutamia tuhansia. Vähän alkoi kiinnostamaan. No, päädyin siitä vähän googlettelemaan, casino netissä toi tulokseksi ihan mielenkiintoisen sivuston, jossa väitetään, että siinä missä Rayn jokeripokerissa palautukset ovat 90% luokkaa, isommilla sivuilla ne voivat olla jopa yli 97%. Kasinohommassa on vaan se vika, että nuo palautukset tuppaa keskittymään pieniin voittoihin ja sitten joihinkin hirmu isoihin. Eli en tiedä voittaako siinä välttämättä ihan jokaisella rullauksella. Lisäksi inhoan videopokereita, kun en pysty tajuamaan kuinka niitä pitäisi pelata – aina vaan kahden parin yrittäminen ei kovin pitkällä juoksulla ole kovin kannattavaa. Tai eihän se pitkällä juoksulla ylipäätään ole kannattavaa, mutta kuitenkin. Pitäisi kai tähdätä täyskäsiin sun muihin, joista voi jotain järkevää voittaakkin. Liian monimutkaista. Vaan olisi siellä muitakin pelejä kuin videopokerit. Mutta noilla isoilla kasinoilla olisi viellä tervetulobonukset ja kaikki, niin taas alkoi vähän houkuttelemaan. Niin, ne bonukset. Tämä bonusjahtaus kun on ollut niin kovin hedelmällistä tähänkin saakka.. Mutta kai sitä voisi pokeritilin tyhjentää pokerstarsilta ja kokeilla jotain kasinoa sitten kun siltä tuntuu :)

Nyt kun tietokoneissa ja muissa härveleissä on niin paljon tehoa, että niillä voisi tehdä mitä vaan, tehdään niihin sellaisia käyttöjärjestelmiä, joilla ei voi tehdä mitään. Käytettävyys on sana, jolla varsinkin omenanpurijat haluavat hehkuttaa omaa oikuttelevan ja luonnevikaisen karvapään suunnittelemaa käyttöjärjestelmää. Nythän winkkarista on tulossa Windows 8 ja omppupuolella Mountain Lion. Jos teet töitä näillä käyttöjärjestelmillä, mitä uusia tehokkuustoimintoja nämä käyttöjärjestelmät tuovatkaan. No winkkarissa tulee Metro. Kun Steve keksi appsit, niin puoli maailmaa sai orgasmin ja luulee nyt, että appsit ovat ratkaisu kaikkeen. Mr. Developers! keksi, että kyllä meilläkin pitää olla appseja. Ja sitten tuli Metro. Ajatelkaa. Tietokone maksaa esimerkiksi 1200e. Siinä on muistia, levyä ja prossua sata kertaa enemmän kuin 5 vuotta sitten. Sillä voisi tehdä vaikka mitä. Siihen tehdään käyttöjärjestelmä, joka ottaa vaikutteensa laitteista, joissa on muistia, levyä ja prossua sata kertaa vähemmän kuin uudessa koneessani. Minulla on FullHD näyttö, mutta en voi käyttää kuin fullscreen -ohjelmia. Mutta! Onneksi näytön laidoissa on aktivointialueet, josta voi vaihtaa ohjelmaa. Jo Jellona oli hyvin kyseenalainen viritys. Steven viimeinen kosto oli paratiisiin luikerrelleen käärmeen kastroiminen siten, että tämä Python ei olekaan enää kyvykäs. Leijonassa joku keksi, että sen sijaan, että olisi vapaasti gridiin aseteltavat virtuaalityöpöydät, olisi kiva että ne olisivatkin vain rivissä. Nimittäin kun ylös/alas pyyhkäisy on niin vaikea erottaa scrollaamisesta. Vaikkei laattatietokoneessa olekaan virtuaalityöpöytiä, sen ei annettu haitata, vaan päätettiin toteuttaa tällainen yksinkertaistava asia. Hienoa. Nyt jos et olekaan se käyttäjä, joka ostaa 1500 eurolla siiderijuurta työpöydälleen vain lukeakseen maileja ja maksaakseen laskunsa, alkaa vituttaa. Missä ovat ne ajatukset, jotka auttavat devaajia ja niitä jotka oikeasti tekevät koneillaan töitä? Miksi Leijonan käynnistyksen jälkeen pitää ensimmäisenä googlata ”how to find mac hd in osx lion”. ...

Itse löysin internetpokerin joskus ehkä nelisen vuotta sitten. Syynä, paljastan tämän naurettavuuden uhalla, oli televisiosta tullut pokeriohjelma – ei, ei se Jaajon ohjelma. Olisiko se ollut jopa High Stakes Pokeria vai mikä? Se oli jännittävää katsottavaa, vaikka itse pokerin kanssa sillä oli hyvin vähän tekemistä. Sitten eräänä päivänä löysin suomalaisia pokerisaitteja, jossa oli paljon puhetta internetpokerista ja työläisenä ymmärsin, että voin ihan hyvillä mielin kokeilla muutamalla kympillä pokeria. Itse suuntasin aluksi PartyPokerille, jossa piti olla paistikkaimmat pelit. Tottakai, minähän siellä pelasin. Muutaman pokerikäden jälkeen hankin Pyysingin kirjan pokerista, jonka myötä opin kippaamaan. Kuitenkin lupaukset siitä, että internetpokerista alkaa rahaa satamaan taskuihin pelkästään ABC-pokerilla ei ollutkaan ihan totta. Tai sitten en oppinut ABC-pokeria. Taso olikin noussun 2000-luvun alusta – ajasta josta kertovat kaikki urbaanit legendat humalaisista jenkeistä, joilla oli rahaa. En ikinä mennyt poikki pokerissa. Eräänä päivänä kokeilin PartyCasinoa. Kokeilin rullapelejä ensiksi leikkirahalla ja kun leikkirahalla pelatessani huomasin, ettei tästä mitään voita, niin laitoin sitten oikeat rahani peliin, enkä voittanut. Tosin, kasinoiden rullapelien idea kai onkin joko hävitä tai sitten voittaa 20 000. Se kai motivoi minua. Sen jälkeen olen vuosittain innostunut pokerista uudelleen. Se johtuu keväästä. Jokin tuoksu keväällä saa minut muistamaan sen, kun ensimmäisen kerran aloitin pelaamaan pokeria ja tästä ajatuksesta on hyvin lyhyt matka lunastamaan joku rebuy- tai first deposit -bonus. Tai lunastusyritykseen. Tätä kautta on sitten surffailtu Betngolla, Everestillä, PartyPokerilla uudestaan ja tällä hetkellä PokerStarsilla. Olen pelannut myös Rayn pokeria, koska rahasiirrot ovat helppoja ja ilmaisia. Rayn kasinollakin olen pyörinyt. Jos RAY olisi oikea kasinofirma, sen softasta otettaisiin välittömästi eräs ominaisuus pois. Nimittäin, kun menet lisäämään rahaa tilillesi, näet samalla tilihistorian. Huomaat siirtäneesi 20e silloin ja tällöin ja yhtäkkiä puolessa vuodessa siellä onkin 500 eurolla pelattu rullapeliä. ...

Vein perinteisen egosurffauksen aivan eri asteelle ja surffailin omassa blogissani. Eri vuosien varrelta löytyi erilaisia kiinnostavia juttuja ja huomasin olevani useimmissa asioissa edelleen samaa mieltä – tosin hauskana yksityiskohtana se, että en kaikissa asioissa. Suosittelen tutustumaan Jasmon blogin vanhempiinkin postauksiin. Pelkkää timanttia :)

Kävin elokuvissa. Kriitikkojen hehkuttama ja joko se jotain palkintojakin voitti. Tarkistettava oli. Leffan tempo oli nautittava. Rauhallinen, ei ryntäilyyn ja nopeisiin leikkauksiin perustuva. Nykyisen toimintaelokuvan aikakauteen sopii erityisen hyvin tällainen. Ei jaksa nimittäin niitä millisekuntileikkauksia, joita tarvitaan, kun koreografi ei saa näyttelijää opetettua. Ärsyttävää leffassa oli se, että se jätti vähän liian paljon asioita kertomatta. En kaipaa aina tarkkaa alleviivausta tapahtumista, mutta katsojaa ei mitenkään erityisesti pidetty hyvänä juonen osalta. Juoni ei ainakaan itselle auennut katsoessa aivan täysin, leffan jälkeen pidetty debriefing auttoi hieman ymmärtämään tärkeimmät tapahtumat. Minun arvostelulla tämä leffa saa 3,5 tähteä. Saisi 4,5, jos leffassa olisi puhuttu enemmän. Dialogia oli nytkin, mutta melko rajoittuneesti. Minusta olisi saanut juonesta vivahteikkaamman hyvillä tarinoilla, anekdooteilla ja toisaalta katsojaakin olisi voitu välillä armahtaa ja ottaa vähän mukaan tapahtumiin. Mutta ehdottomasti kulutetun ajan arvoinen. Veikkaan, että toinen katsomiskerta antaisi myös lisää ahaa-elämyksiä. Leffa olikin sen kaltainen, joka kestää toisenkin katselun. Leffaan siis. Seuraavaksi joku sotaelokuva, mutta ei voi mennä katsomaan sellaista leffaa jonka nimi on sotahevonen. Mitä helevettiä. Miksei kukaan tee kunnollista sotaleffaa?

Olen säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt tamperelaisessa Kahvila Valossa brunssilla. Olen yhden omistajan kanssa moikkatuttu ja ”tukenut” kahvilaa aivan perustamisesta lähtien. Nyttemmin kahvilaa ei sinänsä ilmeisesti tarvitse tukea. Brunssille on enemmän tulijoita kuin sisään mahtuu. Vinkki sunnuntaibrunssaajille: Varatkaa pöytä, jos haluatte brunssin heti klo 11, tai tulkaa vasta klo 12 jälkeen. Krapulavuorossa klo 14 jälkeen on yleensä jo varsin vapaata, mutta alkaa olla jo melko myöhäinen ajankohta aamupalalle. En tiedä yrityksen rahoituspohjasta, mutta voi tuntea tiettyä tyytyväisyyttä omistajien puolesta, kun kahvila on sen verran kannattava, että työvoimaa voi palkata ja asiakkaita tuntuu riittävän – ainakin silloin, kun minä olen ollut paikalla. Oma-aloitteisuutta, mikroyrittämistä ja oikeaa_, kestävää_, yrittämistä. Ei sitä startup vouhotusta, joka on nyt trendikästä. Maukasta sämpylää tänää mussuttaessani Valossa mietin juuri tuota yllä linkkaamaani Muxlim tarinaa ja ylipäätään näitä valtion Tukiaisia. Paljonkohan tukia on käytetty ravintolan avaamisessa ja hoitamisessa? Yhä toistuvasti kuulen tapauksista, joissa pienyritykset haaveilevat kasvusta ja kaipailevat siihen rahoitusta. Valtio eli Tekes tarjoaisi mielellään rahaa, jos ajatus on järkevä. Tai ainakin tarpeeksi iso. Olen kuullut tarinoita, joissa pienyrityksen on haluttu käyttää projektin suunnitteluun 100 000 euroa tekesrahaa, joka tarkoittaa silloin sitä, että yrityksen itsessään on panostettava omaa rahaa suhteessa merkittävästi, tuet kun eivät ole 100% rahoituksia. Tällä suunnittelurahalla sitten maksetaan konsulteille, jotka suunnittelevat että kuinka haetaan lisää rahaa. He tietävät, mitä projektissa pitää suunnitella, mihin kuluja saa ohjata ja mihin ei. He tietävät, mistä nimikkeistä älähdetään ja mistä kiihotutaan. Suunnittelun aikana saattaa joku miettiä myös sitä, mitä tässä nyt sitten tehtäisiin, mutta pääpaino on siinä, kuinka siihen saataisiin valtiolta lisää tukea siihen toteutukseen. Ja, että osataan täyttää niitä seurantaraportteja. ...

Las Vegas oli kyllä melkoinen paikka. Sanotaanko niin, että kun ensimmäinen kohde Vapauden Maassa oli Las Vegas, ei saanut heti ihan täysin oikeaa kuvaa kyseisestä maasta. Me oltiin Flamingo Casinolla asumassa, kolmisen yötä. Flamingo taisi olla aivan ytimen (keskellä strippiä) rähjäisin hotelli, mutta myös halvin. Arkipäivänä huomasimme, että työmiehet aloittavat jo kello 06 aamulla poraamisen yläkerrassa. Onneksi Jet Lag oli vielä sen suuntainen, että aamu-unisuus oli muutenkin poissa. Kolmisen päivää Las Vegasta riittää kaikille. Kaduilla kulkeminen oli ärsyttävää, kun kävely oli vaikeaa ja ties mitä tissibaariläpsyttelijää oli kaikki tienoot täynnä. Ja loput halusivat myydä jotain, soittaa musiikkia täysillä tai kerjätä. Meno vaikutti villiltä, mutta siitä nauttiakseen olisi pitänyt olla kaksi promillea enemmän humalassa kuin nyt olimme. Shoppailusektori Las Vegasin ytimessä oli juuri tätä naurettavaa blingiä, johon ei meikäläisellä ole varaa tai edes halua. Hieman syrjempää löytyi kuitenkin Premium Outlets, jossa oli paljon merkkiliikkeitä ja tavaraa huomattavan edullisesti, lähinnä kympillä tai kahdella (dollarilla). Se oli jees. Kasinot oli erittäin nautittavia. Vaikka ne paikat on tavallaan aika yksinkertaisia ja yksitoikkoisia, on ne jotenkin saatu sellaiseksi, että siellä ihminen jaksaa viettää aikaa – ihan vaikka vaan rullakoneiden kanssa, kun en rulettipöytään uskaltanut (harmitti jälkikäteen). Kokonaisuutena Las Vegas oli sellainen paikka, joka oli hieno käydä katsomassa, mutta ei valtavaa kaipuuta jäänyt. Mutta toki jos mahdollisuus tulisi, menisin uudelleenkin. Ehkä onnikin olisi jo kääntynyt..

Anna Ankalle uusi elämä Anna Ankoille uusi elämä! Tärkeintä etteivät ne joudu paperinkeräykseen. Hanki multa 2010-2011 Aku Ankat ja Roope-sedät.

Olette varmaan lukeneet tai kuulleet asiantuntijoiden puhetta krapulasta. Että krapulaan ei ole lääkettä ja että se johtuu siitä, että alkoholi pakenee kehosta. Ja että krapula on suoraan verrannollinen juodun alkoholin määrään. Tässä on taas yksi kohta, jossa tiede ja asiantuntijat eivät korreloi kokemusten kanssa. Useat väittävät, että aamu on helpompi jos illalla juo paljon vettä ennen nukkumaanmenoa. Tiede ja asiantuntijat sanovat, ettei sillä ole merkitystä. Joskus on myyty kaupassa tuotteita krapulan poistoon. Niissä on yleensä ollut reilusti piristävää kamaa, kuten kofeiinia ja sitten suoloja ja vitamiineja. Sellaista kamaa, mitä voisi kuvitella tarvitsevansa rapuloissaan. Nämä on aina poistettu kaupoista tai ainakin parantavat ominaisuudet on pitänyt unohtaa mainonnassa. Ehkä hyvä niin, tuskin ne kenenkään krapulaa oikeasti parantavat. Mutta subjektiiviset kokemukset eivät kuitenkaan tue perusväitettä, että alkoholin määrä itsessään ratkaisee seuraavan aamun olon. Annan esimerkin. Matson häät, jossa olin bestman ja dj. Löydän itseni juomasta suoraan boolikulhosta klo 03:20, kun kaikki muut ovat menneet saunomaan. Kuuntelen PA:lla junkkaa ja tuhoan loput boolit. Olemme nauttineet alkoholia klo 16 alkaen. Seuraavana päivänä en uskalla aamulla tietenkään ajaa (olimme kotona vasta joskus viideltä), mutta olo oli varsin mainio. Väsynyt kyllä, mutta ei huonovointisuutta tai pääkipua. Toinen esimerkki. Engelberg, vuosi 2008. Join kolme pientä lasia paikallista Rammstainia (~4% siideriä). Seuraavana aamuna päässä jyskyttää, en pysty hiihtämään, oksennan vessassa puolen päivän jälkeen, siihen asti pidäteltyäni. Näistä ja monista muista kokemuksistani päättelen, että krapulaan on oikeasti lääke, sitä ei vaan vielä tiedetä. Sitä ei ehkä voi nauttia aamulla, vaan sitä ehkä pitäisi nauttia ennen alkoholia tai sen aikana. Mutta jotenkin kroppa pitäisi olla mahdollista saada tuohon häämoodiin, eikä niinkään tuohon migreenin potemiseen. Kysymys kuuluu että kuinka se tapahtuu. ...

Nyt kun Arttukin on tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostoon, pitää itsekin vähän kommentoida tätä uutisointia taas. Eikä itseasiassa pelkästään lehtiä, vaan tämä koskee kaikkea uutisointia Suomessa. Nyt kun Mari Kiviniemi oppositiosta huutaa, miten kaikki asiat kuntajärjestelyssä on tehty väärin, tuli tämä asia taas esiin. Hän kun sanoo haastatteluissa, että kun ei edes asiantuntijoita ole kuultu valmistelussa. Talouslehdissä asiantuntijat antavat joka päivä toinen toistaan jännempiä lausuntoja. Useissa uutisissa käytetään asiantuntijoita jopa yleisenä joukkona, asiantuntijat ovat sitä mieltä että.. Kuka on se asiantuntija ketä Kiviniemi olisi halunnut kuultavan? MIkä hänen koulutuksensa pitäisi olla, entä asema ammatissa? Entä muiden uutisten asiantuntijat, missä heidän luotettavuustiedot ovat? Jos joku sanoo olevansa vaikka rahoituksen professori, voi hänen sanomisiin suhtautua oikealla tavalla – hän ei ole välttämättä oikeassa mutta tietää varmasti jotain. Mutta entä asiantuntija? Asiantuntija kuulostaa minusta laiskan toimittajan valinnalta silloin, kun ainut mielipide asiasta on saatu joltain sellaiselta ihmiseltä, jonka sanomisista kukaan ei olisi kiinnostunut, jos tietäisi taustat. Tiputelkaa nimiä ja titteleitä nyt edes.

Tää vaalimeuhkaaminen on ollut minusta hauskaa. Vihdoinkin Suomeen on saatu poliittista ilmapiiriä takaisin. Kaikkiin kysymyksiin ei vastata vaan että ihan sama. On ollut myös mukava nähdä, kuinka ihmiset ovat sosialistisessa mediassa taputelleet omissa ryhmissään toisiaan selkään niin pitkään, että ovat alkaneet silmittömästi uskomaan itseensä ja omiinsa, esimerkiksi niin, että joillekin tuli yllätyksenä Saulin voitto. Nyt oman elämänsä somekonsultin onkin mentävä itseensä ja mietittävä, miksei tullut voittoa vaikka somessa meni niin hyvin. Siis mä retwiittasin kaikki Pekan twiitit ja fabossa mulla on 2000 kaveria, joita oon päivästä toiseen myrkyttäny pekkajutuilla. Miksei se muuttunutkaan kannatukseksi? Ja tähän väliin on sanottava, että olen ehdottoman ilahtunut siitä, että näistä vaaleista saatiin keskustelua facebookiin ja twitteriin ja ihmiset olivat jotain mieltä. Ja uskalsivat kannattaa jotakin. Jopa sellaista, joka ei välttämättä voita. Ja se todella muuttui kannatukseksi – uskon. No nyt kun tämä somekonsultti, jolla on toista sataa follouveria twitterissä, ei päässytkään voitonjuhliin, alkoi se ärsyttävä ininä. Oikeat politiikan toimijat ovat tottuneet, että aina ei voita ja että demokratiassa ei oma ääni aina kuulu koviten. Somessa sitä ei voi mitenkään kokea, koska jos joku haastaa mielipiteitäsi tai ei ole sinun turinoistasi kiinnostunut, heität sen pois ympyröistäsi. Ja sama toisinpäin. Mekanismeja tappion käsittelyyn ei siis ole. Ja somekonsultti voi pahoin. Miksi näin kävi? Oi miksi? Saatana. Vitun landepaukut ja muut suvaitsemattomat äpärät, jotka tätä Suomea haluaa viedä takaisin Neuvostoliittoaikaan. Kaikki pitäisi polttaa tulella. Suomi ei näköjään ole valmis homopresidenttiin. Tsemppiä kaverit, vielä me saadaan Suomi suvaitsevaiseksi. Tämä on murheen päivä, suvaitsemattomuus pyörittää maailmaa :( Ja niin edelleen. Tätä paskaa esimerkiksi twitteri on nyt täynnä. Meidän suvaitsevaiset somekonsultit yrittää käsittää tuskaansa. Ja se on näyttävää ja ihanan narsistista. Voi teitä raukkoja tuskanne kanssa. ...

Nythän kävi niin, että kävimme hiihtelemässä näin tammikuun kunniaksi pienen tehoiskun tuolla Itävallassa Ischglin tienoilla, ei kuitankaan itte Isklissä. Torstai Lähdettiin torstaiaamuna sen verran aikaisin, että olimme jo ensimmäisen kerran syömässä Burger Kingissä klo 11 jossain Saksan ja Itävallan rajan tienoilla. Minulle nämä paikannimet eivät niin jää mieleen. Double Whopper with cheese. Keli oli sen verran synkkä, että Garmisch Partenkirchenin (en vit jaksa kirjottaa noita nimiä..) seudulla ei jaksettu lähteä menomatkalla mäkeen, kuten suunniteltu aiemmin oli, vaan paahdettiin suoraan Isklin affeen. Ja isklissähän nimittäin on Affe. Ei minkään lomaviikon torstai, klo 17 kaamee meininki. Ihmisiä tulee naama veressä kun jalat ei pidä alla ja Itävallan juomalaulut raikaa. Herranjumala. En voisi olla kauempana mukavuusalueeltani. Reissussahan meitä oli minun lisäksi konsulentti ja bootfittaaja Matso, suksenrakentaja Passo ja golfpro Tumppi. Tellua ja alppia. Kun sitten Isklistä päästiin pois, kun Tumppi oli saanut hätisteltyä päälle puskevan tarjoilijan kimpustaan, ei muuta kuin nukkumaan ja odottamaan aamua. Vettä satoi koko ajan kylässä, nollaraja korkealla, josain reilun tonnin paikkeilla. Perjantai Aamulla satoi vettä. Tuning Renaulttimme kääntyi vaivattomasti laakson pohjalle ja ajoon läheiseen pieneen keskukseen. Perillä iski järkytys. Ainoastaan alagondoli oli auki ja käytännössä kyläänlasku ja taikamattoja. Ei ihan sitä mitä tultiin hakemaan. Kun lippukin maksoi ainoastaan 38e päivältä, niin päätettiin heti mennä. 80-luvulla rakennetut gondolit veivät meidät kiikkuen ylöspäin ja yritimme sinkissä tähystää ympäriinsä, josko jotain viihdettä löytyisi. Ylhäällä kuitenkin odotti mukava yllätys. Myös yksi ankkurihissi oli auki. Uutta lunta oli maassa noin 20cm ja uutta tuli taivaan täydeltä. Ensiksi hissilinjaa ja paikkojen kattomista, kunnes sinkissä suunnistimme tuolihissin alle aukolle, josta löytyi varsinainen playground. Ensimmäinen hymy. ...

Vanhenemisen huomaa. Nykyään sitä meinaa Aku Ankka jäädä lukematta viikoiksi, mutta Suomen Kuvalehti tulee tankattua tarkkaan. Ei hyvin mene. Mutta tänään luin uusinta Suomen Kuvalehteä ja siinä oli näkökulmajuttu uskonnoista ja niiden kehittymisestä. Ja sain pienen ahaa -elämyksen. Kannattaa muuten lukea jutun kommentit alhaalta, siinä on hyvä otanta tästä nykyisestä uskontojengistä.. Maailmassa on (Wikipedian mukaan) reilusti yli 5 miljardia jotain uskontoa enemmän tai vähemmän tunnustavaa ihmistä. Merkittävä osa ihmisistä siis. He kuuluvat eri uskontoryhmiin ja pitävät omaa uskontoaan ainoana oikeana. Heillä on tietty eettinen koodisto, jota noudattamalla pääsevät paratiisiin, olipa siellä sitten neitsyitä tai vain ikuinen elämä. Nyt SK:ssa kerrottiin, kuinka Islam on kannatuksen lisääntymisen myötä (noin miljardi uskojaa) myös muuttunut sisällöltään siten, että entiset panotukset hengellisiin ja opillisiin velvollisuuksiin ovat muuttuneet painotukseksi yhteiskunnalliseen hyvinvointiin ja köyhien auttamiseen. Uskonnot yhdistävät kansoja läpi rajojen ja repivät kansoja rajojen sisällä. En tiedä voiko se ikinä muuttua, mutta mitä jos uskonnoissa siirrettäisiinkin painopiste siitä kuoleman jälkeisestä jutusta tähän elinaikaiseen touhuun. Esimerkiksi Buddhalainen Soka Gakkan porukka ei niinkään tee sitä julistustyötä vaan pyrkii edistämään maailmanrauhaa, naisten oikeuksia ja uskontojen välistä vuoropuhelua. Ja kannustaa ihmisiä ajattelemaan. Varsinkin viimeisenä mainittu on uskontojen osalta ollut yleensä hyvin pannassa. Myös Helluntalaisuudessa, joka on viimeisen päälle pelastajalafka, on muodostunut porukkaa, jotka eivät olekaan enää niin innostuneita kuoleman jälkeisyydestä ja pelastuksesta (no on ne melko kiinnostuneita), vaan enemmän huolehtivat sairaista, köyhistä ja syrjäytyneistä. Tämä kehitys vie uskontoja lähemmäksi politiikkaa. Kiinnostukset koskevat elävää elämää ja halutaan vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Se ei välttämättä tarkoita Sharia-lain ottamista käyttöön, kuten joku persu varmasti oli tulossa jo huutamaan. Mutta kuitenkin se lienee tarkoittaa sitä, että islamipuolueen ja kd:n lisäksi meillä on Suomessakin kohta muitakin firmoja ajamassa omaa agendaa. ...

Hankin Pölhölästä Amazonin halvimman e-readerin, Kindlen. Ostin sen, koska sen sai halvalla, sen e-ink-näyttö oli jännääkin jännempi ja halusin kokeilla sähkökirjan lukemista noin kokemuksena. Nyt olen jonkin aikaa käyttänyt tätä laitetta ja ajattelin kirjoitella ajatuksiani sekä laitteesta että konseptista vähän blogiin. Laitteen huonoin puoli on oikeasti se, että lentokoneessa et saisi lukea sitä nousujen ja laskujen aikana. Se on naurettavaa, mutta minkäs teet. Muut lukevat paperikirjojaan, itse joudut odottelemaan, että kapu muistaisi sammuttaa turvavyövalon. Muistaa jos muistaa. Mutta ei aloiteta heti negatiivisella. Säästelen isoimmat negatiivisuudet presidenttiehdokaspostaukseen. Ajatellaan hyviä asioita. Minusta Kindlestä on erittäin hyvä lukea. Paljon parempi kuin olisin koskaan osannut arvata. Itse en niin valtavasti kaipaa kirjan käyttöliittymää, minusta Kindlessä on ihan yhtä hyvä. En tiedä miten kosketusnäytöllisissä on. Kai niissäkin on sivunvaihtopainike sivussa, eikä millään swipellä? Moinen swipailu alkaisi nopeasti ärsyttää, vaikka ensimmäisellä kerralla kun tämän oman kökkötraktorin sai käteen, tuntui siltä, että kyllä pitäisi swipata. Akku kestää mahdottomasti ja lukeminen on hyvä kokemus – mitä muuta e-lukijalta voi vaatia? No, hyvää katalogia tietysti. Amazonilla on kohtuullinen katalogi. Saatavilla on noin miljoona nimikettä, hinnat muutamasta dollarista ylöspäin. Keskivertopokkarin hinta tuntuisi olevan 9-11$, eli melko sama kuin paperipokkarin hinta Suomalaisessa. Suomenkielistä valikoimaa ei ole kuin aivan yksittäisiä kappaleita. Laitteeseen voi ladata myös Amazonin oman kaupan ulkopuolelta tiedostoja, ainakin PDF-tiedostoja. En ole jaksanut tarkistaa, mikä on tilanne kirjojen opiskelijamarkkinoilla. Todennäköisesti kirjoja saa myös piraattilahdesta. Itse voin kympin kuussa maksaa kirjoista, kun ei tuo lukutahti niin mahdoton ole. Suomenkielisiä nimikkeitä olisi kiva saada valikoimiin, mutta niin kauan kuin hinnat ovat 28 euroa, niin en niitä ostaisi kuitenkaan. Tämän halvemmalla kai suomalaisia e-kirjoja ei kauppoihin ole tulossa. ...

Vaimo kirjoitteli pitkän matkakertomuksen häämatkastamme, kuvaraportaasia jenkkilästä jos haluaa lukea, voi suunnata tänne: www.rytsis.net