Posts

Tanja Karpela on kyllä ehkä parhain kansanedustaja / ministeri Suomessa. Hän puhuu asioista, joista ei ymmärrä eikä tiedä mitään, sujuvasti. Nyt viimeksi Espoossa asuva kulttuuriministeri puuttui susien elämään. EU:ssa ollaan sitä mieltä, että sudet on kivoja ja niitä pitäisi olla paljon paljon enemmän, jotta Brysselistä voitaisiin tehdä rentoutusmatkoja Suomeen susimetsästykseen. Karjalaisessa on – jos ei päivittäin – niin viikottain uutisia susista. Ehkä Karpelankin pitäisi joskus käydä Espoon ulkopuolella, muuallakin kuin Brysselissä (josta hän saa aina tietoja mustaa valkoisella, eikun hupsista vaan, enpäs saanukkaan!) (via Laurin blogi)

Täytyy myöntää, että alkutestailuja varten (ja että pelin sai mahdollisimman nopeasti), jouduin tyytymään Civilization 4:sta ns. opiskelijaversioon. Jos aiotte soittaa BSA:n vihjepuhelimeen, olkaa nopeita! Aito ja oikea Civ4 lähti eilen Play.comista tulemaan tänne päin. Tiistai – keskiviikkovälille sitä odotan.

Olin niin kovin pettynyt kun huomasin boikotti.orgista että Redraman Street Music on kopiosuojattu. Arvostan kyseistä jamppaa, ostin aikoinaan hänen EP:n, jota metsästin ympäri Suomea. Nyt sitten kyseinen räbäyttäjä on joutunut levy-yhtiön alistamaksi ja levyt on kopiosuojattu. Boikotti.org onkin ihan hyvä tuollainen levyjen boikotointikeskus. Monia ärsyttää se, että käyttäjät kirjoittavat että waretin levyn sitten verkosta, ja näin eivät ole riittävän korrekteja. No niinhän se todellisuudessa tapahtuu, niin miksi yrittää maalata kukkasia seinille? Nykyään tilanne on se, että jos levyn ostaminen ei viehätä, niin musiikista voi silti nauttia. Jotkut haluaisivat tukea artisteja, mutta eivät suostu pyllistämään, kun levy-yhtiöt avaavat vyötään. Lähes kaikki kaverini joiden kanssa olen asiasta keskustellut ja jotka ylipäätään ostavat levyjä, ovat sitä mieltä, että suojattuja levyjä en osta. Näitä ihmisiä on paljon ja jonkun pitäisi tehdä sellainen web-palvelu johon he voisivat keräytyä. Itse yritin aikoinaan, mutta mielenkiinnon loputtua ajoin alas kyhäyksen. Nimiä kopiosuojauksen vastustajiin kerääntyi vuodessa yli 4000. Nimien oikeellisuutta ei kuitenkaan varmistettu, mutta katsottiin läpi, eli Anu Saukkoja siellä ei näkynyt. Boikotti.org, Olen rikollinen ja vaikka EFFI sekä muut haluavat tahot voisivat laittaa jonkun yhteisen sivun pystyyn, josta löytyy kaikki. Boikotteihin liittyen oli juttua eilen tai tänään Helsingin Sanomissakin. Ihmiset ovat boikotoineet aina jotakin, ainakin siitä asti kun mitään vaihtotaloutta on harrastettu. Nykyään boikoteistakin voi tulla suurempia ja organisoituja, kiitos blogien kautta tehtävän masinoinnin. Olen rikollinen uutisoikin, että IFPIn sivuilla näkyvissä levymyyntitaulukoissa 2005 lokakuun myynti oli yli 17% 16% pienempi kuin edellisvuonna. Sinkuissa vähän alle 10% pienempi. Suuttuivatko ihmiset tekijänoikeuslaista? Alkaako kopiosuojattujen levyjen ostoboikottiin kerääntyä yhä enemmän ihmisiä? Levy-yhtiöt syyttävät piratismia, se on selvä, mutta onko se totuus, edes puoliksi? Kuka uskaltaa ostaa enää mitään levyä, kun niissä saattaa olla milloin mikäkin troijalainen? ...

Itse olen alkanut käyttää Operan sessioita. Esimerkiksi nyt olen tallentanut javakehitystä varten Java session (File -> sessions), jonka klikkaan auki kun alan kehittämään. Session avatessani opera aukasee kurssisivut, speksin, apin, helppejä, googlen ja kaikkea sekalaisia ikkunoita joita käytän. Lisäksi Opera avaa ikkunat uuteen ikkunaan (ei siis vanhan Operan sisään), joten minulle jää tälläinen yleishyödyllinen Operainstanssi ja koodaus Opera. Minusta se on kätevää.

Alan kirjallisuudessa termejä käytettävyyssuunnittelu ja käyttöliittymäsuunnittelu käytetään aika epäselvästi. Itse määrittelisin asian niin, että käyttöliittymäsuunnittelu on se osa, missä käyttäjälle näkyvä osuus suunnitellaan. Suunnitellaan siis esimerkiksi jonkun ohjelman graafinen ulkoasu, mietitään mitä värejä käytetään ja ohjaillaan kuvioilla ja väreillä ihmisiä oikeaan (oletettuun) suuntaan. Käytettävyyssuunnittelu on taas käyttäjän ja koneen välisen viestinnän ja toiminnan suunnittelua. Suunnitellaan siis, mitä kone kysyy milloinkin (ja varsinkin että onko kysyminen tarpeellista). Poikkeuksetta kirjoissa tarjotaan nyrkkisääntöjä erilaisiin tilanteisiin ja myöskin malliongelmia ja niihin ratkaisuja. Esimerkkinä voidaan ottaa Antti Wiion Käyttäjäystävällisen sovelluksen suunnittelu -kirja. Siinä esitetään yleinen ongelma, käyttäjältä on levytila vähissä ja hän haluaa poistaa tiedostoja saadakseen lisää tilaa. Wiio esittää kirjassaan, kuinka monimutkaista se nykyisellä järjestelmällä on. Liikaa klikkauksia, ominaisuuksien väijymistä, yhteenlaskemista.. Hän on aivan oikeassa. Jos tiedostojen poistoa ajattelee levytilan lisäämisen kannalta, on resurssienhallinta Windowsissa melko kyvytön. Mutta sitten tullaan ongelmaan, joka useissa kirjoissa on. Tarjottu malliratkaisu ei ole siitä paljoa parempi. Tarjotaan käyttäjälle uusi näkymä, jossa hän voi raksia kansioita poistettavaksi, tilarivillä (status) näkyy sitten poistettavan datan (yhteenlaskettu) määrä ja levytila poiston jälkeen. Käyttäjän tarvitsee siis mennä erityiseen poistotilaan poistaakseen tehokkaasti. Hyvä on, se vähentää klikkauksia, on intuitivisempi käyttää ja vähentää virheitä. Sinällään ratkaisu on hyvä. Kokonaisuutta ajatellen se ei ole hyvä. Jos jokaista toimintoa varten tehdään myös tuollainen massatoimintonäkymä (mass mode), niin yllättäen monesta helpottavasta asiasta tuleekin viidakko, jossa ei ilman kunnon machetea ja opasta selvitä. Yhtäkkiä käyttäjä joutuukin kaikkien aikojen valikkoviidakkoon, kun erilaisia näkymiä on tarjolla runsaasti. Resurssienhallinnalla tehdään kuitenkin hyvin moninaisia tehtäviä. Pienemmälläkin valikkomäärällä ja nappulamäärällä voi saada hyvin sekaisen näkymän ja oudon käytettävyyden aikaan. Alan Cooper pitää kirjassaan Photoshopin käytettävyyttä kauheana. Sen logiikkaan on vaikea päästä sisään, ilmaisu on ihmiselle outoa ja niin edelleen. Rutinoituneet käyttäjät ovat eri mieltä kuten aina. Kannattaa muistaa, että mustavalkotelevisiotakin pidettiin hyvänä, kunnes saatiin värit. ...

Joillakin pepsiä alkaa jo olemaan..

Unohdin palauttaa Information Technologyssä summaryn vaadittuun aikaan mennessä (kello 12 tänään), myöhästyin yli 6 tuntia. Tiukka peli, ja en näy enää pääsevän WebCT:hen. Ensi vuonna uudelleen. Kahden kämäsen opintopisteen takia pidetään esitys englanniksi ja 15 englanninkielistä kirjoitelmaa (350 sanaa / kirjoitus) ja sen lisäksi tunneilla suullisia harjoituksia (4h / viikko). Siihen päälle natsiopettaja. Parhautta. KiKe!

Voisi kuvitella, että kotimatka koulusta (vähän reilun kilometrin) olisi kovin ikävää pimeässä ja vesisateessa. Niin kuin viimeksi tänään. Alkumatkasta se onkin. Tänään olin kahdeksan tuntia koulussa, suurimmaksi osaksi tein tietokoneella harjoituksia ja harjoitustöitä. Koitan saada väistettyä töiden kerääntymisen joulukuulle, saa nähdä. Siinä kun silmät sikkuralla sitten toikkaroi ulos koulusta, laittaa musiikin soimaan (rullaavaa trancee tällä kertaa) ja käppäilee ilman kiirettä kotiin, niin aivan uudistuu. Ideoita alkaa tulla puolen välin jälkeen. Aivot alkavat taas toimimaan. Raitis ilma varmaan auttaa. Pimeys ei oikeastaan haittaa. Olen ehkä innovatiivisimillani juuri ennen nukkumaanmenoa (sängyssä siis) ja kotimatkalla. Viittaus innovaatioihin on ehkä vähän tyhmä, mutta saanpahan sivistyssanoja kerrankin blogiini! Tietoista ongelmanratkaisua ei tapahdu, mutta kun aivot väsyttävän tietokoneilun jälkeen saavat rullata vapaalla, joskus sytyttääkin. Näistä sytytyksistä on joskus kirjoitettu käytettävyysjuttuja blogiin, toisinaan koodattu parempia palikoita harjoitustyöhön tai työprojektiin ja milloin mitäkin. Tulisipa nopeasti lunta.

Ihania noi blogeja spämmäävät botit. Päivittäin jää kymmeniä viestejä moderointiin ja vain kerran sadasta viestistä siellä on joku oikea viesti – tänään oli 55 spämmiviestiä, joista yksikään ei päässyt läpi.

Olipa hiton hyvät bileet noi Club Y:t. Aivan loistavat. Lopputunnelmia luettavissa klubituksesta. Lisäys: Nyt kun alkaa päävärkki taas toimia, battery alkaa olemaan palanut kehosta ja vaikka mitä, niin ajattelin että voisi summata vähän, mikä oli Club Y. Club Y oli siis Techmun järjestämä bile lappeen Rannan ylioppilastalon kellarissa (kuvia tilasta). Bileitä rakennettiin pari päivää suunnitteluineen ja massivisine käsitöineen varsinkin überhienon Techmu-peililogon osalta, josta todella iso käsi kaksikolle Miikkag ja Nikke. Kellariin laitettiin ääni mahdollisimman hyväksi ja koitettiin sisustaa sekä viihtyisäksi että käytännölliseksi. Kävijöitä oli yli odotusten, noin 100 henkilöä. Se oli ehdottomasti hyvä saavutus, sillä useat kaupallisten toimijoiden bileet keskustassa jäävät tuon rajan alle. Lisäksi poikkeuksetta kaikilla tuntui olevan tosi hauskaa ja sehän on tärkeintä. Edellisistä Club Y bileistä on seitsemän vuotta. Jos missasit nämä, kannattaa pysyä hereillä, seuraavat saattavat olla aikaisemmin kuin seitsemän vuoden päästä.

Mark Evangelist sanoo blogissaan ettei osta DRM-suojattua musiikkia. Koska tunnen vastuuni kaikenlaisissa sanomisissa, sanon myös itse. Jasmo ei aio ostaa nyt, eikä tulevaisuudessa musiikkia, jota ei voi käyttää haluamallaan tavalla ja ilman rajoituksia. (via Olen rikollinen)

Tulipa kuin tulikin pelattua.. Hyvä peli tuo Battlefield 2 :)

Nokia lauchas virallisia S60 aiheisia blogeja vissiin pari päivää sitten. Joutu tilaamaan. See into S60 Tommi’s S60 applications blog MRKTNGman (via ButtUgly)

Suositelkaa mulle hyvää scifiä. Isaac Asimov’in tuotanto pitäisi tsekata seuraavaksi.

Tiedätkö, että kun lisäät bookmarkkeihin jonkun sivun, niin voit antaa sille nicknamen. Mitä tästä on hyötyä? Otetaan esimerkki. Menen sivulle http://blogilista.fi/suosikit.php ja valitsen valikosta Bookmarks ja Add Bookmark Annan bookmarkin nimen olla ennallaan ja kaikki muut tiedot laitan kuten haluan. Sitten kohtaan nickname kirjoitan vain että b. Painan ok ja suljen kaikki ikkunat. Avaan uuden ikkunan (kun uuden ikkunan avaa, niin focus on osoitekentässä automaattisesti, jos et avaa uutta sivua, pääset osoitekenttään painamalla h) ja painan b ja enter. Kirjoitan siis osoiteriville pelkästään kirjaimen b ja painan entteriä. Opera menee sivulle http://blogilista.fi/suosikit.php. Verrattoman käytännöllistä. Jos nicknameja tulee sitten enemmänkin, niistä tulee pidempiä. Esimerkiksi minulla php, mysql ja niin edelleen. Jos haluan päästä helpolla, voin kutsua nickname go-to valikon painamalla shift+f2. Tässä ikkunassa entterin painallusta ei tarvita laisinkaan, vaan heti kun nicknamesta löytyy osuma, sivulle siirrytään. Tehokasta.

On tässä viime aikoina tämä opiskelu jopa tuntunut ihan opiskelulta, kun tulee pitkiä päiviä ja melkein joka päivä on jotain tehtävää kotonakin plus tietysti harjoitustyöt. Object Oriented Programming harjoitustyö on vähän vaiheessa.. Nyt numeerisen analyysin kimppuun. Kyllä, se on juuri niin ikävää miltä kuulostaakin.

Club Y järjestetään taas! Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta löytyy tarkempaa tietoa, mikä se on ja miten sinne pääsee.

Eli Teppo Jansson Nordeasta kävi kertomassa meille hieman tietoturvasta. Koska kurssi, jonka puitteissa Teppo täällä kävi, on peruskurssi, suurin osa jutusta oli aika perushöttöä, mutta oli mielenkiintoisiakin pointteja. Opera Mini Hän mainitsi Opera Minin. Opera Mini toimii siis siten, että puhelin lähettää pyynnön verkkosivusta Operan palvelimelle, joka noutaa verkkosivun ja muokkaa sen puhelimelle sopivaksi ja lähettää sen puhelimelle. Mini toimii kaikissa Java-puhelimissa. Tämä toimii hienosti niin kauan, kun tietoturvasta ei tarvitse välittää. Opera Mini kuitenkin muodostaa SSL-yhteyden vain Mini-serverin ja web-palvelimen välille. Mini-serverin ja puhelimen väli on salaamaton. Nordea luokittelee tämän tietoturvariskiksi. Todennäköisesti jotain dataa ainakin tilapäisesti säilyy myös Mini-serverillä ja tähänkin Nordea suhtautuu kriittisesti. Tämän vuoksi Opera Minillä ei voi käyttää verkkopankkia tai Nordean tunnistuspalveluita. Phishing Sitten puhuttiin hieman tuoreesta Nordeaa koskeneesta kalasteluyrityksestä. Ainakin Tepon mukaan yksikään käyttäjä ei syöttänyt vaadittavia tietoja lomakkeeseen ja Suomen Viestintäministeriö sai suljettua nopeasti serverit, joita oli ympäri maailmaa. Phishing viesti olikin varsin oikean näköinen, käyttäjälleen vaan hyvin työläs. Kuka haluaa syöttää kymmeniä tietoja viestiin? Amerikassa kalastajilla on helpompaa. Verkkopankkeissa ei käytetä muuttuvia salasanoja, vaan käyttäjän tunnusta ja joskus jopa käyttäjän itsensä valitsemaa salasanaa (oma nimi takaperin, anyone?). Kuten on helppo arvata, väärinkäytöksiä tapahtuu paljon. Phishaus on paljon helpompaa, kun ei tarvitse saada monia salasanoja. Pankit ovat heränneet asiaan nyt, mutta korjaaminen on vaikeaa. Jansson kuvasi järjestelmien siirtämistä vaihtuviin salasanoihin kohtuullisen helpoksi hommaksi joskin kalliiksi. EMV EMV on siis se uusi sirukorttisysteemi, joka tuli kaiketi käyttöön toukokuussa. Itse olen jo Tampereella ollessani joutunut käyttämäänkin tuollaista EMV-laitetta maksaessani ravintolassa, joskin epäilen, että minun Visa Electron (vaikka sirullinen kortti onkin) ei ole varsinaisesti EMV-kelpoinen. ...

En edes tiedä onko tämä Symbianin vai minkä vika, mutta nillitän silti. Mikähän idea tuossa Siirry-valikossa on, joka Nokian puhelimista löytyy. Siis siinä valikossa mikä on ehkä oletuksena oikeanpuolimmaisessa napissa. Sinne ei voi lisätä mitään? Mitä järkeä tuossa on? En saanut millään ilveellä (ohjekirjaa ei kuitenkaan ole käsillä) lisättyä esimerkiksi Operaa siirry-valikkoon. Olisin halunnut nuo useimmiten käyttämäni softat, Opera, kamera jne tuohon nopeasti saataville, ettei tarvitsisi seikkailla päävalikossa ja kansioissa. Mutta ei. En uskalla täysillä alkaa haukkumaan softainsinöörejä tuon systeemin takana, kun voi olla, että en vain osaa. Mieli tekisi kyllä. Jos sinne ei tosiaan saa lisättyä mitä tahansa, niin mikä tuolla on virka? Olettaen, että sinne ei tosiaan saa lisättyä mitä haluaa, niin siinä on taas suunnittelijoilla jääny hämärän peittoon se, mitä käyttäjä haluaa. Toinen vähän samaan aiheeseen liittyvä nillitys myös. Päivitin tänään konettani tuolla automaattisella päivitystoiminnolla, mikä Windowsissa on. Se päivitti koneen ja pyysi uudelleenkäynnistystä. En halunnut käynnistää konettani uudestaan. No, tämä ohjelmapa ei siitä lannistu. Nyt noin 10 minuutin välein näytölle pamahtaa kysely, että käynnistetäänkö kone uudelleen [kyllä] [myöhemmin]. Microsoft ilmeisesti ajattelee, että ihmisen mieli on muuttuvainen ja samaa asiaa pitää kysellä jatkuvasti. Ehkä luotetaan siihen, että käyttäjä vahingossa painaakin käynnistä uudelleen ja sitten softan kannalta voidaan olla tyytyväisiä, kun ei tarvitse huolehtia enää mistään. On vaikeaa suunnitella softaa ja sen toimintaa käyttäjän kanssa. Siinä epäonnistumiset näkyvät käyttäjille juurikin näin, turhauttavana toimintana. Sama pätee myös Nokian siirry-valikkoon. Onko käytettävyystestaus pelkästään muodollisuus tuhansien papereiden joukossa?

Tänään Nordeasta tulee joku tietoturvapäällikkö (tms) kertomaan tietoturvasta Lappeenrannan tekniseen yliopistoon. Luento alkaa kello 14:00 ja pidetään salissa 2310. Sellainen tietoturvaa sivuava juttu vielä, että Sony saa kyllä kunnolla rapaa päälleen tuosta kopio-rootkit-setistään. Tässä pätkä kirjeenvaihtoa. (via Olen rikollinen) Edit: Jenkkilässä noita kopiosuojauksia ei paljon katsella. Tuo joukkokannejuttu toimii kyllä isoja yrityksiä vastaan, siihen tuottaako se oikeudenmukaisia tuloksia, en ota kantaa. Digitoday